Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by department "Maailman kulttuurien laitos 2010-2017"

Sort by: Order: Results:

  • Heimola, Mirva (2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.
  • Vänni, Riikka (2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää miten prestiisi ja voiton tavoittelu kietoutuvat toisiinsa skotlantilaisessa elokuvateollisuudessa ja erityisesti julkisen rahoituksen varassa toimivan kulttuuriteollisuuden instituution, Creative Scotlandin, toiminnassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään mahdollisia syitä sille, miksi Skotlannin naapurimaat ja Iso-Britannian muut alueet houkuttelevat ulkomaisia elokuvaprojekteja luokseen huomattavasti Skotlantia enemmän, syitä skotlantilaisten elokuvatyöntekijöiden maastamuuttoon ja alan rahoituksen vähyyteen. Lisäksi huomiota kiinnitetään kotoperäisen- ja kansainvälisen tuotannon välisiin suhteisiin ja ulkomaisen investoinnin merkitykseen skotlantilaiselle elokuvateollisuudelle. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa Creative Scotlandin omia julkaisuja: markkinointimateriaalia, vuosittaisia suunnitelmia ja tilinpäätöksiä vuodesta 2014 vuoteen 2024. Aineistoa tutkitaan kvalitatiivisen kulttuurintutkimuksen ja elokuvatutkimuksen teorian keinoin, eli analysoidaan tutkimusaineistosta nousevia diskursseja ja sidotaan nämä kulttuurisiin konteksteihin. Apuna käytetään akateemista elokuvakirjallisuutta, kulttuurintutkimuksen teoriaa, sekä kulttuuriteollisuuden toimintaa ja merkitystä selittävää teoriaa. Tämän lisäksi kulttuurialan toimittajien kirjoittamat artikkelit toimivat Creative Scotlandin sisäisiä menettelytapoja kriittisesti tarkastelevina lähteinä. Skotlantilainen elokuva koki ensimmäisen kasvukautensa 90-luvun puolivälissä, uusien rahoitusmenetelmien mahdollistaessa ilmapiirin, jossa kotoperäisten elokuvien tuotanto kukoisti ja ennennäkemätön kansallisylpeys elokuvan saralla oli aistittavissa. Elokuvien rahoitukseen ja tuotantoon panostettiin kuitenkin verrattain vähän: verovaroja ohjattiin riittämättömästi julkiseen kulttuurintuotantoon ja muutkin rahoitusmahdollisuudet olivat rajallisia sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla. Skotlantilainen kulttuuriteollisuus ja siihen liittyvä politiikka on kuitenkin kehittynyt viime vuosikymmeninä elokuvatuotantoa arvostavampaan ja tukevampaan suuntaan. Elokuvallinen representaatio on kansakunnan identiteetille merkittävä, sillä elokuvallisen ilmaisun kautta katsojaa voidaan puhutella uniikilla tavalla. Skotlantilaisten elokuvantekijöiden lähtökohdat ja tavoitteet elokuvilleen ovat moninaisia, ja tämän vuoksi Creative Scotland on sitoutunut tukemaan niin taide-elokuvaa, sosiaalista realismia kuvaavaa elokuvaa kuin taloudellisesti kannattavaa viihde-elokuvaakin. Creative Scotlandin yksi merkittävimmistä haasteista on tasapainon löytäminen rahoituksen jakamisessa kotimaisille ja ulkomaisille tuotantoyhtiöille ja elokuvantekijöille, sillä monimuotoiset elokuvan tekemisen tavat tuovat oman arvonsa skotlantilaiselle elokuvateollisuudelle lisääntyvän prestiisin tai taloudellisen kasvun kautta. Kansainvälisen arvostuksen saavuttaminen on tärkeä elementti elinvoimaisen elokuvateollisuuden säilyttämisen kannalta, sillä sen myötä ulkomaalaisten elokuvantuotuottajien halukkuus työskennellä Skotlannissa lisääntyy. Ulkomaiset investoinnit voivat kuitenkin parhaimmillaan tarjota työtä myös skotlantilaiselle työvoimalle ja mahdollistaa paikallisten elokuvantekijöiden asettumisen Skotlantiin. Vaikka Skotlanti onkin maantieteellisesti kaukana Iso-Britannian päätösvallasta, sen henkeäsalpaavat maisemat ja moneen mukautuvat kaupunkiympäristöt ovat sen suurin valttikortti. Brexitin vaikutus kansainväliseen liikkuvuuteen ja rahoitusmahdollisuuksiin tullaan näkemään lähivuosina. Tutkimuksesta voidaan silti päätellä skotlantilaisen elokuvateollisuuden elävän kasvukautta. Keskeisinä rakennuspalikoina toimivat elokuva- ja tv-tuotannon kehittämiseen keskittyvän yksikön, sekä laaja-alaisen elokuvastudion perustaminen, joiden suurimpana mahdollistajana on toiminut julkisen sektorin rahoituksen lisääntyminen ja Creative Scotlandin yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa.
  • Benini Moézia de Lima, Bianca (2020)
    This study investigates the linguistic integration practices and strategies in the Brazilian Portuguese courses Módulo Acolhimento (Host Module) at the University of Brasília (UnB). The selected case analyzed is the language course Acolher 3 that it is part of Módulo Acolhimento classes. The courses in Módulo Acolhimento aims to organize and provide Brazilian Portuguese classes to migrants and refugees and promote linguistic, labor, and cultural integration. This study's main objectives are to explore linguistic integration as part of the language policies in Brazil and to analyze the teaching and learning materials used in Acolher 3. The theoretical framework consists of interculturality, multiculturality, integration, and language policy theories. Moreover, the theoretical background is also based on the discussions in the field of Português como Língua de Acolhimento (Portuguese as a welcoming language) and Critical Discourse Analysis. This research's design is a qualitative study, and its methods are participant observation, questionnaires from the key participants, semi-structured interviews, and document review. The sources produced include fieldwork diaries, replied questionnaires, recorded interviews, and the teaching material collected in the course Acolher 3. The study group included people coming from Haiti, Congo, Ghana, Togo, Cuba, and Syria. Their age ranged from 25 to 53 years. Most of the students were from Haiti and spoke French and Haitian Creole (Kreyòl). The results indicate that the linguistic integration practices in Acolher 3 are linked with the learners' individual goals to learn Brazilian Portuguese in Módulo Acolhimento, which were mainly to acquire the language knowledge that could support the participant's employment and everyday life situations. Moreover, the image of Acolher 3 in the integration process is associated with access to the institutionalized and legitimized spaces as well as required documents, such as a language skills certificate. This thesis also shows that the teaching material used in the language course Acolher 3 can demonstrate the obstacles in the integration process of migrants and refugees in Brazil. The main difficulties are the lacking background information about labor rights, Brazilian public healthcare, housing, and learning possibilities. In this teaching context, learning the majority language is associated with acquiring the language norms and the "correct" language variety. The teaching material used in the course includes different text genres, such as chronicles and news reports. Furthermore, the presence of the text genres aims to present linguistic varieties and discuss labor rights and social inclusion. Therefore, the study concludes that the Portuguese knowledge in linguistic integration is linked with the representation of Brazilian culture practices. The teaching material also aims to transmit national cultures and the country's identity in the classroom. For a further research, comparative studies of language policies and linguistic integration of migrations and refugees are suggested. The future investigation could address the language tests, such as the national language proficiency test (in Finnish, Yki) in Finland and the Certificate of Proficiency in Brazilian Portuguese for Foreigners (in Portuguese, Celpe-Bras).
