Browsing by discipline "Gender and law"

This LL.M. thesis is an intersectional, interdisciplinary study of the constructions of gendered violence in Finland and Turkey, in particular with reference to majority and minority positions in society. The study is interested in the perception of “the violence of the other”, i.e. the essentialised violence, but also in the normalisation process of (certain kinds of) violence. The categorisation of the so-called collective gendered violence and so-called individual gendered violence are investigated in the thesis as social constructions. In the study, a discourse analysis of twelve (six Finnish + six Turkish) judgements is conducted, inspired by Foucauldian views on discourses, where knowledge and power are intertwined. Four discourses are found in the study: male violence, female behaviour, normalised/individual violence and essentialised/collective violence. The discourse analysis mainly focuses on the creation of legal facts in the argumentation of the court. In the study, context is particularly stressed. Therefore, the study includes a general analysis of gendered violence and majority/positions in Finnish in a societal, political, legal and historical context. The most important features in the international legal framework on gendered violence are shortly accounted for, since international pressure has had a large impact on legal development in both investigated countries. The majority/minority positions in focus are Finnish majority population/(Muslim) immigrant minority population in Finland, and Turkish majority population/Kurdish minority population in Turkey. The study is performed within a feminist and intersectional theoretical framework, where social constructionism and discourse analysis are used as methodology and method. As a main focus of the study, means of alterity are investigated. The study is critical in its nature and poses a challenge to the legal paradigm of objectivity. The study also touches upon the larger debate on the perceived paradox of multiculturalism and feminism in the liberalist view on law in western society. The study claims that this paradox is the result of the patriarchal and imperialistic structures in law. The conclusion of the study is that the constructions of legal facts in courts are often discriminating upon vulnerable groups. In the study, these are mainly women and minority group members. The interaction and interconnections of the discourses often lead to multiple discrimination, where the female minority member is particularly vulnerable, her perspective being invisible in the construction of the legal facts.

Tutkielmani tarkoitus on tuoda julkista päivähoitoa koskevaan keskusteluun lapsioikeudellinen: lapsen omista oikeuksista ja erityisasemasta lähtevä näkökulma. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on syntynyt aikuisen oikeuksien ja tarpeiden lähtökohdista, jolloin myös päivähoitoa koskeva oikeudellinen diskurssi on hyvin pitkälle rajoittunut subjektiivisen päivähoidon saatavuuskysymyksiin. Päivähoidon tosiasiallisena asiakkaana olevan lapsen oikeuksien tarkastelu onkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Lapsen oikeuksien näkökulmaa tulisi kuitenkin vahvistaa lupaillun uuden varhaiskasvatusta koskevan lain säätämisen myötä. Tutkielmani kantava teema on oikeudellisen ja kasvatuksellisen vallan rajojen tarkastelu. Kysymys on erityisesti siitä, kuinka lapsen oikeuksien tulisi rajoittaa kasvattajan vallankäyttöä päivähoitolaitoksissa, ja missä määrin lapsen ja aikuisen välistä hoiva ja kasvatussuhdetta on järkevä oikeudellisesti säännellä. Julkinen päivähoito on lapsen kotikasvatusta ja hoitoa tukeva lapsiperheiden palvelu jota koskee oikeudellisesti vahva lapsen huolenpidon ja hyvinvoinnin turvaamisen velvoite. Toisaalta lapsen päivähoito rinnastetaan ns. tavanomaisen kasvatusvallan käyttönä lapsen kotihoitoon. Sekä lapsen päivä- että kotihoitoa ohjaavat oikeussäännöt ovat tavoitteellisesti ihanteellisia, mutta luonteeltaan konkreettisuuden sijaan hyvin avoimia ja väljiä. Ainoa yksiselitteisesti ymmärrettävä oikeussääntö on lapsen ruumiillisen kurituksen kieltävä ehdoton sääntö. Lapsen huonon hoidon ja kasvatuksen rajat määrittelee viime kädessä rikostuomioistuin lapseen kohdistuneen teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Hyvien ja sallittujen kasvatus- ja hoitokeinojen ja toisaalta rikosoikeudellisesti sanktioitujen tekojen väliin jää kuitenkin ikään kuin katvealue. Lapsen hoito- ja kasvatusmetodien sallittavuuden ja ns. tavanomaisen kasvatusvallan rajojen arviointia helpottaa asian tarkastelu lapsen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tarkastelussa on otettava huomioon lapsen erityisen haavoittuvainen ja aikuisten huolenpidosta riippuvainen asema, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiselle sekä niiden rajoittamiselle.

Niin Suomalaisessa kuin Euroopan unioninkin kontekstissa keskustelu vanhempainvapaista on viime vuosina käynyt kiivaana. Keskustelua on kuitenkin leimannut vahva työelämänäkökulma. Vanhempainvapaita on käsitelty työnantajan kustannuksina, sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämisen, että tasa-arvo näkökulmasta. Tasa-arvonäkökulmat nousevat vahvasti esiin niin Euroopan unionin vanhempainvapaadirektiiveissä, kuin Suomen voimassa olevassa oikeudessakin. Suomen lainsäädäntöuudistuksien tavoitteena on ollut edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka on puolestaan lisännyt erottelua erilaisten perhemuotojen välillä. Voimassa olevan vanhempainetuuslainsäädännön taustalta paljastuu modernin ajattelun tapa luokitella ja arvottaa ilmiöitä. Järjestelmästä on muodostunut dikotominen kokonaisuus, jossa vanhempia ja vanhemmuuksia asetetaan mielivaltaisesti erilaiseen asemaan suhteessa toisiinsa. Vanhemmuuksia arvottaessaan etuusjärjestelmä kuitenkin kätkee lainsäädännön taustalla vaikuttavan merkittävän jaottelun aikuisiin ja lapsiin. Tutkielmassa vanhempainvapaita lähestytään kuitenkin aiempaa esitettyä laajemmasta näkökulmasta käsin . Tutkielman tarkoituksena on lainopillisen diskurssianalyysin menetelmällä tutkia millaisia konstruktioita sairausvakuutuslain vanhempainetuusjärjestelmästä voidaan löytää, kuinka erilaisia vanhemmuuksia on rakennettu ja kuinka vanhempi-lapsi dikotomiaa on häivytetty? Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa nykyisen modernin ajattelun lähtökohdista lähtevän vanhempainetuusjärjestelmän ongelmallisuus ja tuoda esiin kuinka vanhemmuutta voitaisiin hahmottaa myös toisin. Ruotsin ja Islannin vanhempainetuusjärjestelmät esitellään tutkimuksessa esimerkkinä lapsilähtöisestä vanhempainetuusjärjestelmästä. Lapsilähtöisen etuusjärjestelmän keskiössä on sekä lapsen että vanhemman oikeus etuuksiin. Kun etuudet nähdään myös lapsen oikeuksiksi, vanhempien määrittelyt menettävät merkitystään ja ratkaisevaa on lapsen oikeus tärkeisiin ihmissuhteisiin.