Browsing by discipline "Ravitsemustiede"

Johdanto Lihavuus on maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta painon noususta. Jotta lihavuutta voidaan ehkäistä, on painon nousuun yhteydessä olevat tekijät tunnettava tarkasti. Elintavat ovat yksi merkittävimmistä painon nousuun yhteydessä olevista tekijöistä. Aamupalan syöminen on yhdistetty terveellisempiin elintapoihin kuten esimerkiksi runsaampaan kasvisten käyttöön. Aamupalan syöminen on myös yhdistetty pienempään painoon lukuisissa poikkileikkaustutkimuksissa. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin tehty lapsilla ja nuorilla ja aikuisilla tehtyä tutkimusta on vasta kovin vähän. Lisäksi aamupalan syömisen yhteydestä painoon pitkällä aikavälillä ei ole paljon tutkittua tietoa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko aamupalan syöminen yhteydessä painon ja painoindeksin muutokseen 50-vuotiailla aikuisilla 10 vuoden seurantatutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää aamupalan syömisen yleisyyttä ja sen muutosta sekä aamupalan syöjien ja aamupalaa syömättömien elintapojen eroja. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyä aineistoa. Ikihyvä Päijät-Häme on 10 vuoden seurantatutkimus, jossa selvitettiin ikääntyvien päijäthämäläisten terveyttä ja hyvinvointia. Tutkittavat poimittiin satunnaisesti väestörekisteristä kunnan, ikäryhmän ja sukupuolen mukaan vuonna 2001. Tutkimushenkilöt kutsuttiin osallistumaan terveystarkastukseen ja lisäksi he saivat kaksi kyselylomaketta, joita oli mahdollista täyttää joko kotona tai terveystarkastusten yhteydessä. Terveystarkastukset suoritettiin vuonna 2002 ja niiden yhteydessä tutkittavilta mitattiin pituus ja paino. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyjä tietoja elintavoista eli liikkumisesta, tupakoimisesta, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä, ruoanvalmistusrasvan käytöstä, leivänpäällysrasvan käytöstä ja maidon ja piimän käytöstä sekä tietoa mitatuista painosta ja pituudesta sekä painon ja pituuden avulla lasketusta painoindeksistä. Tilastolliset analyysit suoritettiin käyttämällä ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysia sekä toistettujen mittausten varianssianalyysia. Tulokset Tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat 10 vuoden seurannan aikana. Aamupalan syöminen ei kuitenkaan ollut yhteydessä painon tai painoindeksin nousuun. Aamupalan syöminen oli hyvin yleistä tutkittavilla. Tutkimuksen alussa noin 90 % tutkittavista söi aamupalan. Aamupalan syöminen yleistyi 10 vuoden aikana siten, että tutkimuksen lopussa aamupalan söi 95 % tutkittavista. Naiset söivät aamupalan miehiä useammin sekä tutkimuksen alussa että lopussa. Aamupalaa syövien ja aamupalaa syömättömien elintavat erosivat jonkin verran toisistaan molempina vuosina. Selkeimmin elintapojen ero näkyi tupakoinnissa siten, että aamupalaa syövät tupakoivat selvästi harvemmin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Aamupalan syöjät käyttivät myös kolme kertaa todennäköisemmin kasviksia päivittäin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Ero oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä vain tutkimuksen alussa. Aamupalaa syövien havaittiin käyttävän useammin rasvatonta maitoa ja piimää tutkimuksen alussa. Aamupalan syöjät myös liikkuivat useammin verrattuna aamupalaa syömättömiin tutkimuksen lopussa. Johtopäätökset Kaikkien tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat tutkimuksen aikana. Aamupalan syömisen ei todettu olevan yhteydessä painon tai painoindeksin muutokseen 10 vuoden seurannan aikana. Muutamissa aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu yhteys aamupalan syömisen ja vähäisemmän painon nousun välillä. Tämä tutkimus ei kuitenkaan tue olettamaa, että aamupalan syömien olisi yhteydessä vähäisempään painon nousuun. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, sillä tähän mennessä aikuisilla tehtyä tutkimusta on hyvin vähän.

