Browsing by discipline "Alue- ja kulttuurintutkimus"

Tutkimuksessa käsittelen suosittua bulgarialaista televisiosarjaa hyödyntäen balkanismin ja itsekolonisaation teorioita löytääkseni merkkejä 2010-luvun bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin rakentumisesta. Näiden teorioiden mukaan “Balkan” on käsitteellistetty sivistymättömänä ja jälkeenjääneenä kulttuurillisena alueena, josta “sivistyneen Euroopan” ongelmat juontavat. Länsieurooppalainen kulttuurihegemonia määrittelee aina itsensä “sivistyksen” ja “edistyksen” keskiöön, ja siitä poikkeavat periferiaan. Periferiakulttuurit puolestaan muodostavat kulttuuri-identiteetin, joka perustuu vieraisiin arvoihin ja on aina puutteellinen ja kehittymätön suhteessa keskukseen. Itsekolonisoivat kulttuurit jäljentävät vahingollista käsitystä minuudestaan luontaisesti puutteellisena, mikä johtaa kolonisaatioon ilman hyökkäystä – alistumiseen “lännen” kulttuurihegemonian edessä. Tutkimuksessa käsittelen neljää tuotantokautta draamasarjasta Staklen dom (suom. Lasitalo), joka on yksi suurimmista televisioproduktioista 2010-luvun Bulgariassa. Tapahtumat sijoittuvat sofialaiseen ostoskeskukseen, jonka omistajat ja työntekijät ovat sarjan päähahmoja. Sarjan nimi viittaa ostoskeskuksen lasiseen arkkitehtuuriin, mutta samalla kommentoi perinteisten arvojen haurautta modernissa, individualistisessa ja kulutusmyönteisessä maailmassa. Staklen domin juonessa heijastuvat Bulgarian ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset, joten se tarjoaa mahdollisuuden tutkia bulgarialaisten käsityksiä omasta kulttuuristaan taiteen keinoin. Tutkimusaineisto koostuu noin 65 tunnista videokuvaa, josta olen analysoinut käsikirjoitusta, tarinankerrontaa ja kuvamateriaalia teoria-aineiston avulla. Tutkimuksessa käytetty dialogikäsikirjoitus on jaoteltu kahdeksaan teemaan: Bulgaria alueena ja sijaintina; bulgarialaiset kansana, ryhmänä tai yhteisönä; bulgarialaisen kulttuurin tuotteet ja symbolit; balkanistinen tai orientalistinen diskurssi; jaetun kulttuuritilan ajattomuus ja pysähtyneisyys; jaettu kulttuuritila väli- ja siirtymätilana, symbolisena siltana tai risteyksenä; siirtolaiskokemus ja sen toiseuttaminen; sekä etnisten vähemmistöjen ja “kyläläisten” toiseuttaminen. Tutkimus osoittaa, että bulgarialainen kulttuuri-identiteetti muodostuu kamppailussa kulttuurillisten, taloudellisten ja poliittisten voimien risteyksessä. Euroopan laajuisen kansallisen heräämisen ja balkanistisen käsityksen valossa Bulgarian anti omalle kulttuuriperinnölleen on näyttäytynyt vähäiseltä ja kiusalliselta myös aikalaistensa silmissä. Neuvostoliiton vallan alla bulgarialaisuus oli osa suurempaa slaavilaisuutta, mutta vuoden 1989 jälkeen neuvostoajan perintö jouduttiin kieltämään kokonaan, jotta Bulgaria voisi demokratisoitua ja modernisoitua. Bulgarian NATO- ja EU -pyrkimykset kertovat siitä, että bulgarialaisen jälkisosialistisen yhteiskunnan katse on suunnattu länteen, mutta länsi ei katso suopeasti takaisin. Aineiston pohjalta voidaan tulkita, että sosioekonomiset kysymykset ovat tiukasti sidottuna kulttuurisiin kysymyksiin vallitsevan kulutusyhteiskunnan myötä, mutta myös Bulgarian viimeisen 40 vuoden poliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen johdosta. Bulgarian siirtymä sosialismista liberaalidemokratiaan ja suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on ollut kivulias, jonka takia yhteiskunnan rakenteet eivät edelleenkään heijasta bulgarialaisten monimuotoisuutta ja edistä valinnanvapautta tai turvallisuudentunnetta. Tämä näkyy sarjan esittämässä identiteettien keskeneräisyydessä, ylistyspuheessa kapitalismille ja alistumisessa itsekolonisaatioon. Tutkimusaineistosta voidaan havaita, että muinaisen (bulgarialaisen) kulttuurin symbolit ovat modernissa kontekstissa vanhanaikaisia ja uudet symbolit ovat löytyneet globaalista kulutusyhteiskunnasta. Tämä puolestaan on aiheuttanut jonkinasteisen eksistentiaalisen kulttuuri- ja identiteettikriisin. Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta bulgarialaisessa kontekstissa erityisen vahingoittava, sillä samainen kulttuuri ja identiteetti ovat alun perin vahvasti balkanismin perintöön perustuvia uudelleen esitettyjä olemassaolon kuvauksia. Aineistossa näkyy myös selkeästi Bulgarian etnisten vähemmistöjen sekä paluumuuttajien toiseuttaminen nationalistisen ja poissulkevan ideologian pohjalta. Bulgarialainen identiteetti on eräänlainen siirtymäidentiteetti ja “puoli-identiteetti”, jonka keskeneräisyys johtuu toisaalta sen muodostumiseen vaikuttaneista historian tapahtumista, mutta toisaalta myös vanhentuneeseen olemusajatteluun kulttuurin suhteen. Tutkimuksen lopputulema on, että bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin suurin haaste on inkluusio ja olemusajattelusta irtautuminen.

This Master’s thesis examines the history of Canadian immigration policies from the beginning of the 20th century until 2014, giving specific attention to the Greater Toronto Area (GTA). This Area is currently the most popular destination for immigrants in the country and population of immigrant descent is expected to become the majority in this region. The increase in its’ population is connected with the growing number of immigrants from South and East Asia and the thesis research focuses on this group of immigrants. Social identity theory acts as the major theoretical foundation of the study. Canada is considered a country with one of the best immigrant integration policies in the world. Those policies mean that the country has chosen integration as the official immigrant acculturation strategy, thus, immigrants can retain their ethnic identity without being pressured to become more Canadian. They should be able to retain their language, culture, values and beliefs if they want. The results provided on the basis of the collected data show that the majority of immigrants retain their ethnic identity, which means that immigrant integration policies are successfully adopted in the GTA. Most questionnaire respondents also have either positive or neutral views towards immigrant integration policies, which supports Canada’s claim to deliver integration services to immigrants and preserve ethnic diversity of the country’s immigrant population. Using the material collected through the questionnaire answered by immigrants residing in the GTA and through 6 interviews with the employees working in multicultural centres in the GTA, this thesis studies the major factors that influence immigrant ethnic identity, its’ retention or loss. Altogether, the information from 45 questionnaire responses is analyzed. The interviewees work in the centres that have a significant number of clients of South or East Asian descent. The main factors influencing immigrant ethnic identity, according to the questionnaire, are language, culture, ethnicity, family ties, nationality, and education. The information provided by the interviewees supports this data. The interviewees also expain the role of gender and age in the integration process and the reasons why women and children of immigrant descent tend to integrate quicker into the society in the GTA. For children the main reasons are related to their intellectual abilities and a high degree of involvement in the social life through activities at educational institutions. Integration of women is connected with their empowerment and a higher level of gender equality than in South and East Asian countries. Other factors, including religion and race, according to the collected data, do not have a significant impact on immigrant ethnic identity or their integration despite the claims made by anti-immigration groups in the GTA. This research highlights the fact that a number of areas related to the implementation of multiculturalism policies are open for further research in order to enhance the success of immigrant integration both in Canada and abroad.

