Browsing by discipline "Ocklusions- och proteslära"

Hammaspuutosten korvaamisessa implantin ja hampaan yhdistävä siltarakenne on aiheuttanut hammaslääkärikunnassa kiistaa jo 30 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa käsitellään proteettisia siltarakenteita, joissa on tukipilareina implantteja ja luonnonhampaita. Yhdistelmäsilta-termillä tarkoitetaan tässä tutkielmassa kiinteää hammasproteettista siltarakennetta, jossa on samassa proteettisessa yksikössä tukipilareina sekä hammaspilareita että implantteja. Tutkielmassa perehdyttiin aiheesta julkaistuun kirjallisuuteen ja tutkittiin Järvenpään hammaslääkärikeskuksessa tehtyjen yhdistelmäsiltaproteesien ja niiden tukipilareina toimivien implanttien selviytymistä. Potilastiedoista etukäteen kerätty retrospektiivinen tutkimusaineisto koostui 53:sta yhdistelmäsillasta. Tutkittavien yhdistelmäsiltojen tukipilareina oli 63 implanttia ja 91 hammasta. Tutkittujen yhdistelmäsiltojen ja implanttien selviytymistunnusluvut olivat erittäin hyvät. Yhdistelmäsilloista menetettiin vain kaksi, niitä tukevan implantin peri-implantiitin vuoksi. Huolimatta tutkittujen yhdistelmäsiltojen hyvistä selviytymistunnusluvuista, tämän tutkielman ja siihen liittyvän tutkimuksen perusteella yhdistelmäsiltaproteesia ei voida suositella ensisijaiseksi siltarakenteeksi johtuen tutkimusaineistoon liittyvistä epävarmuustekijöistä. Yksittäisillä implanttikruunuilla, implantti- ja hammassilloilla on yhdistelmäsiltaa parempi pitkäaikaisennuste, minkä vuoksi niitä on pidettävä ensisijaisina vaihtoehtoina. Yhdistelmäsiltarakennetta voidaan kuitenkin harkita käytettäväksi tietyissä tilanteissa, kun täysin implantti- tai hammaskantoisen kiintoproteesin valmistaminen ei ole mahdollista anatomisista tai muista syistä johtuen.

Tausta Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Helsingin kaupungilla ikääntyneitä potilaita laitosolosuhteissa hoitavan henkilökunnan koulutusta, resursseja sekä asenteita potilaidensa suunterveydenhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Vastaavia tutkimuksia on tehty aiemmin muualla, ja näiden konsensus on ollut, että hoitava henkilökunta saa koulutusta suuterveyteen liittyvissä asioissa vaihtelevasti ja että henkilökunnan kouluttamisella myös heidän hoidossa olevien henkilöiden suuterveys paranee. Menetelmät Tutkimus suoritettiin syksyllä 2013 jakamalla yhteensä 300 kyselylomaketta kolmen eri Helsingissä sijaitsevan geriatrisen hoitolaitoksen henkilökunnan edustajille. Kysely jaettiin kaikille henkilökunnan jäsenille ja palautettiin hoitoloittain anonyyminä. Kaavakkeessa kysyttiin asioita vastaajan taustoista, ja siinä oli 20 monivalintakysymystä liittyen potilaiden suunterveydenhoitoon. Tulokset Vastauksia palautettiin 180 kappaletta (60 %) hoitoloihin, josta ne toimitettiin yliopistolle. Tässä tutkielmassa käsiteltäväksi valittiin henkilökunnan koulutukseen, työpaikkojen resursseihin ja käytäntöihin sekä henkilökunnan asenteisiin liittyviä kysymyksiä. 66,3 % vastanneista kertoi saaneensa koulutusta asiakkaiden suun terveyden hoidossa, ja vastaava osuus, 66,1 %, toivoi aiheesta vielä lisäkoulutusta. Mielestään riittävät välineet oli käytettävissä 65,9 %:lla vastanneista. 63,3 % vastanneista piti suun terveyttä tärkeänä yleisterveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Vain 2,9 % vastanneista potilaan suun puhdistaminen kuului päivittäisiin työtehtäviin. Pohdinta Hoitava henkilökunta pääasiassa mieltää suun terveyden tärkeäksi osaksi yleisterveyttä ja hyvinvointia. Koulutusta aiheesta on saatu, mutta yhtälailla sitä toivotaan saatavan lisää. Täydentävä koulutus olisi tarkoituksenmukaista järjestää kyseisissä hoitolaitoksissa, jossa resurssit ja olosuhteet ovat samat kuin hoitotyön arjessa.