Browsing by discipline "Ortopedia ja traumatologia"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2009)Tutkimus esittelee 42 hauislihaksen alapään jänteen repeämän vuoksi Töölön sairaalassa vuosina 2000-2006 hoidettua potilasta. 20 potilasta leikattiin yhden viillon tekniikalla ja 21 kahden viillon tekniikalla. Jänteen uudelleen kiinnittämiseen käytettiin leikkausankkureita 26 potilaalla ja luun läpäiseviä porakanavia 16 potilaalla. 31 potilasta hoidettiin viikon sisällä, neljä potilasta kolmen tai alle ja seitsemän potilasta yli neljän viikon viiveellä vamman sattumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on verrata eri leikkaustekniikoiden hoitotuloksia lyhyellä aikavälillä ja pitkäaikaisseurannassa. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään viiveen vaikutusta hoidon onnistumiseen. Potilasasiakirjojen, kyselylomakkeen ja jälkitarkastuskäynnin perusteella leikkaushoito yhden tai kahden viillon tekniikalla palauttaa erittäin hyvin kyynärvarren ulkokiertovoiman ja liikelaajuuden hauislihaksen alapään jänteen repeytymisen jälkeen. Hoitoviive ei heikennä merkittävästi lopputulosta, mutta se alentaa potilastyytyväisyyttä. Potilaiden kokemia pitkäaikaishaittoja olivat ulkonäöllinen haitta, kipu tai muu epämiellyttävä tuntemus rasituksen aikana ja lihasheikkous. Hoitava kirurgi ja potilasta koskevat ei-lääketieteelliset tekijät vaikuttavat enemmän hoidon kulkuun kuin leikkaustekniikka. Lopputulos ei kuitenkaan vaihtele kirurgista toiseen.
-
(2018)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksella selvittää julkaistujen rinta- ja lannerangan murtumien hoitoalgoritmien sisältö ja näytön aste, sekä se miten niitä on julkaisuhetkellä ja sen jälkeen validoitu. Hoitoalgoritmeja käsitellään kahta: TLICS ja TL AOSIS. Lisäksi Deniksen selkärankamurtumien kolmipilarimalli esitellään sen historiallisen arvon vuoksi vaikka se ei varsinainen hoitoalgoritmi olekaan. TLICS on julkaistu vuonna 2005 ja sillä on maailmanlaajuisesti melko vakiintunut asema kliinikoiden keskuudessa. Se on tarkoitettu ohjaamaan selkärankatraumojen hoitoa kolmimuuttujamalliin perustuvan pisteytyksen avulla. Muuttujina järjestelmässä ovat kuvantamistutkimuksiin perustuva murtuman morfologia, kliininen neurologinen status sekä selkärangan posteriorisen ligamenttikompleksin eheys. TL AOSIS on tuore, vuonna 2016 ilmestynyt hoitoalgoritmi. Se on myös pisteytysjärjestelmä, joka perustuu tietokonetomografialla kuvannettuun murtumamorfologiaan, kliiniseen neurologian arvioon ja potilaskohtaiseen lisämuuttujaan. TLICS on algoritmeista kattavammin tutkittu ja sen luotettavuus ja toistettavuus vaikuttavat olevan kliinikoiden käytössä kohtalaisia, joskin posteriorisen ligamenttikompleksin arviointi on haastavaa. Prospektiivisia tutkimuksia löytyi vain yksi, jonka valossa se näyttää olevan neurologisen toipumisen kannalta turvallinen. TL AOSIS vaikuttaa myös alustavien tutkimusten valossa luotettavalta ja toistettavalta tutkijoiden välillä. Prospektiiviset tutkimukset TL AOSIS-järjestelmästä puuttuvat. Molemmissa hoitoalgoritmeissa on sama pääkirjoittaja ja molempien luomisprosessi koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kansainvälisen asiantuntijaryhmän yhteistyöstä. Hoitosuositukset algoritmeissa ovat käytännössä moniin asiantuntijamielipiteisiin pohjautuvia, joten vaikka niiden luotettavuus kliinikoiden käytössä on hyvä, tarvitaan prospektiivisia tutkimuksia niiden käytöstä niiden validoimiseksi potilastyössä.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lannerangan luudutusleikkaus vaikutti potilaiden elämänlaatuun. Seuranta-aika oli vähintään kaksi vuotta. Leikkaustuloksen arviointiin käytettiin Oswestryn haittaindeksiä (ODI) ja elämänlaatukyselyä (RAND-36). RAND-36:sta tarkasteltiin kokonaispisteitä ja lisäksi erikseen Fyysinen toimintakyky ja Kivuttomuus – osa-alueita. Lisäksi selvitettiin eroavatko tulokset sukupuolen tai iän mukaan. Tutkimuksen aineisto koostui 2010-2012 Jorvin sairaalassa leikatuista potilaista, joille oli tehty lannerangan luudutusleikkaus. Analyysi kattoi 96 potilasta. 