Varhaisravitsemus on elintärkeää lapsen selviytymisen ja kasvun, sekä terveeksi, yhteiskunnan tuotteliaaksi aikuiseksi kehittymisen kannalta. Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljoonan alle viisivuotiaan kuoleman, ja suhteessa syntyneisiin kuolleisuus on suurinta Afrikassa. Vaikka lasten ravitsemuksen edistäminen on kansainvälisesti todettu prioriteetti, lähes puolet kaikista alle viisivuotiaiden kuolemista voidaan yhdistää epäoptimaaliseen ravitsemukseen. Imetyskäytäntöjen edistämiseksi on tehty paljon töitä, mutta lisäruokakäytäntöjä ja niiden kehittämistä on tutkittu vähemmän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää opetusvideoita nähneiden alle kaksivuotiaiden lasten äitien ja kontrolliäitien välisiä eroja lisäruokatiedoissa, -asenteissa ja -käytännöissä. Lisäksi tavoitteena oli raportoida alle kaksivuotiaiden lasten ruoankäyttöä tutkimusalueilla. Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston GloCal-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää naisten ja lasten terveyttä ja ravitsemusta edistävä opetusvideosetti. Keniassa kuvatut 47 swahilinkielistä videota olivat nähtävissä kuuden kuukauden ajan äideille ja lapsille suunnattujen terveyskeskusten odotustiloissa Nairobissa slummialueella ja Machakosin maaseutualueella Keniassa. Aineisto kerättiin poikkileikkausasetelmassa intervention lopussa syksyllä 2016. Kenialaiset ravitsemustieteilijät haastattelivat alle kaksivuotiaiden lasten äitejä paikallisella kielellä. Kaikki tilastolliset analyysit tehtiin IBM Statistics SPSS (versio 24) -ohjelmalla. Haastattelun aloitti 1005 henkilöä, joista 66 keskeytti haastattelun ja 40 ei täyttänyt sisäänottokriteereitä (n=965). Lasten ruokavalio koostui molemmilla alueilla pääasiassa viljoista, hedelmistä ja kasviksista. Proteiinipitoisten ruokien saanti oli vähäistä. Vain noin joka kymmenes kaikista 6–8 kuukauden ikäisistä ja alle puolet kaikista 9–23 kuukauden ikäisistä lapsista täytti WHO:n lisäruokinnan vähimmäissuositukset (MAD). Nairobin interventioryhmässä (NI) ateriatiheys, MF (6−8 kk p=0,002; 9−11 kk p<0,001 ja 12−23 kk p=0,002) ja ruokavalion monipuolisuus, DDS (ikäryhmittäin: p=0,025; p=0,002 ja p=0,013) olivat paremmat kuin kontrolliryhmässä (NK). Machakosin interventioryhmässä (MI) DDS oli parempi vanhimmassa ikäryhmässä (p=0,023) verrattuna kontrolliryhmään (MK). NI:ssä MAD oli keskimäärin parempi kuin NK:ssä (9−11 kk p=0,002 ja 12−23 kk p=0,022). NI:ssä lapset saivat yleisemmin lihaa, kalaa ja mereneläviä (ikäryhmittäin: p=0,017; p=0,001 ja p=0,007) ja öljyä (ikäryhmittäin: p=0,001; p<0,0001 ja p=0,002) verrattuna NK:ään. NI:n asenteet lisäruokien aloitusajankohtaan (p=0,006) sekä munien (p=0,001), palkokasvien (p<0,001), kalan (p=0,037) ja hedelmien (p=0,048) antamiseen puolivuotiaalle lapselle liittyen olivat paremmat verrattuna NK:ään. MI:n asenteet palkokasvien (p=0,011) ja kalan (p=0,013) päivittäisen tarpeellisuuden suhteen olivat paremmat kuin MK:ssä. Äitien tietämys ruokaryhmistä (hedelmät ja kasvikset p<0,0001 ja palkokasvit p=0,046), eläinperäisten tuotteiden hyödyistä (lapsen kehitys p=0,003 ja aivojen kehitys p=0,030) ja puuron sopivasta koostumuksesta (p<0,001) oli NI:ssä parempi kuin NK:ssä. Ryhmien välillä oli selvästi useampia tilastollisesti merkitseviä eroja Nairobissa kuin Machakosissa, ja alueellisten erojen selvittäminen olisikin hyvä jatkotutkimusaihe. Tutkielma osoittaa, että opetusvideoilla on potentiaalia edistää äitien lisäruokakäytäntöjä, -tietoja ja asenteita. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan esimerkiksi selvittämään äitien mahdollinen tuen tarve. Lisäksi vastaavien videoiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa antaisi tarpeellista lisätietoa videoiden tehosta.

