Browsing by department "Finska, finskugriska och nordiska institutionen 2010-2017"

Tutkielmassa tutkitaan, mitä viheliäisellä ongelmalla tarkoitetaan nykysuomessa. Tutkielmassa kartoitetaan, millä tavalla viheliäistä ongelmaa kuvataan, missä yhteyksissä sitä käytetään ja millaisissa koteksteissä se esiintyy. Viheliäinen ongelma on käännös englanninkieliselle wicked problem -termille. Viheliäinen ongelma on kestävyystieteen termi, mutta nuoren tieteenalan suomenkielinen termistö ei ole vielä vakiintunut. Tutkielma antaa tukea kestävyystieteen sanaston rakentamiseen. Tutkielman aineistona on 129 tekstiä, joissa mainitaan viheliäinen ongelma. Karkeasti luokiteltuna teksteistä 38 on tieteellistä ja 91 populaaria yleiskielistä tekstiä. Tieteellisistä teksteistä valtaosa on Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta HELDAsta. Aineiston teksteistä kaikki paitsi 1 on julkaistu 2000-luvulla. Valtaosa on julkaistu 2010-luvun loppupuolella tai vuonna 2020. Viheliäisen ongelman käyttö on selvästi yleistynyt kielessä vasta parin viime vuoden aikana. Tutkielmassa hyödynnetään kognitiivisen kielitieteen analyysivälineitä viheliäisen ongelman tietokehyksen selvittämiseen, viheliäisyyden hahmottamien skaalojen kuvaamiseen ja viheliäiseen ongelmaan liittyvien prosessien selvittämiseen. Tutkielmassa hyödynnetään sosiokognitiivista terminologiaoppia aineiston tieteellisempien tekstien tarkasteluun ja näissä teksteissä hahmottuvien käsitejärjestelmien ja määritelmien kuvaamiseen. Tutkielmassa luodaan suppea katsaus viheliäisen käytön kehitykseen suomen kielessä 1500-luvulta 1900-luvun loppuun sekä tieteen kielessä HELDAn aineiston perusteella.Tutkielman mukaan viheliäinen ei ole yleinen lekseemi, eikä se ole tavallisesti käytössä tieteellisessä diskurssissa. Se esiintyy tieteellisissä teksteissä lähinnä termissä viheliäinen ongelma. Historiallisesti viheliäinen liittyy vahvasti uskonnolliseen diskurssiin, ja sen merkitys on ollut pejoratiivinen. Tutkielmassa esitetään, että aineistossa kuvattua viheliäisyyttä ei kuvata yleiskielen sanakirjassa, vaan sanakirjan merkitysryhmistä puuttuu aineistossa esiintyvä ei-pejoratiivinen monimutkaisuus, arvolatautuneisuus, vaikeus ja viheliäisen ongelman kiireellinen ratkaisun tarve. Tutkielman terminologisessa tarkastelussa tieteellisissä teksteissä hahmottuu käsitejärjestelmä, jossa monimutkaisen viheliäisen ongelman yläkäsite on ongelma, ja sen vieruskäsitteet ovat yksinkertaisempi kesy ongelma ja näiden välillä oleva sotkuinen ongelma. Viheliäiseen ongelmaan liittyy koostumussuhteisesti osa-ongelmat, ja kukin viheliäinen ongelma voidaan nähdä toisen viheliäisen ongelman osa-ongelmana. Tärkein viheliäiseen ongelmaan liittyvä funktionaalinen prosessi on ratkaiseminen. Ratkaisumahdollisuuksien löytämiseksi viheliäinen ongelma pitää määritellä, ja sen sijainti systeemissä pitää paikantaa. Yhteistyöllä tunnistetaan vastatoimet, joiden avulla päästään määrittelyssä kuvattuun tavoitetilaan. Ratkaisu ei ole koskaan valmis tai tyydytä täydellisesti kaikkia osapuolia, sillä uniikkiin, monimutkaiseen ja epämääräiseen viheliäiseen ongelmaan liittyy paljon näkökulmia ja arvoja. Kömpelö ratkaisu on ratkaisu, joka edesauttaa laajemman viheliäisen ongelman ratkaisemista. Populaareissa teksteissä korostuu viheliäisen ongelman ratkaisun tärkeys ja kiireellisyys, tieteellisimmissä teksteissä ongelman ratkaisun vaikeus ja jopa täysi mahdottomuus. Ilmastonmuutos on aineiston prototyyppisin viheliäinen ongelma. Se on monimutkainen ja kompleksinen, ihmisen aiheuttama, epämääräinen, ainutlaatuinen, muihin ongelmiin liittyvä ja arvoilla latautunut. Se koskettaa erityisen laajasti koko maapalloa ja ihmiskuntaa, ja sen ratkaisemisella on kiire.

