Browsing by discipline "Patologi"
Now showing items 1-20 of 34
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Alpakat ja laamat ovat eteläamerikkalaisia kamelieläimiä. Alpakoiden ja laamojen suosio harrastus- ja seuraeläiminä on ollut kasvussa. Ensimmäiset alpakat tuotiin Suomeen vuonna 2002 ja ensimmäinen harrastuslaama vuonna 2004. Suomeen tuotiin vuosina 2002–2007 yhteensä 160 kamelieläintä. Eläimiä tuotiin pääasiassa EU-maista, mutta myös Chilestä. Elävien eläinten tuonnit muodostavat aina riskin uusien tarttuvien tautien maahantulolle. Tutkielman tavoitteena oli arvioida viranomaismääräysten riittävyys tarttuvien tautien riskien hallinnassa, ja saada käytännön ehdotus toimintatavoista kamelieläinten tuontien yhteydessä. Tutkielmassa tehtiin yleiskatsaus alpakoiden ja laamojen tarttuviin tauteihin. Sen lisäksi selvitettiin voimassa olevat viranomaismääräykset sekä Eläintautien torjuntayhdistyksen suositukset kamelieläinten tuontien yhteydessä. Monet märehtijöiden taudinaiheuttajat voivat tarttua kamelieläimiin. Diagnostisten testien luotettavuuteen liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä, koska joudutaan turvautumaan naudoille kehitettyihin testeihin. Tutkielman johtopäätöksenä todettiin, että viranomaismääräykset eivät riitä monen taudin riskinhallinnassa. Suurimmat tuontiriskit arvioitiin liittyvän tuberkuloosiin, paratuberkuloosiin, BVD-tautiin, kasöösiin lymfadeniittiin ja loisiin. Eläintautien torjuntayhdistyksen ohjeistus todettiin pääsosin riittäväksi ja erittäin tarpeelliseksi.
-
(2011)Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia aspiraatiobiopsianäytteen herkkyyttä kohdunrungonsyövän diagnostiikassa suomalaisessa potilasaineistossa. Tutkimusaineistoni koostui potilaista, joilla on todettu kohdunrungonsyöpä hysterektomiassa 5.4.2006 - 16.12.2008 välisenä aikana ja otettu aspiraatiobiopsianäyte vuoden sisällä ennen kohdunpoistoa. Potilastiedot hain Patologian laitoksen Q-Pati tietokannasta. Biopsian diagnoosin perusteella jaoin potilasaineiston kolmeen ryhmään: karsinooma, kompleksi atyyppinen hyperplasia ja karsinooman suhteen negatiivinen vastaus. Näissä ryhmissä tarkastelin edelleen, oliko biopsianäyte johtanut leikkaushoitoon tai jatkotutkimuksiin. Tutkimukseni mukaan biopsianäytteiden vastauksena oli 61% tapauksista karsinooma. Suoraan hysterektomiaan biopsianäytteen perusteella johtaneita tapauksia oli 82%, eli tapaukset joiden PAD-vastauksena oli karsinooma sekä kompleksit atyyppiset hyperplasiatapaukset, joissa epäiltiin karsinoomaa. Lopullinen herkkyys oli kuitenkin 97% sillä perusteella, että näissä tapauksissa biopsian vastaus johti hysterektomiaan joko suoraan tai jatkotutkimusten jälkeen kohtuullisen ajan (2kk) sisällä. Tutkimukseni mukaan aspiraatiobiopsia on luotettava testi epäiltäessä kohdunrungonsyöpää. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ovat tarpeen, mikäli biopsian vastauksena on niukka näyte tai pyometra.
-
Continuous Grading of Early Fibrosis in NAFLD Using Label-Free Imaging : A Proof-of- Concept Study (2016)Maksan rasvoittumisen ajatellaan joskus olevan vain metabolisen oireyhtymän hyvälaatuinen maksamanifestaatio, vaikka se johtaa, erityisesti maksan fibrotisoituessa, kasvaneeseen kardiovaskulaarikuolleisuuteen ja pahimmillaan maksasyöpään. Tästä kansanterveydellisesti merkittävästä roolista huolimatta rasvamaksa on alidiagnosoitu ja sen patogeneettiset mekanismit ovat huonosti ymmärrettyjä, molemmat osin hyvien diagnostisten työkalujen puutteesta johtuen. Päätimme selvittää uusien non-lineaaristen kuvantamismodaliteettien soveltuvuutta rasvamaksan varhaisessa diagnostiikassa. Selvitimme 32 lihavuusleikkauspotilaan maksakudoskoepalojen kudosarkkitehtuurin perinteisin kudosvärjäysmenetelmin ja vertasimme tuloksia samojen potilaiden non-lineaarisesti kuvannettuihin näytteisiin. Kuvansimme minimaalisesti käsitellyistä jääleikkeistä coherent anti-Stokes Raman scattering (CARS) ja second harmonic generation (SHG) signaalit, joita hyödyntäen arvioimme näytteiden rasva- ja kollageenipitoisuuden. Kehitimme myös kuva-analytiikka-algoritmin, joka mahdollistaa kollageenisignaalin automatisoidun ja objektiivisen arvioimisen. Näytteistä mittaamamme SHG- ja CARS-signaalit korreloivat hyvin patologien arvioihin näytteiden fibrotisoitumis- ja rasvoittumisasteista, minkä lisäksi automatisoitu algoritmimme erotteli luotettavasti jopa varhaisen fibroosin normaalista kudoksesta. Myös terveiksi luokiteltujen näytteiden maksakudoksen keskellä esiintyi hienoa fibrillaarista SHG-signaalia. Tunnistamamme SHG-signaali oli spesifiä kolokalisoituen hyvin kollageeni-I- ja III-vasta-ainevärjäyksien kanssa. Tuloksemme osoittavat, että multimodaalisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan tunnistaa maksan fibrillaarista kollageenia perinteisiä kudostutkimusmenetelmiä herkemmin. Kehittämämme kuva-analyysi-algoritmi puolestaan arvioi varhaisen fibroosin määrän nopeasti, objektiivisesti ja jatkuvalla skaalalla. Yhdessä nämä