Browsing by discipline "Husdjursvetenskap (husdjursnäring)"

Tutkimus liittyi moniosaiseen, Maa- ja metsätalousministeriön ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan rahoittamaan projektiin Hyvinvoinnin lisääminen sianlihantuotannossa (INWEPP). Tarkoituksena oli selvittää häkki-, karsina- ja pesäporsimisympäristöjen vaikutukset ja yhteydet alkuimetyskaudella emakon vapaiden rasvahappojen (NEFA) vapautumiseen sekä oksitosiini-, prolaktiini- ja kortisolieritykseen ja porsastuotokseen. Yorkshiren ja maatiaisen 11 risteytysensikkoa ja 22 risteytysemakkoa jaettiin kolmeen erilaiseen porsimisympäristöön noin seitsemän päivää ennen odotettua porsimista. Jokaisessa ryhmässä oli lähes yhtä monta ominaisuuksiltaan samanlaista ensikkoa ja useammin kuin kerran porsinutta emakkoa. Porsimisympäristöinä olivat häkki (2,1m x 0,8m) ja karsina (2,8m x 2,1m) vähäisillä kuivikkeilla sekä karsina runsailla kuivike- ja pesäntekomateriaaleilla (pesä). Kaikki emakot laitettiin heti porsimisen jälkeen häkkeihin. Verinäytteiden ottoa varten ensikoille ja emakoille laitettiin katetri ja verinäytteet otettiin kolmena peräkkäisenä päivänä ennen odotettua porsimispäivää ja neljänä päivänä porsimisen jälkeen. Näytteistä määritettiin NEFA, oksitosiini, kortisoli ja prolaktiini. Porsaiden kuolleisuudessa ei ollut eroja ympäristöjen välillä. Huomioitaessa myös kuolleena syntyneet porsaat, kuolleisuus oli 14,2 % häkkiympäristössä, 24,6 % karsinaympäristössä ja 12,6 % pesäympäristössä. Vapaissa porsimisympäristöissä oli parhaat porsaiden kasvutulokset, erityisesti karsinaympäristössä. Pesäympäristössä oli suurin pahnuepaino porsaiden syntymähetkellä. Häkki- ja karsinaympäristöissä emakoilla oli ensikoita suuremmat pahnueet seitsemän päivän kuluttua porsimisesta. Pahnuepainojen ja pahnuekokojen erot olivat suuntaa-antavia. Porsimisen jälkeen kortisolin tai oksitosiinin pitoisuuksissa ei ollut eroja sen suhteen oliko emakko porsinut yhden vai useamman kerran tai missä ympäristössä porsiminen tapahtui. Prolaktiinipitoisuus oli emakoilla ensikoita korkeampi, mutta pitoisuudet eivät eronneet porsimisympäristöjen välillä. Karsina- ja pesäympäristöissä ensikot mobilisoivat emakoita enemmän kudosrasvoja. Pesäympäristössä porsineilla ensikoilla oli korkeampi plasman NEFA-pitoisuus verrattuna häkki- ja karsinaympäristöissä porsineisiin. Erot olivat suuntaa-antavia. Plasman NEFA-pitoisuuksien erot ympäristöjen välillä eivät selitä karsinaympäristössä porsineiden emakoiden ja ensikoiden hyvää porsaskasvua. Pesäntekomateriaalien tarjoaminen emakoille ja ensikoille saattaa vähentää kuolleena syntyneiden porsaiden määrää ja liikkumisen mahdollistaminen porsimisen päättymiseen asti voi edesauttaa porsaiden hyvää kasvua. Pesäntekomateriaalien tarjoaminen ei tässä tutkimuksessa vaikuttanut yksiselitteisesti emakoiden emo-ominaisuuksiin tai stressiin alkuimetyskaudella.

