Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by department "Department of Political and Economic Studies (2010-2017)"

Sort by: Order: Results:

  • Rosenström, Jan (2020)
    Helsingin satama oli 1930-luvun laman alla Suomen ylivoimaisesti johtava tuontisatama tuonnin volyymissa ja siksi keskeinen osa maan ulkomaankauppajärjestelmää. 1930-luvun lama oli shokki sekä tuonnin että viennin kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin sataman rahtiliikenteen muutoksia suhteessa ulkomaankaupassa tapahtuneisiin suhdannevaihteluihin ja pyritään hahmottamaan, miten 1930-luvun lama vaikutti työn tarjontaan satamassa. Tarkastelun kohteena on myös satamatyön olemus ja laman aiheuttamat muutokset siinä. Satamatyöläisten ansiotasoa ja ansiotason muutoksia analysoidaan hyödyntämällä valtioneuvoston aikalaistutkimuksia sekä ammattiliittoaineistoa. Ammattiyhdistysaineiston, kuten julkaisujen ja pöytäkirjojen, avulla tarkastellaan laadullisen tutkimuksen keinoin, miten ammattiyhdistysliike reagoi lamaan. Erityisen kiinnostuksen kohteena on Suomen Ammattijärjestön alainen Suomen Kuljetustyöläisten Liitto, johon kuuluivat satamatyöläisten osastot. Osana tutkimusta pyritään kartoittamaan, miten ammattiyhdistysliike näkyi Helsingissä ja Helsingin satamassa. Tutkimuksessa myös tarkastellaan juuri lamaa edeltänyttä valtakunnallista satamalakkoa. Satamalakko oli yksi 1920-luvun suurimmista työtaisteluista ja sen seurauksena syntyneeseen sovintoehdotukseen sisältyi palkkalupaus, jonka vaikutusta satamien tosiasialliseen ansiotasoon laman aikana selvitetään. Satamalakko ei saavuttanut suurinta osaa tavoitteistaan, kuten työehtosopimusta. Uuvuttava työtaistelu ja sen mukanaan tuomat lakonmurtajat hajottivat jo ennen lamaa pahasti riitautunutta ammattiyhdistyskenttää. Tutkimuksessa todetaan, että rahtiliikenne hidastui Helsingin satamassa tuntuvasti vuosina 1930-1932, mutta vilkastui melko nopeasti erityisesti viennin osalta. Satamatyöläisten ansiotasossa tapahtuu laman aikana laskua huolimatta satamalakon päättäneeseen sovintoehdotukseen sisältyneestä palkkalupauksesta, vaikka pudotus ei 1930-laman viitekehyksessä ole erityisen jyrkkä. Ammattiyhdistysliikkeelle 1930-luvun lama oli heikkouden aikaa. Edeltävä vuosikymmen päättyi repiviin erimielisyyksiin, joiden seurauksena sosiaalidemokraattien johtamat osastot lähtivät perustamaan omaa järjestökoneistoaan kommunistien radikalisoituessa. Työväenliike oli uhattuna sekä julkisen vallan että äärioikeiston tahoilta. Laman alla lopetettiin kommunistisena ja siten laittomana keskusjärjestö SAJ ja perustettiin sosiaalidemokraattien johtama SAK. Lama oli ammattiyhdistysliikkeelle vain yksi haasteista ajalla, jolloin ammattillisen järjestäytymisen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Ammattiyhdistysaineistoissa järjestökentän hajaannus näkyi lamaa enemmän.
  • Virtanen, Johanna (2020)
    This thesis aims at analyzing the prospects of delivering transitional gender justice in Mali. Basing on (post-colonial) feminist accounts on transitional justice, this thesis critically analyzes the European Union support for Malian transitional justice process from the perspective of women's rights and gender justice promotion. Supported with empirical data collected in Mali among local civil society organizations and other actors working around transitional justice and human rights, this thesis argues for a holistic and transformational approach to promoting women’s rights within the transitional justice process in Mali. This transformational approach to gender justice takes into consideration the legal realm connected to transitional justice process together with the broader socio-political processes, which establish the foundations for more equitable gender relations in transitional contexts. This case study is a contribution to feminist discussions on transitional justice. Moreover, it aims at a critical scrutiny of European Union's approaches to promote women's rights through transitional justice processes in Sub-Saharan Africa. The thesis takes as its starting point the EU Policy Framework on support to transitional justice and its pledge on gender-sensitive approach to transitional justice. This policy approach follows an increasing concern among academics, practitioners and activists, who have aimed at pointing to gender biases inherent in dominant discourses of and approaches to transitional justice in fragile contexts. The European Union has a multifaceted role in supporting Malian transitional process. The results of the thesis indicate that the current European Union’s action in Mali in relation to transitional justice and gender justice focuses on strengthening the national formal justice system and supporting security sector reform by, for example, infrastructure support and training judicial and security personnel. These results suggest that through its support to the Malian transitional justice the EU is committed to the liberal state- and peacebuilding framework, where women’s rights enhancement and civil society inclusion do play a role, but where the shortcomings of the postcolonial state to deliver gender justice are not fully acknowledged. The results suggest that support for local civil society and conducting awareness-raising initiatives in communities may provide solutions in relation to delivering transitional gender justice and enforcing women’s rights in crisis-torn Mali. Embracing critical notions on the post-colonial state and its shortcomings in relation to women’s rights enforcement in a transitional context, this thesis argues that the EU’s approach to supporting transitional justice in Mali might partly fall short of its broader goals relating to gender justice promotion. These results are more broadly important in the Sub-Saharan African context, where the legacies of colonialism still have a major impact on state- and peacebuilding efforts that are informing transitional justice initiatives and international actors’ interventions regarding transitional peace and statebuilding processes. This thesis is thus a unique contribution to feminist discussions around transitional justice and the European Union support to transitional justice in Sub-Saharan Africa, and the prospects of enforcing women’s rights in Mali.