löydökset luovat edellytykset tutkia esimerkiksi maksan vähäisen fibroosin kliinistä merkitystä ja paranemistaipumusta isommissa potilasaineistoissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Equine idiopathic focal eosinophilic enteritis (IFEE) is one form of inflammatory bowel disease. The main clinical signs include colic, weight loss, hypoalbuminemia, acute small intestinal obstruction and pain, occasionally tachycardia and diarrhoea. Macroscopic lesions consist of focal or multifocal erythematous, circumferential bands or circumscribed plaques on the serosal surface of the small intestine. Histological hallmark is a severe focal inflammatory cell infiltration, which is dominated by eosinophils and disrupts the tissue architecture of the small intestine. Neutrophils, haemorrage, necrosis, oedema and activated vascular endothelium represent components of an active inflammatory process, at the same time chronicity is observed as fibroplasia, mononuclear leukocytes and neovascularisation are present in the tissue. Recently it has been suggested that IFEE is a focally exacerbated form of diffuse eosinophilic enteritis (DEE). A wide range of cells in the intestine of horses with IFEE have been shown to express mRNA of eotaxin, which is the major cytokine to recruit eosinophils to the tissue. This study was planned to investigate other significant cytokines in IFEE by examing the expression of interleukin (IL)-4, IL-5, tumor necrosis factor- α (TNF-α), interferon-γ (IFN-γ), transforming growth factor-β (TGF-β) mRNA and vascular endothelial growth factor (VEGF). IL-5 is a major activator of eosinophil differentiation and growth, IL-4 stimulates T cells to differentiate to T helper 2 cells and IFN-γ and TNF-α are known to activate macrophages. TGF-β promotes tissue repair and VEGF induces the proliferation of vascular endothelial cells. IL-5, IFN-γ, TNF-α and TGF-β were successfully amplified by PCR from RNA of a horse with IFEE. IL-4 could not be detected. RNA- in situ hybridisation(ISH) was developed for IFN-γ and TGF-β. 16 IFEE cases, 2 DEE cases and 1 case without any gastrointestinal disorders as a healthy control were included in this study. Mucosal epithelium, lymphocytes, macrophages, fibroblasts, vascular endothelium, eosinophils and neurons of the IFEE cases exhibited positive signals in ISH for IFN-γ and TGF-β mRNA and immunohistochemistry for VEGF. Very similar pattern of positive signals was obtained in ISH of the DEE cases as the IFEE cases. The healthy control case expressed positive signals in epithelium, neurons and vascular endothelium in ISH for IFN-γ mRNA and epithelium and neurons in ISH for TGF-β mRNA.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Idiopaattinen fokaalinen eosinofiilinen enteriitti (IFEE) on hevosen harvinainen tulehduksellinen suolistosairaus, joka aiheuttaa eosinofiilien fokaalista kerääntymistä ohutsuoleen. IFEE luetaan kuuluvaksi IBD (inflammatory bowel disease) tautiryhmään. Kliinisiin oireisiin kuuluvat depressio, laihtuminen, ripuli, hypoalbunemia ja krooninen tai akuutti koliikki. Laparatomiassa löydettävät leesiot ovat fokaalisia tai multifokaalisia, erytematoottisia transmuraalisia paksuuntumia, jotka ovat usein muodoltaan rengasmaisia tai pyöreitä. Ohutsuoli on yleensä laajentunut leesion proksimaalipuolelta. Tällä tutkimuksella on pyritty saamaan lisää tietoa IFEEn etiologiasta ja patogeneesistä. Taudilla ei ole todettu yhdistävää tekijää ikään, sukupuoleen tai rotuun liittyen. Mahdollisiin altistaviin tekijöihin luetaan ruokinta, vuodenaikaan liittyvät allergiat, parasiitit ja mahdolliset muutokset hevosen hoidossa. Tutkimuksessa vertailtiin suolistonäytteitä histoja immunohistologisesti seuraavalla tavalla: 23 IFEE-tapauksen leesioaluetta, 5 diffuusia eosinofiilista enteriittiä (DEE) sekä 5 leesion ulkopuolista IFEEtapausta. Näytteistä tehtiin HE (hematoksyliinieosiini), CD3, CD79a sekä MHC luokka II värjäykset, jotka tulkittiin semikvantitatiivisesti. Mahdollisen laukaisevan tekijän selvittämiseksi samoilla näytteillä suoritettiin insitu hybridisaatio (ISH) osoittamaan eotaksiinin mRNAta. Eotaksiini on sytokiini, joka vastaa eosinofiilien rekrytoimisesta kudoksiin. Muuntuneiden alueiden histopatologinen tutkimus paljasti ekstensiivisen transmuraalisen tulehdussoluinfiltraation, jota dominoivat eosinofiilit. Suolenseinämän normaali arkkitehtuuri oli muuttunut intensiivisen tulehdussoluinfiltraation seurauksena, vakavimmat muutokset havaittiin submukoosassa sekä lihaskerroksissa. Mukoosassa villukset olivat lyhyitä ja paksuja tai ne olivat sulautuneet yhteen, villusten kärkien epiteelisolut olivat fokaalisesti nekrotisoituneet. Mukoosassa havaittiin lisäksi hyperemiaa sekä tulehdussoluja. Submukoosassa ödema, hyperemia, neovaskularisaatio, aktivoituneet endoteelisolut sekä fibroblastit havaittiin yhdessä kohtalaisesta voimakkaaseen olevan tulehdussoluinfiltraation kanssa. Infiltraatio koostui eosinofiileistä, makrofageista, lymfosyyteistä, neutrofiileistä