Diabetes first time detected during pregnancy is called gestational diabetes (GDM). Diagnostic criteria for gestational diabetes differ from those of diabetes outside of pregnancy. In the year 2014 16 % of Finnish pregnant women had abnormal OGTT (oral glucose tolerance test) result. OGTT is the standard method for diagnosing GDM. GDM prevalence is increasing and it is mainly accounted for increasing body mass index among pregnant women. GDM predisposes both mother and child for perinatanal complications as well as health problems in their later life. In Finland GDM is diagnosed during early pregnancy or in general at the turn of the second and third trimester. There is no worldwide consensus of the justification of the early GDM diagnosis. Little is known about the patients with early GDM. The main goal of my master´s thesis was to describe lifestyle (nutrition and physical activity) and health of the early (pregnancy week 8−12) GDM study subjects and to compare these to other study subjects´ lifestyle and health. In addition the study examined which factors were accounted for the early GDM. The data of the master´s thesis came from the NELLI intervention study (Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa) which covered years 2007–10. The inclusion criteria of the study were factors known to increase the risk of GDM. The exclusion criteria included for example abnormal OGTT result during early pregnancy. Study subjects´ nutrition and leisure time physical activity (valid surveys) and health (anthropometric measures, blood pressure, blood tests) were followed during pregnancy. One year after delivery follow-up study was carried out. Master´s thesis data consisted of the records of the study subjects participating in the NELLI intervention study and subjects excluded from the study due to the abnormal early pregnancy OGTT. Data relative to early GDM subjects existed only for before bregnancy (lifestyle) or early pregnancy (health) and one year after delivery (lifestyle, health). In these time points variables representing early GDM and NELLI study subjects´ lifestyle and health were compared. Statistical methods used were Pearson´s chi-square test, Fisher´s exact test, independent samples T-test and Mann-Whitney U test, linear regression analysis, ordinal logistic regression analysis and logistic regression analysis. The factors accounting for risk of early GDM were increasing body mass index before pregnancy, age of at least 35 years before pregnancy and GDM or macrosomic newborn during previous pregnancies. High-density lipoprotein concentration of early GDM subjects during early pregnancy was lower than that of other study subjects. In addition total fat contributed more of the daily energy intake (E%) and low-fat dairy products and cheeses smaller portion of the diet before pregnancy of early GDM subjects than of other study subjects. Furthermore the nutritional goals (≥ 4/5) were fulfilled less frequently before pregnancy in the diet of early GDM subjects than in the diet of other study subjects. The group of early GDM subjects participating in the follow-up study was assorted hence the results of follow-up study have to consider cautiously. Mainly the same factors which are known to increase GDM risk at the turn of the second and third trimester accounted also for the risk of early GDM. Weight management before pregnancy seems to be the most important way to reduce the risk of early GDM. Some signals were also be noticed according to which early GDM subjects´ lifestyle and health markers differed unfavourably from those of other study subjects. In conclusion strong attention should be paid to counseling on lifestyle factors and follow-up of the health of early GDM patients both during pregnancy and thereafter.