  • Thompson Coon, Ben (2020)
    An increasing body of literature predicts AI as a disruptive and transformative of society as we know it today. In this landscape of change the European Union has taken an initiative to push for the development of “AI that corresponds to European Ethical Values and citizens’ aspirations”. This plan is ambitious and reflects the collective consciousness that if left behind Europe might lose its standing as global political and economic powerhouse. The Approach launched by the European Commission centers around the concept of Trustworthy and Ethical AI. This research will examine how the European Union, aware of its limitations, formulates an approach towards AI distinct from others and based on the concepts and values defining what it sees as inherently European. The thesis proposes that the European approach to AI is an exercise in Normative Power and a resurrection of the concept in a new digital age. For this purpose discourse analysis is chosen as the best research method. The research material selected include key documents published by the European Comission process that both outline its core motivations and content, how the strategy is communicated by Comission representatives and in the documents making up the final version of the European Approach to AI. Conducting a discourse analysis from a critical perspective of the selected material to answer the proposed research question is an exercise in looking at how the EU wishes to represent itself. The analysis focuses on the European Commission in aiming to construct Europe as a global leader in the field of Artificial Intelligence. The research will focus on a specific social problem which has a semiotic aspect namely the relationship of role of discourse in the reproduction of different forms of power. The central findings of the research are that indeed the discursive representations necessary for a European identity founded in normative power are present in all the literature that was reviewed and analyzed. Discursive representations are employed by the European Comission. the European Commission actively takes parts in the discursive enactment of Europeanness itself, by framing AI as a challenge that the EU has a better solution to than its rivals. It also engages in acts of positive-self representations and which turn effectively in to indirect negative-othering The Research concludes on the notion that the original concept of Normative Power coined by Ian Manners has not disappeared from European political discourse and lives on in the multitude of policies and documents produced. More research is recommended in the field of Artificial Intelligence as the recommendations and strategies provided by the European Commission are taken from theory in to practice. The European approach to AI is as much defined by what is included in the above analysed documents as what is missing, but whether Brussels prefers the term or not, its AI Strategy is fast becoming a reboot for Normative Power Europe.
  • Yrjölä, Ossi (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen tavoite on selvittää kvantitatiivisin menetelmin kotitalouksien luottokulutusta ja siihen liitettyjä velkaongelmia 1980-luvulla tapahtuneen rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta lähtien. Tutkimuksen taustalle kuvaan luottotaloudellista kehitystä yhteiskunnallisesta viitekehyksestä. Kutsun tätä viitekehystä ”luottoyhteiskunnan kehityskaareksi”. Kehityskaaressa moraalitaloutta seurasi valtion toimesta säännelty säästötalous, josta irtauduttiin äkisti 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä. Koittaneen vapauden ja 1990-luvun laman rankkojen kokemusten jälkeen pyrittiin tarkemmin ohjaamaan kansan luottokäyttäytymistä erinäisin sääntelykeinoin ja luottotietojen merkitystä korostamalla. Laman jälkeen muovautunut luottoyhteiskunta, jossa kotitalouksien säästäminen on vähentynyt ja luotolla kuluttaminen arkipäiväistynyt, pitää myös sisällään kuluttajien ylivelkaantumisesta aiheutuneet sosiaaliset ongelmat. Kysymyksenasettelun kohdennan siihen, onko pitkittäisessä aikasarjassa havaittavissa merkitsevä yhteys luottokuluttamisen ja maksuvaikeustapauksien (ulosottoasiat ja maksuhäiriöt). Toisen tutkimuskysymykseni reflektoin termiin ”kypsä luottoyhteiskunta”, jota tarkastelen kriittisesti rationalisoitumisen oletuksen vitekehyksestä. Tutkin onko aikasarjoissa tapahtunut murros tai muutos jonain ajankohtana, mikä vittaisi luottoyhteiskunnan kypsymiseen kulutusluottojen ja maksuvaikeuksen kausaalisen yhteyden osalta. Analyysiin perusteella uusilla kulutusluotoilla on aikasarjassa 1990-2009 useilla viivevuosilla kausaalinen ja kasautuva vaikutus kaikkiin vireille tulleisiin ulosottoasioihin. Samalta ajanjaksolta havaitsin kulutusluottokannan aiheuttavan kolmen vuoden viiveellä kaikkiin ulosottoasioihin niitä lisäävän piikin. Yksityisoikeudellisten (sisältäen kulutusluottojen laiminlyödyt maksuvelvoitteet) ulosottoasioiden ja uusien kulutusluottojen aikasarjassa on havaitavissa rakenteellinen murros 1990-luvun puolessa välissä. Murroksesta eteenpäin uudet kulutusluotot alkavat vaikuttamaan kausaalisesti ja kasautuvasti yksityisoikeudellisiin ulosottoasioihin. Uusien kulutusluottojen yhteydessä vuoden aikana rekisteröityihin maksuhäiriöihin voidaan havaita tapahtuneen murros 2000-luvun alussa. Viitteitä aikaisemmista heikommista murroksista voidaan nähdä jo 1990-luvun puolelta välistä saakka – hienovaraisempi muutos aikasarjassa on tapahtunut luultavasti jo 1990-luvun saatossa. Uusien kulutusluottojen kausaalinen yhteys maksuhäiriöihin muutaman viivevuden osalta voimistuu mittausjakson loppua kohden. Varsinkin nuorilla ikäryhmillä, on havaittu tutkimuskentällä erityinen taipumus velkaantumalla joutua maksuvaikeuksiin kulutusluottojen välityksellä. He ovat olleet myös uusien luottoinstrunmenttien innovaatiokäyttäjinä ensimmäisten joukossa suurissa määrin ottamassa vastaan riskialttiimmiksi miellettyjä uusia luottotuotteita, kuten luottokorttiluottoja, pikalainoja ja joustoluottoja. Muutkin maksuvaikeuksiin päätymisen riskiryhmäläisistä, ovat ajatuneet aikaisemman tutkimuksen mukaan helpommin käyttämään näitä riskialttiimpiksi koettuja luottoinstrumentteja. Heille ei ole alhaisen luottoluokituksensa vuoksi tarjolla perushintaisia kulutusluottoja. Kulutusluottomarkkinoilla on epätasarvoinen tilanne luotonsaannin ja siitä maksamisen suhteen - köyhemmät maksavat enemmän. Myös ylipäänsä yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen saattaa vaikuttaa kulutusmarkkinoihin luottojen välityksellä, kun vähävaraisemmat tavoittelevat paremmin toimeentulevien kulutustasoa. Tutkimustulokseni viittaavat, siihen että kypsymistä ei tapahtunut kulutusluottojen ja maksuvaikeuksien suhteen rationalisoitumisena laman jälkeen, jos sitä mitataan kulutusluotoista johtuvien ulosottoasioiden ja maksuhäiriöiden kausaalisen yhteyden kannalta. Päinvastoin, tutkimustulokseni erityisesti uusien kulutusluottojen ja yksityisoikeudellisten ulosottoasioiden suhteen vihjailevat jopa kriisiytymisestä. Pitää muistaa kuitenkin, että eihän kyseisiä rekisterimerkintöjä voida tyystin ikinä poistaakaan, sillä ulosotto on prosessina laiminlyödyn maksuvelvoitteen perinnällinen keino ja maksuhäiriömerkintä maksukyvyttömyydestä viestivä negatiivinen luottotieto. Ne säätelevät osaltaan luottomarkkinoita toimivassa luottoyhteiskunnassa. Kuitenkin tutkimustulokseni, aikaisempi tutkimus, median ja julkisten instanssien huolestuneisuus asiaan liittyen antavat vahvan vaikutelman siitä, että laman jälkeen tehdyt toimenpiteet, vaikka erittäin tarpeellisia olivatkin, keskittyivät pääasiassa ylivelkaantuneisuuden jälkihoitoon. Varsinkin kulutusvelkaantumista velkaantumislajina voidaan nähdä laiminlyödyn näissä toimenpiteissä. Kulutusluottojen sääntelyä on viime vuosina tehostettu ylikulutusvelkaantumista ennaltaehkäisevänä keinoina, mutta lainsäädäntätyö on hidasta ja luotontarjonta on usein askeleita edellä. Positiivisten luottotietojen laajamittaisempaa käyttöönottoa yleiseurooppalaiseen tapaan onkin pidetty yhtenä varteenotettavimmista keinoista tunnistaa ennaltakäsin maksuvaikeuksien riskejä nimenomaan kulutusluotoilla tapahtuvan ylivelkaantuneisuuden hallinnassa.
  • Laakso, Elina (2019)
    Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani suomalaisia joukko- ja kylätappeluita sekä miesten ja naisten suhtautumista niihin. Argumentoin sen puolesta, että suomalaiset joukko- ja kylätappelut ovat muistuttaneet monin tavoin eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintynyttä ja tutkimuskirjallisuudessa käsitteellistettyä ja analysoitua ajanvieteväkivaltaa, huvin vuoksi ja tappelun ilosta käytyjä tappeluja. Tavoitteenani on myös selvittää, miten tappeluiden silminnäkijät niistä kertovat ja kuinka tappeluihin kertomuksissa suhtaudutaan. Pyrin selvittämään, ilmeneekö naisten ja miesten suhtautumis- ja kerrontatavoissa eroja. Jos eroja on, millaisia ne ovat? Mitä mahdolliset erot kertovat sukupuolesta ajassaan ja ympäristössään? Käsittelen joukko- ja kylätappeluita muistitietoon pohjautuvaa, Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa säilytettävää aineistoa tutkimusmateriaalinani käyttäen. Kertomukset ovat osa Kylätappelut 1937 ja Joukkotappelut 1955 -muistitietokeruiden tuloksia. Analyysin kohteena on 14 kertomusta, joista 7 on miespuolisen kertoja-kirjoittajan ja 7 naispuolisen kertoja-kirjoittajan tarinoita. Kertoja-kirjoittaja kertoo kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa kertomuksissa omakohtaisista tappeluhavainnoistaan. Omakohtaisuuden lisäksi tappelukertomuksia yhdistää kuvatun tappelun tyyppi; esimerkiksi hää- ja tanssitappeluista kertovia tarinoita on miesten ja naisten kuvausten joukossa yhtä monta. Analysoiduista teksteistä 12 on kirjoitettu vastauksena vuoden 1955 muistitietokeruuseen ja 2 vuoden 1937 muistitietokeruuseen. Tarkastelen aineistoani pääasiassa konstruktionistisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Hyödyntämistäni käsitteistä keskeisin on irlantilaisessa kontekstissa kehitetty ajanvieteväkivallan käsite. Lisäksi tutkimuksessani ovat läsnä teoriat maskuliinisuudesta, feminiinisyydestä ja väkivallasta sekä näiden yhteydestä kunniaan sekä ekspressiivisen ja instrumentaalisen väkivallan käsitteet. Analyysini perusteella ne tappelut, joissa osanottajat toimivat kertoja-kirjoittajan mukaan ”reilusti”, saivat osakseen positiivisia tai neutraaleja äänenpainoja. Vähäisen (teko)syyn nojalla aloitetut tappelut eivät useimmiten pohjautuneet osallistujien henkilökohtaisiin kaunoihin, vaan me vastaan muut -asetelma nostettiin esiin silloin, kun ihmiset halusivat tapella viihteen vuoksi. Tarkastelemieni kertomusten joukosta löytyy pääasiassa tekstejä, joissa kertoja-kirjoittaja erottaa irlantilaista ajanvieteväkivaltaa muistuttavat, pohjimmiltaan ekspressiiviset kylätappelut instrumentaalisesta, vastustajan vahingoittamistarkoituksessa käytetystä väkivallasta. Tappeluita nähneet naiset eivät tee tarinoissaan eroa kylätappeluiden ja muiden väkivallantekojen välille yhtä systemaattisesti kuin miehet. Koska kylätappeluiden nyanssit ja ero muuhun väkivallankäyttöön eivät ole olleet kaikille naispuolisille tappeluiden kokijoille tuttuja tai mielenkiintoa herättäviä, suhtautuu heistä moni kylätappeluihin varautuneemmin kuin miespuoliset vastineensa. Analysoimissani miesten kertomuksissa on naisten tekstejä enemmän yksityiskohtia, jotka osoittavat tappeluilmiön olleen henkilölle tuttu. Miespuoliset kertoja-kirjoittajat ovat voineet tehdä ilmaisullisen kylätappeluiden väkivallan ja välineellisen, vahingoittamistarkoituksessa käytetyn väkivallan välille eron kertomuksissaan erityisen tarkasti siksi, että kylätappeluinstituutiosta hyötyjät ovat olleet ennen kaikkea miespuolisia. Naiset kertovat miehiä useammin tappeluun osallistumattomien henkilöiden aktiivisesta roolista tappelutilanteessa. Tulkitsen ilmiön kielivän siitä, että naiset ovat tappelutilanteessa useimmiten samaistuneet sivustakatsojiin, miehet itse tappelijoihin. Sekä miehet että naiset kertovat naisten toiminnasta tappelutilanteessa yleensä vain silloin, kun siihen on liittynyt poikkeuksellista aktiivisuutta tappelun kulkuun puuttumisen muodossa. Sekä miesten että naisten kertomuksissa on mainintoja tappeluporukoiden ulkopuolisista miehistä, jotka ovat estäneet tai edistäneet tappeluiden syntymistä ilman että tämä herättää muistelijoissa ihmetystä. Sekä miehet että naiset reagoivat tappeluihin sukupuolensa asettamissa rajoissa. Tavallisuudesta poikkeava naisten toiminta vaikuttaa jääneen tappelun kokijoiden mieleen sukupuolesta riippumatta. Miehet erottavat kertomuksissaan kylätappelut muunlaisesta väkivallankäytöstä naisia useammin. Naispuoliset tappelukuvausten kirjoittajat eivät välttämättä ole tarkastelleet tappeluperinnettä samasta näkökulmasta kuin miespuoliset vastineensa, sillä tappeluita koskeva tuntemus on luultavasti siirtynyt ihmiseltä toiselle ryhmissä, joissa läsnäolijat ovat olleet miehiä. Koska kaikki naiset eivät ole erottaneet tai edes halunneet erottaa laadullisesti erilaisia väkivallan muotoja toisistaan, pitivät he usein kylätappeluita uhkaavina ja vaarallisina. Miehet puolestaan ovat tietoisesti voineet silotella tappeluiden varjopuolia kuvauksissaan. On mahdollista, että naiset ovat suhtautuneet tappeluilmiöön miehiä kriittisemmin huolimatta ajanvieteväkivallan traditiota koskevasta tietoudestaan, sillä väkivallalla on luultavasti ollut heidän elämässään miesten elämästä eroavia ilmenemismuotoja.
