Browsing by discipline "Gender Studies"

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja koiran toimijuutta koiriin liittyvän kulutuskulttuurin kontekstissa. Tutkielmani aineiston muodostavat lemmikkieläintarvikeketju Mustin ja Mirrin sekä vaatemerkki Urban Suburban Apparelin koirille ja ihmisille suunnatut vaatteet ja niiden markkinointiin liittyvät mainoskuvat ja -tekstit. Tutkielmani tavoitteena on tehdä näkyväksi sitä, miten ihminen ymmärtää koiraa kulttuurisesti ja käsitteellistää koiraa osana kulttuuria. Toisaalta haastan tutkielmassani ihmisen ja eläimen, luonnon ja kulttuurin sekä subjektin ja objektin välillä länsimaisessa ajattelussa vallitsevia dualismeja ja niihin liittyviä näkemyksiä ihmisestä ja muista lajeista suhteessa toisiinsa ja muuhun maailmaan. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielmani paikantuu osaksi posthumanistista ja queer-teoreettista tutkimusperinnettä, joita yhdistää tässäkin tutkielmassa esiintyvä essentialismin ja lukkoon lyötyjen määritelmien kritiikki sekä eettinen ja poliittinen lataus. Käsitteellistän tutkielmassani koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina yhdistelemällä aineistooni liittyviä erilaatuisia elementtejä materiaalis-semioottisella tasolla luontokulttuureissa rakentuviksi posthumanistisiksi ihmis-ei-ihmis-pastpresent-sommitelmiksi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin sekä Jane Bennettin ja Donna Harawayn teorioiden innoittamana. Sommitelmien avulla pyrin kiinnittämään huomiota koiriin liittyvän kulutustoiminnan moniulotteisuuteen; koirien, ihmisten ja ei-inhimillisen materian yhteenkietoutuneisuuteen ja koiran toimijuuteen. Tuon sommitelmien avulla esiin sitä, miten ymmärrykset koirista ja ihmisistä rakentuvat tarkastelemani kulutuskulttuurin kontekstissa suhteessa toisiinsa sekä tarkastelemieni yritysten tuotteisiin ja kuvastoon ja sitä, miten tuotettu koirakuva on yhteydessä koirien ja koirien ihmisten kohteluun, asemaan ja oloihin osallistuen vuorovaikutteisesti myös itse olentojen tuottamiseen kuvien ja tekstien takana. Tarkastelemillani sommitelmilla on toimijuutta ja ne ottavat samanaikaisesti osaa sekä normien vahvistamiseen että purkamiseen – kategorisoituvien erojen ylläpitämiseen ja niiden rajoista neuvottelemiseen. Lähestymällä koiraa ja koira-ihmis-suhteita sommitelmina avautuu tutkielmassani mahdollisuus poistaa ihminen analyysin keskiöstä ja havaita myös ei-ihmiseläinten toimijuus näennäisesti puhtaan ihmislähtöisessä toiminnassa. Metodologisesti tutkielmani tarjoaa näin mahdollisuuden tarkastella ihmistä yhtenä toimijana muiden joukossa ja ajatella lajien välisiä suhteita, ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa maailmassa tavalla, joka haastaa ajatusta ihmisen kaikkivoipaisuudesta ja ylivertaisuudesta suhteessa muuhun olevaan.

Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen 2000-luvun yhteiskunnallista keskustelua varusmiesten huonontuneesta kunnosta ja lihomisesta. Kutsun työssäni tätä keskustelua "läskisodaksi". Varusmiesten heikentynyttä kuntoa on käsitelty monien eri tieteen alojen tutkimuksissa ja tutkimushankkeissa, mutta vaikka kyseessä on nuorten miesruumiiden ympärille kietoutuva kysymys, sukupuolen vaikutusta asiaan tai sen julkiseen käsittelyyn ei ole juuri analyyttisesti tarkasteltu. Siksi tutkin työssäni tätä keskustelua sukupuolentutkimuksellisen lähestymistavan avulla ja tarkastelen erityisesti sen suhdetta maskuliinisuuden ja miesruumiiden kulttuuriseen ja sosiaaliseen rakentumiseen. Lähestymistapani pohjautuu feministisen perinteen ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin. Analyysini taustalla vaikuttaa erityisesti kriittisen miestutkimuksen maskuliinisuuksien teoria ja siihen kohdistunut teoreettinen ja metodologinen keskustelu. Hahmottelen sellaista hegemonisen maskuliinisuuden käsitteelle vaihtoehtoista tapaa teoretisoida miesideaalin ja eletyn mieheyden suhdetta, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti maskuliinisuuden määritelmälliseen avoimuuteen ja ajalliseen ulottuvuuteen. Esimerkkiaineistona "läskisodasta" käytän Helsingin Sanomien 2000-luvulla ilmestyneitä lehtikirjoituksia huonontuneesta varusmieskunnosta. Keskustelussa vaikuttavat puhetavat tuottavat monimutkaisella tavalla sukupuolittunutta ruumiillisuutta, joten lähestyn teksteissä esiintyviä sukupuoleen liittyviä oletuksia ja itsestäänselvyyksiä tarkennuksen tasoltaan vaihtelevan diskurssianalyyttisen otteen avulla, sekä yksittäisiä väitteitä että rivien väliin jääviä ideologisia oletuksia tulkiten. Kyseessä ei ole tyhjentävä aineistoanalyysi vaan tarkastelen laajempia diskursiivisia rakenteita esimerkkiaineiston avulla. Analyysiluvuissani lähestyn "läskisotaa" neljän sukupuolentutkimuksellisen keskusteluperinteen ja teeman kautta: Luvussa 3 tarkastelen sitä suhteessa miesruumiin kulttuurista näkymättömyyttä ja sen ruumisnormin asemaa käsitteleviin feministisiin ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin, luvussa 4 analysoin siinä vähäiselle huomiolle jääviä sotilaallisen ruumiillisuuden erityisyyksiä miesruumiin kannalta, luvussa 5 käsittelen sitä osana nationalistista perinnettä ja suomalaisen yhteiskunnan militarismia ja luvussa 6 tutkin siihen liittyviä terveyden ja lihavuuden sukupuolittuneita ja poliittisia kysymyksiä. Tutkielman keskeisiä johtopäätöksiä on, että keskustelu varusmiesten huonontuneesta kunnosta alleviivaa miesruumiin kulttuurisen näkyvyyden ajallista liukuvuutta ja kontekstisidonnaisuutta ja monimutkaistaa miehisen katseen ja sukupuolittuneen aktiivisuuden ja passiivisuuden teoretisointeja, koska miesruumis asetetaan keskustelussa myös katseen ja toimenpiteiden kohteeksi. Läskisodassa huomion kohteeksi asetetaan erityisesti sellaiset miesruumiit, jotka eivät ole vielä täyttäneet miehistä potentiaaliaan. Lisäksi esitän analyysini perusteella "läskisodan" tuottavan ymmärrystä sotilaallisen ruumiillisuuden ja maskuliinisen ruumiillisuuden luonnollisesta yhteydestä ja toimivan väkivallan miehistäjänä. Tarkastelemani keskustelu tulee myös mielekkäästi ymmärrettäväksi osana nationalististen ruumiillisten ideaalien historiallista rakennustyötä ja se sekä kuvaa että vahvistaa suomalaista militarismin arvostusta. Se kiinnittyy myös kansanterveystyön sukupuolittuneeseen ja normaalistavaan historiaan sekä ylikansalliseen "lihavuuspaniikkiin", minkä lisäksi sen voi tulkita olevan osa laajaa ajatteluperinnettä, jossa korostetaan turmelevan nykyajan miesruumista pehmentävää vaikutusta. Maskuliinisuuteen ja miesruumiiseen liittyvät sosiaaliset ja henkilökohtaiset ahdistukset ja lupaukset löytyvät kaikkien näiden näkökulmien ytimestä. Korostan analyysissäni kuitenkin myös sitä, että koska miehisten ideaalien rakentamiseen vaaditaan jatkuvaa sosiaalista panostusta, ei kova ja ei-ruumiillinen maskuliinisen ruumiillisuuden ja olemisen ihanne ole universaali tai muuttumaton.