  • Eskelinen, Anna (2019)
    The thesis discusses American Chinese ethnic identity and factors affecting it. The thesis also explores whether the American Chinese have assimilated into American society. The theoretical framework of the thesis is formed by Stuart Hall's theory of cultural identity and the theory of assimilation by Peter Salins. The thesis represents conceptual cultural research and its research method is a literature review. The source materials of the thesis are comprised of texts written by American Chinese researchers in which they discuss their experiences in the United States. The findings of the thesis are that the American Chinese ethnic identity is not unified, but within the group there are differences in the form and content of ethnic identity. The thesis reveals that the key features of the American Chinese ethnic identity are pan-Asianism, in which cultural identities based on nationalities are combined with a broader Asian identity, and a hybrid identity in accordance with Stuart Hall's identity theory, which simultaneously contains elements from two or more cultural backgrounds. The Americans Chinese consider it important to preserve Chinese cultural traditions. Factors influencing the American Chinese ethnic identity that arise in this thesis are American Chinese communities, the attitudes of the majority population, and representation, that is, how they are presented in popular culture and media. The study shows that the way of representation of the American Chinese has been stereotypical and scarce, which has affected their ethnic identity. Within the American Chinese group there is also dispersion in assimilation. It can be said that the American Chinese in general have assimilated into American culture and society at least at the level of behavior and adopted superficial aspects of it. Younger age groups have assimilated at a deeper level and embraced American values.
  • Tavasti, Jenna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten animefanien tekemiä matkoja animesarjoihin ja -elokuviin liittyville paikoille. Tällaisia matkoja kutsutaan usein animepyhiinvaelluksiksi, ja niillä katsotaan olevan uskonnollisia konnotaatioita, sillä niistä käytetään japaniksi usein nimitystä “seichi junrei”, joka alun perin tarkoittaa uskonnollisia pyhiinvaelluksia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Grounded Theory ja metodina narratiivinen haastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin viittä japanilaista henkilöä, jotka ovat tehneet animepyhiinvaelluksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä haastateltavia motivoi animepyhiinvaelluksille, ja millaisia vaikutuksia animepyhiinvaelluksilla on sekä henkilöihin itseensä että Japanin yhteiskuntaan. Tulokset analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin litteroimalla ja koodaamalla haastattelut. Tutkimuksen pohjana toimivat myös tutkijan omat vierailut useilla animepaikoilla Japanissa. Tuloksia tarkastellaan lopuksi myös Pearcen Travel Career Pattern -teorian näkökulmasta, sekä kolmesta pyhiinvaellusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että motivaatio animepyhiinvaelluksille voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1) “anime”, joka on matkan ensimmäinen ja tärkein motiivi, ja käsittää paikan, joka on kuvattuna animessa, 2) “ympäröivät alueet”, jotka ovat seuraava motiivi, ja käsittävät ympäröivät alueet, jotka eivät kuitenkaan näy itse animessa, sekä alueella asuvat ihmiset, ja 3) “muut syyt/muistot”, esimerkiksi matkakumppanit tai muut matkalla tavatut ihmiset, sekä muut paikat, joissa vierailtiin esimerkiksi matkalla animepaikoille tai niistä pois, toisin sanoen henkilökohtaiset muistot. Tutkimuksessa todetaan myös, että matka vaikuttaa muun muassa animen katselukokemukseen siten, että siinä missä ennen matkaa ja matkan aikana paikkaa katsotaan teoksen näkökulmasta leviten ympäröiviin alueisiin ja muihin paikkoihin (tasosta 1 tasoon 3), matkan jälkeen teosta aletaan usein katsoa henkilökohtaisesta näkökulmasta (tasosta 3 tasoon 1), sillä katsojalle palautuu mieleen paikat, joissa hän on itse käynyt, ja nämä henkilökohtaiset muistot sekoittuvat katselukokemukseen. Yhteiskunnallisesti animepyhiinvaellukset on alettu nähdä yhtenä matkailun muotona, ja useat alueet ovatkin alkaneet yhä enenevissä määrin käyttää animepyhiinvaelluksia matkailun edistämiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että tästä johtuen myös animefanien itsensä sisällä on tapahtunut asennemuutos, jonka ansiosta fanien itsensäkin on aiempaa helpompi tehdä tällaisia matkoja ei pelkästään sen vuoksi, että informaatiota on tarjolla aiempaa enemmän, vaan myös sen vuoksi, että he kokevat olevansa tervetulleita.
  • Khary, Ali (2020)
    Arabiankielisten oppilaiden määrä on lisääntynyt ja edelleen lisääntyy Helsingin peruskouluissa. Äidinkieli on osa identiteettiä ja side omaan kieliyhteisöön. Oman äidinkielen osaamisella on todettu olevan suotuisa uuden kielen oppimiseen ja oppimistuloksiin. Uusi kieli on avain suomalaisen yhteiskunnan osallisuuteen. Laadukkaalla oman äidinkielen opetuksella on täten suotuisia vaikutuksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Peruskoulussa tapahtuva oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää oppilaan oman äidinkielen eli tässä tutkimuksessa arabian kielen opettajien kokemia haasteista arabian kielen opetuksessa Helsingin kaupungin peruskouluissa. Kartoittamalla opetuksen haasteet ja tämän jälkeen etsimällä niihin ratkaisuja, voidaan edistää laadukasta arabian kielen opetusta. Tutkimus suoritetaan opettajia haastattelemalla, joten oppilaiden, kotien ja koulutuksen tuottajan näkemykset eivät tässä tutkimuksessa tule esille. Aiemmissa selvityksissä koskien oman äidinkielen opetusta on noussut esille haasteita opetuksen käytännön järjestelyihin liittyen. Arabian kielelle on ominaista kielen diglossia eli eri kielimuotojen vaihtelu eri käyttötilanteissa. Koulussa opetettu kielimuoto on standardiarabia. Kielessä on myös lukuisia eri murteita. Tämän kielimuotojen moninaisuuden voidaan olettaa aiheuttavan opetukseen haasteita. Ilmiötä voidaan tutkia vain tutkimalla juuri arabian kielen opettajien kohtaamia opetuksen haasteita. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla haastattelemalla kahta kolmesta Helsingin kaupungin peruskoulun arabian kielen opettajasta. Haastattelu oli yksilöhaastattelu ja tehtiin arabian kielellä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn keinoin ja tulokset voitiin jaotella kolmeen eri kategoriaan. Suurimmat haasteet liittyvät itse arabian kielen opetukseen ja opetusjärjestelyihin. Opetusryhmät ovat heterogeenisiä niin oppilaiden iän, oppimisvalmiuksien, taitotason ja kielen osaamisen suhteen. Oppitunnit järjestetään koulupäivän jälkeen ja oppilaat joutuvat usein siirtymään tunnille toiseen kouluun. Valmista opetusmateriaalia ei ole. Arabian kielelle leimallisena haasteena tuli esille kielen diglossia. Opetuskieli on standardiarabia, joka on eri kielimuoto kuin kotona puhuttu jokin arabian puhekielen murteista. Toisena kategoriana olivat työsuhteisiin liittyvät haasteet kuten työsuhteiden määräaikaisuus. Kolmantena kategoriana nousivat muut rakenteelliset haasteet, etenkin miten pätevöityä arabian kielen opettajaksi Suomessa. Esille tulleet heterogeenisten ryhmien sekä opetusjärjestelyjen aiheuttamat käytännön haasteet ovat nousseet esille jo aiemmissa selvityksissä, joten niiden uskoisi olevan jo ratkaistavissa. Ratkaistavaksi jäisi arabian kielen suhteen vielä syvät kielelliset haasteet.