  • Karpén, Harri (2020)
    Tässä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan poliittisen historian pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan Suomen kansan demokraattisen liiton, SKDL:n sosialistien syntyä 1960-luvun poliittisessa kontekstissa sekä heidän ideologista taustaansa. Tutkielmassa taustoitetaan 1960-lukua edeltänyt sosialistinen kehitys erityisesti Suomessa mutta myös ulkomailla. Tutkielmassa huomioidaan myös erilaiset kansainväliset virtaukset, joiden tuulet ulottivat vaikutuksensa myös suomalaiseen poliittiseen kontekstiin. Suomen vasemmistoa 1960-luvulla leimasi Suomen kommunistisen puolueen (SKP) kahtiajako, Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) siirtyminen ”pari piirua vasemmalle”, Kekkosen suhteet Neuvostoliittoon sekä kansanrintamahallitukset. Kaikki nämä yhdessä vaikuttivat myös SKDL:n sosialistien identiteetin muodostumiseen. SKDL:n sosialistit toimivat SKDL:n sisällä Ele Aleniuksen johdolla, järjestäytyen lopulta yhdistykseksi. Omaa puoluetta he eivät kuitenkaan ikinä perustaneet. Tämä johtui erityisesti SKP:n sisäisestä taistelusta, missä SKDL:n sosialistit tukivat enemmistöläisiä. Oma puolue olisi saattanut kääntää valtatasapainon toisinpäin. SKDL:n sosialisteille muodostui kuitenkin oma ideologia, johon vaikutti merkittävästi Ele Aleniuksen ajattelu. Tässä tutkielmassa käydään läpi tuon ideologian syntymiseen ja kehittymiseen johtaneita syitä. Tutkielma on täten ollen aatehistoriallinen tutkimus aleniuslaisen poliittisen ideologian syntymisestä. Tutkielman lähteinä on käytetty aikalaiskirjoituksia, poliittisia muistelmia että aihetta koskevia tutkimuksia. Tutkielman tuloksena piirtyy kuva SKDL:n sosialistien syntymiseen johtuneista syistä sekä liikkeen aseman vakiintumisesta osaksi suomalaisen vasemmiston poliittista kenttää.
  • Hänninen, Sini (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Inarin 2000-luvun metsäkiistaa, joka syntyi poro- ja metsätalouden välisestä vastakkainasettelusta. Poronhoitajat kokivat, että he eivät voineet vaikuttaa Metsähallituksen hakkuusuunnitelmiin, jotka uhkasivat poronhoidolle tärkeitä laitumia. Murtaakseen syrjivänä pidetyn asetelman poronhoitajat pyysivät Greenpeacea äänitorvekseen. Osapuolet muodostivat hakkuiden vastaisen liittoutuman, jonka ympärille kerääntyi myöhemmin myös muita toimijoita. Saamelaisten oikeuksiin vetoamalla liittoutuma pyrki tekemään paikallisesta kiistasta kansainvälisesti merkittävän alkuperäiskansan oikeustaistelun, sillä metsäkiistan perimmäisenä syynä pidettiin saamelaisten ratkaisematonta maaoikeuskysymystä Suomessa. Tutkielmassa pohditaan, muodostuiko poronhoitajien ja Greenpeacen liittoutumasta yhteiskunnallista liikettä Alberto Meluccin kriteerien perusteella. Huomio kohdistuu etenkin siihen, syntyikö keskenään erilaisten liittolaisten keskuudessa kollektiivista identiteettiä eli käsitystä samaan sosiaaliseen yksikköön kuulumisesta. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan, mitkä muut tekijät vaikuttivat liittoutuman kehittymiseen. Koska metsäkiistaa käytiin lähinnä julkisuudessa, tutkielman pääaineisto koostuu kolmen sanomalehden, Helsingin Sanomien, Lapin Kansan ja Inarilaisen, vuosien 2000-2009 kiistaa käsittelevistä kirjoituksista. Aineistoa käytetään tutkielmassa eri tavoin, sillä sen lisäksi että lehtiuutisten perusteella kerrotaan metsäkiistan historia, aineiston avulla tarkastellaan osapuolten välistä argumentointia retoriikka-analyysin keinoin sekä pohditaan lehtien vaikutusta metsäkiistaan. Poronhoitajien ja Greenpeacen yhteistyö jäi pinnalliseksi, eikä siitä kehittynyt yhteiskunnallista liikettä. Liittolaiset toimivat toisistaan erillään, ja niitä erottivat monet sisäiset tekijät kuten erilaiset toimintatavat, arvot ja intressit. Lisäksi liittoutuman kasvamista ja syventymistä vaikeuttivat ulkoiset tekijät: hakkuita puolustanut paikallinen vastaliike onnistui myötämielisen paikallislehdistön kanssa kohdistamaan huomion Greenpeaceen, joka nähtiin ulkopuolisena ja pienen kunnan tulevaisuutta uhkaavana vastustajana. Liittoutumalla Greenpeacen ja saamelaistoimijoiden kanssa poronhoitajat rikkoivat perinteisen lappilaisen poliittisen toiminnan kaavaa ja tekivät konfliktin näkyväksi. Vaatimuksista huolimatta Suomen valtio ei puuttunut näkyvästi metsäkiistan ratkaisemiseen, vaan kiista päättyi Metsähallituksen ja poronhoitajien välisiin sopimuksiin. Metsäkiistan suurin häviäjä oli Inari, sillä julkisuuden kärjistämä vastakkainasettelu repi paikallista yhteisöä. Kun kiista nähtiin oman elinkeinon, elämäntavan ja kulttuurin eloonjäämiskamppailuna, lopputuloksena oli tilanne, jossa vastapuolta tai oman toiminnan vaikutusta toisiin ei ymmärretty.
