Browsing by discipline "Östasienforskning"
Now showing items 1-20 of 110
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan miten japanin ääntämistä käsitellään suomenkielisissä oppimateriaaleissa. Tutkimuksessa kartoitetaan, millainen asema ääntämisellä on oppikirjoissa ja millaisin termein sitä käsitellään, ja samalla pohditaan, onko käsittely riittävää ja johdonmukaista. Lopuksi pyritään myös antamaan ehdotuksia käsittelytapojen kehittämiseksi. Tutkimuksen materiaalina on käytetty kahdeksaa oppikirjaa, jotka on kaikki kirjoitettu alun perin suomeksi suomenkielisiselle opiskelijoille ja jotka kaikki ovat yleisesti saatavilla. Analyysitapana käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jolla arvioidaan oppimateriaalien ääntämiseen liittyvää sisältöä. Käsittelyssä huomioidaan myös oppimateriaaleihin mahdollisesti liittyvät äänitteet ja oppikirjoista löytyvät harjoitukset. Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään ensin läpi ääntämisen teoriaa ja ääntämisen opetusta yleisesti kielitieteen ja opetustieteen näkökulmasta. Tässä osiossa esitellään esimerkiksi erilaisia teorioita siitä, millaiset asiat ääntämisessä ovat yleensä oppijoille vaikeita. Osiossa nostetaan esille esimerkiksi kielten eroja korostava kontrastiivisen analyysin hypoteesi sekä kielten samankaltaisuuksia korostava havaintoassimilaatiomalli. Seuraavassa osiossa kerrotaan japanin ja suomen ääntämisestä ja sen jälkeen vertaillaan kielten foneettisia järjestelmiä. Osiossa pohditaan vertailun ja teorioiden pohjalta, mitkä asiat japanin ääntämisessä mahdollisesti voisivat olla vaikeita tai helppoja suomenkieliselle oppijalle. Varsinaisessa analyysiosassa eritellään kategorioittain miten ääntämistä käsitellään oppikirjoissa. Analyysin perusteella ilmeni, että ääntämisen käsittely on melko vähäistä ja käsittelytapa sekä sen painopisteet vaihtelevat hyvin paljon kirjasta toiseen. Kielen ilmiöihin viittavissa termeissä esiintyy myös paljon vaihtelua. Analyysin, kielen oppimisen teorioiden ja kielten foneettisen vertailun perusteella käsittelylle on esitetty joitakin parannusehdotuksia, mutta on selvää, että aihe vaatii lisää tutkimusta. Erityisen tärkeää olisi tutkia, miten suomenkieliset oppijat todella ääntävät japania.
-
Äidinrakkaus ihanteena ja myyntivalttina : Äitiyden esittäminen japanilaisissa televisiomainoksissa (2017)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten japanilainen televisiomainonta esittää ja rakentaa äitiyttä. Työssä tarkastellaan myös äitiyden esityskäytännöissä viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Tarkoituksena on pohtia esityskäytäntöjen syitä Japanin kulttuurin ja yhteiskunnallisen tilanteen kontekstissa. Äitiys nähdään Japanissa yleisesti arvostettuna ja ihailtavana tehtävänä, sekä lämmön ja rakkauden symbolina. Valtio on historiallisesti tukenut ja edistänyt ihannetta naisesta kotona hyvän vaimon ja viisaan äidin roolissa, mutta nykypolitiikassa ajatellaan, että naisten osallistuminen työelämään ajaa yhteiskunnan etua. Perinteinen äitiys on siis muuttumassa. Tutkielman aineisto koostuu 80:sta Japanin televisiossa esitetystä äitihahmon sisältävästä televisiomainoksesta, joista 40 näytettiin vuosina 1995–1996 ja toiset 40 vuosina 2015–2016. Aineistoa tarkastellaan laadullisen ja määrällisen sisällönanalyysin keinoin, ja analyysin apuvälineenä käytetään myös semiotiikkaa. Kehyksenä toimii Judith Butlerin performatiivisuusteoria, jonka mukaan sukupuoli on sosiaalisesti rakennettu illuusio. Teoriaa soveltaen ajatellaan, että käsitykset äitiydestä muuttuvat kytköksissä kulttuurin ja aikakauden normeihin ja ihanteisiin, ja mainonnan esitykset ilmentävät ja tuottavat näitä käsityksiä. Tutkielman tulokset osoittavat, että äitiys on edelleen merkittävä ja arvostettu tehtävä Japanissa. Äitihahmoihin yhdistetään erityisesti rakastaminen, huolehtivaisuus ja lapsen kannustaminen – ankaruuskin kumpuaa välittämisestä. Äidinrakkaus toimiikin toistuvasti mainosten kantavana teemana, jolla pyritään vetoamaan katsojien tunteisiin. Äitihahmojen esittämistä käytetään usein myynnin välineenä yhdistämällä tuotteisiin äidin positiiviset ominaisuudet ja konnotaatiot. Äitihahmot mainostavat usein elintarvikkeita ja kodinhoitoon liittyviä tuotteita, mutta myös teknologiaa. Esimerkiksi kameramainokset vetosivat äidin kautta perheen muistojen säilyttämiseen ja puhelinyhtiöt yhteydenpidon tärkeyteen. Aineiston 1990-luvun mainoksissa äidit esitettiin pääasiassa kotiaskareissa tai hoitamassa lasta. Äidit kuvattiin perheen keskiössä, ja he toimivat huolehtimassa kaikista perheen asioista. 2010-luvulla puolestaan toistuivat perhe-esitykset, joissa äidille olennaista oli perhesuhteiden vaaliminen kodinhoidon sijaan. Sukupuoliroolien eronteko oli vähentynyt ja korostuneen aseman sai vanhempien välinen kumppanuus. Nykypolitiikka tai japanilaisten muutoksessa olevat käsitykset eivät kuitenkaan vielä mainonnassa laajemmilta osin ilmene. Äidit määritellään edelleen pääasiassa lasten ja perheen, ei äidin oman identiteetin kautta. Äitiyttä kuvataan enemmän perinteisen ihanteen kuin todellisen yhteiskunnallisen tilanteen mukaisesti.
