Browsing by discipline "Baltic Languages and Cultures"

Hiphop-kulttuuriin sisältyy vaatimus autenttisuudesta, jota vahvistetaan sellaisin hokemin kuin “keepin’ it real”. Autenttisuudelle ei kuitenkaan ole vain yhtä määritelmää, vaan sen tulkinta näyttää muuttuvan kontekstista toiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten autenttisuuden vaatimukseen vastataan latvialaisessa raplyriikassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja aineistoksi valitussa raplyriikassa käytetään ja minkälaisia autenttisuuden representaatioita resurssien avulla tuotetaan. Aineistona on kahden latvialaisen rap-artistin esikoisalbumin lyriikka: Ozolsin vuonna 2001 julkaistu Cieņa un Mīlestība -albumi ja Skutelisin vuonna 2009 julkaistu Manī mīt -albumi. Albumeilta analysoidaan niiden koko lyriikassa toistuvia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja, minkä lisäksi molemmilta albumeilta on valittu yhden kappaleen lyriikka yksityiskohtaisempaan analyysiin. Analyysissa eritellään lyriikassa käytetyt kielelliset resurssit ja valitut diskursiiviset resurssit, joita ovat diskurssit, narratiivit, aiheet, puheaktit ja kulttuuriset viittaukset. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia ovat autenttisen rapartistiuden representaatiot, joita kielellisten ja diskursiivisten resurssien avulla tuotetaan. Molemmat artistit käyttävät lyriikassaan pääasiassa yleiskielistä latviaa, jota he täydentävät puhekielisillä ilmauksilla ja erityisesti musiikkiin liittyvillä englanninkielisillä ilmauksilla. Ozolsin lyriikassa toistuu yksilön valintaa ja vastuuta korostava diskurssi, kun taas Skutelisin lyriikan keskipisteessä on hiphop, musiikki ja yhteisö niiden ympärillä. Ozolsin autenttisuuskäsityksen perustana on totuuden puhuminen omasta kokemuksesta, ja Skutelisin autenttisuuskäsityksen keskiössä puolestaan on esteettisesti ainutlaatuinen tyyli. Kummallakin albumilla artistit muodostavat autenttisuutta, jonka arviointi vaatii ymmärrystä kahdesta kulttuurisesta yhteisöstä, globaalista hiphop-kulttuurista ja Latvian latviankielisestä hiphop-yhteisöstä. Tulokset tukevat havaintoa siitä, että kielellisillä ja diskursiivisilla resursseilla on olennainen rooli autenttisuuden muodostamisessa hiphopissa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa vertaillaan liettualaisia ja suomalaisia toisen maailmansodan aikaisia kirjeitä. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, kuinka suomen ja liettuan kielellä kirjoitettujen kirjeiden sisältö ja teemat eroavat toisistaan ja mitä samankaltaisuuksia niistä löytyy. Lisäksi esitellään kirjeiden kieli ja tyyli. Luonteeltaan samanlaista vertailevaa tutkimusta ei ole suomalaisten ja liettualaisten sota-ajan kirjeistä aiemmin tehty, minkä vuoksi tutkimuksen taustateoriana on hyödynnetty liettualaista kirjetutkimusta, suomalaista sota-ajan kirjeiden tutkimusta sekä sisällönanalyysia. Tutkimalla liettualaisia ja suomalaisia sota-ajan kirjeitä voidaan päästä mahdollisimman lähelle yhtenäistä sotakokemusta, jossa riittää tutkittavaa myös tulevaisuudessa. Tämä pro gradu -tutkielma on tutkimusalaltaan monitieteellinen sijoittuen baltologian, sosiolingvistiikan sekä uuden sotahistorian tieteenaloihin ja tutkimusote on luonteeltaan vertaileva. Pääasiallisena aineistona tutkielmassa on käytetty sota-ajan kirjekokoelmia, jotka koostuvat kahden liettualaisperheen sekä yhden suomalaisen perheen sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta. Liettualaisten kirjeiden alkuperä on Mūsų Laiškai (suom. Meidän kirjeemme) -kirjeiden keruuprojektista. Suomalaisaineiston kirjeet ovat peräisin Kansallisarkiston sota-arkistosta. Metodina kirjeiden teemojen selvittämiseksi käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysia, jossa kirjeitä ryhmitellään teemoittain käytettyjen ilmaisujen perusteella. Tutkielmassa tarkastellut kirjekokoelmat sisältävät niin arkipäiväisiä kuin sotatapahtumista kertovia teemoja. Uskonnollista diskurssia aineistossa esiintyy niin liettualaisissa kuin suomalaisissa kirjeissä. Toistuvia aiheita ovat myös ikävä, terveydentilantiedustelut, sää, elintarvikepula ja maataloustyöt. Liettualaisten ja suomalaisten kirjeiden teemojen samankaltaisuus kertoo siitä, että tulokset voivat hyvinkin vastata suuremman joukon mielikuvia ja kokemuksia. Kirjoitustyyliltään liettualaiset kirjeet ovat enemmän puhekielisiä ja murteella kirjoitettuja kuin suomalaiset kirjeet. Tutkitun aineiston pohjalta voidaan todeta, että liettualaiset ja suomalaiset sota-ajankirjeet vuosien 1939 ja 1945 välillä sisältävät paljon samankaltaisuuksia niin sisällöllisiltä teemoiltaan kuin tyyliltään, noudattaen kirjeiden peruskonventioita. Vaikka tämän tutkielman kirjekokoelma-aineiston sisällölliset yhteneväisyydet ovat hyvin lähellä toisiaan, ei niiden perusteella voida tehdä laajempaa yleistystä liettualaisten ja suomalaisten sota-ajan kokemushistoriasta, sillä aineisto ei rajallisuudessaan yletä kuvaamaan suurempaa ryhmää tai kokonaista kansakuntaa. Aineistona käytettyjen kirjeiden samankaltaisuus antaa kuitenkin varovaisia viitteitä siitä, että tulokset voisivat hyvinkin heijastaa myös suuremman joukon mielikuvia ja kokemuksia Suomessa ja Liettuassa. Mikrohistoriallisen tarkastelun kautta on mahdollista löytää jaettua sotakokemusta, jonka jo makrohistoriallinen tarkastelu Liettuan ja Suomen sota-ajan kokemuksista on osoittanut; Liettua ja Suomi olivat toisen maailmansodan aikana kaksi pientä kansaa, kahden suurvallan välissä.