71 oli naisia ja 23 miehiä. Tutkittavien keski-ikä oli 60,6 vuotta. Tuloksiksi saatiin että ODI laski 24 pistettä (52%), RAND-36 nousi 23 pistettä (55%), Fyysinen toimintakyky nousi 28 pistettä (83%) ja Kivuttomuus nousi 33 pistettä (109%). Sekä ODI:lla että RAND-36:lla mitattuna leikkaustulos oli lähes yhtä vaikuttava iästä tai sukupuolesta riippumatta. Fyysinen toimintakyky parani ja kipu väheni eniten miehillä ja alle 65-vuotiailla. Tämän tutkimuksen perusteella lannerangan luudutusleikkaus vaikuttaa suotuisasti potilaan oireita helpottavasti ja elämänlaatua parantavasti. Tulokset Jorvin sairaalassa ovat samansuuntaiset muiden esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten kanssa. Lannerangan luudutusleikkauksen vaikuttavuudessa on kuitenkin havaittavissa yksilötasolla laajaakin vaihtelua. Lisätutkimuksia tarvitaankin, jotta voitaisiin operatiivista hoitoa harkitessa tunnistaa leikkaustulosta ennustavia tekijöitä.
-
(2017)This study was executed to measure the effect of laterality on patient reported outcome measure (PROM) scores after distal radius fractures (DRFs). To investigate this, we sent Patient-Rated Wrist Evaluation (PRWE) and short version of Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand (QuickDASH) questionnaires 6-8 weeks and 3-4 months after the fracture to 336 DRF patients, of which 119 were included to the study. The patients were divided into dominant and non-dominant side groups based on the side of the fracture, and the scores of the questionnaires were compared. At 6-8 weeks, the dominant group scored higher than non-dominant group in QuickDASH, which was in line with our hypothesis (p=0,04). A similar trend was noted in PRWE (p=0,12). When comparing only intra-articular fractures, a statistically significant difference between dominant and non-dominant groups at 6-8 weeks was noted in both PRWE (p=0,044) and QuickDASH (p=0,046). Similar trend was seen at 3-4 months even though our study was not designed to have sufficient power at this time point. Our results suggest that laterality should always be taken into account when studying DRFs by using PRWE or QuickDASH as an outcome measure due to its effect on the scores of these questionnaires.
-
(2015)Background and Aims Injuries are often missed during the primary and secondary survey in trauma patients. Studies have suggested that a formal tertiary survey protocol lowers the number of missed injuries. Our aim was to determine the number, severity and consequences of injuries missed by a non-formalised trauma tertiary survey (TTS), but detected prior to hospital discharge in trauma patients admitted to a trauma intensive care unit (TICU). Material and Methods We conducted a cohort study of trauma patients admitted to a TICU between 1st January and 17th October 2013. We reviewed the electronic medical records of patients admitted to the in order to register any missed injuries, their delay and possible consequences. We classified injuries into three types: Type 0, injury detected prior to TTS, Type 1, injury detected by TTS, and Type 2, injury missed by TTS but detected prior to discharge. Results During the study period, we identified a total of 838 injuries in 115 patients. Of these injuries, 94% were Type 0 injuries, 3.9% were Type 1 injuries and 2.5% were Type 2 injuries. Even though most of the missed injuries in TTS (Type 2) were fractures (52%), only two of the 21 Type 2 injuries required surgical intervention. Type 2 injuries presumably did not cause extended length of stay (LOS) in the ICU or in hospital and/ or morbidity. Conclusions In conclusion, the missed injury rate in trauma patients admitted to TICU after TTS was very low in our system without formal TTS-protocol. These missed injuries did not lead to prolonged hospital or TICU stay, and did not contribute to mortality. Most of the missed injuries received non-surgical treatment.
