Browsing by discipline "Agricultural Economics"

Tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia ja velvoitteita kohdistuu suomalaiseen alkutuotantoon osana suomalaista ruokaketjua. Haluttiin myös selvittää ruokaketjun tulevaisuudenkehityksen vaikutusta alkutuottajaan kohdistuviin vaatimuksiin. Suomessa oli aiemmin tunnistettu ruokaketjussa seitsemän vastuullisuuden ulottuvuutta. Niitä ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. Vastuullisen toiminnan tavoitteena on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys. Se on myös Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteissa mukana. Politiikan ohjauskeinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ovat täydentävät ehdot, viherryttäminen, ympäristökorvaus, ympäristösopimukset ja eläinten hyvinvointikorvaus. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla ruokaketjun ja sen sidosryhmien asiantuntijoita. Teemahaastatteluihin osallistui seitsemän asiantuntijaa. Mukana oli asiantuntijoita isosta kauppaketjusta, pienistä lähi- ja luomutuotteiden kaupoista, elintarviketeollisuudesta, tutkimusorganisaatiosta sekä ympäristöjärjestöstä. Haastateltavat olivat organisaatioiden johtajia ja yrittäjiä. Haastatteluteemoja olivat suomalaisen ruokaketjun nykytila, vastuullisuus ruokaketjussa, alkutuottajan vastuullisuus ja suomalaisen ruokaketjun tulevaisuus. Haastattelut tehtiin vuonna 2010. Ruokaketjun tulevaisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin kansainvälisen kilpailun kiristyminen, ilmastonmuutos, veden riittävyys ja kuluttajien preferenssit. Tulevaisuuden suuntaa ohjaa politiikka ja lainsäädäntö. Alkutuottajille tärkeimmiksi vastuullisuuden ulottuvuuksiksi nimettiin tuoteturvallisuus, ympäristö ja eläinten hyvinvointi. Parannettavaa nähtiin eläinten hyvinvoinnissa ja ympäristövastuussa. Ympäristövastuullisuuden todentaminen koettiin ongelmalliseksi. Markkinalähtöiseksi ratkaisuksi ehdotettiin vastuullisuutta todentavia laatustandardeja tai -merkkejä. Eläinten hyvinvoinnin todentamista helpottaisi läpinäkyvyyden ja jäljitettävyyden parantaminen. Vastausten perusteella vastuullisuuden kehittäminen ruokaketjussa edellyttää alkutuottajilta tulevaisuudessa tiiviimpää ketjuyhteistyötä, jatkuvaa toiminnan kehittämistä, aiempaa suunnitelmallisempaa toimintaa tuotantopäätöksissä- ja tavoissa ja markkinalähtöisemmän ajattelutavan omaksumista. Maatalouden tuottamissa markkinattomissa tuotoksissa ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin osalta ei saavuteta yhteiskunnallista optimia ilman julkisvallan väliintuloa. Tulevaisuudessa Euroopan unionin yhteisellä maatalouspolitiikalla ohjataan alkutuottajia negatiivisten ulkoisvaikutusten vähentämiseen ja julkishyödykkeiden tuottamiseen entistä enemmän.