The aim of this study was to investigate dairy cow performance on faba bean compared to rapeseed meal on silage based diets. Increasing use of grain legumes may improve selfsufficiency of feed protein. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. In the experiment, eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used. Four of them were fitted with rumen fistula. In the beginning of the experiment, cows were 100 (± 51) days in milk. Replicated 4x4 Latin square design was used: the other square consisted of cows with rumen fistulas and the other of intact cows. Treatments of the study were concentrate feeds as follows: control (no protein supplement), rapeseed meal, faba bean and mixture of rapeseed meal and faba bean. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was given ad libitum. Concentrate feeds including protein supplement were isonitrogenous crude protein content being approximately 200 g/kg DM. Protein supplementation increased silage intake (2,4 kg/d) and milk production (1,6 – 4,9 kg/d). Protein supplementation decreased milk fat content (41,2 vs. 45,3 g/kg DM) but increased milk protein content (35,5 vs. 34,3 g/kg). Feed nitrogen utilization to milk, AAT and ME utilizations and ECM yield to feed intake -ratio were decreased on protein supplementation. In this experiment however rapeseed meal did not give responses of same level as was expected according to results of earlier experiments. Diets including faba bean increased silage intake and milk production compared to rapeseed meal diet. Rapeseed meal diet decreased silage intake 2,7 kg and milk yield 2,5 kg compared with faba bean diet. Mixture of rapeseed and faba bean resulted in the highest milk production being 2 kg more than on average on rapeseed meal and faba bean diets. Utilization of ME and ECM yield to feed intake –ratio were increased with rapeseed meal diet. According to this study rapeseed meal as a protein supplement can be substituted by faba bean in dairy cow diets on silage based diets.

The aim of this study was to investigate the esilability of white lupin (Lupinus albus) and spring wheat (Triticum aestivum) bi-crop when ensiled as a whole-crop. There were two plant mixture ratios and two growth stages in the study. Silages made with different additives were compared with untreated silages, which were as a control. The experimental silages were made at the research farm of the University of Helsinki in Viikki on August 13th and 27th, 2012. At the first growth stage (K1) wheat was at the beginning of dough stage and the pods of white lupin were green and the seeds filled 50 % of space between septa. At the second growth stage (K2) wheat was at the end of dough stage and the seeds filled 75 % of space between septa. After mowing plant species were separated and two ratios were formed. The first ratio comprised 1/3 white lupin and 2/3 wheat and the second 2/3 white lupin and 1/3 wheat of fresh weight. The additive treatments were: 1) without additive (untreated), 2) formic acid (4 l/t as a 100% acid), 3) the mixture of sodium nitrite (0,75 kg/t) and hexamine (0,5 kg/t) and 4) Lactobacillus plantarum 1x106 cfu/g. Silages were ensiled in the laboratory scale silos in triplicate. Silos were opened after 100 days of ensiling. The chemical composition of raw material at harvest and the fermentation characteristics and aerobic stability of silages were determined in the experiment. The dry matter content of plant mixtures was about 220 g/kg in the mixtures with higher proportions of lupin and about 300 g/kg in the mixtures with higher proportions of wheat. The preservation of silages were impeded by the low dry matter content and high buffering capacity of white lupin, the low sugar content of the mixtures and clostridial contamination. As the proportion of lupin increased the crude protein and sugar content of the mixture increased but the ensilability of the mixture declined. Preservation without additive produced low quality silages in all silage batches. High amounts of ammonia, butyric acid and other fermentation acids typical of bad silage fermentation were detected in the untreated silages. The fermentation quality was good in silages made with Lactobacillus plantarum at the first growth stage when the raw material was dryer and the sugar content of mixtures were higher. Based on the butyric acid and ammonia concentrations the use of Lactobacillus plantarum resulted in poor quality silages at the second growth stage. The dose of formic acid in this experiment wasn’t probably high enough in regard to the poor ensiling properties of raw material and clostridial contamination. High amounts of butyric acid were detected in all silages treated with formic acid. At the second growth stage the ammonia concentrations were also high. The most effective additive in the experiment was the mixture of sodium nitrite and hexamine resulting in good fermentation quality in all silage batches. No butyric acid was detected from the mixtures with higher proportions of wheat and amounts were extremely low also in the mixtures with higher proportions of lupin. Most of the silages were aerobically stable during 13 days of the period of measurement. Only a few silos (5 out of 48) were aerobically deteriorated and those silos were very unstable as the warming was noticed within 2 days. Most of the deteriorated silos (4) were treated with biological additive. Based on the present results the ensiling of white lupin-wheat whole-crop silage is difficult. The composition of raw material suggests that silage should be made from the mixture where the proportion of lupin is higher and cut at the earlier growth stage if the maximization of crude protein and sugar content is wanted. However, the ensilability of raw material is more difficult on the basis of dry matter content and buffering capacity. The yield is also lower than later in the growth stage. Silage additive should always be used when ensiling white lupin. The mixture of sodium nitrite and hexamine was the most effective additive in the study.

