Browsing by department "Maailman kulttuurien laitos"
Now showing items 1-20 of 269
-
(2018)Tutkielma käsittelee kuubalaisen runoilijan Carilda Oliver Labran valikoiduissa runoissa esiintyvää seksuaalisuutta, erotiikkaa sekä intohimon ja rakkauden diskurssia kuubalaisen kulttuurin näkökulmasta. Carilda Oliver Labra on 1920-luvulla Kuubassa syntynyt naisrunoilija, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea eroottisista runoistaan. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi 1940-luvulla, jolloin ne aiheuttivat paheksuntaa. Tutkielman tavoitteena on luoda yleiskäsitys kuubalaisesta rakkauden kokemuksesta sekä naisen seksuaalisesta heräämisestä 1940-luvun Kuubassa aina 1980-luvulle asti. Tutkimukseen on valittu seitsemän runoa 1940-luvulta aina 1980-luvun alkuun asti. Runot edustavat Labran eroottista tuotantoa ja luovat yleiskatsauksen hänen tyyliinsä kirjoittaa eroottista runoutta. Runot myös kertovat Labran omaa elämäntarinaa, sijoittuen mm. hänen avioliittojensa ajalle, sekä toisen avioimiehen menetykseen, joka vaikutti tuntuvasti Labran tekemiin runoihin. Teoriataustana tutkimuksessa käytetään Luce Irigarayn sekä Hélène Cixousn ajatuksia rakkaudesta, parisuhteista sekä naisten kirjoittamisesta. Teorioiden tukena toimii ymmärrys naiseuden ja rakkauden käsityksestä yleisellä tasolla sekä Kuuban sisäisesti. Tämän lisäksi tulkinta sijoitetaan Kuuban historiaan. Tutkimusmenetelmänä toimii runoanalyysi sekä diskurssianalyysi. Carilda Oliver Labran runous heijastelee kuubalaista käsitystä rakkaudesta, mutta myös osoittaa uuden tavan luoda naisen seksuaalisuutta ja kirjoittaa erotiikkaa naisen näkökulmasta Kuubassa 1940-luvulta aina 1980-luvulle. Carilda toimi vastoin yleisiä odotuksia ja stereotypioita ja osoitti, että myös naisella on oikeus eroottisiin ajatuksiin ja seksuaalisuutensa ilmaisuun.
-
Äidinrakkaus ihanteena ja myyntivalttina : Äitiyden esittäminen japanilaisissa televisiomainoksissa (2017)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten japanilainen televisiomainonta esittää ja rakentaa äitiyttä. Työssä tarkastellaan myös äitiyden esityskäytännöissä viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Tarkoituksena on pohtia esityskäytäntöjen syitä Japanin kulttuurin ja yhteiskunnallisen tilanteen kontekstissa. Äitiys nähdään Japanissa yleisesti arvostettuna ja ihailtavana tehtävänä, sekä lämmön ja rakkauden symbolina. Valtio on historiallisesti tukenut ja edistänyt ihannetta naisesta kotona hyvän vaimon ja viisaan äidin roolissa, mutta nykypolitiikassa ajatellaan, että naisten osallistuminen työelämään ajaa yhteiskunnan etua. Perinteinen äitiys on siis muuttumassa. Tutkielman aineisto koostuu 80:sta Japanin televisiossa esitetystä äitihahmon sisältävästä televisiomainoksesta, joista 40 näytettiin vuosina 1995–1996 ja toiset 40 vuosina 2015–2016. Aineistoa tarkastellaan laadullisen ja määrällisen sisällönanalyysin keinoin, ja analyysin apuvälineenä käytetään myös semiotiikkaa. Kehyksenä toimii Judith Butlerin performatiivisuusteoria, jonka mukaan sukupuoli on sosiaalisesti rakennettu illuusio. Teoriaa soveltaen ajatellaan, että käsitykset äitiydestä muuttuvat kytköksissä kulttuurin ja aikakauden normeihin ja ihanteisiin, ja mainonnan esitykset ilmentävät ja tuottavat näitä käsityksiä. Tutkielman tulokset osoittavat, että äitiys on edelleen merkittävä ja arvostettu tehtävä Japanissa. Äitihahmoihin yhdistetään erityisesti rakastaminen, huolehtivaisuus ja lapsen kannustaminen – ankaruuskin kumpuaa välittämisestä. Äidinrakkaus toimiikin toistuvasti mainosten kantavana teemana, jolla pyritään vetoamaan katsojien tunteisiin. Äitihahmojen esittämistä käytetään usein myynnin välineenä yhdistämällä tuotteisiin äidin positiiviset ominaisuudet ja konnotaatiot. Äitihahmot mainostavat usein elintarvikkeita ja kodinhoitoon liittyviä tuotteita, mutta myös teknologiaa. Esimerkiksi kameramainokset vetosivat äidin kautta perheen muistojen säilyttämiseen ja puhelinyhtiöt yhteydenpidon tärkeyteen. Aineiston 1990-luvun mainoksissa äidit esitettiin pääasiassa kotiaskareissa tai hoitamassa lasta. Äidit kuvattiin perheen keskiössä, ja he toimivat huolehtimassa kaikista perheen asioista. 2010-luvulla puolestaan toistuivat perhe-esitykset, joissa äidille olennaista oli perhesuhteiden vaaliminen kodinhoidon sijaan. Sukupuoliroolien eronteko oli vähentynyt ja korostuneen aseman sai vanhempien välinen kumppanuus. Nykypolitiikka tai japanilaisten muutoksessa olevat käsitykset eivät kuitenkaan vielä mainonnassa laajemmilta osin ilmene. Äidit määritellään edelleen pääasiassa lasten ja perheen, ei äidin oman identiteetin kautta. Äitiyttä kuvataan enemmän perinteisen ihanteen kuin todellisen yhteiskunnallisen tilanteen mukaisesti.
