Browsing by discipline "Ranskalainen filologia, kääntäjälinja"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia oikeuskielen fraseologismeja esiintyy Suomen korkeimman oikeuden ja Ranskan korkeimman oikeuden, Cour de cassationin, henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia käsittelevissä tuomioissa. Tarkoituksena on kartoittaa oikeuskielen fraseologismien funktioita tuomiotekstissä. Tutkimus on rajattu kolmeen fraseologismityyppiin: kollokaatioihin, sanapareihin ja rutiini-ilmaisuihin. Kollokaatioiden ryhmän laajuuden vuoksi analyysiin on sisällytetty vain verbistä ja substantiivista muodostetut kollokaatiot, jotka ovat oikeuskielelle ominaisimpia. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta rikostuomioissa esiintyvistä fraseologismeista käännösalalla. Euroopan unionin rikosasioiden käsittelyä koskee tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate, jolle pohjautuen on säädetty kaikkia unionin jäsenvaltioita koskeva direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (2010/64/EU). Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen myötä rikosoikeudenkäynteihin liittyviä oikeudellisia tekstejä joudutaan yhä enemmän kääntämään Euroopan unionin jäsenvaltioiden kieleltä toiselle. Aineisto koostuu kolmestatoista Suomen korkeimman oikeuden ja kolmestatoista Cour de cassationin vuosina 2010–2016 antamasta rikostuomiosta. Suomenkielisen osakorpuksen kokonaispituus on 94 sivua ja ranskankielisen 91 sivua. Tutkimusote on oikeuslingvistinen, eli oikeudellista kielenkäyttöä tutkitaan kielitieteen menetelmin. Tarkastelussa hyödynnetään kieli- ja oikeustieteellistä kirjallisuutta, suomalaisia ja ranskalaisia prosessi- ja rikosoikeudellisia säädöksiä sekä yleis- ja oikeuskielisiä leksikkoja. Kollokaatioesiintymien laskemisessa käytetään apuna WordSmith Tools -korpusohjelman Concord-työkalua. Analyysista ilmenee, että oikeuskielen fraseologismeilla on rikostuomioissa monenlaisia funktioita. Sanaparien avulla pyritään ilmaisemaan oikeudellisia käsitteitä mahdollisimman täydellisesti ja aukottomasti, ja osittain synonyymisten komponenttien avulla tuodaan esille käsitteiden kaksi toisiinsa läheisesti liittyvää puolta. Kollokaatioita käytetään viittaamaan prosessuaalisten toimien tekemiseen ja ilmaisemaan oikeudenvastaisiin tekoihin syyllistymistä. Rutiini-ilmaisujen pääasiallisiksi funktioiksi osoittautuvat tuomiotekstin jäsentäminen, muotovaatimusten täyttymiseen ja oikeudellisiin toimijoihin viittaaminen sekä tuomioistuimen harkinnan lopputuloksen ilmaiseminen. Tarkastelussa havaitaan, että monet oikeuskielen fraseologismit ovat suoraan tai välillisesti peräisin lainsäännöksistä. Tutkielmassa esiin nousevat fraseologismit heijastavat oikeuskielelle ominaisia piirteitä kuten intertekstuaalisuutta, performatiivisuutta ja kaavamaisuutta.

