Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Rantanen, Viivi (2021)
    Tausta: Nuorten masennuksen on useissa tutkimuksissa todettu heikentävän sosiaalista toimintakykyä, mutta sen vaikutuksesta myöhempään toimintakykyyn on vähemmän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin nuoruudessa sairastetun masennuksen vaikutusta sosiaalisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin kuten työ, opiskelu ja vapaa-aika kahdeksan vuoden seurannassa. Tutkittuja muuttujia olivat masennuksen kokonaiskesto, uusiutumisjaksojen määrä, samanaikainen persoonallisuushäiriö sekä masennuksen kulku seurannassa. Menetelmät: Tutkittavat ovat vuosina 1999-2001 masennuksen vuoksi avohoitoon hakeutuneita nuoria (N=218), joista 148 osallistui kahdeksan vuoden seurantaan. Nuorten mielenterveyden häiriöitä arvioitiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Kahdeksan vuoden seurannassa toimintakykyä arvioitiin SAS-SR (Social Adjustment Scale-Self Report) -kyselylomakkeella. Kyselyssä toimintakykyä arvioidaan asteikolla 1-5; mitä suurempi lukuarvo, sitä heikompi toimintakyky. Tulokset: Masennuksen kokonaiskestolla, joka oli yli 25% seuranta-ajasta (SAS-SR kokonaiskeskiarvot seurannassa yli 25% sairaana: kyllä: 1,974; ei: 1,732) epäedullisella masennuksen kululla (SAS-SR kokonaiskeskiarvot: paranee ensin, vuoden jälkeen oireet lisääntyvät: 2,259; voimakkaimmat oireet aluksi, paranee tasaisesti: 1,782; paranee parhaiten, ensin nopeammin, sitten hitaammin: 1,704) ja samanaikaisella persoonallisuushäiriöllä (SAS-SR kokonaiskeskiarvot: persoonallisuushäiriö: 2,215; ei persoonallisuushäiriötä: 1,745) todettiin merkittävä myöhempää sosiaalista toimintakykyä heikentävä vaikutus kaikilla osa-alueilla paitsi opiskelussa. Uusiutumisjaksojen määrällä ei todettu selkeää vaikutusta sosiaaliseen toimintakykyyn. Pohdinta: Nuoruudessa sairastettu masennus heikentää myöhempää sosiaalista toimintakykyä. On epäselvää, kuinka suuren osan masennusoireet seurannan hetkellä selittävät toimintakyvyn heikentymisestä. Heikommalle toimintakyvylle altistavia tekijöitä, kuten samanaikainen persoonallisuushäiriö sekä masennuksen kulkuprofiili, tutkimalla ja tunnistamalla voisi mahdollisesti suunnata ja muokata nuorten masennuksen hoitoa. Näin voitaisiin välttyä osalta nuorten masennuksen toimintakykyä heikentäviltä pitkäaikaisvaikutuksilta, jotka voivat heijastua pitkälle nuoren elämään.
  • Nissilä, Samuli (2021)
    Asiantuntijoiden, poliittisten päättäjien ja kansalaisten vuosikymmeniä jatkunut huoli maapallon ekologisesta ja sosiaalisesta tilanteesta on johtanut siihen, että yritysten liiketoiminnan kestävyydestä puhutaan nykyisin paljon. Keskustelulla on ollut vaikutusta myös lainsäätäjän toimintaan. Paraikaa Suomessakin harkitaan niin kutsutun yritysvastuulain säätämistä. Hieman syrjään huomion keskiöstä on jäänyt yritysten vahingonkorvausvastuu, vaikka se on eräs keskeisistä yritysten toimintaa ohjaavista tekijöistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan nimenomaan yritysten johdon vahingonkorvausvastuuseen kestävän yritystoiminnan kontekstissa. Tutkielmassa selvitän, millaisissa tilanteissa osakeyhtiön johto voi joutua yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen vahingoista, jotka johtuvat siitä, että yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaansa kestävällä tavalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa yhtiön johdon huolimaton toiminta on johtanut maaperän tai vesistöjen pilaantumiseen, taikka yrityksen imagon romahtaminen liian suurten hiilidioksidipäästöjen tai orjatyövoiman käytöstä seuranneen negatiivisen julkisuuden vuoksi. Oma kysymyksensä on lisäksi se, voivatko osakkeenomistajat hyödyntää omistustaan ja yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi. Tutkielmassa esittelen myös Suomen yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvastuujärjestelmän pääpiirteiden hahmottamista helpottavan ratkaisumallin, jonka avulla analysoin eräitä mahdollisia yrityksen johdon toimintaan liittyviä vahingonkorvausvastuutilanteita. Käsittelen lisäksi lyhyesti Suomeen mahdollisesti säädettävää yritysvastuulakia sekä sitä, mitä vaikutuksia lailla saattaisi olla johdon henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen. Yhteenvetona totean, että yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuujärjestelmä ei vaikuta olevan Suomessa erityisen merkittävä kysymys yritysten kestävän liiketoiminnan näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että liiketoiminnan kestävyyteen liittyvien yhtiöoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten merkittäviä kompastuskiviä ovat aiheutuneen vahingon määrittely ja syy-yhteys vahingon ja sen väitetyn aiheuttajan toiminnan välillä. Erityisesti mainehaitan euromääräinen määritteleminen vaikuttaa hankalalta, ja pidänkin mainehaitan korvaamiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten menestymisen mahdollisuuksia yleisesti ottaen kehnoina. Myös osakkeenomistajien mahdollisuudet hyödyntää yhtiöoikeudellista vahingonkorvausjärjestelmää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttämiseksi ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ajamiseksi vaikuttavat heikoilta.
