Browsing by department "Taloustieteen laitos"

In my study I examine Kuinoma lending service users' experiences and views on renting and owning using qualitative research method. I have collected the data by interviewing fourteen users of the service. The interviews were personal interviews that followed the form of a theme interview. In analyzing the data I use in addition to themes the research literature dealing with renting, the functional and symbolic scope of goods, and consumer ethos. In the themes of my study I discuss the reasons, necessities, and obstacles for renting, the technical qualities and symbolic meanings of the goods, and the views of the users concerning the attitudes of different age groups towards renting and owning. The reasons for renting are occasional and temporary need, saving space and money, ecological reasons, and the opportunity to use and test goods without the troubles of ownership. Willingness to rent goods grows in proportion to how well the cost of renting and the quality and location of the goods match the needs of the user. Ecological reasons can also encourage renting. Renting has to be easy enough for it to become a realistic alternative for buying and owning, the effort and activeness needed may become an obstacle for renting. However, above all, a change in attitudes and habits is required for the spreading of renting culture. In my study, the technical qualities and symbolic meanings of the goods determine the reasons for owning. The technical qualities include the physical and functional qualities of the goods, the questions relating to hygiene, and the utilization rate of the goods. These factors define what is considered necessary to own. Even if the technical properties of an item make it suitable for renting, people don’t necessarily want to rent it out. A personal relationship may be formed towards one’s possessions, in which case the items are seen too meaningful to be placed for a rent. Items may, for example, remind the owner of certain events, places or people, or become otherwise meaningful. The effect of age on the attitudes towards renting and owning does not seem to be unambiguous. Owning is in most cases connected to the consumption behavior of the older age group and renting to the younger. Some of the interviewees consider young people also materialistic. In connection to the older age group, owning is associated to independency, safety, achievement and status as well as the experiences from the war and times of economic depression. The younger people’s positive attitude towards renting is explained with environmental consciousness. Other factors, such as attitudes and values, are also seen affecting the attitudes towards renting and owning.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia eroja Y-sukupolven ja aiempien sukupolvien käsityksissä aineettomasta palkitsemisesta ja työn palkitsevuudesta. Aineettomalla palkitsemisella ja työn palkitsevuudella käsitetään erilaisia ei-rahallisia palkitsemisen keinoja tai työn palkitsevuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten työsuhteen laatu, työn organisointi, johtaminen sekä kehittymis- ja koulutusmahdollisuudet. Tutkimuksen kyselylomake tehtiin tämän teoriakehyksen ympärille. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena toukokuussa 2013. Kyselylomake lähetettiin yhteensä 1946 toimihenkilölle suuressa suomalaisessa yrityksessä. Otantamenetelmä oli harkintaan perustuva ja käsitti noin kaksi kolmasosaa koko yrityksen henkilöstöstä. Kyselyn vastausprosentti oli 46. Tutkimuksen tuloksien analyysissä käytettiin parametrisiin menetelmiin lukeutuvista keskiarvostesteistä t-testiä. Faktorianalyysin kautta muodostettiin lisäksi summamuuttujat, jotka analysoitiin vastaavasti kuin yksittäiset muuttujat. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että eroa Y-sukupolven ja aiempien sukupolvien käsityksissä oli yhteensä 14 muuttujassa. Aiemmat sukupolvet pitivät keskimäärin tärkeämpänä sitä, että työsuhde on vakituinen, varma ja turvattu. Aiemmat sukupolvet arvostivat myös enemmän sitä, että työ on haastavaa ja itsenäistä, ja että on mahdollisuus etätyöhön ja työaikajoustoihin. Myös se, että työtä tehdään hyvän ja tärkeän asian eteen, ja että sillä on yhteiskunnallista merkitystä, oli aiemmille sukupolville tärkeämpää. Niin ikään yrityksen arvojen sopiminen yhteen omien arvojen kanssa oli heille tärkeämpää. Y-sukupolvi piti tärkeämpänä ainoastaan sitä, että työssä on hyvät etenemismahdollisuudet, uralla eteneminen on nopeaa, ja että työssä on hauskaa. Summamuuttujittain tehty analyysi tuki näitä tuloksia. Useat tekijöistä, joissa eroja sukupolvien välillä oli, eivät kuitenkaan olleet kummankaan ryhmän tärkeimpinä pitämien asioiden joukossa. Tärkeimpiä tekijöitä olivat oikeudenmukainen kohtelu, vakinainen ja turvattu työsuhde, hyvät ja ajantasaiset työvälineet, johdon ja esimiesten arvostus, mielenkiintoinen työ sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn suunnitteluun ja toteutustapaan. Analyysissä saattoi myös todeta sen, että taustatekijöillä, kuten sukupuolella, elämäntilanteella ja asemalla, oli todennäköisesti vaikutuksia tuloksiin. Johtopäätöksenä tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että sukupolvien välillä on jonkin verran eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä. Erot painottuvat kuitenkin pääosin tekijöihin, joita ei pidetty kokonaisuudessa tärkeimpinä. Käytännön kannalta palkitsemista kehitettäessä hyödyllinen tulos onkin myös tieto siitä, mitä asioita vastaajat yleisesti pitivät tärkeimpinä. Lisäksi taustatekijöiden, kuten elämäntilanteen vaikutuksista saatua lisätietoa voidaan hyödyntää tuloksia sovellettaessa.