Tutkielmassa vertaillaan suomen- ja ranskankielisiä puhuttelustrategioita teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa internetin keskustelupalstoilla, sillä puhuttelua ei ole juurikaan tutkittu kyseisessä kontekstissa. Tavoitteena on myös vertailla kohteliaisuuteen sidoksissa olevan puhuttelun roolia poleemisen keskustelun kärjistymissä eli kohdissa, joissa keskustelu kulminoituu keskustelijoiden välillä ja johtaa jonkinlaiseen hyökkäykseen. Tutkielman tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa suomen- ja ranskankielisestä puhuttelusta käännöstieteen tarkoituksiin. Vaikka internetkeskustelun kääntäminen ei ole käännösalalla keskeisintä, tarjoaa tutkielma kääntäjien kompetenssien kehittämiseen tärkeää tietoa suomen- ja ranskankielisistä nykypäivän puhuttelustrategioista. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta suomenkielisestä ja kahdesta ranskankielisestä maahanmuuttoaiheisesta keskusteluketjusta. Käytetty tutkimusmenetelmä perustuu teknologiavälitteisen kommunikaation diskurssianalyysiin. Analysointiin käytetään tutkijan omaa koodistoa, mikä mahdollistaa aineiston kvantitatiivisen tarkastelun kvalitatiivisen arvioinnin ohella. Viestit jaotellaan verbaalisen väkivallan ja poleemisen keskustelun tutkimusten avulla kärjistymiin ja ns. neutraaleihin viesteihin, jotka eivät sisällä toiseen kirjoittajaan kohdistuvia hyökkäyksiä. Muilta osin tutkielman teoriatausta koostuu suomen ja ranskan puhuttelua tarkastelevista tutkimuksista, joiden avulla muodostetaan näkemys kielten puhuttelustrategioista ja niiden eroista. Tutkielmassa hyödynnetään myös käännöstieteen ja teknologiavälitteisen kommunikaation teoriaa. Tutkielman aineisto osoittaa, että kummassakin kielessä pääpuhuttelustrategia on sinuttelu. Ranskankielisessä aineistossa neutraalit puhuttelusanat ovat yleisempiä, niiden funktiona on vahvistaa kirjoittajien välisiä ihmissuhteita. Suomenkielisessä aineistossa niiden funktio liittyy vain keskustelumekaniikkaan ja vastaanottajan selventämiseen. Tutkielmassa osoitetaan, että suomenkieliset kirjoittajat välttävät suoraa puhuttelua useammin kuin ranskankieliset. Aineistolla osoitetaan puhuttelulla olevan strateginen rooli kummankin kielen poleemisen keskustelun kärjistymissä. Suoran puhuttelun määrän osoitetaan olevan kärjistymissä huomattavasti suurempi sekä suomen- että ranskankielisessä aineistossa kuin neutraalissa kontekstissa: kirjoittajat tuntuvat korostavan loukkaavien puheidensa suoruutta puhuttelulla. Loukkaavilla puhuttelusanoilla todetaan merkittävä rooli suomenkielisissä kärjistymissä, ranskankielisissä kärjistymissä puhuttelusanat ovat sen sijaan neutraaleja, ja niiden rooli liittyy yksinomaan viestin korostamiseen. Ranskassa käytetään yksilön teitittelyä osoittamaan etäisyyttä ja halveksuntaa, mikä ei ole puhuttelustrategia suomenkielisessä aineistossa. Suomessa sen sijaan ilmenee ranskaa enemmän vahvasti loukkaavimpiin hyökkäyksiin sidoksissa olevaa kolmannen persoonan puhuttelua. Tutkielmassa todetaan sen olevan strateginen keino yhtäältä ottaa etäisyyttä ja toisaalta vahvistaa loukkauksen sävyä. Kummassakin kielessä puhuttelustrategian muutoksien osoitetaan ilmentävän etäisyyttä tai halveksuntaa. Aineiston perusteella todetaan, että tutkijan itse nimeämä ilmiö teknologinen puhuttelu eli se, osoitetaanko viesti teknologisin keinoin vastaanottajalle, voi vähentää verbaalisen puhuttelun tarvetta. Tutkielman yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa myös perinteisesti teitittelevinä pidetyt ranskankieliset puhujat sinuttelevat. Tässä erityisessä kontekstissa suomen- ja ranskankieliset puhuttelustrategiat ovat siis lähentyneet. Kääntäjien voisi täten olla tarpeen virittää kuvaansa teitittelyyn ja sinutteluun profiloituvasta ranska-suomi kieliparista. Lisäksi aineiston perusteella kärjistyneen keskustelun kotouttavassa kääntämisessä voitaisiin hyödyntää näkemystä siitä, että ranskan yksilön teitittelyllä on samankaltainen strateginen rooli kuin suomen kolmannen persoonan puhuttelulla.