  • Ihamuotila, Rikhard Erik Mikael (2021)
    Introduction: The characteristics of sitting height ratio (SHR) in an undernourished population, and particularly in different ages, are still unclear. The aims of this study were to describe the characteristics of SHR in different ages in a population where undernutrition is prevalent and to investigate associations between SHR and other anthropometric variables. Methods: Anthropometrics of 1838 individuals were measured cross-sectionally in rural Malawi. SHR growth curves and SHR as a function of the study variables were plotted. The study variables were pubertal stage and z-scores of weight-for-height (WHZ), height-for-age (HAZ), and socioeconomic status. Linear regression models of SHR as a function of WHZ and HAZ were made. Results: The growth curves had a similar pattern as elsewhere in the world. Puberty affected sitting height growth and leg length growth differently. SHR was inversely proportional to HAZ and directly proportional to WHZ. Conclusions: Changes in SHR and its components throughout childhood in an undernourished population are described. There is an inverse association between SHR and HAZ, and a direct association between SHR and WHZ. Children in an undernourished population have higher SHRs throughout childhood compared to healthy growing children.
  • Mälkönen, Henriikka (2021)
    Background: Mitophagy eliminates damaged or defective mitochondria and maintains a healthy mitochondrial network, which is critical for cell and tissue function. In 2016, McWilliams et al. discovered a distinctive pattern of spatially restricted cellular clusters in the developing mouse heart, characterised by high levels of mitophagy. Since this discovery, these highly mitophagic zones have been extensively examined using conventional approaches, yet the identity of these cells and the physiological regulation and significance of developmental cardiomitophagy at this stage remain unclear. My project aimed to make a meaningful advance in defining cell subtypes in the developing heart, with the future goal of using this information to delineate the identity and properties of mitophagic cells in vivo. Methods: To address this longstanding challenge in the field, I established a new protocol to rigorously discriminate all cell subtypes in the heart without preselected markers, using a state-of-the-art contemporary method. Results: Following optimization, the protocol was successful with high reproducibility for both adult and embryonic heart tissue, and I was able to perform a definitive in vivo experiment in collaboration with a world class centre. My work defines the genetic identity of distinct cellular subtypes in the heart. Conclusions: My thesis work provides a solid launchpad for the future delineation of developing cardiac cells undergoing mitophagy in vivo. A rigorous and targeted investigation of developmental cardiomitophagy in the mammalian heart is now possible and underway as a consequence of this work.
  • Soininen, Kasperi (2021)
    Tyypin 1 diabetes on Suomessa merkittävä kansantauti, johon ei tunneta parantavaa hoitoa. Se on yhteiskunnalle kallis ja laskee merkittävästi siitä kärsivien potilaiden elämänlaatua. Riittävä taudin hoito edellyttää useamman kerran päivässä tapahtuvaa lääkeaineen pistämistä itsenäisesti tai sen annostelua insuliinipumpulla itsenäisesti. Riittämätön hoito lisää merkittävästi potilaiden todennäköisyyttä kehittää elinvaurioita, joka laskee heidän elämänlaatuansa entisestään ja aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia. Erityisessä riskissä hoidon toteutumisen osalta ovat teini-ikäiset, joiden hoitotasapaino heikkenee systemaattisesti lapsuudesta tultaessa. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida uuden tyyppisen tehostetun hoidon seurannan vaikutusta teini-ikäisten tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoon. Tehostettu hoidon seuranta toteutetaan etäyhteyden välityksellä tapahtuvalla potilaiden kudossokeriseurannalla, potilaille soitetuilla hoidonseurantapuheluilla sekä potilaille lähetetyillä tekstiviesteillä. Lisäksi potilaan vanhemmille tehdään yksi kartoituspuhelu intervention aluksi. Nämä liitetään osaksi tavanomaista hoitoa ja tavanomaiseen hoitoon itsessään ei tehdä tutkimuksen ajaksi muutoksia. Tutkimus on prospektiivinen satunnaistettu interventiotutkimus, jossa kontrolliryhmä saa ainoastaan tavanomaista hoitoa ja interventioryhmälle toteutetaan tehostettu hoidon seuranta tavanomaisen hoidon lisäksi. Tutkimuksen on suunnitellut ja intervention toteuttanut LK Kasperi Soininen. Hänen ohjaajinaan ovat toimineet dosentti, lastenendokrinologi Matti Hero sekä dosentti, lastenendokrinologi, ylilääkäri Päivi Miettinen. Tutkimuksessa on laajasti osallistettu HUS:n lasten endokrinologian yksikön henkilökuntaa potilaiden rekrytoimisen, intervention jalostamisen ja sen menetelmien mahdollisen tulevan jalkauttamisen suhteen. Tämä syventävä työ on varsinaisen tutkimuksen pilotti. Pilotin otannaksi tuli kuusi potilasta, heistä neljä satunnaistui interventio ja kaksi kontrolliryhmään. Varsinainen tutkimus olisi tarkoitus toteuttaa noin kuudenkymmenen potilaan otannalla. Syventävä työ käsittää näiden potilaiden data-analyysin, kuvailun siitä, miten interventio on käytännössä toteutunut sekä pohdintaa siitä, miten interventiota tulisi kehittää laajempaa tutkimusta ajatellen. Intervention tehoa tutkittiin vertailemalla interventio- ja kontrolliryhmän Hba1c-arvon kehittymistä ennen ja jälkeen intervention. Tässä tutkimuksessa sekä interventio että kontrolliryhmän Hba1c pysyi yhden yksilön tarkkuudella muuttumattomana. Interventioryhmän HbA1c oli tutkimusta edeltävästi 79.75 mmol/mol ja tutkimuksen jälkeen 79 mmol/mol. Kontrolliryhmän HbA1c oli edeltävästi 84 mmol/mol ja jälkeen 84 mmol/mol. Lisäksi regressioanalyysillä analysoitiin interventiopotilaiden osalta sitä, vaikuttiko interventio heidän itse mittaaman kudossokerin muutostrendiin ajan funktiona. Tämän osalta jokaisen interventiopotilaan osalta aiemmin nousussa ollut trendi muuttui laskevaksi. Interventiota edeltävästi interventiopotilaiden kudossokerin keskimääräinen kulmakerroin oli 0.084 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.117 (mmol/l)/kk, intervention jälkeen kulmakerroin oli -0.608 (mmol/l)/kk keskihajonnalla 0.390 (mmol/l)/kk. Ristiriita HbA1c- ja viikkokudossokerikeskiarvotuloksien välillä saattaa selittyä sillä, että HbA1c reagoi useamman viikon viiveellä kudossokerissa tapahtuviin muutoksiin. Vaikka interventiopotilaiden HbA1c-tasossa ei havaittu muutosta, niin huomattavasti nopeammin verensokerin muutokseen reagoiva itsemitatun kudossokerin muutostrendi kääntyi jokaisen potilaan osalta laskuun ja jokainen interventioon osallistunut potilas sekä tämän hoitoon osallistunut vanhempi oli valmennukseen erittäin tyytyväinen. Lisäksi tehtiin useita havaintoja valmennuksen jatkokehittämiseksi, tärkeimpinä vanhemman strukturoitu osallistaminen potilaan hoitoon ja kvantitatiivisen TIR-välitavoitteen asettaminen itsehoidon käytännön tavoitteiden saavuttamisen tehostamiseksi. Tutkimuksessa tehdyn karkean kustannustehokkuuslaskeman perusteella arvioin, että vain 3 mmol/mol HbA1c-tason parannus potilaan loppueliniäksi tekisi yhdestä interventiovuodesta kannattavan. Edellä kuvattujen seikkojen perusteella on nähdäkseni perusteltua toteuttaa pilottitutkimusta isomman otantakoon ja enemmän taustamuuttujia huomioon ottava tutkimus, joka arvioi diabetesvalmennuksen tehoa heikossa hoitotasapainossa olevilla nuorilla.