sekä plasmasoluista. Löydökset ilmenivät samantyyppisinä seroosassa, muutosten voimakkuus oli lievästä kohtalaiseen. Lihaskerroksessa muutokset koostuivat pääosin tulehdussoluista. Tulehdussoluinfiltraatio sekä muutosten intensiteetti ilmeni samantyypisenä DEEssä, muutosten keskittyessä pääosin mukoosaan sekä submukoosaan. IFEEtapausten leesion ulkopuolisilla alueilla muutokset olivat yleisesti ottaen lievempiä keskittyen mukoosaan ja ylempään submukoosaan. Tämän lisäksi tulehdussoluinfiltraation koostumus erosi IFEEstä ja DEEstä; leesioiden ulkopuolisilla alueilla makrofageja oli enemmän. Testattaessa eotaksiinin mRNAta ISHlla 28 tapauksesta 64% oli positiivisia. Tulosten mukaan makrofagit, fibroblastit, endoteelisolut, epiteelisolut sekä perifeeriset hermopäätteet ekspressoivat eotaksiinin mRNAta ja ovat siten myös mukana rekrytoimassa eosinofiilejä kudokseen. Pääosa positiivisista soluista havaittiin seroosassa, muutamissa tapauksissa positiivisia soluja oli myös lihaskerroksessa, mukoosassa ja submukoosassa. Jakautumisessa ei havaittu eroavaisuuksia suolenseinämän eri kerrosten välillä leesioalueilla, leesion ulkopuolisilla alueilla IFEE-tapauksissa, eikä myöskään DEE-tapauksissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Giardia on siimaeliöihin kuuluva alkueläin, joka elää suolistoloisena nisäkkäissä, linnuissa ja sammakkoeläimissä. Tartunta tapahtuu feko-oraalisesti saastuneen juomaveden ja ruuan välityksellä tai suorassa kontaktissa. Giardian kaksi esiintymismuotoa ovat ohutsuolessa elävä trofotsoiitti ja infektiivinen, isännän ulkopuolella selviytyvä kysta. Infektio on usein oireeton, mutta erityisesti nuorilla tai immuunipuutteisilla yksilöillä se voi aiheuttaa vakavuudeltaan vaihtelevia oireita, kuten ripulia, malabsorptiota ja pahimmillaan jopa vakavia imeytymishäiriöitä. Giardioosia pidetään ihmisellä merkittävimpänä ei-bakteeriperäisen ripulin aiheuttajana. Kissoilla giardian prevalenssi on aikaisempien tutkimusten mukaan vaihdellut 2,5-21 %:n välillä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään giardioosin yleisyyttä suomalaisilla kissoilla koprologisten tutkimusten avulla. Ulostenäytteitä kerättiin yhteensä 98 kpl, joista osa oli yksittäisten kissojen näytteitä (n=74), sekä useamman kissan ryhmien yhteisnäytteitä (n=24). Aineisto oli peräisin löytökissoista sekä yksityisten ihmisten omistamista kissoista. Yksittäisillä kissoilla giardian prevalenssiksi saatiin 1,4 % ja useamman kissan yhteisnäytteillä 8,6 %.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hammasperäisten kasvainten esiintyvyys Helsingin keskussairaala-alueen väestössä. HUSLAB:sta kerättiin näytteet vuosilta 2004-2014. PubMed-tietokannasta kerättiin julkaisuja, joissa on käytetty WHO:n 2005 julkaisemaa hammasperäisten kasvainten jaottelua. Näiden julkaisujen avulla selvitettiin eroavaisuuksia Suomen ja muiden maiden välillä. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään näiden hammasperäisten kasvaimien esiintymispaikka ja potilaiden demografisia tekijöitä, kuten ikä ja sukupuoli. HUSLAB-alueelta saatuja tuloksia verrataan Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta kerättyyn vastaavaan aineistoon. Tutkimuksen hypoteesina on, että hammasperäiset kasvaimia esiintyy Suomessa suhteessa saman verran kuin muualla maailmassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suomalaisessa väestössä esiintyy muuta maailmaa enemmän keratokystista hammasperäistä kasvainta. Lisäksi kartoitustuloksista nähdään, että ameloblastoomaa esiintyy Suomessa vähemmän, kuin kansainvälisissä tutkimuksissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Ateroskleroosin eli valtimonahtaumataudin synnyssä "low density" -lipoproteiinit (LDL) tuovat valtimon seinämään enemmän kolesterolia kuin sitä poistuu kolesterolin vastaanottajiin, joista tärkeimpiä ovat "high density" -lipoproteiinit (HDL). Kolesterolia kertyy valtimon sisäkerrokseen aluksi makrofageihin. Muutoksen edetessä kolesterolia kertyy myös kolesterolintäyteisien makrofagien eli vaahtosolujen ulkopuolelle. HDL-hiukkasilla on keskeinen merkitys ateroskleroosilta suojaavassa "käänteisessä kolesterolin kuljetuksessa": HDL-hiukkaset kuljettavat kolesterolia perifeerisistä kudoksista maksaan, josta kolesterolia voidaan poistaa elimistöstä erittämällä sitä sappeen. Käänteinen kolesterolin kuljetus on ainoa tapa poistaa kolesterolia perifeerisistä kudoksista, sillä kolesterolin rengasmaista hiilirunkoa elimistö ei pysty hajottamaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin puolustusjärjestelmään kuuluvien syöttösolujen (engl. mast cells) merkitystä käänteisen kolesterolin kuljetuksen alkutapahtumaan, kolesterolin ulosvirtaukseen vaahtosoluista. Ateroskleroottisissa muutoksissa on aktivoituneita eli degranuloituneita syöttösoluja. Syöttösolujen erittämien proteaasien, kymaasin ja tryptaasin, on havaittu in vitro tutkimuksissa vähentävän kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista hajottamalla proteolyyttisesti tiettyjä kolesterolin vastaanottajina toimivia HDL-hiukkasten alaryhmiä, erityisesti ABCA1-kuljettajan välittämän kolesterolin "korkean affiniteetin" ulosvirtauksen vastaanottajina toimivia HDL-alaryhmiä. Tutkimuksessa selvitettiin hiiren systeemisen in vivo syöttösoluaktivaation merkitystä plasman kykyyn edistää kolesterolin poistumista vaahtosoluista in vitro. Elimistössä syöttösolujen erittämien proteaasien toimintaa estävät endogeeniset proteaasien inhibiittorit, kun taas proteaasien sitoutuminen syöttösolujen erittämien granuloiden hepariiniproteoglykaaneihin suojaa proteaaseja inhibiittoreilta. Tutkimuksessa koeryhmän hiirille (n=10) aiheutettiin systeeminen syöttösoluaktivaatio ja fataali anafylaktinen shokki käyttämällä suurta annosta yhdistettä 48/80. Verinäytteet otettiin sydämistä kuoleman jälkeen. Kontrolliryhmän hiiret (n=10) saivat anestesiassa fysiologista suolaliuosta. Koe- ja kontrollihiiri-en plasmanäytteiden kyky aiheuttaa kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista mitattiin hiiren vatsaontelon makrofageista valmistetussa soluviljelmässä. Makrofageista oli muodostettu vaahtosoluja inkuboimalla niitä radioaktiivisesti merkittyä kolesterolia sisältävän asetyyli-LDL:n kanssa. Kolesterolin ulosvirtaus vaahtosoluista tutkittiin plasman tilavuuspitoisuuksissa 0%, 0,25%, 0,5%, 1,0%, 1,5% ja 2,5%. Havaittiin, että koeryhmän hiirien plasma aiheutti kontrolliryhmän hiirien plasmaa vähemmän kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista osassa tutkituista plasmapitoisuuksista. Plasman kyky toimia kolesterolin vastaanottajana siis väheni systeemisen syöttösoluaktivaation seurauksena. Tulos sopii olettamukseen, jonka mukaan syöttösolujen proteaasien aikaansaama tiettyjen HDL-hiukkasten proteolyyttinen hajoaminen heikentää HDL-hiukkasten kykyä poistaa kolesterolia vaahtosoluista. Jatkotutkimukset ovat kuitenkin tarpeen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Kiiliäisten (Oestridae) heimoon kuuluva poron ihosaivartaja, Hypoderma (= Oedemagena) tarandi, kansankielellä kurmu, kuuluu porojen yleisimpiin ja samalla taloudellisesti merkittävimpiin parasiitteihin. Tämä syventävien opintojen projekti käsittää kirjallisuusosan ja tutkimusosan. Kirjallisuusosassa tarkastellaan poron Hypoderma tarandi -loisen elinkiertoa, esiintymistä ja merkitystä porotalouden kannalta, hypodermoosin immunologiaa ja työssä käytettyjen immunologisten menetelmien (western blottaus, ELISA ja IgG:n puhdistus proteiini G:n avulla) yleisiä periaatteita. Tutkimustyö tehtiin vuosina 1998-2001 Eltdk:n patologian laitoksella. Tutkimuksessa kehitettiin serologisia menetelmiä Hypoderma-vasta-aineiden osoittamiseen poron seeruminäytteissä. Serologisten menetelmien käyttöönoton hyötynäkökohtia ovat hypodermoosin epidemiologisen tutkimuksen helpottaminen, mahdollisuus löytää ja hoitaa seropositiiviset porot tartunnan varhaisvaiheessa eli ennen kuin toukat ehtivät aiheuttaa terveydellisiä haittoja ja vuotavaurioita sekä mahdollisesti vain tartunnan saaneiden porojen lääkitseminen. Tulevaisuudessa preventiivisen rokotteen kehittämiseen lähdettäessä tarvitaan luotettavat menetelmät myös vasta-aineiden osoittamiseen. Tutkimuksessa käytettiin antigeenina L2-L3-vaiheen kurmutoukkia ja primäärisenä vasta-aineena poron seeruminäytteitä. Antiseerumina käytettiin EELA:n ja Eltdk:n patologian laitoksen yhteistyössä valmistamaa kani-anti-poroa. Kaupallista vuohi-anti-kania käytettiin tunnistamaan kanin seerumi. Negatiivisena kontrollina käytettiin Korkeasaaren metsäpeurojen sekä supikoirien seeruminäytteitä. Western blottauksen ja ELISA:n perusteella saatiin selkeät viitteet siitä, että käytetyssä L3-vaiheen kurmuantigeenissa oli valmiiksi kiinni poron IgG:tä. Kyseessä voi olla kurmun adaptoima selviytymiskeino, jolla loinen pakenee isäntäeläimen immuunipuolustusta päällystäytymällä isännän antigeenilla. On myös mahdollista, että toukka on absorboinut poron vasta-aineet vähentääkseen omaa antigeenisuuttaan. Toisaalta tulokset voivat kertoa myös humoraalisen vasteen tehottomuudesta loisen torjumisessa. Menetelmää edelleen kehitettäessä voidaan kurmussa olevat vasta-aineet osoittaa ja lokalisoida esimerkiksi immunohistokemiallisella värjäyksellä jääleikkeistä tai paraffiinivalun avulla. Kurmuantigeeni voidaan myös yrittää puhdistaa siinä kiinni olevista immunoglobuliineista, jotka estävät seeruminäytteissä olevien vasta-aineiden luotettavan jäljittämisen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Varje år importeras ungefär ett par tusen hästar till Finland. Största delen kommer från Sverige, men även andra EU-länder är välrepresenterade. Utvidgningen av EU medför utmaningar och en utredning av landets sjukdomssituation är viktig före import. USA, Kanada och Ryssland är de länder utanför EU, varifrån hästar importeras mest. Målsättningen för avhandlingen var att bedömma tillräckligheten av myndigheternas hälsokrav för importhästar och ge praktiska förslag på ytterligare åtgärder för att minska riskerna för att nya sjukdomar ska införas till Finland. Hästens infektiösa sjukdomar presenteras och gällande hälsokrav och importbestämmelser gås igenom. Rekommendationer från the World Organisation for Animal Health, OIE, har använts som utgångspunkt vid bedömning av hälsokravens tillräcklighet. Avhandlingens slutsats är att hälsokraven för import, framför allt inom EU, är bristfälliga och åtgärder för att hindra införsel av ekvin infektiös anemi, piroplasmos och rabies är att rekommendera. Förslag på åtgärder före import ges även med tanke på andra sjukdomar.