Browsing by department "Socialpsykologiska institutionen"
Now showing items 1-14 of 14
-
(2007)Tutkielmassa tarkasteltiin arvoja ja tietokäsityksiä sekä arvoja tietokäsitysten ennustajina. Lisäksi tarkasteltiin käytetyn tietokäsitysmittarin validiteettia. Arvojen käsitteellistämiseen käytettiin Schwartzin arvomallia, jossa arvot jaotellaan kymmeneen eri tavoin motivoivaan arvotyyppiin, joista muodostuu kaksi ulottuvuutta: 1) muutosvalmius säilyttäminen ja 2) itsensäkorostaminen itsensäylittäminen. Malliin lisättiin Wachin ja Hammerin kaksi totuuteen liittyvää arvotyyppiä. Tietokäsitysten tarkastelu perustettiin Kuhnin ym. kognitiivis-kehitykselliseen malliin, jossa oletetaan, että tietokäsitykset kehittyvät tasolta toiselle (absolutismi multiplismi evaluativismi) ja että olennainen kehitystehtävä on tietämisen subjektiivisten ja objektiivisten ulottuvuuksien koordinointi. Mallissa tietoa koskevat arvioinnit jaotellaan viiteen alaan: henkilökohtaisen maun arvioinnit, esteettisyyden arvioinnit, arvojen arvioinnit, sosiaalisen totuuden arvioinnit ja aineellisen totuuden arvioinnit. Aineisto kerättiin syksyllä 2005. Osallistujat olivat tietyn Etelä-Suomen alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän työntekijöitä (n = 75). Kyselystä ilmoitettiin sähköpostitse ja vastaajille annettiin mahdollisuus joko täyttää e-lomake Internetissä tai tulostaa lomake täytettäväksi paperiversiona. Sekä arvoja että tietokäsityksiä mitattiin kvantitatiivisesti. Lisäksi vastaukset tietokäsityksiä koskeviin monivalintakysymyksiin pyydettiin perustelemaan. Aineiston vastaajat arvostivat eniten universalismia, rationaalista totuutta, hyväntahtoisuutta ja itsenäisyyttä, kun taas vähiten tärkeitä arvotyyppejä olivat valta, ei-rationaalinen totuus ja suoriutuminen. Tietokäsitysten tarkastelun tulokset viittasivat siihen, että tietokäsitykset ovat sekä osittain alayleisiä että osittain alaerityisiä. Arvoja mahdollisina tietokäsitysten ennustajina tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä, jolla tutkittiin sekä arvotyyppien että arvoulottuvuuksien yhteyksiä tietokäsityksiin. Kaikkien arvoulottuvuuksien oletettiin olevan yhteydessä tietokäsityksiin. Oletuksista poiketen itsensäylittämisarvot eivät olleet yhteydessä tietokäsitysten kehittyneisyyteen. Itsensäkorostamisarvot olivat yhteydessä tietokäsityksiin ainoastaan sosiaalisen totuuden arviointien alalla, jolla ne ennustivat kehittyneempiä tietokäsityksiä. Myös muutosvalmiusarvot lisäsivät kehittyneempien tietokäsitysten todennäköisyyttä. Sen sijaan säilyttämisarvot ennustivat vähemmän kehittyneitä tietokäsityksiä. Totuuteen liittyvät arvotyypit ei-rationaalinen totuus ja rationaalinen totuus eivät oletuksista poiketen olleet yhteydessä tietokäsityksiin. Kuhnin ym. tietokäsitysmittarin sisältövaliditeetin tarkastelemiseksi vastaajien monivalintavastauksilleen antamat perustelut luokiteltiin eri tietokäsitystasoille ja tämän jälkeen tarkasteltiin luokittelun yhteensopivuutta monivalintavastausten kanssa. Tulokset viittasivat siihen, että mittari ei aina mittaa pätevästi vastaajien tietokäsitysten tasoa, mutta on useimmiten pätevä.