Children’s picture books play a crucial role in the education and socialisation of the young child, giving them both critical insight into literature, and ideas about life and its possibilities outside of their own immediate experience. In this thesis I have chosen to look more closely at portrayals of so termed ‘non-traditional’ gender identities and behaviours in children’s picture books. I undertook an analysis of 8 books depicting various non-traditional manifestations of gender, covering atypical gendered behaviour, transgender identity or genderlessness along with 6 interviews with educators and parents of children under the age of 7, The thesis explores how these books and ideas fit into an English speaking, European society, in this case based in Finland. The interviewee’s and analysis highlighted areas in which the stories could be problematic within the given context. Issues such as the subject matter, the style and tone were all held to be too controversial for young readers. Looking at the stories through an intersectional lens, they showed little diversity outside of the gender topic. Overall the analysis demonstrated the disconnect between the books and the English speaking, European society in Finland. These findings made it clear that the possibility of children in this context gaining access to stories where gender is not always seen as a finite and binary concept was low. As a final conclusion I created a story of my own. With a protagonist who does not conform to any gender at all, the story was created as the product of the interviews and analysis of the original 8 picture books, with the idea that it could be comfortably read to a class of children within the European, English speaking community in Finland.

Tässä tutkielmassa käsitellään goottilaisen typografian semioottisen merkityksen muutosta Baltiassa entisen Saksalaisen ritarikunnan alueilla. Tutkimusdokumentteina toimivat maalaukset, kirjojen kansilehdet ja vanhat rahat 1300-luvulta 1900-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin keskiajan myöhempi tulkinta muodostuu medievalismiksi ja millainen on sen semioottisen merkityksen muutos. Tutkimus alkaa vertailusta kahden kuvataiteellisen teoksen välillä, joista toinen on keskiajalta ja toinen 1800- luvulta. Näiden sisäistä ja ulkoista perspektiiviä verrataan goottilaisen typografian keskiaikaisuuteen, joka muodostuu medievalismiksi maailmankuvan ja ympäristön muuttaessa muotoaan sen ympärillä. Tällöin ulkoisen paradigman muutos vaikuttaa goottilaisen typografian merkitykseen, joka muuttuu medievalismiksi. Toiseksi tutkitaan Liettuan kansallissymboli Vytiksen merkityksen muutosta keskiajalta 1900- luvun alkuun. Tätä verrataan myös goottilaisen typografian merkitykseen Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen asema muuttuu semioottisesti keskiajan jälkeen symbolisemmaksi ja siitä tulee yhä enemmän Liettuan symboli. Vytiksen merkitys Liettualle on samantapainen mutta vastakkainen kuin goottilaisen typografian merkitys Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen medievalismi on kuitenkin erilaista. Vytis ei symbolina jää yhtä selkeästi kiinni sisäiseen perspektiiviin ja sen medievalistiseen esittämiseen kuin goottilainen typografia. Vytiksen medievalismi on enemmänkin sidoksissa Puolan ja Liettuan alueella käytettyyn latinalaiseen typografiaan. Medievalismi syntyy maailmankuvan ja systeemin muutoksesta, joka muuttaa objektien semioottista merkitystä, koska maailma niiden ympärillä muuttuu, vaikka objekti ei itse muuttuisikaan. Tämä muutos ja sen tulkinta liittyy myös dokumentteja tulkitsevan henkilön omaan aikaan ja katsantokantaan, sillä subjektiivisesti asioiden alkuperä on juuri siinä hetkessä, kun subjekti tekee huomion asiasta.