Several unhealthy lifestyle factors are associated with increased sickness absence (SA) and their cost. Diet and physical activity are lifestyle factors that can be altered and thus, they may include potential to effect on employer’s cost of SA. This study aimed to estimate the associations of changes in diet and leisure-time physical activity (LTPA) with employer’s direct cost of subsequent short-term (< 10 working days) SA spells. This study is a part of the Helsinki Health Study which is a longitudinal cohort of 40–60-year-old employees of the City of Helsinki in Finland (n = 8960, response rate 67 %). The participants received a phase 1 questionnaire during 2000–02 and a phase 2 questionnaire in 2007. Data from the phase 1 to the phase 2 were used to examine changes in diet and LTPA. Dietary habits were inquired by using a short food frequency questionnaire. Consumption of fruits (F) and vegetables (V) was used as an indicator of healthiness of participants’ diet. Participants’ F&V consumption was classified into three categories both in the phase 1 and 2: those who consumed neither F nor V daily, those who consumed either F or V daily and those who consumed both of them daily. In the question about LTPA, the participants estimated the intensity and the amount of their weekly leisure-time exercise, and based on these, the average weekly MET-hours were calculated. Participants were classified into three categories both in the phase 1 and 2: inactive (< 14 MET-hours/week), moderately active (≥ 14 MET-hours including LTPA with moderate intensity) and active (≥ 14 MET-hours/week including LTPA with vigorous intensity). Data of short-term SA and salaries were received from the employers’ registers between 2008 and 2012. A two-part model was used to analyze the associations between changes in diet and LTPA with the cost of SA. Employees who improved their F&V consumption from non-daily to daily and persevered physically active got 620 € (95 % CI 1194 €, -47 €) lower cost for the employer than those remaining non-daily F&V consumers and physically inactive through the 5-year follow-up, which means 21 % decrease in cost attributable to F&V consumption and LTPA. When examining changes in diet solely, improving or maintaining a greater F&V consumption tended to get lower cost, whereas the highest cost were among those who decreased their F&V consumption from daily to non-daily. No statistically significant results were found, however. Instead, those who persevered physically active (-546 €, 95 % CI -955 €, -137 €) or improved from moderately active to active (-542 €, 95 % CI -1005 €, -78 €) got 19% less cost for the employer than those remaining inactive through the follow-up. Employees who were inactive either in the phase 1 or 2 or continuously inactive got the highest cost for the employer. Improving employees’ diet and LTPA may reduce employer’s direct cost of short-term SA. Though diet had individually no significant associations with cost, improvements in diet may contribute the beneficial associations of LTPA with employer’s cost. To estimate the total cost savings that improvements in diet and LTPA may produce for the employer, all other direct and indirect cost attributable diet and LTPA, such as presenteeism and medical care cost, should also be evaluated.

Globalization encourages migration all over the world. Dietary acculturation, the process of adopting the dietary practices of the host country, has become an interesting issue in community nutrition and nutritional anthropology. This is the first study on Chinese immigrants and dietary acculturation in Finland. In this study, the Koctürk model is used as conceptual framework which had showed its usefulness to structure the various foods and changes which may occur. The thesis aims to investigate whether any changes take place in the food habits of Chinese students after migration to Helsinki, Finland, as well as the food habits which are still maintained after migration. If changes or stability occur, the factors that are associated with the changes or stability are analyzed. Data were collected from 16 Chinese students who study in university of Helsinki, and have been staying in Finland at least 6 months. A tape-recorded interview was arranged, which included a questionnaire and an interview with semi-structured questions. After migration, several changes appeared in meal pattern, food choices and food preparation methods among Chinese students. Breakfast seemed to be the first meal to be “Westernized”. In accordance with the Koctürk model, the cultural importance of breakfast and lunch has diminished, and dinner became the most important meal. Weekend diet became more traditional than weekdays’ diet. Chinese participants still keep festival diet in certain Chinese festivals, and they also tried some typical Finnish festival foods, especially mämmi and glögi. Food choices changed among all food groups—staple, complementary and accessory foods. Of 37 foods listed on the questionnaire, the consumption frequency increased significantly for 14 Finnish style foods and decreased significantly for 7 Chinese style foods. The Chinese students also prepared foods more often by methods such as baking, adding cheese or butter/margarine to foods. The interviews revealed various factors influencing changes and stability: Chinese cultural beliefs, attitude, taste preference, stress, social relations, food cost, convenience, availability and perceived freshness of foods.