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten äitiys ja isyys esitetään japanilaisissa kasvatuslehdissä. Lisäksi tarkoituksena on pohtia, miten nämä representaatiot suhteutuvat japanilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitseviin käsityksiin isyydestä ja äitiydestä sekä isien ja äitien rooleista. Teoreettisessa viitekehyksessä luodaan pohja analyysille tarkastelemalla äitiyttä ja isyyttä japanilaisessa kontekstissa. Myös japanilaista perherakennetta ja sen muutosta käsitellään. Analyysin metodologisena selkärankana toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tutkielmassa selvitetään, miten äitiyttä ja isyyttä rakennetaan kasvatuslehdissä. Japanin hallituksen viimeaikaisten osallistuvan isyyden edistämiseen pyrkivien kampanjoiden vuoksi tutkielmassa erityisen mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset isyysdiskurssit. Tutkielman aineistona on yhteensä 16 numeroa neljästä vuonna 2014 ilmestyneestä pääasiassa alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnatusta japanilaisesta kasvatuslehdestä. Aineisto on koottu niin, että se koostuu neljästä lehdestä, jotka lukeutuvat markkinoiden suosituimpiin nimikkeisiin mutta edustavat mahdollisimman erilaisia konsepteja ja kohdelukijoita. Tarkastelun kohteena ovat äideille suunnatut Hiyoko Club ja Baby-mo, erityisesti koulutetuille lukijoille suunnattu Aera with Baby sekä isille suunnattu FQ Japan. Tutkimustulokset osoittavat, että kasvatuslehdissä äitien ja isien roolit ja kyvyt esitetään erilaisina ja biologisesti eriytyneinä. Äidit esitettiin usein kodin ja yksityisen piirissä, kun taas isät esitettiin kodin ulkopuolisessa julkisessa piirissä. Äitiys esitettiin naisten pääasiallisena identiteettinä ja elämän pääsisältönä, mutta äitiyteen liittyviä psykologisia kysymyksiä ja ongelmia ei tuotu esille. Äidit ja lapset esitettiin symbioottisessa suhteessa, joka on biologisesti määräytynyt ja siksi luonnollinen. Isät sen sijaan esitettiin usein biologisten ominaisuuksiensa vuoksi epäluotettavina hoivaajina, joiden rooli jää äidin rinnalla toissijaiseksi, vaikka isien esitettiinkin voivan oppia lastenhoitoa äitien ohjauksessa. Samalla lehdissä kuitenkin rakennettiin positiivista kuvaa aktiivisesta ja osallistuvasta isästä, joka voi toimia lapsensa elämäntaitovalmentajana ja viedä tämän uusien kokemusten äärelle. Tällöin mies voi lapsensa kasvatukseen osallistumalla ilmentää maskuliinisuuttaan. Nämäkään positiiviset representaatiot eivät kuitenkaan kyseenalaistaneet hallitsevaa diskurssia, jossa pääasiallinen vetovastuu lastenhoidosta nähdään kuuvaksi äidille.
-
(2016)Alkuin oli northumbrialainen kristitty oppinut ja opettaja, joka vaikutti Kaarle Suuren hovissa 700-luvun jälkipuoliskolla ja jolla oli suuri rooli niin sanotussa karolingisessa renessanssissa. Alkuin oli myös monipuolinen kirjailija, ja häneltä on muun muassa säilynyt yli 300 kirjettä. Työni käsittelee Alkuinin tietyntyyppisiä kirjeitä aikansa kuninkaallisille. Kirjeissä hän tyypillisesti kehottaa kuninkaallisia noudattamaan Jumalan tahtoa ja ohjaa heitä kristillisiin hyveisiin. Alkuin itse kutsui näitä kirjeitä termillä exhortatoriae litterae. Analysoin työssäni yksityiskohtaisesti viisi eri Alkuinin kirjettä kuninkaallisille, ja niiden ja muutaman muun samantyyppisen kirjeen analyysin pohjalta esittelen kirjeiden tyypillisimmät rakenteelliset, kielelliset ja temaattiset piirteet. Pohdin myös Jumalan ja Raamatun isoa roolia kirjeissä. Kirjeiden rakennetta arvioidessa on oleellisena apuna keskiaikainen kirjeenkirjoittamisen taidon teoria (ars dictandi). Kielellisissä piirteissä ovat keskeisiä käsitteet klassinen latina, myöhäislatina ja kristillinen latina, vaikka ne eivät olekaan yksiselitteisiä. Alkuinin exhortatoriae-kirjeet kuninkaallisille kuuluvat selkeästi omaan kirjetyyppiinsä, ja ne ovat rakenteeltaan erittäin kaavamaisia ja säännönmukaisia. Kirjeet on yleisesti varsin helppo jakaa eri osiin: ne sisältävät selkeät aloitus- ja lopetusosuudet sekä kerronta- ja pyyntöosuudet. Oletettavasti myös Alkuin itse tarkoitti kirjeensä osittain mallikirjeiksi muille. Virke- ja lauserakenteet toistuvat kirjeissä samanlaisina. Päälauseen predikaattina on erittäin usein imperatiivi tai verbi konjunktiivissa (tahtomuslause). Sivulauseista yleisiä ovat finaalilause joko quatenus- tai ut-konjunktiolla ja kausaalilause quia-konjunktiolla. Alkuinille erityisen tyypillinen virkerakenne on imperatiivi- tai tahtomuslauseen (kehotus) ja finaalilauseen yhdistelmä. Ablativus absolutus on yleinen ainoastaan sitaattien yhteydessä ja vakiofraaseissa. Partisiipeista ainoastaan partisiipin preesens on yleinen, ja se onkin kirjeissä hyvin monipuolisessa käytössä. Tyylikeinoista Alkuinilla erittäin yleisiä ovat allitteraatio, hyperbaton ja riimit, joita kaikkia löytyy lähes joka virkkeestä. Alkuin suosii kirjeissään sanoja, joissa on selvä kristillinen sävy, vaikka ne ovatkin lähes kaikki jo antiikin aikana tunnettuja sanoja. Aivan erityisen yleinen tällainen sana ja käsite on misericordia, jota Alkuin käyttää sekä kirjoittaessaan Jumalan armosta että pyytäessään kuninkaalta armollisuutta. Misericordia esiintyy hyvin usein samassa yhteydessä sanan iustitia kanssa. Selkeistä myöhäislatinan sanoista Alkuin käyttää erittäin paljon verbiä exaltare. Yleisesti Alkuinin latinan kieli on varsin yksinkertaista ja selkeää, ja hän suosii pääosin lyhyitä virkkeitä. Syntaksiltaan Alkuinin kieli on melko vahvasti klassisen latinan normeihin perustuvaa, mutta siitä löytyy kuitenkin toisinaan myös myöhäislatinalle tyypillisiä piirteitä, kuten esimerkiksi että-lause quod-konjunktiolla, vaikka accusativus cum infinitivo -lauseenvastike onkin hänellä yleisempi. Näyttää kuitenkin siltä, että Alkuin vaihteli jonkin verran tyyliään kirjeen vastaanottajan mukaan. Kaiken kaikkiaan Alkuinin latinaa voi kuvata määritteellä ’kristillinen latina’ etenkin hänen suosimiensa sanojen ja hänen tekstiensä kristillisen sisällön vuoksi. Alkuinin exhortatoriae-kirjeissä on selkeitä toistuvia teemoja. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset vastakohdat, ja Alkuinin kirjeiden maailmankuva onkin hyvin dualistinen. Kirjeet sisältävät myös paljon erilaisia neuvoja, kehotuksia ja varoituksia, kuten esimerkiksi kehotus raittiuteen. Lisäksi Alkuin pyytää usein kuninkaallista seuraamaan tämän vanhemman ja/tai edeltäjän esimerkkiä tai vastaavasti karttamaan sitä. Jumala/Jeesus ja Raamattu ovat Alkuinin kirjeissä erittäin suuressa roolissa. Alkuin esimerkiksi katsoo, että Jumala oli suonut kuninkaalle tämän valtakunnan, joten kuninkaan on noudatettava Jumalan tahtoa ja toimittava moraalisesti oikein, jotta Jumala suojelisi tätä. Tähän yhteyteen usein myös kuuluu edellä mainittu imperatiivi- tai tahtomuslauseen ja finaalilauseen yhdistelmä. Alkuin siteeraa Raamattua tai viittaa siihen jatkuvasti perustellessaan kehotuksiaan. Usein hän ei kuitenkaan näytä siteeraavan Raamattua sanasta sanaan, ja toisinaan hän jopa näyttää yhdistelevän eri sitaatteja.
