Browsing by department "Kotieläinhygienian laitos"
Now showing items 1-5 of 5
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Työ oli kyselytutkimus, johon oli valittu EELA:n vuonna 1995 tekemän suuren utaretulehdustutkimuksen aineistosta 60 tilaa; näistä 25 tilalla ei oltu vuoden aikana käytetty lainkaan antibiootteja mastiitin hoitoon, kun taas 35 tilalla niitä oli käytetty poikkeuksellisen paljon, keskimäärin 0,93 hoitoa lehmää kohden. Näitä antibioottien käytön perusteella valittuja ryhmiä vertailtiin keskenään tilojen yleisten ominaisuuksien, kuten karjanhoitajan ja lehmien keski-iän, lehmien tuotosten, tilan lehmäluvun ja karjan tarkkailuun kuulumisen suhteen. Verrattiin myös lehmien utareterveyttä maidon solumäärien, sekä utareesta eristettyjen bakteerien että resistenttien bakteerien esiintymisen osalta. Tiloilta kyseltiin myös kuinka he olivat vuoden aikana hoitaneet utaretulehduksia ja vedinpolkemia, sekä millaisia ovat tilalla käytettävät toimenpiteet erilaisissa uteretulehdustilanteissa ja umpeenpanon yhteydessä, sekä käytännöt solu-, antibiootti- ja varoaikamaidon juottamisessa vasikoille. Lisäksi kysyttiin eläinlääkärin merkitystä hoitopäätöksiä tehtäessä ja puhelimitse määrättyjen lääkkeiden käyttöä. Kyselyyn vastasi 12 tilaa paljon antibiootteja käyttävien ryhmästä ja 15 tilaa vähän antibiootteja käyttävästä ryhmästä. Tilastollisesti merkitsevästi ryhmät erosivat toisistaan vain antibioottien käytön sekä lehmien keski-iän suhteen, joka oli paljon antibiootteja käyttäneiden ryhmässä alhaisempi. Kuitenkin oli havaittavissa selvä suuntaus, että ryhmässä, jossa käytettiin paljon antibiootteja, karjanhoitajien keski-ikä oli hieman alhaisempi, tilan lehmäluku suurempi, lehmät tuottivat hieman paremmin ja niiden maidon solu- ja bakteerimäärät olivat hieman alhaisemmat kuin vähän antibiootteja käyttävillä tiloilla keskimäärin. Vähän antibiootteja käyttävillä tiloilla oli vähemmän kliinisiä mastiitteja, kuin antibiootteja paljon käyttäneillä. EELA:N tekemän tutkimuksen tuloksiin verrattuna tilojen lehmäluvut olivat kasvaneet kummassakin ryhmässä, antibioottien käyttö oli hieman vähentynyt niitä paljon käyttäneiden ryhmässä ja hieman noussut niitä vähän käyttäneiden ryhmässä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Lemmikki Oy valmistaa kylmäkuivausmenetelmällä maitohappobakteerikäymisen avulla kypsennettyjä makupaloja naudan pötsistä. Tuotteessa on runsaasti maitohappobakteereita, minkä vuoksi tuotteen ajateltiin soveltuvan erityisen hyvin herkkävatsaisille koirille. Maitohappobakteerien oletettiin tukevan suoliston omaa mikrobiflooraa ja tasapainottavan ruoansulatuskanavan toimintaa. Tutkimuksessa oli mukana 44 erirotuista ja- ikäistä koiraa. Koirista 12 oli omistajien mukaan herkkävatsaisia. Koirat saivat painon mukaan lasketut määrät kylmäkuivattuja makupaloja ja saman verran vertailutuotetta, joka oli tehty samoista raaka-aineista lämminkuivausmenetelmällä. Lämpökäsittelyn johdosta tuotteen maitohappobakteerit oletettavasti kuolivat. Omistajat kirjasivat koirien ulosteen laadun ylös ruokintakokeen aikana. Erityisesti seurattiin makupalojen annon jälkeisiä ulosteita: erosivatko ne normaaleista jätöksistä. Tuloksia vertailtiin 2 -riippumattomuustestin avulla. Tuloksia analysoitaessa ainoa merkittävä tulos oli, että kylmäkuivatuilla makupaloilla oli hieman enemmän negatiivisiä vaikutuksia herkkävatsaisille koirille, kuin muille koirille. Omistajien omien kommenttien mukaan makupalat kuitenkin sopivat hyvin niin herkkävatsaisille kuin ei-herkkävatsaisillekin koirille. Kylmäkuivatuilla ja lämminkuivatuilla makupaloilla ei ollut suuria eroja, joten maitohappobakteereilla ei liene merkitystä makupalan vatsaystävällisyyteen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lehmän makuukäyttäytymistä yleisesti, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä lyhyesti epänormaalia makuukäyttäytymistä. Lisäksi tarkastellaan lehmän makuuaikoja sen eri tuotantovaiheissa, kuvaillaan lehmän normaaleja makuuasentoja sekä makuullemeno- ja ylösnousuliikkeitä. Erilaisia makuualustoja vertaillaan aiheesta tehtyjen tutkimusten avulla. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan myös preferenssitestejä eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmänä sekä kuvaillaan lehmillä tehtyjä makuuparteen liittyviä preferenssitestejä. Tutkimusosassa käsitellään Suitian eristämättömässä makuuparsipihatossa 1997-1998 lypsylehmillä tehtyä koetta erilaisten makuualustojen suhteen. Tarkoituksena oli seurata lehmien mieltymystä kolmen erilaisen makuualustavaihtoehdon välillä. Tutkittavat makuualustat olivat runsaasti olkikuivitettu betoniparsi, niukasti olkikuivitettu kumimattoparsi sekä kuivittamaton hiekkaparsi. Kussakin neljän viikon testijaksossa verrattiin kahta eri makuualustavaihtoehtoa toisiinsa. Lehmiä kuvattiin 24 tuntia vuorokaudessa videolle aikaviivenauhurilla 7-8 vuorokauden ajan. Videoilta lehmien makuukäyttäytymistä havainnoitiin käyttäen Observer-tietokoneohjelmaa. Myös lehmien makuuaikoja mitattiin kahdella lehmäryhmällä. Runsaasti olkikuivitetut betoniparret olivat valintakokeessa suosituin vaihtoehto. Niukasti olkikuivitettuja mattoparsia lehmät käyttivät seuraavaksi eniten. Hiekkapartta lehmät käyttivät tuskin lainkaan. Makuuajat olivat runsaasti olkikuivitetuissa betoniparsissa enimmäkseen pidempiä verrattuna muihin makuuparsivaihtoehtoihin. Lehmän makuukäyttäytyminen on Suomessa melko uusi tutkimuskohde. Tietoa kuitenkin tarvitaan lehmien hyvinvoinnin turvaamiseksi suunniteltaessa uusia makuuparsipihattoja.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Humppilan keinosiemennyssonnien kasvukoeasema tarjosi hyvät edellytykset sorkkahoidon vaikutusten ja varsinkin painonkehityksen tutkimiseen. Kaikilla sonneilla oli samanlaiset elinolosuhteet ja samanlainen ruokinta. Sorkkahoitotutkimukseen otetut 8-9 kk ikäiset sonnit (70 kpl) jaettiin hoidettaviin ja hoitamattomiin roduittain ikäjärjestyksessä niin, että joka toinen sonni tuli hoidetuksi. Samalla kaikki sonnit punnittiin sekä takajalkojen asennot ja sorkat arvosteltiin. Sorkkahoito suoritettiin toiminnallisen sorkkahoidon periaatteiden mukaisesti. Punnitus ja arvostelu suoritettiin uudelleen 90 vrk:n kuluttua. Sorkkahoidettujen sonnien 90 vrk:n kasvu keskiarvo (110,2 kg) oli suurempi kuin hoitamattomien (106,3 kg), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä (p_hav=0,25). Friisiläissonneilla hoidettujen ja hoitamattomien välillä ei ollut havaittavaa eroa kasvussa. Sorkkapohjien tasaisuuden havaittiin parantavan kasvua. Hoidetuilla sonneilla oli tasaisemmat sorkkapohjat kuin hoitamattomilla. Lieviä sorkkasairauksia oli hoitamattomilla enemmän kuin hoidetuilla. Näillä ei ollut vaikutusta kasvuun. Sorkkapuolten tasoeroissa, kasvukokeen jälkeisessä kohtalossa ja jalka-asantojen arvostelussa ei todettu merkittäviä eroja tutkittujen ryhmien välillä. Sorkkapuolten tasoerolla ja jalka-asennoilla ei todettu vaikutusta kasvuun. Kirjallisuuskatsauksessa on tarkasteltu sorkkahoidon vaikutuksia lehmillä mm. sorkan kasvuun, maidon tuotokseen ja ontumiseen. Lisäksi siinä on referoitu tutkimusta sorkan kehittymisestä 6-12 kk ikäisillä sonneilla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkimuksessa selvitettiin suomenpystykorvien (n=255) plasmaproteiinien polymorfismia elektroforeettisin menetelmin. Yksisuuntaisen ja kaksisuuntaisen elektroforeesin, sekä isoelektronisen fokusoinnin avulla saatiin määritettyä kahdeksan polymorfista proteiinia, joiden geenifrekvenssit laskettiin. Tutkimuksen yhteydessä löydettiin kaksi ennen julkaisematonta alleelia. Aineisto jaettiin populaatio- ja perhemateriaaliryhmiin, joiden frekvenssejä vertailtiin. Frekvenssit erosivat tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan yhden alleelin kohdalla. Geenifrekvenssien avulla laskettiin todennäköisyyksiä saada selville virheelliset vanhemmat. Käytettäessä kahdeksaa proteiinia on todennäköisyys saada erotettua väärä isä tai emä 96 %. Tämä on maksimaalinen todennäköisyys, joka saavutetaan, mikäli pentuja on viisi kappaletta. Jos pentuja on vain yksi, on todennäköisyys 73 %. Populaatio- ja perhemateriaaleilla ei ole eroa. Pennunvaihtotapaus (molemmat vanhemmat väärät) saadaan selvitettyä 89 % todennäköisyydellä. Käytännössä plasmaproteiineja käytetään koiralla eniten isyysmäärityksiin. Niitä voidaan käyttää myös koiran identifioimiseen ja lajin/rodun historian tutkimiseen.
Now showing items 1-5 of 5