  • Saramäki, Sara (2020)
    This thesis provides a unique perspective on transatlantic relations in the post-Cold War era: the role of the parties. Democratic and Republican party platforms from the 1992 American presidential elections until the 2016 elections are analyzed to reveal differences in their policies towards Europe. The 14 party platforms were chosen as the material because they are the most important documents the political parties produce. Moreover, there is only limited amount of previous research on party platforms since the focus has been on the actions of the administration or on the candidate speeches and debates instead. The analysis is carried out on two levels: comparison over time to reveal intra-party ideological change, and comparison between the parties to reveal inter-party polarization over policies towards Europe. The method of the thesis is mainly data-driven qualitative content analysis. The theoretical background is based on research about party polarization and partisan ideological differences over foreign policy. The analysis shows that the policies towards Europe vary within the party platforms over time. Intra-party ideological policy shifts appear more clearly in the Republican party platforms, whereas the Democratic party platforms showcase a more balanced ideological foundation. The incumbent/challenger role of the party as well as events in international politics have also influenced policy shifts over time. Additionally, the analysis reveals that Democratic and Republican party platforms are somewhat polarized in their policies towards Europe. As predicted, the parties concentrate on slightly different policies, regions, and institutions when referring to Europe. Most importantly, because of their ideological differences, the two parties have differing or even opposing moral evaluations about and treatment recommendations for the policies and the actors. To conclude, this thesis provides new information about the partisan perspective on transatlantic relations. Some say the party platforms are neglected documents that receive little public attention. Their policies will rarely be realized as such in the real world because of the balance of power in the American political system and unexpected events in international politics. Nonetheless, this thesis proves that intra-party ideological contestation and inter-party polarization exist in transatlantic relations.
  • Sillantaka, Nina (2020)
    Pro gradu – tutkielman tutkimuskohde on apteekkien kilpailusta ja apteekkijärjestelmästä käyty keskustelu 1990-luvulla. Tutkimus käsittelee yksityisten apteekkien kilpailua ja siitä on rajattu pois erillislailla säädetyt Yliopiston Apteekit, sekä keskustelu lääkekustannuksista niiltä osin, kun se ei tiiviisti liittynyt apteekkijärjestelmään ja siihen vaadittuihin muutoksiin. Selvityksen kohteena on, mitä apteekkialan kilpailun edistämiseksi 1990-luvulla tehtiin ja miten siitä keskusteltiin, mitä toimenpiteitä lääkealan kilpailun edistämiseksi tehtiin, kuka osallistui keskusteluun apteekeista ja lääkejakelusta, miten keskustelija perustelee oman näkökantansa ja mitä kilpailulla tavoiteltiin. Tutkimuslähteinä on käytetty eräitä sanoma- ja aikakaus lehtiä, virastojen ja sosiaali- ja terveysministeriön, sekä Lääkelaitoksen työryhmämietintöjä, Suomen Apteekkariliiton asiakirjoja. sekä kansanedustajien jättämiä kirjallisia kysymyksiä. Lähteitä analysoidaan sisällön analyysin kautta. Se on tutkimusmenetelmä, jolla pyritään tunnistamaan kirjoitetusta tekstistä tietyt piirteet ja ominaisuudet. Sisällön analyysiä voidaan käyttää myös tekstin sisällön kuvailuun. Menetelmä mahdollistaa myös kirjoittajan henkisen tilan määrittämiseen tai propagandan tai asenteellisen kirjoittamisen havaitsemiseen. Tutkielmassa havaitaan, että keskustelu apteekkien kilpailusta jakautuu muutamaan teemaan: Apteekkijärjestelmän vapauttamineen apteekkilupien myöntämisperusteita löyhentämällä, lääkekustannusten alentamiseen kilpailua lisäämällä, sekä lääkkeiden vähittäiskaupan myyntikanaviin. Suomalainen yhteiskunta muuttui 1980–1990-luvuilla kilpailua korostavaan suuntaan johtuen liittymisestä läntiseen talousalueeseen ja Euroopan Unioniin liittymisestä ja toisaalta Neuvostoliiton romahtamisesta ja turvatun idänkaupanajan loppumisesta. Vaatimukset kilpailun lisäämisestä saavuttivat myös tarkoin säännellyn lääkealan. Keskustelun osapuolet erottaa suhtautuminen apteekkeihin osana terveydenhuoltoa. Apteekkarit, Lääkelaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö tarkastelevat apteekkeja ja niiden välistä kilpailua terveydenhuollon näkökulmasta ja Kilpailuvirasto ja Päivittäistavarakauppayhdistys ry markkinaehtoisen kilpailunäkökulman kautta. Kilpailua yritettiin tuoda lääkealalle monin eri tavoin. Pääosa yrityksistä lisätä kilpailua kilpistyi lääkehuollon erityisasemaan osana terveydenhuoltoa ja apteekkien lakisääteisiin velvollisuuksiin, joita olisi ollut vaikea taata vapaan kilpailun vallitessa. Lääkelakia muutettiin tutkimusaikana pienin muutoksin, mutta vapaa kilpailu ei toteutunut
  • Sokero, Mikael (2016)
    The study explores why and how is the legitimacy of the mining project in Sokli, Savukoski municipality in North-Eastern Finland contested. The concept and theory of legitimacy is often neglected in research concerning mining and the concepts of acceptance and social license to operate are found in the mainstream of research. The study discusses the possibilities and challenges the theories and concept of legitimacy in the context of mining. Furthermore the Sokli mine is analyzed in the wider context of the expansion of extractive frontier towards perihpheries. This expansion has been desrcibed to be permitted by a new coalition between the state and private corporations. Moreover the new coalition has been linked to a new development paradigm portrayed as (neo-)extractivism. The literature on extractivism has focused strongly to Global South despite the process’ global character. A case study approach is adapted. The data consists of five semi-structured interviews conducted with locals in Savukoski region. Complimenting the interview data, the analysis is extended to four official documents by stakeholders of the possibly forthcoming mine in Sokli. In the light of a diverse combination of legitimacy theory created in this thesis the legitimacy of the Sokli mine is contested primarily on moral grounds. The mine does not fit into the locals’ conception of how the environment ought to be utilized. The mine also makes the development of traditional livelihoods in the area harder. In sum the locals’ vision of the future of the municipality and their conception of development contradicts with the expansion of the extractive industry. Finnish mining legislation is one of the most important structural permitting condition, which in Savukoski is contested and considered illegitimate. On the other hand the mine is supported mainly for it’s possible tax revenue and because it creates jobs. Employmen moreover is a core argument supporting mining in Finland. There have been controversies between estimations and fulfilled revenues and jobs. The environmental disaster and supicious practices by mining authorities in the area were often referenced and the casof Talvivaara had effected attitudes towards mining in Savukoski. The case study demonstrates an exception in the landscape of mostly positive and legitimate attitudes towards mining in Finland. Moreover the global expansion of extractives and the global rush for land have resulted in strong political opposition and mobilization in for example Latin America but not similarly in Finland. The further commodification of nature might in the future lead to political turmoil also in Finland if the legal conditions for mining persist. The larger structural shift away from the Nordic welfare state needs to be further researched in the context of extractive industries.