Tutkielmassa tarkastellaan själv-pronominin käyttöä predikatiivisena attribuuttina ja itsenäisenä predikatiivina Göteborgin yliopiston ylläpitämän Kielipankin (Språkbanken) kokoamissa ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa vuosilta 1965, 1976, 1995 ja 1997. Erityisesti tarkastelun kohteena on edellä mainittujen taivutusmuotojen esiintyminen kongruenssissa yhdessä monikon ensimmäisen, toisen ja kolmannen persoonan (vi, ni ja de) sekä neutrisukuisen barn-sanan kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, esiintyykö själv-pronomini lehtikielessä puhekieliseen tapaan taipumattomana, vaikka sen kieliopillisesti kongruenssin mukaan pitäisi taipua vi-, ni- ja de-pronominien kanssa monikkomuotoisesti sekä vastaavasti barn-sanan kanssa neutrisukuisesti. Lisäksi tavoitteena on laskea, kuinka monta kertaa nämä kieliopillisesti poikkeavat muodot esiintyvät sanomalehdissä sekä selvittää, onko käytön määrässä tapahtunut muutoksia vuosikymmenien aikana. Teoreettisena taustana toimivat kieliopillinen analyysi sekä korpusanalyysi, joita täydentää kvantitatiivinen osio tulosten yhteenlaskua ja jaottelemista varten. Käytännössä tein Kielipankin aineistossa haun kullekin själv-pronominin muodolle erikseen, laskin kieliopillisesti poikkeavat, säännönmukaiset ja hakukoneen väärinluokittelemat tapaukset ja kokosin tulokset taulukkoon. Tämän jälkeen analysoin syitä poikkeavan kongruenssin käytölle ja tein johtopäätökset ruotsalaisen lehtikielen käytöstä. Tutkielman tulokset osoittavat, että själv-pronominin esiintyminen yhdessä vi-, ni-, de- ja barn-referenttien kanssa on kaiken kaikkiaan niukkaa. Tarkasteltaessa niitä viittätoista tapausta, joissa kongruenssi persoona- ja själv-pronominien välillä on puutteellinen, käy ilmi, että yhteensä viisi niistä on lainauksia puheesta. Tämä selittää puhekielisen muodon käytön. Selvästi yleisemmän kieliopillisesti säännönmukaisen kongruenssin käytön perusteella voi kuitenkin sanoa, että tässä tapauksessa ruotsalainen lehtikieli pitäytyy mieluummin muodollisessa kielenkäytössä. Tulosten perusteella voi sen sijaan todeta, että barn-sanan kohdalla lehtikieli on mukana kielen muutoksessa kohti semanttista, eli merkityslähtöistä kongruenssia pitkään vallalla olleen kieliopillisen kongruenssin sijaan. Kaikissa kuudessa haun antamassa tapauksessa själv-pronomini pysyy taipumattomana huolimatta siitä, että sukukongruenssin mukaan sen pitäisi olla neutrisukuinen. Semanttisen kongruenssin käytön lisääntymistä niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissäkin vahvistaa se, että vain yksi tapauksista on lainaus puheesta. Koska molemmissa tapauksissa kieliopillisesti poikkeavien kongruenssin esiintymismäärä on suhteellisen pieni, ei pidemmän linjan muutosta käytön yleisyydessä pysty toteamaan.

Tämä pro gradu tutkielma selvittää mitä Siuntion kunnan asutusnimet kertovat. Käytän niistä tässä yhteydessä nimitystä kylännimet. Siuntio on pieni, kaksikielinen länsiuusimaalainen kunta, jossa on noin 6000 asukasta. Siuntion rajanaapureita ovat Kirkkonummi, Vihti, Lohja ja Inkoo. Siuntiosta löytyy niin laajoja peltoaukeita, kuin korkeita kallioita ja reheviä metsiä. Lisäksi on järviä, jokia ja merenrantaa. Näissä historiallisissa kulttuurimaisemissa on paljon pieniä kyliä. Tutkielmani selvittää mitä kylännimien jälkiosa kertoo kylien nimistä. Lisäksi tutkielmassani selvitetään, miksi kolme kylännimeä kirjoitetaan vain suomeksi, kun muu kylännimistö on joko ruotsiksi, tai sekä ruotsiksi, että suomeksi. Tutkimuksessani on 103 kylännimeä, jotka on kerätty Lars Huldénin elektronisesta teoksesta, Finlandssvenska bebyggelsenamn (2014). Kylät jaetaan nimien jälkiosan perusteella kolmeentoista ryhmään. Jokaisen ryhmän kylännimen yhteinen jälkiosa analysoidaan. Lisäksi tutkitaan tarkemmin yksi, tai useampi kylännimi. Suomenkieliset kylännimet analysoidaan vielä erikseen. Jälkiosat kertovat esimerkiksi kylännimien yleisyydestä, iästä, ympäristöstä, ihmisistä, koosta, kielisyydestä tai rakenteesta. Suomenkielisten kylien taustalta löytyy kielen rakenteellista todistusaineistoa nimen suomenkielisyydestä. Lisäksi eräät historialliset tapahtumat, sijainti sekä ympäristö selittävät tai vahvistavat nimien suomenkielisyyttä. Jokaisella kylännimellä on oma, ainutlaatuinen tarinansa, joka on pala historiaa.

I min pro gradu-avhandling har jag gjort en kvalitativ analys av den språkliga prestationen i sex statsvetenskapliga kandidatavhandlingar med fokus på akademisk röst, kritisk-analytisk kompetens och argumentation. Jag har begränsat undersökningsmaterialet genom att granska avhandlingarnas diskussionskapitel och utgår från i två av de fem kriterier avhandlingarna bedöms efter. Med kvalitativa metoder som byggt på teori om akademisk röst, akademisk skriftspråkskompetens och den vetenskapliga textens framställningsform, har jag lokaliserat och identifierat markörer som synliggör skribenten i texten. Med min pro gradu ville jag visa hur rösten i texten framträder i den hårt modellerade vetenskapliga genren och operationalisera konceptet akademisk röst och perspektiv i studenttexter med hjälp av de begrepp jag presenterade i teorikapitlet. I texterna ville jag lyfta fram exempel i form av markörer och signaler för att synliggöra hur studenten markerar och hanterar sin närvaro som akademisk författare. Jag har operationaliserat analysen med hjälp av de begrepp som bl.a. garderingar, metatext och sambandsord. Min avhandling bestod av ett inledningskapitel, ett teorikapitel, ett metodkapitel samt analys och diskussion. Den teori jag valde att redogöra för tillämpade jag i analysen. Mitt teorikapitel stödde sig främst på Sofia Asks och Mona Blåsjös doktorsavhandlingar, Forskningsuppsatsens retorik (2014) av Lennart Hellspong, Att skriva en bra uppsats (2017) av Lotte Rienecker och Peter Stray Jørgensen samt litteratur om den akademiska rösten av bl.a. Christine M. Tardy och Ken Hyland. Mitt teorikapitel behandlar den vetenskapliga textens stildrag och kvalitetskriterier det akademiska skrivandets förutsättningar, socialisering i de akademiska textvärldarna, den akademiska skriftspråkskompetensens beståndsdelar samt den akademiska röstens definitioner.

Tavoitteet. Keväällä 2020 luin kielikylpyoppilailleni ääneen Karin Erlandssonin romaanin Pärlfiskaren. Lukuprojekti kuului tutkimukseeni, jossa yksi tavoitteistani oli vaikuttaa oppilaiden lukuintoon ja saada oppilaat kiinnostumaan erityisesti ruotsinkielisen kaunokirjallisuuden lukemisesta. Tavoitteenani oli myös parantaa oppilaiden kielitaitoa: kielikylpyoppilaat oppivat ruotsin kielen suullisesti jo varhaisessa vaiheessa, mutta heidän kirjallinen kielitaitonsa ei välttämättä ole yhtä vahva. Ääneen lukemalla tahdoin saada heidät sekä ymmärtämään kirjan tekstin paremmin että oppimaan uutta sanastoa ja jo osatun sanaston oikeinkirjoitusta. Menetelmät. Tutkimusmenetelmäni on tapaustutkimus. Tutkin yksittäistä luokkaa ja heidän vastauksiaan esittämiini kysymyksiin kirjasta sekä heidän kommenttejaan kirjaan liittyvissä keskusteluissamme. Lisäksi käytin kyselylomaketta ottaakseni selvää, miten oppilaat kokivat ääneen lukemisen. Lukemismenetelmäni oppitunneilla oli seuraavanlainen: minä opettajana luin ääneen ja samalla oppilaat pystyivät keskittymään seuraamaan kirjan tekstiä ääneen luetun mukaisesti. Johtopäätökset. Kielikylpyoppilaat hyötyvät ääneen lukemisesta, jossa he saavat itse samalla seurata tekstiä. Heidän lukunopeutensa kasvaa eivätkä he juutu hankaliin kohtiin tekstissä, koska he eivät ”ehdi”. Silti he ymmärtävät hankalatkin kohdat kontekstin perusteella. Oppilaat oppivat myös paljon kielestä: uutta sanastoa, ääntämistä ja oikeinkirjoitusta. He oppivat käyttämään uutta sanastoa myös kirjoittaessaan vastauksia sekä keskustellessaan kirjan tapahtumista. Oppilaat oppivat ajattelemaan asioita eri perspektiivistä, ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan kielikylpykielellä niin suullisesti keskusteluissa kuin kirjallisissa vastauksissa. He oppivat pohtimaan myös eettisiä kysymyksiä, joita kirjasta nousi. He oppivat tuottamaan luovaa, dialogista tekstiä kirjan pohjalta. Tämänlainen työskentely täyttää myös vuoden 2014 opintosuunnitelman asettamia tavoitteita. Ääneen lukemisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia oppilaiden lukuintoon. Vanhempien ja ystävien lukuinnostus tarttuu, mutta erityisesti opettajan kiinnostus lukemiseen välittyy oppilaisiin. Sillä, että koulussa panostetaan lukemiseen ja oppilaille tarjotaan heille merkityksellistä, sekä kieli- että ikätasoltaan sopivaa luettavaa, on merkittävä vaikutus oppilaan lukuinnon kehittymiseen.

Tämä maisterintutkielma on empiirinen tutkimus rajakaupunkien – Lappeenrannan ja Narvan kielimaisemasta. Tarkastellaan kaupunkien julkisissa tiloissa esiintyviä kieliä, kylttien yksi- ja monikielisyyttä sekä kylttien tyyppejä (viralliset – yksityiset). Merkittävä rooli kielimaisemassa on nimillä. Työssä kategorisoidaan nimet kolmeen eri ryhmään ja pyritään selvittämään niiden kielellinen alkuperä. Lisäksi kielimaisemien määrälliselle tutkimukselle on työssä tutkittu kielenkäyttäjien asenteita, mieltymyksiä ja käsityksiä kielimaisemasta. Tutkimuksen aineistona on käytetty 629 valokuvattua kylttiä – 336 Lappeenrannasta, 290 Narvasta sekä 92 verkkokyselyn vastausta – 60 Lappeenrannasta ja 32 Narvasta. Tutkimuksesta selvisi, että Lappeenrannan ja Narvan yksi- ja monikielisten kylttien välillä on lähes päinvastainen suhde: 65% Lappeenrannan kylteistä on yksikielisiä, kun taas Narvassa vain 38%. Siten voidaan sanoa, että Lappeenrannan kielimaisema on huomattavasti homogeenisempi kuin Narvan. Lappeenrannassa sekä viralliset että kaupalliset kyltit ovat pääosin suomenkielisiä. Narvan kielellinen heterogeenisuus johtuu pääasiassa kaksikielisistä kaupallisista kylteistä (viro - venäjä), toisaalta myös englannin kielen käytöstä. Molemmissa kaupungeissa yli puolet informanteista haluaisivat, että englantia käytettäisiin sekä virallisissa että kaupallisissa kylteissä. Kielenkäyttäjien kommentit heijastavat myönteistä asennetta englantia kohtaan. Englannin kielen käyttöä pidetään hyvämaineisena, tämä voidaan päätellä myös tutkimusaineistossa esiintyvien nimien perusteella – yli kolmasosa Narvan ja viidesosa Lappeenrannan yhtiöiden nimistä ovat joko kokonaan tai osittain englanniksi. Kyselyvastaukset viittaavat siihen, että molemmissa kaupungeissa on informanteilla suhteellisen realistinen kuva kielten käytöstä virallisissa kylteissä. Se osoittaa, että suurin osa kielenkäyttäjistä on tietoisia kielilain asettamista vaatimuksista viralliselle kielenkäytölle. Käsitykset erottuivat selvemmin todellisesta kielimaisemasta, kun informanttien piti ottaa kantaa vieraiden kielten käyttöön kaupallisissa kylteissä. Sekä Lappeenrannassa että Narvassa useimmat informanteista on sitä mieltä, että englantia käytetään kaupallisissa kylteissä harvoin tai ei ollenkaan. Tämä voi johtua siitä, että englannin kielestä on tullut niin yleinen, ettei sitä enää huomata. Venäjän kielen esiintymisestä Lappeenrannassa on tilanne päinvastainen, venäjää ajatellaan näkevän selvästi useammin kuin se todellisuudessa esiintyy. Syynä voi olla kyrillisen ja latinan aakkosten suuri erovaisuus, toisaalta myös muut kuin kielelliset tekijät vaikuttavat kielenkäyttäjien mielipiteisiin. Sekä Suomessa että Virossa tarvittaisi lisää tutkimuksia, jossa kielimaiseman tarkastelun ohella tutkittaisiin myös kielenkäyttäjien näkökulmia ja asenteita (haastatteluja, kyselyitä), esim. kielenkäyttäjien havaintoja kadunkuvassa esiintyvien kylttien ja nimien monikielisyydestä, miten vaikuttavat nimet kielimaiseman monikielisyyteen, minkälaisia mielikuvia nimet herättävät, millaisia motiiveja löytyy nimenannon taustalta?

Tutkin työssäni Pentti Haanpään romaanin Taivalvaaran näyttelijän (1938) taiteilijan Arvon suhdetta yhteiskuntaan. Tositapahtumista inspiroituneessa romaanissa hyljeksitty ja erilainen lapsi kasvaa mieheksi, joka lähtee maailmalle esiintymään kadonneiden ja kuolleiden rooleissa. Arvo pitää itseään elämäntaiteilijana ja näyttelijänä, mutta monet muut käsittävät hänet huijariksi ja rikolliseksi. Lopulta hänet tuomitaan vankilaan. Romaanin tärkeiksi teemoiksi nousevat taiteilijan vapaus ja suhde muihin ihmisiin ja instituutioihin. Tulkitsen romaanin moderniksi taiteilijaromaaniksi, joka käsittelee taiteilijan roolia ja identiteettiä. Arvo on sekä taiteilija että huijari. Romaani tarkastelee taiteilijan ja huijarin välistä yhteyttä ja toden ja fiktion suhdetta. Tutkimukseni teoriapohjana toimii taiteilijaromaanin laji, joka kertoo taiteilijan kehityksestä. Roberta Seretin Voyage Into Creativity: The Modern Künstlerroman avaa lajipiirteitä ja matkan teemaa. Maantieteellinen matka kuvaa päähenkilön sisäistä maailmaa. Maurice Beeben Ivory Towers and Sacret Founts – The Artist as Hero in Fiction from Goethe to Joyce -teoksen avulla suhteutan romaanin taitelijaromaaniperinteeseen. Pakeneva keskipiste -artikkelikokoelman kautta tarkastelen suomalaisia lajipiirteitä. Tulkitsen taiteilijan myös rikolliseksi veijariksi teatterikehyksessä teorianani Harold Scheubin Trickster and Hero: Two Characters in the Oral and Written Traditions of the World. Käytän työssäni läpeensä Haanpää-tutkimusta. Arvo hylkää taiteilijamatkallaan perheen, avioliiton, työn ja uskonnon. Teos viittaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten pula-aikaan ja kirkon asemaan. Tulkitsen Haanpään käsittelevän myös taiteilijan kohtaamaa kritiikkiä. Jaottelen Arvon roolit neljään päärooliin, joissa hän kokeilee erilaisia asemia yhteiskunnassa. Tarinan voi jakaa näytöksiin ja kohtauksiin. Taivalvaaran näyttelijä käsittelee maailmaa teatterina ja elämää näytelmänä. Analysoin Arvon hölmömpiään huijaavaksi veijariksi, joka eroaa Haanpään teosten monista muista taiteilijoista. Pohdin kysymyksiä taiteen rajoista ja todellisuuden jäljittelystä.

Tutkimuksessa tarkastellaan opintopsykologin empatiaa osoittavia vuoroja vastauksena opiskelijan huolenkerrontaan. Tutkimusaineistona on yliopiston opintopsykologien vastaanotoilta 34 videoitua keskustelua, joiden yhteispituus on 25,5 tuntia. Tutkimusmetodina on etnometodologinen keskustelunanalyysi. Analysoin huolenkerrontasekvensseistä opintopsykologien kolmea keskeistä empatian osoittamisen keinoa: formulaatioita, tunteita huomioivia vuoroja ja tulkintavuoroja. Formulaatioissa opintopsykologi muotoilee uudelleen valittuja osia opiskelijan edeltävästä puheesta. Niissä esitetään tyypillisesti yhteenveto tai päätelmä opiskelijan huolenkerronnasta, mikä ilmaisee aktiivista kuuntelemista ja opiskelijan tunteiden ymmärtämistä. Formulaatioilla pohjustetaan usein myös muita empaattisia responsseja. Vuoroissa muokataan opiskelijan käyttämiä ilmauksia osin ammattikielelle, mikä palvelee vastaanoton diagnostisia tavoitteita. Huolen vastapainona vuoroissa korostetaan usein opiskelijan vahvuuksia. Opintopsykologi voi formulaatioilla myös ohjata keskustelun kulkua päättämällä huolenkerrontasekvenssin ja siirtymällä seuraavaan toimintaan. Tunteita huomioivat vuorot ovat empatiaa osoittavia responsseja, joissa opintopsykologi ottaa huomioon opiskelijan tunnekokemuksen ja käsittelee sitä todellisena. Tällöin opintopsykologi eläytyy opiskelijan tilanteeseen nimeämällä tämän kuvaamia tunteita ja elaboroimalla tämän ilmaisemaa tunnekokemusta. Vuorot on usein muotoiltu kannanotoiksi tai laajennuksiksi opiskelijan huolenkerrontaan. Niiden avulla opintopsykologi osoittaa ammattilaisen pääsyn opiskelijan kokemukseen. Vuorojen kielellinen muotoilu kuitenkin varmistaa, että tiedollinen ja kokemuksellinen auktoriteetti säilyy opiskelijalla. Tulkintavuorot osoittavat empatiaa opiskelijaa kohtaan mutta ovat toiminnaltaan myös opiskelijaa haastavia. Tulkintavuoroissa opintopsykologi tarjoaa opiskelijalle uuden näkökulman ja kehystää sen psykologiseen kontekstiin. Tulkinnat haastavat opiskelijaa tarkastelemaan uudelleen negatiivisesti värittyneitä käsityksiään toiminnastaan, mikä vie vastaanottojen työskentelyä eteenpäin. Tulkintoja pohjustetaan tyypillisesti muilla empaattisilla vuoroilla. Opintopsykologien formulaatioissa, tunteita huomioivissa vuoroissa ja tulkinnoissa empatian osoittamiseen käytetään monenlaisia kielellisiä resursseja. Empatian osoittaminen näkyy aineistossani esimerkiksi vuorojen leksikaalisissa valinnoissa, henkilöviittauksissa ja lausumatyypin valinnassa. Empatian osoittamisen tulkinnassa keskeistä on myös opintopsykologin vuoron sekventiaalinen paikka ja suhde opiskelijan huolenkerrontaan. Aineistossani opintopsykologin empatiaa osoittavat vuorot saavat opiskelijoilta erilaisia responsseja. Formulaatioihin vastaukseksi riittää usein hyväksyntä tai hylkäys. Tunteita huomioivat vuorot ja tulkinnat sen sijaan kutsuvat opiskelijaa myös jatkamaan tunnekokemuksen käsittelyä. Tutkimus tuo esiin, että empatian osoittamisella on opintopsykologin vastaanotoilla tärkeä merkitys: sillä on keskeinen rooli opiskelijaa kannustavan ja opiskelukykyä tukevan vuorovaikutuksen rakentumisessa. Näin se edistää olennaisesti opintopsykologin ja opiskelijan terapeuttista suhdetta ja vastaanottojen tavoitteiden saavuttamista.

Analysoin tutkielmassani Iida Rauman romaania Seksistä ja matematiikasta (2015) ja sen naturalistisia piirteitä. Tutkimuskysymykseni on se, miten naturalismi näkyy nykykirjallisuutta edustavassa romaanissa. Tarkastelen myös sitä, miten romaanissa kuvataan naturalismin avulla ihmisen ja luonnon suhdetta. Seksistä ja matematiikasta kertoo Erika-nimisestä matemaatikosta, jonka matemaattiset taidot ovat poikkeukselliset. Erika tekee töitä tutkijana Saksassa, mutta joutuu palaamaan Suomeen, kun hän kokee seksuaalista väkivaltaa. Romaanissa kuvataan Erikan henkistä ja fyysistä romahdusta Suomeen palaamisen jälkeen, ja hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan takaumien kautta. Muita keskeisiä henkilöhahmoja romaanissa ovat Annukka, Erikan ystävä, ja Tuovi, joka on töissä yliopiston kampuskirjastossa ja tutustuu siellä Erikaan. Naturalismi on Ranskasta lähtöisin oleva kirjallisuuden tyylisuuntaus, jonka katsotaan alkaneen 1800-luvun lopussa. Naturalistisissa teoksissa kuvataan yhteiskunnan epäkohtia ja ihmisten arkista elämää mahdollisimman todentuntuisesti. Analysoin naturalistisia piirteitä kolmen eri näkökulman, arjen, seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden kuvauksen kautta. Päälähteitäni ovat Riikka Rossin Särkyvä arki (2009) ja David Baguleyn Naturalist Fiction (1990), joissa kuvataan naturalismin syntyä Ranskassa ja sitä, miten naturalismi näkyy eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Arki on Seksistä ja matematiikasta -romaanissa yksitoikkoista, monotonista ja ilotonta. Henkilöhahmot kokevat ulkopuolisuuden, epäonnistumisen ja ahdistuksen tunteita, eivätkä