Pro gradu -tutkielma tutkii, miten suomenkieliset metaforat ja vertaukset on käännetty viron, latvian ja liettuan kielille. Tutkielman ala on käännöstutkimus, tarkemmin metaforien kääntäminen. Suomalais-ugrilaisen ja indoeurooppalaisen kieliperheen välillä on myös merkittäviä eroja, mikä tekee kielten vertailusta mielenkiintoista ja haastavaa. Kieliperheiden välisistä eroista johtuen oletuksena onkin, että suomesta latvian ja liettuan kielille käännettäessä kääntäjä joutuu tekemään enemmän muutoksia kuin suomesta viroksi käännettäessä. Oletuksena on myös, että viron kielen metaforat ovat lähempänä suomen kielen metaforia kuin latvian tai liettuan kielen metaforat. Tutkimus perustuu Sofi Oksasen romaanin Puhdistus (2008) sekä sen vironkielisen käännöksen Puhastus (2009), latviankielisen käännöksen Attīrīšanās (2011) ja liettuankielisen käännöksen Valymas (2010) analysointiin. Tutkimusaineistoksi on valittu 120 metaforaa tai vertausta lähtökielisen kirjan sivuilta 5–375 sekä kohdekielisten kirjojen sivuilta 3–318. Aineisto sisältää myös 42 kandidaatin-tutkielmassa analysoimaani metaforaa tai vertausta. Löytyneiden metaforien ja vertausten alkuperäistä muotoa verrataan viron-, latvian- ja liettuankielisiin käännöksiin osoittaen niin sanastollisia kuin kieliopillisia eroavaisuuksia. Esimerkkikohdat jaetaan käännösten vastaavuuden perusteella kolmeen eri ryhmään: kirjaimellisesti käännetyt, osittain eroavat käännökset ja täysin eroavat käännökset. Teoriaosassa määritellään metaforan käsite ja esitellään kognitiivinen metaforateoria sekä Andrew Chestermanin teoria eri käännösstrategioista, jotka muodostavat tutkielman teoriapohjan. Analyysissa eritellään esimerkkien avulla, millaisia muutoksia eri strategioiden käyttö on saanut aikaan. Käännösstrategioiden käyttöä tarkastellaan Chestermanin jaottelemien syntaktisten, semanttisten ja pragmaattisten strategioiden osalta. Analyysiosiossa esitellään lyhyesti myös aineistossa esiintymättömät strategiat. Koska tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia käännösstrategioita viron-, latvian- ja liettuankielisissä käännöksissä on käytetty, tarkastellaan tutkimusaineistoa niin syntaksin, semantiikan kuin sanaston näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa etsitään syitä eri käännösstrategioiden valitsemiseen. Kielen rakenne, kääntäjän vaikutus, maiden väliset kielikontaktit sekä eri kulttuuripiirit vaikuttavat osaltaan käännösstrategioiden valintaan. Aineiston perusteella todetaan, että suomen, viron, latvian ja liettuan kielistä löytyy useita samoja metaforia. Osa metaforista on täysin samoja, osa taas perustuu samaan pohjametaforaan (käsitteelliseen metaforaan), vaikka eivät vastaisi toisiaan leksikaalisella tasolla. Osaa aineistossa olevista suomen kielen metaforista ei löydy lainkaan viron, latvian tai liettuan kielestä. Liettuan kielelle käännettäessä on suomen kielen metafora jouduttu selittämään auki useammin kuin viron tai latvian kielelle käännettäessä. Lisäksi todetaan, että suomen ja latvian kielen väliset erot ovat oletettua vähäisemmät, sillä latviankielinen käännös vastaa melko usein suomenkielistä alkutekstiä ja monesti myös vironkielistä käännöstä