  • Juvonen, Jari (2020)
    Suomen suvereniteetti oli kylmän sodan vuosikymmenet jonkin verran epävakaalla pohjalla. Neuvostoliitto piti oikeutenaan puuttua tasavallan asioihin, jos se katsoi etunsa sitä vaativan. Suomi puolestaan pyrki olemaan hyvä naapuri, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Tähän kuvaan sopi huonosti 1950-luvun vaihteessa aktivoitunut länsitiedustelu. Suomea pidettiin siinä tukialueena Neuvostoliittoon suuntautuvassa tiedustelussa. Mikä pahinta, sitä suorittivat entiset kaukopartiomiehet. Suomen johto pyrki estämään kyseisen toiminnan, ja Suojelupoliisille (Supo) lankesi sen käytännön toteutus. Tutkimustehtävänä tässä opinnäytteessä on selvittää Arvo Juvosen toimet länsitiedustelun parissa Supon asiakirjatietojen pohjalta. Näin saadaan muodostettua kuva myös siitä, kuinka hyvin Supo oli tiedustelijan toimista perillä. Yhden toimijan tarkastelu kertoo myös siitä, kuinka paljon itse ilmiöstä tiedettiin, ja kuinka tärkeänä sen selvittämistä pidettiin. Näin selviää Supon kokonaisintressi asiaan. Ajallisesti tarkastelu alkaa 1950-luvun alkuvuosista ja loppuu vuosikymmenen puoliväliin. Tämän pro gradu -tutkielman lähteenä on tutkinnan myötä syntynyt aineisto, pääosin vain yksi henkilömappi. Lähdeaineistoa tarkastellaan myös objektina ja selvitetään sen asiakirjallinen luonne. Supolla oli Juvosesta oma henkilömappi. Sen tärkeimmäksi tietolähteeksi paljastui Arvo Juvosen vaimo. Asiakirjoihin tutustuessa heräsi epäilys, että oliko kaikki asiaan liittyvä kirjattu asianmukaisesti, joitain niin suuria aukkoja kerronnasta löytyi. Tapahtumat oli kirjattu melko kattavasti, mutta toiminnan taustat ja motiivit jäivät suurelta osin pimentoon. Yhteenvetona voisi todeta, että asiakirjoista piirtyy melko selväpiirteisen kuva Juvosen elämästä tutkittavana ajankohtana. Supo sai selvitettyä hänen toimensa länsitiedustelun parissa. Sillä näytti olleen myös melko kattava kokonaiskuva ilmiöstä. Myös käytetty asiakirja-aineisto vastasi pääosin kaikkiin siltä vaadittaviin ominaisuuksiin myönteisesti.
  • Hyötylä, Konsta (2019)
    This Master’s thesis examines the critiques coming from the post-colonial studies that have been produced on the narration of the so-called ”Arab Spring”. The thesis analyzes at what kind of shapes and forms the post-colonial theory takes and how it has been utilized to critique the western narration and representations of the so-called “Arab Spring”. Especially, the thesis considers how these critiques can be utilized in future research and how they produce a deeper understanding of global transformations such as the so-called “Arab Spring”. The thesis presents an analysis of post-colonial theory, focusing mainly on the concepts of “orientalism” and “eurocentrism”. The post-colonial tradition is the main theoretical basis of the critiques used as the main source and analyzed in the thesis. These critiques are presented in large scale in the thesis. The texts are studies using qualitative method of content analysis. The critiques presented in the thesis clearly show that Eurocentric views and ideals as well as orientalist stereotypes and simplifications are hegemonic in the western narrative. These connect to the Eurocentric ideal of modernity. Central argument found in the critiques analyzed in the thesis is that the western grand narrative creates a false ideal of universalism that is produced by neglecting the subaltern voices and critiques. The key finding of the thesis is that at the center of breaking this grand narrative is dismantling the power structures produced by the colonialism through dismantling the false ideal of universalism if we want to achieve a globally just world. At the center of this process of decolonization are the subaltern voices and critiques that are currently pushed to the margins by “the West”. These voices and critiques coming from the Global South need to be recognized and listened to.
  • Ahola, Samu-Petteri (2020)
    Pankkien täytyy varautua luottotappiota vastaan pitämällä riittäviä oman pääoman ehtoisia puskureita taseessaan. Basel -säädökset asettavat kehikon, jonka perusteella vähimmäispääomavaateet tulisi määrittää. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Basel II:n foundation IRB -malli aliarvioi pankeille kohdistettuja vähimmäispääomavaateita Basel-säädösten ensimmäisen pilarin alla lainaportfolion ollessa heikosti hajautettu. Nimikeskittymäriskin sisällyttäminen osaksi IRB-mallia voisi tarkentaa ensimmäisen pilarin alaisia vähimmäispääomavaatimuksia tilanteessa, jossa pankin luottoportfolio ei ole täydellisen hienojakoinen. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, pystyykö nimikeskittymäriskiä huomioiva lisäys tarkentamaan vähimmäispääomavaadetta pohjoismaisten suuryritysten luotoista koostuvalle luottoportfoliolle, kun tämä lisäys sisällytetään foundation IRB –malliin. Tutkimusaineisto koostui Dealogicilta ladatusta syndikoitujen lainojen aineistosta, joka tässä tutkielmassa simuloi suuryrityksistä johtuvaa luottoriskiä pohjoismaiselle pankille. Koostetusta aineistosta luotiin satunnaisotannalla 41 alaportfoliota. Jokaiselle alaportfoliolle ja vastapuolelle määritettiin foundation IRB –mallin mukainen vähimmäispääoman määrä, nimikeskitymäriskiä huomioivan muokatun foundation IRB -mallin mukainen vähimmäispääoman määrä ja Monte Carlo –simulaatioiden antama vähimmäispääoman määrä, jotta eri mallien antamia vähimmäispääomavaateita voitiin arvioida. Nimikeskittymäriskiä huomioiva muokattu foundation IRB –malli laski vähimmäispääomavaateen tarkemmin verrattuna Basel-säädösten mukaiseen foundation IRB –malliin. Nimikeskittymäriskin sisällyttäminen ensimmäisen pilarin vähimmäispääomalaskelmien alle nopeuttaisi ja yksinkertaistaisi pankkien vaatimusta määrittää oman vähimmäispääomavaateen määrää. Pankkien kannalta positiivisena puolena olisi myös se, että yksittäisen luoton vaatiman oman pääoman lisäys voitaisiin määrittää tarkemmin.