  • Menzel, Taleja Maj (2020)
    This thesis investigates the connection between the official nation brand of Finland, and the tourism brand, which has been developed by the Official Tourism Board of Finland. In order to do so, the Finnish nation brand is evaluated to find the core elements of the Finnish identity. These core values and keywords then establish the categories for further analysis. In the analysis, the work of Visit Finland, represented through the according English channels and a selection of campaign material, is matched against the official nation brand by using a qualitative content analysis. The material is collected from the website, the social media channels, brochures, and four chosen campaigns. Due to the nature of a nation brand, all sectors aimed at an international audience are of high value for the brand and are meant to generate a fiscal advantage. This includes talent attraction, foreign investments and exports, as well as the tourism industry. However, the research shows that there is a number of values that are less important for the tourism brand while still being a fundamental part of the national brand. This thesis is trying to elaborate on those features that are connecting the brands, by showing a coherence in both branding strategies, as well as the differences between the two brands. The research reveals that while there are fundamental features of nature themes apparent in both the national brand and the tourism brand, themes like education and functionality are mainly aimed at other sectors of the nation brand. Similarly, the themes of diversity and authenticity are stronger in the tourism brand than in the nation brand.
  • Honkanen, Saara (2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on piispa Freculfuksen historiateoksen syntaksi. Karolingisena aikana noin vuonna 830 laaditun teoksen kielestä ei ole olemassa aikaisempaa systemaattista tutkimusta. Tarkoitukseni on ollut kartoittaa Freculfuksen syntaksin ominaispiirteitä eri puolilta teosta valikoimistani otteista koostamani analyysiotoksen pohjalta. Suhteutan Freculfuksen kieltä klassisen latinan asettamaan normiin, mutta tärkeimpänä vertailukohtana tutkielmassa on Freculfusta edeltäneiden historiankirjoittajien kieli. Karolingisen reformin tavoitteita käsittelevän tutkimuskirjallisuuden perusteella keskeiseksi aineistossa testattavaksi hypoteesiksi muodostuu oletus siitä, että karolingisen historiankirjoituksen ilmaisu on sitä edeltänyttä merovingiaikaista historiankirjoitusta selkeämpää. Työn painopiste on tekstien empiirisessä tutkimuksessa, ja tutkimusmenetelmänä on aineiston lähiluku ja yksityiskohtainen syntaktinen analyysi. Haen tutkimustehtävään ratkaisua kolmella tutkimuskysymyksellä kolmessa erillisessä analyysiluvussa. Ensimmäisessä analyysiluvussa selvitän, millaisista peruselementeistä Freculfuksen syntaksi rakentuu. Totean, että Freculfuksen ilmaisun ydin koostuu klassisen latinan tarjoamaan keinovalikoimaan nähden varsin suppeasta joukosta säännönmukaisesti toistuvia syntaktisia elementtejä. Freculfus noudattelee pitkälti klassista ilmaisua mutta karsitussa muodossa. Kerronnan yleisilmeenä on tietynlainen kaavamaisuus, jossa informaatiorakenne on lukittunut toiminnan ja eri tapahtumien ajallisen etenemisen kuvaukseen. Toisessa analyysiluvussa pohdin sitä, voidaanko Freculfuksen kerrontatapaa pitää merovingiaikaista Fredegariusta selkeämpänä. Historiallisten episodien vertailun valossa vastaan kysymykseen myönteisesti. Freculfuksen teksti on Fredegariusta selkeämpää ja selvemmin selkeyteen pyrkivää: tämä ero perustuu muun muassa mutta ei yksinomaan partisiipin preesensin käyttötapoihin, subjektin vaihdosten toteutukseen ja epäsuoran kerronnan seurattavuuteen. Kolmannessa analyysiluvussa arvioin sitä, ilmeneekö Freculfuksen pyrkimys selkeyteen siinä, miten hän muokkaa teoksessa hyödyntämiensä aiempien kirjoittajien kieltä. Lähestyn tätä kysymystä tarkastelemalla, millaisia muokkauksia Freculfus tekee yhtäältä Fredegariuksen, toisaalta Jordaneksen kieleen. Analyysissa ilmenee, että Freculfus suhtautuu tarkasteltujen kirjoittajien kieleen hyvin eri tavoin ja soveltaa heiltä lainaamiinsa otteisiin jokseenkin erilaisia muokkausstrategioita: Fredegariuksen kieliasu on lähes aina edellyttänyt huomattavia parannuksia, kun taas Jordaneksen osalta kyse on ennemmin tyylillisistä tai sisällöllisistä muutoksista. Yhteinen nimittäjä näissä muokkauksissa on kuitenkin nytkin selkeyden ylläpitäminen. Lähteiden muokkauksen tarkastelu tekee kuitenkin myös näkyväksi sen, että selkeysihanteen ohella Freculfus on kunnianhimoinen kielenkäyttäjä, joka välillä antautuu monimutkaisiin syntaktisiin harjoitelmiin, jotka eivät aina välttämättä palvele selkeyden ihannetta. Tutkielman loppupäätelmänä totean, että analyysiluvuissa tehdyt havainnot antavat kerta toisensa jälkeen näyttöä selkeyshypoteesin paikkansapitävyydestä Freculfuksen kerronnassa. Selkeyden tavoittelu vaatii Freculfukselta kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua ja oman kielen hallinnan rajoitteiden tiedostamista.
  • Teppola, Karoliina (2020)
    Tutkielman tavoitteena on analysoida nuorten eteläkorealaisten aikuisten kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta ja saavuttamisen tarpeesta. Näkökulmana käytetään teoriaa kulttuurien ulottuvuuksista ja kulttuurisista arvoista, joiden kautta eri kulttuureja on mahdollista vertailla niiden yksilökeskeisyyden eli individualismin ja yhteisöllisyyden eli kollektivismin kannalta. Tutkimus pyrkii hahmottamaan, miten eteläkorealaiset aikuiset kokevat tavoitteiden saavuttamisen korealaisessa yhteiskunnassa, jonka on kuvailtu asettavan erityisesti nuorten sukupolvien harteille merkittäviä paineita niin opiskelun kuin työelämänkin saralla. Tutkimuksen taustalla ja punaisena lankana kulkee teoria Koreasta maana, jossa kulttuurin individualistiset ja kollektivistiset elementit ovat näkyvillä samanaikaisesti muodostaen monella tapaa uniikin yhtälön perinteisiä konfutselaisia arvoja ja modernia, länsimaalaistunutta elämäntyyliä. Tutkielma esittelee individualismin ja kollektivismin peruskäsitteiden lisäksi juuri korealaiselle kulttuurille erityisiä kollektivismin ja individualismin erityispiirteitä ja pohtii niitä motivaatioteorian ja korealaisen nyky-yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkielma ammentaa kulttuurintutkimuksen lisäksi mm. psykologiasta ja yhteiskuntatieteistä, sekä uutisartikkeleista ja sosiaalisesta mediasta, jotka rikastuttavat teoriataustaa ajankohtaisuudellaan ja ihmisläheisyydellään. Varsinaiseksi tutkimusmetodiksi on valittu narratiivinen tutkimus, jonka vahvuus on niin ikään mahdollisuudessa kuulla vastaajia suoraan heidän omien kertomustensa kautta. Narratiivit on koottu sähköisellä kirjoituspyynnöllä, ja sen kautta tarinansa jakoi yhteensä kuusi nuorta korealaista, joiden joukossa on sekä opiskelijoita että jo työelämään siirtyneitä. Sekä kirjoituspyyntö että saadut tarinat on kirjoitettu koreaksi. Narratiivien kautta välittyviä kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta analysoidaan teemoittelun ja kategorisoinnin keinoin. Keskeisiksi teemoiksi kerätyissä narratiiveissa nousevat se, millaisina suorittajina nuoret korealaiset itsensä näkevät, kuinka he kokevat ympäröivän korealaisen yhteiskunnan vaikuttavan tavoitteiden saavuttamiseen, ja millaisia syitä heillä on tavoitteidensa taustalla. Tavoitteiden saavuttaminen on vahvasti osa heidän minuuttaan, ja siinä yhdistyivät niin yhteisölliset periaatteet kuten yhteiskunnan auttaminen, että yksilöllisemmät unelmat ja oman sydämen seuraaminen. Vertautuminen muihin värittää korealaisten saavutuskokemuksia ja esimerkiksi hyvään yliopistoon pääsemistä pidetään tärkeänä etappina ja päämääränä. Samanaikaisesti tavoitteiden saavuttamisen pakollisuus sekä suorituspaineet herättävät lannistusta, jossa heijastuu vahvasti korealaisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys. Tutkielma tuottaa yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka korealaisen yhteiskunnan suorituskeskeisyys heijastuu nuorten aikuisten kokemuksiin heidän tavoitteidensa saavuttamisesta ja myös heidän minäkuvastaan. Myös individualististen ja kollektivististen elementtien yhteenkietoutuminen korealaisessa kulttuurissa tuodaan esiin konkreettisin esimerkein ja sanoin vastaajien omista tarinoista.