-
(2017)Tutkielmassa verrataan Amenhotep II:n (1427–1400 eaa.) ja Seti I:n (1294–1279 eaa.) Kuninkaiden laakson hautojen pilarien kuva-aihetta ja sen kehittymistä. Tutkielman aineisto koostuu näistä haudoista otettuihin valokuviin sekä pilareista tehtyihin piirroksiin, sillä osa pilareista on osin tai kokonaan tuhoutunut hautojen avaamisen jälkeen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten pilarien kuva-aiheet ovat kehittyneet näiden kahden haudan välillä, mitä yhteisiä elementtejä niissä on ja mitä uusia elementtejä tai kokonaisia kuva-aiheita pilarien kuvituksiin on tuotu Seti I:n haudassa. Tutkimuksessa verrataan myös, miten pilarien kuva-aiheiden tekstit ovat muuttuneet ja kehittyneet hautojen välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös, onko Seti I:n haudan pilarien taiteessa jäänteitä Amenhotep II:n ja Seti I:n väliin ajoittuvasta Amarna-kaudesta (n. 1352–1323 eaa.), jolloin muinaisen Egyptin taiteen totutuista säännöistä poikettiin huomattavasti. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan pilarien kuva-aiheiden sijoittelua suhteessa haudan muuhun arkkitehtuuriin ja kuvitukseen. Tutkielmasta käy ilmi, että Seti I:n haudan pilarien kuvituksessa on palattu Amarna-kautta edeltävään ilmaisuun. Seti I:n haudassa Amenhotep II:n pilarien kuva-aihetta, jossa jumala antaa elämää faraolle, on kehitetty edelleen, mutta sen lisäksi hautaan on myös tuotu uusia kuva-aiheita ja pilarikokonaisuuksia. Seti I:n haudassa on myös nähtävissä faraon roolin muuttuminen kuva-aiheissa, joissa jumala antaa elämää faraolle. Lisäksi Seti I:n haudassa pilarien kuvitus vaikuttaa suunnitelmallisemmalta ja järjestäytyneemmältä kuin Amenhotep II:n haudassa.
-
(2017)Tutkielma tarkastelee erään keskibysanttilaisen kauden kreikankielisen kirkon merkittävimmän kirjailijan, Andreas Kreetalaisen (660–740), Lasaruksen kuolleista herättämistä käsittelevää saarnaa sekä samasta aiheesta kirjoitettua kanonirunoa, joiden ensimmäistä kertaa julkaistavat suomennokset on lisätty tutkielman liitteisiin. Tavoitteena on erityisesti selvittää, millaista yleisön ja tekstin esittäjän välinen kommunikaatio näiden tekstien valossa on. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan, millaisia eroja näiden kahden tekstin välillä on ja miten keskibysanttilaisen kauden teologiset käsitykset vaikuttavat esityksen tulkintaan. Viiteen päälukuun jakaantuvan tutkielman aloittavassa johdantoluvussa tuodaan esiin paitsi tämä tutkimuksen lähtöasetelma, myös tiivistelmä Andreaan elämästä ja tuotannosta sekä siihen sisältyvistä lähdekriittisistä ongelmista. Toisessa pääluvussa esitellään menetelmällisiä lähestymistapoja lähdeaineistoon. Teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa ovat paitsi antiikin retorinen traditio, jota kirkkoisät niinikään hyödynsivät, myös uudemmat kirjallisuustieteissä hyödynnetyt tutkimussuuntaukset: kommunikaatio- ja viestintäteoriat sekä performanssiteoriat. Tällaista metodologista lähestymistapaa ei ole laajemmin hyödynnetty bysanttilaisten liturgisten tekstien tutkimuksessa. Kolmas luku aloittaa tutkielman varsinaisen analyysiosuuden. Ensin tekstejä teemoitellaan niiden teologisessa ja historiallisessa kontekstissa. Erityisen merkittäväksi piirteeksi niin saarnassa kuin kanonissakin nousee Khalkedonin kirkolliskokouksen (451) jälkeiselle ajalle tyypillinen uuskhalkedonilainen kristologia eli oppi Kristuksesta. Toisaalta tekstit sisältävät myös rikasta tropologista eli moraaliallegorista tulkintaa, ja Lasaruksen ylösnousemus nähdään koko ihmiskunnan uudistumisen ennusmerkkinä. Tekstejä on todennäköisesti inspiroinut myös aiempi tuonelaan laskeutumisia kuvaava tekstitraditio. Andreaan saarnan ja kanonin merkittävien teemojen käsittely johdattaa neljänteen lukuun, jossa keskitytään esittäjän ja yleisön väliseen suhteeseen tekstien esityskontekstissa. Erityisesti analysoidaan retoriikan käyttöfunktioita liturgisissa teksteissä ja toisaalta esittäjän ja yleisön sosiaalisen aseman vaikutusta esityksen hahmottamiseen. Tutkielman lopuksi lukija johdatellaan metafyysisempaan ulottuvuuteen yhdistämällä esityskonteksti patristiseen aistiteoriaan: tekstien tarkoituksena oli johtaa kuulija mystagogiaan, pyhien salaisuuksien tuntemiseen. Johtopäätökset esittelevässä tutkielman viidennessä luvussa todetaan, että tulevaisuudessa on tarvetta laajemmalle tekstien esityksen analyysille keskibysanttilaisen hymnografian ja homiletiikan tapauksessa. Tulevissa tutkimuksissa olisi myös syytä ottaa tarkemmin selvää tekstien erilaisista esityskonteksteista ja -tavoista.