-
(2006)Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin asioihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiöinä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999, 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten suhtautuminen muodostuu yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat suhtautuvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen suhtautumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi suhtautuminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden takia. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisessa. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia, henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
-
(2008)Tutkielman kysymyksenasettelu koski sosiaalityöntekijöiden asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Pyrkimyksenä oli tarkastella asenteiden laadullista variaatiota ensinnäkin sen kannalta, minkälaisina asioina ja miten alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa arvotetaan sosiaalityön kontekstissa? Toiseksi asenteiden laadullista variaatiota lähestyttiin siltä kannalta, miten puheeksiotto ja neuvonta istuvat osaksi sosiaalityötä työntekijöiden näkökulmasta? Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella, näyttäytyvätkö puheeksiotto ja neuvonta edellisten kysymysten osalta samankaltaisina asenneobjekteina niin puheeksiottoon liittyvään mini-interventiokoulutukseen osallistuneiden kuin menetelmää toistaiseksi suhteellisen vähän tuntevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? Tutkielman empiirinen aineisto koostui 17 aikuissosiaalityöntekijän haastattelutilanteessa tuottamasta argumentatiivisesta puheesta. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää heitä arvottamaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri kannoilta. Argumentatiivisesti rakentuvan haastattelustrategian tavoitteena oli saada esiin asenteiksi tulkittuja kannanottoja puheessa määrittyvää asenneobjektia kohtaan. Analyysivaiheessa puheaineistosta lähdettiin poimimaan erilaisia kannanottoja perusteluineen. Kannanottoja ja niiden perusteluja hahmoiksi jäsentävässä analyysissa edettiin väittämä kerrallaan. Tulkintoja kokoavassa osassa pyrittiin lisäksi erottamaan kommenteista ne sosiaaliset asiayhteydet, joihin haastateltava väittämän sijoittaa. Analyysissa tarkasteltiin siis paitsi asenteiden kohteiden määrittymistä ja tuottamisen tapoja myös niitä asiayhteyksiä, joissa tuottaminen tapahtuu. Väittämiin esitettyjä kommentteja kokoavasti tulkiten alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta näyttäisivät sijoittuvan niitä arvottavassa puheessa kolmelle tasolle, joilla ne myös määrittyvät asenteen kohteina eri tavoin. Nämä tasot olivat yhteiskunnallinen, voimaantumisen ja vuorovaikutuksellinen taso. Yhteiskunnallisella tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin rationaalisen myönteisesti hyödyn ja sosiaalityöntekijän velvollisuuksien näkökulmasta. Toisella ja kolmannella tasolla arvottaminen kääntyi varauksellisempaan suuntaan. Voimaantumisen tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin pääasiassa yksilön voimavarojen vahvistamisen, vuorovaikutuksellisella tasolla puolestaan erilaisten vuorovaikutusstrategioiden olemassaolon kannalta. Tulkinta kolmesta arvottamisen tasosta saattaa olla omiaan paitsi herättämään ajatuksia jatkotutkimuksille myös avaamaan uusia näkökulmia aiempien, pääasiassa kvantitatiivisten puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvien asennetutkimusten tulkintaan. Toinen tärkeä tutkielmassa tehty tulkinta liittyi sosiaalityön ja terveydenhuollon kontekstien välisiin eroavaisuuksiin. Sosiaalityön erityisluonteen ymmärtäminen olisi olennaista sovellettaessa alun perin terveydenhuollon puheeksioton tueksi kehitettyä mini-interventiomenetelmää sosiaalityöhön. Tutkielman tärkeänä retorisen tutkimusnäkökulman lähteenä toimi Billigin Arguing and Thinking. Laadullisen asennetutkimuksen osalta keskeisimpiä lähteitä olivat Vesalan ja Rantasen toimittama Argumentaatio ja tulkinta sekä Vesalan ja Rantasen Pelkkä puhe ei riitä -teos. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvä mini-interventiotutkimuskeskustelu. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn liittyvän keskustelun tärkeänä lähteenä toimi puolestaan Andersonin, Gualin ja Colomin Alcohol and Primary Health Care: Clinical Guidelines on Identification and Brief Interventions.