  • Voorsluis, Nina (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract In this Master’s thesis I investigate Non-Governmental Organization (NGO) involvement, experiences and outcomes in Madagascar, including the limiting and enabling factors for impact of conservation interventions driven by NGOs. The focal point of the research is the lived experiences from the field, including identification of processes and forces shaping the preconditions for NGO interventions. As part of the research I explore experiences of NGOs from their interventions and from engaging with local communities, government, policy makers and other NGOs in Madagascar. Many NGOs are active in biodiversity hotspots like Madagascar, but evaluation outcomes and lessons learned tend not to be extensively shared across organizations and thematic focus areas. This in turn affects preconditions to influence outcome determinants not only in isolated interventions but also across organizational borders. This study aims to define the situation and the issues faced by NGOs in Madagascar to suggest how the landscape could be navigated to improve the preconditions for long term intervention impact. The purpose is not to evaluate specific projects, but to assess the mechanisms through which the NGO sector can make a significant contribution to conservation, as well as the challenges in doing so. As the analysis seeks to broaden and contextualize the discussion of NGO involvement in conservation interventions, the theoretical framework for the research is based on theory on Non-Governmental Organizations and grounded theory. The theoretical framework facilitates the analysis of the findings, understanding of the results, as well as structuring and highlighting new insights. The theory is complemented with a background assessment of the environmental context in Madagascar, reviewing other research on conservation and its challenges in the country. This helps to understand the dimensions of the challenges, as well as the avenues open for exploration. Insights are gathered from representatives of long-term in situ NGOs to better understand the wider playing field in which they operate. The empirical research is based on semi-structured interviews conducted with 21 representatives from 12 international and local NGOs working with biodiversity conservation in Madagascar. The data was transcribed and analyzed through thematic network analysis and constructivist grounded theory analysis. The interviews were combined with a literature review, a group interview, a field visit to a project site, and more informal conversations with academic researchers and experts in the field. As part of the study, a two-week field trip to Madagascar was undertaken. To present the findings from this research, thematic categorizations were used to illustrate factors that affect outcomes of conservation interventions driven by NGOs. The categories are related to internal organization specific factors, cooperation with other actors (including other NGOs, government and actors in the local communities), as well as the Malagasy environment and politics (including government, laws and policies). The findings reveal challenges especially with systematic coordination of NGO interventions, NGO evaluation practices, resources, as well as issues with implementing sustainable community involvement in project design and decision making. Local community involvement is considered important, but in practice is not fully scaled up and inclusive in terms of decision making and consistent involvement. Findings indicate that the cooperation between NGOs and their key stakeholders works reasonably well from the NGO perspective, but still has potential to be better utilized in order to improve long-term sustainability. Consideration of external constraints is important to assess the potential of different types of interventions and approaches, allowing NGOs to focus their efforts according to the context and their capacities. While acknowledging and navigating the diversity of viewpoints, it is essential to be aware of the impact of structural challenges, the political complexity and the often-conflicting interests between conservation, the commercial and extractive sector, as well as local livelihoods and practices. Findings indicate issues with policy implementation and harmonization, and with conservation prioritization and law enforcement by the government. Local and national ownership and leadership backing is seen as essential for biodiversity conservation, pushing for stronger leadership from within the society. My research provides insights, recommendations and conclusions from which NGOs and conservation actors can gain better understanding of factors impacting interventions, as well as on the Malagasy playing field and its dynamics. This can be helpful in order to capitalize on opportunities and counter challenges, focusing actions on areas that make a difference. The findings can also be of value to other biodiversity conservation researchers, funding agencies, associations, communities and government stakeholders specifically focused on Madagascar. The research may also benefit NGOs and conservation actors involved in other countries, which confront similar challenges concerning conservation, governance, NGO involvement and interventions.
  • Suojanen, Annarosa (2020)
    Tämä pro-gradu tutkielma tarkastelee internetin käytön (poliittisen tiedonlähteenä) yhteyttä euroskeptisiin asenteisiin Brexitin jälkeisessä Iso-Britanniassa. Median rooli euroskeptisiä asenteita ja kansalaismielipidettä selittävänä tekijänä on alkanut kiinnosta EU-asenteiden tutkijoita yhä enemmän. Perinteisellä medialla on aikaisemman tutkimuksen perusteella todettu olevan yhteys kansalaisten euroskeptisiin asenteisiin, mutta internetin ja sosiaalisen median yhteyttä euroskeptisismiin on tutkittu verrattain vähän. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle muodostaa euroskeptisismiä selittävät teoriat sekä internetin ja demokratian suhdetta käsittelevät tutkimukset. Tutkielman tavoitteena on tarkastella euroskeptisismin ja kaikukammioteorian välistä suhdetta Brexitin viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimii British Election Study:n (BES) keräämä kyselyaineisto, jonka pohjalta muodostettiin tilastollisessa analyysissa käytetyt muuttujat. Tilastollinen analyysi suoritettiin logistista regressioanalyysia käyttäen. Euroskeptisismin ja internetin käytön yhteyttä tarkasteltiin tilastollisessa analyysissa neljän eri ulottuvuuden kautta, jotka muodostettiin euroskeptisismiä selittävien teorioiden pohjalta. Nämä neljä ulottuvuutta ovat EU-kansanäänestys, Brexit-identiteetti, maahanmuutto ja suvereniteetti. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että aktiivisella internetin käytöllä on yhteys euroskeptisiin asenteisiin. Ainoastaan suvereniteetti ulottuvuudella ja internetin käytöllä ei havaittu olevan yhteyttä. Internetin käytön yhteys euroskeptisismiin oli kuitenkin suhteellisen pieni verrattuna muihin selittäviin muuttujiin.
  • Mackay, Sam (2016)
    This thesis explores the idea of the creation of political discourse on social media platforms, aiming to address whether social media (and in particular Facebook) under private ownership could be considered forms of Habermasian Public Spheres. A theory of what constitutes a modern Public Sphere is created and then, through a discourse analysis the ideology of Facebook CEO Mark Zuckerberg is examined in relation to his moderation of the platform and the effect this has on political discourse. This paper finds that under private ownership social media platforms such as Facebook have awarded unprecedented amounts of power over the public discourse to individual, unaccountable private citizens and that this calls into question the validity of these platforms as Public Spheres.