Introduction Kenya has recently acquired lower-middle income country status and is facing the triple burden of malnutrition. There is a shortage of data on food intake habits of children and adolescents especially in the rapidly changing urban environments. To be able to reliably measure food intake, one must be able to accurately estimate food portion sizes. Children’s ability to recall portion sizes consumed can vary widely. When a photographic food atlas designed for children with applicable portions is used, it can improve children’s estimation of food portions. Objectives The aim of this study was to develop a photographic food atlas to be used in assessing portion sizes among Kenyan adolescents aged 9-14 years living in urban areas, to support a quantitative 7-day food frequency questionnaire. The second aim was to assess the usability of the atlas amongst 9-14-year-olds and professionals working in the field of nutrition. Methodology A steering group of Finnish and Kenyan nutritionists was formed to oversee the development of the atlas. Literature and other official documents were reviewed to identify the most commonly consumed foods among 9-14-year-old Kenyans. To obtain weighed portion size data, participants were recruited in Nairobi sub-counties Embakasi Central and Langata to represent low- and middle-socioeconomic status respectively. Twenty-one participants aged 9-14 years participated in the weighing of portion sizes, food portions from street markets were also weighed. Three portion sizes (A, B, C) were calculated for most of the 88 food items in the photographic food atlas. Portion B was the average of all weighed portion sizes, portion A was half of B, and portion C was one and half times B. Cooking demonstrations were arranged with the families of participants and the food portions were weighed out and photographed. A photographic food atlas was compiled, and its usability was tested amongst eight adolescents and four nutrition professionals. The usability survey consisted of Likert scale and open-end questions to ascertain acceptability of the atlas. Verbal feedback and observations were also recorded. Results Based on the usability survey, the photographic food atlas received the Usability Score of “OK” and “Good” from adolescents and nutrition professionals respectively. All eight adolescents agreed that the atlas helped them recall portion sizes, but half disagreed and one was unsure whether they could use the atlas on their own. All four professionals agreed they would use the atlas in their work, but all found the quality of photographs poor. Two adolescents disagreed when asked if the portion sizes were small enough and one disagreed when asked if the portion sizes were large enough. However, all professionals agreed that portion sizes were reasonable for the age group. Professionals gave verbal suggestions on improvements, for example, which foods were missing, how to adjust layout as well as the shapes of portion sizes. Conclusion An atlas consisting of 88 most commonly consumed Kenyan foods was developed based on weighed portion sizes of 9-14-year-old Kenyans. The shapes of portion sizes as well as range of portion sizes were crucial for its usability. Poor picture quality hampered recognition of pictures. Clear instructions and explanation of the purpose of the atlas were crucial. A second version of the atlas was developed based on the feedback. The updated atlas, including 173 food items, was used in a cross-sectional study in Nairobi. Further research is recommended to validate the photographic food atlas in order to identify the possible bias it may introduce to portion size estimation.

Introduction: The importance of good nutrition is not always recognized among athletes and their coaches. Young athletes need professional guidance, so they can learn how to execute dietary practices that support their athletic performance and overall well-being. The growing body of scientific evidence on performance enhancing nutrition and its practical applications challenges the Finnish field of competitive sports to invest in professional nutrition coaching among athletes. Aims of the study: The aim of this study was to examine, if eating habits of young endurance athletes can be influenced by a nutrition intervention carried out using a mobile application (MealLoggerTM) with an inbuilt nutrition program. We also examined, whether the motivation towards sports and nutrition and the perceived competence for following a certain diet are related to athletes’ adherence to the nutrition program and to the measured changes in food intake. Materials and methods: 17 young individual endurance athletes followed through a four-week nutrition intervention by keeping a photo food journal and logging their food servings with the smart phone application MealLoggerTM. A common application inbuilt nutrition program with servings goals for different food groups was designed in advance and implemented after a group education session on optimal sports nutrition. During the intervention period, the participants received real-time feedback from the mobile application on their adherence to the nutrition program. In addition, individualized meal photo comments were provided by a nutritionist three times a week. The athletes also received common weekly motivational messages through the application. Food intake was measured at baseline, after the intervention and 8-weeks after the intervention using food frequency questionnaire (FFQ). The motivation and perceived competence were assessed with Self-Determination theory (SDT) questionnaires. The adherence to the nutrition program was assessed by comparing the logged food servings to the defined nutrition goals. Results: Twelve participants (71%) completed the post-intervention questionnaires. No statistically significant changes in consumption of food groups included in the nutrition program were detected. The consumption of berries increased 2,36 times per week (SD 4,07 p=0,049). The consumption of skimmed milk decreased 3,00 times per week (SD 4,28, p=0,042) and the consumption of milk/alternatives in total decreased 3,67 times per week (SD 5,82, p=0,034). MealLoggerTM data was retrieved from 15 participants. Most of the participants (n=8) with high adherence (H) achieved at least 3 out of 4 goals on every week. Most participants (n=7) with low adherence (L) failed to achieve any of the nutrition goals on any of the four weeks. No statistically significant differences in motivation or perceived competence were found between the H and L. The overall engagement to the mobile application was lower in L compared to H. The participants in L were mostly female, significantly younger and more likely to be living with a guardian, responsible for the acquisition and preparation of food. Discussion: Despite detecting only small dietary improvements, the application showed good feasibility and acceptability among the high adherence participants. In the future, to provide more effective nutrition coaching an appropriate baseline assessment should be included. The goals of the nutrition program should be adjusted according to the athletes’ individual needs. More democratic coaching styles, with parental involvement should be explored in order to increase engagement and adherence of young athletes.