Verkkomediasta on tullut osa kuluttajien arkipäivää. Perinteisiä mediamuotoja täydentäen ja osittain myös korvaten uutisia kulutetaan yhä kasvavissa määrin tietokoneella ja mobiilaitteilla sekä usealla mediavälineellä rinnakkain. Internetin ja mobiililaitteiden kehitys on mahdollistanut ajan ja paikan rajoja rikkovan median kulutuksen. Kuluttajat ovat tottuneet ilmaisiin mediasisältöihin verkossa, mutta viime vuosina verkkosanomalehdet ovat alkaneet ottaa käyttöön ilmaisten sisältöjen lukemista kokonaan tai osittain rajoittavia maksumuureja. Tutkielmassani tarkastelen verkkomedian ja erityisesti verkkosanomalehtien kulutusta tänä päivänä sekä kuluttajien suhtautumista verkkosanomalehtien maksullisuuteen. Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimusmenetelmän perinteitä noudattaen. Aineisto on kerätty haastattelemalla Aamulehden lukijapaneelin jäseniä ja analysoitu teemoittelua hyödyntäen. Tutkimukseni vahvistaa aikaisempia tuloksia siitä, että verkkomedian maksullisuuteen suhtaudutaan yleisesti negatiivisesti. Maksuhaluttomuuteen vaikuttavat monet tekijät. Kuluttajat pitävät verkkosanomalehtiä sisällöltään painettuja lehtiä suppeampina ja laadultaan heikompina. Verkkomedian kuluttamista kuvaa klikkauskulttuuri: otsikoiden nopea selaaminen, linkkien klikkailu ja sisällön silmäily. Painetun lehden kanssa sen sijaan vietetään aikaa, se luetaan tarkemmin ja siltä odotetaan laajempia ja taustoittavampia sisältöjä. Kuluttajat kokevat, että eri verkkosanomalehdissä julkaistaan paljon samoja tai samankaltaisia sisältöjä mikä osaltaan vahvistaa näkemystä siitä, verkkosanomalehtien sisältö ei ole maksamisen arvoista. Mediayritysten kannalta myönteistä on, että kuluttajat ovat kuitenkin valmiita kokeilemaan digitaalisia tilauksia. Verkkosanomalehden laadusta, sisältöjen ainutlaatuisuudesta, hinnasta ja tarjolla olevista tilausmalleista riippuu, muuttuvatko nämä kokeilut tilauspäätöksiksi.

