Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Finsk-ugriska språk och kulturer, linjen för sameforskning"

Sort by: Order: Results:

  • Koukkari, Tuomas (2020)
    Tutkielmani käsittelee inarinsaamen nominintaivutusta erityisesti siinä esiintyvän äänteiden kvantiteetin vaihtelun näkökulmasta. Inarinsaamen morfofonologiaa laajemminkin luonnehtivat monenlaiset vartalonvaihtelut, joita morfologisena ilmiönä on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Näistä kvantiteettivaihtelun katsotaan usein olevan sidoksissa erityisesti astevaihteluun. Pyrin kuitenkin mahdollisimman pitkälti käsittelemään kvantiteettivaihtelua itsenäisenä ilmiönä ja luomaan mallin, jossa nominit voidaan luokitella ja niiden taivutusta kuvata ensisijaisesti kvantiteettivaihtelun perusteella. Sovellan morfologian kuvauksessa ns. WP- eli sana/paradigma -tyyppistä morfologian teoriaa. Kuvaan morfofonologista vaihtelua erityisesti morfologian näkökulmasta, joskin huomioin jonkin verran myös ilmiöiden kielihistoriallista taustaa. Pohdin myös kysymystä siitä, millaisin teoreettisin perustein sanoja voidaan jaotella taivutustyyppeihin sekä laajemmin sitä, millaiset morfologian kuvaukset tai teoreettiset mallit ovat tarkoituksenmukaisia eri tilanteissa. Tutkimusaineistonani toimivat aikaisemman tutkimuskirjallisuuden sekä sana- ja oppikirjojen sisältämät inarinsaamen nominintaivutuksen kuvaukset ja esimerkkiparadigmat. Käyttämäni teoreettinen malli mahdollistaa aineistossa esiintyvien eri paradigmatyyppien skemaattisen kuvauksen ja yksiselitteisen vertailun. Havaitsemieni säännönmukaisuuksien ja yhtäläisyyksien pohjalta hahmottelen taivutustyyppijakoa inarinsaamen nomineille. Tuloksena on alustava jako, jossa inarinsaamen nominit on jaoteltu laskutavasta riippuen n. 12-15 pääasialliseen taivutustyyppiin niiden vartalotyypin ja niissä esiintyvän paradigmaattisen kvantiteettivaihtelun perusteella. Kvantiteettivaihtelu itsessään jakautuu kahteen päätyyppiin, kaksi- ja kolmiportaiseen, riippuen sanassa esiintyvistä konsonanteista. Konsonanttien laadullisella vaihtelulla on kuitenkin vaikutusta kvantiteettivaihteluun vain melko harvoissa tapauksissa. Tutkimukseni osoittaa, että inarinsaamen nominit voidaan jakaa taivutustyyppeihin ja niiden taivutusta kuvata merkittäviltä osin niissä esiintyvän kvantiteettivaihtelun perusteella. Lisäksi kvantiteettivaihtelu itsessään on mahdollista kuvata useimpien äänteiden osalta itsenäisenä muusta morfofonologisesta vaihtelusta riippumattomana ilmiönä.
  • Aho, Pekka (2010)
    Tutkielmassani tarkastelen pohjoissaamen -alla-frekventatiivijohdoksia. Tutkimus on aineistokeskeinen ja pohjautuu sanakirjatason analyysiin. Näkökulmani on syntaktis-semanttinen, ja tutkimusmateriaalinani toimivat pohjoissaamen -alla-verbijohdoksista koostuvat taulukot, jotka olen työstänyt saamelaiskielten etymologisen Álgutietokannan (KOTUS) sisältämästä sanamateriaalista. Pohjoissaamen frekventatiivinen -alla-johdin kuuluu laajaan -(e)le- ja -l-frekventatiivijohdinten ryhmään, ja sillä on vastineita kaikissa uralilaisissa kielissä. Pohjoissaamessa -alla-johdin esiintyy muodoissa -dalla-, -halla-, -stalla- ja -štalla-, ja taulukointi ja analyysiosio noudattavat tätä ryhmittelyä. Päämääränäni on selvittää, millaisiin sanoihin -alla-johtimet yleisesti liittyvät, miten kyseinen johdin modifioi kantasanan rakennetta ja merkitystä, ja millaisia vastineita -alla-aineksella on muissa uralilaisissa kielissä. Lähtöoletuksenani on, että -alla-johdos on yhdysperäinen; liittyäkseen sanaan se edellyttää -di-, -hi-, -sti- tai -šti-johdinaineksen johdettavassa sanassa. Työssäni pyrin tarkastelemaan tämän oletuksen paikkansapitävyyttä sekä sitä, onko -alla-johdoksilla muita merkityksiä kuin frekventatiivinen. Käyn läpi -di-, -hi-, -sti- ja -šti-johdosten merkityksiä ja vertailen niitä -dalla-, -halla-, -stalla- ja -štalla-verbien merkityksiin. Lisäksi pohdin -alla-sanojen leksikaalistumista ja produktiivisuutta sekä verbi- ja nominikantaisuutta. Teoriaosassa käsittelen yleisellä tasolla verbijohtamista, leksikaalistumista ja aspektia, ja käyn läpi pohjoissaamen verbitaivutuksen pääpiirteitä. Lisäksi tuon esille -(e)le- ja -l-aineksen omaavia vastineita muissa uralilaisissa kielissä. Analyysiosiossa käsittelen -alla-johdosten morfologiaa, ja käyn läpi työstämääni sanamateriaalia verbien semanttisen ryhmittelyn pohjalta. Taulukoista näkyy johdettujen sanojen ja johtamattomampien muotojen johtosuhteet sekä mahdollinen johtamattomamman välimuodon ja/tai kantasanan puuttuminen. Taulukot sisältävät saamenkielisten sanojen käännökset. Sanat määrittyvät taulukoissa ominaisuuksiltaan frekventatiivisiin, neutraaleihin, passiivisiin, kontinuatiivisiin, transitiivisiin ja intransitiivisiin verbeihin, ja analyysiosiossa vertailen näistä ominaisuuksista yhteenlaskettuja lukumääriä sekä taulukkokohtaisesti että myös eri taulukoiden välillä. Tutkimuksesta selviää -alla-johtimen selkeä yhdysperäisyys; johdoksia on mahdollista muodostaa myös kantasanoista suoraan ilman välivaiheita -alla-sanojen silti sisältäessä välivaiheiden -d-, -h-, -s- tai -š-aineksen. Johdinaineksen vahvaan produktiivisuuteen viittaa se, että -alla-sanoja esiintyy laajasti niin nomini- kuin verbikantaisissakin sanoissa. Merkityksiltään -alla-sanat voivat olla frekventatiivien lisäksi refleksiivis-, resiprookkis- tai sensitiivis-frekventatiivisia, kontinuatiivisia, konatiivisia ja neutraaleja. Pohjoissaamen sanojen joukossa on runsaasti myös suomen mallin mukaan muodostettuja ilmauksia.