Tutkielma käsittelee ihmiskaupan esittämistä suomalaiselle suurelle yleisölle kahdessa ihmiskaupan vastaisessa kampanjassa. keskittyen kampanjoiden kärkenä toimineiden videoiden analyysiin. Kampanjat ovat tuottaneet yhteistyössä IOM, yhdenvertaisuus/vähemmistövaltuutettu ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä vuosina 2012 ja 2016. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisiin yhteiskunnallisiin suhteisiin kampanjamateriaaleissa esitetyt ihmiskaupan representaatiot kutsuvat suomalaisia katsojia. Kampanjamateriaaleja tarkastellaan hegemoniseksi ihmiskauppadiskurssiksi nimitetyssä kontekstissa. Hegemoninen ihmiskauppadiskurssi on artikuloitu kansainvälisissä sopimuksissa, jotka linjaavat kansallista ihmiskaupan vastaista lainsäädäntöä ja toimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teoretisoimalle käsitykselle diskurssista yhteisöä rakentavana artikulaationa. Tarkastellut videot ja verkkosivut puolestaan käsitetään representaatioina, joissa hegemoninen ihmiskauppadiskurssi konkretisoituu ja pelkistyy. Teresa de Lauretisin teoriaa sukupuolen teknologioista on sovellettu videoiden ja verkkosivujen analysoimiseen yhteiskunnallisten suhteiden representaatioina. Katsomistapa laajentaa yksilöiden ja heidän toimintansa representaatiot kuvaukseksi sukupuoli-, luokka- ja etnisille eroille perustuvista rakenteista ja niiden toiminnasta. Vuonna 2012 julkaistu kampanjavideo toistaa stereotyyppistä tarinaa, jonka käyttöä on kritisoitu laajasti aiemmassa ihmiskaupparepresentaatioiden tutkimuksessa. Vuonna 2016 julkaistuilla videolla ja verkkosivulla kumotaan monia stereotyyppisiä oletuksia ja uhrien representaatiot monimuotoistuvat. Sen sijaan uhriren passiivisuus ja katsojalle ehdotettu toimijuus korostuvat. Tutkielma osoittaa ihmiskaupan tulevan esitetyksi "muiden" ongelmana, johon luotu katse tarjoaa katsojalle valta-aseman kautta osallisuutta ongelman ratkaisuun kahdessa eri roolissa. Valpas kansalainen asettuu valtion ja lainvalvonnan rinnalle kampanjoiden kuvaamaan sankarin rooliin. Eettinen kuluttaja puolestaan käyttää valtaa vapailla markkinoilla. Nämä roolit konkretisoivat mielestäni myös hegemonisen ihmiskauppadiskurssin reunaehdoiksi valtioiden rajavalvonnan ja vapaan markkinatalouden. Representaatio luonnollistaa näitä rakenteita ja rakentaa siten diskursiivisesti "meitä".

Tutkielmani aiheena ovat seksivälineet suomalaisissa naistenlehdissä. Tavoitteenani on ollut muodostaa kokonaiskuva siitä, miten naistenlehdissä kirjoitetaan seksivälineistä ja pohtia, millaisia normeja ja marginaalisuuksia välineitä käsittelevissä jutuissa tuotetaan. Olen kysynyt, miten naistenlehdissä seksivälineiden käytöstä tehdään kunniallista ja oikeutetaan sopimattoman ja sopivaisen väliin jäävälle alueelle sijoittuvasta aiheesta kirjoittamista. Millaisia seurauksia käytetyillä diskursiivisilla strategioilla on ja millaisiin käsityksiin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ne ovat yhteydessä? Olisiko naistenlehtien seksivälineviittauksista löydettävissä normeja haastavaa queeria, pervoa potentiaalia? Aineistoni on vuosilta 2005 2010 viidestä suomalaisesta naistenlehdestä: Cosmopolitanista, ET-lehdestä, Kodin Kuvalehdestä, Me Naisista ja Trendistä. Olen valinnut lehdistä analysoitavakseni 44 seksivälineitä käsittelevää juttua. Teoreettinen viitekehykseni on queer-teoria ja analyysimetodini kriittinen diskurssianalyysi. Olen keskittynyt pääasiassa tekstin analyysiin, mutta pyrkinyt huomioimaan myös kuvituksen vaikutuksen kokonaisuuteen. Naistenlehtien jutuissa seksivälineistä viitataan toistuvasti parisuhteeseen ja seksuaaliterveyteen ja niiden kautta todistetaan seksivälineiden käytön normaaliutta. Lehdet kuitenkin myös ottavat ilmiöön etäisyyttä huumorin ja lääketieteellisen diskurssin avulla. Seksuaaliterveys näyttäytyy kykynä nauttia seksistä, ensisijassa miehen ja naisen välisestä yhdynnästä. Normaaliuden ulkopuolelle jää sellainen seksivälineiden käyttö, joka haastaa parisuhdenormia ja yhdyntäkeskeistä kuvaa seksistä. Naisten masturbointi seksivälineiden avulla voidaan esittää harjoitteluna yhdyntää varten ja siten oikeutettuna, mutta miesten seksivälineiden käyttö yksin esitetään negatiivisessa valossa. Naisten seksuaalisuus esitetään passiivisena ja nautinto paikannetaan naisen ruumiiseen, miesten seksuaalisuus taas esitetään aktiivisena ja suorituskeskeisenä. Aineistoni haastaa ajatusta, että seksuaalisuuden tulo yleisemmäksi julkiseksi puheenaiheeksi olisi merkittävästi murtanut seksuaalinormeja. Sen sijaan julkinen keskustelu seksuaalisuudesta tarjoaa niissä tilaa, jossa normeja voidaan toistaa ja vahvistaa. Toisaalta terveysviittausten keskittyminen seksuaalisen elämän ongelmiin paljastaa sen, että seksuaalinormeja on lähtökohtaisesti mahdoton täydellisesti tavoittaa. Tähän voi ajatella sisältyvän queeria potentiaalia.