  • Annala, Elina (2020)
    Tutkielma käsittelee viestinnällistä opetusta kiinan kielen opetuksessa sekä opettajien omia käsityksiä omasta opetuksestaan. Suomessa yleinen opetussuuntaus on ollut hyvin pitkään mm. sosiokonstruktivistinen ja viestinnällinen kielenopetus on yksi tapa toteuttaa sen mukaisia periaatteita. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten paljon opettajat hyödyntävät viestinnällistä opetusta kiinan kielen opetuksessa ja miten heidän omat käsityksensä opetuksesta mahdollisesti poikkeavat todellisuudesta opetustilanteissa. Tutkimustavaksi valikoitui tapaustutkimus, jonka puitteissa yhdistettiin tutkimusmenetelmiä. Luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivinen. Ensin pyrittiin kartoittamaan yleistilannetta kiinan kielen opetuksessa kyselyllä. Varsinaisen tutkimuksen menetelminä toimivat kiinan kielen opetustuntien observointi luokissa ja opettajien haastattelut. Observoinnin suunnittelussa sekä toteutuksessa hyödynnettiin KIELO tutkimuksen kyselyssä mainittuja aihealueita, joiden kautta pyrittiin selvittämään, mitkä viestinnälliselle opetukselle tavanomaiset tekijät toteutuivat opetuksessa. Haastatteluissa kerättiin opettajien omia käsityksiä opetuksesta ja niitä vertailtiin observoinnissa kerättyyn aineistoon. Tutkimuskohteena olivat oppilaitokset Helsingissä. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kiinan kielen opettajat eivät pääosin käyttäneet viestinnällisiä opetusmenetelmiä opetuksessaan. Heidän oma käsityksensä viestinnällisestä opetuksesta poikkesi myös jonkin verran lähdekirjallisuudesta. Opetuksen keskipisteenä oli opetusmateriaali, joka ikään kuin määritti opetuksen tahdin ja sisällön. Myöskään opettajien laatimat tehtävät eivät aina tukeneet viestinnällistä vuorovaikutusta vaan niiden tarkoitus oli harjoitella opittuja rakenteita. Tutkimuksesta kävi ilmi, että opettajat pitivät oppilaiden kiinan kielen taidon osaamista tärkeänä. Muihin viestintätaidon aihealueisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota.
  • Rainio, Jaakko (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan roomalaisen kirjailijan, Gaius Plinius Secunduksen (Plinius vanhempi), kirjoittamaa 37-osaista ensyklopediaa nimeltä Naturalis Historia. Tutkielman materiaalina on käytetty teoksen toista kirjaa, joka käsittelee kosmologiaa ja maailmankaikkeutta, ja sieltä on poimittu runsaasti esimerkkitekstejä. Tekstit käsittelevät maailmaa yleisesti, auringon- ja kuunpimennyksiä, tuulia, maanjäristyksiä, tuliperäisiä alueita, tulia ja niihin liittyviä välillisiä ilmiöitä. Jokaisen luonnonilmiön kohdalla on myös selvitetty, minkälaisia antiikin ajan enteitä ja uskomuksia niihin liittyy. Tutkielman tavoitteena on selvittää Plinius vanhemman käsityksiä maasta, maapallosta, sen muodosta ja sijainnista universumissa. Tavoitteena on myös analysoida, minkälaisina tapahtumina Plinius vanhempi tulkitsee erilaiset luonnonilmiöt ja millä argumenteilla hän kuvailee näiden ilmiöitten syntymistä. Tutkielmassa sivutaan myös käsitteitä “jumaluus” ja “äitimaa”, ja näiden ihmisille tarjoamia hyötyjä ja haittoja. Moraalifilosifan kannalta on otettu mukaan käsitteet avaritia ja luxuria, joiden osalta Plinius arvioi kriittisesti ihmiskuntaa ja sen toimintaa. Pliniukselta valitun tutkimusmateriaalin perusteella on tehty joitain yleistyksiä. Auringon ja kuun toiminnat maapallon eri ilmiöitä ohjaavina voimina on kiistatonta Pliniuksen antamien esimerkkien perusteella. Naturalis Historian kansantajuinen esittämistapansa vähentää luonnonilmiöihin liittyvää taikauskoa, ja syntyvien enteiden tulkinta ei aina pääty siihen, että enteet olisivat pahoja. Käsitteiden avaritia ja luxuria pohdinta luovat terveen moraalisen käsityksen ihmiskunnan omasta toiminnasta luontoäidin ihmisille tarjoamista lahjoista. Plinius tulkitsee maailman koostuvan kahdesta päätekijästä, jotka ovat terra ja caelum. Näihin sisältyvät käsitteet luonto ja jumala. Kyse on näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja tasapainosta. Vuorovedet ovat kuun aikaansaamia ilmiöitä, jotka yhdessä auringon ja kuun kanssa luovat maailmaan aikasidonnaisen ja säännöllisen kiertokulun. Käsitys maailmasta suljettuna tilana tulee esiin maanjäristysten ja tuulien kohdalla, mutta Pliniuksen tietämättömyys luonnonilmiöiden todellisista syntymekanismeista on silmiinpistävää. Tuliperäisyyden ja tulet Plinius liittää antiikin ajan uskonnollisen mailman kanssa ja tulkitsee oman aikansa tietämyksen perusteella kyse olevan kyseessä joko jumalan vihan tai ihmisen ahneudellaan luonnolle aiheuttaman epätasapainon.