  • Westerlund, Oskar (2021)
    Tissue Microarray-tekniken (TMA-tekniken) är en allt mer använd metod som används för att utvärdera expressionen av gener och genprodukter i hundratals vävnadsprover samtidigt. Cylindriska vävnadprover extraheras från donatorparaffinblock och innesluts i ett enskilt TMA-block, vilket försnabbar vidare analyser av proverna. Rabdomyosarkom är en elakartad typ av tumör som har sitt ursprung i embryonalt mesenkym. Rabdomyosarkom är den vanligaste sarkomtypen och den tredje vanligaste extrakraniala tumören hos barn. Målsättningen vid denna studie var att producera ett TMA-material som utgjordes av rabdomyosarkomprover och att evaluera TMA-blockets användningsmöjligheter. 138 rabdomyosarkomprover från åren 1982–2013 utvärderades. Av dessa inkluderades material från 56 vävnadsprover från 54 olika patienter i det slutgiltiga TMA-blocket. Snitten från TMA-blocket färgades immunohistokemiskt med desmin och Myf-4 för att verifiera rabdomyosarkompositiviteten. Det producerades ett lyckat TMA-block. Av de 53 lyckade proverna färgades 75% positivt för antingen desmin, Myf-4 eller både och. TMA-blocket som producerades kan i framtiden användas i andra forskningsprojekt inriktade på rabdomyosarkom.
  • Roiha, Ella (2021)
    Kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa esiintyy yleisesti Leuconostoc gelidum -maitohappobakteereja, jotka on perinteisesti yhdistetty elintarvikkeiden pilaantumiseen. Joidenkin L. gelidum -kantojen on lisäksi todettu tuottavan bakteriosiineja, pieniä antimikrobisia peptidiyhdisteitä, jotka estävät tehokkaasti Listeria monocytogenesin sekä joidenkin maitohappobakteerien kasvua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli seuloa bakteriosiineja tuottavia L. gelidum -kantoja, jotka estävät L. monocytogenesin kasvua kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa. Ensin estovaikutusta tutkittiin yksinkertaisella agardiffuusiokokeella. Kokeeseen valittiin neljä suomalaisista elintarvikkeista eristettyä L. gelidum -kantaa, joiden genomista oli aiemmin BAGEL3- tietokoneohjelmalla tunnistettu bakteriosiinien tuotantoon viittaava operoni. Agardiffuusiokokeet tehtiin L. gelidum -kantojen soluvapaalla pintaliuoksella. Estovaikutuksen varmistettiin johtuvan bakteriosiinin kaltaisesta yhdisteestä käsittelemällä pintaliuoksia peptidiyhdisteitä pilkkovalla proteinaasilla. Jatkokokeisiin valittiin tehokkaimmin L. monocytogenesta estävä kanta, jonka estovaikutusta tutkittiin yhteisviljelmässä, jossa bakteriosiinia tuottavan kannan ja L. monocytogenesin kasvua seurattiin kasvatusliemessä (20 °C). Lopuksi koe toistettiin kasvis-broilersoseessa jääkaappilämpötilassa (5 °C). Tulosten perusteella kolme L. gelidum -kantaa tuotti kasvatusliemeensä L. monocytogenesta ja useaa maitohappobakteerikantaa estävää bakteriosiinin kaltaista yhdistettä. Estovaikutus hävisi proteinaasin lisäämisen jälkeen, eikä johtunut pintaliuosten happamuudesta. Kantojen tuottamat bakteriosiinit estivät tehokkaasti L. monocytogenesin kasvua pidentäen sen viivevaihetta ja rajoittaen lopullista solutiheyttä kasvatusliemessä. Yhteisviljelmäkokeisiin valittu L. gelidum -kanta rajoitti L. monocytogenesin kasvua kasvatusliemessä (20 °C) ja jääkaappilämpötilassa säilytetyssä kasvis-broilersoseessa. Kyseisen L. gelidum -kannan läsnä ollessa L. monocytogenesin lopullinen solutiheys jäi kummassakin tapauksessa 100-krt pienemmäksi kuin yksin kasvatettuna. Tämä työ osoittaa, että kylmäsäilytettävissä elintarvikkeissa yleisesti esiintyvät L. gelidum -kannat voivat rajoittaa L. monocytogenesin kasvua kasvispohjaisessa elintarvikkeessa. Estovaikutteisiksi tunnistetut L. gelidum -kannat ja niiden tuottamat antilisteriset bakteriosiinit tarjoavat kiinnostavan jatkotutkimuskohteen pohdittaessa listerian torjuntakeinoja ruokaketjussa.