This thesis examines silence and silencing that surrounds conflict-related sexual violence in post-conflict Bosnia and Herzegovina. The war in Bosnia in 1992-1995 was marked by the systematic use of conflict-related sexual violence. Women were targeted by the use of conflict-related sexual violence with the goal of achieving genocide. The post-conflict period in Bosnia provides the context for this research. The theoretical discussion of this thesis consists of two parts, the first consisting of theorisation on the use of conflict-related sexual violence. The second consists of theorisation on silence, silencing of women and the silence surrounding conflict-related sexual violence. The research material consists of the five thematic interviews. The interviewees were chosen based on their primary field and experience, ranging from international politics, the UN women, peace and security agenda, women’s rights, human rights, conflicts, to gender-based violence. All of the interviewees are Finnish. Qualitative content analysis was utilised to analyse the research material. The theoretical discussion of this research provided strong guidance in the analysis of the research material. The analysis of the research indicates that silence and silencing manifest themselves in multifaceted ways. Survivors are silenced due to the shame and stigma associated with conflict-related sexual violence, as well as due to trauma. The analysis indicates that conflict-related sexual violence is an unspeakable war crime. The silence surrounding conflict-related sexual violence was also demonstrated to impact society, as the unspeakability of the events of war was shown to prevent society from facilitating a dialogue on the issue. The research material also illustrated how silence can be understood as a representation. The suicides of some survivors of conflict-related sexual violence were represented as the ultimate silence. The neglect to implement policy and legislation on the part of Bosnian politicians was also demonstrated to constitute a form of silencing. Thirdly, the exclusion of women and thus survivors of conflict-related sexual violence from post-conflict processes, such as peace negotiations, was shown to be a form of silencing, as the exclusion of women signifies the exclusion of women’s issues from the negotiations. Finally, impunity for conflict-related sexual violence was demonstrated to be a form of silencing, as impunity cultivates the silence surrounding conflict-related sexual violence. Ultimately, the research results demonstrate that the impact of the silence and silencing that surrounds conflict-related sexual violence in post-conflict Bosnia is an impediment to how survivors, their families, society, as well as the whole nation, has been able to deal with the past experiences of conflict-related sexual violence that took place during the war.

