Browsing by department "Department of Clinical Production Animal Medicine & Department of Equine and Small Animal Medicine"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla selventää koirien ääniarkuuden hoitomahdollisuuksia. Pääpaino pidetään käyttäytymisterapiaa tukevassa lääkehoidossa, mutta myös käyttäytymis- ja feromoniterapiaa, ääniarkuuden taustaa sekä pelkoon ja ahdistukseen liittyvien välittäjäaineiden toimintaa esitellään. Ääniarkuus on sekä omistajan että koiran elämää hankaloittava ongelma. Yleisiä pelottavia ääniä ovat mm. ilotulitteet ja ukkosmyrskyt. Ääritilanteessa pienemmätkin terävät äänet, kuten auton ovien sulkeutuminen, saattavat aiheuttaa pelkoa ja erityisesti tämänkaltaiset pelot alkavat rajoittaa normaalia elämää. Tämän vuoksi on tärkeää, että äänipelkoon suhtaudutaan samoin kuin mihin tahansa fyysiseen sairauteen ja eläinlääkärit ovat tietoisia hoitovaihtoehdoista. Ääniarkuuden hoidon perustana on käyttäytymisterapia eri metodeineen. Tähän voidaan tarvittaessa yhdistää muun muassa feromoniterapia tai lääkehoito. Lääkehoidon tarkoitus on auttaa käyttäytymisterapian etenemisessä, eikä niinkään olla pysyvä ratkaisu ongelmaan. Osa koirista voi tarvita jatkuvaakin lääkitystä, mutta käyttäytymisterapia tulisi silti olla osana hoitoa. Lääkityksistä bentsodiatsepiineilla on voimakas ahdistusta lievittävä vaikutus, mutta samaan aikaan sivuvaikutuksena saattaa ilmetä esimerkiksi lisääntynyttä aggressiota. Äänipelon suhteen bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja nopeavaikutteisia; alpratsolaami on käytännössä annostelutiheyden kannalta diatsepaamia parempi vaihtoehto. Uusin valmiste äänipelon hoitoon on suun limakalvolle annosteltava deksmedetomidiinigeeli. Aiheesta ei ole vielä kovin kattavia tutkimuksia, mutta tähän mennessä saadun tiedon mukaan deksmedetomidiinigeeli olisi erittäin hyvä lääkitysvaihtoehto akuutteihin pelkotilanteisiin. Trisyklisistä masennuslääkkeistä klomipramiini on yleinen eroahdistuksen hoidossa, mutta sillä on saatu hyviä tuloksia myös äänipelon hoidossa käyttäytymisterapian tukena. Klomipramiini on kuitenkin soveltuvampi pitkäjänteisempään hoitoon, kuin äkillisen, voimakkaan ärsykkeen yhteydessä. Ahdistuksen lieventämiseksi voidaan klomipramiinin lisäksi joutua käyttämään esim. alpratsolaamia tilanteissa, joissa klomipramiini teho yksinään on riittämätön. Serotoniin takaisinoton estäjistä fluoksetiinia on tutkittu käyttäytymisperäisten ongelmien hoidossa mutta ei niinkään pelkän ääniherkkyyden osalta. Ahdistuksen lievittämisessä fluoksetiini kuitenkin on toimiva, yhdistettynä tarvittaessa bentsodiatsepiineihin. Monoamiinioksidaasiestäjä selegiliini esiintyy kirjallisuudessa myös vaihtoehtona käyttäytymisongelmien hoidossa, mutta tutkimusnäyttö ei tue sen ahdistusta lievittävää vaikutusta. Sen sijaan selegiliini on ilmeisen menestyksekäs seniilin dementian hoidossa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Sialle sopivan kenttäanestesiamenetelmän valintaan vaikuttavat tuotantoeläimille hyväksyttyjen lääkeaineiden vähäinen valikoima, anestesiamenetelmän sopivuus kenttäanestesiaan ja anestesiamenetelmän hinta. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan sialle käytössä olevista anestesia-aineista sekä sedatiiveista. Tuotantoeläimille käytettävillä lääkeaineilla tulee olla MRL-arvo (Maximal residual limit) eli jäämien enimmäismäärä -arvo. Sialle hyväksyttyjä sedatiiveja ja anesteetteja ovat atropiini, atsaperoni, tiopentaalinatrium ja lidokaiini. Sialle voidaan käyttää myös muille tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkeaineita kaskadisäännön avulla, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaan. Kaskadisäännön mukaan käytettäville lääkkeille teurasvaroajaksi tulee 28 vuorokautta. Näitä lääkeaineita ovat ketamiini, ksylatsiini, detomidiini ja butorfanoli. Kirjallisuuskatsauksessa ovat mukana myös tiletamiini-tsolatsepaami, sekä pentobarbitaali, sillä ne ovat olleet yleisesti käytössä sialla anestesia-aineina. Niiden käyttö ei kuitenkaan enää ole mahdollista tuotantoeläimille puuttuvien MRL-arvojen vuoksi. Kirjallisuuden mukaan α2-agonisteilla yhdistettynä ketamiiniin ja butorfanoliin on aiemmin raportoitu kirurgista anestesiaa sialla. Medetomidiini-yhdistelmillä raportoitiin olevan pidempi anestesian ja analgesian kesto verrattuna ksylatsiini-yhdistelmiin. Medetomidiinia ei kuitenkaan ole hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille. Tutkimuksessamme selvitettiin detomidiini (0,08 mg/kg) -ketamiini (10 mg/kg) -yhdistelmän (DK) vaikutuksia porsaalla, ja niitä verrattiin detomidiini (0,08 mg/kg) -butorfanoli (0,2 mg/kg) -ketamiini (10 mg/kg) -yhdistelmän (DBK) vaikutuksiin. DBK -yhdistelmän esilääkityksenä oli käytetty atsaperonia (4mg/kg). Tutkimus tehtiin kuudella, noin kahden kuukauden ikäisellä imisäporsaalla. Tutkimus ei ollut sokkoutettu. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään saadaanko yhdistelmillä aikaan kirurgista anestesiaa sialla. Arviointiin käytettiin useita muuttujia, joiden avulla laskettiin anestesiaindeksi. Lisäksi kirjattiin ylös aika injektiosta sian spontaanisti tekemiin liikkeisiin. Valtimoverinäytteistä määritettiin happi- ja hiilidioksidiosapaineet. Hengitystaajuus ja sydämen syke kirjattiin. Sedaation, anestesian ja analgesian kestot olivat merkitsevästi pidemmät ja anestesiaindeksi oli korkeampi DBK -yhdistelmällä kuin DK -yhdistelmällä. Yksikään porsas ei saavuttanut kirurgista anestesiaa DK -yhdistelmällä. DBK -yhdistelmällä kirurgisen anestesian kesto oli 50 minuuttia (vaihteluväli 0-105 min). Yksi porsas ei saavuttanut kirurgista anestesiaa DBK -yhdistelmällä. Sydämen syke oli tiheämpi DK - kuin DBK -yhdistelmällä. Hengitystaajuudessa eikä verikaasuissa ollut eroa yhdistelmien välillä. Heräämiset olivat rauhallisia molemmilla yhdistelmillä. Atsaperonin ja butorfanolin lisääminen detomidiini-ketamiini -yhdistelmään syventää anestesiaa ja sen avulla on mahdollista saavuttaa kirurgisen anestesian taso. Detomidiini-ketamiini -yhdistelmällä saavutettiin kuitenkin samankaltainen sedaatio, anestesia ja analgesia verrattuna aiemmin raportoituihin tuloksiin α2-agonisti-ketamiini-yhdistelmillä. Detomidiini-ketamiini-lääkityistä sioista oli mahdollista ottaa verinäytteitä. DBK-yhdistelmä atseperoni esilääkityksellä voisi sopia esim. porsaiden tyräoperaatioiden kenttäanestesiamenetelmäksi. DK-yhdistelmä ei saa aikaan kirurgista anestesiaa porsaalla, mutta sen avulla voidaan tehdä pieniä kipua tuottavia toimenpiteitä.
Now showing items 1-2 of 2