  • Evakoski, Terhi (2021)
    Objectives The present study is a Finnish survey of literacy skills and literacy teaching of children and young pupils studying by the activity areas. Teaching by the activity areas is part of special support. Severely disabled pupils and pupils with severe chronic illnesses usually attend area-of-activity teaching as they are unable to follow the subject-specific curriculum. Literacy is an essential skill in everyday life which is why learning of literacy is also justified for students studying by the activity areas. Reading is a complex process that requires mastery of various skills. Previous studies show that the development of literacy in people with disabilities broadly resembles the development of literacy in typically developed peers. However, poor cognitive skills of people with disabilities usually make the process of learning to read more difficult and time consuming. Hence development of literacy skills in people with disabilities requires time, multiple repetitions as well as regular and systematic practice of reading. The aim of the study was to survey whether literacy is taught to pupils studying by the activity areas, what level of literacy skills are usually achieved by these pupils and what teaching methods and materials are used to teach literacy for pupils studying by the activity areas. Methods The study was conducted as part of the INTO project (inclusion and area-specific curriculum) carried out by the universities of Helsinki and Jyväskylä. INTO project studies teaching by the activity areas in Finland. The present study was an interview study. Research material collected and analyzed in the study consisted of interviews of 85 teachers teaching pupils studying by the activity areas. Alltogether 406 pupils were taught by the teachers interviewed in the study. One interview question focused on teaching pupils studying by the activity areas to read. From the conducted interviews, I collected and analyzed all the mentions of and references to reading. Results and Conclusions About half of the pupils studying by the activity areas got reading lessons. Wether pupil had reading lessons depended largely on the pupil's general abilities. For most pupils literacy skills remained on the pre-reading level. A small proportion of pupils had learned to read on word- or sentence-level. Ability to learn to read on sentence-level may suggest that it might be possible, at least in part, to organize the teaching of these pupils according to the subject-specific curriculum. The teachers interviewed in the study mentioned various different methods and materials that they use to teach pupils to read and emphasized experimental approach to teach reading. Analytical and synthetic methods were both commonly used when teaching pupils to read. Further research in litteracy skills and litteracy teaching of children and young pupils studying by activity areas is needed.
  • Kostamo, Vili (2021)
    Ihmisen uloshengitysilman hiilidioksidin hiilen ja hapen isotooppijakauma riippuu monien biologisten prosessien yhteisvaikutuksesta. Ihmisen energia-aineenvaihdunta tuottaa hiilidioksidia, joka siirtyy verenkierrossa keuhkoihin ja poistuu uloshengityksen mukana. Energiaksi käytettävän ravintoaineen alkuperä vaikuttaa sen sisältämien hiilen ja hapen atomien erimassaisten isotooppien jakaumaan, joka heijastuu hiilidioksidin isotooppijakaumaan yhdessä ravinnossa ja juomassa saadun veden ja sisään hengitettävän ilman kanssa. Elimistön aineenvaihdunnan tila ja sairaudet voivat vaikuttaa uloshengitysilman isotooppijakaumaan. Tässä tutkimuksessa mittasimme uloshengitetyn hiilidioksidin isotooppijakaumia vapaaehtoisilta tutkimushenkilöiltä korkean tarkkuuden optisella isotooppispektrometrillä (OIRS). Arvoja analysoitiin suhteessa henkilöiden terveystietoihin ja laboratoriotuloksiin. Tutkimus osoittaa, että loppuvaiheen diabeteksen munuaistautia sairastavien hemodialyysihoitoa saavien henkilöiden uloshengittämän hiilidioksidin 18O/16O -isotooppisuhde on tilastollisesti merkitsevästi matalampi kuin kontrollihenkilöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä näiden henkilöiden elimistöstä poistuu poikkeavan paljon hapen yleisintä isotooppia raskaampaa isotooppia tai heidän elimistönsä ottaa sitä vähemmän vastaan ympäristöstä. Tämän löydöksen merkitys munuaistaudin kehittymisessä ei ole vielä tiedossa, vaan lisää tutkimusta tarvitaan.
  • Lille, Lotta (2021)
    Tutkielmassa kerättiin ja analysoitiin aineistoa psykoosilääkkeiden ja masennuslääkkeiden aiheuttamista myrkytyskuolemista vuosina 2016–2018 Suomessa. Tutkielmassa tarkastellut lääkeaineet valittiin siksi, että oikeuskemialliset tutkimukset ovat osoittaneet niiden lukeutuvan myrkytyskuolemien merkittävimpien aiheuttajien joukkoon. Eri psykoosi- ja masennuslääkkeiden aiheuttamia myrkytyskuolemia arvioitiin Fatal Toxicity Index (FTI) – käsitteen perusteella. FTI laskettiin jokaiselle tutkitulle lääkeaineelle jakamalla lääkeaineen aiheuttamien myrkytyskuolemien lukumäärä kyseisen lääkeaineen kulutuksella. Lääkeaineen kulutus ilmoitettiin WHO:n kansainvälisesti määrittelemän vuorokausiannoksen (DDD, Defined Daily Dose) avulla. Lääkeaineiden aiheuttamien myrkytyskuolemien suhde niiden kulutukseen antaa tärkeää tietoa lääkeaineisiin liittyvästä myrkytyskuoleman riskistä. Tutkimusaineiston myrkytyskuolemien lukumäärät sekä luokitellut kuolinsyyt vuositasolla saatiin oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeustoksikologiayksikön tietokantaan tallennetuista tiedoista. Tiedot eri lääkeaineiden keskimääräisestä kulutuksesta vuositasolla saatiin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean sivuilta. Tiedot Suomen asukasluvusta eri vuosina ovat peräisin Tilastokeskukselta. Aineistossa oli tarkasteltavana 13 psykoosilääkettä ja 18 masennuslääkettä. Psykoosilääkkeiden aiheuttamia myrkytyskuolemia kirjattiin yhteensä 136 ja masennuslääkkeiden aiheuttamia myrkytyskuolemia 152 vuosina 2016–2018. Myrkytyskuolemat jakautuivat kolmeen eri kuolemanluokkaan: tapaturma, itsemurha ja epäselvä. Suurin osa myrkytyskuolemista oli itsemurhia. Tutkielmassa tarkastellulla aikavälillä 2016–2018 suurimmat FTI-arvot havaittiin seuraavilla lääkeaineilla: psykoosilääkkeissä levomepromatsiini, sulpiridi ja klooriprotikseeni, masennuslääkkeissä klomipramiini, doksepiini ja trimipramiini. Laskettujen FTI-arvojen pohjalta voidaan arvioida lääkeaineiden myrkyllisyyttä saman lääkeryhmän sisällä sekä eri lääkeryhmien välillä. Tutkielman tuloksilla on merkitystä arvioitaessa potilaalle sopivaa psykoosi- tai masennuslääkitystä sekä määritettäessä mahdollista seuraavaa saman lääkeaineryhmän lääkettä, kun potilaan lääkitystä vaihdetaan.