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Trichinella-suvun loisia esiintyy yleisesti ympäri maailmaa. Tunnetuin laji on pääasiassa kotieläimillä esiintyvä Trichinella spiralis. Muut trichinella-lajit ovat sopeutuneet erilaisiin villeihin selkärankaisiin, niin nisäkkäihin, matelijoihin kuin lintuihin. Trikinella voi tarttua myös ihmiseen riittämättömästi kypsennettyä infektoitunutta lihaa syötäessä. Suomessa luonnonvaraisissa eläimissä trikinellaa esiintyy runsaasti. Myös teurastamoiden lihantarkastuksessa löytyy vuosittain joitakin trikinellan infektoimia sikoja. Ensimmäisen trikinellapositiivisen sian löydyttyä vuonna 1954, alettiin pohtia, mistä trikinella oli sikalaan tullut. Norjassa oli samoihin aikoihin päätelty, että trikinellojen yleistyminen sioissa oli yhteydessä turkistarhojen lukumäärän lisääntymiseen, joten oletettiin myös Suomessa turkistarhojen olevan syyllisiä trikinellan esiintymiseen sioissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tämänhetkinen trikinellatilanne turkistarhoilla, sekä arvioida aiheuttavatko turkistarhat sikaloille trikinelloosiriskin. Vuonna 1985 tehdyssä tutkimuksessa on saatu trikinellan prevalenssiksi tarhaketuilla 11,7%. Tutkimus rajattiin koskemaan ainoastaan tarhakettuja. Tutkimukseen valittiin viiden eri rehusekoittamon alueelta yhteensä 50 tarhaa. Jokaiselta tarhalta pyrittiin ottamaan näytteet 20 ketusta. Tutkimukseen saatiin 939 eläintä 47 tilalta. Tiloille ja rehusekoittamoille lähetettiin myös kyselykaavakkeet olosuhteiden selvittämiseksi. Näytteiden keruu suoritettiin syksyllä 2001. Näytteeksi kerättiin nahkonnan yhteydessä lopetetuista ketuista etujalka. Varsinaista analysointia varten jaloista irrotettiin koukistajalihaksia. Lihasnäytteet analysoitiin digestiomenetelmällä, jossa trikinellan toukkien todentaminen tapahtuu mikroskopoimalla digestiossa syntynyttä lientä. Tutkimuksessa yhdestäkään tarhakettunäytteestä ei löytynyt trikinelloja. Rehusekoittamoille lähetetyistä kyselyistä ilmeni tartuntaketjun katkeavan tehokkaasti rehun valmistusprosessin myötä. Teurasjäte on tarkastettu teurastamolla ja kierrätettävät turkiseläinten ruhot kuumennetaan riittävästi trikinellan tuhoamiseksi. Myös tarhoille lähetettyjen kyselyjen perusteella infektion saaminen on epätodennäköistä. Tarhoilla olosuhteet eivät suosi infektion saamista, koska eläimet ovat häkeissä, eikä niille syötetä muuta kuin valmisrehua. Kuitenkaan tutkimuksessa ei ollut mukana lainkaan sellaisia tarhoja, jotka valmistavat rehunsa itse. Tämän tutkimuksen perusteella siis ainakin rehunsa rehusekoittamoilta hankkivat kettutarhat näyttäisivät olevan trikinellavapaita. Näin ollen turkistarhat eivät muodostaisi riskiä sikaloille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Kokeessa yritettiin selvittää sitä, toimivatko kaupallisesti saatavilla olevat immunohistokemialliset vasta-aineet myös poroilla. Porojen keuhkokudosnäytteet oli formaliinifiksoitu ja valettu paraffiiniin. Kokeessa käytetyt näytteet olivat porojen keuhkokudosta. Värjäysmenetelmäksi valittiin avidiini-biotiini-kompleksi (ABC) -menetelmä sen sensitiivisyyden vuoksi. Menetelmä perustuu siihen, että avidiini kykenee sitoutumaan biotiinin neljään molekyyliin non-immunologisesti. Menetelmässä käytetään kolmea eri reagenssia. Ensimmäinen reagenssi on primaarivasta-aine, joka on spesifinen kulloinkin paikallistettavalle antigeenille. Toisena reagenssina on sekundaarivasta-aine. Sekundaarivasta-aine on konjugoitu biotiiniin ja kykenee sitoutumaan primaarivasta-aineeseen. Kolmas reagenssi on peroksidaasikonjugoidun biotiinin ja avidiinin kompleksi. Avidiinimolekyylin vapaat kohdat sitoutuvat sekundaarivasta-aineen biotiiniin. Peroksidaasientsyymi saadaan näkyviin sopivalla väriaineella ja samalla selviää myös alkuperäisen antigeenin sijainti kudoksessa. Tulosten perusteella useimmat kaupallisessa käytössä olevista immunokemiallisista vasta-aineista sopivat myös poron keuhkokudoksen sisältämien antigeenien paikallistamiseen. Positiivinen tulos saatiin aikaan von Willebrandin faktorin (endoteeli), CD 3:n (T-lymfosyytit), korkean molekyylipainon sytokeratiinin (värekarvaepiteeli), sytokeratiini 8:n (värekarvaepiteeli, rusto), sytokeratiini 1:n (basaalisolut), vimentiinin (endoteeli, basaalisolut, rusto, lymfosyytit, sileälihas), -sileälihasaktiinin (sileälihas), sytokeratiini 7:n (Clara-solut, värekarvaepiteeli) ja desmiinin (sileälihas) vasta-aineilla. S-100-vasta-aineella saatiin vain yksi positiivinen reaktio (rusto). Sytokeratiini 18:n, sytokeratiini 19:n ja makrofagivasta-aineilla ei saatu reaktioita.