Tutkimuksen aiheena on vanhemmuus ilmiönä, jossa biologiset ja kulttuuriset tekijät ristiinvaikuttavat monilla eri tavoilla. Kontekstina on suomalaisilla hedelmöityshoitoklinikoilla tapahtuva sukusolujen luovutus, joka muiden avusteisten lisääntymisteknologioiden tavoin nostaa esille vanhemmuuden määrittämisen monimutkaisuuden ja mahdollisen ristiriitaisuuden. Luovutettuja sukusoluja käytettäessä vanhemmuuden eri biologiset ja sosiaaliset elementit eivät asetu linjaan toistensa kanssa, jolloin kyseenalaistuu, kuka todellisuudessa lasketaan hoidoilla alkunsa saaneen lapsen vanhemmaksi. Tutkimuksen teoreettinen tausta on feministisessä tieteentutkimuksessa, lääketieteen antropologiassa ja sukulaisuuden tutkimuksessa. Feministinen tieteentutkimus tarkastelee luonnontieteiden ja kulttuurin välistä suhdetta monimuotoisena merkityskokonaisuutena ottaen huomioon erilaiset keskenään ristiinvaikuttavat erot, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden, rodun ja luokan. Avusteiset lisääntymisteknologiat lääketieteellisenä käytäntönä ovat olleet myös monien antropologien ja sukulaisuuden tutkijoiden huomion kohteena, koska ne muokkaavat usein muuttumattomana pidettyä käsitystä vanhemmuudesta geneettiseen siteeseen perustuvana ja tarjoavat paitsi uusia konkreettisia lisääntymistapoja, myös uusia tapoja ajatella vanhemmuutta. Täten avusteisilla lisääntymisteknologioilla on myös laajempi kulttuurinen merkitys, vaikka vain harvat lisääntyvät niiden avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden yksityisen hedelmöityshoitoklinikan ohjeista sukusolujen luovuttajille. Näihin kuuluu klinikoiden verkkosivujen ohjeita sekä klinikoiden henkilökohtaisesti jakamaa ohjemateriaalia. Tekstejä tarkastellaan retorisen analyysin ja queer-luennan avulla. Retorista analyysiä käytetään tekstien vakuuttamaan pyrkivän luonteen tarkasteluun. Queer-luennassa puolestaan keskitytään tekstien ensisijaisen sanoman ja ilmiselvien merkitysten ohella niihin kätkeytyviin muihin tulkintamahdollisuuksiin ja lukijapositioihin, jotka avaavat mahdollisuuksia ajatella myös vanhemmuutta toisin. Analyysissä kiinnitetään huomiota tekstien retorisiin elementteihin, toimijoihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin. Niiden kautta hahmottuvat paitsi vanhemmuutta koskevat ihanteet ja vaatimukset, myös näiden kääntöpuolet, erilaiset ulossulkemiset. Analyysin perusteella sukusolujen luovuttajan rooli näyttäytyy ennen kaikkea lahjan antajana ja tämä lahja sukusolujen vastaanottajien mahdollisuutena vanhemmuuteen. Vastaanottajista muodostuva kuva puolestaan heijastaa vanhemmuuden melko vahvasti hetero- ja parisuhdenormatiivista ihannetta: vastaanottajien annetaan pääosin ymmärtää olevan lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsiviä naisen ja miehen muodostamia pariskuntia. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä suhdetta rakentavat lahjan antamisen ja vastaanottamisen retoriikan ohella hierarkia luovuttajan geneettisen panoksen ja vastaanottajan vanhemmuuden aikeen välillä. Tässä geneettinen yhteys näyttäytyy merkityksellisenä sikäli, että sillä on vahva kulttuurinen lataus vanhemmuuden perustana. Tämä merkitys näkyy myös siinä, miten luovutettuja sukusoluja käytettäessä klinikat ohjaavat ensisijaisesti käyttämään ei-geneettistä vanhempaa muistuttavan luovuttajan soluja, jolloin kyse on juuri tuosta biologis-geneettisen sukulaisuuden imitoinnista. Viime kädessä sukusolujen vastaanottajien pyrkimys vanhemmuuteen näyttäytyy kuitenkin ensisijaisena vanhemmuutena ja tekstien lähtökohtana. Vanhemmuuden määrittämisessä olennainen osapuoli on myös klinikka. Klinikalla on sekä tekstien puhujana että lääketieteen edustajana valtaa luoda vanhemmuuden reunaehtoja. Aineistossa klinikan rooliksi muodostuu tiedon välittäminen eri osapuolten välillä sekä eräänlainen portinvartijuus vanhemmuuteen. Klinikoiden fokus on kuitenkin tukea maksavia asiakkaitaan, sukusolujen vastaanottajia, joiden vanhemmuus on loppujen lopuksi tekstien näkökulmasta kiistatonta. Klinikoiden olisi tästä valta-asetelmastaan mahdollista tukea myös avarampaa käsitystä vanhemmuudesta ja perheistä. Tämän tutkimuksen aineistossa vanhemmuuden monimuotoisuus kuitenkin jää sen mainitsemiseen, että klinikat hoitavat ensisijaisten lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsivien naisen ja miehen muodostamien parien lisäksi myös naispareja ja itsellisiä naisia.