Browsing by discipline "Obstetrics and Gynecology"

Tutkimuksessa arvioitiin AMH-määrityksen merkitystä lapsettomuuspotilaiden IVF-hoitoa suunniteltaessa. Selvitimme follikkeleiden, munasolujen, hyvälaatuisten ja pakastettujen alkioiden määrän sekä hoidon tuloksen. Näitä muuttujia verrattiin AMH- ja FSH-pitoisuuksiin eri ikä- ja diagnoosiryhmissä. AMH-pitoisuus korreloi hyvin yllä oleviin muuttujiin sekä käytettyyn gonadotropiinimäärään. Hoidon lopputulokseen, eli mahdollisesti hoitoalkuiseen raskauteen, määritys ei yhtä selvästi näytä vaikuttavan, poikkeuksena kuitenkin potilaat joiden AMH-pitoisuus on jäänyt kokonaan alle mitattavan arvon.

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltainen kudos kasvaa kohdun ulkopuolella. Tautia sairastaa noin 10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosi on yleisin lapsettomuutta aiheuttava tauti naisilla, sillä joka toinen lapsettomuudesta kärsivä nainen sairastaa endometrioosia. Tutkimuksen aineiston muodostavat Naistentautien ja synnytysten klinikkaryhmässä HYKS:ssa vuosina 2004-2012 rektovaginaalisen endometrioosin vuoksi leikatut potilaat. Tutkimus käsittää 128 fertiili-ikäistä naista, joille on tehty suoliresektio rektovaginaalisen endometrioosin vuoksi ja kohtu on tallella. Tietoja kerättiin kotiin lähetettävän kyselytutkimuksen ja sairaskertomusten avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikkausta edeltävää ja sen jälkeistä fertiliteettiä sekä mahdollista infertiliteettiä ja sen hoitoja, sillä aiemmin endometrioosipotilaiden leikkaushoidon jälkeistä fertiliteettiä ja lapsettomuushoitoja ei ole laajemmin tutkittu Suomessa. Tulosten mukaan suoliendometrioosipotilaille tehdään paljon lapsettomuushoitoja, mutta monet tulevat endometrioosista huolimatta raskaaksi. Kuitenkin vain vähän alle puolet suoliendometrioosipotilaista tulee raskaaksi spontaanisti. Suoliresektio näyttäisi parantavan raskaaksi tulemisen mahdollisuutta naisilla, joilla on löydetty endometrioosipesäkkeitä suolesta.

Besides regulating erythropoiesis, erythropoietin (Epo) promotes angiogenesis. Circulating Epo concentration does not change during the normal menstrual cycle, yet there are reports of cyclic Epo production in the uterine endometrium of mice. Angiogenetic growth factors similarly mediate the generation of blood vessels in follicles. In Vitro Fertilization (IVF) aims for the maturation of multiple follicles with controlled ovarian hyperstimulation. The most serious complication of IVF is uncontrolled ovarian hyperstimulation syndrome (OHSS). The aim of the study was to investigate circulating Epo in uncomplicated IVF and OHSS. Kidney function and the contribution of anemia, hemoconcentration and –dilution to serum Epo were considered. Repeated blood samples were collected in the IVF group (n=27) and in the OHSS-group (n=47). Epo, cystatin C, creatinine and blood count were quantitated from the samples. A follicular fluid sample was collected in the IVF-group. There was an elevation in serum Epo from natural to stimulated cycle luteal phase in uncomplicated IVF, p=0.003. Human chorionic gonadotropin (hCG) did not correlate with Epo. There was a decrease in serum Epo towards the end of the luteal phase that persisted until follow-up in cycles resulting in pregnancy (p=0.028). hCG-negative women had an increase in serum Epo at follow-up (p=0.028). Follicle fluid Epo concentration was 1.5 times that in serum (p=0.006). During OHSS, serum Epo-level did not change. It correlated negatively with blood hemoglobin in the beginning of study period. There was no difference in serum Epo between uncomplicated IVF and early OHSS. Epo concentration was higher in early rather than late OHSS towards the end of the study period (p=0.016 and 0.008). In late OHSS, serum Epo negatively correlated with cystatin C and serum creatinine on admission (p=0.05 and 0.008). Kidney function tests of the OHSS patients were within normal limits. The results indicate there are changes in circulating Epo in stimulated, unlike the normal, menstrual cycle. Changes were within physiological limits. Further analysis is needed to evaluate the effect of pregnancy and progesterone on Epo. Clinical parameters such as urine output should be considered together with laboratory measures for the estimation of kidney function in OHSS.