-
(2012)Tutkielmassa on tarkasteltu romanttisen rakkauskäsityksen suhdetta sekularisaatioon. Kun institutionaalisten uskontojen yhteiskunnallinen merkitys vähenee, tutkielmassa rakennetun uuden historialuennan mukaan romanttinen rakkaus lisää kulttuurista merkitystään sekä yksittäisten parisuhteiden perustana että laajasti ymmärrettynä koko yhteiskunnan koossapysymisen ennakkoehtona. Käsitys kyseenalaistaa klassisten sekularisaatioteesien oletuksen siitä, että sekularisaation myötä rationalismi ja tiede korvaisivat uskonnon yhteiskuntaa koossapitävinä asioina. Rakennetun makrososiologisen teesin keskeiseksi ongelmaksi paikannetaan se, kuinka romanttinen rakkauskäsitys voi tehdä yksittäisistä parisuhteista entistä alttiimpia erolle samalla kun se yhteiskunnan tasolla kuitenkin lisää yhtenäisyyttä. Näkökulmaa, joka otetaan työn varsinaiseksi tutkimusongelmaksi, selvitetään tarkastelemalla naistenlehtien eroa koskevaa parisuhdejulkisuutta, jossa välittyvät yhteisölliset moraalikäsitykset merkityksellistävät yksilöllisiä erokokemuksia. Empiirisen analyysin aineistona on seitsemäntoista julkisuuden henkilön eroa käsittelevää haastattelua, jotka on julkaistu Anna, Eeva ja Me Naiset -lehdissä vuosina 2010 2011. Näitä kulttuurisen mallitarinan käsitteellä luonnehdittuja haastatteluja tarkastellaan niiden draamallisen rakenteen kautta. Eron kohtauksien analyysissa tuodaan näkyviksi mallitarinaan liittyvät moraaliset jännitteet, joita harvoin käsitellään eksplisiittisesti parisuhdejulkisuudessa. Samalla näkyväksi tuodaan myös se, kuinka eron edustama uhka yhteiskunnalle,voi löytää narratiivisen ratkaisunsa. Tutkielman johtopäätöksenä ehdotetaan uutta tapaa mallintaa klassista makrososiologista kysymystä yhteiskunnan koossapysymisestä. Uskontoa ja romanttista rakkautta on tarkasteltava rinnakkaisina merkitysjärjestelminä, joiden suhteet vaihtelevat kunkin aikakauden mukaan. Sen sijaan, että institutionaalinen uskonto voisi asettaa rajoja romanttiselle rakkaudelle, romanttinen rakkaus voi nyky-yhteiskunnassa asettaa rajoja institutionaaliselle uskonnolle.
-
Apu on aina lähellä : Lorna Byrnen tilaisuuteen osallistuneiden enkelinäkemyksistä ja henkisyydestä (2014)This study examines Finns experiences and perceptions of angels and their relationship with angels as they were seen in the Angels in Finland survey. Furthermore it covers other features of respondents spirituality and religiosity and their use of services related to spirituality. The survey is part of Terhi Utriainen s research on angel practices in contemporary Finland. The work belongs to the field of sociology of religion and describes the transformation of religion in everyday life while aiming to understand the belief in angels and the role of angels in modern spirituality. The data was collected through questionnaires in Lorna Byrne's lecture organized in Helsinki in 2011. 263 participants of the event answered: 248 women and 15 men. The small share of male respondents shows that women are more interested in angel spirituality than men. The survey method worked well in the data collection in an event which was well attended (N1100). Nearly one quarter of the participants answered and told about their angel experiences and spirituality. Respondents believed more in angels than Finns on average. They described their relationship with angels to be active and positive; angels delivered information, messages and responses, supported in making difficult decisions and helped in daily situations. The relationship with angel was seen as ordinary and commonplace. Respondents had various ways in describing the angel experience; the traditional angel images as well as the new spirituality s way to build individual spirituality were present. More than one third of the respondents identified themselves as spiritual individuals, one fifth as Christians and a little more than ten percent considered themselves to be humanist or religious individuals. Their religious affiliation was close to Finns in general, and surprisingly they were active users of services provided by the Lutheran Church. A little more than one fifth was active in Church, one fifth participated in events of alternative religiousness or spirituality, and almost ten per cent attended both. The respondents had used between one to five different kinds of spiritual services. More than half had consulted clairvoyant and used meditation and reiki. More than one third had consulted healers and angel therapy was used by almost 27 per cent. Among least used services were Aura and Regression Therapies. Those not belonging to religious communities used slightly more services, but the differences between members and non-members were surprisingly small. Byrne s personality and the sense of community had drawn the respondents to attend the lecture. Media had aroused interest in participation; the participants came together with friends or relatives, and they were delighted to see a good turnout in the event. The sense of community, easiness of participation and new rituals such as Byrne s meditation, blessing and hugs attracted participants. The results indicate that the persons who participated in the event felt that they needed a new perspective to religiousness and/or spirituality. Byrne s positive message that embraces everyone resembles Lynch's progressive spirituality as well as the benevolence of the guardian angel. One reason behind Byrnes popularity may be her modesty and ordinary way of dressing and talking; there is no room for any manifesto or ecstasy.
-
(2016)Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.