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten äitiys ja isyys esitetään japanilaisissa kasvatuslehdissä. Lisäksi tarkoituksena on pohtia, miten nämä representaatiot suhteutuvat japanilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitseviin käsityksiin isyydestä ja äitiydestä sekä isien ja äitien rooleista. Teoreettisessa viitekehyksessä luodaan pohja analyysille tarkastelemalla äitiyttä ja isyyttä japanilaisessa kontekstissa. Myös japanilaista perherakennetta ja sen muutosta käsitellään. Analyysin metodologisena selkärankana toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tutkielmassa selvitetään, miten äitiyttä ja isyyttä rakennetaan kasvatuslehdissä. Japanin hallituksen viimeaikaisten osallistuvan isyyden edistämiseen pyrkivien kampanjoiden vuoksi tutkielmassa erityisen mielenkiinnon kohteena ovat erilaiset isyysdiskurssit. Tutkielman aineistona on yhteensä 16 numeroa neljästä vuonna 2014 ilmestyneestä pääasiassa alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnatusta japanilaisesta kasvatuslehdestä. Aineisto on koottu niin, että se koostuu neljästä lehdestä, jotka lukeutuvat markkinoiden suosituimpiin nimikkeisiin mutta edustavat mahdollisimman erilaisia konsepteja ja kohdelukijoita. Tarkastelun kohteena ovat äideille suunnatut Hiyoko Club ja Baby-mo, erityisesti koulutetuille lukijoille suunnattu Aera with Baby sekä isille suunnattu FQ Japan. Tutkimustulokset osoittavat, että kasvatuslehdissä äitien ja isien roolit ja kyvyt esitetään erilaisina ja biologisesti eriytyneinä. Äidit esitettiin usein kodin ja yksityisen piirissä, kun taas isät esitettiin kodin ulkopuolisessa julkisessa piirissä. Äitiys esitettiin naisten pääasiallisena identiteettinä ja elämän pääsisältönä, mutta äitiyteen liittyviä psykologisia kysymyksiä ja ongelmia ei tuotu esille. Äidit ja lapset esitettiin symbioottisessa suhteessa, joka on biologisesti määräytynyt ja siksi luonnollinen. Isät sen sijaan esitettiin usein biologisten ominaisuuksiensa vuoksi epäluotettavina hoivaajina, joiden rooli jää äidin rinnalla toissijaiseksi, vaikka isien esitettiinkin voivan oppia lastenhoitoa äitien ohjauksessa. Samalla lehdissä kuitenkin rakennettiin positiivista kuvaa aktiivisesta ja osallistuvasta isästä, joka voi toimia lapsensa elämäntaitovalmentajana ja viedä tämän uusien kokemusten äärelle. Tällöin mies voi lapsensa kasvatukseen osallistumalla ilmentää maskuliinisuuttaan. Nämäkään positiiviset representaatiot eivät kuitenkaan kyseenalaistaneet hallitsevaa diskurssia, jossa pääasiallinen vetovastuu lastenhoidosta nähdään kuuvaksi äidille.
-
(2019)The thesis discusses American Chinese ethnic identity and factors affecting it. The thesis also explores whether the American Chinese have assimilated into American society. The theoretical framework of the thesis is formed by Stuart Hall's theory of cultural identity and the theory of assimilation by Peter Salins. The thesis represents conceptual cultural research and its research method is a literature review. The source materials of the thesis are comprised of texts written by American Chinese researchers in which they discuss their experiences in the United States. The findings of the thesis are that the American Chinese ethnic identity is not unified, but within the group there are differences in the form and content of ethnic identity. The thesis reveals that the key features of the American Chinese ethnic identity are pan-Asianism, in which cultural identities based on nationalities are combined with a broader Asian identity, and a hybrid identity in accordance with Stuart Hall's identity theory, which simultaneously contains elements from two or more cultural backgrounds. The Americans Chinese consider it important to preserve Chinese cultural traditions. Factors influencing the American Chinese ethnic identity that arise in this thesis are American Chinese communities, the attitudes of the majority population, and representation, that is, how they are presented in popular culture and media. The study shows that the way of representation of the American Chinese has been stereotypical and scarce, which has affected their ethnic identity. Within the American Chinese group there is also dispersion in assimilation. It can be said that the American Chinese in general have assimilated into American culture and society at least at the level of behavior and adopted superficial aspects of it. Younger age groups have assimilated at a deeper level and embraced American values.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan japanilaisten animefanien tekemiä matkoja animesarjoihin ja -elokuviin liittyville paikoille. Tällaisia matkoja kutsutaan usein animepyhiinvaelluksiksi, ja niillä katsotaan olevan uskonnollisia konnotaatioita, sillä niistä käytetään japaniksi usein nimitystä “seichi junrei”, joka alun perin tarkoittaa uskonnollisia pyhiinvaelluksia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii Grounded Theory ja metodina narratiivinen haastattelu. Tutkimusta varten haastateltiin viittä japanilaista henkilöä, jotka ovat tehneet animepyhiinvaelluksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä haastateltavia motivoi animepyhiinvaelluksille, ja millaisia vaikutuksia animepyhiinvaelluksilla on sekä henkilöihin itseensä että Japanin yhteiskuntaan. Tulokset analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin litteroimalla ja koodaamalla haastattelut. Tutkimuksen pohjana toimivat myös tutkijan omat vierailut useilla animepaikoilla Japanissa. Tuloksia tarkastellaan lopuksi myös Pearcen Travel Career Pattern -teorian näkökulmasta, sekä kolmesta pyhiinvaellusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että motivaatio animepyhiinvaelluksille voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1) “anime”, joka on matkan ensimmäinen ja tärkein motiivi, ja käsittää paikan, joka on kuvattuna animessa, 2) “ympäröivät alueet”, jotka ovat seuraava motiivi, ja käsittävät ympäröivät alueet, jotka eivät kuitenkaan näy itse animessa, sekä alueella asuvat ihmiset, ja 3) “muut syyt/muistot”, esimerkiksi matkakumppanit tai muut matkalla tavatut ihmiset, sekä muut paikat, joissa vierailtiin esimerkiksi matkalla animepaikoille tai niistä pois, toisin sanoen henkilökohtaiset muistot. Tutkimuksessa todetaan myös, että matka vaikuttaa muun muassa animen katselukokemukseen siten, että siinä missä ennen matkaa ja matkan aikana paikkaa katsotaan teoksen näkökulmasta leviten ympäröiviin alueisiin ja muihin paikkoihin (tasosta 1 tasoon 3), matkan jälkeen teosta aletaan usein katsoa henkilökohtaisesta näkökulmasta (tasosta 3 tasoon 1), sillä katsojalle palautuu mieleen paikat, joissa hän on itse käynyt, ja nämä henkilökohtaiset muistot sekoittuvat katselukokemukseen. Yhteiskunnallisesti animepyhiinvaellukset on alettu nähdä yhtenä matkailun muotona, ja useat alueet ovatkin alkaneet yhä enenevissä määrin käyttää animepyhiinvaelluksia matkailun edistämiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että tästä johtuen myös animefanien itsensä sisällä on tapahtunut asennemuutos, jonka ansiosta fanien itsensäkin on aiempaa helpompi tehdä tällaisia matkoja ei pelkästään sen vuoksi, että informaatiota on tarjolla aiempaa enemmän, vaan myös sen vuoksi, että he kokevat olevansa tervetulleita.