Sodium hydroxide (NaOH) is a strong base which disrupts the seed coat by partial hydrolysis of hemicellulose and lignin in the rumen. NaOH can substitute for mechanical processing of cereal grains. Using total mixed ration including NaOH –treated grains, is an opportunity to avoid the metabolic problems caused by high dietary starch content. The objective of this study was to determine the effects of various levels of NaOH –treated wheat grains in ad libitum total mixed ration diet on feed intake and production of dairy cows. Commonly used oats-barley diet was a control. This study was conducted at the experimental farm of Swedish University of Agricultural Sciences, Umeå, Sweden from September to November 2010. There were 17 multiparous and 6 primiparous cows in the study (Swedish red breed). The cows were kept in a warm loose house barn and intake of total mixed ration was measured by using scale cups. Experimental treatments were ground barley and ground oats in the ratio of 1:1, ground wheat in the ratio of 1:0, ground wheat and NaOH –treated whole wheat in the ratio of 1:1 and NaOH –treated whole wheat in the ratio of 1:0. All the diets were formulated to have a dry matter content of 370 g/kg and crude protein content of 180 g/kg dry matter. Apparent digestibility of nutrient was determined using acid insoluble ash as a marker. Utilization of nitrogen was evaluated using calculated nitrogen balance. The experiment was conducted according to the 4x4 Latin square designs and the statistical differences between the treatments were detected by contrasts. Intakes of dry matter (PQ=0.02) and organic matter (PQ=0.02) increased in pursuance of their improved digestibility as half of the dried wheat was supplemented for NaOH –treated wheat. There was no significant difference between treatments in milk yield or energy corrected milk yield. Milk fat yield (PQ=0.04) and concentration of milk fat increased clearly (PQ=0.004) as half of the dry wheat was substituted for NaOH –treated wheat. By substituting all dry wheat for NaOH -treated wheat, milk protein concentration decreased (PL<0.001). The same occurred for milk urea concentration (PL=0.002). The NaOH –treatment did not result in any economic improvement in this study because concentration of milk protein decreased and intake increased, while milk production remained the same. The best production response was achieved by the mix diet of dried wheat and NaOH –treated wheat.

Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri säilöntäainekäsittelyt vaikuttavat ohrasta (Hordeum vulgare) valmistetun kokoviljasäilörehun käymislaatuun korjattaessa rehu eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin säilöntäajan pituuden vaikutusta käymislaatuun. Tutkimukseen kuului kaksi säilöntäkoetta, jotka suoritettiin heinä-elokuussa vuosina 2005 (koe 1) ja 2006 (koe 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla. Ohrakasvusto kerättiin Punkalaitumelta. Rehut korjattiin viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäisellä korjuukerralla ohrakasvusto oli tähkälletulovaiheessa. Ensimmäisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli taikinatuleentumisvaiheen ja keltatuleentumisvaiheen vaihteessa. Toisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli keltatuleentumisvaiheessa. Säilöntäkäsittelyitä oli viisi, painorehu (ei säilöntäainetta), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/tn ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Koerehut tehtiin 120 ml:n lasisiin minisiiloihin. Säilöntäajat olivat 3, 12 