  • Roiha, Miika (2021)
    Lannerangan välilevypullistuma tyypillisesti aiheuttaa alaselkäkipua, joka säteilee toiseen alaraajaan. Koska pääsääntöisesti vaiva paranee 6-8 viikossa riippumatta annetusta hoidosta, ensisijainen hoitolinja on oireenmukainen, jos potilaalla ei ole hälyttäviä oireita. Kirurginen hoito lievittää oireita nopeasti, mutta muutaman vuoden seuranta-ajan jälkeen lopputulema on sama hoitomuodosta riippumatta. Aiempi tutkimus ei ole kuvannut nuorien potilaiden pitkäaikaisennustetta, vaikkakin juuri näiden potilaiden kannalta sillä on huomattava merkitys, koska näillä potilailla on työelämä vielä pitkälti edessä. Tutkimusaineisto käsitti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Neurokirurgian klinikassa vuosina 1990-2005 leikatut 18-40-vuotiaat potilaat (616 potilasta). Potilasasiakirjoista kerättiin tiedot potilaiden leikkausta edeltäneestä tilanteesta ja mahdollisista uusista lannerangan leikkauksista seuranta-aikana. Potilaille lähetettiin kaksi kyselyä, joista ensimmäisessä tiedusteltiin elämänaikaisten lannerangan leikkausten määrää, tupakointia leikkausta edeltävästi ja nykyään, ja työelämätilannetta nykyään. Toisena kyselynä käytettiin Oswestry Disability Index (ODI) -kyselyä, joka mittaa alaselkäkivun aiheuttamaa haittaa. Potilaista 95%:lla oirekuva helpottui leikkauksen jälkeen jälkitarkastukseen mennessä. Alle 30 vuorokaudessa uusintaleikkaukseen joutui 4% potilasta. Nämä aikaisen vaiheen uusintaleikkauksen pois lukien, 172 potilasta (28%) joutui seuranta-aikana uuteen lannerangan leikkaukseen. Suurin riskitekijä uudelle leikkaukselle oli aiempi lannerangan leikkaus (46% vs. 25%, p < 0.001). Potilaista 367 vastasi kyselyihin. ODI-tulosten keskiarvo oli 8.9, mikä on verrattavissa normaaliväestöön. Suurempi määrä elämänaikaisia lanneranganleikkauksia korreloi heikompaan ODI-tulokseen (p < 0.001). Potilaista 87% raportoi olevansa työelämässä, kun taas 4% kertoi olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä. Nämä luvut ovat verrattavissa suomalaiseen normaaliväestöön. Odotetusti leikkauksen jälkeinen toipuminen oli erinomaista. Vaikka osa potilaista joutui uuteen leikkaukseen seuranta-aikana, pitkällä aikavälillä potilaiden alaselkäkipujen aiheuttama haitta ja työllisyystilanne olivat verrattavissa normaaliväestöön. Täten nuoren aikuisena leikattujen potilaiden pitkänaikavälin ennuste on suotuisa.
  • Smidtslund, Patrik (2021)
    Personer med typ 1-diabetes har en ökad risk att insjukna i en akut hjärtinfarkt. Studiens mål är att undersöka prognosen efter första hjärtinfarkten vid typ 1-diabetes samt att utreda hur olika diabetesrelaterade och hjärtinfarktrelaterade faktorer påverkar prognosen. Studien består av 132 personer som deltog i nationella FinnDiane-studien mellan åren 1995– 2011 och insjuknade i sin första hjärtinfarkt under uppföljningstiden. Information om hjärtinfarkten och diabetesrelaterade faktorer samlades från sjukjournaler. För bedömning av prognosen erhölls information om tidpunkt för eventuell död från Statistikcentralen. Under medianuppföljningstiden om 2,5 (0,0–7,2) år efter hjärtinfarkten dog 91 (68,9 %) av personerna i studien. I studien hade personer med kronisk njursjukdom den sämsta överlevnadsprognosen efter hjärtinfarkten och ju sämre njurfunktionen var, desto sämre blev prognosen. Personer med diabetesnefropati hade också en klart sämre prognos, speciellt om de var i dialysvård. De personer till vilka subakuta revaskularisering gjordes hade en betydligt bättre prognos medan akuta vården inte påverkade prognosen. I vår studie påverkade inte ålder, kön, durationen av diabetes, tidigare medicinering, lipidprofilen eller blodsockerbalansen prognosen. Resultaten i vår studie tyder på att för att förhindra hög mortalitet bland de personer som insjuknar i hjärtinfarkt måste vi förebygga utvecklingen av kronisk njursjukdom vid typ 1- diabetes. (197 ord)
  • Träskilä, Emilia (2021)
    Autoimmuuni polyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermaalinen dystrofia (APECED) on peittyvästi periytyvien AIRE-geenin muutosten aiheuttamana sairaus, jossa puolustusjärjestelmä hyökkää eri elimiä kohtaan. Sairauden yleisimmät manifestaatiot kuuluvat niin kutsuttuun klassiseen triadiin ja ovat krooninen limakalvojen hiivatulehdus, lisäkilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta. Tutkimusaineisto koostui APECED-tautia sairastavien miesten sairaskertomuksista retrospektiivisesti kerätyistä tiedoista. Tutkimuksessa selvitettiin murrosiän kehitystä (n=37) sekä elinikäistä kivesten vajaatoiminnan ja siittiötuotannon häiriöiden ilmaantuvuutta (n=35). Murrosiän kehitys alkoi puolella pojista viiveisesti 13.6 ikävuoden jälkeen. Murrosiän käynnistyessä manifestaatioiden määrän mediaani oli neljä (vaihteluväli 1-9). Suurin osa murrosiän aikana ilmaantuneista uusista manifestaatioista kuului klassiseen triadiin. Potilaiden aikuispituuden mediaani (173 cm) jäi alle vanhempien pituuksista lasketun odotuspituuden ja suomalaismiesten keskivertopituuden. Murrosiän käynnistykseen tai joudutukseen käytettiin hormonaalista joudutushoitoa yhdeksällä pojalla. Murrosikä eteni hoidon jälkeen normaalisti kahdeksalla potilaalla. Pysyvä kivesten vajaatoiminnan diagnoosi asetettiin kuudelle miehelle, joista puolelle jo murrosiässä. Siittiöiden puuttumista (atsoospermia) todettiin neljällä miehellä, joista kahdella ei todettu hormonaalista kivesten vajaatoimintaa. Tutkimustulostemme perusteella APECED-tautia sairastavien poikien murrosiän fyysinen kehitys vaatii tarkkaa seurantaa, ja mahdollisen kivesten vajaatoiminnan ja siittiötuotannon häiriön kehittyminen voi olla vaikeasti ennustettavissa. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään kivesten vajaatoiminnan syntymekanismeja ja keinoja tukea hedelmällisyyden säilyttämistä. (174 sanaa)