Alkoholipoliittiset asiat ovat herättäneet ja herättävät keskustelua suomalaisten keskuudessa. Vuosien 2013–2015 aikana mediassa on ollut nähtävissä uusi aalto alkoholipoliittisten asioiden ruotimisessa. Niin mediassa ja kansalaisten kuin myös poliittisten päättäjien keskuudessa on käyty kiivasta keskustelua alkoholipoliittisista asioista. Keskustelun kohteena ovat olleet muun muassa alkoholiverotus, Viron matkustajatuonti, kotimaisen panimoteollisuuden huono tilanne ja ravintoloiden jatkoaikoihin liittyvät erimielisyydet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua 2010-luvun alkoholipoliittisiin asioihin. Alkoholipoliittisia asioita tarkastellaan vastuullisuuden ja vaikuttamisen näkökulmasta. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on tehdä selkoa sille, millaista olisi valittujen sidosryhmien mielestä vastuullinen lobbaus alkoholialalla. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä lobbauksen keinot ja kanavat nähdään sallittuina. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada mielipiteitä eri näkökulmista. Haastatteluissa viisi sidosryhmää edusti elinkeinon näkökulmaa, yksi sosiaali- ja terveyspuolta sekä yksi päihdehoitoa. Haastatteluihin valikoituivat näin ollen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry. Lisäksi haastateltavaksi haluttiin THL:n edustaja sekä päihdetyön ja maahantuonnin edustajat. Tutkijan olettamus oli, että lain valmistelussa kuultavat etujärjestöt osaavat antaa haluttua ja tarkoituksenmukaista tietoa, niiden vaikuttaessa politiikassa. Suomessa lobbausta ei säädellä laissa. Yhteiskuntavastuun oppaissa lobbaus ja yhteiskuntavastuu on määritelty varsin lyhyesti. Lisäksi lobbaus ja yhteiskuntavastuu nähdään usein erillisinä toisistaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, miten haastateltavat toivoisivat yhteisiä pelisääntöjä vaikuttajaviestintään. Yritykset haluavat toimia vastuullisesti. Myös rekisteriä lobbareille kannatetaan. Lobbausta toteuttavat erilaiset etujärjestöt yksittäisiä yrityksiä enemmän. Etujärjestöt puhuvat yksittäisten yritysten suulla. Elinkeinon edustajat näkevät nykyisen alkoholipolitiikan olevan painottunut päihdepoliittiseen keskusteluun, kun sen toivottaisiin sisältävän vahvemmin myös elinkeinopoliittisen aspektin. Vuonna 2015 alkoholilain kokonaisuudistuksen ollessa ajankohtainen, ovat alkoholielinkeinon etujärjestöt vahvasti vaikuttamassa eri keinoin ja kanavin oman ryhmän etujen ajamiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen merkitys alkuperämaalla on asenteen muodostumisessa oluttuoteryhmässä. Lisäksi tutkittiin, onko kuluttajan etnosentrismillä eli kotimaan talouden suojelemisella, yhteyttä asenteeseen ulkomaalaista ja kotimaista olutta kohtaan. Kolmanneksi selvitettiin, mitä ominaisuuksia kuluttaja arvostaa oluessa ja miten merkittävä tekijä alkuperämaa on kokonaisarviossa. Tutkimuksessa vertailtiin mielikuvia kolmen maan oluista: Suomen, Belgian ja Yhdysvaltojen. Tutkimuksen teoriaosassa hyödynnettiin laajasti aiempaa tutkimustietoa alkuperämaan, maakuvan ja etnosentrismin vaikutuksista asenteisiin sekä teorioita asenteiden muodostumisesta. Tutkimuksen empiirinen osa tehtiin kvantitatiivisena tutkimuksena toivotun suuren otoskoon sekä tutkimuskysymysten takia. Tutkimus suoritettiin survey-lomakkeen muodossa keväällä 2014. Aiempia tutkimuksia ja teorioita hyödynnettiin kyselylomakkeen rakentamisessa. Vastaajat saavutettiin olutaiheisen internetin keskustelufoorumin kautta. Tutkimukseen vastasi 108 oluesta kiinnostunutta henkilöä. Tuloksia analysoitiin summamuuttujia ja keskiarvoja vertailemalla. Maakuvien ulottuvuuksia verrattiin vastaavien tuoteuskomusten kanssa. Vastaajille laskettiin asenteet erimaiden oluita kohtaan, joita puolestaan verrattiin etnosentrismin tasoon. Vastaajat olivat kiinnostuneita oluen alkuperästä ja alkuperän koettiin olevan vihje oluen laadusta. Suomalaiset oluet saivat hyvän arvion, mutta Belgialaisia ja Yhdysvaltalaisia oluita arvostettiin enemmän. Hinta ei ollut merkittävä tekijä vastaajille. Erityisesti arvokkaampia oluita voi olla hyödyllistä markkinoida alkuperämaalla, jos maata arvostetaan oluentuottajana. Kotimaisuutta ei erityisemmin arvostettu tuoteominaisuutena, vaikka suomalaiset oluet saivat melko hyvät arviot. Vastaajien etnosentrismin taso oli alhainen eikä asenteen ja etnosentrismin välillä todettu olevan yhteyttä. Kotimaisuutta ei ole hyödyllistä painottaa olutharrastajille tuoteominaisuutena, etenkään vedoten kotimaisen talouden tukemiseen.