  • Koskimäki, Mirkka (2020)
    Tämän tutkielman aiheena on koirat Rooman valtakunnassa. Tavoitteenani on muodostaa kokonaiskäsitys siitä, miksi roomalaisilla oli koiria ja millainen suhde roomalaisilla oli koiriin. Koiria on tutkittu luonnonhistoriallisesta näkökulmasta ja osana antiikin metsästämistä. On olemassa tutkimusta koirien esittelemisestä amfiteattereilla sekä triumfeissa. Koirien haudoista, hautapiirtokirjoituksista ja nimistä on tehty tutkimusta. Tavoitteenani on yhdistää usein aiemmassa tutkimuksessa erillisenä tarkastellut näkökulmat. Tutkimusaineistoni käsittää pääasiassa kirjallisuutta ja joukon piirtokirjoituksia, joita on yhteensä 16 kappaletta. Kirjallisuuslähteiden kartoittamisessa olen hyödyntänyt Thesaurus Linguae Latinae -teosta, käyttäen hakusanaa ’canis’. Tämän menetelmän etu on, että se paljastaa maininnat koirista hyvin monen tyyppisissä konteksteissa. Käsitteet ”Rooma” ja ”roomalainen” ovat tutkielmassa väljiä materiaalin fragmentaarisuuden vuoksi. Varsinaisesti koiriin ja niiden hyödyntämiseen paneutuvia kirjailijoita ovat Varro, Columella, Plinius, Nemesianus ja Grattius. Tämän kirjallisuuden lisäksi haluan tuoda esiin muissa kirjallisuudenlajeissa esiintyviä mainintoja koirista mahdollisimman kattavan esityksen muodostamiseksi. Hautapiirtokirjoitukset eroavat kirjallisuusaineistosta henkilökohtaisuudellaan ja niistä ilmenee erityisen hyvin tunneside koiraan. Johtopäätökseni on, että roomalaisten keskeisimpiä syitä koirien pitämiseen oli niiden käyttäminen metsästämisen apuna, paimenkoirina sekä vartiointitehtävissä. Lisäksi roomalaisilla oli koiria lemmikkeinä. Kysymys roomalaisten käyttämistä sotakoirista on sen sijaan kiistanalainen. Tutkimukseni osoittaa, että antiikin koirat olivat kiintyneitä ihmisiin ja ihmiset koiriin. Kiintymys ilmenee koirien nimeämisenä, jolla oli hyötyfunktion lisäksi eläintä yksilöivä merkitys. Hautaaminen, joskus myös yhdessä ihmisen kanssa, ja koirille laaditut hautapiirtokirjoitukset kuvastavat ihmisen ja koiran läheistä suhdetta sekä tuskaa koiran poismenosta. Tutkimuksen perusteella totean, että koirat esiintyvät uskollisina kumppaneina niin tarinoissa, asiaproosassa kuin hautapiirtokirjoituksissa. Osa koirista eli kadulla, mutta koira saattoi kohota hierarkiassa myös korkealle osana yläluokan elämää joko lemmikkinä tai metsästyskoirana. Aineistossa tulee selkeästi näkyviin, ettei vieraaseen koiraan ei ollut välttämättä luottaminen. Tutkimukseni osoittaa, että roomalaisen suhtautumiseen koiraan vaikutti se, oliko koira tuttu ja ystävä, vai vieras ja pelottava. Roomalaiset tiedostivat hyvin koiran alkukantaiset juuret. Tarinat ja nimet heijastavat käsitystä koirasta osittain eläimenä, joka on toisaalta kesy, toisaalta osa villiä luontoa. Varauksellinen suhtautuminen koiriin liittyi myös koirien rabiekseen, joka oli hengenvaarallinen koirien lisäksi ihmiselle.
  • Hallamaa, Mikko (2020)
    Tutkielma tarkastelee puolustuspolitiikkaa ohjaavan strategisen kulttuurin muutoksia Kiinan tasavallassa Taiwanilla vuosien 2006 ja 2009 puolustuspoliittisten selontekojen valossa. Taustana tutkimukselle on maan demokratisoitumiskehitys. Strategisen kulttuurin viitekehys mahdollistaa puolustuspolitiikan kokonaisvaltaisen tarkastelun. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat siviili-sotilassuhteet ja puolustusdoktriinit sekä näiden muutokset. Tutkielma paikallistaa maan sotilaallisten instituutioiden synnyn Kiinan vuoden 1911 tasavaltalaisen vallankumouksen jälkeiseen hajaannuksen aikaan, jolloin vallankumouspuolue Kuomintang perusti puoluearmeijan tavoitteenaan maan yhdistäminen. Hävityn sisällissodan jälkeen Taiwanille siirtyneen Kiinan tasavallan kohtaamat ulkoiset ja sisäiset paineet johtivat asevoimien roolin korostumiseen valtion sisäisen vakauden takaajana autoritäärisen hallinnon väkivaltakoneiston keskeisimpänä osana. Osana Taiwanin demokratisoitumiskehitystä 1980-luvulta lähtien myös asevoimiin ja niiden toimintakulttuuriin kohdistui muutospaineita. Demokratisoituminen onkin asevoimien kannalta merkinnyt selkeämpää suuntautumista, ulkoisen uhan torjuntaan ja poliittiseen puolueettomuuteen pyrkimistä. Tutkielman keskeisinä lähteinä käytetyistä puolustuspoliittisista selonteoista käy ilmi, että siviilihallinnon vahvistaminen suhteessa asevoimiin on jatkunut vielä 2000-luvulla. Selonteoissa toistuu myös kokonaismaanpuolustusta koskevan kansallisen konsensuksen luomisen ja vahvistamisen tarve, mikä tutkielmassa liitetään osissa taiwanilaista yhteiskuntaa esiintyvään, autoritäärisen hallinnon ajalta periytyvään epäluuloon asevoimia kohtaan.
  • Vesa, Minna (2020)
    Pyhä Sigfrid oli Ruotsin Smålandin maakunnassa sijaitsevan Växjön paikallispyhimys, joka kohosi 1300-luvun aikana yhdeksi koko Ruotsin valtakunnan suojelijoista. Legendan mukaan hän tuli 1000-luvun alkupuolella nykyisen Ruotsin alueelle Englannista, levitti kristinuskoa ja kastoi Ruotsin ensimmäisen kristityn kuninkaan. Hänen kulttinsa levisi vähitellen Växjöstä koko keskiaikaiseen Ruotsiin, ja merkkejä kultista löytyy myös Suomen alueelta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pyhän Sigfridin kultin esiintyminen ja suosio Suomessa. Aineisto käsittää kaikki Turun hiippakuntaan paikannettavissa olevat, kulttiin liittyvät kirkolliset materiaalit. Näitä ovat erilaiset asiakirjat, kirkkodedikaatiot, alttarit, kirkkotaide ja muu esineistö sekä liturginen aineisto. Aineellisen materiaalin etsinnässä on hyödynnetty pääosin aiempaa kotimaista tutkimusta, kirjallinen materiaali on etsitty keskiaikaista aineistoa sisältävistä tietokannoista Suomessa ja Ruotsissa sekä Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvista keskiaikaisista liturgisista kirjoista. Lisäksi tutkimuksessa on hyödennetty pyhän Sigfridin kulttiin liittyvää ruotsalaista tutkimusta. Pyhään Sigfridiin liittyvää aineistoa on Suomessa säilynyt vain vähän. Hänelle on dedikoitu yksi kirkko ja yksi tunnettu alttari, lisäksi on säilynyt kolme häntä esittävää veistosta. Hänen kuvansa on myös kaiverrettu pyhän Henrikin sarkofagiin. Liturgista aineistoa on säilynyt pääosin fragmentaarisena, eikä aineisto yleensä ole paikannettavissa seurakuntiin. Aineisto ajoittuu 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun alkuun. Maantieteellisesti aineisto jakautuu laajalle alueelle saaristosta ja rannikolta sisämaahan. Aineiston perusteella pyhän Sigfridin kultti on saapunut Turun hiippakuntaan 1300-luvun puolenvälin tienoilla, jolloin Turun tuomiokirkkoon perustettiin pyhän Sigfridin alttari. Tällöin oli käynnissä kuningas Maunu Eerikinpojan ristiretki Karjalaan, mikä on saattanut vaikuttaa kultin suosioon. Pitäjänkirkoista kultin jäänteitä on säilynyt vasta 1400-luvun loppupuolelta. On mahdollista, että kultti on aiemminkin tunnettu joissain kirkoissa, mutta siihen liittyvä materiaali on hävinnyt vuosisatojen aikana. Kulttiesineiden ajoittuminen 1400-luvun loppuun saattaa kuitenkin liittyä myös siihen, että hiippakunnan johto ryhtyi tällöin entistä määrätietoisemmin valvomaan pitäjänkirkkojen liturgista ja kultillista yhdenmukaisuutta. Kultin suosiosta muodostuu aineiston perusteella kaksijakoinen kuva. Turun hiippakunnan keskuksessa, Turun tuomiokirkossa, kultti oli ilmeisesti kohtalaisen tärkeässä asemassa, mutta pitäjänkirkoissa kultin suosio vaikuttaisi olleen paikallisesti rajoittunutta. Syitä kultin vaihtelevalle suosiolle on mahdollista löytää muun muassa yhteiskunnallisista tapahtumista, asutushistoriasta sekä paikallisten lahjoittajien henkilökohtaisista motiiveista.