  • Vanhanen, Hanni (2021)
    Akuutti yläruuansulatuskanavan verenvuoto on yleinen päivystyspotilaan tulosyy. Suurin osa näistä vuodoista on itsestään rajoittuvia eikä vaadi hoitoa tai sairaalaseurantaa, mutta toisaalta pieni osa vuodoista on potentiaalisesti henkeä uhkaavia. Tämän vuoksi potilaiden riskin arvioimiseksi on kehitetty erilaisia pisteytysjärjestelmiä helpottamaan kliinikoiden päätöksentekoa. Suomessa ei tiettävästi ole rutiinikäytössä mitään tiettyä pisteytysjärjestelmää. Tässä tutkielmassa tutkittiin erityisesti modifioidun Glasgow-Blatchford scoren (mGBS) toimivuutta suomalaisessa potilasaineistossa. Aineistona analysoitiin retrospektiivisesti aikaväliltä 10/2016 - 9/2017 ne Meilahden sairaalan päivystyspotilaat, joiden tulosyy oli yläruuansulatuskanavan verenvuoto tai sen epäily. Tutkittavia potilaita oli lopulta 409, joille kaikille laskettiin mGBS sekä clinical Rockall score (cRS). Tämän jälkeen tutkittiin, miten hyvin nämä pisteytysjärjestelmät kykenivät ennustamaan tutkimuspotilaiden tarvetta lääketieteelliselle interventiolle tai kuolleisuutta 30 vrk:n kuluessa. Interventioiksi määriteltiin seuraavat toimenpiteet: endoskooppinen toimenpide, verensiirto, leikkaus ja angioembolisaatio. Modifioitu GBS osoittautui varsin sensitiiviseksi menetelmäksi intervention tarpeen tai kuolleisuuden ennustamisessa. Raja-arvolla mGBS > 0 scoren sensitiivisyys oli 98,5% ja sensitiivisyys 34,2%, raja-arvolla mGBS >1 sensitiivisyys oli 96,2% ja spesifisyys 59,1%. Vastaavasti raja-arvolla cRS > 0 tämän pisteytyksen sensitiivisyys oli 93,5% ja spesifisyys 33,6%. Molemmille pisteytyksille laskettiin ROC-käyrät, ja myös tässä mGBS osoittautui cRS:a paremmaksi menetelmäksi: AUROC 0,911 (0,880-0,941) vs. 0,767 (0,720-0,815). Johtopäätöksenä mGBS vaikuttaisi tunnistavan luotettavasti matalan riskin potilaat, ja mikäli pisteytys otetaan tulevaisuudessa käyttöön, voidaan sitä hyödyntää näiden potilaiden identifioimiseksi päivystyksissä. Tällä tavoin voitaisiin potentiaalisesti kasvattaa avohoidossa hoidettavien potilaiden määrää ja tätä kautta vähentää sairaalahoidosta ja päivystyksellisistä toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia. (222 sanaa)
  • Chinchilla Mora, Leonardo (2021)
    While eco-fiction has found a vast audience in contemporary literature reception, it is oftentimes ‘sidelined’ as a genre that is not taken seriously due to its dystopian world depictions and ‘improbable’ happenings (Ghosh 11). Nonetheless, I argue that ‘improbability’ is not an issue for Kim Stanley Robinson’s New York 2140 (2017) as it represents the perpetuation of twenty-first-century patterns of behavior over the years, magnified by the year 2140 by menacing rising waters that submerge downtown Manhattan. Further, it is my contention that this novel represents a reformation of the capitalist system rather than its eradication since it portrays a diverse cast of characters slowly realizing that the elitist capitalist system is threatening their lives as it only sustains profit, and it depicts the transformation of such a capitalist system into a capitalism that resembles a welfare state with progressive taxation and active citizen involvement. This thesis analyses more specifically the role of community engagement, finance restructuration, and eco-sensitivity awareness as aspects that Robinson deems essential for a reformation of a capitalist system. Moreover, I ground my claim that this shift towards a reformed capitalism follows Merchant’s concept ‘radical ecology:’ “the cutting edge of social ecology [since] it pushes social and ecological systems towards new patterns of production, reproduction and consciousness that will improve the quality of human life and the natural environment” (Radical 9). In terms of methodology, this thesis lies at the intersection of three movements – ecocriticism, blue humanities, and social ecology– as they all are part of the narrative world of New York 2140. In the analysis here provided, the subthemes of place-connectedness, community resilience, financial objectives, commodification of causes, and even gender roles in capitalism are addressed as forming part of Robinson’s envisioned changes for the capitalist system. By analyzing Robinson’s novel, readers can not only visualize the shortcomings of the ongoing capitalist system, but also they can identify key factors that are needed to swirl the direction of that economy into one that benefits more people, perhaps even before arriving at such drastically-altered world (i.e., before the year 2140).