-
(2018)Kiinnostus arktisia alueita kohtaan on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Ilmastonmuutoksen eteneminen on aiheuttanut maailmanlaajuista huolta, mutta myös lisännyt mahdollisuuksia hyödyntää aluetta taloudellisesti. Jäätiköiden sulaminen ja muut arktisen alueen ympäristömuutokset mahdollistavat merenalaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisen sekä arktisten merireittien avaamisen. Suomen ja Venäjän kaltaisten arktisten maiden lisäksi myös ei-arktiset maat, kuten Kiina ja Japani, ovat viime vuosina julkaisseet omat arktista aluetta koskevat strategiansa. Tutkielmassani tarkastelen Kiinan ja Japanin arktisen alueen politiikkaa diskurssianalyysin keinoin. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia merkityksiä arktinen alue saa Kiinan ja Japanin arktisissa diskursseissa ja miten maat rakentavat itselleen identiteettiä ja legitimiteettiä arktisina toimijoina. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämään poststrukturalistiseen diskurssiteoriaan. Teoriassa keskeistä on oletus siitä, että diskurssit sekä kuvaavat että rakentavat sosiaalista todellisuutta. Tarkastelen tutkimuksessani myös fantasian roolia Kiinan ja Japanin arktisessa diskurssissa. Tämä analyysi perustuu Jason Glynosin ja David Howarthin käsitteeseen fantasmaattisista logiikoista (logics of the fantasmatic). Tutkielma on vertaileva tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu englanninkielisistä Kiinan ja Japanin arktista politiikkaa käsittelevistä puheista, lausunnoista, asiakirjoista ja muista poliittisista teksteistä. Kaikki tekstit ovat valtiollisten tahojen tuottamia ja edustavat maiden virallista linjaa globaalissa arktisessa diskurssissa. Tekstit sijoittuvat aikavälille 2010–2018. Tuloksista käy ilmi, että Kiinan ja Japanin arktisissa diskursseissa on paljon yhtymäkohtia. Kansainvälinen yhteistyö, tiede ja ympäristö esiintyvät teemoina molemmissa diskursseissa, joskin eri painotuksin. Yhteneväisyyksien ohella analyysi paljastaa myös ainutlaatuisia piirteitä maiden diskursseista. Näistä merkittävimpiin lukeutuu fantasian rooli Kiinan keskeisenä diskursiivisena strategiana sekä Japanin identiteetti merten suurvaltana ja tieteen edelläkävijänä.
-
(2013)Tutkielma käsittelee Asklepiokselle omistettuja kreikan- ja latinankielisiä votiivipiirtokirjoituksia ja dedikaatioita. Tutkimus on pääasiallisesti aineistolähtöinen ja deskriptiivinen, mutta sisältää paljon myös kvalitatiivisen sekä historiallisen tutkimuksen piirteitä ja hyödyntää systemaattista tutkimusmetodia. Käytän myös filologisia ja arkeologisia lähteitä saadakseni kokonaiskuvan Asklepioksen kultista ja siihen liittyneestä votiivitoiminnasta. Esitän paralleeleja ja vertaan aineistoa muille jumalille omistettuihin dedikaatioihin. Kuljetan tutkimusaineistoa rinnakkain tutkimuskirjallisuuden ja primaarilähteiden kanssa. Esittelen Asklepiokselle omistetut votiivipiirtokirjoitukset ja analysoin niissä esiintyviä piirteitä sekä näiden piirteiden esiintymistä eri konteksteissa. Keskityn erityisesti niihin piirteisiin, jotka esiintyvät aineistossa tiheästi ja laajasti. Tutkimusaineisto on Asklepiokselle omistetut votiivipiirtokirjoitukset ja dedikaatiot, joita tunnetaan arviolta 1000 kreikankielistä ja 300 latinankielistä. Näistä varhaisimmat ovat 500-luvulta eKr. ja myöhäisimmät 300-luvulta jKr. Olen jakanut materiaalin pienempiin osiin sen tarkastelun helpottamiseksi. Koska tutkimusaineisto on usein vaikea ajoittaa tarkasti, se on hajanaista ja sen säilyminen sattumanvaraista, esittelen aineiston pikemmin temaattisesti kuin kronologisesti tai maantieteellisesti. Luvuissa esittelen ensin mahdollisten primaarilähteiden tarjoamat tiedot, sen jälkeen tutkimusaineiston ja sen analyysin. Käsittelen Asklepiokselle omistettujen votiivipiirtokirjoitusten maantieteellistä ja kronologista sijoittumista, niille tyypillisiä kielellisiä ilmaisuja, sanastoa sekä erityispiirteitä, niiden pystyttäjiä sekä niissä esiintyviä Asklepioksen epiteettejä ja attribuutteja. Lisäksi tutkielma pyrkii osoittamaan, mitä votiivipiirtokirjoitukset kertovat Asklepioksen kultista ja sen kehityksestä, miten votiivikäytäntö ilmenee osana Asklepioksen kulttia, mihin jumaluuksiin Asklepios yhdistyi tai assimiloitui ja miten Asklepioksen mytologia näkyi hänelle omistetuissa dedikaatioissa. Tutkimusmateriaalista nousee kolme piirrettä ylitse muiden: yhteys jumalan ja ihmisen välillä, parantuminen ja Asklepioksen kultin soteriologisuus etenkin roomalaisessa kontekstissa.