ABSTRACT Background and aim of the study: Recently the reliability and accuracy of traditional research methods of food intake have been questioned. Traditional methods have a tendency to underestimate the energy intake of the subject. Individuals’ ability to estimate the portion size, memory, and self-report affects the reliability. New technology offers new tools for nutritional research. Individuals’ food and energy intake can in theory be estimated from photographs showing the food portions and left over food. In this master’s thesis the aim is to investigate if food photographs of preschool children can be used in assessment of food consumption. The reference method in this research was weighted portion sizes. Active food photography method has not in fact been investigated on small children before. Design and methods: This master’s thesis is part of the DAGIS research project. The subjects (n=22) were children aged 3–6 years in two day care centers in Helsinki. The food intake of the subjects was photographed during lunch hour and snack time in the daycare setting with two cameras. All food items and left over food was also weighed. Research material includes also the children’s food diaries filled in by the daycare personnel. Portion size estimates from food photographs and food diaries were compared against the weighted portion sizes. Arithmetic means and standard deviations were calculated for different food groups. The difference between the weighed portion size and the estimated portion size was calculated with 95 % confidence interval. The geometric means with 95 % limits of agreement were also calculated for the ratio of weighted and estimated portion size. Bland-Altman figures were drawn to assess the agreement between methods. Results: This master’s thesis found that on average food photographs overestimated the portion sizes compared to the weighted portions (geometric mean 1,06). The estimations made from the photographs were in line with the food records in if they over or under estimated the portions in different food groups. When comparing the energy intake from the study meals this study found that there was no difference between the estimated energy intake from photographs and the energy intake from weighted portions (geometric mean 1,01). The differences made in the portion size estimation (over or underestimation) were seen only in part of the food groups in both estimation methods. Conclusion: This study found no difference between the energy intake estimated from the food photographs and weighed portions. This was an exceptionally good result compared to earlier studies where food photographs have underestimated subjects’ energy intake. The explanation for the difference in results may possibly be explained by the study design. In this study the food photographs were taken at the day care centers by researchers and the day care personnel filled in the food records. Third party report is different from self-report. Food photographs have hardly been studied in food consumption studies with small children before. The heterogeneity of the previous studies and the lack of validation of the different food photograph methods make the comparison of the study results difficult. This study suggests that food photographs could someday even replace the traditional methods. Before that can happen, we need more studies where the method has been validated and the study settings is well planned forehand. Food photographs would be a useful tool for nutritional studies especially in a busy day care environment. KEYWORDS: Dietary assessment: food intake, energy intake, digital photography, food photography, food records, portion size estimation, children