Vuosikymmenten taloudellinen integraatio Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Euroopan unionin jäsenmaiden välillä käänsi suuntaa, kun EU-eroa kannattavat voittivat Brexit-äänestyksessä. Kyseessä on merkittävä tapahtuma, joka vääjäämättä tulee vaikuttamaan Englannin kanaalin molemmin puolin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Brexitin vaikutuksia Yhdistyneen kuningaskunnan broilerinlihan tuontiin kolmesta maaryhmästä. Maaryhmät ovat EU-15, EU:n uudet jäsenmaat ja muu maailma. Yhdistyneelle kuningaskunnalle estimoitiin broilerinlihan tuontikysyntäyhtälö ja kullekin kolmelle edellä mainitulle maaryhmälle broilerinlihan vientikysyntäyhtälöt. Estimoitujen yhtälöiden pohjalta simuloitiin Hard Brexit -skenaario, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU-15-maiden sekä EU:n uusien jäsenmaiden välille asetetaan MFN-tariffit. Hard Brexit -skenaarion vaikutuksia verrattiin nykytilanteen jatkumiseen. Tutkimuksessa käytettiin pienimmän neliösumman menetelmää (OLS) ja yhtälöt estimoitiin double-log -funktiomuodossa. Estimoinnit antoivat tulokseksi, että UK:n tulotason kasvaessa yhden prosentin UK:n tuontikysyntä broilerinlihan osalta kasvaa 1,33 %. UK:n tuontikysynnän hintajouston arvo on -0,98. UK:n tuontikysynnän kasvaessa yhden prosentin, vientikysyntä EU-15-maista kasvaa 0,94 %, EU:n uusista jäsenmaista 1,00 % ja muusta maailmasta 1,11 %. Vientikysynnän hintajousto on EU-15-mailla -0,73, EU:n uusilla jäsenmailla -0,86 ja muulla maailmalla -0,08. Hard Brexit -skenaariossa Yhdistyneen kuningaskunnan tuontikysyntä laskee 24,1 %. EU-15-maiden vientikysyntä vähenee 23,7 %, EU:n uusien jäsenmaiden 25,0 % ja muun maailman 24,7 % verrattuna nykytilanteeseen. Hard Brexitin voidaan nähdä muuttavan EU:n aiheuttamat kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen vaikutukset käänteisiksi. Tämän kokonaisvaikutukset ovat negatiiviset. Mikäli EU:n broilerinlihamarkkinat eivät ehdi sopeutumaan lyhyellä aikavälillä, EU-27-maiden markkinoilla tuotetaan vuonna 2021 oletettavan siirtymäkauden jälkeen 89 miljoonaa kiloa broilerinlihaa enemmän kuin sitä kysytään. Tämä vastaisi 252 miljoonan euron viennin arvoa. Mikäli EU-27-maiden markkinoille syntyy ylitarjonta, seurauksena olisi kysyntä- ja tarjontateorian mukaisesti hintojen lasku, kunnes markkinat ovat jälleen tasapainossa. Vaikutukset muun maailman broilerinlihantuottajille ovat estimoinnin mukaan negatiiviset. Muun maailman vientikysynnän aleneminen simuloitiin vientikysynnän hintajouston arvolla, joka ei ollut estimoinnissa merkitsevä ja jonka arvo oli hyvin joustamaton. Kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen teorian mukaan on myös mahdollista, että muun maailman vientikysyntä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kasvaa. UK:n broilerinlihantuottajat oletettavasti hyötyvät, sillä kansainvälisen kaupan teorian mukaan tariffin asettamisen jälkeen tuojamaan tuottajat hyötyvät.

Economic integration refers to the theoretical background which is based on the functioning of regional trade agree-ments (RTAs). Trade in context of economic integration embodies special characteristics in comparison to classical free trade. The special characteristics are contested whether they are welfare enhancing or diverting. RTAs are trade agree-ments between two or more countries and their number has been increasing during the last decades. Such agreements play an important role in international agro-food trade as already over 50% of agricultural products are traded within or between RTAs. The increase in number of RTAs and wider inclusion of agricultural trade in these agreements have revealed new agricultural trade policy measures which distort trade in agro-food products. These are so called non-tariff measures of which this study focuses on sanitary and phytosanitary (SPS) measures. The legitimate intention of such measures is to protect plant, animal and human health and prevent the spreading of harmful pathogens through international trade. This study attempted to create a theoretical framework for analysis of trade effects caused by SPS measures. The ef-fects were found to depend first of all on the burden of compliance and the nature of a SPS measure. Burden of com-pliance