-
(2015)Pro gradu -tutkielman aiheena on ”Ateistinen retoriikka Ilkka Pyysiäisen teoksessa Jumalaa ei ole”. Kyseinen teos toimii tutkielman lähdeaineistona. Retoriikka ymmärretään työssä laajasti siten, että se käsittää retoristen keinojen käytön lisäksi asia-argumentaation. Käytetyt menetelmät jakautuvat siten kahtaalle, toisaalta argumentaatioanalyysiin, toisaalta retoristen keinojen analyysiin. Käytettyjen menetelmien osalta argumentaatioanalyysi sisältää formaalin ja sisällöllisen aspektin: samalla kun tarkastellaan argumenttien rakennetta, päästään tutustumaan siihen teoksen sisällölliseen kontekstiin, jossa argumentaatio tapahtuu. Retoristen keinojen osalta esitellään niitä keinoja, joita teoksen kirjoittaja käyttää saavuttaakseen lukijan vakuuttamiseen tähtäävät tavoitteet. Teoksen argumentaatiota koskeva yleishavainto on, että argumenttien kirjo on melko suppea. Niiden pääasiallinen tavoite on osoittaa kristinuskon mukaiset uskomukset vääriksi vedoten moderniin tieteeseen, jonka piirissä Jumalasta ei ole tehty havaintoja ja joka ei tarvitse Jumalaa teorioidensa ja selitystensä rakenneosana tai perustana. Teoksen retoristen käyttö on sen argumentaatiota rikkaampaa, mikä sopii hyvin teoksen poleemiseen pamflettiluonteeseen. Käytetyt retoriset keinot kytkeytyvät usein toisiinsa, minkä ansiosta teksti on retorisesti tiheää. Läpikäyvänä juonteena on erityisesti komiikan käyttö retorisena keinona. Tutkielmassa tarkastellaan myös ateismin käsitettä ja historiaa erityisesti viimeaikaisen ateismikeskustelun kohdalla pyrkien sijoittamaan tarkasteltava teos ateismin kontekstiin. Läpi teoksen toistuva argumentti, jonka mukaan tiede kumoaa uskonnon, ankkuroi teoksen perusasennoitumiseltaan skientistiseksi. Skientistinen asenne yhdistää teosta viime vuosina voimakkaasti esiin nousseen uusateismin tunnetuimpien angloamerikkalaisten edustajien kirjoituksiin. Retoriikan osalta teos sijoittuu kärkevyydessä johtavien uusateistien ääripäiden välimaastoon. Viimeaikaisessa ateismin ilmiökentässä on havaittavissa myös merkitykseltään yhä kasvava ilmiö, jossa ateismi ja henkisyyden harjoittaminen pyritään yhdistämään toisiinsa. On esimerkiksi perustettu yhteisöjä, jotka lainaavat uskonnoista niiden parhaat puolet. Samalla kuitenkin pidetään kiinni ateistisesta vakaumuksesta. Pyysiäisen kirjassa ei tämäntapaista myötämielistä suhtautumista uskontoon ole, kuten ei myöskään pyrkimystä löytää yhteistä kieltä tai käydä dialogia uskonnon edustajien kanssa.
-
(2014)What kind of extralinguistic considerations people have aimed to express with plant names and which mediums have been used for that purpose in Egyptian Arabic? This thesis aims to answer that question with regard to the local dialects spoken in Beni Suef, Fayyūm and Tanta countryside. The perspective here does not have the depth of the etymological research but uses fairly extensive data primarily collected through interviews of native dialect speakers about their intuitive insights on plants and plant nomenclature. The data was collected through field interviews in 2011 from about 40 infrormants and it covers almost 400 plant names with additional information. The majority of these names are presented in alphabetical order in a separate chapter, including also plant-specific information about the probable scientific classification, distribution of each name and possible etymologies. Literary sources have been used to illuminate the context of the thesis' topic, taking into account such circumstances as the botanical geoghraphy and relevant culture history of Egypt as well as linguistic information. The general ethnobotanical analysis is primarily compared to the theoretical basis established by anthropologist Berlin Brent. Considering the simple plant names in the data at hand, a few special caracteristics could be detected compared to the general Arabic lexicon. The plant names included many adjective- and participle-like noun types, but almost none of actual participles that normally abound in Arabic. Quite many of the names represented intensive forms, and various kinds of diminutives were notably wide-spread. Also reduplicated nouns were common, and even they seemed to be semantically associated with diminutives. The noun types mentioned above can simultaneously express smallness of the plant organism in question and some other feature attributed to it. This is arguably how many of the simple plant names have originally been formed and later many loan-words have been integrated to the Egyptian Arabic lexicon copying those same patterns. As was expected, the complex plant names consisted mostly of binominals with adjectival attributes and the genitive structure that was used to express different kinds of analogies. Most of the adjectival attributes were nisba-forms. The most essential semantical dimension expressed by them was the difference between the regular, local baladī- variant vs. the special variants of a plant. Many times this seemed to imply some comparison of not only the origin but also the size of the plant or its part. The metaphors in the complex plant names at hand were formally mostly genitive stuctures. Semantically their source domains referred most often to people, secondly to animals and thirdly to other plants. The plant's attributes that the metaphors seemed to describe were often related to the form of a plant part or the general appearance or behavior of the plant all of these being features that might be difficult to describe in short using only adjectives. When the overall results are compared to other related academic literature, it is found that the typical features detected in the simple plant names appear also in the plant nomenclature of Najd bedouins as discovered by Mandaville (2011). Binominals, however, were almost nonexistent in the Najd bedouin plant name material, whereas among the plant nomenclature of Egyptian farmers they were relatively numerous. When the research data is compared to the Arabic plant names collected by Peter Förskål in the 18th century, it can be noted that among the latter baladī appears as an attribute only a few times and its antonyms are also rare. While we also consider how many loan-words there are among the modern day plant names, it is fair to assume that the spread of imported plant species and other forms of globalization have by time affected the Egyptian Arabic botanical nomenclature in several ways.
-
(2016)Tutkin Aulus Cornelius Celsuksen De Medicina teoksen anatomian ja sairauksien nimistöä. Otan selvää, onko anatomiassa eroavaisuuksia., kuuluvatko teoksen anatomiset ja sairauksien nimet nykyiseen lääketieteelliseen, italian, ranskan ja englannin sanastoon. Sanat ovat muuttuneet eri kielissä kielen oman äänneasun mukaan. Kun kielestä löytyy samankaltainen substantiivi tai adjektiivi, olen ottanut ne mukaan aineistooni. Joidenkin sanojen merkitys on muuttunut. Useimmiten kuitenkin merkitys on edelleen sama? Voiko nimien perusteella päätellä, mitkä sairaudet olivat yleisiä. Eräiden sairauksien nimien monilukuisuus voi olla viite, siitä että näitä vastaavat tauditkin olivat yleisiä. Anatomisia nimiä olen saanut aineistooni 177 kappaletta. Nimi on edelleen sama anatomisessa noin 75, italialaisessa ja ranskalaisessa noin 66 ja englantilaisessa sanastossa noin 52 prosentilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta merkitys on säilynyt samana. Sairauksien lääketieteellinen termi on sama 60,3 italialainen 57,4 ranskalainen ja englantilainen 52,9 prosentilla. Sairauksien nimien osuus on selvästi pienempi lääketieteellisessä ja ranskalaisessa, italialaisessa jonkin verran ja englantilaisessa sanastossa lähes sama kuin anatomisessa sanastossa. Celsus muodostaa latinalaisen sairauden nimen translitteraatiolla vastaavasta kreikkalaisesta sanasta yli 80 %:sti. Celsuksen ansiota on se että, molemmat kreikka ja latina kuuluvat lääketieteelliseen sanastoon.
-
(2018)Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.