  • Turtio, Panu (2021)
    Työn tavoitteena on tutkia, miten voidaan tuottaa lukiokurssi primitiivistä juurista. Primitiivistä juurista ei ole ennalta materiaalia lukiotasolle, joten työssä joudutaankehittämään metodi yliopistotason materiaalin muuntamiselle lukiotasolle. Työssä esitetään ja todistetaan lukuteorian lauseita. Nämä lauseet on valikoitu sellaisiksi, että ne ovat vähin mitä tarvitaan primitiivisten juurten käsittelyyn. Tämän lisäksi työssä esitellään Diffie-Hellman-avaintenvaihtoprotokolla ja murtamiseen käytettävä Square and multiply - algoritmi. Työssä tuotetaan lukuteorian lukiokurssi primitiivisistä juurista pohjautuen työssä läpikäytyyn materiaaliin. Lukiokurssi tuotetaan vertailemalla analyysin yliopiston ja lukion oppimateriaalien eroavaisuuksia. Näistä eroavaisuuksista pyritään analysoimaan säännönmukaisuuksia, millä yliopis-tontason materiaali voidaan muuntaa lukio-opetukseen sopivaksi. Yliopisto- ja lukiotasoisten oppimateriaalien eroavaisuuksiksi havaittiin sisällön rajaus, matemaattisten merkkien muuntaminen kirjalliseksi kieleksi, opetettavan sisällön järjestys ja painotus todistuksiin yliopistossa sekä painotus esimerkkeihin lukiossa. Nämä havainnot huomioon ottaen, työn matematiikkaosion lauseista muunnettiin lukioympäristöön sopiva kokonaisuus. Tämä kokonaisuus on riittävä pohja lukiokurssin pitämiseen näistä aiheista ja sisältää myös opetuksen aikataulutuksen.
  • Lindström, Olli-Pekka (2021)
    Until recently, database management systems focused on the relational model, in which data are organized into tables with columns and rows. Relational databases are known for the widely standardized Structured Query Language (SQL), transaction processing, and strict data schema. However, with the introduction of Big Data, relational databases became too heavy for some use cases. In response, NoSQL databases were developed. The four best-known categories of NoSQL databases are key-value, document, column family, and graph databases. NoSQL databases impose fewer data consistency control measures to make processing more efficient. NoSQL databases haven’t replaced SQL databases in the industry. Many legacy applications still use SQL databases, and newer applications also often require the more strict and secure data processing of SQL databases. This is where the idea of SQL and NoSQL integration comes in. There are two mainstream approaches to combine the benefits of SQL and NoSQL databases:multi-model databases and polyglot persistence. Multi-model databases are database management systems that store and process data in multiple different data models under the same engine. Polyglot persistence refers to the principle of building a system architecture that uses different kinds of database engines to store data. Systems implementing the polyglot persistence principle are called polystores. This thesis introduces SQL and NoSQL databases and their two main integration strategies: multi-model databases and polyglot persistence. Some representative multi-model databases and polystores are introduced. In conclusion, some challenges and future research directions for multi-model databases and polyglot persistence are introduced and discussed.
  • Atti, Sanna (2021)
    Underwater light climate in mountain lakes is controlled by dissolved organic carbon concentrations and by lake ice regimes. Both are affected by local, regional and global variables linked to anthropogenic disturbances such as climate change and atmospheric pollution. Aim of this work was to investigate changes in underwater light climate over the past ~200 years in two oligotrophic mountain lakes and how it reflects on diatom (Bacillariophyceae) guild distribution. For these aims, diatom communities and ecological guilds were analyzed from sediment core and contemporary habitat samples along a depth gradient. In addition, sediment inferred chlorophyll a (CHLa) and lake water total organic carbon (TOC) were analyzed to detect development of primary production and lake water carbon content. Results showed that acidification of the lakes together with climate induced changes have been important drivers of the ecology of the lakes. Lake water TOC showed a decline and subsequent increase in line with the acidification and subsequent recovery of the lakes, likely affecting underwater light climate in the lakes. However, this did not reflect unambiguously into changes in diatom functionality. Warming has likely contributed to diversification of the diatom community over the study period while no distinct increases were observed in whole lake primary production. Overall, if the present study could not distinguish the exact role of underwater light in driving changes in diatom communities and functional traits, the result show that human pressures have left distinct imprints in the development of biotic communities in these remote mountain lakes.