Käsittelen tutkielmassani lapsille suunnattua dubbauskääntämistä teoriassa ja käytännössä. Tutkielmani on muodoltaan ns. käännösgradu, eli se sisältää oman käännökseni ranskalaisen Abert Barillén viimeiseksi jääneen vuonna 2008 julkaistun animaatiosarjan "Olipa kerran planeetta maa" jaksosta 10 "Kallisarvoinen vesi maailmassa", jota käytän korpuksenani tutkielman analyysiosassa. Tutkielman teoreettisessa osassa tutkin dubbauskääntämistä alaa käsittelevän kirjallisuuden pohjalta ensin yhtenä av-kääntämisen osa-alueena, sitten dubbauksen ja dubbauskääntämisen asemaa Suomessa ja lopuksi lapsille suunnattua kääntämistä yleensä ja dubbauskääntämisen suhdetta siihen. Tutkielman empiirisessä osassa kuvailen ensimmäistä saamaani toimeksiantoa dubbauskääntämisen alalta, esittelen kääntämäni ja tutkimusaineistona käyttämäni animaation ja kuvailen sen käännösprosessia. Sen jälkeen paneudun käännöksestäni poimimien esimerkkien avulla teoriaosassa kuvailemiini dubbausalan keskeisiin kysymyksiin, kuten materiaalin multimodaalisuuden ja synkronian asettamiin vaatimuksiin sekä lapsiyleisön huomioonottamiseen. Lisäksi analysoin tekemiäni käännösratkaisuja ja käyttämiäni käännösstrategioita myös teoriaosassa esittelemieni muiden aiheiden valossa, eli dialogin puhuttavuuden, kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisen ja suomen kielen ominaispiirteiden kannalta. Tutkielmani päätteeksi pohdin alaan liittyviä eettisiä kysymyksiä ja av-kääntäjien asemaa Suomessa ja muualla.

Yritysten kansainvälistymisen myötä monikielinen kommunikaatio tulee osaksi yritysten markkinointistrategiaa. Digitaalinen markkinointi ja sen osana yrityksen omat verkkosivut ovat niin suurten kuin pientenkin yritysten nykypäivää. Kääntämisen näkökulmasta enää ei puhuta yksinomaan mainonnan kääntämisestä, vaan monikielisestä kaupallisesta viestinnästä ja sen käännösstrategioista. Kääntäjä ei tee käännösstrategisia päätöksiä yksin, vaan noudattaa yrityksen valitsemaa markkinointistrategiaa ja toimii omaa kohdekulttuurista ja -kielellistä taitoa hyödyntäen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurinen adaptaatio voidaan ottaa huomioon yrityksen monikielisessä kommunikaatiostrategiassa. Kun tietää, millaisia käännösstrategioita yritykset voivat käyttää ja mihin asioihin niiden tulisi kiinnittää huomiota, on paikallisen kuluttajan tai ostajan suostuttelu tehokkaampaa. Verkkosivujen erilaisten adaptaatiotasojen ja -keinojen tunnistaminen ja valinta auttavat sopeuttamaan kaupallinen viestintä paikalliseen kulttuuriin ja kohdesegmenttiin. Näin yrityksen imago ja tuotteiden myyminen puhuttelee paremmin kohderyhmää. Teoriaosassa esitellään aluksi piirteitä, joita erityisesti kaupallinen viestintä sisältää. Viestintä on erilaista yritysten välisessä ja kuluttajille suunnatussa viestinnässä. Myös toimiala ja tuotteiden luonne vaikuttavat adaptaatioon. Tarkastelun kohteeksi otetaan myös Ira Torresin esittämän tieto-/suostuttelusuhde, jonka määrä vaihtelee erilaisissa kaupallisissa teksteissä. Teoriassa esitellään Mathieu Guidèren kaupallisen viestinnän strategiat sekä keinoja adaptaation tekemiseksi. Kun puhutaan verkkosivujen mukauttamisesta paikalliseen kulttuuriin, Guidère esittää kolme päästrategiaa: standardisoitu, täysin mukautettu ja lokalisoitu kommunikaatio. Standardisoidussa kommunikaatiossa viestintä on samanlaista niin tekstin kuin siihen sisältyvien kuvien osalta. Ainoa muuttuva tekijä maasta toiseen on alueen valittu kieli. Toinen ääripää strategioista on tehdä jokaiseen maahan tai yhtenäiselle