Tässä tutkielmassa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan representaatioita italialaisessa mediakuvastossa. Tutkielmassa selvitetään, millaista kuvaa väkivallasta annetaan, millaisia syitä ja seurauksia väkivallalle esitetään ja miten käsityksiä sukupuolesta tuotetaan erilaisissa mediateksteissä. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin mediakuvaston erilaisia valta- ja arvoasetelmia sekä analysoidaan näiden pohjalta muodostuvaa kuvaa italialaisesta yhteiskunnasta. Tutkielma rakentuu kolmen pääteeman kautta, joita ovat väkivallan intersektionaalisuus, tilallisuus ja ideologiat. Teemoista ensimmäinen tarkastelee väkivaltaan vaikuttavia risteäviä identiteettikategorioita, toinen väkivallan ilmenemisen tiloja ja kolmas väkivallankäyttöön liitettyjä tunteita. Tutkielmassa tehdään kriittistä diskurssianalyysia nostamalla esiin aineistossa ilmeneviä väkivallan selitysmalleja ja haastamalla niiden vallitsevia näkemyksiä. Aineisto koostuu italialaisesta mediakuvastosta, jota on koottu puolen vuoden ajan aikavälillä 01.06.2015–30.11.2015. Media-aineistoon on valikoitu väkivaltaa faktapohjaisesti selittämään pyrkivät julkaisut, kuten uutiset ja dokumentit. Pääaineisto koostuu kahdesta Italian suurimmasta sanomalehtijulkaisusta, Corriere della Serasta ja La Repubblicasta, sekä parisuhdeväkivaltaa käsittelevästä draamadokumenttisarjasta Amore Criminale. Tutkimustulokset osoittavat, että italialaisessa mediassa käsitys kahdesta perinteisestä toisiaan täydentävästä sukupuolesta elää vahvana. Väkivallan ymmärrys rakentuu näiden sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten varaan ja on siten heteronormatiivista. Aineistossani uusinnetaan kuvaa Italiasta patriarkaalisena kulttuurina, jossa miehellä on ylin päätäntävalta, jolloin esimerkiksi perheväkivalta näyttäytyy miehelle kuuluvana kuritusoikeutena. Naisen arvo määräytyy perinteisten vaimon ja äidin roolien kautta, joskin nämä roolit vaikuttavat eri tavoin väkivallan suhtautumistapoihin. Vaimoon kohdistettu väkivalta on oikeutetumpaa, mutta jos naisella on lapsia, väkivaltaan suhtaudutaan jyrkemmin ja äidin roolin tärkeyttä ja pyhyyttä korostaen. Tutkimukseni perusteella italialaisissa mediadiskursseissa vallitsee ainakin kaksi eri tapaa, joilla mahdollistetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näistä ensimmäinen korostaa väkivallan sattumanvaraisuutta ja hallitsemattomuutta, toinen puolestaan vierittää vastuuta väkivallasta sen kohteelle. Väkivalta sidotaan osaksi tunteita, päihde- tai mielenterveysongelmia, jolloin väkivallan tekijän ei edellytetä hallitsevan tekojaan. Väkivaltaa kohdanneita naisia syyllistetään väkivallasta esimerkiksi heidän luonnettaan, siveyttään tai toimintatapojaan kyseenalaistamalla. Tutkimuksessa esiin nouseva heteronormatiivisuus peittää alleen naisten oman väkivaltaisuuden ja uusintaa jakoa väkivaltaisten miesten ja väkivallasta kärsivien naisten välillä. Tutkielman lopputulos on, että naisiin kohdistuvan väkivaltaongelman taustalla piilee sukupuolten välinen epätasa-arvo, jossa nainen nähdään lähtökohtaisesti miestä alempiarvoisena. Väkivallan olemassaolo ja jatkuminen mahdollistuvat alistavien käytänteiden ja epätasa-arvoa uusintavien diskurssien kautta.