-
(2018)Kiinnostus arktisia alueita kohtaan on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Ilmastonmuutoksen eteneminen on aiheuttanut maailmanlaajuista huolta, mutta myös lisännyt mahdollisuuksia hyödyntää aluetta taloudellisesti. Jäätiköiden sulaminen ja muut arktisen alueen ympäristömuutokset mahdollistavat merenalaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisen sekä arktisten merireittien avaamisen. Suomen ja Venäjän kaltaisten arktisten maiden lisäksi myös ei-arktiset maat, kuten Kiina ja Japani, ovat viime vuosina julkaisseet omat arktista aluetta koskevat strategiansa. Tutkielmassani tarkastelen Kiinan ja Japanin arktisen alueen politiikkaa diskurssianalyysin keinoin. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia merkityksiä arktinen alue saa Kiinan ja Japanin arktisissa diskursseissa ja miten maat rakentavat itselleen identiteettiä ja legitimiteettiä arktisina toimijoina. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämään poststrukturalistiseen diskurssiteoriaan. Teoriassa keskeistä on oletus siitä, että diskurssit sekä kuvaavat että rakentavat sosiaalista todellisuutta. Tarkastelen tutkimuksessani myös fantasian roolia Kiinan ja Japanin arktisessa diskurssissa. Tämä analyysi perustuu Jason Glynosin ja David Howarthin käsitteeseen fantasmaattisista logiikoista (logics of the fantasmatic). Tutkielma on vertaileva tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu englanninkielisistä Kiinan ja Japanin arktista politiikkaa käsittelevistä puheista, lausunnoista, asiakirjoista ja muista poliittisista teksteistä. Kaikki tekstit ovat valtiollisten tahojen tuottamia ja edustavat maiden virallista linjaa globaalissa arktisessa diskurssissa. Tekstit sijoittuvat aikavälille 2010–2018. Tuloksista käy ilmi, että Kiinan ja Japanin arktisissa diskursseissa on paljon yhtymäkohtia. Kansainvälinen yhteistyö, tiede ja ympäristö esiintyvät teemoina molemmissa diskursseissa, joskin eri painotuksin. Yhteneväisyyksien ohella analyysi paljastaa myös ainutlaatuisia piirteitä maiden diskursseista. Näistä merkittävimpiin lukeutuu fantasian rooli Kiinan keskeisenä diskursiivisena strategiana sekä Japanin identiteetti merten suurvaltana ja tieteen edelläkävijänä.
-
(2018)Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.
-
(2016)Tämä pro gradu on etnografinen tutkielma kiinalaisesta huayan-buddhalaisuudesta tekstuaalisena ja elävänä harjoitusperinteenä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Työn tavoitteena on kartoittaa, miten huayan-buddhalaisuutta harjoitetaan tänä päivänä ja selvittää miten koulukunnan rooli muotoutuu Amerikan buddhalaisuuden kentässä. Koska aikaisempi huayan-buddhalaisuuteen liittyvä tutkimus lähestyy aihetta vain filosofisesta, tekstuaalisesta ja historiallisesta näkökulmasta, on tämän työn tarkoitus luoda uutta etnografista tietoa. Tutkielma on luonteeltaan monitieteinen ja rajoja ylittävä: se koskettaa niin Itä-Aasian tutkimusta, uskontoantropologiaa kuin buddhalaisuuden tutkimustakin. Aineisto kerättiin Kaliforniassa seitsemän kuukauden aikana, syyskuusta 2015 maaliskuun loppuun 2016. Milpitaksen kaupungissa sijaitsevassa huayan-temppelissä kenttätyötä tehtiin yhteensä kymmenen päivää. Aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista, puolistrukturoiduista haastatteluista, vapaamuotoisista keskusteluista sekä kenttätyön aikana otetuista valokuvista ja sieltä saaduista dokumenteista ja artefakteista. Nauhoitettuja haastatteluja on kuusi kappaletta, yhteensä noin yhdeksän tuntia ja muita nauhoituksia (palveluksista, luennoista ja muista tapahtumista) yhteensä noin 18 tuntia. Muut haastattelut on kirjoitettu muistiin lyhyemmistä keskusteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla hyödyntäen muun muassa Adam Yuet Chaun luokittelua kiinalaisesta uskonnon harjoittamisesta sekä Thomas A. Tweedin mallia translokaalista buddhalaisuuden tutkimisesta. Tutkielmassa havaittiin, että huayan-buddhalaisuus ilmenee ennen kaikkea Avataṃsakasūtraan perustuvan skriptuaalisen, kiinalaista buddhalaisuutta noudattavan rituaalisen ja suhteisiin keskittyvän, sekä Cundī-kulttiin keskittyvän esoteerisen ja käytännöllisen harjoittamisen kautta. Henkilökohtainen kultivointi on huayan-buddhalaisuudessa keskeisellä sijalla, mutta lukuisat harjoitustavat eroavat länsimaisesta meditaatioon keskittyvästä harjoituksesta: huayan-kultivointi tapahtuu pääosin resitoinnin, visualisoinnin ja opiskelun avulla kuitenkaan poissulkematta muita harjoitusmuotoja. Milpitaksen yhteisö määrittää itsensä huayan-koulukuntana universaaliksi ja inklusiiviseksi, mutta käytännössä tiettyjä harjoituksia, etenkin Cundī-suutran ja mantran resitointia, suositaan yli muiden harjoitusmuotojen. Historiallisesti harjoitusmuodot ovat muuttuneet eri patriarkkojen painotusten myötä – sama on nähtävissä tänä päivänä opettajien sukupolven vastikään vaihduttua. Amerikan buddhalaisuuden kentässä huayan-koulukunta edustaa yhä etnistä buddhalaisuutta opetuksen ja harjoittamisen ollessa kiinankielistä. Maallikkoharjoittajien vanheneminen luo kuitenkin uutta painetta saada nuoria mukaan ja sisällyttää englanti harjoituskieleksi. Huayan-buddhalaisuuden translokaalit yhteydet Taiwaniin ja Kiinaan pitävät opetukset ja opettajat jatkuvassa virtauksessa, ja akateeminen painotus opiskelussa tuonee uusia yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisesti.