-
(2009)Tutkielman kysymyksenasettelu koskee sitä, millaisia merkityksiä syrjintä ja rasismi saavat syrjinnän ja rasismin potentiaalisten uhrien itsensä kertomana. Pyrkimyksenä oli tarkastella maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syrjintään liittyvässä haastattelupuheessa käyttämiä tulkintarepertuaareja, niissä mahdollistuvia subjektipositioita sekä kunkin tulkintarepertuaarin mahdollisia ideologisia seurauksia. Tutkielman näkökulma on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu (esim. Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993; Potter & Wetherell, 1987), missä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta ja yksilöllistä kokemusta jäsentävänä, luokittelevana ja muuntavana aineksena. Teoreettis- metodologisia työvälineitä haastattelupuheen analyysiin on käytetty diskurssianalyysin lisäksi subjektipositioiden teoretisointia (Harré & Langenhove, 1999) sekä Goffmanin (1974) kehyksen käsitettä. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti leimattuun identiteettiin sekä siitä selviytymiseen liittyvä tutkimuskeskustelu, etenkin selviytymisstrategioiden tarkastelu. Tutkielman empiirinen aineisto koostui yhdeksän maahanmuuttajataustaisen henkilön haastattelutilanteessa tuottamasta syrjintää koskevasta puheesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun periaatteiden mukaisesti. Analyysiprosessin tuloksena muodostin aineistostani neljä suhteellisen yhtenäistä tulkintarepertuaaria, jotka kaikki jäsentyivät analysoimaani uhri-kehykseen. Nämä repertuaarit nimesin vastuullistamisen-, itsensä hallinnan-, normaalistamisen- ja syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaareiksi. Nimitin vastuullistamisen repertuaariksi syrjinnän syiden etsimistä ainakin osittain syrjinnän uhrista itsestään. Syyllistämisen kääntöpuoli oli tulkintani mukaan kuitenkin se, että tulkintarepertuaarissa rakennettiin maahanmuuttajista kuvaa aktiivisina ja vastuullisina yksilöinä, mikä antoi mahdollisuuden nähdä maahanmuuttajat muustakin näkökulmasta kuin ainoastaan valtaväestön tekojen passiivisina uhreina. Itsensä hallinnan tulkintarepertuaariksi kutsuin sellaisia selontekoja, joissa korostui oman asenteen, käyttäytymisen ja tekojen tärkeys. Myös yrittämistä ja omia ponnisteluja pidettiin ratkaisevina sellaiseen ympäristöön sopeutumisessa, jossa voi joutua kokemaan syrjintää. Tässä tulkintarepertuaarissa syrjintä määriteltiin ennen muuta maahanmuuttajien oman hallinnan kohteena. Vastuullistamisen- ja itsensä hallinnan repertuaarissa selviytymisstrategiana tulkitsin olevan syrjinnän selittämisen seikoilla, joihin puhuja voi itse syrjinnän uhrina tai potentiaalisena uhrina vaikuttaa. Normaalistamisen tulkintarepertuaariksi nimitin syrjinnän ja rasismin kuvaamista normaaliksi ja luonnolliseksi. Tämän tulkintarepertuaarin selonteoissa korostui, että erilaisuutta ja tuntematonta pelätään kaikkialla, ja siten syrjinnästä tehtiin tässä tulkintarepertuaarissa ihmisyyteen liittyvä universaalinen ilmiö. Luokittelin syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaariksi sellaiset puheen kohdat, joissa korostui syrjinnän syiden etsiminen jostakin, jonka voi nimetä. Tässä repertuaarissa syrjintä näyttäytyi paikallisena ilmiönä. Tämän tulkintarepertuaarin selviytymisstrategiana voidaan pitää sitä, että syrjintä nähdään elämässään epäonnistuneen syrjijän omana ongelmana, eikä syrjintää näin ollen paikanneta uhrin ominaisuuksiin. Yhteenvetona voi sanoa, että jokaisessa erittelemässäni tulkintarepertuaarissa syrjintää selitettiin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Lisäksi puhujalle sekä puheen kohteena oleville ihmisille rakentui erilaisia toimija-asemia, eli subjektipositioita. Huomioitavaa oli myös, että kunkin repertuaarin tilannekohtaiset funktiot ja ideologiset seuraukset olivat eriäviä.