Tutkielman tavoitteena on tutkia humoristisia, nörtti-aiheisia internetmeemejä. Tutkielma pyrkii selvittämään millaisia teemoja näissä meemeissä käsitellään, miten löydetyt teemat hyödyntävät erilaisia huumoristrategioita, ja mitä huumorilla lopulta saavutetaan. Tutkielma käyttää teoreettisena kehyksenään sekä meemitutkimusta että huumoritutkimuksen ylemmyysteoriaa. Tutkielma on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään temaattista sisällönanalyysia. Aineisto koostuu 300:sta internetin kuvapalvelinsivustolta kerätystä meemistä. Aineisto luokitellaan kymmeneen siinä yleisimmin esiintyvään teemaan, jotka muodostavat neljä laajempaa ryhmää. Nämä ryhmät ilmentävät erilaisia huumoristrategioita. Neljä laajempaa ryhmää ovat nörtit luusereina, nörtit ylempiarvoisina, naispuoliset nörtit, ja nörttirepresentaatio. Kolme ensimmäistä muodostavat tutkielman käsittelyluvut. Nörttien luuseriutta esitetään epähaluttavan ulkomuodon, intensiivisten harrastusten ja epäonnistuneiden ihmissuhteiden, sekä vale-nörttiyden kautta. Nörttien ylemmyyttä esitetään älykkyydellä, ylpeydellä sekä aggressiivisella ylimielisyydellä, joka mahdollistaa myös väitetyn menestyksen ihmissuhteissa. Naisnörtit leimataan meemeissä teeskentelijöiksi tai huomionhakuisiksi. Aineiston analyysi osoittaa, että meemit käyttävät etenkin pilkallista huumoria, joka jakaantuu kolmeen eri alalajiin. Niillä joko ylläpidetään tai haastetaan sosiaalista järjestystä, sosiaalisia normeja ja vakiintuneita stereotypioita. Aineiston perusteella nykyinen nörttistereotypia on liioiteltu versio aiemmasta ja korostaa ominaisuuksia joita valtavirta ei näe haluttavina. Maskuliinisuuden käsite ja sen muutos ovat tärkeässä osassa nykynörttiyttä ja sen asemaa. Yhteiskuntien digitalisoituminen sekä nörttiyden suosio populaarikulttuurissa ovat muuttaneet nörtteihin suhtautumista. Tästä johtuen nörtit ovat nousseet ylemmäs sosiaalisessa hierarkiassa, sekä saavuttaneet maskuliinisemman aseman. Ei-nörtit kokevat nämä muutokset uhkana, jonka seurauksena he yhä pilkkaavat nörttejä vanhojen stereotypioiden perusteella. Naispuoliset nörtit pyrkivät saavuttamaan hyväksytyn aseman nörttikulttuurin jäseninä, jonka vuoksi miesnörtit kokevat olevansa uhattuina. Tästä syystä naisnörtit ovat miesten pilkan kohteena ja heidät suljetaan nörttikulttuurin ulkopuolelle. Tutkimus osoittaa, että osallistumiselle avoimen internetkulttuurin rooli on huomattava, kun luodaan uusia representaatioita. Aineiston perusteella etenkin pilkallisen huumorin rooli nörttikulttuurissa ja sosiaalisten hierarkioiden ylläpitämisessä on myös merkittävä.

Tutkin tässä työssä bolivialaisen anarkofeministisen Mujeres Creando -ryhmän toimintaa ja motiiveja heidän tekemiensä seinäkirjoitusten kautta. Tutkin miten ja miksi Mujeres Creando seinäkirjoituksia tekee, mitä asioita ne viestivät, sekä millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä on. Analysoin myös kirjoittamista feministisenä tekona, sekä seinäkirjoituksien tilallista ulottuvuutta Bolivian sosiokulttuurisessa ympäristössä ja historiassa. Tutkimusaineistona käytän Mujeres Creandon tekstejä ja kuvia kirjoissa ja muissa medioissa, sekä omia valokuviani seinäkirjoituksista La Pazin kaupungissa. Tutkin seinäkirjoituksia ennen kaikkea feministisen filosofian ja kulttuurintutkimuksen teorioiden avulla. Tutkin seinäkirjoituksista erityisesti sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja lainsäädäntöön, kolonisaation perintöön, naisten ekonomiseen asemaan, koulutukseen ja poliittiseen toimintaan sekä katolisen kirkon sukupuoliasenteisiin liittyviä intersektionaalisia teemoja. Huomioin, että Mujeres Creando jatkaa bolivialaisen kantaa ottavan katutaiteen pitkää perinnettä seinäkirjoituksissaan ja mielenosoituksissaan. Osoitan, että radikaalifeministisellä toiminnallaan ryhmä purkaa patriarkaaliseen kulttuuriin liittyviä normeja ja stereotypioita naisten henkilökohtaisia kokemuksia politisoimalla. Esitän, että Mujeres Creando on kasvattanut julkisella toiminnallaan yhteiskunnallista keskustelua sekä muokannut laajemmaksi konventionaalista kuvaa bolivialaisesta naisesta. Ryhmä performoi paitsi sukupuolta, myös etnisyyttä ja seksuaalista identiteettiä toisen näköiseksi, ja luo siten uusia ajatusmalleja ja vastarinnan mahdollisuuksia.