-
(2016)Rustovaurion hoitona voidaan käyttää AMIC- ja ACI-leikkausmenetelmiä. Tutkimus vertailee näillä menetelmillä Jorvin sairaalassa vuosina 2010-2013 hoidettuja potilaita ja heidän hoitotuloksiaan. AMIC-menetelmässä suoritetaan yksi leikkaus, jossa nivelen vaurioalue puhdistetaan ja sen alaiseen luuhun porataan reikiä. Näiden kautta mesenkymaaliset kantasolut ja kasvutekijät pääsevät kulkemaan luuytimestä vaurioalueelle parantumisprosessin aikana. Vaurioalue peitetään kollageeni-kalvolla (Chondro-Gide), joka muodostaa hyvän kasvualustan uudelle rustolle. ACI-menetelmä suoritetaan kahdessa vaiheessa. Ensin potilaan nivel tähystetään, rustovaurion laajuus arvioidaan ja potilaasta eristetään rustosoluja. Solujen annetaan kasvaa maljalla laboratorio-olosuhteissa. Hoidon toisessa vaiheessa suoritetaan avoleikkaus. Vaurioalue puhdistetaan ja kasvatetut solut siirretään vauriopaikalle luukalvon alle. ACI-menetelmä on suotuisista tutkimustuloksista huolimatta kalliimpi kuin AMIC, minkä lisäksi siihen kuuluvat kaksi leikkausta suurentavat komplikaatioiden riskiä. Tutkimuksessa selvitettiin, saadaanko ACI-menetelmällä parempia hoitotuloksia, kuin AMIC-menetelmällä. Tutkimusaineisto koostui 16 potilaasta, joilla oli todettu nilkan rustovaurio. 6 potilaista hoidettiin AMIC-menetelmällä ja 10 ACI-menetelmällä. Tutkimus suoritettiin tarkastelemalla potilaiden sairaskertomuksia. Sekä ACI- että AMIC-menetelmällä leikatuista potilaista suurin osa hyötyi leikkauksesta. Yhdenkään potilaan nilkan tilanne ei huonontunut leikkauksen jälkeen. Koska kalliimmalla ACI-leikkauksella ei saatu huomattavasti parempia hoitotuloksia, voitaisiin tutkimuksen perusteella päätellä, että on kustannustehokkaampaa käyttää AMIC-menetelmää rustovaurioiden hoidossa. Potilasmateriaali on kuitenkin pieni, joten tarvitaan lisätutkimuksia.
-
(2015)Työikäisessä väestössä nilkkamurtuma on tavallisin leikkaushoitoa vaativa murtumatyyppi. Leikkaushoidon jälkeisessä potilasseurannassa on alueellisia eroja ja näiden vaikutuksesta potilaan ennusteeseen on vähän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitimme yli tuhannen (n=1115) Töölön sairaalassa leikatun nilkkamurtumapotilaan kahden viikon kontrollissa tehdyt hoitolinjan muutokset. Sovitusti kontrolliin tulleista 93% (n=788) ei tehty muutosta hoitosuunnitelmaan. Pelkkä antibiootti aloitettiin 6% (n=47) ja 0,7% (n=6) tehtiin uusintaleikkaus syvän infektion takia. Yhdellä potilaalla (0,1%) oli isoloitu murtuman asennon pettäminen ja kahdella (0,2%) todettiin laskimotukos. Ongelmien takia omatoimisesti hoitoon hakeutuneita oli yhteensä 37, joista 84% tehtiin hoitosuunnitelmaan muutos. Potilaista 62% (n=23) aloitettiin pelkkä antibiootti ja 22% (n=8) tehtiin uusintaleikkaus. Uusintaleikkauksen syynä oli kahdella potilaalla murtuman asennon pettäminen ja kuudella potilaalla syvä infektio. Tutkimuksen perusteella rutiininomaisista kahden viikon röntgenkuvista ja lääkärin kontrollikäynnistä voidaan luopua, koska ne johtavat harvoin kliiniseen hoitolinjan muutokseen. Lisäksi potilaat tunnistavat vakavat oireet ja osaavat hakeutua sairaalaan. Kontrolleista luovuttaessa on kiinnitettävä huomiota kipsin vaihtavan hoitohenkilökunnan ja potilaan ohjeistukseen.