was divided into three dimensions of specific, uniform or universal measures according to whom the costs are due. For the nature of the SPS measures three categories were identified: cost-increasing, quantity-restricting and combining SPS measures. The developed theoretical framework was applied to analyze the case of poultry meat trade between the EU and the US in a case where the SPS measure becomes ineffective. The SPS measure of pathogen reduction treatments (PRTs) applied by the EU was identified as a combining measure. After having analyzed the trade effects in partial equilibrium framework, the changes in economic welfare for the EU poultry meat market were quanti-fied. The quantification of the economic welfare measures was made by using partial equilibrium comparative static analysis combined with Marshallian economic surplus framework. Economic surplus measures were calculated by comparing the initial welfare levels with the corresponding levels after the policy change. The analysis concentrated on short-term effects and the base year used was 2013. The calculations proceeded by defining supply and demand equations to calculate equilibrium price and quantity in the present policy regime which enabled calculations of consumer and pro-ducer surpluses. Then, the new trade policy regime was introduced by manipulating producer price. Equations defined in the first stage were used to calculate new quantities for production and consumption in the EU. Then, consumer and producer surpluses were calculated in the new trade policy regime. Finally the obtained results were compared with each other. The results of the welfare analysis show that the SPS measure concerning the use of PRTs in poultry meat has impact on producer and consumer welfare in the EU. Consumer welfare increased after the SPS measure became ineffective. The explanation is the decrease in price which lead to increase in consumption. However, producer welfare decreased as a consequence of lower price. The production of poultry meat decreased which meant that the gap between the EU production and consumption increased. This indicated that the import demand for poultry meat increased for the EU. If the imports were not restricted from the US, consumers would be able to obtain the higher welfare level than before the change in policy regime.

Kestävä ja tehokas viljely on maapallon väkiluvun kasvaessa tärkeää. Kalkituksella parannetaan ravinteiden hyväksikäyttöä ja näin voidaan vähentää ympäristökuormitusta ja mahdollisesti tuottaa suurempi tai samantasoinen sato pienemmillä panoksilla. Tämä tutkimus selvittää erilaistumisen keinoja kalkitusaineiden myynnissä ja kartoittaa Suomessa tapahtuvaa kalkkikauppaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta käsittelee kalkkia ja sen merkitystä Suomen maanviljelyssä. Lisäksi tutkitaan yrittäjyyden mahdollisuuden havaitsemista, liikeideaa, liiketoimintamallia ja asiakaskokemusta yhden alalla toimivan yrityksen näkökulmasta. Kilpailutekijöistä tutustutaan SWOT-analyysiin, Porterin viiteen kilpailutekijään ja kilpailuetuun. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa kyseiseltä yritykseltä meesakalkkia vähintään kerran ostanutta maatalousyrittäjää vuonna 2020. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Myös yrittäjä haastateltiin. Tutkimuksen johtopäätöksinä yrityksen kannattaa markkinoinnissaan keskittyä meesakalkin pH:n nostovaikutukseen ja erilaistaa tuotetta kilpailijoista sen avulla. Heikkouksista kalkin levitettävyyteen yritys on panostanut ja sen pitäisi tulevaisuudessa olla parempi. Kuljetuksissa yrityksen täytyy kiinnittää enemmän huomiota asiakkaiden kanssa kommunikointiin, jotta molemmilla osapuolilla on kuljetuksesta selkeä kuva ja yllätyksiä ei pääsisi syntymään. Yrityksen kilpailuetu kalkin ominaisuuksista huomattiin olevan olemassa. Asiakkaat ovat hyvin hintatietoisia ja kilpailuttavat erilaisia kalkitusaineita tarkasti, mutta differointi kalkin ominaisuuksilla on mahdollista. Meesakalkin ominaisuudet kävivät hyvin yhteen asiakkaiden arvostamien ominaisuuksien kanssa. Kilpailijat eivät myöskään pysty kopioimaan kalkin ominaisuuksia. Differointia voi mahdollisesti lisätä tarjoamalla kalkin myynnin yhteydessä myös levityspalvelua.