  • Frantsi, Valtteri (2020)
    The Nobel Prize in Economic Sciences in 2019 was awarded to Banerjee, Duflo, and Kremer for their fight against poverty, as well as for their methodological contributions to development economics. This thesis discusses their methodological approach, the use of randomized field experiments (RFE) in policymaking, which according to the advocates of the evidence-based policy (EBP), provide better and more objective evidence. This claim will be examined, and rejected, in the light of the methodological literature of field experiments in economics and a case study of the Finnish Basic Income Experiment (BIE Finland). It will be argued that EBP’s view on RFE’s objectivity is rooted on the narrow view of mechanical objectivity, which overemphasizes methodological norms, such as randomization. This hinders various value choices regarding the research process and ignores the fact that the quality and nature of the evidence can change in the process. Co-creation of the scientific methods and interaction of the science and policy, thus, challenge EBP to reconsider their normative guidelines. This thesis examines BIE Finland and demonstrates how ethical values can become as constitutive values of the research via decisions over (i) the experimental design and (ii) theoretical content, and via (iii) interpretation of the results. It will be argued that these three routes present epistemic risks, but also opportunities to increase the relevance and validity of the research. Ultimately these routes show how scientists are troubled by uncertainty and the risk of error, providing also an avenue for subjectivity. While these routes show complex trade-offs between epistemic and non-epistemic values, their implications for the objectivity of the research are also not clear. This is not only because, as will be illustrated with BIE Finland, RFE’s are compatible with various epistemic aims and inferences that are not always clear, but also because the consequences of inductive risk for the normative guidelines and evidential standards is neither obvious. It will be argued that EBP should clarify the constituents of the trained judgment and the role of epistemic and non-epistemic values throughout the research process, because it ultimately shows how researchers are troubled with uncertainty and the risk of error. This requires them to abandon the value-free ideal and move beyond narrow mechanical objectivity in order to address the epistemic risks and potential disappointment associated with the evidence-based policymaking.
  • Nissinen, Sari (2020)
    Greenhouse gases can be considered as negative externalities that harm the climate. Externalities can be internalized by setting a tax equal to the marginal damage from the externality; a lesson taught by Pigou already a hundred years ago. Carbon pricing has long been seen as the most prominent tool to fight climate change. In recent decades there have been efforts to agree on a global carbon emission reductions. Although international agreements have been implemented, most of those have lacked either effective quantity goals or adopting of global carbon price. The failure of global agreements is ambiguous, but a tendency to trust on countries altruism in agreeing on costly emission reductions has hardly helped. There are already numerous scientists who have suggested that adopting a single global carbon price would be both relatively easily agreed and sufficient as a tool to restrict global carbon emissions. By adopting a mutual price for carbon, the national authorities would be left with implementing the emission reductive policies. As some countries and unions have adopted carbon pricing schemes, knowledge on the effectivity of those instruments are beginning to emerge. Carbon taxes and cap and trade systems are common mechanisms to implement carbon pricing and in optimal settings, the outcomes of the instruments will be identical. Nevertheless, in practise the outcomes of the instruments depend on the regulative authority’s capability in estimating an effective level for the tax or the emission cap. It is suggested that it is easier to reach an international agreement of a price rather than quantity measure. Although a global single carbon price would likely represent a compromise, having a shadow value of carbon can help in knowing price ranges given by modern models that combine climate science with economical approaches. With carbon taxes the national authorities gain tax revenue, which is a specific benefit with taxes over emission caps. This revenue recycling makes interactions of carbon taxes and specifically labor taxes especially important to investigate. This study goes through the backgrounds of carbon pricing in the perspectives of international agreements, efficiency, modern integrated assessment models and their estimates for the social cost of carbon. Further, we will go through a simple model which shows the interactions of environmental taxation and the economy. The guiding light of the study is especially Weitzman’s (2014) idea of the single carbon price. The study aims on combining the knowledge on carbon pricing and pointing to the urgency for emission mitigative actions to be made.
  • Rouhe, Ella (2020)
    Despite a stated commitment to the principle of policy coherence for development (PCD), which means taking development policy objectives into account in all policies likely to impact developing countries, the European Union (EU) has shown limited success in prioritising poverty reduction over other policy sectors’ objectives. Especially since the migration crisis in 2015-16, development cooperation appears to be increasingly used for migration management. This thesis examines how migration and development are linked in EU external policy, how the concept of PCD has been considered, and what coherence means, in the context of EU external policies on migration and development. The thesis analyses the concept of policy coherence and the interconnections between migration and development in the European Agenda on Migration (2015), the Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy (2016), and the New European Consensus on Development (2017) and their implementation reports and further communications about migration policy issued by the European Commission between the beginning of the refugee crisis in 2015 and the end of the Juncker administration in late 2019. The document data is triangulated with semi-structured expert interviews, and the data is analysed using qualitative content analysis. Based on the analysis, EU policy considers migration and development linked mainly through the root causes of migration being development problems, although there is also a recognition that migration can contribute to development. Adding to the literature on the securitisation of migration and development, the study finds that migration management is considered a priority for which development cooperation can be used as leverage. This conflicts with the principle of PCD, which the study finds to be largely absent from the policy documents, indicating it is not a priority for EU external policy. The conflict between the EU’s stated normative principles and the instrumentalisation of aid can be considered normative incoherence and organized hypocrisy, which can undermine the EU’s credibility as a global actor and supposedly normative power. Although PCD is not found to be prominent anymore, ‘coherence’ is used across the documents as something to be enhanced. Based on the analysis, ‘coherence’ ascribes effectiveness, unity and credibility to the EU’s holistic, integrated approach coordinating policies, instruments and actors in pursuit of the EU’s overall interests, although these are adapted to each country context. The study suggests coherence may be understood as emblematic of a holistic approach used to legitimise the instrumentalisation of development cooperation for the EU’s overall external policy objectives.
  • Huhtamäki, Lotta (2020)
    China has become an important global actor, especially as a partner for countries of the Global South, and it is possible that China will attempt to become a hegemonic world power. This thesis focuses on the possible hegemonic ambitions of the People’s Republic of China and examines the way China frames the international environment and itself as an international actor. Through framing analysis, this thesis seeks to find out what China’s international ambitions are and how they could affect the Global South. A neo-Gramscian framework is utilised to interpret the Chinese rhetoric as an attempt at gathering international support from developing countries for possible pursuit of international hegemony. This thesis features a framing analysis of official Chinese rhetoric. The analysis of a White paper on China’s position in the world and six speeches by high-level Chinese officials concentrates on how China frames international issues and what kind of solutions China proposes. Attention is paid to specific strategies that are used to mobilise support from the developing country audiences and to empower and legitimise China as an international leader. The results reveal two distinct frames presented in the Chinese rhetoric: a frame of global inequality and a frame of common human progress. Blame for current global issues is attributed to the Global North and China is consistently framed as a benevolent, moral actor. The Chinese proposal for a new, more just international order is framed as an expression of the common will of humanity and as a logical result of common human progress. The history of Third World solidarity is employed as a rhetorical tool to convince the Global South of China’s good intentions and trustworthiness. China seems to be trying to gain support from the Global South for its international political agenda. The agenda is presented as advancing the shared interest of the Global South: development. However, when analysing the Chinese rhetoric from a world system theory viewpoint, the promise of development seems empty. The Chinese political programme seems to uphold the existing international system and aims to achieve incremental improvements within it. This could result in some degree of development in some areas, but it does not provide a solution for global poverty and underdevelopment.