Browsing by department "Department of Economics"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2006)Over the last fifteen years, the connection between free trade and the environment has been the subject of considerable debate. Among other things, it has been proposed that freer trade may harm the environment if it induces national governments to compete by undercutting each others environmental standards. We assess this proposition in a federal economy with free movement of capital and goods, but labour that is immobile. Our analysis shows that if the member states are small, firms perfectly competitive and pollution non-transboundary, the national governments choice of environmental standards coincide with that of the federal government s. However, if the third assumption is relaxed, without cooperation, all states choose less strict standards than the federal government, even if pollution is only partially transboundary. If we assume monopolistically instead of perfectly competitive firms, the result that non-cooperative regulations are federally efficient when pollution is non-transboundary holds no longer. Nonetheless, there is nothing to suggest that environmental policy is less strict under non-cooperation than under cooperation. Intuitively, this is because the choice of emission tax by one country imposes a number externalities on the other. These externalities are partly positive and partly negative. Without assigning values to at least one of the model s parameters, we are not able to say whether the negative or the positive externalities dominate, that is, whether the non-cooperative equilibrium is characterised ecological dumping or not-in-my-back-yard. In the special case of perfectly transboundary pollution, we find that ecological dumping occurs regardless of the choice of values for the model s other parameters. We contribute to the literature in three ways. First, we show that the existence of pollution that spills from one country into another works in favour of ecological dumping both in perfect and in monopolistic product market competition. Second, we show that for ecological dumping to occur, a priori, pollution must be perfectly transboundary if firms are monopolistically competitive, whereas it suffices that pollution is partially transboundary if firms are perfectly competitive. Third, we show that perfect competition, and the standard results associated with it are obtained as a special case of monopolistic competition when the monopolistically competitive firms market power is eliminated.
-
(2008)In this thesis, I examine the economic systems revolving around production and exchange of virtual property. From my viewpoint, the central forms of virtual property include e.g. virtual items in community sites, and virtual goods and characters in online games. Production of virtual property often requires significant time inputs from the users, and the users also trade it for real money. I treat these economic systems, called virtual economies, as sufficiently separate economies whose macroeconomic properties can be discussed. Particularly, I focus on the question 'Can meaningful macroeconomic indicators be computed for a virtual economy?' The macroeconomic indicators that are investigated in this study are aggregate production and inflation. My approach is to identify relevant principles using which these indicators are computed for national economies, and then transfer the same principles to a virtual economy. The developed aggregate production measure, called Gross User Product (GUP), is defined based on the principles underlying the System of National Accounts (SNA). GUP measures the aggregate economic activities of the users of a virtual economy. The central feature of GUP is that it makes a distinction between production by the users and production by the service they use. The possibility to log potentially all transactions in a virtual economy allows for flexible choice of an inflation measure. Measuring inflation for a virtual economy is, in this sense, easier than for e.g. a national economy. The employed inflation measure is a chained Fischer index, which is computed based on market transaction data of virtual final goods. Both macroeconomic indicators are computed for the virtual economy of EVE Online. The economy of EVE Online consists of production and exchange activities of about 200,000 users, all of who potentially interact with each other. Transaction and production data from the logs of EVE Online is employed in the computations. The previously published research on macroeconomic indicators for a virtual economy has focused on using data collected from real-money trading markets external to the virtual economy. This study shows that virtual economies can be regarded as separate economic systems, and that comprehensive macroeconomic indicators can be computed for them. The employed tools of economics transfer well to the analysis of a virtual economy. The results can be used for e.g. tracking the state of a virtual economy and macroeconomic modeling.