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisnuskatsauksessa käsitellään kirjolohen lihaksen normaali anatomiaa, tutustutaan kirjolohen lihaksessa tapahtuviin aiheeseen liittyviin patologisiin muutoksiin ja näitä muutoksia mahdollisesti aiheuttaviin ravintotekijöihin. Lisäksi perehdytään melaniinin sisältäviin soluihin ja niiden osuuteen sairauksissa sekä tutustutaan kalan mustapilkkutautiin ja siihen liittyviin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viljellyn kirjolohen lihassa esiintyvien mustien pisteiden levinneisyyttä maassamme ja pyrkiä selvittämään taudin etiologisia tekijöitä histopatologisin keinoin. Sairauden levinneisyyttä maassamme tutkittiin neljällekymmenelle kirjolohen tuottajalle ja kasvattajalle lähetetyn kyselykirjeen avulla. Laitokset olivat eritasoisia ja sijaitsivat eri puolilla Suomea. Histologisen tutkimuksen aineisto käsitti viisitoista kirjolohinäytettä, joista kahdeksan saatiin kyselylomakkeen palautteena eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen. Kirjolohista otettiin sekä sairasta että tervettä lihaskudosta histologisia tutkimuksia varten. Kudosnäytteitä tutkittiin sekä valo- että elektronimikroskoopilla. Vertailun vuoksi Kanadastatuotujen, savustettujen siikojen lihaskudoksesta otettiin kudosnäytteet, koska niillä olimakroskooppisesti samankaltaisia muutoksia kuin kirjolohilla. Kirjolohipreparaatit värjättiin hematoksyliini-eosiini-, Kossa-, Herovici- ja PAS-värjäyksillä. Histologisissa tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota lihaskudoksen patologisiin muutoksiin sekä pyrittiin löytämään mahdollinen mustapilkkutaudin aiheuttava etiologinen agentti. Tulokset osoittavat, että kirjolohen mustapilkkutautia esiintyy maassamme kaikkialla, tosin vain vähäinen osa laitosten kaloista on sairastunut. Toisin kuin Kanadasta tuodulla siialla kirjolohen mustapilkkutaudin aiheuttaja ei ole loinen. Muutokset kirjolohien lihassa mustien pisteiden läheisyydessä ovat kroonisia. Ne ovat niin laajoja, että ne aiheutuvat todennäköisesti joko stressistä, väärästä ravinnosta tai näiden yhteisvaikutuksesta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Trichinella spp. on tasa- ja vaihtolämpöisissä eläimissä esiintyvä zoonoottinen sukkulamato. Trikinella tarttuu pääasiassa saastunutta, kypsentämätöntä lihaa syömällä. Suomessa myytävä sian- ja hevosenliha sekä riistanliha tietyiltä lajeilta (esim. karhu, nutria, hylje) on tarkastettava trikinellan varalta. Trikinelloosi kuuluu ilmoitettaviin eläintauteihin. Eri trikinellalajit eroavat toisistaan muun muassa kylmän- ja lämmönsietokyvyltään sekä kyvyltään infektoida ja säilyttää infektio eri eläinlajeissa. Merkittävin morfologinen ero lajien välillä on kollageenikapselin muodostus lihaksessa. Kolme yhdestätoista nykyisin tunnetusta genotyypistä ei muodosta kapselia. Trikinelloja on löydetty kaikilta mantereilta Etelä-mannerta ja Australian mannermaata lukuun ottamatta. Trikinellaa esiintyy luonnossa ns. sylvaattisessa elinkierrossa eli syklissä, sekä kotieläimissä ns. domestisessa syklissä. Eri syklit voivat toimia samalla alueella, ja sama eläin voi infektoitua useammalla trikinellalajilla. Myös ihminen voi saada tartunnan molemmista sykleistä. Suomesta on tavattu kaikkia Euroopassa esiintyvia trikinellalajeja: T. spiralis, T. pseudospiralis, T. nativa ja T. britovi. Trikinellaa esiintyy Suomen luonnonvaraisissa lihansyöjissä selvästi monia Keski-Euroopan maita enemmän. Suomen supikoirapopulaatio on merkittävä reservuaari trikinelloosille. Myös ketuista, ilveksistä ja kaatopaikkarotista on löydetty korkeita trikinellaprevalensseja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa trikinellojen esiintymistä koirissa. Yliopistollisen eläinsairaalan potilaista saaduista seeruminäytteistä (n=207) tutkittiin ns. ELISA-menetelmällä trikinella-vasta-aineita. Tutkimuksessa käytettiin antigeeninä Trichinella spiralis- ja Trichinella nativa- lajien ultrasonifikaatiolla hajotettuja larvoja. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian osastolla avatuista koirista saadut lihasnäytteet (n=102) tutkittiin digestiomenetelmällä trikinellan varalta. Parasitologisessa tutkimuksessa saatiin osoitettua trikinella yhdessä lihasnäytteessä. Trikinellan esiintyminen suomalaisessa koirapopulaatiossa tuli täten osoitetuksi. ELISA-menetelmällä saadut tulokset ovat linjassa parasitologisessa tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. ELISA antoi viitteitä siitä, että tutkittavassa koirapopulaatiossa oli esiintynyt altistusta trikinellatartunnalle. Verrattaessa tämän tutkimuksen ELISA-määrityksen tuloksia excretory-secretory (ES) -antigeenia käyttäen samasta aineistosta tehtyyn tutkimukseen havaittiin, että crude-antigeenia ja ES-antigeenia käytettäessä tulokset korreloivat vain osittain.
