Browsing by department "Department of Classical Philology"

Tutkielma käsittelee Asklepiokselle omistettuja kreikan- ja latinankielisiä votiivipiirtokirjoituksia ja dedikaatioita. Tutkimus on pääasiallisesti aineistolähtöinen ja deskriptiivinen, mutta sisältää paljon myös kvalitatiivisen sekä historiallisen tutkimuksen piirteitä ja hyödyntää systemaattista tutkimusmetodia. Käytän myös filologisia ja arkeologisia lähteitä saadakseni kokonaiskuvan Asklepioksen kultista ja siihen liittyneestä votiivitoiminnasta. Esitän paralleeleja ja vertaan aineistoa muille jumalille omistettuihin dedikaatioihin. Kuljetan tutkimusaineistoa rinnakkain tutkimuskirjallisuuden ja primaarilähteiden kanssa. Esittelen Asklepiokselle omistetut votiivipiirtokirjoitukset ja analysoin niissä esiintyviä piirteitä sekä näiden piirteiden esiintymistä eri konteksteissa. Keskityn erityisesti niihin piirteisiin, jotka esiintyvät aineistossa tiheästi ja laajasti. Tutkimusaineisto on Asklepiokselle omistetut votiivipiirtokirjoitukset ja dedikaatiot, joita tunnetaan arviolta 1000 kreikankielistä ja 300 latinankielistä. Näistä varhaisimmat ovat 500-luvulta eKr. ja myöhäisimmät 300-luvulta jKr. Olen jakanut materiaalin pienempiin osiin sen tarkastelun helpottamiseksi. Koska tutkimusaineisto on usein vaikea ajoittaa tarkasti, se on hajanaista ja sen säilyminen sattumanvaraista, esittelen aineiston pikemmin temaattisesti kuin kronologisesti tai maantieteellisesti. Luvuissa esittelen ensin mahdollisten primaarilähteiden tarjoamat tiedot, sen jälkeen tutkimusaineiston ja sen analyysin. Käsittelen Asklepiokselle omistettujen votiivipiirtokirjoitusten maantieteellistä ja kronologista sijoittumista, niille tyypillisiä kielellisiä ilmaisuja, sanastoa sekä erityispiirteitä, niiden pystyttäjiä sekä niissä esiintyviä Asklepioksen epiteettejä ja attribuutteja. Lisäksi tutkielma pyrkii osoittamaan, mitä votiivipiirtokirjoitukset kertovat Asklepioksen kultista ja sen kehityksestä, miten votiivikäytäntö ilmenee osana Asklepioksen kulttia, mihin jumaluuksiin Asklepios yhdistyi tai assimiloitui ja miten Asklepioksen mytologia näkyi hänelle omistetuissa dedikaatioissa. Tutkimusmateriaalista nousee kolme piirrettä ylitse muiden: yhteys jumalan ja ihmisen välillä, parantuminen ja Asklepioksen kultin soteriologisuus etenkin roomalaisessa kontekstissa.

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida eräitä lakitermejä, jotka esiintyvät papyruksessa P. Petra inv. 83. Kyseinen dokumentti, joka sisältää sopimuksen kahden naapuruksen välisen kiistan lopettamiseksi, ajoittuu todennäköisesti vuodelle 574 jKr. ja se kuuluu Jordanian Petrasta vuonna 1993 löydettyyn hiiltyneeseen papyrusarkistoon. Papyrus on tällä hetkellä vielä julkaisematon, ja tämä työ on osa siihen liittyvää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on toisaalta selittää tekstin itsensä sisältö, toisaalta arvioida sen antaman informaation merkitystä laajemmassa historiallisessa kontekstissa. Papyrus on kirjoitettu kreikaksi, Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan virallisella kielellä, mutta itse lakitermeistä suurin osa liittyy alun perin latinan kielellä luotuun roomalaiseen oikeuteen. Paikallinen väestö puolestaan oli seemiläistä alkuperää, jolla ei ainoastaan ollut oma kieli, vaan jolla oli ollut ennen valtakuntaan liittämistä omat oikeustraditionsakin. Niinpä papyruksessa esiintyvien termien tutkimuksen kautta nousevat esille monenlaiset laajemmatkin kysymyksenasettelut. Lakitermejä analysoidaan pääasiassa kolmesta näkökulmasta. Ensisijaisena pyrkimyksenä on selvittää niiden tarkka merkitys asiayhteydessään, joka papyruksen fragmentaarisuuden vuoksi ei ole etukäteen selvä, ja siten edistää tekstissä puheena olevien asianhaarojen ymmärtämistä. Toiseksi termien käyttöä koskevat tulokset suhteutetaan yleiseen oikeushistoriaan ja pyritään arvioimaan niiden merkitystä Petrassa käytössä olleen oikeusjärjestelmän kannalta. Kolmas näkökulma on kielitieteellinen, sillä termien käyttö papyruksessa on nähtävä osana laajempaa kehitystä, jossa roomalaisen oikeuden vähittäinen muuttuminen bysanttilaiseksi johti kielten vaihtumiseen ja koko juridisen käsitteistön siirtymiseen latinasta kreikkaan. Siksi tässä työssä käytetään itse papyruksen analyysin lisäksi laajaa vertailumateriaalia, joka koostuu ennen kaikkea roomalaisesta ja bysanttilaisesta lakikirjallisuudesta sekä dokumentaarisesta lähdeaineistosta, etenkin egyptiläisistä papyruksista. Niin tässä papyruksessa kuin muissakin kreikankielisissä lähteissä esiintyvät roomalaiseen oikeuteen liittyvät termit voidaan jaotella suoriin lainoihin, käännöslainoihin sekä komparaatiolainoihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kreikan kielessä jo aiemmin käytössä olleita termejä, jotka eivät sananmukaiselta merkitykseltään vastaa latinalaisia, mutta joita alettiin käyttää jonkin latinalaisen termin vastineina. Tutkimus tekee selväksi, että olipa kyse mistä lainakategoriasta tahansa, lakitermien siirtyessä kielestä toiseen tapahtui yleensä semanttisia muutoksia eikä termejä aina käytetty samalla tavalla kuin alkukielessä. Merkityskenttä saattoi esimerkiksi supistua taikka laajentua tai sanalle saattoi kehittyä lainautumisen jälkeen täysin uusiakin merkityksiä. Oikeushistorian suhteen on huomioitava ero virallisten säännösten ja provinsseissa noudatettujen käytäntöjen välillä. Kaiken kaikkaan Petra näyttää kuitenkin olleen kiinteä osa Bysantin valtakuntaa, jonka lakeja ainakin pääpiirteissään noudatettiin. Kaikkien termien käytötavat eivät tosin ole johdettavissa suoraan virallisiin lakikorpuksiin, mutta ne eivät myöskään sodi niitä vastaan. Roomalaisen oikeuden tuntemus näyttää olleen Petrassa jopa parempaa kuin esimerkiksi Egyptissä. Mitä tulee papyruksessa puheena oleviin konkreettisiin asianhaaroihin, termien merkityksen ymmärtäminen selventää joidenkin aspektien pääpiirteitä, kun taas yksityskohdat jäävät tekstin fragmentaarisuuden takia useimmiten epäselviksi.