Tulevalla maatalouspolitiikan ohjelmakaudella 2021–2027 suorien tukien leikkaamista on ehdotettu asteittain 60 000 eurosta 100 000 euroon. Lisäksi komissio on ehdottanut tukikattoa yli 100 000 euroa suoria tukia saaville tiloille ja leikkautuvien tukien uudelleenjakoa pienille sekä keskisuurille tiloille. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tukileikkausten kautta voitaisiin edistää yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin kuuluvia ei-tuotannollisien investointitukien kosteikkoinvestointeja. Tutkimuksessa hyödynnettiin hyvinvointitalousteoreettista analyysia, jonka perusteella arvioitiin politiikan oikeutuksen vahvistamista. Työssä selvitettiin, kuinka paljon suorien tukien asteittainen leikkaaminen ja tukikatto vapauttaisi varoja sekä kuinka suuri osa tutkitusta kansalaisten maksuhalukkuudesta ja viljelijöiden hyväksymishalukkuudesta voitaisiin kattaa tukileikkausten kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Ruokaviraston antamaa dataa, jonka perusteella tutkielmaan kerättiin yli 60 000 euroa suoria tukia saavat tilat. Koottujen tietojen perusteella tutkielmassa laskettiin, kuinka paljon suoria tukia leikkaantuisi komission ehdottamien tukileikkausten ja tukikaton myötä. Tulokseksi saatiin 16,8 miljoonaa euroa. Laskelmissa ei ole otettu huomioon komission ehdottamia työvoimakustannusten vähennyksiä. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Tienhaaran ym. (2019) tutkimuksessa esiin nostettuja kansalaisten maksuhalukkuuksia ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuksia. Saadun aineiston perusteella tutkittiin, miten paljon ekosysteemipalveluita, eli tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevia kosteikkohehtaareja, olisi mahdollista kattaa leikkauksilla saatavien suorien tukien sekä kansalaisten maksuhalukkuuden ja viljelijöiden hyväksymishalukkuuden kautta. Tukileikkauksilla saavutettava rahamäärä riippuu siitä, kuinka jäsenvaltio tulkitsee komission ehdotusta. Jos tukileikkauksien kautta vapautuva rahamäärä kohdennettaisiin ei-tuotannollisiin investointeihin, eli tässä tapauksessa kosteikkoihin, kasvaisi tukisumman mahdollistava hehtaarimäärä moninkertaisesti verrattuna nykyiseen ohjelmakauteen 2014–2020. Tutkimuksessa käsiteltyyn kirjallisuuteen ja käytettyihin laskentatapoihin perustuen suorien tukien uudelleen kohdentaminen ekosysteemipalveluihin ja sitä kautta julkishyödykkeiden tuottamisen tukemiseen voisi parantaa maataloustukien oikeutusta.

Avhandlingens mål var att ta reda på hur lönsamheten utvecklats på lantbruk i Svenskfinland under en kontinuerlig tidsperiod. Tre forskningsfrågor definierades; Hur ser lönsamheten och dess utveckling ut på lantbruksföretag i Finland? Vilka faktorer påverkar lönsamhetsnivån på lantbruksföretag i Svenskfinland? Hur ser lönsamhetsnivån ut på djurgårdar i Österbotten? Avhandlingen indelades i en teoretisk del och en empirisk del. I teoridelen presenterades centrala begrepp vad gäller jordbruksstöd, lönsamhet samt tidigare undersökningar angående detta. Dessutom gick man igenom strukturutvecklingen inom husdjursproduktionen samt marknadsomgivningen i Finland. Man konstaterade bland annat att både det totala antalet gårdar och antal gårdar med husdjursproduktion stadigt minskat i Finland. Husdjursproduktion har varit en central del av Finlands lantbruk under en lång tid, speciellt mjölkproduktionen. Lönsamhetsutvecklingen på gårdarna har varit negativ i Finland sedan början av 2000-talet. Företagarinkomsten har minskat med 70 procent under perioden 2002 – 2016. På grund av den minskade företagarinkomsten har även lönsamhetskvoten varit negativ under det senaste decenniet. Jordbrukspolitiken