-
(2017)Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli perehtyä kudosnäytteisiin ja niiden käsittelyyn histologisessa prosessissa sekä koota tietopaketti ammatti-ihmisille histologisen prosessin selventämiseksi. Tarkoituksena oli auttaa kliinikkoa ymmärtämään, mitä tapahtuu kudoksen prosessoinnissa ja sitä kautta selkeyttää kudosnäytteenottoa. Osana tutkielmaa selvitettiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioiden toimintaa suupatologisten kudos-näytteiden osalta kahden kuukauden ajalta. Lisäksi selvitettiin, kuinka paljon hitaasti prosessoitavia kovakudos-näytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana ja millaisia diagnooseja niille annettiin. Materiaalit ja menetelmät: Teoriatietoa koottiin kirjallisuuskatsauksen avulla ja teoriaosuutta varten kudoskäsittelyprosessin eri vaiheet valokuvattiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioissa. Laboratoriossa tutkitta-vista näytteistä kerättiin tietoa Q-PATI-tietojärjestelmästä. Selvitettiin, kuinka paljon suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon, mistä kohdista suuonteloa näytteitä oli otettu ja millaisia diagnooseja näytteille oli annettu. Aineistoa analysoitiin SPSS- tilasto-ohjelmalla ja sen avulla tehtiin erilaisia tilastoja, havainnollistavia taulukoita sekä kaavioita. Suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon kahden kuukauden aikana 392 kappaletta. Neljä yleisintä näytteenottokohtaa olivat järjestyksessä suun limakalvo (45,7 %), alaleuka (18,7 %), yläleuka (16,4 %) ja kieli (13,2 %). Kovakudosnäytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana 162 kappaletta. Näytteistä valtaosa oli hampaita (72,2 %). Tämän jälkeen kolme yleisintä näytteenottokohtaa olivat hammaskuoppa (6,2 %), alaleuka (4,3 %) ja luukudos (3,1 %). Tulokset: Suupatologisille näytteille annettiin 599 diagnoosia, joihin sisältyi 110 erilaista diagnoosia. Kahdeksan yleisintä diagnoosia järjestyksessä olivat hyperplasia fibroepithelias (7,2 %), hyperkeratosis (5,1 %), ei kasvain-kudosta (5,1 %), cysta radicularis (4,7 %), hyperplasia epihelialis (4,2 %), tulehduksellinen löydös (4,2 %), reactio lichenoides (3,8 %) ja lichen planus (3,6 %). Kovakudosnäytteiden yleisimmät diagnoosit olivat cysta radicularis (16,7 %), reaktiivisia muutoksia (8,0 %), ei kasvainkudosta (7,4 %), granuloma periapicale (6,2 %), inflammatio chronica (5,6 %), granulationes (5,6 %), tulehdusmuutoksia (4,9 %), ei diagnostisia muutoksia (3,7 %), cysta odontogenea (3,1 %) ja cysta follicularis (3,1 %). Johtopäätökset: Kudoskäsittelyprosessi on aikaa vievä ja monivaiheinen osa ennen kudosnäytteen histologista tutkimusta. Kovakudosten vaatimat pehmentämismenetelmät tekevät kudoskäsittelyprosessista vielä pidemmän. Patologian laboratorioon saapuu enemmän suupatologisia pehmyt- kuin kovakudosnäytteitä. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tutkimustietoa suuontelon eri sairauksien esiintyvyydestä, yleisyydestä eri kohdissa suuonteloa ja eri-ikäsillä. Suun limakalvoilta oli otettu eniten näytteitä ja yleisimpiä diagnooseja olivat epiteelin hyperplasiat, kuten aikaisemmissa tutkimuksissa. Leukojen alueella erilaiset kystat olivat yleisimpiä löydöksiä sekä aikaisempien tutkimusten että aineistomme perusteella
-
(2017)Sylkirauhaskasvaimet muodostavat esiintyvyydeltään harvinaisen mutta histologiselta kuvaltaan monimuotoisen kasvainryhmän. Ne voivat saada alkunsa kolmesta eri solutyypistä, ja näin ollen niiden kirjo on varsin laaja. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) vuonna 2017 julkaisema epiteliaalisten sylkirauhaskasvainten jaottelu koostuu 20 pahanlaatuisesta ja 11 hyvänlaatuisesta kasvaintyypistä. Sylkirauhaskasvainten diagnostiikka on erittäin haastavaa, ja siihen tarvitaan normaalien hematoksyliini-eosiini -leikkeiden (HE-leikkeet) lisäksi lähes aina niin kutsuttuja immunohistokemiallisia värjäyksiä. Alan kirjallisuudessa kullekin sylkirauhaskasvaintyypille on määritetty tyyppi-immunoprofiili, joka voi kuitenkin vaihdella tapauskohtaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli luoda kuva-arkisto, johon on taltioituna kuvia sylkirauhaskasvaintapausten immunohistokemiallisista värjäyksistä. Arkisto tehtiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologian laitoksen käyttöön diagnostiseksi apuvälineeksi. Kuvista voidaan nähdä, mitä immunomerkkiaineita eri sylkirauhaskasvaintyypit ilmentävät ja millä voimakkuudella. Kuva-arkiston aineistoksi koottiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologiseen keskuslaboratorioon normaaliin patologiseen tutkimukseen tulleita sylkirauhaskasvainnäytteitä. Aineistoksi valittiin 12 sylkirauhaskasvaintapausta, jotka edustavat kymmentä eri epiteliaalista sylkirauhaskasvaintyyppiä. Näytteiden HE- leikkeet ja niistä tehdyt immunohistokemialliset värjäykset kuvattiin mikroskooppikameralla eri suurennoksilla. Nämä kuvat koottiin kuva-arkistoksi, johon on pääsy Patologian laitoksen kotisivujen kautta. Syventävän tutkielman osuuteen koottiin suppea otos kuva-arkiston kuvista edustamaan kunkin kuvatun sylkirauhaskasvaintapauksen immunoprofiilia. Lisäksi syventävän tutkielman osuuteen sisältyy kirjallisuuskatsaus kuvatuista sylkirauhaskasvaintyypistä. Kuva-arkiston kuvista voidaan havainnoida kuvattujen sylkirauhaskasvaintapausten histologinen kuva ja immunoprofiili. Vanhoja tapausesimerkkejä voidaan käyttää vertailukohtana diagnosoitaessa uusia sylkirauhaskasvaimia, kunhan otetaan huomioon, että arkistossa on nähtävissä vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, miltä kunkin kasvaintyypin immunoprofiili voi näyttää.