  • Tamminen, Elena (2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Chilessä aborttilainsäädännön muutoksen ympärillä käytyä julkista keskustelua vuosina 2015 ja 2017. Tutkimukseni aineisto koostuu 54:stä emol.com nettisivustolla julkaistusta artikkelista. Emol.com on yhden Chilen suurimmista sanomalehdistä, El Mercurion, internetsivusto. Aineistoni artikkelit on julkaistu elokuussa 2015 ja elokuussa 2017. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Minkälaisin argumentein ja perusteluin aborttioikeutta ja lakimuutosta puolustetaan ja vastustetaan chileläisessä julkisessa keskustelussa? 2) Miten abortista puhutaan chileläisessä lehdistössä, ja millaisia merkityksiä siihen liitetään ja sille annetaan? 3) Miksi aborttioikeuden osittain dekriminalisoiva lakimuutos näyttäytyy hyvänä tai huonona asiana? Tutkimukseni metodina käytän sisällönanalyysia, jonka avulla etsin aineistosta argumentteja ja perusteluja sille, miksi abortin ja sen dekriminalisoinnin nähdään olevan joko positiivinen tai negatiivinen asia. Tutkimukseni perusteella argumentointi aborttioikeuden puolesta ja sitä vastaan perustuu paljon perinteiselle vastakkainasettelulle sikiön ja naisten oikeuksista. Lakimuutoksen vastustajien puheissa sikiöihin viitataan usein lapsina tai vauvoina sekä hylättyinä olentoina. Katolisen kirkon ja siihen liitettyjen instituutioiden kanta nousee vahvasti esiin julkisessa keskustelussa abortista. Toisaalta katolisen kirkon vaikutusvaltaa ja sen yrityksiä vaikuttaa suoraan lainsäätäjiin myös kritisoitiin hyvin voimakkaasti. Chilen julkisessa keskustelussa abortin dekriminalisointi, varsinkin perustuslakituomioistuimen päätöksen jälkeen, liitetään voimakkaasti maallisuuteen, demokratiaan ja edistykseen. Tutkimukseni perusteella lakimuutos näyttäytyy osoituksena siitä, että katolisen kirkon historiassa hyvinkin vahva vaikutusvalta Chilen politiikkaan ja yhteiskuntaan ei enää ole entisensä, ja Chilen valtio ja kirkko ovat nyt todella erillään. Analyysini perusteella lakimuutoksen puolustajien argumentoinnissa ei suoranaisesti haasteta katolisen kirkon moraalisia näkemyksiä elämän alkuhetkestä vaan keskitytään nimenomaan naisten oikeuksiin, terveyteen ja turvallisuuteen sekä siihen, että abortit ovat hyvää julkista politiikkaa. Tutkimukseni perusteella Chilessä argumentointi naisten terveyteen vedoten ei ollut erityisen suuressa roolissa, vaikka myös naisten turvallisuus ja terveys nousivat esiin perusteluissa dekriminalisoinnin puolesta. Vaikka lakialoitteen kannattajien argumentointi keskittyi naisten oikeuksien korostamiseen, heille on hyvin tärkeää tehdä selväksi se, ettei lakimuutoksen tarkoituksena ole täysin vapaa abortti, vaan kyse on hyvin rajatusta osittaisesta dekriminalisoinnista.
  • Moisanen, Markku (2020)
    Antiikin kulttuurin säilyttäjän ja jatkajan, Bysantin, ainoa mittava eeppinen runoelma, kansalliseepokseksikin mainittu Digenes Akrites on säilynyt nykypäiviin kuuden varteen otettavan käsikirjoituksen välittämänä. Ne kaikki esittävät tarinan siinä määrässä toisistaan poikkeavalla tavalla, ettei edes kahden vanhimmankaan, 14. vuosisadalle ajoitetun Grottaferratan ja 1400-luvun lopulla kopioidun Escorialin, avulla ole mahdollista rakentaa eepos uudelleen juuri siihen muotoon, missä runoelman laatija alunperin, luultavasti 1000-luvun alussa, on sen niin sanotun arkkityypin esittänyt. Kreikan Keskiajalle Digenes Akrites –runoelmalla ja sen päähenkilöstä kertovilla kansantarinoilla oli samankaltainen merkitys kuin Homeroksen eepoksilla Kreikan Vanhalle Ajalle. Runoteoksen taustana on kristityn kreikkalaisen maailman ja islaminuskoisten arabien hallitseman alueen välinen levoton rajaseutu nykyisin Turkkiin ja Syyriaan kuuluvissa Eufrat-joen yläjuoksun ympäristössä ja viereisessä Vähä-Aasian Kappadokiassa todennäköisesti 9.–11. vuosisadalla (jaa.). Täällä, varsinkin 9.–10. vuosisadalla usein toistuneiden sodankäyntien näyttämöllä, mellastivat lisäksi runoelman mukaan etenkin kreikkalaiset, mutta toisaalta myös arabeistakin koostuneet, rosvoilevat kapinallisjoukkiot väkivaltaisine ryöstöretkineen. Tällaiseen maailmaan syntyi runoteoksen päähenkilö niin ikään ryöstöretken ja siihen liittyneen naisenryöstön seurauksena ja tuli siten edustamaan kahta kansallisuutta: hän oli kreikkalainen äitinsä puolelta ja arabi lopulta kristityksi kääntyneen isänsä puolelta, eli oli “kaksisyntyinen”, Διγενής. Myöhemmin vartuttuaan psyykkisiltä ja varsinkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan, voimiltaan, ylivertaiseksi hän kunnostautui metsästäjänä, taistelijana ja lopulta rajaseutujen suojelijana, vartijana ja rauhoittajana saaden itseltään Bysantin keisarilta virallisen vahvistuksen lisänimelleen Ἀκρίτης, ”rajasoturi”. Syntymässään hän oli saanut henkilönimekseen Βασίλειος. Lyhyeksi jäänyt elämä tarjosi hänelle niin onnea kuin murhettakin ja lopuksi tappavan sairauden. Mikään puhtoinen sankari hän ei ollut: kauniin rakkaustarinan lopputulos, onnellinen avioliitto, ei estänyt häntä sortumasta aviorikoksiin, ja hän syyllistyi jopa jokseenkin käsittämättömään murhaan. Hän oli ihminen kaikkine heikkouksineen, mutta silti ominaisuuksiltaan lähellä eeppistä heerosta. Basileios Digenes Akrites on fiktiivinen hahmo, jonka ympärille runoteos on koostettu kansantarinoiden pohjalta. Tähän perusrunkoon on liitetty aineksia, romanttisiakaan rakenneosasia unohtamatta niin antiikin ja Lähi-Idän mytologiasta ja kirjallisuudesta, Raamatun kertomuksista, pyhimystarinoista ja erilaisista kronikoista kuin väljästi ja viitteellisesti, anakronistisestikin, todellisesta historiasta. Eepoksen luojalla, Bysantin rajaseudun kielitaitoisella asukkaalla, ei liene ollut vaikeuksia käyttää hyväkseen myöskään arabialaisia ja iranilaisia tarinoita. Enimmäkseen kansanomaisella kreikalla πολιτικὸς στίχος -mittaan kirjoitettua runoelmaa voidaan pitää myös romanttisena seikkailukertomuksena, eeppisenä romaanina ja vielä ns. protoromaanina. Eepoksen laatimistapa heijastuu päähenkilöönkin: hänelle ja hänen edesottamuksilleen on