ja 24 viikkoa. Raaka-aineiden koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu määritettiin. Tutkimus suoritettiin MTT:n hankkeen ”Häviääkö hukkakauran siementen itävyys säilönnässä” yhteydessä. Ohrakasvuston koostumus muuttui kasvukauden edetessä. Käymislaatuun vaikuttavat erityisesti muutokset kuiva-ainepitoisuudessa, vesiliukoisten hiilihydraattien määrässä ja puskurikapasiteetissa. Kasvukauden edetessä kasvuston kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus sekä puskurikapasiteetti vähenivät. Käyminen oli voimakkaampaa kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvuston kuivaainepitoisuus oli pieni ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus oli suuri. Rehuihin muodostui runsaasti maitohappoa ja niiden pH oli matala. Kasvukauden lopussa kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja mikrobitoiminta oli vähäisempää. Rehuihin muodostui vähemmän maitohappoa ja pH jäi korkeammaksi kuin aikaisemmissa kehitysvaiheissa korjatuissa rehuissa. Painorehujen käymislaatu ei aina vastannut hyvälaatuisen rehun vaatimuksia erityisesti ammoniumtypen ja voihappopitoisuuden osalta. Säilöntäaineet vähensivät ammoniakin sekä haihtuvien rasvahappojen (VFA) muodostumista. Kaikki säilöntäainekäsitellyt rehut olivat käymislaadultaan pääasiassa hyviä. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Käyminen oli homofermentatiivista, maitohappoa muodostui runsaasti ja rehujen pH-arvot olivat pieniä. Ymppirehuihin muodostui vain vähän VFA:ta ja proteolyysi oli vähäistä. Kaikki muurahaishappoannokset tuottivat hyvälaatuista säilörehua. Erityisesti neljää ja kuutta litraa käytettäessä maitohappokäyminen oli vähäistä. Myös kahden litran annos muurahaishappoa rehutonnille tuotti hyvälaatuista säilörehua, mutta fermentaatiohappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin muissa muurahaishapolla säilötyissä rehuissa. Toisessa kokeessa aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa kaikkiin muurahaishapolla säilöttyihin rehuihin muodostui runsaasti käymishappoja, jolloin etikkahappopitoisuus oli liian korkea laatuvaatimusten mukaan. Laboratoriomittakaavassa suoritetun tutkimuksen perusteella ohrakasvusto voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi tähkälletulovaiheesta keltatuleentumisvaiheeseen ja saada hyvälaatuista säilörehua. Maatilamittakaavassa rehun tiivistäminen voi olla vaativaa erityisesti tähkälletulo- ja keltatuleentumisvaiheissa, jolloin hapettomia olosuhteita on vaikeampi saavuttaa. Suositeltava korjuuajankohta ohrakasvustolle on taikinatuleentumisvaiheessa, kun ohrakasvuston D-arvo on suurin. Painorehussa käyminen ei aina riitä takaamaan hyvälaatuista rehua, ja sen vuoksi kokoviljasäilörehun valmistuksessa tulisi käyttää säilöntäaineita parantamaan käymislaatua. Eri säilöntäaineita käytettäessä säilörehun käymisen voimakkuus vaihtelee ja myös kehitysasteiden erot näkyvät käymislaadussa. Muurahaishapolla säilötyissä rehuissa käyminen on vähäistä, ja niiden jäännössokeripitoisuus on suuri, kun annostus on 4 tai 6 litraa rehutonnille. Myös muurahaishappoannos 2 l/tn riitti tuottamaan hyvälaatuista säilörehua, vaikka siinä käyminen oli voimakkaampaa. Aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa korjattua kasvustoa säilöttäessä muurahaishappo ei aina riittänyt estämään melko voimakasta etikkahappokäymistä. Muissa kehitysvaiheissa muurahaishapolla säilötty rehu oli hyvälaatuista. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Ymppirehuissa homofermentatiivinen maitohappokäyminen on voimakasta ja rehujen pH on matala.