-
Bound and Unbound Femininities : Chinese and Western Angles to Embodied and Foot-bound Femininities (2016)Tämä tutkielma analysoi kiinalaisen naiskuvan muotoutumista historiallisen jalkojen sitomisen traditioon ja naiskehoon liittyvän diskurssin kautta. Tarkastelun kohteena ovat etenkin vuodet 1860–1912, jolloin naiseuden määrittäjiksi nousivat sekä länsimaalaiset toimijat että kiinalaiset uudistusmieliset älymystön edustajat. Jotta jalkojen sitomisen merkityksellisyys naiseuden ja naiskehokuvan muotoutumisen kannalta ei jäisi vajaaksi, tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös jalkojen sitomisen historiaa, sen eri ilmentymiä sekä symboliikkaa kattavasti. Jalkojen sidonnasta kehittyi Ming-dynastian (1368–1644) kuluessa arvostettu eliitin keskuudessa levinnyt traditio, joka perustui naisellista kehoa ihannoivaan kauneusihanteeseen ja vaikutti siihen, että sitomisesta muodostui tärkeä osa kehokulttuuria ja naisidentiteettiä. Sidotut jalat määrittivät kiinalaista naiseutta aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jalkojen sitomisen yli tuhatvuotinen perinne menetti nopeasti arvonsa samalla kun traditionaalisesta naiseudesta ja naiskehosta tuli kiinalaisen reformistiretoriikan ansiosta tarpeeton. Kansallisen sekä kansainvälisen mielipiteen muutoksen takana olivat etenkin 1860-luvulta alkaen euroamerikkalaiset lähetystyöntekijät ja erinäisten Kiinassa matkanneiden tai siellä oleskelleiden lääkärien, diplomaattien, valokuvaajien ja naisaktivistien toiminta, jota määrittivät etenkin aikakauden kolonialistiset pyrkimykset. Tämän negatiivisen kehokuvan omaksuivat myöhemmin Kiinassa 1890-luvulta asti vaikuttaneet uudistusmieliset miehet ja naiset, joiden retoriikan keinoksi muodostui myös jalkojen sitomiseen liittyvän naiseuden arvostelu sekä uuden naiskäsitteen muokkaus, joka korosti etenkin sitomistradition lopettamista. Analyysin kohteena ovat naiskehokuvan muutokset ennen ja jälkeen niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka johtivat siihen, että jalkojen sitomisesta kehittyi Kiinassa kansallisen häpeän symboli. Naiskehon tutkimisessa on hyödynnetty sosiaalisen konstruktionismin monipuolista viitekehystä historiallisessa kontekstissa sekä kolonialistisen kehokäsityksen analysointia toiseuden ja toiseuttamisen kautta, etenkin Edward Saidin orientalismi-käsitettä mukaillen. Lopuksi pohditaan tämän historiallisen diskurssin vaikutuksia jalkojen sitomisen nykykäsityksiin.
-
(2016)Työssä tutkitaan chengyu-idiomien käännöksiä Lu Wenfun Herkkusuu-romaanin suomennoksessa. Kiinalaisiin chengyuihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuurispesifiä informaatiota, minkä takia ne ovat haastavia kääntää. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia käännösstrategioita chengyuiden kääntämisessä on Herkkusuun suomenoksessa käytetty. Tutkimus on luonteeltaan deskriptiivinen. Tutkimuksen aineiston muodostavat alkuteoksesta ja suomennoksesta kerätyt 168 idiomaattista chengyuta sekä niiden suomenkieliset käännösvastineet. Käännöstapoja luokittelemalla huomataan, että yleisin käännöstapa on epäidiomaattinen parafraasi (79.2%). Muita käännöstapoja ovat kääntäminen suomenkielisellä idiomilla (13.1%), suora käännös (4.1%) sekä poisto (3.6%). Käännöstavan valintaan vaikuttavat olennaisesti konteksti ja käännöksen skopos. Käännösvastine on useimmiten alkutekstiä semanttisesti läpinäkyvämpi. Puolet (50%) idiomien käännöksistä sisältää osittain samoja leksikaalisia komponentteja alkutekstin kanssa, 5% käännöksistä sisältää likimain samat leksikaaliset komponentit ja 45% täysin erilaiset leksikaaliset komponentit. Aineistossa ei esiinny yhtäkään suoraa käännöstä kiinankielisestä idiomista suomenkieliseen idiomaattiseen ilmaukseen.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on analysoida nuorten eteläkorealaisten aikuisten kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta ja saavuttamisen tarpeesta. Näkökulmana käytetään teoriaa kulttuurien ulottuvuuksista ja kulttuurisista arvoista, joiden kautta eri kulttuureja on mahdollista vertailla niiden yksilökeskeisyyden eli individualismin ja yhteisöllisyyden eli kollektivismin kannalta. Tutkimus pyrkii hahmottamaan, miten eteläkorealaiset aikuiset kokevat tavoitteiden saavuttamisen korealaisessa yhteiskunnassa, jonka on kuvailtu asettavan erityisesti nuorten sukupolvien harteille merkittäviä paineita niin opiskelun kuin työelämänkin saralla. Tutkimuksen taustalla ja punaisena lankana kulkee teoria Koreasta maana, jossa kulttuurin individualistiset ja kollektivistiset elementit ovat näkyvillä samanaikaisesti muodostaen monella tapaa uniikin yhtälön perinteisiä konfutselaisia arvoja ja modernia, länsimaalaistunutta elämäntyyliä. Tutkielma esittelee individualismin ja kollektivismin peruskäsitteiden lisäksi juuri korealaiselle kulttuurille erityisiä kollektivismin ja individualismin erityispiirteitä ja pohtii niitä motivaatioteorian ja korealaisen nyky-yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkielma ammentaa kulttuurintutkimuksen lisäksi mm. psykologiasta ja yhteiskuntatieteistä, sekä uutisartikkeleista ja sosiaalisesta mediasta, jotka rikastuttavat teoriataustaa ajankohtaisuudellaan ja ihmisläheisyydellään. Varsinaiseksi tutkimusmetodiksi on valittu narratiivinen tutkimus, jonka vahvuus on niin ikään mahdollisuudessa kuulla vastaajia suoraan heidän omien kertomustensa kautta. Narratiivit on koottu sähköisellä kirjoituspyynnöllä, ja sen kautta tarinansa jakoi yhteensä kuusi nuorta korealaista, joiden joukossa on sekä opiskelijoita että jo työelämään siirtyneitä. Sekä kirjoituspyyntö että saadut tarinat on kirjoitettu koreaksi. Narratiivien kautta välittyviä kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta analysoidaan teemoittelun ja kategorisoinnin keinoin. Keskeisiksi teemoiksi kerätyissä narratiiveissa nousevat se, millaisina suorittajina nuoret korealaiset itsensä näkevät, kuinka he kokevat ympäröivän korealaisen yhteiskunnan vaikuttavan tavoitteiden saavuttamiseen, ja millaisia syitä heillä on tavoitteidensa taustalla. Tavoitteiden saavuttaminen on vahvasti osa heidän minuuttaan, ja siinä yhdistyivät niin yhteisölliset periaatteet kuten yhteiskunnan auttaminen, että yksilöllisemmät unelmat ja oman sydämen seuraaminen. Vertautuminen muihin värittää korealaisten saavutuskokemuksia ja esimerkiksi hyvään yliopistoon pääsemistä pidetään tärkeänä etappina ja päämääränä. Samanaikaisesti tavoitteiden saavuttamisen pakollisuus sekä suorituspaineet herättävät lannistusta, jossa heijastuu vahvasti korealaisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys. Tutkielma tuottaa yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka korealaisen yhteiskunnan suorituskeskeisyys heijastuu nuorten aikuisten kokemuksiin heidän tavoitteidensa saavuttamisesta ja myös heidän minäkuvastaan. Myös individualististen ja kollektivististen elementtien yhteenkietoutuminen korealaisessa kulttuurissa tuodaan esiin konkreettisin esimerkein ja sanoin vastaajien omista tarinoista.