Granulosa cell tumor (GCT) is a rare ovarian malignancy, which is considered to be of low malignant potential but has a tendency to recurrence. In this study, we studied the variation of estrogen receptors in adult type GCTs in correlation with clinical data. A tumor tissue microarray containing 194 AGCT tumor samples was immunostained with antibodies against ER-β and GPER1. 93% of the tumors expressed ER-β in either their nucleus (47%) or cytoplasm (78%), and 94% of tumors expressed GPER1. The cytoplasmic expressions of ER-β and GPER1 correlated positively. Nuclear expression of ER-β was more abundant than cytoplasmic expression in tumors from premenopausal women, when compared to tumors from postmenopausal women. Overall survival tended to be worse for patients with high GPER1 expression. On the basis of these findings, we prove that AGCTs have different estrogen receptor profiles that may have an impact on clinical findings.

Ponnistusvirtsankarkailu on naisilla yleinen ja kiusallinen vaiva. Sen ensilinjan hoito on fysioterapia, jonka tehon esitetään kirjallisuudessa olevan 50 %:n luokkaa. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää HUS Naistensairaalan tarjoaman fysioterapian vaikuttavuutta tarkastelemalla fysioterapiassa käyneiden potilaiden tyytyväisyyttä ja päätymistä virtsankarkailutoimenpiteeseen. Potilasaineisto käsittää 156 naista ja se on kerätty takautuvasti HUS Naistensairaalassa vuonna 2012 ponnistusvirtsankarkailun tai ponnistusvoittoisen sekamuotoisen virtsankarkailun takia fysioterapiassa käyneistä. Taustatiedoiltaan potilaat olivat keskimäärin hieman alle 50-vuotiaita, premenopausaalisia, normaalipainoindeksin ylärajalla ja kärsivät melko puhtaasta ponnistusvirtsankarkailusta. Tulokset analysoitiin SPSS-tilastointiohjelmalla. Päätulosmuuttujana käytettiin virtsankarkailutoimenpiteeseen päätyvien osuutta ja lopulta useampi kuin joka kolmas potilaista päätyi toimenpiteeseen. Valtaosa potilaista koki kuitenkin hyötyneensä fysioterapiasta ainakin jonkin verran. Riskitekijöiksi fysioterapian epäonnistumiselle nousivat vaikea-asteinen virtsankarkailu, aiempi epäonnistunut fysioterapia ja tupakointi. Kokonaisuudessaan tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että fysioterapiaan lähetettävät potilaat tulisi valikoida entistä harkitummin potilaan ponnistusvirtsankarkailun vaikeusaste ja motivaatio huomioiden, jotta fysioterapian niukat resurssit voitaisiin kohdentaa vain sitä objektiivisesti tarvitseville. Myös fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin yhteistyötä tulisi mahdollisesti lisätä.

Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja käytännön osuuden. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan kaksosten esiintymistä, alkion varhaiskehitystä ja alkion mikromanipulaatiomahdollisuuksia hevosella verrattuna muihin suuriin kotieläimiin. Kaytännönosuus on suoritettu Hevostalouden tutkimusasemalla, Ypäjällä heinä-elokuussa 1992. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikromanipulaattorilla halkaistujen moruloiden ja varhaisten tilastokystien elinkykyä siirtämällä alkionpuolikkaat kirurgisesti eri vastaanottajiin. Luovuttajatammoille noin 6 päivää ovulaation jälkeen tehdyistä 31 huuhtelusta löydettiin yhteensä 16 alkiota 14 tammasta (45%). Alkioista 12 (2 morulaa ja 10 varhaista blastokystiä) halkaistiin ja puolikkaat siirrettiin eri vastaanottajiin. 24 vastaanottajasta 5 tiinehtyi (21%), joukossa ei ollut yhtään identtistäkaksosparia. Hevosella alkionpuolikkailla saadut tiineystulokset ovat huomattavasti huonompia kuin muilla suurilla kotieläimille ja vain noin puolet kokonaisilla alkioilla saaduista tiineystuloksista.

Tämä syventävien opintojen tutkimusprojekti sisältää kirjallisuuskatsauksen jatutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään hevosen alkionsiirtoa sekä alkioiden kylmäsäilytyksen yleisiä periaatteita ja käytössä olevia menetelmiä, erityisesti hevosen alkioiden kylmäsäilytyksen erityispiirteitä painottaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kokeilla hevosten alkioiden pakastuvuutta ja elinkykyä pakastuksen jälkeen. Tutkimus tapahtui Eläinlääketieteellisen korkeakoulun Hautjärven laitoksella syyskuun 1986 ja lokakuun 1987 välisenä aikana. Työssä käytettiin neljäätoista lämminveristä ravuritammaa, jotka toimivat vuorotellen sekä alkioiden luovuttajina että vastaanottajina. Tamma siemennettiin, ja kuudentena tai seitsemäntenä päivänä ovulaationjälkeen alkio huuhdottiin kohdusta ei-kirurgisella menetelmällä. Alkio löytyi 39%:ssa huuhteluista. Tämän jälkeen alkio pestiin, mitattiin, arvosteltiin ja lisättiin glyserolia 10 %:na liuoksena kylmäsuoja-aineeksi sekä siirrettIin 0.5 ml muoviolkeen pakastamista varten. Pakastaminen tapahtui ohjelmoitavalla, biologisen materiaalin pakastamista varten kehitellyllä pakastuskoneella. Lämpötilaa laskettiin vaiheittain ensin 4 °C minuutissa -6 °C:een, jossa suoritettiin kiteytys. Tämän jälkeen jäähdytysnopeus oli 0.3 °C minuutissa -30 °C:een, ja 0.1 °C minuutissa -33 °C:een, josta lämpötilasta alkio siirrettiin nestetyppeen (-196 °C). Alkioita varastoitiin nestetypessä vaihtelevan pituisia aikoja (69-363 vuorokautta). Kaikki pakastetut alkiot sulatettiin, ja kaikki paitsi kaksi sulatuksessa hukkunutta alkiota siirrettiin synkronoituihin vartaanottajatammoihin ei-kirurgisesti. Yhdestätoista siirretystä alkiosta ei seurannut yhtään tiineyttä. Syitä huonoon tiineystulokseen tarkastellaan.

