Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Oral radiologi"

Sort by: Order: Results:

  • Intraoraaliröntgenkuvien kuvanlaatu Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla 
    Mikkola, Arttu (2017)
    Laadukas röntgenkuva helpottaa hammaslääkärin diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekemistä. Laadukkaassa röntgenkuvassa halutut rakenteet ovat nähtävissä, kuvassa on mahdollisimman vähän vääristymää ja kuvan terävyys, tummuus sekä kontrasti ovat hyvät. Hammaslääkärin eniten käyttämä röntgentutkimusmenetelmä on intraoraaliröntgenkuvaus (io-röntgenkuvaus). Io-röntgenkuvia ovat periapikaali- (peap-), purusiiveke- (bw-) ja okklusaaliröntgenkuvat. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden ottamien peap- ja bw-röntgenkuvien kuvanlaatua. Lisäksi arvioitiin, kuinka usein röntgenkuvauksia uusittiin Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla (YO-klinikalla). Tutkimusaineisto koostui 109 peap-röntgenkuvasta ja 105 bw-röntgenkuvasta, jotka hammaslääketieteen opiskelijat olivat ottaneet YO-klinikalla kliinisessä hoitoharjoittelussa. Peap-röntgenkuvista 11 % ja bw-röntgenkuvista 10 % arvioitiin epädiagnostisiksi. Yleisimmät virheet peap-röntgenkuvissa olivat säteilykeilan väärä suuntaus ja hampaan tai sen periapikaalialueen jääminen kuvautuvan alueen ulkopuolelle. Bw-röntgenkuvissa eniten virheitä oli säteilykeilan suuntauksessa ja kuvautuvan alueen kattavuudessa. Peap-röntgenkuvista 10 % oli uusittu mutta bw-röntgenkuvista ei yksikään. Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat peap-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat. Kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat bw-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen tai viidennen vuosikurssin ottamat. Epädiagnostisiksi arvioitujen peap- ja bw-röntgenkuvien määrä ylitti kymmenkertaisesti STUKin asettaman ylärajan. Virheiden määrä sekä epädiagnostisten kuvien osuus röntgenkuvissa todennäköisesti vähenisi kuvareseptoripidikkeen ja säteilykeilansuuntausrenkaan oikealla käytöllä.
  • Kartiokeilatietokonetomografiatutkimusten kuvausindikaatiot ja säteilyannokset Helsingin yliopiston suu- ja leukasairauksen osastolla 
    Karhinen, Nina (2016)
    Kartiokeilatietokonetomografiakuvaus (KKTT-kuvaus) on erityisesti hammaslääketieteeseen soveltuva 3D-kuvausmenetelmä. Kuvausindikaatioina ovat tyypillisesti kirurgiset, endodontiset ja implantologiset ongelmat. Tutkimuksessa selvitettiin säteilyannosten ja lähetetietojen perusteella Helsingin yliopiston suu- ja leukasairauksien osastolla tehtyjen KKTT-kuvausten oikeutusperiaatteen toteutumista SEDENTEXCT:n ohjeistukseen verrattuna. Aineisto koostui 1.1 – 31.3.2015 suoritetuista 190 KKTT-kuvauksesta ja lähetteistä. Laskennallisista säteilyannoksista laskettiin kuvausindikaatiokohtaiset keskiarvot. Lähetetiedoista kirjattiin potilaan ikä kuvaushetkellä, sukupuoli, kuvausindikaatio ja lähettäneen hammaslääkärin koulutusaste. Tulokset käsiteltiin taulukkolaskentaohjelman avulla. Yleisimmät kuvausindikaatiot aikuisilla olivat endodontiset ongelmat ja preoperatiivinen kuvantaminen sekä kirurgiassa että implantologiassa. Lapsilla ortodontiset ongelmat olivat yleisin kuvausindikaatio. DAP-keskiarvo lasten kuvauksissa (n=30) oli 247,6 mGyxcm2 ja aikuisilla (n=160) 335,8 mGyxcm2. Lähetteistä 5,2 % (n=10) ei noudattanut SEDENTEXCT:n suosituksia. Uusintakuvaus suoritettiin 1,1 %:ssa (n=2) kuvauksia, mikä on selvästi alhaisempi kuin SEDENTEXCT:n suositus uusintakuvausten määrästä (5 %). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuvausindikaatiot pääosin noudattivat SEDENTEXCTsuosituksia ja kuvaukset on optimoitu kuvausindikaatioperustaisesti
  • Panoraamatomografiakuvan käyttökelpoisuus implanttihoidon suunnittelussa 
    Keränen, Rosa (2017)
    Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida panoraamatomografia (PTG) -kuvan käyttökelpoisuutta implanttihoidon preoperatiivisessa suunnittelussa kartiokeilatietokonetomografia (KKTT) -kuvaan verrattuna. Implanttifikstuuran eli hampaan keinojuuren asettamista varten alveoliharjanteen korkeuden ja leveyden tulee olla riittävä. PTG-kuvasta ei voida arvioida alveoliharjanteen leveyttä luotettavasti. Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 implantointipotilaan PTG- ja KKTT-kuvia. Implantointi oli suunnitteilla alaleuan molaari- tai premolaarialueille. PTG-kuvasta sekä vastaavasta KKTT-kuvasta mitattiin implantoitavan alueen alveoliharjanteen kokonaiskorkeus ja lisäksi KKTT-kuvasta mitattiin myös alle viiden mm paksuisen alveoliharjanteen korkeus kyseisellä alueella. Mittaustuloksia vertailtiin kuvausmenetelmien välillä sekä laskettiin alle viiden mm leveän alveoliharjanteen korkeuksien keskiarvo, vaihteluväli ja keskihajonta käyttäen Excel-taulukkolaskentaohjelmaa. Alveoliharjanteen korkeuden lineaariset mittaukset olivat kuvausmenetelmien välillä yhteneviä 56,7 %:ssa ja KKTT-kuvista mitattuna suurempia 43,3 %:ssa kuin PTG-kuvissa. Kolmasosassa tapauksista luuharjanne oli kauttaaltaan riittävän leveä ja lopuissa tapauksista alle viisi mm leveän harjanteen korkeuden osuus alveoliharjanteen kokonaiskorkeudesta vaihteli suuresti. Tulosten perusteella PTG-kuvasta voidaan turvallisesti mitata implantoitavan alueen luun kokonaiskorkeus, mutta alveoliharjanteen riittävän leveyden varmistamiseksi tarvitaan KKTT-kuva.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO