Browsing by department "Kliininen laitos, Kirurgian osasto"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2013)Pilon fractures of the distal tibia are challenging to treat. The fracture is generally highly comminuted, intra-articular and combined with major soft tissue injury. Treatment is often initiated by placing a temporary external fixator to stabilize the ankle joint. However, there is little research concerning the mechanical properties of external fixators in the treatment of pilon fractures. The aim of this study was to compare four different proximal pin group assemblies and six whole frames of the Hoffmann® II External Fixation System to find the best ones. Each was measured for stiffness, force needed to reach 30 mm displacement and the amount of residual displacement. The results showed major differences between the setups and some of the best configurations could be found. Also, some general guidelines concerning frame structure could be presented.
-
(2014)Haimassa esiintyy monentyyppisiä kasvaimia, joiden ennuste ja hoito eroaa suuresti toisistaan. Tästä johtuen tarkat diagnostiset tutkimukset ovat välttämättömiä kunnollisen hoidon suunnittelun kannalta. Käytössä on useita erilaisia kuvantamismenetelmiä, joista tietokonetomografia on käytetyin. Endoskooppinen ultraääni (EUÄ) on vakiinnuttanut asemansa täydentävänä tutkimuksena haimakasvainten diagnostiikassa. Sen etuina ovat tarkan ultraäänikuvan saaminen läheltä kohdetta ja mahdollisuus näytteiden ottoon. Haittoina taas ovat lähinnä rajoitettu saatavuus ja mahdollisuus komplikaatioihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin EUÄ-löydös vastasi leikkauksen jälkeistä diagnoosia Helsingissä vuosina 2009-2013 haimamuutoksen vuoksi leikatuilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin, että EUÄ:n sensitiivisyys ja spesifisyys pahanlaatuisten muutosten diagnostiikassa oli kohtalainen. IPMN ja neuroendokriinisten kasvainten osalta sensitiivisyys oli heikompi. Tutkimus tuo uutta tietoa Helsingissä tehtävien EUÄ-tutkimusten luotettavuudesta.
-
(2014)Tutkimuksessa ennustetaan ortopedisten leikkausten lukumääriä (Nomeskon suomenkielisen toimenpideluokituksen toimenpideluokka N). Tutkimusta varten toimenpiteet jaettiin neljään ryhmään: 1) kaikki toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 2) traumadiagnoosiin liittyvät toimenpideluokituksen luokan N toimenpiteet, 3) lonkan ja polven tekonivelleikkaukset sekä 4) polven nivelkierukkaleikkaukset. Ennusteet pohjautuvat Töölön, Peijaksen ja Jorvin sairaaloiden sekä Kirurgisen sairaalan hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin tarkasteltavien toimenpiteiden lukumääristä vuosina 2000-2008. Ennusteita tehtäessä käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen tilastoja pääkaupunkiseudun vuosien 2000-2008 väkiluvusta sekä Tilastokeskuksen väkilukuennusteita. Toimenpiteiden lukumääriä ennustettiin kahden skenaarion kannalta. Ensimmäisessä skenaariossa oletettiin, että toimenpiteiden ilmaantuvuus pysyy jatkossa samana kuin vuosina 2000-2008. Toisessa skenaariossa oletettiin, että suuntaukset toimenpiteiden ilmaantuvuudessa pysyvät tulevaisuudessa samoina kuin vuosina 2000-2008. Tutkimus osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa toimenpideryhmissä tullaan näkemään lisäystä toimenpiteiden lukumäärissä. Edellä esitettyyn toiseen skenaarioon perustuvat ennusteet olivat poikkeuksetta suurempia, kuin ensimmäiseen skenaarioon perustuvat ennusteet.
-
(2015)Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ohitusleikkauksessa käytettyjen verisuonisiirteiden geneettisiä eroja. Käytettäessä valtimosiirteitä saadaan parempia pitkäaikaistuloksia ja joudutaan harvemmin uusintaleikkaukseen siirteen tukkeutumisen vuoksi, kuin käytettäessä laskimosiirteitä. Valtimosiirteistä sisempi rintavaltimo pysyy useammin auki kuin värttinävaltimo, ja halusimme selvittää mekanismeja tämän eroavaisuuden taustalla. Keräsimme Meilahden sairaalassa ohitusleikatuilta potilailta verisuoninäytteitä ja eristimme niistä RNA:ta mikrosiruanalyysiin. Mikrosiruanalyysista saaduille tuloksille suoritimme IPAanalyysin jonka avulla selvitimme muuttuneita signalointireittejä verisuonisiirteiden välillä. Tuloksemme osoittavat TNF-alfa ja HMGB1-välitteisen signaloinnin merkittävästi eroavan sisemmässä rintavaltimossa verrattuna värttinävaltimoon ja säärilaskimoon. Alustavien tulosten perusteella päättelemme että HMGB1 – ja TNF-alfa – välitteiset signalointireitit säätelevät verisuonen tulehdusvastetta ja kantasolujen erilaistumista suuntaan, joka suosii verisuonen sopeutumista siirteeksi. Tulokset auttavat kohdentamaan jatkotutkimuksia käytettävien ohitussiirteiden eroavaisuuksista, keskittyen niihin geeneihin joita tulevaisuudessa voidaan käyttää muokkaamaan geeni- ja soluteknologian avulla laskimosiirteistä paremmin valtimoverenkiertoon sopeutuvia ohitussiirteitä.
-
(2012)Tutkimuksessa selvitettiin mini-invasiivisen ultraäänimenetelmän käytettävyyttä rustovaurioiden ja nivelrikkomuutosten diagnostiikassa olkanivelen niveltähystyksen yhteydessä. Aikaisemmin vastaavia ultraäänimittauksia on tehty laboratorio-olosuhteissa eläinten nivelnäytteistä ja ihmisen polvinivelen tähystystutkimuksissa. Olkapään tähystyksen aikana tehtiin nivelrustovaurioiden luokittelu International Cartilage Repair Societyn (ICRS) mukaan sekä ultraäänikuvantaminen määrätyistä mittauskohdista. Vastaavista kohdista selvitettiin magneettikuvan perusteella näkyvät rustovauriot. Ultraäänisignaalista laskettiin heijastuskerroin (R), integroitu heijastuskerroin taajuustasossa (IRC), pinnankarheus (URI) ja integroitu takaisinsirontakerroin (AIB). Tilastollisessa vertailussa havaittiin merkittävä negatiivinen korrelaatio ICRS–rustovaurioluokkien ja heijastuskertoimen (Spearman's correlation test, r = -0.444, p = 0.023) sekä integroidun heijastuskertoimen välillä (r = -0.426, p=0.03). Vaurioituneessa rustossa ultraääniparametri R oli pienempi kuin ehjässä kudoksessa (Mann-Whitney U-test, p = 0.033), samoin myös parametri IRC (p = 0.043). Ultraäänimenetelmä paljasti hyvin myös rustonalaisia rakenteita ja mahdollisti rustovauriosyvyyden määrittämisen. Ultraäänikuvantaminen tarjoaa menetelmän ruston ja ruston alaisen luun tarkkaan rakenteellisten muutosten selvittämiseen. Jatkossa menetelmää voidaan kehittää myös kliiniseen käyttöön, jolloin se voi parantaa rustovauriodiagnostiikkaa ja rustovaurion korjauskudoksen seurantaa.
-
(2015)Open ankle fractures are rare injuries with a high incidence of wound complications and infection related morbidity. The aim of this study was to evaluate the demographic characteristics, outcomes, and complications of patients treated for open ankle fractures at a level-1 trauma center from 2006 to 2011. We identified 137 open ankle fractures from a cohort of 3041 consecutive operatively treated ankle fractures. The mean age of patients was 60 years and 56% were women. Only 20% of the fractures were the result of high-energy trauma. Most of the fractures were Weber type B with a medial sided wound. Immediate internal fixation was performed in 82% of patients, and the wound was primarily closed in the majority of cases (80%). The incidence of deep infection and postoperative wound necrosis was 17% and 18%, respectively. Older patients did not have an increased risk of complications. The results showed that younger patients are more likely to suffer an open ankle fracture resulting from high-energy trauma, leading to more complications and subsequent increased resource utilization.
-
Retrospektiv undersökning av främre korsbandsskada hos fotbollsspelande damer på liganivå i Finland (2013)Främre korsbandsskador är en av de vanligaste allvarliga skadorna bland kvinnliga fotbollsspelare och leder till minst 6 månaders uppehåll från tävlingssammanhang. En hel del studier har gjorts inom området. Den här studien försöker få fram riskfaktorer för skada, i hurudana situationer skadan sker, förebyggande möjligheter samt olikheter i rehabilitering. Studien är retrospektiv och 19 spelare deltog. Deltagarna är damfotbollsspelare som spelat ligafotboll i Finland något år mellan åren 2007 och 2011. Frågeformulär skickades åt spelare som konstaterats ha erhållit en främre korsbandsskada med frågor gällande allmänna fakta, träning innan skada, skadetillfället, händelser efter skadan och rehabiliteringen. Deltagarna svarade även på ett KOOS-frågeformulär. Resultaten visar att 42 % av de skadade spelarna har skadat främre korsbandet mer än en gång. De flesta skadorna sker under sommarmånaderna juni-augusti. Alla spelare genomgick operation och några stora skillnader i rehabiliteringen ses inte. 67 % av de skadade spelar fortfarande fotboll. 4 spelare har problem med knät vid idrottsprestationer. Resultaten i studien stämmer överens med tidigare forskning. Förebyggande program har i andra studier visat sig ha effekt och skulle gärna få utnyttjas mera.
Now showing items 1-7 of 7