näe tulevaisuudessa toivoa. Romaanissa keskitytään henkilöhahmojen henkilökohtaisen elämän kuvaukseen, mutta toivottomuutta aiheuttavat myös ilmastonmuutoksen uhka ja ympäristökatastrofit. Seksuaalisuutta ja seksiä kuvataan romaanissa yksityiskohtaisesti ja peittelemättä. Seksi on romaanissa usein epämiellyttävää ja voi aiheuttaa häpeää ja tuntua kielletyltä. Henkilöhahmot kokevat häpeää esimerkiksi inhottavina pidetyistä asioista kiihottumisesta, mikä liittyy naturalismissa usein kuvattuun inhon vetovoimaan. Myös ruumiillisuutta ja ruumiintoimintoja käsitellään romaanissa suorasukaisesti. Ruumiintoiminnot ja kehon muutokset aiheuttavat henkilöhahmoille ahdistusta, koska he eivät voi kontrolloida niitä. Ruumiillisuuden kuvaus myös allegorisoituu, minkä avulla tuodaan esille laajempia viittaussuhteita ja ihmisen suhdetta luontoon. Naturalististen piirteiden avulla kuvataan romaanissa erityisesti biologian vaikutusta ihmisen toimintaan ja ihmistä osana luontoa. Ihmiset ajautuvat teoksessa kohti tuhoa sekä henkilökohtaisessa elämässään että koko ihmiskunnan tasolla ilmastonmuutoksen takia. Romaanissa kuvataan fyysisten sairauksien ja mielenterveysongelmien ja niistä selviämisen prosesseja naturalistisesti, eli kaunistelematta ja todentuntuun pyrkien.

Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2014 Ukrainan vallankumouksen osapuolten nimeämistä Helsingin sanomien uutisoinnissa. Analyysissä tutkitaan uutisointia kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista ensimmäinen keskittyy analysoimaan vallankumouksen eri osapuolten representaatioita. Toinen tutkimuskysymys keskittyy siihen, kuinka osapuolten nimeäminen muuttuu tapahtumien edetessä. Tutkimus on laadullista ja keskittyy nimeämisen eli sanatason leksikaalisten valintojen analysointiin. Tutkielman aineistona on 60 uutista Helsingin sanomista marraskuun 2013 lopulta helmikuun 2014 loppuun, ja ne keskittyvät Kiovan tapahtumiin tuona aikana. Tutkielmassa erotetaan vallankumouksesta kaksi osapuolta: silloisen presidentti Janukovytšin hallinto ja tätä vastustaneet mielenosoittajat. Analyysin kautta käy ilmi, että mielenosoittajat ovat hyvin kirjava joukko: heihin kuuluu ihmisiä tavallisista kansalaisista nationalistisiin ääriryhmiin. Hallinto sitä vastoin näyttäytyy melko kasvottomana koneistona. Poliisi näyttäytyy hyvin vahvasti hallintoa puolustavana, jopa sotilaallisena osapuolena. Aineistossa hallintoa vastustavien mielenosoittajien representaatiot ovat huomattavasti moniulotteisempia, ja niiden kautta näkökulma asettuu useimmin implisiittisesti mielenosoittajien puolelle. Toista tutkimuskysymystä varten aineisto on jaettu kolmeen osaan: mielenosoitusten alkuun, väkivaltaisuuksien lisääntymiseen, joka johti vallankumoukseen, ja vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Ukrainan vallankumouksessa keskiöön nousevat ensin tavalliset mieltä osoittavat kansalaiset. Poliisin väkivaltaisen reaktion seurauksena joukkoon liittyy myös äärioikeistolaisia, radikaaleja ryhmiä, jotka konkreettisesti taistelevat poliiseja vastaan kaduilla. Tapahtumien edetessä myös poliiseista käytetyt nimitykset muuttuvat enemmän sotilaallisiksi: heistä käytetään myöhemmin esimerkiksi nimitystä turvallisuusjoukot, ja joukkoon liittyy myös tarkka-ampujia. Analysoimalla nimeämisen muuttumista tapahtumien edetessä on mahdollista seurata sitä, kuinka osapuolet muuttuvat, mitkä näkökulmat nousevat keskiöön ja kuinka historialliset tapahtumat vaikuttavat leksikaalisiin valintoihin uutisdiskurssissa.