löydettävissä kuvitteellisia, myyttisiä ja kirjallisia sekä todellisia, historiallisia esikuvia, joita luova kirjoittaja on muokannut omiin tarkoitusperiinsä, eepoksensa juoneen sopiviksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä runoelmaa ja sen taustoja ynnä henkilöihin ja tapahtumiin liittyviä yksityiskohtia lyhyesti ja yleisluonteisesti sekä ennen muuta poimia runoelmasta ehkä hieman mielikuvitustakin käyttäen ne ilmeisimmät tapaukset, joissa runon päähenkilö ja runoilijan tausta-aineiston jokin hahmo kytkeytyvät jollakin tavalla toisiinsa samalla tarkastellen, mitkä ominaisuudet kustakin esikuvasta runoilija on katsonut sopivimmiksi liittää omaan sankariinsa. Esitys perustuu lähes yksinomaan Mavrogordaton (1956), Trappin (1971) ja Jeffreysin (1998) editioista luettavissa olevaan Grottaferrata-käsikirjoituksen tekstiin. Kaikkiaan yhdeksän mytologian, kirjallisuuden ja historian hahmoa: Zeus, Herakles, Orfeus, Simson, Akhilleus, iranilaiset Rostam ja Sohrab sekä historiasta tutut Bysantin keisari Basileios I Makedonialainen ja erityisesti Aleksanteri Suuri nousevat selkeimmin esiin Digenes Akriteen esikuvina. Eniten näistä runoilijaan näyttävät vaikuttaneen Herakles, Simson, Akhilleus ja Aleksanteri Suuri. Vaikka Digenes Akrites -eepos on koostettu hyvinkin monipuolisista lähteistä, se ei ole plagiaatti. Pikemminkin eepos on hyvä esimerkki siitä, miten kirjallinen taideteos ylipäänsä voi saada alkunsa. Sillä, samoin kuin varmaan monilla muillakin kirjallisuuden merkkiteoksilla, on kytköksensä muinaisiin tarinoihin ja niistä kumpuavaan kirjalliseen perintöön, mutta silti ne ovat taideteoksina ainutlaatuisia.
  • Sola, Hanna (2020)
    Koira on yksi keskeisistä muinaisegyptiläisessä taiteessa esiintyvistä eläinlajeista. Tutkielman aiheena ovat kuvalliset ostrakonit eli kalkkikiven sirpaleet, joille tehdyt piirrokset esittävät kesyjä koiria. Tutkielma kartoittaa, miten koiria on kuvattu ostrakoneilla esiintyvässä epävirallisessa taiteessa Theban alueella uuden valtakunnan aikana (noin 1550–1069 eaa). Tutkielman keskeinen tavoite on määritellä ostrakoneilla esiintyvien koirarepresentaatioiden ikonografia. Toisena tavoitteena on vertailla ostrakonien ja thebalaisten yksityishautojen koiriin liittyviä kuva-aiheita. Tutkielman aineistona oleva korpus sisältää 39 ostrakoneille tehtyä piirroskuvaa, jotka on kerätty eri kokoelmista. Kuva-aiheet voidaan jakaa neljään eri ryhmään: metsästyskoiriin (23 kpl), lemmikeihin (4 kpl), karikatyyreihin (3 kpl) ja ihmisten tavoin käyttäytyviin antropomorfisiin eläimiin (9 kpl). Tutkimukseen eivät sisälly muinaisegyptiläiset koirahahmoiset jumalolennot. Tutkimusmenetelmänä on tyylianalyysi, jossa hyödynnetään ikonografista lähestymistapaa ja vertailevaa analyysiä. Koiraostrakonien kuva-aiheita ja esitystapoja verrataan toisiinsa sekä myös varhaisemman uuden valtakunnan (18. dynastian) aikaisiin yksityishautoihin, joissa esiintyvissä metsästys- ja lemmikkiaiheissa on yhtäläisyyksiä ostrakonien aiheisiin ja esitystapoihin. Tutkimuksessa käy ilmi, että koirarepresentaatiot ovat ikonografialtaan vakiintunut kuva-aihe uuden valtakunnan Thebassa. Vertailussa hautakoristeluun voidaan havaita, että metsästyskoirien ja osin myös lemmikkien ikonografia on pitkälti samanlainen ostrakoneilla ja yksityishautojen seinäkoristelussa. Karikatyyrit ja antropomorfiset koirakuvaukset poikkeavat tästä ikonografiasta eikä niitä esiinny hautojen kuva-aiheissa lainkaan. Tutkielman päätelmissä esitetään koira-aiheelle erilaisia tulkintamahdollisuuksia. Metsästysaiheiset kuvaostrakonit on tutkimuskirjallisuudessa tulkittu hautakoristelujen harjoitustöiksi, mutta ne voidaan nähdä myös perinteisten hautakuva-aiheiden tallenteina sekä uusien luovien ratkaisujen kokeiluna. Antropomorfiset koira-aiheet ovat todennäköisesti suullisten eläintarinoiden kuvitusta ja parodioita. Osa koiraostrakoneista on arkista piirtelyä. Tutkimus kuvaa, miten koira representoitiin uuden valtakunnan aikana. Tutkimusaihe edistää ymmärrystä muinaisten egyptiläisten epävirallisesta taiteesta ja suhteesta eläimiin.
  • Mäkelä, Mikko (2020)
    Roomaa vuosina 218–222 hallinneen keisari Heliogabaluksen palvoma jumala, Elah-Gabal, on jäänyt tutkimuksessa vähäiselle huomiolla. Vaikka itse keisarista on kirjoitettu useampikin tutkimus, Elah-Gabaliin suhtaudutaan niissä ikään kuin itsestään selvänä taustahahmona. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, mitä voimme tietää kyseisestä jumalasta. Työssä käyn läpi kirjallisen ja arkeologisen materiaalin, joka Elah-Gabalista on saatavilla. Kussakin luvussa esittelen lähteet, arvioin tutkimuskirjallisuuden esittämiä huomioita ja lopuksi esitän omat tulkintani materiaalista kaihtamatta pitkällekään meneviä johtopäätöksiä. Koska visuaalinen puoli on useamman käsiteltävän osa-alueen kannalta oleellista, työni on varustettu runsaalla kuva-aineistolla. Varmuudella voidaan sanoa, että syyrialaisen Emesan kaupungin paikallisjumala Elah-Gabal oli antiikin kreikkalais-roomalaisen ja lähi-itäläisen jumalmaailman jumalista poiketen persoonaton hahmo. Jumala oli ilmeisesti alkujaan vuorten jumaluus, mutta hänet samaistettiin myöhemmin aurinkoon. Jumala liitettiin pyhään kiveen, johon palvontamenot kohdistuivat. Huolimatta siitä, että Elah-Gabal nostettiin valtakunnan pääjumaluudeksi keisari Heliogabaluksen aikana, ei kultti koskaan saavuttanut mainittavaa suosiota Emesan ulkopuolella. Ensimmäiset varmat tiedot jumalan palvonnasta ovat 100-luvun jaa. puolivälistä ja viimeiset 200-luvun puolivälistä. 300-luvulla kultti oli ilmeisesti jo sammunut. Elah-Gabal saattoi tosin olla myöhäisantiikissa suosioon nousseen Sol Invictuksen suora esikuva, mutta tästä ei valitettavasti ole selvyyttä. Lopputulos jää valitettavasti sangen laihaksi, sillä työni osoittaa, että Elah-Gabalista saatava tieto on todella niukkaa ja monelta osin epäluotettavaa. Kuitenkin aineiston käsittely tarjoaa monia mielenkiintoisia näköaloja ja aiemmalta tutkimukselta huomaamatta jääneitä yhteyksiä asioiden välillä.