-
(2007)The photo galleries of the internet have raised quite a lot of public discussion, but academic research is just beginning to pay attention to the issue. This research grabs the subject by finding out the meanings given to IRC-galleria concerning its members' social networks. The theoretical framework consists of theories of social networks and communities applied to the context of the internet. Moreover, in analysing the construction of social networks, the research material is analyzed through the concepts of ritual and performance. The research material was generated with 13 semi-structured interviews and participant observation. The interviewees were registered members of IRC-galleria, aged 12 25. Participant observation was conducted by acting as a registered member of IRC-galleria during the course of the research. The interview material was analyzed with theory-bound qualitative content analysis. Meanings given to IRC-galleria were understood as interpretations the interviewees give to their subjective experiences, and therefore also bounded to cultural meaning structures. The rituals of maintaining social networks were approached from a social constructionistic perspective: the interest was on how the social networks are reconstructed in social interaction. The central finding of the research was that already established, offline networks play a significant role in being a member of IRC-galleria. IRC-galleria can be interpreted as a way to maintain both local and dispersed networks in a society where group identities are not self-evident. New friendships can be established in IRC-galleria, but personal interests are significant in this, not the possibility to act anonymously, which instead was the claim of previous research. Different interaction rituals are performed for reconstructing the established social networks. IRC-galleria should not therefore be seen solely as a stage for self-promotion, but also as a medium for promoting social networks.
-
(2009)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin päihdetyön Voimapiiri-tekstiviestipalvelun vertaistukiryhmiä, joissa keskustelivat tekstiviesteillä alkoholin ongelmakäytön muuttamiseen pyrkivät ihmiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida matkapuhelinteknologiaa hyödyntävän uuden päihdetyön menetelmän funktionaalisuutta laadullisella teorialähtöisellä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimus jakautui kahteen tutkimustehtävään, joissa aiheina olivat: a) ryhmissä esiintyvän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen laatu, ja b) ryhmissä esitetyt käsitykset alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista sekä tekstiviestiryhmistä selviytymisresursseina. Tutkimustulokset osoittivat, että 95 prosenttia ryhmien vuorovaikutusepisodeista edusti voimaannuttavaa eli luonteeltaan kannustavaa ja yhteistoiminnallista vuorovaikutusta. Viidessä prosentissa episodeista esiintyi lannistavia ja ahdistusta tuottavia konflikteja. 85 prosenttia yhteistoiminnallisen vuorovaikutuksen episodeista edustivat sosiaalista tukea, mikä ilmeni informatiivisena, emotionaalisena ja arvonantoa osoittavana tukena sekä sosiaalisena kumppanuutena ja konkreettisena tukena. Ryhmien jäsenet esittivät päihdetyön ja aiemman tutkimuksen valossa relevanttia tietoa alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista ja -resursseista, jollaisia olivat erilaiset psyykkiset ja toiminnalliset keinot. Ryhmien jäsenten käsitykset tekstiviestiryhmien vahvuuksista ja heikkouksista tukivat ensimmäisen tutkimustehtävän tuloksia siitä, että ryhmät voivat yhtäältä tukea jäseniään ja toisaalta myös ehkäistä tuen saamista ja selviytymistä. Ryhmien vahvuuksina pidettiin tekstiviestiryhmien kannustavaa ja turvallista keskusteluympäristöä, ryhmien positiivista yhteisöllisyyttä ja ryhmien ominaisuuksia yksilöllisen tuen lähteinä. Ryhmien heikkouden liittyivät puolestaan vuorovaikutuksen puutteisiin, ryhmien negatiivisiin vaikutuksiin sekä tekstiviestipalvelun käytön ongelmiin. Tutkimuksen johtopäätöksinä oli ensinnäkin se, että tekstiviestiryhmien vuorovaikutus voi tarjota monenlaista tukea ongelmista selviytymiseen ja alkoholin ongelmakäytön muuttamiseen. Toisaalta ryhmät voivat vaikuttaa jäseniinsä myös negatiivisesti ja siten ehkäistä tuen saamista. Täten on tärkeää, että päihdetyön piirissä tarjottavia tekstiviestiryhmiä valvotaan ja moderoidaan. Mikäli vuorovaikutus ryhmissä säilyy asiallisena ja tarjoaa tukea jäsenilleen, voivat ryhmät toimia tärkeinä päihdetyön menetelminä alkoholin käytön haittojen ehkäisemisessä ja korjaamisessa.