markkina-alueelle omanlaisensa kampanja tai verkkosivu. Lokalisoidussa kommunikaatiostrategiassa kaupallista viestiä voidaan mukauttaa monella tasolla ja monin eri keinoin. Verkkosivuja koskien tällöin kuitenkin yrityksen imago ja sen tuotemerkki ovat helposti tunnistettavissa adaptaatiosta huolimatta. Analyysin tutkimuskohteiksi valitsin kolme globaalisti toimivaa suomalaisyritystä, joilla on Ranskan markkinoille suunnatut verkkosivut. Komparatiivisen ja kvalitatiivisen analyysin perusteella arvioin Wipakin, Rapalan ja Polarin omia suomen-/englannin- ja ranskankielisiä sivuja keskenään. Tarkastelin valittua kommunikaatiostrategiaa ja niiden puitteissa verkkosivuilla tehtyjä muokkauksia. Teorian perusteella käytin analyysivälineinä Guidèren luokituksia peili- ja kaleidoskooppisivuihin sekä makro- ja mikrotasolla esiintyviä adaptaation keinoja. Tarkastelin myös luovan vai funktionaalisen adaptaation keinoja ja niiden ilmenemistä teksti ja kuvatasolla. Retoriikan osalta analysoin erityisesti argumentointia ja tieto-/suostuttelusuhdetta sekä tekstin deskriptiivisyyttä ja/tai preskriptiivisyyttä. Analyysini toi esiin, että Wipak oli käyttänyt standardisoidun kommunikaation strategiaa. Verkkosivut edustivat peilisivuja. Makro- ja mikrotasolla ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Tuotteiden teknisen luonteen vuoksi sivusto sisälsi paljon tietoa, mutta myös suostuttelua yleisellä tasolla. Mitä yksityiskohtaisemmin tuotteita kuvattiin, sitä enemmän käytettiin ns. teknisiä ankkureita, mutta ympäröivässä tekstissä oli käytetty myös suostuttelua. Rapalan Ranskan sivusto oli luotu kokonaan uudelleen. Muokkausta oli tehty sekä makro- että mikrotasolla. Teksti ja audiovisuaalinen materiaali oli kirjoitettu uudestaan. Polarin sivusto edusti lokalisoitua kommunikaatiostrategiaa. Muokkausta oli tehty lähinnä mikrotasolla. Sivuston tematiikka säilyi kuitenkin samana kieliversioista toiseen.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Sofi Oksasen kansainväliseksi menestystarinaksi kohonneen Puhdistuksen vastaanottoa ranskalaisessa ja amerikkalaisessa mediassa. Peilaan teoksen näissä kulttuureissa saamaa vastaanottoa siitä Suomessa ja Virossa käytyyn keskusteluun. Teoriapohjana käytän työssäni mm. David Katanin määrittelyä kulttuurista ja kulttuurin kääntämisestä, Itamar Even-Zoharin polysysteemiteoriaa sekä traumakirjallisuuden teoriaa mm. Anne Whiteheadilta. Hahmotan työssäni Puhdistuksen yhteyksiä muistelma- ja postkoloniaalisen kirjallisuuden suuntauksiin. Tutkimuksessani nousee esille teoksen historiallinen merkittävyys ja rajankäynti toden ja fiktion välillä, mihin ovat vaikuttaneet Oksasen suomalaisvirolainen tausta sekä omakohtaiset kokemukset, joita hän on tuonut esiin haastatteluissa. Keskeisenä asiana sekä ranskalaisessa että amerikkalaisessa aineistossa tulee esiin romaanin naiserityisyyttä korostavat puolet ja teoksen feministisyys. Trauman vaikutukset yksilöön ja yhteisöön ovat lehtikirjoittelun tärkeä sisältö. Molemmissa aineistoissa Oksasen henkilöhahmot ja etenkin naiset rinnastetaan maantieteelliseen, valloittajan armoilla olevaan alueeseen, ja aineistoista on luettavissa selkeä yhteys naisruumiin rajojen ja valtion rajojen välillä. Teoksen synkkyyden esiintuomisen lisäksi naisruumiin ja maantieteellisen alueen yhteydet saavat myös positiivisia tulkintoja, ja niissä korostetaan Oksasen teoksen parantavaa ja puhdistavaa vaikutusta historiallisesta traumasta selviytymiselle. Usealla aikatasolla liikkuva teos alleviivaa artikkelien mukaan