-
(2020)Tutkielma käsittelee viestinnällistä opetusta kiinan kielen opetuksessa sekä opettajien omia käsityksiä omasta opetuksestaan. Suomessa yleinen opetussuuntaus on ollut hyvin pitkään mm. sosiokonstruktivistinen ja viestinnällinen kielenopetus on yksi tapa toteuttaa sen mukaisia periaatteita. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten paljon opettajat hyödyntävät viestinnällistä opetusta kiinan kielen opetuksessa ja miten heidän omat käsityksensä opetuksesta mahdollisesti poikkeavat todellisuudesta opetustilanteissa. Tutkimustavaksi valikoitui tapaustutkimus, jonka puitteissa yhdistettiin tutkimusmenetelmiä. Luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivinen. Ensin pyrittiin kartoittamaan yleistilannetta kiinan kielen opetuksessa kyselyllä. Varsinaisen tutkimuksen menetelminä toimivat kiinan kielen opetustuntien observointi luokissa ja opettajien haastattelut. Observoinnin suunnittelussa sekä toteutuksessa hyödynnettiin KIELO tutkimuksen kyselyssä mainittuja aihealueita, joiden kautta pyrittiin selvittämään, mitkä viestinnälliselle opetukselle tavanomaiset tekijät toteutuivat opetuksessa. Haastatteluissa kerättiin opettajien omia käsityksiä opetuksesta ja niitä vertailtiin observoinnissa kerättyyn aineistoon. Tutkimuskohteena olivat oppilaitokset Helsingissä. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kiinan kielen opettajat eivät pääosin käyttäneet viestinnällisiä opetusmenetelmiä opetuksessaan. Heidän oma käsityksensä viestinnällisestä opetuksesta poikkesi myös jonkin verran lähdekirjallisuudesta. Opetuksen keskipisteenä oli opetusmateriaali, joka ikään kuin määritti opetuksen tahdin ja sisällön. Myöskään opettajien laatimat tehtävät eivät aina tukeneet viestinnällistä vuorovaikutusta vaan niiden tarkoitus oli harjoitella opittuja rakenteita. Tutkimuksesta kävi ilmi, että opettajat pitivät oppilaiden kiinan kielen taidon osaamista tärkeänä. Muihin viestintätaidon aihealueisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka avioliiton perusteella maahan muuttaneita henkilöitä määritellään Etelä-Korean laki- ja muissa säädösteksteissä ajanjaksona 2008–2016. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti avioliittomuuttajien määritelmä rakentuu sosiaalisesti, kontekstisidonnaisesti, ja kielenkäytöllä on aina seurauksia tuottava luonne. Avioliittomuutto on sukupuolittunut ja alueellinen ilmiö. Vuonna 2016 Etelä-Koreassa oli 152 374 avioliittomuuttajaa (mikäli Korean kansalaisuuden saaneet henkilöt lasketaan mukaan, luku on noin kaksinkertainen). Heistä naisia oli 84 prosenttia. Suurin osa avioliittomuuttajista asui kaupungeissa. 37 prosentilla heistä on Kiinan kansalaisuus. Analysoin diskurssianalyysin keinoin keskeisiä avioliittomuuttajia koskevia säädöstekstejä. Aineiston ja tulkinnan perusteella tunnistetaan neljä erilaista, osittain toisiinsa sekoittuvaa diskurssia: määräävin diskurssi asemoi avioliittomuuttajat monikulttuuriseen perheeseen, jonka tavoitteena on muun muassa koulutuksen kautta tukea avioliittomuuttajan rooleja perheessä. Tähän liittyy avioliittomuuttajien integraatiota korostava diskurssi. Avioliittomuuttajat kuuluvat erityiseen ryhmään Korean säädösteksteissä esimerkiksi kansalaisuuslain näkökulmasta. Jo maahantulomääräykset kielitaitovaatimuksineen ja tuettu polku aina kansalaistamiseen saakka ohjaavat heitä integroitumaan sekä korealaiseen yhteiskuntaan että perheeseen. Lisäksi aineisto antaa viitteitä riskien ja toiseuden diskursseista. Muista maahanmuuttajaryhmistä poiketen ainoastaan avioliittomuuttajien asemoiminen monikulttuuristen perheiden diskurssiin on myös tätä ryhmää homogenisoiva. Esitän, että tähän monikulttuurisen perheen diskurssiin yhdistyy myös diskursseja traditionaalisesta naiseudesta ja äitiydestä. Vaikka käytössä on tässä yhteydessä käsite damunhwa eli monikulttuurisuus, se ei itsessään kerro tämän poliittisen diskurssin monikulttuurisuudesta. Tämä kategoria saa korealaisessa kontekstissaan erityisen merkityksen avioliittomuuttajien perheiden kuvaajana, joka samalla tuo myös esiin tämän ryhmän keskeisyyden poliittisessa päätöksenteossa.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee puolustuspolitiikkaa ohjaavan strategisen kulttuurin muutoksia Kiinan tasavallassa Taiwanilla vuosien 2006 ja 2009 puolustuspoliittisten selontekojen valossa. Taustana tutkimukselle on maan demokratisoitumiskehitys. Strategisen kulttuurin viitekehys mahdollistaa puolustuspolitiikan kokonaisvaltaisen tarkastelun. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat siviili-sotilassuhteet ja puolustusdoktriinit sekä näiden muutokset. Tutkielma paikallistaa maan sotilaallisten instituutioiden synnyn Kiinan vuoden 1911 tasavaltalaisen vallankumouksen jälkeiseen hajaannuksen aikaan, jolloin vallankumouspuolue Kuomintang perusti puoluearmeijan tavoitteenaan maan yhdistäminen. Hävityn sisällissodan jälkeen Taiwanille siirtyneen Kiinan tasavallan kohtaamat ulkoiset ja sisäiset paineet johtivat asevoimien roolin korostumiseen valtion sisäisen vakauden takaajana autoritäärisen hallinnon väkivaltakoneiston keskeisimpänä osana. Osana Taiwanin demokratisoitumiskehitystä 1980-luvulta lähtien myös asevoimiin ja niiden toimintakulttuuriin kohdistui muutospaineita. Demokratisoituminen onkin asevoimien kannalta merkinnyt selkeämpää suuntautumista, ulkoisen uhan torjuntaan ja poliittiseen puolueettomuuteen pyrkimistä. Tutkielman keskeisinä lähteinä käytetyistä puolustuspoliittisista selonteoista käy ilmi, että siviilihallinnon vahvistaminen suhteessa asevoimiin on jatkunut vielä 2000-luvulla. Selonteoissa toistuu myös kokonaismaanpuolustusta koskevan kansallisen konsensuksen luomisen ja vahvistamisen tarve, mikä tutkielmassa liitetään osissa taiwanilaista yhteiskuntaa esiintyvään, autoritäärisen hallinnon ajalta periytyvään epäluuloon asevoimia kohtaan.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan japanilaista Kantai Collection -laivastosotapeliä ja siihen liittyvä mediakokonaisuutta (media mix) sekä kyseisen mediakokonaisuuden yleisön sen pohjalta tuottamia omakustanteisia fan fiction -teoksia. Kantai Collection -pelin eri versioiden lisäksi tarkastellaan samannimistä animaatiosarjaa, mutta viitataan myös sarjakuva- ja elokuvaversioihin. Fan fiction -teoksia tarkastellaan sekä määrällisesti (N=120) että laadullisesti (N=46). Tarkastelu on kaksivaiheinen. Ensiksi analysoidaan alkuperäisteosten tarinarakenteita ja diskursseja Tyynenmeren sodasta ja Japanin lähihistoriasta soveltaen Michel Foucault’n määrittämää diskurssianalyysia sekä Umberto Econ teoriaa avoimista ja suljetuista teoksista. Toisessa vaiheessa analysoidaan samoin laadullisin menetelmin, miten yleisön tuottamat fan fiction -teokset toisintavat alkuperäisteosten diskursseja. Fan fiction -teosten laajan sisällöllisen hajonnan johdosta tutkielmassa tarkastellaan niiden yleisluonnetta lyhyesti myös määrällisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten Kantai Collection -aiheisille teoksille omistautunut yleisö reagoi näitä kansallisesti kiistanalaisia teemoja käsitteleviin diskursseihin. Tutkielman teoreettinen kehys rakentuu kahdesta pääjuonteesta. Ensimmäinen niistä perustuu pääasiassa Hashimoto Akikon sekä Franziska Seraphimin analyyseihin ja teorioihin Tyynenmeren sotaa koskevan kollektiivisen muistin muutoksesta Japanissa. Tutkielmassa kysytään, miten havaitut diskurssit ilmentävät Hashimoton ja Seraphimin esittämää kollektiivisen sotamuiston hajaannustilaa, joka on tehnyt vaikeaksi välittää yhtenäistä kansallista identiteettiä uusille sukupolville. Toinen teoreettinen juonne perustuu keskeisesti Ōtsuka Eijin teoriaan mediakokonaisuuksien luomista mielikuvitusmaailmoista. Hänen teoriassaan useista toisiaan täydentävistä versioista, kuten peleistä, sarjakuvista ja animaatiosarjoista, koostuvat mediakokonaisuudet luovat katsojien mielikuvituksissa ”vaihtoehtoisia todellisuuksia,” joihin katsojat yhdistävät myös palasia todellisesta historiasta. Tämä prosessi irrottaa historialliset tosiasiat viitekehyksestään, eikä esimerkiksi teoksissa ilmeneviä viittauksia sotaan tai muihin historiallisiin tapahtumiin käsitetä enää suhteessa todellisuuteen. Yleisö näkee ne ainoastaan fiktiivisten teosten pohjalta luodun mielikuvitustodellisuuden viitekehyksessä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että alkuteosten diskurssien rakenne on erittäin monitulkintainen, ja että se käyttää parodiaa keinona välttää selkeä historiallisen narratiivin esittäminen. Alkuteosten sisällössä ei voida puhua ”sodan ihannoinnista,” mutta ne eivät liioin kritisoi Tyynenmeren sotaa ja sitä edeltävää historiaa. Tästä huolimatta tuottaja-yleisö muodostaa pitkälti rauhaa ja yhteisöllisyyttä korostavia diskursseja omissa teoksissaan. Toisaalta analyysi myös osoittaa, että yleisö tulkitsee sodan ja historian käsitteet hyvin abstraktilla tasolla sekä pääosin suhteessa mediakokonaisuuden sisäiseen maailmaan eikä suhteessa todellisuuteen. Tutkimustulokset antavat empiiristä tukea teoreettisessa kehyksessä esiteltyjen tutkijoiden ajatuksille.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin diskurssit, joilla japanilaisesta bukatsu-urheilutoiminnasta eli japanilaisten yliopistojen urheilukerhotoiminnasta ja sen harrastamismotivaatiosta puhutaan haastattelutilanteissa. Ilmenevät diskurssit avaavat samalla tärkeimpiä motivaatiosyytä bukatsu-harrastukselle. Tarkoituksena on myös tarkastella minkälaisia identiteettirooleja harrastajat luovat itselleen ja bukatsu-toiminnalle puheenvuoroillaan. Tarkastelun kohteena on lisäksi henkilökohtainen suhde, jonka harrastajat rakentavat itsensä ja harrastuksensa välille. Teoreettinen viitekehys nostaa esille japanilaiset yhteiskuntakulttuurilliset ilmiöt ja erityispiirteet sekä Herzbergin ja Vroomin motivaatioteoriat, joita analyysiosuudessa heijastellaan haastateltavien sanomisiin ja näiden puheissa ilmeneviin diskursseihin. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sosiaalista todellisuutta, jota puheella rakennetaan. Aineisto koostuu toukokuussa 2015 Japanin eri yliopistoissa kerätystä nauhoitetusta vain tätä tutkimusta varten tehdystä kuudesta teemahaastattelusta, jotka on tehty japanin kielellä. Yksipuolisten tulosten välttämiseksi haastateltavat ovat kaikki keskenään eri opiskeluvuoden opiskelijoita, eri asemassa harrastuskerhossaan tai eri lajin edustajia. Analyysin ja siitä tehtyjen tulkintojen jälkeen aineistossa on havaittavissa kaksi päädiskurssia: ihmissuhdediskurssi sekä traditiodiskurssi. Näiden alaisuudessa ilmenee useita tulkintarepertuaareja, mutta tutkimus nostaa esille vain kaikissa haastattelukatkelmissa esiintyneet repertuaarit. Tutkimus osoittaa, että ihmissuhdediskurssiin liittyvät repertuaarit kertovat harrastamismotivaation syiksi tiedostamattomat aspektit, jotka kumpuavat haastateltavien sisäisistä sosiaalisista tarpeista ja niiden tyydyttämisestä sekä ylläpitämisestä. Traditiodiskurssin repertuaareissa haastateltava vetoaa harrastusmotivaatiosta puhuttaessa perinteisiin sekä sisäisesti tiedostamiinsa seikkoihin, jotka toteuttamalla haastateltava voi korostaa esimerkiksi japanilaisuuttaan ja asetettujen normien mukaan elämistä. Ihmissuhdediskurssi nousee traditiodiskurssia yleisemmäksi, mistä voidaan päätellä bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation olevan pääasiassa yksilöltä tiedostamatonta. Haastateltavat konstruoivat kuitenkin puheellaan bukatsu-toimintaa tärkeäksi osaksi yliopistoelämää diskurssista ja repertuaarista riippumatta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation taustalla ei ole vain yhtä selkeää syytä, ja motivaatio on moniulotteinen rakenne, johon vaikuttavat niin yksilön taustatekijät kuin tilannekonteksti kuten aika ja paikka. Myöskään bukatsu-toiminta ei ole yksisuuntainen ilmiö, jolloin tutkimuksen teoriaosuudessa esitellyt teoriamallit voivat harrastajasta ja tilanteesta riippuen joko päteä tai olla pätemättä bukatsun ja motivaation laajalla tutkimuskentällä.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastelen, millainen on japanilaisen yhteiskunnan ja kirjallisuuden luoma kuva japanilaisnaisen kielenkäytön ihanteesta sekä miten se ilmenee manga-sarjakuvien naispuolisten hahmojen kielenkäytössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millaista japanin kielen feminiinisten piirteiden variaatiota tarkasteltavien manga-sarjojen naispuolisten henkilöhahmojen puheessa esiintyy? 2) Millä tavoin nämä piirteet ilmenevät erilaisissa puhetilanteissa erilaisten henkilöhahmojen puhetyyleissä? Teoriaosuudessa tarkastelen japanilaisnaisille sopivaksi katsotun kielen luonnetta ja historiaa sekä kielen yhteyksiä naisten asemaan japanilaisessa yhteiskunnassa. Käytän feminiinisen kielenkäytön analyysiin perustana kielentutkimuksessa esitettyjä feminiinisen kielen ilmentymiä. Japanin kielen feminiinisiin piirteisiin luetaan tyypillisesti kielellinen kohteliaisuus, pehmeys, hienostuneisuus, epävarmuus, tietyt lauseenloppupartikkelit, tietyt itseensä viittaavat persoonapronominit ja huudahdukset. Aineistoni koostuu kahdesta erilaisesta manga-sarjasta, jotka ovat molemmat miespuolisille lukijoille suunnattuja. Boku no hīrō akademia -sarjan tarina sijoittuu moderniin Japaniin ja on suunnattu nuoremmille mieslukijoille. Sarjan kontekstina on sankariakatemia ja sen opiskelijat, jotka ovat pääosin nuoria miehiä. Otoyomegatari-sarja sijoittuu Keski-Aasian 1800-luvun yhteiskuntaan ja on suunnattu vanhemmille mieslukijoille. Siinä painottuvat naishahmot ja heidän arkeensa liittyvät asiat. Tarkastelen kummastakin sarjasta kahta naishahmoa. Käytän aineiston analysoinnissa laadullisia tutkimusmenetelmiä. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynnän laadullista sisällönanalyysia, kun luokittelen aineiston puhetilanteita, joissa valitsemani naishahmot esiintyvät. Puhetilanteiden luokittelun perustana käytän seuraavia kategorioita: puhujien ikä, sukupuoli, hierarkkinen asema, puhetilanteen toimintaympäristö ja keskustelun aihe. Analysoin diskurssianalyysin avulla näytteeseen valitut puhetilanteet. Tutkittu näyte sisältää 35 esimerkkiä erilaisista puhetilanteista. Aineistoni naishahmojen puheessa esiintyy feminiinisen kielen piirteitä, mutta naiselle sopivaksi katsotun kielenkäytön ideaalit toteutuvat vaihtelevasti. Puhetyylien erot voivat selittyä tapahtuma-ajankohtien ja kulttuuristen ympäristöjen perusteella. Yksittäisille hahmoille ominainen kielenkäyttö säilyy eikä siinä tutkitun aineiston perusteella esiinny feminiinisen kielen variaatiota huolimatta puhetilanteen kontekstista tai osallistujista. Japanilainen naisten kieli tutkimusaineistossani on enemmän roolikieltä kuin yritys ilmentää todellisuudessa elävää kieltä.
