Browsing by discipline "Översättningsvetenskap"

Tutkin Charles Péguyn teossarjaa Les mystères de Jeanne d’Arc ja sen neljän katkelman suomennosta Uskon lyriikkaa I–III -antologiasarjan jokaisessa osassa. Antologiasarjan runot on koonnut ja suomentanut Anna-Maija Raittila. Péguyn teossarja mukailee keskiaikaisia mysteerinäytelmiä, jotka kuvasivat raamatunkertomuksia tai pyhimyksen elämää. Péguyn näytelmäsarjassa on kolme osaa, joissa esiintyvät kuvitteellinen nunna Madame Gervaise, Jeanne d’Arc sekä Jumala. Muut hahmot on mainittu repliikkien yläpuolella, mutta Jumala puhuu Madame Gervaisen repliikeissä. Välillä Madame Gervaise siis välittää Jumalan puhetta. Suomennoksissa ei hahmoista mainita kuin Jumala. Péguyn trilogiassa Jumalan puhe on erotettu nunnan repliikistä ilmaisemalla profetian alussa ”Jumala sanoo”. Ilmausta toistetaan profetioiden aikana silloin tällöin. Se, milloin nunnan puheenvuoro jatkuu Jumalan viestin jälkeen, on toisinaan pääteltävissä vain puheen sisällöstä. Tätä analysoin tutkimalla deiktisiä viittauksia ja muuta hahmoista annettavaa tietoa. Analyysini perusteella Péguyn trilogian hahmot voi erottaa toisistaan siksi, että kumpikin viittaa toisiinsa ja itseensä eri tavoilla. Nunna esimerkiksi määrittelee itsensä ”syntiseksi ihmiseksi” ja Jumala puhuu oman ”armonsa pelastavasta voimasta” ja viittaa Jeesukseen sanalla ”poikani”. Analyysini avulla todistan, että suomennosten lähdeteksteissä puhuu vain Jumala, jonka puhetta nunna välittää. Nunnan luotettavuus on perusteltu Péguyn trilogiassa, kun taas suomennoksessa korostuu puheen sisältö ja runon puhujan jumaluus. Koska suomennokset kuuluvat antologiaan, niiden tarkoitus ei ole välittää Péguyn teoksen sanomaa kokonaisuudessaan. Tulkintakontekstina käännösantologiat poikkeavat välttämättä lähdetekstien alkuperäisistä konteksteista mutta rikastuttavat ulkomaisen runouden valikoimaa kohdekulttuurissa.