-
(2007)Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella mentoroinnin merkitystä työelämään siirtymisen kynnyksellä olevalle yliopisto-opiskelijalle. Opiskelijoiden kokemuksia tarkasteltiin mentorointiin kohdistuvien empiiristen tutkimustulosten valossa sekä yhdistämällä mentorointitutkimuksissa käytettyä jakoa (psykososiaalinen ja uraa tukeva mentorointi) sosiaalisen tuen teoriassa esiintyviin tuen muotoihin. Lisäksi teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen pääoman teoria sekä elämänkaaren kehitystehtäviä korostava lähestymistapa. Tutkimuskohteena olivat Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton (SVAL) mentorointiohjelmaan osallistuneet yhteiskuntatieteiden opiskelijat. Aineisto kerättiin haastattelemalla 10 nuorta pari vuotta mentoroinnin päättymisen jälkeen heidän jo siirryttyään kokopäiväopiskelusta työelämään. Kiinnostuksen kohteena olivat nuorten aikuisten kokemukset mentoroinnista sekä työelämään siirtymisestä. Tutkimus oli lähtökohdaltaan fenomenologis-hermeneuttinen, ja analyysimenetelmänä käytettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia. Mentoroinnin hyödyllisyys tulee ilmi kaikkien nuorten haastatteluissa sosiaalisen tuen muotojen kuvausten avulla. Mentoroitavat kokivat saaneensa mentoriltaan ennen kaikkea tiedollista ja arvostustukea, mutta myös emotionaalista, konkreettista sekä verkostotukea. Tutkimukseni vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan mentoroinnista saatava sosiaalinen tuki voi lisätä ura- ja psykososiaalisten funktioiden kautta henkilön hyvinvointia sekä vahvistaa resursseja, joiden avulla henkilö voi pyrkiä kohti omia työelämään liittyviä tavoitteitaan. Pääasiallinen vaikutus on opiskelijoiden työelämään ja omaan uraan liittyvien ajatusten selkiytyminen. Vieraalta ja epävarmalta tuntuva työelämä tulee tutummaksi ja usko omaan pärjäämiseen vahvistuu. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat mentoroinnin osalta lukuisat kansainväliset tieteelliset artikkelit; Kram. K. E. (1983) Phases of the mentor relationship; Levinson D. J. (1978). The seasons of a man´s life. Sosiaalisten verkostojen voimavarojen osalta Jokisaari, M. (2002) Työelämään siirtyminen. Vuorovaikutusta tavoitteellisen toiminnan, sosiaalisen pääoman ja työelämän välillä; Cutrona & Russell (1990) Type of social support and specific stress: toward a theory of optimal matching; Lin, N. (2001) Social capital. A theory of social structure and action. Tulkitsevan fenomenologisen analyysin osalta Smith, J. A. & Osborne, M. (2003) Interpretative phenomenological analysis.