Tausta: Tietoa väestön ruoankäytöstä tarvitaan väestön ravitsemustilan arviointiin ja seurantaan. Eri elintavoista ja sairauksien riskitekijöistä ruoankäyttö on yksi haastavimmin tutkittava ja mitattava tekijä. Päivittäistavarakauppojen ostotiedot tarjoavat uudenlaisen, objektiivisen ja edullisen aineiston väestön pitkäaikaisen ruoankäytön ja kulutustottumusten tutkimiseen. Suomessa päivittäistavaramarkkina on keskittynyt, joten jo yhden ketjun tiedoista voidaan saada kattavasti tietoa suomalaisten ruokaostoista. Aiemman tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että tutkielmassa käytettävän LoCard -aineiston tapaista, automaattisesti kanta-asiakasohjelmaan tallentuneita ostotietoja ei ole aiemmin käytetty tässä laajuudessa väestön ruokailutottumusten ja ruoankäytön arvioimiseen. Tavoitteet: Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston LoCard -tutkimushanketta, jossa yhteistyössä S-ryhmän kanssa hyödynnetään S-asiakasomistajien ostotietoja terveys- ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella eläinkunnasta peräisin olevien elintarvikkeiden ostoja LoCard -aineistossa ja vertailla kulutustietoja Luonnonvarakeskuksen (Luke) ravintotaseen sekä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tietoihin. Tarkastelun kohteena ovat liha, kala, kananmuna, maito ja maitovalmisteet sekä voi. Tavoitteena on ostojen ja ravintotaseen sekä kulutustutkimuksen kulutuksen vertailun pohjalta arvioida LoCard -ostoaineiston validiteettia ruoankäytön näkökulmasta ja pohtia voitaisiinko automaattisesti kertynyttä ostodataa hyödyntää elintarvikkeiden pitkän aikavälin kulutustietojen tarkastelussa ravintotaseen ja kulutustutkimuksen rinnalla. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen pääaineistona oli erillisellä aineistopyynnöllä saatu osa-aineisto LoCard -tutkimuksen ostoaineistosta. Pyydetty aineisto sisältää Prismoista, S-marketeista, ABC-marketeista sekä Alepa- ja Sale -myymälöistä ostettujen eläinperäisten elintarvikkeiden ostomäärät tietojensa luovutukseen suostuneilta pääkortinhaltijalta vuoden 2017 ajalta sekä tietyt taustamuuttujat. LoCard -ostoaineiston tuoteryhmät luokiteltiin ravintotaseen pohjalta uusiksi ruokamuuttujiksi ennen aineistopyyntöä. Ostoaineistosta laskettiin eri ruokamuuttujien tunnusluvut ja arvioitiin ostot henkilöä kohden jakamalla kotitaloustason ostot kotitalouden koolla kaiken kokoisten kotitalouksien kesken sekä vain yhden hengen kotitalouksien keskuudessa. LoCard -ostoaineistoa verrattiin vuoden 2017 ravintotaseeseen sekä vuoden 2016 kotitalouksien kulutustutkimukseen arvioimalla ruokamuuttujien keskimääräinen kulutus (kg tai l/hlö/vuosi) pääryhmätasolla kaikista aineistoista ja laskemalla prosentuaaliset erot kulutuksessa eri aineistojen välillä. Lisäksi tarkasteltiin eri ruokamuuttujien suhteellisia osuuksia pääryhmien kulutuksesta aineistoittain. Tulokset: LoCard -aineiston tutkittavista (n=21 380) naisia oli 13 958 (65 %) ja miehiä 7422 (35 %). LoCard -aineistossa pääryhmätasolla eniten ostettiin maitoa (117 l), toiseksi eniten maitovalmisteita (84 kg) ja kolmanneksi lihaa (59 kg). Maidoista kevytmaitoa ostettiin eniten (53 l) ja toiseksi eniten rasvatonta maitoa (46 l). Maitovalmisteista juustoa ostettiin eniten (29 kg), jogurttia toiseksi eniten (26 kg) ja piimää kolmanneksi eniten (9 l). Muu liha -ryhmään kuuluvia tuotteita ostettiin keskimäärin 26 kiloa. Lihalajeista siipikarjanlihaa ostettiin eniten (15 kg) ja toiseksi eniten sianlihaa (lähes 11 kg). Ostomäärät henkilöä kohden olivat keskimäärin 52 % pienemmät verrattuna kotitaloustason ostomääriin, kun kaikki kotitaloudet oli huomioitu, ja keskimäärin 31 % pienemmät, kun ainoastaan yhden hengen kotitaloudet oli huomioitu. Maitoa kulutettiin pääryhmistä eniten kaikissa aineistoissa. Lihan, kalan ja kananmunien kulutus oli suurinta ravintotaseessa, kun taas maidon ja maitovalmisteiden kulutus oli suurinta LoCard -aineistossa, kun kulutus LoCardissa oli laskettu kotitaloustasolla. Maitovalmisteita ja voita ostettiin ravintotaseeseen ja kulutustutkimukseen nähden runsaasti: jogurtin, viilin, hapatettujen kermavalmisteiden, muiden tuoretuotteiden sekä juuston ostot kotitaloustasolla olivat suurempia kuin kulutus ravintotaseessa, ja voin kulutus oli suurinta LoCard-aineistossa, riippumatta siitä oliko kulutus laskettu kotitaloustasolla vai henkilöä kohden. Kalaa ostettiin vähän LoCard -aineistossa muihin aineistoihin verrattuna. Elintarvikkeiden kulutuksen suhteelliset osuudet olivat kulutusmääriä johdonmukaisempia eri aineistojen välillä. Eniten eroa oli lihan kulutuksessa: taseessa sianlihan osuus lihan