Tilakohtaiset tekijät voivat vaikuttaa niin, että säilörehu korjataan nykyisiä korjuuaikasuosituksia myöhemmin. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, paljonko väkirehua tarvitaan kompensoimaan säilörehun erittäin heikkoa sulavuutta. Lisäksi selvitettiin voiko säilörehun huonoa sulavuutta kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuutta lisäämällä, eli onko väkirehun valkuaispitoisuudella ja säilörehun D-arvolla (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa) yhdysvaikutusta. Yhtenä näkökulmana oli myös pohtia säilörehun sadonmuodostusta. Kokeessa oli 36 lehmää ja 6 ensikkoa. Väkirehuna oli teollista täysrehua 9 kg ja 12 kg päivässä. Väkirehujen raakavalkuaispitoisuudet olivat 142 (RV14), 183 (RV18) ja 210 (RV21) g/kg ka. Säilörehuina olivat ensimmäisen sadon nurmisäilörehut, joiden D-arvot olivat 692 (D69) ja 654 (D65) g/kg ka. D-arvo heikkeni korjuuaikojen välillä nyt tehdyssä kokeessa 2,6 g/kg ka päivässä. Säilörehun kuiva-ainesato ei juuri lisääntynyt korjuuaikaa myöhästytettäessä. Säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka säilörehun syönti väheni 0,42 kg ka. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä säilörehun sulavuudesta riippumatta 0,49 kg/kg väkirehun kuiva-ainetta. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyminen lisäsi säilörehun syöntiä 0,12 kg ka per10 g/kg ka väkirehun raakavalkuaispitoisuudessa. Energiakorjattu maitotuotos (ekm) pieneni 0,59 kg säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka. Säilörehun sulavuuden heikentyessä maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät muuttuneet, mutta valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset pienenivät. Energiakorjattu maitotuotos lisääntyi 0,76 kg per lisätty väkirehun kuiva-ainekilo. D65-säilörehun huonompi sulavuus D69-säilörehuun verrattuna kompensoitiin lisäämällä 3,7 kg ka väkirehua. D-arvo ei vaikuttanut väkirehun maitotuotosvasteeseen. Väkirehun valkuaispitoisuuden lisääntyessä 10 g/kg ka ekm-tuotos lisääntyi 0,26 kg, mutta säilörehun sulavuus ei vaikuttanut vasteeseen. Typen hyväksikäyttö parani väkirehun valkuaispitoisuutta ja väkirehun määrää vähennettäessä ja säilörehun sulavuuden heikentyessä. Muuntokelpoisen energian hyväksikäyttö sitä vastoin tehostui, kun väkirehun määrä väheni ja säilörehun sulavuus heikkeni. Tutkimuksen mukaan väkirehun määrän lisääminen kompensoi D-arvon pienenemistä, kun säilörehun sulavuus pieneni D69:sta D65:een karjan ekm:n vuosituotoksen ollessa noin 9000 kg. Säilörehun D-arvon pienenemistä ei tässä tapauksessa voitu korvata väkirehun valkuaispitoisuutta lisäämällä. Tämän kokeen erittäin myöhään korjatun ensimmäisen niiton sulavuus jäi huomattavan korkeaksi verrattuna nurmen kasvua ennustavaan malliin eikä sato kehittynyt lineaarisesti.

Increased greenhouse gases (CH4, CO2 and N2O) have warmed the Earth's climate over the last decades. Feeding, feed additives and livestock breeding have been offered as solutions for reducing methane emission from livestock. Ruminant’s ability to use high-fiber feeds is based on microbial fermentation in rumen resulting methane production. Objective of the study was to find out if dwarf birch leaves reduce methane production in vitro and predicted in vivo production. Dwarf birch (Betula nana) leaves contain tannins and essential oils that can reduce methane production. Hypothesis was that dwarf birch reduces methane production. Silver birch (Betula pendula) leaves were used as comparison. Silver birch’s tannin concentration is only a fraction of the dwarf birch’s tannin concentration. Birch leaves increased the in vitro methane production moderately. As the incubation level increased the molar proportion of propionic acid increased linearly. Birch leaf treatment decreased the molar proportion of acetic acid. Acetate:propionate ratio decreased with birch leaf treatment and with increased incubation level. Birch leaf treatment and higher incubation level decreased sample pH. Birch leaf treatment or higher incubation level did not affect to the predicted in vivo methane production, but increased the total gas production. Thus, birch leaf treatment decreased predicted in vivo methane’s proportion of total gas significantly. Based on regression analysis, VFA production was elevated with higher incubation level of Silver birch leaves, indicating increased fermentation. Changes in methane production and VFA proportions were likely caused by birch leaf tannins and essential oils. Acidity of birch leaves and the reduction in buffer capacity of rumen fluid affected to samples pH. Tannins, essential oils and decrease in pH could reduce the feed digestibility or activity of the methanogenic archaea. Because of that part of the hydrogen was released into the air without being converted to methane.