är en central del av att idka jordbruk i Finland. Sedan 1995 har Finland varit en del av EU och tillämpar EU:s gemensamma jordbrukspolitik. Finland har en del nationella stöd som betalas ut baserat på antal djur eller hektar, på C-området betalas bland annat ett literstöd till mjölkproduktionen. I den empiriska delen gjordes två multipla regressionsanalyser med bokföringsdata i form av ett paneldata. Data omfattade observationer för totalt 43 kommuner under åren 2010 – 2017. I resultatet fann man i den första regressionen att tiden (år), mjölkproduktion, avskrivningar, utgifter, hektar och stöd hade en statistiskt signifikant effekt på resultatet. I den andra regressionen var mjölk, löner, avskrivningar, utgifter, stöd och jordbruksförsäljning statistiskt signifikanta. Störst inverkan hade jordbruksförsäljning, stöd och utgifter. De två första hade en positiv effekt på resultatet medan utgifter hade en negativ effekt. I diskussionen togs det fasta på den tredje forskningsfrågan hur lönsamhetsnivån ser ut specifikt i Österbotten. Där presenterades lönsamhetsuppgifter från Lukes Ekonomidoktorn. Största andelen av intäkterna bestod av husdjursförsäljning och stöd. Kostnaderna bestod i sin tur till största delen av rörliga kostnader. Lönsamhetskvoten låg under ett (1) för både mjölk-, köttproduktion samt totalt sett i Österbotten. Begränsningar med analysen är att data är i aggregerad form och en stor del av det data som användes var i form av bokföringsdata. Bokföringsdata innefattar inte implicita kostnader såsom en lönsamhetsbokföring gör. Det gör att jämförelsen mellan estimerade resultat och lönsamhetssiffror för Österbotten endast går att göra på ett allmänt plan.

Syftet med avhandlingen var att med statistiska metoder utreda ifall, och i så fall hur och hur kraftigt LIR-gårdarnas gårdsarealer påverkar dess lönsamhet. I den första delen undersöktes hur gårdens nettovinst per hektar i medeltal påverkas av gårdsarealen. I den andra delen undersöktes hur styckkostnaden för vårvete, maltkorn, vårraps och havre påverkas av gårdsarealen. Dessutom jämfördes gårdsarealens påverkan på lönsamheten med andra variablers påverkan för att ge proportioner åt fenomenet. Enligt teorin om stordriftsfördelar skulle styckkostnaderna sjunka till följd av att företagets storlek växer. Vid en viss storlek har alla fördelar utnyttjats och styckkostnaden börjar stiga igen då företaget växer ytterligare. Kurvan som beskriver styckkostnaden i förhållande till företagets storlek kallas för LRAC-kurvan och vanligtvis antar den en U- eller L-form beroende på hurudana stordriftsfördelar det finns att utnyttja. Materialet bestod av LIR-gårdarnas ekonomiska resultat för åren 2006 till och med 2015. LIR står för lantbrukssällskapets individuella rådgivning och är en rådgivartjänst som erbjuds av Nylands svenska lantbrukssällskap åt växtodlingsgårdar i Nyland. Det totala antalet observationer var 602. Metoden som användes var multipel linjär regressionsanalys. Som estimator användes OLS och WLS. Med hjälp av denna metod estimerades modeller som förklarade nettovinsten per hektar och styckkostnaden för tidigare nämnda grödor med bl.a. gårdsarealen som oberoende variabel. Regressionsanalyserna erhöll relativt höga förklaringsgrader. Den L-formade LRAC-kurvan visade sig passa bäst för det undersökta materialet. Gårdsarealen hade en signifikant inverkan på den beroende variabelns variation i fyra regressionsanalyser av fem. De andra variablerna förutom gårdsarealen som ingick i regressionsmodellerna verkade också signifikant påverka den beroende variabeln. Sammanfattningsvis innebär undersökningens resultat att gårdsarealen inverkar signifikant positivt på lönsamheten. Det förekommer inte heller starka antydningar om att det förekommer stordriftsnackdelar på de undersökta gårdarna. Däremot verkar odlingsgrödan göra skillnad ifall det finns stordriftsfördelar att utnyttja eller inte. Det kunde också konstateras att andra variabler har en större betydelse för lönsamheten än vad gårdsarealen har.