  • Lumikanta, Kati (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiölain (624/2006) 1 luvun 10 §:n mukaisten pörssiyhtiöiden omistajaohjauksen sääntelyä osakkeenomistajien oikeudet -muutosdirektiivin (EU 2017/828) eli SHRD II:n tuomien uudistusten valossa. Muutosdirektiivi ja sitä vastaava kansainvälinen sääntely ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, millä tavoilla tiettyjä osakkeenomistajaryhmiä saataisiin käyttämään osakkeeseen liittyviä oikeuksia entistä aktiivisemmin. Toisaalta keskiössä on myös ajatus osakkeenomistukseen liittyvien velvollisuuksien korostumisesta. Osakkeenomistajien oikeudet -muutosdirektiivin 3 g artikla velvoittaa institutionaalisia sijoittajia laatimaan omistajaohjauksensa periaatteet ja julkistamaan tiedot siitä, miten ne ovat toteuttaneet näitä periaatteita. Säännöksen johdosta tietyt sijoittajaryhmät eivät voi enää päättää jättäytyä täysin passiiviseksi sijoittamiaan yhtiötä kohtaan. Tutkielmassa selvitetään minkälaisia omistajaohjauksen keinoja pörssiyhtiöiden osakkeenomistajalla on, ja miten uudella EU-sääntelyllä pyritään ohjaamaan osakkeenomistajien käytöstä. Direktiivin myötä myös johdon palkitsemispolitiikkaa koskevaa sääntelyä muutettiin siten, että pörssiyhtiöissä päätöksen hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten sekä toimitusjohtajan palkitsemisesta on perustuttava yhtiökokoukselle esitettyyn palkitsemispolitiikkaan. Uusi sääntely vaikuttaa myös osakkeenomistajien ja johdon väliseen päämies–agentti-suhteeseen. SHRD II:n perustelujen mukaan osakkeenomistajat eivät ole valvoneet pörssiyhtiöiden johtoa tarpeeksi aktiivisesti. Direktiivi tuo myös uusia näkökulmia yhtiöoikeudellista toimivallanjakoa koskeviin kysymyksiin. Tutkielman johtopäätöksenä on, että SHRD II:n taustalla vaikuttaa EU-lainsäätäjän omaksuma ”omistaja”-retoriikka. Pörssiyhtiöihin sijoittavien osakkeenomistajien toivotaan toimivan vastuullisina yhtiöiden omistajina, jotka ohjaavat yhtiöiden toimintaa mahdollisimman pitkäjänteisesti. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan ole yhtiön omistajia perinteisessä mielessä, vaan omistus kohdistuu osakkeen tuottamiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Osakkeenomistajia ei lähtökohtaisesti voi velvoittaa käyttämään osakkeen tuottamia hallinnoimisoikeuksia eli esimerkiksi käyttämään äänivaltaansa yhtiökokouksissa. Tutkielmassa arvioidaan, ettei uusi sääntely tule todennäköisesti muuttamaan institutionaalisten sijoittajien toimintatapoja pörssiyhtiöiden osakkeenomistajana, mutta muutokset voivat lisätä esimerkiksi valtakirjaneuvonantajien palveluiden käyttöä EU:n alueella. Institutionaalisilla sijoittajilla täytyy olla insentiivejä valvoa yhtiötä, joihin ne ovat tehneet sijoituksia. Valvonnan täytyy olla instituutioille kannattavampaa kuin osakkeiden myyminen tai osakkeiden passiivinen pitäminen. Vaikka erilaisten institutionaalisten sijoittajien rooli pörssiyhtiöiden osakkeenomistajina on kasvanut myös Euroopassa, on niiden vaikeampi käyttää merkittävää kontrollivaltaa eurooppalaisissa yhtiöissä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, koska osakkeenomistus on Euroopassa usein keskittynyt tietyille määrääville osakkeenomistajille.
  • Vehviläinen, Jami (2021)
    Tutkielmassa arvioidaan pörssiyhtiön omien osakkeiden hankintaa informaatioasymmetrian aiheuttamien opportunismiriskien valossa. Osakeyhtiöoikeudellista ja arvopaperimarkkinaoikeudellista sääntelyä lähestytään kokonaisuutena, jonka keskeiseksi funktioksi tutkielman viitekehyksessä määritetään vahvemmassa tietopositiossa olevien toimijoiden opportunistisen käyttäytymisen torjunta. Rajattaessa varojenjakosääntelyyn yleisesti kytkeytyvä problematiikka tarkastelun viitekehyksen ulkopuolelle, tutkielmassa hahmotetaan osakeyhtiölain keskeisiksi lähtökohdiksi osakkeenomistajien ja johdon sekä toisaalta määräävän osakkeenomistajien ja vähemmistöosakkeenomistajien suhteessa esiintyvien opportunismiriskien torjunta, kun taas arvopaperimarkkinaoikeudellisesti keskiöön nostetaan markkinoiden tehokasta toimintaa ja luottamusta turvaavat tavoitteet. Omien osakkeiden hankintaa rajaava sääntelykehys systematisoidaan tutkielmassa funktionaalisesti viiden kokonaisuuden alle. Näitä ovat 1) hankinnan määrälliset rajoitukset, 2) päätöksenteon menettelylliset rajoitukset, 3) päätöksen sisältöä koskevat määräykset, 4) informaatiovelvoitteet, ja 5) markkinoiden väärinkäyttösääntely. Sääntelykokonaisuuden systematisointi toteutetaan oikeudenalarajat ylittäen ja huomioiden sekä lain tasoinen kotimainen säädösaineisto, Euroopan unionin lainsäädäntö, että Helsingin pörssin itsesääntely. Sääntelyn tarkoituksenmukaisuusarvioinnin tueksi käsitellään keskeisiä taloustieteellisessä tutkimuksessa havaittuja motiiveja, joita omien osakkeiden hankintaan liittyy. Keskeisenä havaintona tältä osin on, että erityisesti yritysvaltausten torjunnassa, signalointitarkoituksessa ja osittain johdon kannustinjärjestelmään kytkeytyvissä motiiveissa saattaa esiintyä hylättäviä opportunistisia piirteitä. Käsittelyn pohjalta tutkielman keskeinen johtopäätös on, että omien osakkeiden hankintaa koskeva sääntely on pääosin tarkoituksenmukaista, mutta pienempiä muutostarpeita liittyy erityisesti yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden määrää koskeviin rajoituksiin. Lisäksi tutkielmassa tunnistetaan jatkotutkimuksen varaan jäävä prima facie aukkotilanne, kun johto pyrkii hyödyntämään opportunistisesti takaisinostoilmoituksesta aiheutuvan kurssinousun.