kokonaiskulutuksesta oli 41 %, kun taas kulutustutkimuksessa ja LoCardissa muu liha -ryhmään kuuluvien tuotteiden kulutus oli lähes puolet lihan kokonaiskulutuksesta. Johtopäätökset: Eläinperäisten elintarvikkeiden ostot olivat melko hyvin linjassa ravintotaseen ja kulutustutkimuksen tietojen kanssa huolimatta aineistojen metodologisista eroista, mikä tukee käsitystä ostoaineiston käyttökelpoisuudesta ravitsemuksen seurannassa. Automaattisesti kerätyllä ostodatalla on ainutlaatuiset vahvuudet ja heikkoudet verrattuna muihin ruoankäytön tutkimusmenetelmiin, joten se tarjoaa uudenlaisen näkökulman ruokailutottumusten tutkimiseen. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta myös muiden kuin eläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksesta verrattuna ravintotaseeseen ja kulutustutkimukseen, jotta voidaan arvioida antavatko aineistot samansuuntaista tietoa kaikkien elintarvikeryhmien kulutuksesta. On myös syytä tutkia ostodatan olisi soveltuvuutta yksilötason ruoankäytön tutkimiseen, sillä datan haasteita on se, että ostoja kerätään sekä kotitalouden, että yksilön tasolla.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotona asuvien 65-84 -vuotiaiden ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia. Tarkasteltavana olivat miesten ja naisten väliset erot sekä koulutuksen, siviilisäädyn, asumismuodon (yksin/muiden kanssa) ja koetun terveydentilan yhteydet ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin.Tutkimuksen aineistona oli Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneet 65-84 -vuotiaat 1195 henkilöä, joista miehiä oli 467 (39 %) ja naisia 728 (61 %). Terveys 2000 -tutkimuksen ravintokysely toteutettiin käyttäen validoitua frekvenssikyselylomaketta. Naisilla oli paremmat ruokatottumukset kuin miehillä. Naiset käyttivät miehiä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Naiset myös saivat ravinnostaan miehiä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, kuitua, A-vitamiinia, folaattia ja C-vitamiinia. Miehillä vehnän ja pastan kulutus oli runsaampaa kuin naisilla ja he saivat ravinnostaan enemmän suolaa ja alkoholia. Laskennallinen energian saanti oli miehillä keskimäärin 2418 ja naisilla 2318 kilokaloria vuorokaudessa. Hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta oli suomalaisia ravitsemussuosituksia vähäisempää, rasvan ja etenkin tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa suosituksia suurempi. Muilta osin energiaravintoaineiden osuudet kokonaisenergiasta vastasivat suosituksia. Kuidun saanti oli riittävää ja sakkaroosin sekä alkoholin osuudet kohtuullisia molemmilla sukupuolilla. Vitamiinien saanti oli riittävää D-vitamiinia lukuunottamatta. Yksin asuvien miesten ja leskimiesten folaatin saanti jäi hieman alle suositusten. Suolan saanti oli suosituksiin nähden runsasta sekä miehillä että naisilla. Korkea koulutus oli miehillä yhteydessä runsaampaan kasvisten kulutukseen ja suurempaan C-vitamiinin saantiin. Matalamman koulutustason omaavilla miehillä vehnän ja pastan kulutus oli muita suurempaa. Korkea koulutus oli naisilla yhteydessä vähäisempään tyydyttyneen rasvan saantiin. Naimisissa tai avoliitossa olevat miehet käyttivät muita miehiä enemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan enemmän proteiinia. Myös heidän C-vitamiinin saantinsa oli muita miehiä runsaampaa. Naisilla siviilisäädyn yhteys ruoankäyttöön oli erilaista kuin miehillä. Naimattomien naisten ryhmään kuuluvat söivät eniten hedelmiä. Naimisissa olevien ja naimattomien naisten kuidun saanti oli muita runsaampaa. C-vitamiinin saanti oli suurinta eronneilla ja naimattomilla naisilla. Yksin asuvat miehet käyttivät jonkun kanssa asuvia vähemmän kasviksia ja saivat ravinnostaan vähemmän proteiinia. Naisilla asumismuodolla ei ollut yhteyttä ruoankäyttöön, mutta yksinasuvat naiset saivat ravinnostaanenemmän kalsiuimia kuin ne, joiden talouteen kuului useampia henkilöitä. Oman terveytensä huonoksi arvioivat miehet käyttivät vähemmän ruista kuin muut. Naiset, jotka kokivat terveytensä huonoksi käyttivät muita vähemmän hedelmiä ja alkoholia. Sekä miehillä että naisilla huonoksi koettu terveydentila oli yhteydessä runsaampaan suolan saantiin.