-
(2005)Ajankohtaisissa keskusteluissa yritysten menestymisen perusteista keskeisinä kuvautuvat yleensä uusien sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja ylläpidon sekä kommunikaation ja tiedon vaihdon prosessit. Yritysten menestymisen turvaajana nähdään niiden kyky tuottaa uutta tietoa ja tehdä uusia innovaatioita eritasoisten verkostosuhteidensa avulla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä edellytyksillä uusista sosiaalista suhteista rakentuu kommunikaation ja tiedon vaihdon prosessien myötä muodostuvan uuden, liiketoiminnassa hyödyllisen tiedon lähteitä. Tutkimuksen kohteena on OPTIO - Aikuisten oppisopimus -hankkeeseen kuuluva Verkostopajatoiminta. Verkostopaja on pääkaupunkiseudun yrittäjille, henkilöstön kehittäjille sekä oppisopimusverkoston toimijoille suunnattu työn ja liiketoiminnan kehittämisohjelma. Sen tavoitteena on tarjota osallistujille tietoa oppisopimuskoulutuksesta, ikääntyvän henkilöstön kehittämisestä, elinikäisestä oppimisesta ja verkostoitumisesta, ja tukea osallistujien ja heidän organisaatioidensa oppimista ja kehittämistä mm. verkostoitumiseen liittyvän kokemuksen ja tiedon vaihdon avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaista hyötyä Verkostopajatoiminnasta on ollut sen yksityistä sektoria edustaneille osallistujille ja miten tämä hyöty on muodostunut. Tutkimuksen taustateoria muodostuu sosiaalisen ja tiedollisen pääoman käsitteiden ympärille. Sosiaalisen pääomaan liittyvistä teorioista tutkimuksessa ovat keskeisiä Granovetterin (1973) ja Burtin (1992a) esittämät näkemykset sosiaalisista suhteista instrumentaalisen, informaatioon perustuvan kilpailuedun lähteinä yksilöille. Tietoperustaisen näkökulman mukaan yritysten kilpailuetu perustuu niiden erityiseen kykyyn kehittää ja ylläpitää tiedon hallintaan perustuvia resurssejaan. Tutkimuksessa tarkastellaan Nahapietin ja Ghoshalin (1998) teoriamallia soveltaen sosiaalisen pääoman ulottuvuuksien yhteyksiä tiedon vaihdon ehtoihin ja uuden tietopääoman muodostumiseen henkilöstön kehittäjillä ja pienyrittäjillä. Tutkimuksen aineisto muodostuu kolmen henkilöstön kehittäjän ja viiden pienyrittäjän laadullisesta yksilöhaastattelusta. Metodologisena lähtökohtana tutkimuksessa sovelletaan faktanäkökulmaa. Tutkimuksessa korostuu samastumisen keskeinen merkitys tiedon vaihtoon motivoivana sosiaalisten suhteiden elementtinä. Henkilöstön kehittäjille Verkostopajassa muodostunut uusi tietopääoma perustuu vahvaan keskinäiseen samastumiseen liittyneeseen tiedonvaihtomotivaatioon. Pienyrittäjien kuvauksissa Verkostopajan sosiaalisista suhteista näkyy erottautuminen sekä henkilöstön kehittäjistä että muista yrittäjistä, eikä näissä kuvauksissa tule esiin heitä tiedon vaihtoon motivoivia elementtejä. Pienyrittäjille ei muodostunut Verkostopajassa yhdistelyn ja vaihdon seurauksena uutta tietopääomaa. Tutkimus havainnollistaa sosiaalisten verkostosuhteiden merkitystä ja toimintamekanismeja liiketoiminnan kontekstissa. Tutkimuksessa sosiaalinen pääoma kuvautuu yksilöiden resurssina, jonka välineellinen merkitys voi liittyä erityisesti uuden tietopääoman muodostumiseen. Tutkimuksessa tulee esiin myös vastavuoroisuuden velvoitteen ja luottamuksen merkitys sosiaalisen yhteisön jatkuvuuden mahdollistajana. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, miksi Verkostopajan uudet sosiaaliset suhteet eivät tarjonneet pienyrittäjille perusteita samastumiselle, joka olisi motivoinut myös heitä tiedon vaihtoon.