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella henkilöstöjohtamista suomalaisissa maatalousyrityksissä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia henkilöstöjohtamisen käytänteitä yrittäjillä oli käytössään. Lisäksi selvitettiin yrittäjien kokemuksia henkilöstöjohtamiseen liittyvistä haasteista. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tutkimusotteen valintaan vaikutti tutkimusongelma tutkimuskysymyksineen sekä aikaisemman tutkimuksen vähäinen määrä. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, jossa aineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavina oli yrittäjiä yhteensä kahdeksasta keskimääräistä suuremmasta maidon- ja sianlihantuotantoyrityksestä, joissa oli palkattuna vähintään yksi vakituinen ulkopuolinen työntekijä. Tulosten perusteella henkilöstöjohtaminen vaihteli tapauksittain tutkituissa yrityksissä. Tapauksia yhdisti kuitenkin yrittäjä-johtajan toimenkuva ja työntekijöiden lukumäärä. Näiden perusteella henkilöstöjohtamista tarkasteltiin kahdessa luokassa: ’pienissä maatalousyrityksissä’ ja ’suurissa maatalousyrityksissä’. Henkilöstöjohtamisen käytänteet luokiteltiin kirjallisuuden perusteella rekrytointiin, perehdyttämiseen ja kouluttamiseen, työsuorituksen johtamiseen sekä sitouttamiseen. Aineistoa tarkasteltiin teoriasidonnaisesti. Henkilöstöjohtamisen haasteet muodostettiin puolestaan aineistolähtöisesti. Haasteet kategorisoitiin erityisosaamiseen, osaavan työvoiman rekrytointiin sekä oman toimenkuvaan muuttumiseen. Tutkielma toteutettiin yhteistyössä ProAgria Keskusten Liiton kanssa, joten tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoutta ilmiöstä asiantuntijatyön kehittämiseksi.

Yritysten keskeisimpiä menestystekijöitä ovat johdon kyvykkyys rakentaa ja johtaa erityyppisiä liiketoimintaverkostoja. Verkostojen johtamisella luodaan ja toteutetaan strategia, tuotetaan yhteinen näkemys tavoitteista ja sitoutetaan ihmiset toimintaan. Yhteistyön kehittyminen on jatkuva prosessi. Tavoitteena oli selvittää horisontaalisen yritysverkoston johtamisen nykytila ja kehittämiskohteet. Tutkimusongelma, miten horisontaalista yritysverkostoa johdettiin, jakaantui tutkimuskysymyksiin: millaisia tavoitteita verkostolla oli, millä tavoin verkoston johtaminen ja päätöksenteko oli organisoitu, millaisia toimintatapoja verkostoyhteistyössä käytettiin sekä millä tavoin johtamiskeinot tukivat yrittäjien sitoutumista verkostoon ja keskinäisen luottamuksen rakentumista. Yritysverkoston tarkastelussa hyödynnettiin Håkansonin ja Johanssonin (1992) kehittämää ARA -mallia. Pienyritysten yhteistyön ja verkostoituminen analysointi pohjautui Varamäen (1997) kehittämän Kuutiomallin ja Vesalainen ym. (2004) laatimien liiketoiminnallisten ja organisaationaalisten sidosten ulottuvuuksiin. Horisontaalisen yritysverkoston tavoitteellista johtamista lähestyttiin Hyötyläisen ja Simonsin (1999) Yritysverkoston johtamiskolmion -mallilla. Verkoston johtamiskeinoja tarkasteltiin Rajalan ja Westerlundin (2009) määrittämillä vaikuttamisen, integroinnin, koordinoinnin ja ohjauksen ulottuvuuksilla. Toimeksiantajana oli Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, jonka toteuttamiin matkailun kehittämishankkeisiin verkoston yritykset ovat osallistuneet. Empiirisessä osassa tutkittiin Saimaa Gastronomy -verkostoa, mihin kuuluvat Tertin Kartano Mikkelistä, TeaHouse of Wehmais Juvalta, Sahanlahti Resort Puumalasta ja Hotelli Punkaharju Punkaharjulta. Verkoston tarkoituksena oli kehittää Järvi-Suomen elinvoimaisuutta, Saimaan alueen ruokakulttuuria ja -matkailua sekä yritysten liiketoimintaa. Laadullisen tutkimusotteen aineistonhankintamenetelminä käytettiin dokumenttiaineistoja ja neljän yrittäjän teemahaastatteluja. Dokumenttiaineistoille tehtiin sisällönanalyysi ja haastatteluaineistot luokiteltiin teemoittain. Tutkimuksessa sovellettiin deduktiivista tutkimusotetta. Yrittäjät olivat sitoutuneita verkoston tarkoitukseen, mutta tavoitteista ei ollut yhteistä näkemystä. Käynnistysvaiheessa olleen yhteistyörenkaan johtaminen pohjautui epävirallisiin henkilösuhteisiin ja keskinäiseen luottamukseen. Yrittäjät muodostivat johtoryhmän, jonka demokraattiseen päätöksentekoon oli menettelytapoja. Verkostoyhteistyö perustui eri kohteiden voimavarojen integrointiin. Toimintatapoja pidettiin avoimina, oikeudenmukaisina ja reiluina. Kehittämiskohteiksi esitetään verkoston vision, strategian, tavoitteiden ja mittareiden suunnittelua sekä niitä tukevien organisaatiorakenteiden ja toimijoiden roolien määritystä yhteistoiminnallisesti.

Innovaatiot ovat tärkeitä yritystoiminnalle, sillä ne parantavat yritysten kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maaseudulla yrityskeskittymissä sijaitsevien hevosalan ja bioenergia-alan pienyritysten innovaatiotoimintaa, kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tutkimusaineisto muodostui 124 uusmaalaisen ja itäuusmaalaisen hevosalan sekä 41 pohjoispohjalaisen bioenergia-alan yrittäjän posti- ja internet-kyselyaineistosta. Tutkimusmenetelminä käytettiin ei-parametrisiä testejä, faktorianalyysia ja ryhmittelyanalyysia. Tulosten mukaan eri osa-alueilla innovatiivisista yrityksistä useilla osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten keskinkertaisesti, kun taas joillakin osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten hyvin. Ei-innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten heikosti. Useilla osa-alueilla innovatiiviset kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja ei-innovatiiviset huonommin kuin muut yrittäjät. Eri tavoin taloudellisesti menestyneistä yrityksistä sekä hyvin että keskinkertaisesti menestyneet olivat harjoittaneet innovaatiotoimintaa useimmiten joillakin osa-alueilla. Heikosti menestyneistä huomattava osa ei ollut harjoittanut innovaatiotoimintaa lainkaan. Hyvin menestyneet yrittäjät kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja heikosti menestyneet huonommin kuin muut. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että innovaatiotoiminta joillakin osa-alueilla varmistaa parhaan taloudellisen tuloksen. Se heijastaa yrittäjän seuraavan aikaansa ja kehittävän toimintaansa kohtuullisessa määrin. Näissä yrityksissä lienee löydetty oma menestymiskonseptinsa. Innovaatiotoiminta useilla osa-alueilla voi olla merkki siitä, että yrityksessä ollaan käymässä läpi perusteellista muutosprosessia toiminnassa. Tämä saattaa heijastua yrityksen taloudelliseen tulokseen kielteisesti ainakin muutoshetkellä innovoinnin lisätessä kustannuksia. Innovaatiotoiminnan harjoittamattomuus näyttää heijastuvan yrityksen menestymiseen heikkona menestymisenä. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti, että innovaatiotoiminnan harjoittamisella, kilpailukyvyllä ja taloudellisella menestymisellä olisi suora yhteys toisiinsa, sillä sitä ei mitattu ja niiden vaikutuksia on haastavaa arvioida täsmällisesti. Kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että näillä tekijöillä on positiivinen yhteys toisiinsa.