-
(2005)Maailmantalouden integraation myötä verokilpailusta on tullut aiempaa tärkeämpi tutkimuskohde taloustieteissä. Kun tuotannontekijöiden — pääoman, yritysten ja työvoiman — kansainvälinen liikkuvuus kasvaa, ne voivat helpommin välttää verot. Talouden integraation takia kansallisvaltiot voivat joutua tekemään talouspoliittisia päätöksiä, joita ne eivät tekisi, jos tuotannontekijät eivät voisi liikkua maasta toiseen. Tutkielmassa tarkastellaan, mihin erilaiset mallit ennustavat verokilpailun johtavan. Perinteisissä neoklassisissa malleissa, kuten Zodrow'n ja Mieszowskin (1986) verokilpailun perusmallissa, verokilpailu johtaa liian alhaisiin pääomaveroasteisiin ja julkishyödykkeiden alitarjontaan. Verojen harmonisointi lisää näissä malleissa kaikkien maiden hyvinvointia. Ns. Leviathan-malleissa taas verokilpailu nähdään hyvänä asiana, sillä se tehostaa julkisten varojen käyttöä ja hillitsee päätöksentekijöiden oman edun tavoittelua. Vaikka tutkielmassa luodaan yleinen katsaus erilaisiin fiskaalisen kilpailun muotoihin, pääpaino on Baldwinin ja Krugmanin (2004) uuden talousmaantieteen mallin esittelyssä. Heidän mukaansa tilastot osoittavat, että klassiset mallit eivät pysty selittämään todellisuutta. Devereux et al:n (2002) tilastojen mukaan talouden integraatio ei ole johtanut yritysveroasteiden alentumiseen Euroopassa viimeisten 40 vuoden aikana. Baldwin ja Krugman (2004) tutkivat hyödykemarkkinoiden integraation vaikutusta verokilpailuun ja tuotannon sijaintiin. Malli poikkeaa klassisista malleista oleellisesti siinä, että kilpailu on monopolististä, tuotannon skaalatulot ovat kasvavat ja ulkomaankaupasta aiheutuu kustannuksia. Malli ennustaa, että kun kuljetuskustannukset ovat tarpeeksi alhaiset, yritykset keskittyvät vain yhteen maahan. Tuotannon kasaantumisen takia yrittäjä ansaitsee teollistuneessa ydinmaassa korkeampaa reaalipalkkaa, minkä ansiosta ydinmaa voi periä korkeampia veroja. Mallin mukaan verokilpailu ei siis välttämättä johdakaan kilpajuoksuun pohjalle veroasteissa. Lisäksi verojen harmonisointi voi vähentää joko toisen tai molempien maiden hyvinvointia. Jos Baldwin ja Krugman (2004) ovat oikeassa, yritysverojen harmonisointi Euroopassa ei ole suotavaa. Verokilpailua on kuitenkin tutkittu empiirisesti vielä niin vähän, että on liian aikaista vetää varmoja johtopäätöksiä. Lisäksi tilanne voi muuttua hyödykemarkkinakilpailun kasvaessa tai kuljetuskustannusten alentuessa.
-
(2010)Steep and rapid reductions in greenhouse gas emissions are required from the industrialized countries. An important policy concern is that these emission reductions could lead to increases in emissions elsewhere. This leakage effect can be avoided by suitable choice of policies. I study the greenhouse gas abatement policy of a large coalition of countries that faces competition from countries with laxer emission policies, comparing the changes in emissions from the rest of the world and in competitiveness of dirty industries caused by different policy options. My analysis is based on a two-region, two-good model of endogenous growth with directed technical change. I compare two approaches to allocation of emissions associated with the supply of internationally traded goods and services: production-based and consumption-based accounting. When technical change and complementary policies are omitted, emission constraints based on either approach cause emissions in the rest of the world to increase, although through different mechanisms. However, an emission constraint creates incentives for energy-saving innovation and countries' emission policies can include various complementary measures in addition to the emission constraint. These factors can cause also the rest of the world to reduce emissions. Models that omit these factors yield too low recommendations on emission reduction targets. In order to maximize global emission reductions achieved with unilateral policy, production-based emission constraints should be applied on sectors where there are good possibilities to substitute other inputs for fossil energy, and there are decreasing returns to scale in carbon intensive activities. Consumption-based emission constraints achieve larger global emission reductions in sectors in which fossil energy and other inputs are strongly complementary and returns to scale on the regional level are not strongly decreasing. Complementary policies, such as subsidies to energy efficiency investments, subsidies to R&D of energy-saving technologies, transfer of technology to developing countries and relaxing the protection of intellectual property rights, can reduce or reverse carbon leakage. Each of these policies only reduces global emissions under specific conditions. Choosing suitable policies and differentiating between economic sectors is of great importance. If border measures are applied on imported carbon-intensive goods, it is important to account for the relative carbon intensity of individual producers. A regular border tax levied per tonne of product does not encourage producers in the rest of the world to clean up their production.
-
(2005)This thesis considers an investment game, in which two firms invest in R&D in order to obtain an innovation. It is assumed that a permissive patent system is in use, which allows the fragmentation of immaterial property rights among several innovators in cases of simultaneous discovery. The objective is to shed light into the firms' investment behavior using a game-theoretical model. It is assumed that initially there is an inter-firm difference in product quality, observable by the utility-maximizing consumers. The game consists of two stages: In the first stage, each firm decides on the sum that it is going to invest in R&D. Investment may result in a product quality-improving discovery. In the second stage, the firms engage in either Bertrand or Cournot competition, which are examined as separate cases. By examining the Nash equilibrium of the firms' investments it is determined, under which parameter configurations each firm invests a positive sum in R&D. There are three parameters in the model: (i) the initial inter-firm difference in product quality, (ii) the quality-improvement resulting from an innovation and (iii) a parameter reflecting the relationship between the sum invested and the probability of making a discovery, thereby reflecting the cost of innovation. Because the mathematical expressions arrived at are complex, numerical computations done on a computer are applied in order to obtain useful results. Based on the numerical results, conclusions are drawn regarding the three parameters' influence on the firms' investment decisions. The following results are arrived at: (i) Both firms are more likely to invest in cases of inexpensive and/or highly significant discoveries; (ii) The firm producing the higher-quality product is more likely to invest; (iii) In the case of the firm producing the lower-quality product, a large initial inter-firm difference in product quality reduces the firm's willingness to invest under Cournot competition, but increases it under Bertrand competition; (iv) Both firms are more likely to invest under Cournot competition than under Bertrand competition; (v) Under Bertrand competition, the firm selling the lower-quality product is less likely to invest if obtaining an innovation might make the products similar in quality.