The risk for a very preterm child to develop cerebral palsy is significantly higher than for child born at term or later than 32 weeks of gestation. Doyle et al. published an updated systematic review of five RCT's in 2009 in which they proved, that antenatal magnesium sulfate administration markedly decreased the risk of cerebral palsy and substantial gross motor dysfunction in preterm infants. In a research of Magee et al. it was noted, that the NNT to prevent 1 CP or death was 43 and NNT to prevent one CP only was 50 at 32 weeks of gestation. The use of antenatal magnesium sulfate for fetal neuroprotection was launched in HUCH on June 7 th, 2012. After the pilot period of approximately two months, the implementation was evaluated and the decision to set-up the upper gestational age of 31+6 weeks for the fetal neuroprotection has been done (August 21st, 2012). Our main objective was to compare the implementation of antenatal magnesium sulfate for fetal neuroprotection, the proximity of the magnesium exposure to delivery and the determination of the delivery-related blood loss in those that received MgSO4 compared to the cohort of the same gestational age that have not received MgSO4. Pregnancy characteristics and fetal neuroprotection data were collected retrospectively and retrieved from the hospital records. The overall implementation rate during both periods was 83,7%. The rate of 86.2% in period 2012-2016 was higher than expected with an increase of 8,56% compared to the period A. To determine the accurate implementation rate (83,0%) we excluded those with elective CS. The implementation rate was found very successful and higher than that in any of the previous published study. Mean duration of magnesium administration was 7,13 hours and mean dose of MgSO4 was 17,61g. There was a decrease of 33% in women who did not receive magnesium sulfate even though indicated from period A to period B. The decrease of 77,9% from period A to period B with those who did not receive magnesium sulfate for an unknown reason is a huge accomplishment. We found the proximity of the magnesium exposure to delivery to be on a very satisfying level. Altogether 68,0% of women gave birth <12 hours after the exposure to MgSO4 had ceased, and as much as 58,4% delivered <6 hours after the exposure to magnesium. With 29,6% of those eligible for magnesium treatment, magnesium administration time was miscalculated (maintenance dose shorter 30 minutes). This non-adherence to the local guidelines has been noted and an auditing with midwives will be made. In conclusion, MgSO4 administration for fetal neuroprotection has been successfully and safely implemented in our institution.

Syntyvien lasten sukupuolijakauma on noin 1,05 eli 105 poikaa 100 tyttöä kohden. Poikasikiöt ovat kuitenkin yliedustettuina raskauskomplikaatiossa kuten ennenaikaisessa synnytyksessä ja istukan ennenaikaisessa irtoamisessa sekä mahdollisesti myös pre-eklampsiassa. Koska hedelmöittymishetkellä poikien ja tyttöjen määrässä ei todennäköisesti ole eroa, syntymähetken sukupuolijakauma kertonee kahden sukupuolen erilaisesta kuolleisuudesta raskauden aikana ja saattaa kuvastaa raskauskomplikaatioiden taustalla vaikuttavia mekanismeja. Tämän syventävän opintoprojektin tavoitteena oli tutkia syntyneiden lasten sukupuolijakaumaa ennenaikaisessa synnytyksessä, sikiön kasvunhidastumassa, pre-eklampsiassa, kohtukuolemassa ja istukan ennenaikaisessa irtoamisessa. Tutkimuksessa selvitettiin THL:n syntymärekisteritietojen perusteella 1) kyseisten raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus sekä 2) syntyneiden lasten sukupuolijakauma suhteessa syntymähetken gestaatioikään 1987-2016. Tarkastelujakson aikana Suomessa syntyi yli 1,7 miljoonaa lasta. Raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus pysyi suhteellisen vakaana lukuun ottamatta pre-eklampsiaa, jonka ilmaantuvuus nousi selkeästi viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana (2,0 % v. 1997-2006 vs. 2,6 % v. 2007-2016). Syntyneiden lasten sukupuolijakauma oli kaikissa synnytyksissä ja myös sikiön kasvunhidastumassa 1,05. Sen sijaan pre-eklampsiassa poikia syntyi vähemmän (1,02) ja muissa raskauskomplikaatioissa enemmän: istukan ennenaikainen irtoaminen (1,23), ennenaikainen synnytys (1,20) ja kohtukuolema (1,09). Ennenaikaisissa synnytyksissä, joihin liittyi raskauskomplikaatio, myös syntymähetken gestaatioikä vaikutti syntyneiden lasten sukupuolijakaumaan. Suhteellisen vakiona pysynyt raskauskomplikaatioiden ilmaantuvuus kuvastaa istukan kehitykseen ja toimintaan liittyvien perusmekanismien merkitystä. Koska poikasikiöt ovat yliedustettuina keskeisissä raskauskomplikaatioissa pre-eklampsiaa lukuun ottamatta, äidin ja sikiön immunologiset mekanismit ovat todennäköisesti merkityksellisiä raskaukomplikaatioiden kehittymisen kannalta.