Tutkielma on tutkimusasetelmaltaan tapaustutkimus ja se on laadittu laadullisin tutkimusmenetelmin. Se käsittelee Pietarissa sijaitsevaa Suomi-taloa, Suomen Pietarin instituuttia ja Team Finlandia, ne liittyvät oleellisella tavalla Suomen kansainvälistymiseen ja maamme houkuttelevuuden lisäämiseen Venäjällä. Suomi-talo on sekä fyysinen rakennus että konsepti, jonka tarkoituksena on olla suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskittymä ulkomaisessa toimintaympäristössä. Näitä tavoitteita edistää Team Finland-verkosto, jonka tavoitteena on edistää suomalaisten yritysten kansainvälistymistä, Suomeen suuntautuvia ulkomaisia investointeja ja Suomen maakuvaa. Suomen Pietarin instituutin harjoittama tie-de- ja kulttuuritoiminta sekä talossa toimiva Team Finland-verkosto saavat täten tutkielmassa varsin paljon huomiota, sillä ne rakentavat Suomen maakuvaa Suomi-talosta käsin. Tavoitteena on selvittää Suomi-talon rooli ja tarkoitus, siksi perehdyn Suomi-talo -mallin taustalla oleviin strategioihin. Tutkimuk-sen kohteena on myös kansainvälistyminen ja Suomen maakuvan edistäminen. Pyrkimyksenä on selvit-tää, edistääkö Pietarin Suomi-talo Suomen kansainvälistymistä toivotulla tavalla. Strategiat selviävät Suomi-talo -konseptin ja Team Finlandin määrittämistä tavoitteista. Luon katsauksen suomalaisten pit-källe ulottuvaan historiaan Pietarissa, sillä tutkielman kannalta on tärkeää ymmärtää Pietarin kaupungin merkitys suomalaisille. Pietarin Suomi-talo sijaitsee suomalaisille historiallisesti tärkeällä paikalla. Tut-kielman edetessä käydään läpi Pietari-säätiön ja Suomen Pietarin instituutin vaiheita, sillä Suomi-talo on muodostunut säätiön ylläpitämän instituutin ympärille. Tutkielma etenee aikajärjestyksessä, ja nykytilan-teen toimintojen analyysin jälkeen siirrytään loppupohdintoihin ja Pietarin Suomi-talon merkityksen ana-lyysiin. Tutkimus nojaa laajalti haastattelumateriaaliin. Metodiksi valikoitui teemahaastattelu, jota kutsutaan myös puolistrukturoiduksi haastattelumenetelmäksi. Haastattelin tutkielmaa varten yhteensä neljäätoista henki-löä. Kaikki haastateltavat ovat korostaneet Pietarin merkitystä Suomelle niin historiallisesti, maantieteel-lisesti kuin taloudellisesti. Ensisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessa toimivat Suomi-talossa työsken-nelleiden henkilöiden antamat haastattelut sekä edellä mainitut strategiat, Suomen maabrändiraportti, opetusministeriön raportit ja selvitykset sekä arkistomateriaali. Aineistona on myös aiheeseen liittyvä kirjallisuus, artikkelit sekä verkkojulkaisut. Aineiston koonnin menetelmänä on käytetty haastatteluita, sähköpostiviestintää, kirjallisia dokumentteja sekä lehtiartikkeleita. Pietarin ydinkeskustassa sijaitseva Suomi-talo on Suomi-keskus, jossa on toimintaa elämän eri aloilta ja eri puolelta Suomea. Suomi-talo nähdään myös suomalaisten ja venäläisten kohtauspaikkana. Tutkimus-ta tehdessä osoittautui, että Suomi-talo -hanke on monen eri toimijan yhteinen kokonaisuus, jossa suo-malainen yhteistyö on tiivistä, jäsenneltyä ja jossa päällekkäisyyksiä on purettu ja toimintaa tehostettu. Kehitettävää on edelleen, jotta Pietarin Suomi-talo saataisiin toimimaan täyden potentiaalinsa mukaisesti edustavana ja toimivana Suomi-keskuksena Pietarissa. Suomi-talon taloudellista tilannetta käsittelen lyhyesti, koska tilanne on kärjistynyt, mutta se ei kuulu tämän tutkimuksen pääaiheisiin. Suomi-talossa on hyvin monimuotoista toimintaa, ja sen säilyttäminen ja kehittäminen olisi tärkeää niin suomalais-venäläisen yhteistyön kuin Suomen maakuvatyönkin kannalta.