The environmental impacts of food production and consumption are substantial, and therefore, it’s important that their impacts are investigated and communicated. Life cycle assessment (LCA) is one promising method to assess the environmental impacts of products, like food products. It’s a process to assess products' environmental impacts through their life-cycle, and it’s used, for example, in policy making, companies’ strategic decision making and when communicating products’ environmental impacts. LCA is used actively nowadays, for example, over the past year few Finnish food companies have decided to calculate and communicate their products’ carbon footprints using LCA. LCA methodology has clearly developed during the past decades. However, there isn’t a shared view on all of the methodological issues. In fact, one essential methodological challenge is allocation situation. In allocation situation all inputs and outputs, such as, green house gas emissions produced in the product system are to be distributed between the studied product and its co-products. For instance, when the studied product is milk it should be determined how the inputs and outputs produced in the dairy cattle farm are to be divided between the farm’s products: beef and raw milk. Furthermore, in the dairy factory it needs to be decided how the inputs and outputs are to be divided between the further processed milk and other dairy products produced in the factory. The aim of the thesis is to investigate the allocation situations in the LCAs of food, as well as, to present, compare and find weaknesses and strengths of different ways of handling allocation situations and ways of guiding them. This is done in a literature study and in a LCA case-study made for Finnish farmed rainbow trout. It was calculated that the choice of how to handle the allocation situation has a major impact on the environmental impacts directed to the product under investigation. For example, climate change impacts and eutrophication of water bodies caused by production of a trout fillet can halve or double depending on the choice of the allocation method. Several different allocation methods were indentified, including ways to avoid allocation and ways to allocate the inputs and outputs, for instance, on the basis of the products' prices. To improve the harmonization of food LCAs and to reduce subjectivity it is important that there is guidance when choosing the allocation method. However, the existing LCA guides investigated don’t give enough support for the allocation situations. They provide divergent instructions and recommendations; they aren’t very specific in the allocation instructions and they allow choosing almost any allocation method, and therefore there is clear need for more specific instructions. Thus, it is evident that there is need to discuss and agree on the suitability of allocation methods to be used in LCAs of different food products. Also, because of the existing uncertainty one should be really careful when communicating exact environmental impacts, instead, one should consider presenting environmental impacts in a more coarse scale, for example, by presenting the scale of the results when using different allocation methods.

Tutkielmassa tarkastellaan älykkään sähköverkon teknologian kotouttamista. Tutkimuksen viitekehys pohjautuu yhtäältä teknologian kotouttamisen tutkimuskirjallisuuteen ja toisaalta kulutuksen energiankäytön ja -käyttäjien tutkimusperinteeseen. Teknologian kotouttamista tarkastellaan myös arjen ja rutiinien näkökulmasta. Tutkin sitä, millä tavoin asukkaat ovat kotouttaneet talossa olevat älykkään sähköverkon ratkaisuja. Lisäksi tutkin sitä, mihin talon suunnittelussa on pyritty ja millaista kuvaa asukkaista energiankuluttajina taloa toteuttamassa olleiden yritysten edustajien puhe heijastelee. Empiirinen tutkimus kohdistuu kerrostaloon, joka on suunniteltu ja toteutettu älykkään sähköverkon ajatuksella. Talon keskeisimpiä älykkään sähköverkon ratkaisuja ovat aurinkosähköjärjestelmä, taloautomaatiojärjestelmä ja energian käytön seurantalaitteisto, talon eristys sekä ilmanvaihto ja sähköauto. Aineistoni koostuu kuuden kerrostaloasukkaan teemahaastatteluista sekä kolmen eri yrityksen edustajan haastatteluista. Haastatteluaineiston analyysissa on hyödynnetty teemoittelua. Lisäksi haastateltavien kertomuksia on tyypitelty omiin ryhmiinsä, jotka muodostuvat edellä mainituista teknologisista ratkaisuista. Tutkimuksen mukaan asukkaat ovat parhaiten omaksuneet heille vaivattomimmat ratkaisut eli aurinkosähköjärjestelmän sekä huoneiston automaatioon kuuluvan kotona/poissa -kytkimen. Aurinkopaneelit nähtiin myös edelläkävijyyden symbolina. Energiankulutuksen seuranta kiinnosti vain osaa haastatelluista. Kiinnostus olikin vähäisempää kuin yrityksissä oli suunnitteluvaiheessa ajateltu. Kulutuksen seuraaminen oli havainnollistanut asukkaille kodin energiankulutuksen tason. Tämä taso nähtiin kuitenkin matalana, eivätkä haastateltavat ole kokeneet muuttaneensa energiankulutustaan saamansa tiedon perusteella. Kerrostalo on suunniteltu vähän energiaa kuluttavaksi ja asukkaita miellyttävätkin matalat asumisen kustannukset sekä asumisen mukavuus. Taloyhtiön hallitus on työskennellyt ahkerasti tukeakseen kotouttamista. Ilmanvaihdon sopivasta lämpötilasta ei ole vielä yhteistä näkemystä. Yhteinen sähköauto jäi vuoden kokeiluksi, kun sitä ei kokeilun jälkeen päätetty lunastaa taloyhtiön käyttöön. Talon suunnittelua ohjannut kuluttajakuva perustuu näkemykseen, että käyttäjillä ei ole suurempia vaikeuksia omaksua teknisiä järjestelmiä ja he toimivat rationaalisesti energiankulutustietoa saadessaan. Yrityksissä oli myös tullut esiin kehitysideoita vuosien aikana. Esimerkiksi kotitalouksien välisen vertailun avulla on mahdollista motivoida asukkaita muuttamaan rutiinejaan ja säästämään energiaa.

För att driva ett lantbruksföretag framgångsrikt har tillgången till aktuell information stor betydelse. Det är viktigt att det finns bra informationskällor som kan utnyttjas då lantbrukarna t.ex. planerar att göra investeringar på gården som kanske kräver extern finansiering. Olika företag inom finansbranschen bör känna till vilken sorts information som lantbrukarna är i behov av samt vilka olika källor som företagarna använder för att skaffa information om olika finansieringsmöjligheter. Målsättningen med denna undersökning är att studera lantbruksföretagarnas användning av informationskällot. Problemfrågorna är: Vilka informationskällot använder lantbrukarna mest som hjälp för sitt yrkesutövande och inverkar bakgrundsfaktorer på användningen av informationskällor då man gör beslut? Vilken sorts information anser sig lantbrukarna behöva mest då de är i behov av extern finansiering? Forskningsmaterialet består av gårdar i Östra Nyland, Nyland, Åboland och Österbotten. Materialet samlades in via en enkätundersökning som utfördes våren 2009. Enkäten skickades ut åt 500 jordbrukare som var under 65 år. På enkäten svarade 165 jordbrukare dvs svarsprocenten var 33 %. Lantbruksföretagarna använder flere olika informationskällot är bara en för att klara av sin verksamhet på gården. De mest använda informationskällorna är tidningarna Landsbygdens Folk och Maaseudun Tulevaisuus samt övriga tidskrifter, lokaltidningar och kontakt med andra odlare. Internet används också ofta eller mycket ofta av närmare 56 % av lantbruksföretagarna vid yrkesutövande men har mycket mindre betydelse då man är mitt i en beslutsprocess. Internet används oftare av mera yngre personer. Över 80 % av lantbrukarna bedömer att de är i behov av finansieringsrådgivning inom närmaste framtid. I huvudsak vill lantbrukarna ha rådgivning om vanliga banklån men man vill även ha hjälp med investeringsstöd, räntestödslån och frågor kring generationsväxling. Undersökningens resultat visar också att bakgrundsfaktorer såsom ålder, utbildning och företagsstorlek styr valet av vilka informationskällor som lantbruksföretagarna använder sig mest av då de gör beslut på sina gårdar.

Työaikainen joukkoruokailu on Suomessa perinteistä, minkä lisäksi työaikana nautittu lämmin lounas on monen suomalaisen aikuisen päivän ainoa lämmin ateria. Tästä huolimatta työaikaisesta ruoanvalinnasta, erityisesti yksilön valinnan näkökulmasta, tiedetään vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä yksilön työaikaiseen lounaanvalintaan vaikuttavista tekijöistä. Tähän pyrittiin tutkimalla, onko henkilökohtaisilla arvoilla, joiden katsotaan ohjaavan ihmisen toimintaa ja valintoja, yhteyttä työaikaiseen lounaan valintaan. Lounasruokailijoiden arvojen tutkimisessa hyödynnettiin Schwartzin (1992) arvoteoriaa. Arvojen ohella työaikaiseen ruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä pyrittiin kartoittamaan Furstin ym. (1996) ruoanvalinnanprosessin mallia, ruoanvalintamotiiveja sekä aikaisempia työaikaista ruokailua käsitteleviä tutkimuksia hyväksi käyttäen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusotteella survey-kyselyn avulla. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat pääkaupunkiseudulla työssä käyvät henkilöt, joilla oli työpäivänsä aikana mahdollisuus henkilöstöravintolan käyttöön. Tutkimusnäytteen kooksi muodostui 126 vastaajaa, jotka ryhmiteltiin tutkittavien useimmiten nauttiman lounasmuodon perusteella henkilöstöravintolaruokailijoihin (n=82) ja eväsruokailijoihin (n=44). Tutkimuksessa lounasruokailijaryhmien välillä havaittiin eroja arvojen tärkeydessä, mutta arvojen ja lounaan valinnan väliltä ei kuitenkaan tämän tutkimuksen pohjalta voitu todeta löytyvän selvää yhteyttä. Tutkimuksessa tunnistettujen lounaanvalintamotiivien katsottiinkin tarjoavan arvoja enemmän tietoa eri lounasmuotoon päätymisestä. Tärkeimmiksi lounaanvalintamotiiveiksi tutkimuksessa osoittautuivat laatu, helppous, sosiaalisuus ja seura sekä terveellisyys ja painonhallinta. Vertailtaessa ruoanvalintamotiivien tärkeyttä lounasruokailijaryhmien kesken henkilöstöravintolaruokailijoiden havaittiin pitävän sosiaalisuus ja seura - sekä laatu-motiiveja lounaan valinnassa tärkeämpinä kuin eväsruokailijat, jotka taas arvostivat lounaan valinnassaan henkilöstöravintolaruokailijoita enemmän oma rauha - ja turvallisuus-motiiveja. Arvojen ja valintamotiivien yhtäaikaisella tarkastelulla pyrittiin saavuttamaan syvällinen kuva yksilön valinnan taustalla vaikuttavasta motivaatiorakenteesta. Tutkimuksen voidaan katsoa onnistuneen tässä pyrkimyksessä, sillä se tarjoaa uutta tietoa työaikaisesta ruoanvalinnasta, jota niin lounasruokailupalveluita tuottavat kuin hankkivat tahot voivat hyödyntää. Yksilön työaikaisen ruoanvalinnan tutkimista voidaan tämän tutkimuksen pohjalta jatkaa esimerkiksi keskittymällä lounasruokailijaryhmien työaikaisen ruokailun arvostuksessa havaitun eron tarkastelemiseen tai täydentämällä arvo-motiivi-ketjua lounaassa arvioitavia ominaisuuksia tutkimalla.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata Levin ja Inari-Saariselän matkailualueiden ravintoloiden arvoprosesseja ja palveluresursseja sekä arvioida niiden merkitystä ravintoloiden kilpailukyvyn kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan ravintoloiden tärkeimpiä yksittäisiä kilpailuedun lähteitä ja matkailuyritysten ravintoloiden toimintaan liittyviä erityispiirteitä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivista lähestymistapaa ja tutkimusmetodina käytettiin teemahaastatteluja. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä seitsemää ravintolan edustajaa, jotka olivat mukana ravintolan päivittäisessä johtamisessa. Haastatteluja ohjanneet teema-alueet rakentuivat tutkielman teoreettisen viitekehyksen pohjalta, joka perustui palveluiden arvoketjumalliin. Kyseisen mallin avulla voidaan tarkastella palveluyritysten kuten ravintoloiden arvonluonnin kannalta oleellisimpia arvoprosesseja ja palveluresursseja. Tutkimuksessa selvisi, että eri arvoprosessien ja palveluresurssien merkitys arvonluonnille vaihteli hieman eri ravintoloiden välillä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että useimpien ravintoloiden kohdalla kilpailukyvyn kannalta merkittävin arvoprosessi liittyi ravintoloiden perustuotteeseen eli ruokaan. Tämän lisäksi ravintoloiden keskeisiä kilpailukykytekijöitä olivat muun muassa onnistunut segmentointi, tunnettuus, palvelun laatu ja sijainti. Tutkimuksessa myös ilmeni, että useimmissa tapauksissa ravintoloiden kilpailukyky oli vahvasti sidoksissa koko matkailuyrityksen toimintaan. Tämän lisäksi tunnistettiin kolmenlaisia rooleja, joita matkailuyritysten ravintolat täyttivät: täysihoitoravintolat, hotelliravintolat ja itsenäiset ravintolat. Tutkimuksessa tuli myös haasteita, jotka vaikeuttavat ravintoloiden toimintaa kuten matkailusesonkien muutokset, kilpailutilanne etenkin Levin alueella ja hotelliravintoloiden heikko imago. Haasteita huolimatta haastatellut kuitenkin suhtautuivat tulevaisuuteen myönteisesti ja potentiaalisia kasvun lähteitä uskottiin löytyvän niin yrityksen sisältä kuin ulkopuolelta kuten aasialaisten matkailijoiden määrän kasvusta.