-
(2007)Korkeakouluissa työskentelevien ulkomaalaisten Suomeen sopeutumista selittäviä tekijöitä ei ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin. Lisäksi kulttuuritaustan ja kulttuurisen etäisyyden vaikutusta vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa on tarkasteltu useimmiten maakohtaisten, ei yksilöllisten kulttuurierojen avulla. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomalaisissa yliopistoissa työskentelevät ulkomaalaiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin tutkia, selittääkö Wardin ja kollegoiden (esim. Searle & Ward, 1990) ehdotusten mukaisesti työntekijöiden psykologista Suomeen sopeutumista parhaiten kontrollin sijainti, mutta sosiokulttuurista sopeutumista suomenkielen taito, aikaisempi kokemus ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskeltu aika sekä kulttuurinen etäisyys tutkittavan lähtömaan ja Suomen kulttuurin välillä. Lisäksi tarkasteltiin maakohtaisten sekä yksilötasolla mitattujen kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen yhteyttä tutkittavien raportoimaan sopeutumiseen. Koska kulttuurinen etäisyys oli tarkoitus mitata maakohtaisten kulttuurietäisyyksien lisäksi osittain yksilötason mittareilla, kerättiin tutkimusta varten kaksi kyselylomakeaineistoa keväällä 2006. Pääaineisto koostui 224 ulkomaalaisen (89 naista) vastauksista. Tutkittavat tulivat 45 lähtömaasta, ja työskentelivät vastaamishetkellä yhdessä Suomen yhdeksässä tutkimuksessa mukana olleessa yliopistossa. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta, ja he olivat asuneet Suomessa keskimäärin 6 vuotta. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään alempi yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Toinen aineisto koostui 112 suomalaisen (59 naista) yliopistotyöntekijän kyselylomakevastauksista. Koska suomalaisten keskimääräinen kulttuuri ei kuitenkaan eronnut vastaavalla tavalla mitatusta ulkomaalaisten kulttuurista, jätettiin yksilötason mittareilla mitattu kulttuurinen etäisyys pois lopullisista tässä tutkimuksessa käytetyistä sopeutumista selittävistä tekijöistä. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että psykologinen sopeutuminen oli merkitsevästi yhteydessä tutkittavien kontrollin sijaintiin, sosiokulttuurinen sopeutuminen heidän arvioimaansa suomenkielen taitoon. Mitä sisäisempi vastaajan kontrollin sijainti oli sekä mitä paremmaksi hän oli arvioinut suomenkielen taitonsa, sitä vähäisempiä sopeutumisongelmia hän raportoi. Lisäksi miehet osoittautuivat naisia paremmin sekä psykologisesti että sosiokulttuurisesti Suomeen sopeutuneiksi. Aikaisemmalla kokemuksella ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskellulla ajalla, maakohtaisella kulttuurisella etäisyydellä sekä maakohtaisilla kollektivistisuus-/individualistisuusarvoilla ei ollut yhteyttä tähän tutkimukseen osallistuneiden ulkomaalaisten sopeutumiseen. Yksilötason mittareilla mitattu kollektivistisuus/individualistisuus korreloi maakohtaisten kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen kanssa. Mitä yhteisöllisempi tutkittavan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen kollektivistisemmasta lähtömaasta. Mitä itsenäisempi vastaajan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen individualistisemmasta lähtömaasta. Tuloksia pohditaan aikaisempien tutkimustulosten, tässä käytettyjen metodologisten ratkaisujen, tämän tutkimuksen otoksen erityisyyden sekä kulttuuriarvojen ja -etäisyyksien mittaamiseen liittyvien haasteiden valossa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Hofstede & Hofstede (2005). Cultures and organizations. Software of the mind. Intercultural cooperation and its importance for survival; Redmond (2000). Cultural distance as mediating factor between stress and intercultural communication competence; Searle & Ward (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward & Kennedy (1999). The measurement of sociocultural adaptation.
-
(2009)Tutkimuksessa tarkastellaan teknologista innovaatiota kohtaan ilmaistuja asenteita julkisen hallinnon organisaatiokontekstissa. Tarkoituksena on selvittää, millaisia asenteita Kätevä-projektiin osallistuneet julkisen hallinnon esimiehet ilmaisevat projektissa kehitettyä esimiestyön tukivälinettä Kätevä-työkalua kohtaan. Samalla kiinnostuksen kohteena ovat kaksi teknologisten innovaatioiden omaksumisen ja leviämisen teoriaa, teknologian hyväksymismalli ja innovaatioiden diffuusion teoria, joita käytetään yhtäältä aineiston tuottamiseen ja toisaalta tutkitaan aineistohavaintojen valossa. Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, miten Kätevä-työkalun arvioitu käyttö kietoutuu sen arvottamiseen. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on neljätoista Kätevä-projektiin osallistuneen esimiehen haastattelua, jotka toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastatteluissa haastateltavat saivat kommentoitavakseen Kätevä-työkalua koskevia väittämiä, jotka oli muotoiltu teknologisten innovaatioiden omaksumisen ja leviämisen teorioiden avulla. Haastatteluaineistoa analysoitiin argumentatiivisena puheaineistona kiinnittäen huomio väittämiä koskeviin kannanottoihin ja niiden perusteluihin. Tulkinnan avulla kannanottojen ja perustelujen muodostamista havaintojoukoista tunnistettiin yhteensä neljätoista laadullisesti erilaista asennetta, jotka rakentuivat arvottamisen aseman, arvottamisen tavan ja arvottamisen kohteen yhdistelmästä. Aineiston analyysin perusteella Kätevä-työkalu on moninainen arvottamisen kohde, jota voidaan arvottaa useammasta eri asemasta käsin. Tutkimus asettaa kyseenalaiseksi teknologian hyväksymismallin ja innovaatioiden diffuusion teoriat, joissa teknologinen innovaatio näyttäytyy yksioikoisena asenteen kohteena. Teorioiden yksinkertaistava oletus siitä, että teknologian ominaisuudet ennustaisivat asennoitumisen kautta sen käyttämistä, osoittautuu tutkimuksessa kestämättömäksi. Analyysin perusteella Kätevä-työkalun arvottaminen kietoutuu monin tavoin sen arvioituun käyttöön ja ennen kaikkea käyttämättömyyteen. Tutkimus osoittaa, että julkisessa hallinnossa uuden teknologian arvottaminen kiinnittyy erityisesti organisaatiokontekstiin. Tulevaisuudessa teknologiaa tulisi tutkia huomioiden se, että teknologia voi tarkoittaa eri käyttäjille eri asioita ja myös sama käyttäjä voi konstruoida teknologiaa erilaiseksi kohteeksi arvottamisen asemasta riippuen. Tutkimuksen perusteella teknologiaan kohdistuvia asenteita ja käyttöönottoa ei voida tyhjentävästi tarkastella yksinkertaistavien mallien avulla, joissa ei huomioida teknologian, käyttäjien sekä niiden välisten suhteiden sosiaalista rakentumista. Tulevassa tutkimus- ja kehittämistyössä tulisi kiinnittää huomioita erityisesti organisaatiokontekstin merkitykseen teknologiaan asennoitumisessa ja teknologian käyttämisessä. Keskeisimmät lähteet: Michael Billigin (1987) Arguing and thinking: A rhetorical approach to social psychology; Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2007) Argumentaatio ja tulkinta: Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa; Everett Rogersin (2005) Diffusion of Innovations; Fred Davisin (1989) Perceived Usefulness, Perceived Ease of Use, and User Acceptance of Information Technology.
-
(2008)Social network sites are gaining ground with a huge pace. This study takes a group perspective on the phenomenon, investigating the significance of groups on an internationally well-known social network site, Facebook. The consequences of the co-presence of multiple groups with which an individual identifies and the mechanisms that individuals use to cope with the situation are investigated. The study is positioned in the tradition of social identity approach. Special attention is allocated to the concepts of group and group identification and to multiple social identities. The study is based on two sets of material, online observations and semi-structured interviews. The Facebook profiles of ten medical students and ten employees of a big IT company were observed in order to enumerate their groups and networks. Five students and five employees were then interviewed to deepen the understanding of the studied phenomenon. The research subjects were all native Finns, their ages ranging from 20 to 31. The interview material was analyzed with theory-bound qualitative content analysis. In the analysis, social categorizations were divided into two distinct types, to explicit and implicit groups. The former ones are explicitly defined in the user interface of the site where as implicit groups on the site are not. The latter ones are salient for the user as feasible categorizations of his/her personal network. The central finding of the study is that co-presence of multiple groups does indeed occur on Facebook. However, individuals perceive relatively few tensions due to it since they are actively finding ways to deal with the situation. The situation is made less problematic by creating more inclusive ingroup identities. Individuals are also coping with the situation by preventing potential problems beforehand. The most central references: On social network sites: boyd, d. m. & Ellison, N. B. Social Network Sites: Definition, history and scholarship (2007) and Lampe C., Ellison N. & Steinfield C.: A Familiar Face(book): Profile Elements as Signals in an Online Social Network (2007). On social identity approach: Haslam, S. A.: Psychology in Organizations. The Social Identity Approach. (2004), Hofman, J. E.: Social Identity and Intergroup Conflict: An Israeli view (1988) and Tajfel, H.: La catégorisation sociale. (1972a) - Experiments in a vacuum (1972b).
Now showing items 1-14 of 14