-
(2016)Tutkielma on retorinen analyysi The Guardian -lehden tyttöjen ympärileikkauksen vastaisesta mediakampanjasta. Tutkielmassa paneudutaan tapoihin, joilla tuoreessa kampanjoinnissa kuvataan ympärileikkauksia, niiden uskonnollista ja kulttuurista merkitystä sekä ympärileikattuja naisia. Tavoitteena on selvittää, miten Guardianin kampanja asennoituu ja reagoi tyttöjen ympärileikkauksia ympäröiviin ristiriitoihin länsimaisessa mediakeskustelussa, erityisesti kysymyksiin ympärileikattujen naisten uhriuttamisesta, universaaleista ihmisoikeuksista ja vähemmistöryhmien kulttuurin ja uskonnon kunnioittamisesta. Tutkielma nojaa postkolonialistiseen teoriaan ja diskursiiviseen uskontotieteeseen, ja sen taustaoletus on konstruktionistinen. Lisäksi tutkielma kytkeytyy joukkoon tuoreita tutkimuksia ja teorioita, joissa paneudutaan länsimaissa käytyyn keskusteluun ja kampanjointiin ihmisoikeusloukkauksiksi mielletyistä kulttuurisista perinteistä. Näissä keskusteluissa ja kampanjoissa on nähty jäänteitä siirtomaa-aikaisista asenteista ja valta-asetelmista. Tutkielman aineistona on Guardianin kampanjan internet-sivuilta löytyvä 96-sivuinen tekstimateriaali, joka koostuu uutisartikkeleista, haastatteluista, kolumneista ja pääkirjoituksista. Menetelmänä käytetään retorista analyysiä. Analyysi on jaettu neljään osaan. Ensimmäinen osa keskittyy ympärileikkauksen nimeämiseen ja luokitteluun. Toisessa osassa käsitellään toimijuuden ja uhriuttamisen dynamiikkaa aineistossa. Kolmas osa keskittyy argumentaatioon, jota lähestytään oletettujen vasta-argumenttien kautta. Neljännessä osassa analysoidaan uskonnon, kulttuurin ja tradition käsitteiden käyttöä ja niiden kautta sitä, millaiseksi ympärileikkausten kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys aineistossa rakentuu. Kampanjateksteistä välittyy voimakas universalistinen taustaoletus. Ympärileikkauksen moraalinen tuomittavuus kuvataan faktana, ja kampanjoijilla katsotaan olevan velvollisuus levittää paitsi tietoa, myös moraalista totuutta. Samalla Guardianin kampanjan tekijät vastaavat sekä suoraan että epäsuorasti ympärileikkauksen vastaiseen kampanjointiin kohdistettuun kritiikkiin. Kulttuurisensitiivisyyteen vetoaminen ympärileikkauskeskustelussa tuomitaan rasismina ja välinpitämättömyytenä. Tämän lisäksi kampanjaa johtaa kaksi nuorta naista, jotka kuuluvat ympärileikkauksia perinteisesti harjoittaviin yhteisöihin. Heidät esitetään kampanjateksteissä sankariroolissa. Samanaikaisesti enemmistö ympärileikatuista naisista kuvataan kuitenkin alistuvina uhreina, joilla ei ole omaa toimijuutta tai ääntä. Samalla tavoin kampanja pyrkii kirjoittamaan ymmärtävästi myös ympärileikkaajista ja ympärileikkauksen puolustajista, mutta kuvaa ympärileikkauksia brutaaleina väkivallantekoina. Ympärileikkaus rakentuu aineistossa lähes ainoastaan seksuaalisuuteen ja sen kontrolloimiseen liittyvänä toimenpiteenä. Sen uskonnollinen merkitys kuvataan uskonnon väärintulkintana, ja siihen kytkeytyvät poliittiset ja taloudelliset rakenteet sivuutetaan lähes täysin. Näin Guardianin kampanja samanaikaisesti pyrkii välttämään ympärileikkauskeskustelun vanhoja ongelmia ja retoriikan tasolla toistaa niitä tavoissa, joilla se kuvaa ympärileikattuja naisia ja heidän yhteisöjään ja kulttuureitaan.
-
(2016)Tämä pro gradu on etnografinen tutkielma kiinalaisesta huayan-buddhalaisuudesta tekstuaalisena ja elävänä harjoitusperinteenä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Työn tavoitteena on kartoittaa, miten huayan-buddhalaisuutta harjoitetaan tänä päivänä ja selvittää miten koulukunnan rooli muotoutuu Amerikan buddhalaisuuden kentässä. Koska aikaisempi huayan-buddhalaisuuteen liittyvä tutkimus lähestyy aihetta vain filosofisesta, tekstuaalisesta ja historiallisesta näkökulmasta, on tämän työn tarkoitus luoda uutta etnografista tietoa. Tutkielma on luonteeltaan monitieteinen ja rajoja ylittävä: se koskettaa niin Itä-Aasian tutkimusta, uskontoantropologiaa kuin buddhalaisuuden tutkimustakin. Aineisto kerättiin Kaliforniassa seitsemän kuukauden aikana, syyskuusta 2015 maaliskuun loppuun 2016. Milpitaksen kaupungissa sijaitsevassa huayan-temppelissä kenttätyötä tehtiin yhteensä kymmenen päivää. Aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista, puolistrukturoiduista haastatteluista, vapaamuotoisista keskusteluista sekä kenttätyön aikana otetuista valokuvista ja sieltä saaduista dokumenteista ja artefakteista. Nauhoitettuja haastatteluja on kuusi kappaletta, yhteensä noin yhdeksän tuntia ja muita nauhoituksia (palveluksista, luennoista ja muista tapahtumista) yhteensä noin 18 tuntia. Muut haastattelut on kirjoitettu muistiin lyhyemmistä keskusteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla hyödyntäen muun muassa Adam Yuet Chaun luokittelua kiinalaisesta uskonnon harjoittamisesta sekä Thomas A. Tweedin mallia translokaalista buddhalaisuuden tutkimisesta. Tutkielmassa havaittiin, että huayan-buddhalaisuus ilmenee ennen kaikkea Avataṃsakasūtraan perustuvan skriptuaalisen, kiinalaista buddhalaisuutta noudattavan rituaalisen ja suhteisiin keskittyvän, sekä Cundī-kulttiin keskittyvän esoteerisen ja käytännöllisen harjoittamisen kautta. Henkilökohtainen kultivointi on huayan-buddhalaisuudessa keskeisellä sijalla, mutta lukuisat harjoitustavat eroavat länsimaisesta meditaatioon keskittyvästä harjoituksesta: huayan-kultivointi tapahtuu pääosin resitoinnin, visualisoinnin ja opiskelun avulla kuitenkaan poissulkematta muita harjoitusmuotoja. Milpitaksen yhteisö määrittää itsensä huayan-koulukuntana universaaliksi ja inklusiiviseksi, mutta käytännössä tiettyjä harjoituksia, etenkin Cundī-suutran ja mantran resitointia, suositaan yli muiden harjoitusmuotojen. Historiallisesti harjoitusmuodot ovat muuttuneet eri patriarkkojen painotusten myötä – sama on nähtävissä tänä päivänä opettajien sukupolven vastikään vaihduttua. Amerikan buddhalaisuuden kentässä huayan-koulukunta edustaa yhä etnistä buddhalaisuutta opetuksen ja harjoittamisen ollessa kiinankielistä. Maallikkoharjoittajien vanheneminen luo kuitenkin uutta painetta saada nuoria mukaan ja sisällyttää englanti harjoituskieleksi. Huayan-buddhalaisuuden translokaalit yhteydet Taiwaniin ja Kiinaan pitävät opetukset ja opettajat jatkuvassa virtauksessa, ja akateeminen painotus opiskelussa tuonee uusia yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisesti.
-
(2018)Social and cultural interaction is a very important aspect of the modern society. Body modifications are a clear sample of this kind of interaction. The process of body modifying has been started as a cultural issue many ages ago and remains current nowadays. The thesis explores modern nature of body modifications in terms of Helsinki, Finland. Body modifications are the phenomenon that has always existed in the human civilization and it should be studied properly as any developing social tendency. That research covers such aspects as motivation and inspiration for having a body modification and relation of the modern society to body modified people. The research is conducted in 2016-2018 in Helsinki. I used qualitative research method in order to analyze deeper every particular case. The base of the research is ten personal interviews conducted on the same questionnaire. The respondents have different gender, age, professional area and personal background, the only common point for them is living in Helsinki at the moment of the interview. The questionnaire consists of eight questions. The first questions explore the modifications that the respondent has: the age when the respondent got the first modification, the motivation for body modifying, the meaning and kind of current body modification. The second part of the questionnaire explores the respondent’s personal aspects. Facing criticism in the society, relationship with a family and friends, identity formation in terms of the body modifying and regret issues are in the list of questions. The interviews also divided according to gender factor. Five of the interviews are male and five are female. The gender factor has a great influence on the research. The interviews were analyzed in two groups, female and male. The results of each group were compared for the comparative analysis. The comparative analysis showed that women face criticism toward their appearance more often than men and stereotypes on the base of appearance are also more connected with femininity image. There is also a correlation between the gender and location, size or kind of a body modification that the respondents have. In terms of that research I explored so-called “the blue disease” that means addiction to the process of modifying body. According to the results, the age when the first body modification was made might have effect on following inclination to “the blue disease”. For proving of my hypothesis I used other sources in the field of tattoos and gender studies. Its overview and correlation between these studies and my research helped me to clarify the data I collected from the interviews. At its broadest, we can say that society becomes more and more tolerant to body modified people though some gender related stereotypes are still exist. Body modifications develop and change. Its historical sacral and social meaning remains in some way but nowadays body modifications are more about the perception of beauty and ways of self-expression. New kinds of body modifications such as eye balls tattoo or silicone implants appear often, so the body modification phenomenon will remain current for a long time.
-
Bound and Unbound Femininities : Chinese and Western Angles to Embodied and Foot-bound Femininities (2016)Tämä tutkielma analysoi kiinalaisen naiskuvan muotoutumista historiallisen jalkojen sitomisen traditioon ja naiskehoon liittyvän diskurssin kautta. Tarkastelun kohteena ovat etenkin vuodet 1860–1912, jolloin naiseuden määrittäjiksi nousivat sekä länsimaalaiset toimijat että kiinalaiset uudistusmieliset älymystön edustajat. Jotta jalkojen sitomisen merkityksellisyys naiseuden ja naiskehokuvan muotoutumisen kannalta ei jäisi vajaaksi, tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös jalkojen sitomisen historiaa, sen eri ilmentymiä sekä symboliikkaa kattavasti. Jalkojen sidonnasta kehittyi Ming-dynastian (1368–1644) kuluessa arvostettu eliitin keskuudessa levinnyt traditio, joka perustui naisellista kehoa ihannoivaan kauneusihanteeseen ja vaikutti siihen, että sitomisesta muodostui tärkeä osa kehokulttuuria ja naisidentiteettiä. Sidotut jalat määrittivät kiinalaista naiseutta aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jalkojen sitomisen yli tuhatvuotinen perinne menetti nopeasti arvonsa samalla kun traditionaalisesta naiseudesta ja naiskehosta tuli kiinalaisen reformistiretoriikan ansiosta tarpeeton. Kansallisen sekä kansainvälisen mielipiteen muutoksen takana olivat etenkin 1860-luvulta alkaen euroamerikkalaiset lähetystyöntekijät ja erinäisten Kiinassa matkanneiden tai siellä oleskelleiden lääkärien, diplomaattien, valokuvaajien ja naisaktivistien toiminta, jota määrittivät etenkin aikakauden kolonialistiset pyrkimykset. Tämän negatiivisen kehokuvan omaksuivat myöhemmin Kiinassa 1890-luvulta asti vaikuttaneet uudistusmieliset miehet ja naiset, joiden retoriikan keinoksi muodostui myös jalkojen sitomiseen liittyvän naiseuden arvostelu sekä uuden naiskäsitteen muokkaus, joka korosti etenkin sitomistradition lopettamista. Analyysin kohteena ovat naiskehokuvan muutokset ennen ja jälkeen niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka johtivat siihen, että jalkojen sitomisesta kehittyi Kiinassa kansallisen häpeän symboli. Naiskehon tutkimisessa on hyödynnetty sosiaalisen konstruktionismin monipuolista viitekehystä historiallisessa kontekstissa sekä kolonialistisen kehokäsityksen analysointia toiseuden ja toiseuttamisen kautta, etenkin Edward Saidin orientalismi-käsitettä mukaillen. Lopuksi pohditaan tämän historiallisen diskurssin vaikutuksia jalkojen sitomisen nykykäsityksiin.
Now showing items 1-20 of 269