-
(2006)Toisen maailmansodan jälkeisistä taloudellisista ilmiöistä merkittävimpiä ovat olleet kasvuihmeet. Esimerkkinä kasvuihmeenä voidaan pitää Itä-Aasian pienten maiden kokemaa nopeaa ja pitkäaikaista talouskasvua, jonka aikana niiden talous bruttokansantuotteella henkilöä kohden mitattuna on kasvanut huomattavasti historiallisia keskiarvoja ja kehittyneitä maita nopeammin. Tämä on merkittävää, sillä maailmantalouden tulojakauma kokonaisuudessaan on leventynyt huomattavasti samalla ajanjaksolla (Pritchett, 1997). Maailman elintasoerot ovat siis kasvaneet, joten kasvuihmeiden syntymekanismin ymmärtäminen olisi siis erittäin olennaista muun muassa kehitysmaiden tilanteen kohentamiseksi. Yksimielisyyttä ihmeiden syntymisestä ei kuitenkaan ole. Tässä tutkielmassa tarkastellaan nopean talouskasvun syntyä tuotannontekijöiden kasaantumisen kautta. Tätä selitystä tukevat empiiriset tulokset (Young, 1995), joiden mukaan tuottavuuden kasvu ei ole ollut merkittävässä asemassa Itä-Aasian nopeassa kasvussa. Neoklassisen kasvuteorian mukaan pääoman kasaantuessa kasvunopeuden pitäisi kuitenkin hidastua pääoman laskevien rajatuottojen vuoksi. Näin ei ole käynyt, vaan maiden kasvunopeus on pysynyt pitkään hyvin korkeana. Tarvitaan siis vaihtoehtoinen selitys sille, miten kasvuihmeet ovat voineet syntyä pelkästään pääoman kasautumisen kautta. Ensimmäinen vaihtoehtoinen selitys Itä-Aasian maiden kokemalle pitkäkestoiselle nopealle talouskasvulle on tuotannon korkea substituutiojousto. De La Grandvillen (1989) esittämän hypoteesin mukaan pääoman ja työvoiman substituutiojouston ollessa riittävän korkea tuotantoteknologia itsessään mahdollistaa endogeenisesti syntyvän jatkuvan kasvun ja kasvuihmeet. Kasvu perustuu siihen, että pääoman rajatuotot eivät laske nollaan. Korkean substituutiojouston ansiosta kasaantuva pääoma voidaan hyödyntää tehokkaasti siten, että työvoiman muodostuminen yhä harvemmaksi ei haittaa talouskasvua. Tätä selitystä tarkastellaan tässä tutkielmassa Klumpin ja Preisslerin (2000) artikkelin pohjalta sekä Solow-Swan-kasvumallissa että Ramseyn kasvumallissa. Toinen potentiaalinen selittävä teoria perustuu kansainvälisen kaupan vaikutukseen talouskasvuun. Venturan (1997) esittämässä mallissa maat vuorovaikuttavat keskenään käymällä kauppaa välituotteilla. Tällöin kooltaan pieni avoin maa pystyy kasvamaan maailman keskiarvoja nopeammin, vaikka maailmantalous kokonaisuudessaan ei tukisikaan jatkuva kasvua. Keskimääräistä nopeampi kasvu perustuu siihen, että pienen maan oma toiminta ei vaikuta välituotteiden hintoihin maailmanmarkkinoilla. Pääoman kasaantuessa ei oteta käyttöön pääomavaltaisempia tuotantomenetelmiä, vaan siirretään tuotantoa pääomavaltaisemmille tuotantosektoreille. Molempien mallien antama kuva kasvuihmeiden synnystä on samanlainen: maan kotitalouksien täytyy olla riittävän kärsivällisiä, jotta säästämisen ja investointien taso olisi riittävän korkea. Lisäksi maan tuotantorakenteen täytyy pystyä muuttumaan riittävän nopeasti. Kansainvälisen kaupan mallissa tämä tarkoittaa, että tuotanto siirtyy riittävän nopeasti pääomaintensiiviselle vientituotteita tuottavalle sektorille. Maan infrastruktuurin ja yritysten toimintaympäristön tulee olla kunnossa, jotta substituutiojoustolla mitattu talouden tuotannon joustavuus olisi riittävän korkea. Riittävän hidas väestönkasvu tukee tuotannon joustavuuden kasvunopeutta kiihdyttävää vaikutusta. Koska kummassakaan käsitellyistä malleista ei oleteta teknologian kehityksen nostavan työvoiman tuottavuutta, täydentävät ne hyvin teknologiseen ja tuottavuuden kehitykseen perustuvien mallien antamaa kuvaa talouskasvusta ja kasvuihmeistä.
Now showing items 1-9 of 9