This thesis investigates the development of the visibility of slavery in the brochures of four Virginia plantations over a time period of 90 years. The four plantations are Monticello, Mount Vernon, Belle Grove, and Long Branch, all of different sizes but with similar pasts as sites of enslavement prior to the abolishment of slavery in 1865. The goal is to discover how and why the narrative of slavery has changed over the years, and if any larger societal changes may have contributed to this development. As tour brochures have the ability to affect a visitor’s interpretation of a site, it is important to understand what type of discourses and images are directing the visitor’s gaze in the brochures. It is equally vital to attempt to understand the reasoning behind those choices of language and imagery. In this thesis, Critical Discourse Analysis (CDA) is used to discover what is being said, what is left unsaid, and why those decisions were made. The primary sources for this thesis are the print brochures collected at each plantation and the plantation websites. The material is primarily analyzed using textual analysis although some image analysis is also included to give a more comprehensive understanding of the content of the brochures. In addition, secondary sources are used to support the historical and conceptual framework of the thesis. The main result of this thesis is that the visibility of slavery in plantation brochures has developed from non-existent or minimal to attempted integration. Until the late 1970s the institution of slavery and the experiences of the enslaved, if mentioned, are trivialized, marginalized, and/or segregated. Slow but steady progress in increasing the presence of slavery in the brochures can be witnessed throughout the years as the general opinion in the United States became more accepting, even demanding, of racial equality. No individual event or phenomenon has had a direct impact on the content of the brochures but a clear development into including slavery can be seen. Based on the results, it is the conclusion of this thesis that the main themes of the brochures have not changed very much since the 1920s. Owner families, prestigious guests, architecture, gardens, and the achievements of the wealthy owners have remained the main focus of attention although some new themes can be found in the more recent brochures. It is also evident that these themes persist at the expense of others, such as slavery, bringing about an interesting discussion of remembering and forgetting. In addition, these conclusions raise an important question about the roles of plantation museums as educators, entertainers, and research facilities.

This Master’s thesis is an ethnographic study that focuses on Romanian transnational migrant families. It explores, from an anthropological perspective the transformations that have happened in the lives of the Romanian migrants in Spain, on how the context of migration influences people’s lives and on how the changes are perceived by the migrants. The fieldwork was conducted in 2014 in a Romanian Community situated in a small village near Roquetas del Mar, Almeria, in the Southern part of Spain. The collected material consists of 15 interviews, participant observation diary and a collection of photos and videos. The data was analyzed using micro-interpretive social constructionism. Through thematic analysis, three important changes were identified. The first theme concentrates on the changes that have happened in the perception of family and family life. Hence, the research examines how the concept of family has changed and how the family has been constructed in the migration context. The second theme explores the experiences of the migrants from a human security perspective. The manner in which migrants perceive their human security is reflected in their daily discourse and it has a significant influence on their behaviour. The third theme of this study focuses on the religious transformation. The aim of this section is to investigate how the everyday religion has been changing in the migration context and how people have been making sense of their religious experiences. This study is unable to encompass the entire complexity of the changes that have happened in the lives of the Romanian migrants. However, it sheds a new light on specific changes that are important for the migrants. Since this is a qualitative based research that draws on a limited number of participants, it is impossible to generalize the results. Nevertheless, this research provides new insights into subjects that previous studies have not dealt with in much detail.