menneisyyden ja nykyisyyden jatkumoa, jossa historia pyrkii toistamaan itseään. Varsinkin ranskalaisessa aineistossa tulee esiin romaaniin viittaukset eläimellisyyteen ihmiskehojen reagoidessa traumaattisiin kokemuksiin, mutta toisaalta myös puolustuskeinona trauman käsittelyssä. Erona näiden kahden kulttuurin välisessä vastaanotossa on se, että amerikkalaisesta lehtikirjoittelusta puuttuu lähes kokonaan eurooppalaisessa vastaanotossa korostunut kirjailijan ulkonäön ja erikoislaatuisen persoonan esiintuominen, minkä kerrotaan myös vauhdittaneen Oksasen menestystarinaa. Ranskassa teos vertautuu useasti pohjoismaiseen dekkariperinteeseen ja Stieg Larssonin kaltaisiin menestyskirjailijoihin, mutta myös muihin pohjoismaisiin nuoriin naiskirjailijoihin ja ranskalaisista etenkin Marguerite Durasiin. Viittauksia kääntäjiin ja kääntäjän merkitykseen teoksen menestykselle on esillä verrattain vähän, mikä saattaa heijastella Even-Zoharin esiintuomaa ajatusta käännöskirjallisuuden vakiintumattomasta asemasta kirjallisuuden polysysteemissä. Puhdistuksen vastaanotto molemmissa kulttuureissa on ollut erittäin positiivinen, ja teoksella nähdään olevan suurta kirjallista ja kulttuurista arvoa.

Tutkielmani tarkoituksena on tutkia suomalaisten reaalioiden, eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä englanniksi ja ranskaksi. Aineistonani käytän Tuomas Kyrön teosta Kerjäläinen ja jänis (2011), ja sen ranskankielistä käännöstä Les tribulations d’un lapin en Laponie (2012), jonka on kirjoittanut Anne Colin du Terrail, sekä David McDuffin laatimaa englanninkielistä käännöstä The beggar and the hare (2014). Tarina on uudelleenkerronta Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta (1975). Reaalialla tarkoitetaan kulttuurisidonnaisia käsitteitä, jotka ovat kulttuurin ulkopuolisille vieraita. Ne voivat olla eris- tai yleisnimiä, jotka liittyvät esimerkiksi arkisiin tai yhteiskunnallisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi politiikkaan, ruokaan tai sääilmiöihin. Tutkimukseni on kvantitatiivinen ja analysoin kaikkien aineistostani löytämieni reaalioiden käännökset. Aineistossani on 192 reaalia, jotka olen jakanut kahteen kategoriaan: yhteiskunnallisiin ja maantieteellishistoriallisiin. Jaottelu perustuu Nedergaard-Larsenin (1993) luomiin reaaliakategorioihin, joita olen muokannut tutkielmaani varten. Työni tarkoitus on tutkia, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat työssään käyttäneet. Globaalina käännösstrategiana tutkin kotouttamisen ja vieraannuttamisen strategioita (Venuti 1995), jotka perustuvat käännöksissä käytettyihin yksittäisiin paikallisstrategioihin (Leppihalme 2001). Tutkimuksesta selviää, että molempien käännösten kolme käytetyintä paikallisstrategiaa ovat suora siirto, selitys ja korvaus hyperonyymillä. Neljänneksi ja viidenneksi käytetyimmät strategiat ovat suora käännös sekä suoran siirron ja suoran käännöksen yhdistelmä. Poistoa ja kulttuuriadaptaatiota käytetään molemmissa käännöksissä kaikkein vähiten. Tutkimuksesta selviää, että englanninkielinen käännös on hieman ranskankielistä vieraannuttavampi: se sisältää 79,17 % vieraannuttavia käännöksiä kun taas ranskankielisessä käännöksessä vastaava luku on 76,56 %. Näin ollen molemmat käännökset sisältävät kuitenkin myös kotouttavia elementtejä, joita ranskankielisessä käännöksessä on 23,44 % ja englanninkielisessä käännöksessä 20,83 %. Tuloksista voidaan päätellä, että molempien käännöksien päästrategiana on vieraannuttava käännös, joka sisältää kuitenkin myös kotouttavia elementtejä.