-
(2015)Distaaliset värttinäluun murtumat, ns. rannemurtumat, ovat aikuisten yleisimpiä murtumia ja yhdessä kyynärvarren murtumien kanssa ne muodostavat suuren potilasryhmän Suomessa operatiivisen toiminnan kannalta. Leikkausten jälkeen nämä potilaat käyvät Töölön sairaalassa kahden ja viiden viikon kohdalla polikliinisissä kontrolleissa, joita on vuositasolla n. 1400kpl. Tutkimuksen hypoteesina on, että ensimmäinen ns. kahden viikon kontrolli on turha levytettyjen ranne- ja kyynärvarren murtumien jälkeen, koska merkittäviä hoitolinjan muutoksia tapahtuu alle 10%:ssa käynneistä. Merkittävinä hoitolinjan muutoksina pidetään uusintaleikkausta tai antibiootin aloitusta haavainfektioon. Ensimmäisen polikliinisen kontrollin poistamisesta koituisi merkittäviä ajallisia ja rahallisia säästöjä operatiivisille tulosyksiköille ottaen huomioon esimerkiksi röntgentutkimuksiin ja vastaanottoaikoihin kuluvat kustannukset ja ajankäytön. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tehdäänkö volaarisella lukkolevytyksellä leikattujen rannemurtuma- ja levykiinnitettyjen kyynärvarren murtumapotilaiden hoitoon merkittäviä muutoksia ensimmäisen tai toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Lisäksi selvitimme syitä, jotka johtivat kontrollikäyntien yhteydessä uusintaleikkaukseen. Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää, että distaalisten rannemurtumien osalta ainoastaan 2,1%:lle ja kyynärvarrenmurtumien osalta 3,5%:lle potilaista tehtiin ensimmäisen kontrollin yhteydessä valittujen kriteereiden perusteella muutos leikkauksen yhteydessä määriteltyyn hoitolinjaan. Vastaavat luvut toisen polikliinisen kontrollikäynnin osalta (5vk) olivat distaalisille rannemurtumille 4,4% ja kyynärvarrenmurtumille 2,0%. Päätulosten lisäksi havaittiin, että uusintaleikatut potilaat eivät olleet distaalisten rannemurtumien osalta nuoria, keski-ikä 59,7, ja suurin osa uusintaleikkauspäätöksistä tehtiin toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Kyynärvarren murtumien osalta päädyttiin uusintaleikkaukseen vain kolmen potilaan kohdalla. 76%:ssa uusintaleikkauksista syy oli ruuvi nivelontelossa tai fiksaatiomateriaalien puutteellinen kiinnitys. Tutkimuksessa hoitomuutosten määrät ensimmäisen polikliinisen kontrollin yhteydessä jäivät alhaisiksi. Tarvittavat hoitomuutokset voisi olla mahdollista hoitaa huolellisen potilasohjauksen ja fysioterapiakäyntien avulla, jolloin ensimmäinen poliklinikkakontrolli voitaisiin unohtaa. Tällöin vastaanottoajan ollessa 20min koituisi vuosittain n. 100h:n ajalliset säästöt. Suurin osa uusintaleikkauksista tulisi olla vältettävissä paremman leikkaustekniikan ja leikkauksen aikaisen läpivalokuvantamisen avulla.
-
(2018)Tapaturmat ovat merkittävä työkyvyttömyyttä ja hoitokuluja aiheuttava tekijä Suomessa. Suurin osa tapaturmista hoidetaan perusterveydenhuollon toimipisteissä, jotka ovat yleisiä vastavalmistuneiden lääkäreiden työpaikkoja. Helsingin yliopiston opetussuunnitelmauudistuksessa myös ortopedian ja traumatologian kurssi uudistuu. Tutkimuksessa tutkitaan, millaisia päivystystapaturmia lääkäri kohtaa perusterveydenhuollossa ja vastaako opetus päivystysten diagnoosiprofiilia. Aineistoa hyödynnetään jatkossa opetussuunnitelman painotuksia suunniteltaessa ortopedian ja taumatologian osalta. Tutkimus on rekisteritutkimus, jossa analysoitiin Helsingin perustason kirurgisten päivystysten käyntitiedot 11.10.2011 - 23.9.2014. Analyysi tehtiin hyödyntämällä Pegasos- ja Clinsoft -tietojärjestelmiä sekä Ecomed Analyzer -ohjelmistoa. Tietoja käsiteltiin taulukkolaskentaohjelman avulla. Tapaturmadiagnoosi oli kirjattu 52 764 käynnille. Potilaista 51,8 % oli miehiä ja potilaiden mediaani-ikä oli 46 vuotta. Vammoista 33,0 % oli haavoja, 29,4 % murtumia, 19,2 % ruhjevammoja ja 13,3 % nivelten sijoiltaanmenoja tai nyrjähdyksiä. Vammoista 29,8 % kirjattiin pään alueelle, 23,6 % polvinivelen alapuolelle ja 20,0 % käden/sormien alueelle. Yleisimpiä vammoja olivat pään haava (20,3 %), ranteen tai käden haava (8,0 %), kyynärvarren murtuma (6,4 %), ranteen tai käden murtuma (6,0 %) sekä nilkan sijoiltaanmeno tai nyrjähdys (5,8 %). Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusta tapaturmien osalta on syytä suunnata sen mukaan, millaisia vammoja lääkärit työssään kohtaa. Pääpainopisteen tulee kohdistua kevyempien vammojen arviointiin, diagnostiikkaan ja hoitoon, erityisesti pään, ranteen ja käden alueelle sekä polvitason alapuolelle. 195 sanaa
Now showing items 1-9 of 9