  • Helenius, Petra (2020)
    Pro Gradu tutkielmassani analysoin 1850-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuvaa TV-sarjaa Underground ja tutkin miten tässä historiadraamassa esitetään rodun representaatio, rotujen väliset suhteet ja historiallisuus. Lisäksi selvitän miten sarja heijastaa oman tuotantoaikansa (2016) Yhdysvaltoja ja erityisesti maan rotusuhteita. Tutkimuskohteeni on TV-sarjan 1.tuotantokausi. Underground kertoo 7 orjasta, jotka karkaavat Georgialaiselta puuvillaplantaasilta ja lähtevät 600 km taipaleelle kohti Ohiota ohjenuoranaan Underground Railroad -kartta eli laulunsanat, joihin on koodattu pakoreitti. Underground Railroad oli Yhdysvalloissa erityisesti 1800-luvulla ennen sisällissotaa toiminut salainen verkosto, joka auttoi orjia pakenemaan orjaosavaltioista joko vapaisiin osavaltioihin maan pohjoisosissa tai Kanadaan. Verkostossa toimi sekä mustia että valkoisia ja sen avulla on arviolta vapautettu aikanaan ainakin 30 000 orjaa. TV-sarja on toteutettu toimintaelokuvamaisin keinoin ja erityisesti nykyaikainen hip hop musiikki ja mustiin liittyvät sanoitukset ovat vahvasti sarjassa mukana luomassa tunnelmaa. Tutkielmani ensimmäisessä käsittelyluvussa analysoin tekijöiden tavoitteita ja tarkoitusperiä sarjan tekemisessä, sarjassa esiintyviä oikeita historiallisia hahmoja sekä TV-sarjan Underground Railroadiin liittyvien tapahtumien autenttisuutta. Luvussa neljä käsittelen TV-sarjan rotusuhteita monesta näkökulmasta. Tuon esiin miten sarjassa esitetään mustien orjien ja valkoisten orjanomistajien diskurssi, voimasuhteet sekä näkyvä ja näkymätön viestintä orjaplantaasilla, missä mustat ja valkoiset elivät yhdessä, mutta samalla erotettuina ja monimutkaisessa hierarkkisessa, rasistisessa ja epätasa-arvoisessa yhteisössä. Tähän yhteiseloon loi vahvan merkkinsä jatkuva orjanomistajien väkivalta ja seksuaalinen väärinkäyttö, jonka esittämistä ei Undergroundissa ole aristeltu esittää. Underground Railroadin toiminnassa mustat orjat kohtasivat myös heihin positiivisesti suhtautuvia valkoisia orjuuden vastustajia, jotka auttoivat orjia pakenemaan. Heidän väliset suhteensa ovat myös mielekästä analysoitavaa tutkimuksessani. Viidennessä luvussani tutkin onko sarja mustien orjien kertomus vai koko yhteiskunnan kertomus. Lähestyn kysymystä rodullisesta, sarjan roolihahmojen kompleksisuuden sekä naisen roolin näkökulmista. Sarjan analysoinnin pohjalta nousee tuloksena esiin, että Underground TV-sarja on ennen kaikkea kahden naisen kasvukertomus sekä mustia ihmisiä voimaannuttava tarina. Yhteisöllisesti ajatellen orjien esittäminen inhimillisinä, persoonallisina, vahvoina ja määrätietoisina yksilöinä on nostanut monissa mustissa yhdysvaltalaisissa katsojissa ylpeyttä omien esi-isien vahvuudesta. Pro Gradu -työni on monitieteinen historian, Pohjois-Amerikan tutkimuksen, kulttuuritutkimuksen sekä elokuva -ja televisiotutkimuksen alan tutkielma. Teoreettisesti työni käsittelee representaatiota, genreä ja toiseutta. Representaation ja toiseuden merkitys rakentuu kielen ja kulttuurin kautta. Representaatio voi olla tarkoituksellista, kuten esimerkiksi analysoimassani TV-sarjassa, jossa tiettyjä asioita tietyllä tavalla esitettynä halutaan luoda katsojassa tietty merkitys. Genren osalta tutkimukseni voidaan luokitella alueellisesti Yhdysvaltojen kansalliseksi historiaksi ja teemallisesti sekä kulttuuri- että poliittiseksi historiaksi. Elokuva -ja televisiotutkimuksen puolella Underground TV-sarja on historiallinen draama jonka muotona on toimintaelokuvauksellisuus. Metodini on lähiluku, joka tarkoittaa kohteen, tässä tapauksessa TV-sarjan yksityiskohtaista tutkimista. Tavoitteena on löytyviä elementtejä kuten kielenkäyttöä tai rakennetta (esim. TV-sarjan kohtaukset) analysoimalla, luokittelemalla ja tulkitsemalla tuoda esiin piilossa olevia uusia ideoita tai ajatuksia. Näitä arvioimalla voidaan todentaa tekijän tavoitteita ja motiiveja. Tutkimuksessani on primäärilähteinä aikalaiskirjoituksia, historiallisia valtion dokumentteja, sanomalehtiartikkeleita, tekijöiden ja näyttelijöiden haastatteluita ja sekundäärilähteinä tutkimuskirjallisuutta.
  • Saressalo, Timo (2020)
    Tämä työ tutkii Suurmiesteorian (Great Man Theory) ja erityisesti Daniel L. Bymanin and Kenneth M. Pollackin esittämien teesien valossa vuoden 1982 Israelin ja Libaonin sotaa (Rauha Galileaan Operaatio, Operation Peace to Galilee) ja sen tavoitteiden epäonnistumista Israelin ja Libanonin kristittyjen kannalta. Tutkimuksessa on käytetty primaarilähteinä julkisia arkistoja, haastatteluja, omaelämänkertoja, sekä sopimustekstejä. Sekundaarilähteinä on käytetty laajalti alan kirjallisuutta. Koska vain osaa lähdeaineistosta on lainattu suoraan, on lähdeluotteloon sisällyetty kaikki tutkimustyön pohjana käytetty materiaali. Sodan epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa on analyysin mukaan selvästi liitettävissä Israelin ja Libanonin kristittyyn johtoon ja heidän tavoitteidensa epärealistisuuteen ja osapuolten toimet konfliktin aikana, sekä syyt tavoitteiden saavuttamattomuuteen, voidaan tulkita pitkälti Bymanin ja Pollackin teesien valossa. Tutkielma osoittaa Suurmiesteorian ja Byman/Pollackin teesien käyttökelpoisuuden tulkitessa modernien konfliktien syitä ja seurauksia.