Browsing by discipline "Clinical Microbiology"

Tavoitteet: Määrittää suun alueen märkänäytteistä sekä veriviljelynäytteistä eristettyjen viridans- ja anginosus-ryhmän streptokokkilöydösten mikrobilääkeherkkyys ja hoitosuositusten mukaisten mikrobilääkkeiden soveltuvuus näiden kattamiseen suun infektioiden hoidossa ja mikrobilääkeprofylaksissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena oli HUSLAB bakteriologian osastolla vuosina 2011-2015 tutkitut suun alueen märkäviljelynäytteistä ja veriviljelynäytteistä todetut viridans-ryhmän streptokokkilöydökset ja löydösten herkkyys mikrobilääkkeille. Tarkastelujakson aikana mikrobilääkeherkkyys oli tutkittu märkänäytteistä 283 viridans-ryhmän streptokokille ja 295 anginosusryhmän streptokokille. Vastaavat luvut veriviljelylöydöksistä olivat 594 ja 264. Herkkyyksien tulkinnassa oli käytetty EUCAST- ja CLSI-standardien mukaisia herkkyystulkintarajoja. Tulokset: Viridans-ryhmän streptokokeista märkänäytteissä 16 % ja veriviljelynäytteissä 8 % oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita penisilliinille, kun taas kaikki anginosus-ryhmän löydökset olivat penisilliinille herkkiä. Klindamysiinille resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita viridans-ryhmän kantoja oli märkänäytteissä 19 % ja veriviljelylöydöksissä 7 % löydöksistä. Vastaavat luvut anginosusryhmän streptokokeille olivat 6 % ja 4 %. Eniten resistenssiä todettiin erytromysiinille: Resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden löydösten määrä märkänäytteiden viridans-ryhmän löydöksistä oli 50 % ja veriviljelylöydöksistä 28 % sekä anginosus-ryhmän löydöksille vastaavat luvut olivat 10 % ja 6 %. Johtopäätökset: Viridans-ryhmän ja anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys penisilliinille on edelleen hyvä, kuten myös anginosus-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille ja erytromysiinille. Viridans-ryhmän streptokokeilla todettiin klindamysiiniresistenssiä märkänäytteissä huomattavasti enemmän kuin veriviljelynäytteissä. Tämä voi mahdollisesti selittyä sillä, että suun alueen märkänäytteissä on eri streptokokkilajeja kuin veriviljelylöydöksissä. On olemassa myös pieni mahdollisuus, että osa märkänäytteiden streptokokeista on tunnistunut fenotyyppiin perustuvassa tunnistuksessa väärin tai viljelmä ei ole ollut herkkyystutkimuksessa täysin puhdas muista bakteereista. Vastaava ilmiö todettiin selvästi myös erityisesti viridans-ryhmän streptokokin erytromysiiniherkkyydessä sekä pienemmässä määrin kaikissa muissakin tutkituissa herkkyyksissä. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että nykyisten mikrobilääkehoitosuositusten mukaisesti viridans-ryhmän streptokokkien sekä anginosusryhmän bakteerien hoitoon hammasperäisissä infektioissa ja mikrobilääkeprofylaksissa soveltuu parhaiten penisilliiniryhmän lääke. Klindamysiiniherkkyys oli hyvä veriviljelykannoilla, mutta märkänäytteissä todettu resistenttien kantojen osuus löydöksistä antaa aiheen seurata klindamysiiniherkkyyttä tarkkaan jatkossa. Erytromysiini tai muut makrolidiryhmän mikrobilääkkeet eivät tulosten perusteella sovellu suun viridans-streptokokkien hoitoon anginosus-ryhmän streptokokkeja lukuunottamatta. Tämä olisi tärkeää huomioida etenkin endokardiittiprofylaksiohjeistuksissa.