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää luonnonvaraisten kanalintujen kuolinsyitä w.1983-1993. Vastaava tutkimus tarhattujen kanalintujen osalta on tehty vuosilta 1980-1989 ( Hielm ja Nyberg 1991 ). Aineisto kerättiin Helsingin EELA:n arkistoista. Aluelaboratorioiden ( Kuopio, Seinäjoki ja Oulu ) aineisto kerättiin vuodesta 1986 alkaen. Työn kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan eri kuolinsyiden aiheuttajia ja niiden ominaisuuksia. Erityisesti käsitellään miten kyseiset tekijät osallistuvat kanalintujen menehtymiseen ja mekanismeja, joilla kuolema aiheutuu. Lisäksi pohditaan kanalintujen kuolevuutta vuodenaikoihin nähden. Tutkielmaosassa pyrittiin selvittämään kanalintujen kuolemaan johtanut pääasiallinen syy. Osassa tapauksista kuolinsyy joko ei selvinnyt tutkimuksissa tai sitä ei voitu selvittää näytteen pilaantumisen vuoksi. Kanalintujen kuolinsyyt jaettiin neljään pää kategoriaan:Traumat, Loissairaudet, Infektiotaudit ja ryhmään Muut kuolinsyyt. Lisäksi kuolinsyyt jaoteltiin ryhmän sisällä vielä tarkempiin osiin. Aineistossa vertailtiin myös eri lajien ja sukupuolten välisiä osuuksia tilastoissa. Tilastoista analysoitiin lisäksi vuodenaikaisvaihtelujen vaikutus näytemääriin. Aineistosta saatiin analysoitaessa tulos, jonka mukaan yli puolet kanalinnuista ovat kuolleet trauman aikaansaamiin vammoihin. Infektiotaudit ja muut kuolinsyyt ovat kuolinsyytilastossa harvinaisempia. Pienin osuus on loistaudeilla. Tutkimuksen tuloksista ei voida vetää suoria johtopäätöksiä kuolinsyiden osuuksista luonnossa; tulos on vain suuntaa antava.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Tämän syventävien opintojen tutkielman tavoitteena on ollut laatia opetuskäyttöön maksan histopatologiaa esittelevä leikekansio. Leikkeisiin liittyy selittävä tekstiosa. Työ jakautuu kolmeen osaan niin, että ensimmäisessä osassa esitellään maksan normaali rakenne ja toiminta lyhyesti. Toisessa osassa käsitellään maksassa tavattavia histologisia perusmuutoksia neljänä eri kokonaisuutena: verenkiertohäiriöt, degeneraatiomuutokset, tulehdusmuutokset ja uudismuodostumat. Kolmas osa sisältää eri eläinlajien tavallisimpia maksasairauksia. Valitut eläinlajit ovat: nauta, hevonen, sika, lammas, koira, kissa, turkiseläimet, linnut, jyrsijät ja kalat. Histologiset leikkeet on saatu pääasiassa EKK:n patologianlaitoksen obduktiomateriaalista otetuista näytteistä. Tiettyjen eläinlajien osalta on leikkeitä saatu lisäksi Helsingin ja Oulun EELA:sta. Tekstiosan liitteenä on valokuvat histologisista leikkeistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsaus käsittelee kahta ravintoperäistä kirjolohisairautta, maksan rasvarappeutumaa ja ruokinnallista lihasrappeutumaa, niihin liittyviä ravintotekijöitä sekä maksan ja luurankolihaksiston rakennetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittyä kyseisten sairauksien esiintymistä kirjolohikannassamme ja käyttämillämme rehuilla sekä perehtyä sairauksien histopatologiaan. Aineisto käsitti 16 kalanviljelylaitoksilta kerättyä kirjolohinäytettä, joissa kussakin oli 8-11 kalaa. Jokaisesta kalasta otettiin maksa- ja lihaskudosnäytteet histologista tutkimusta varten. Näytteet värjättiin hematoksyliini-eosiini - sekä modifioidulla Ziehl-Neelsen -värjäyksellä. Preparaateissa huomio kiinnitettiin ensisijaisesti maksanrasvarappeutumaan liittyvään keroidipigmentin esiintymiseen maksakudoksessa sekä vahamaisiin lihasrappeutumamuutoksiin. Kolmessa kalanäytteessä havaittiin lievää keroidipigmentin kerääntymistä maksakudokseen, lähinnä sappitiehyeiden läheisyyteen. Yhdessä näistä näytteistä havaittiin, tosin vain yhdellä kalalla, vahamaista lihasrappeutumaa luurankolihaksissa. Kliinisiä tapauksia ei todettu. Positiivisten näytteiden kohdalla saattaa olla kysymys lievästä tai lyhyen aikaa jatkuneesta ruokintavirheestä.
-
(2015)Merkelinsolusyöpä (MSS) on harvinainen, ensimmäistä kertaa vuonna 1972 kuvattu neuroendokriininen ihosyöpä. Se esiintyy pääasiassa iäkkäillä ihmisillä, aurinkoaltistuneilla ihoalueilla. MSS lähettää herkästi etäpesäkkeitä ja siten ennuste on yleensä huono. Hiljattain on löydetty uusi polyomavirus (merkelsolupolyomavirus), jolla saattaisi olla merkitys taudin syntyyn. Harvoissa tapauksissa MSS todetaan imusolmukemetastaaseina ilman primaarikasvainta iholla. Tätä kutsutaan tuntematon primaarikasvain-MSS:ksi. Yksittäisiä tapauksia, joissa MSS on esiintynyt ihonalaiskudoksessa ilman primaaria iholeesiota, on myös raportoitu. Tuntematon primaarikasvain-MSS:llä on kirjallisuuden mukaan ollut parempi ennuste kuin iholeesiolla alkavalla MSS:llä. MSS:n syntymekanismista ei ole varmaa tieteellistä näyttöä. Tässä tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Suomessa tavatut tuntematon primaarikasvain-MSS-potilaat (14 kpl) saatavilla olevien sairaskertomuksien perusteella. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että subkutaanituumorilla alkavilla taudinkuvilla olisi parempi ennuste kuin muilla MSS-tapauksilla. MSS näyttäisi aidosti esiintyvän primaarituumorina imusolmukkeissa ja subkutaanituumoreina eikä vain metastaasina, jolle ei löydetä primaarituumoria. Tehokkain hoitomuoto tuntematon primaarikasvain-potilaille vaikuttaisi tutkimuksemme perusteella olevan radikaali ekskiisio yhdistettynä sädehoitoon.
Now showing items 1-20 of 34