-
(2017)Vuonna 1927 kaksi tunnettua modernia japanilaista kirjailijaa, Tanizaki Jun’ichirō ja Akutagawa Ryūnosuke, aloittivat kirjallisuusväittelyn, joka kohautti ajan kirjallisuuspiirejä. Proosamuotoista kaunokirjallisuutta käsitelleessä väittelyssään kirjailijat kiistelivät muun muassa juonen oleellisuudesta ja ihanteellisesta rakenteesta. Tanizaki korosti ihanteenaan valheita ja mielikuvitusta, Akutagawa taas tietynlaista ”runollista henkeä.” Väittely sai lisää näkyvyyttä ja erityisen traagisia sävyjä, kun Akutagawa pian väittelyn päätyttyä teki itsemurhan. Huolimatta Akutagawan ja Tanizakin keskeisestä asemasta Japanin kirjallisuudessa ja väittelyn avaamista monipuolisista näkökulmista heidän kirjallisuuskäsityksiinsä, väittelyä on analysoitu vähänlaisesti. Tutkielmassa selvitän, miten Akutagawa ja Tanizaki huomattavina antinaturalisteina suhtautuivat naturalistien karsastamaan fiktioon käymässään väittelyssä. Lisäksi analysoin, millä tavoin Akutagawa ja Tanizaki käytännössä kyseenalaistivat naturalistien ihanteita teoksissaan ja miten kyseenalaistus on nähtävissä heidän tuotannossaan kautta kummankin uran. Väittelyssä Tanizaki puolusti räväkästi valheiden ja mielikuvituksen sijaa proosakirjallisuudessa. Akutagawa sen sijaan oli aikaisemmassa tuotannossaan usein suosinut myyttisiä ja sadunomaisia aiheita, mutta vuonna 1927 hänen kirjallisuusihanteensa oli muutostilassa. Akutagawa koetti puolustaa myös muunlaisen proosan oikeutta olemassaoloon, mutta hänen argumenttinsa jäivät vaille vakuuttavuutta. Kirjailijoiden tuotannosta on löydettävissä joitain toistuvia kirjallisia keinoja, joilla he vastustavat Japanin naturalistien fiktiovastaisuutta ja kritisoivat heidän käsitystään objektiivisuudesta. Paitsi kekseliäitä aiheita, tuotannoissa esiintyy myös paljon epäluotettavia kertojia. Akutagawalla yleistä on myös keskenään ristiriitaiset näkökulmat, ja Tanizakilla puolestaan tekaistujen historiallisten dokumenttien referointi. Tanizakin kirjallinen tyyli oli väittelyn alkaessa muuttunut alku-urasta, mutta hänen suhtautumisensa autobiografisuuteen oli yhtä kielteinen kuin aina. Kautta tuotantonsa Tanizaki säilytti mielikuvituksellisuuden tärkeänä osana kirjallisuuttaan. Linjasta poikkeaa kuitenkin jokunen muistelmateos, sekä hänen suurteoksensa Sasameyuki, josta puuttuu kokonaan Tanizakin tuotannolle tyypilliset seksuaaliset fantasiat. Alku-uransa mielikuvituksellisten novellien jälkeen Akutagawan tuotantoon ilmestyi pian myös arkisesta elämästä ja kirjailijan omista kokemuksista ammentavia teoksia. Muutamina kuolemaansa edeltäneinä vuosina Akutagawa kirjoitti useita omaelämäkerralliseen materiaalin pohjautuvia teoksia. Väittelyyn mennessä hän oli siirtynyt kirjallisuuden autobiografisuuden vastustamisesta sen omakohtaiseen hyödyntämiseen.
-
(2019)The Master’s thesis is about Finland China trade and what factors have been driving it. The research question of the thesis is to see what the leading factors have been to drive the trade and its growth between China and Finland. This is done both as a literature study of the subject as well as an econometric study based on the economic gravitational model for trade. The investigation is done on factor like macroeconomic factors of like GDP of the countries, as well as politics, history, trade agreements, bilateral relations and structure in the trade between the two countries. The main findings in the thesis is that GDP growth of Finland and China effects strongly positively the trade floe between the countries. Additionally, concerning the access of China into the WTO it had statistically a positive effect on the Chinese exports to Finland, while Finnish exports to China did not have the same positive effect, thanks to Chinese access into WTO. Concerning the progresses of trade between the countries it can be seen from first being part just of bilateral trade relations between the two countries of different goods, to more develop into investment of booth countries in each other’s. Regarding the trade of goods, that of exports form Finnish has been more shift from before being exports of higher technology goods of electronic machines and other manufactured goods and machines to more a mix of raw material exports as well as high technology goods. In case of Chinese exports, they have been evolving from low level of goods like textiles and simple manufactured good in 1990s to current day of exports of higher level of especially electrical machinery and machinery and mechanical appliances being of importance, while textiles and simple manufactured goods lost shares in exports. Finland and China have had kind of good political relations with each other’s, by Finland begging its political relations with recognizing China in 1950 and having opening embassy in Beijing in the year of 1952. Furthermore, Finland has had more a policy of most non-interference by its higher political officials and companies into Chinas internal more sensitive affairs, and more promoting good trade and political relations between the two countries.
-
(2017)This thesis focuses on the localization of Japanese rhythm games in the United States and Europe. While the Western Guitar Hero and Rock Band rhythm game series enjoyed huge popularity among people around 2005–2010, the few Japanese rhythm games that were localized in the West during this period were, in general, not able to break through to mass appeal. This study’s aim is to shed light on the reasons why only few Japanese rhythm games have managed to get popular in the West. Concentrating on music used in these rhythm games localized from Japan, the study analyzes seven rhythm games’ localization strategy in regards to their decisions to either change the songs used in a game or to keep the original soundtrack unchanged. The study divides the used localization strategies into three categories: 1) fully localized, 2) partially localized, 3) not localized. The successfulness of the used localization strategy is then evaluated in relation to whether the rhythm game has received sequel localizations in the West. The second part of the study consists of analyses of three surveys aimed at the following three demographics: 1) Japanese Taiko no Tatsujin players, 2) Finnish digital game players, 3) Finnish anime/manga fans. The objectives of the three surveys were to get an understanding of people’s reasons to play rhythm games and what kind of music respondents wanted to be used in rhythm games. The study finds that the most successful localizations of Japanese rhythm games used lesser amount of localization for the rhythm game’s song list. The results from the two Finnish surveys also support this view. The three surveys also indicate that the music used in a rhythm game plays a key factor with original music composed specifically for the game gathering strong support across all three surveys. The thesis concludes with arguing that while the used music might not be the sole reason that decides the fate of a localized rhythm game, its importance should not be disregarded.
Now showing items 1-20 of 110