Browsing by discipline "Ruotsin kääntäminen"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2016)Pro gradu -tutkielmani käsittelee konekääntämistä yleisesti ja erityisesti kahta konekäännösohjelmaa. Vertailen tutkielmassani sääntöpohjaisen Sunda Translator- sekä tilastollisen Google Translate -konekäännösohjelman englanti–suomi-käännöksiä virheanalyysin avulla. Vertailun vuoksi käännätän yhden tekstin Google Translate -konekäännösohjelmalla ruotsin kielelle, jotta voidaan tarkastella käännöslaadun eroja suomen ja ruotsin välillä. Pohdin myös, miten käyttökelpoisia aiemmin mainitut konekäännösohjelmat voisivat olla kääntäjän työssä. Virheanalyysissä tutkin syntaktisia virheitä, joita ovat väärä verbimuoto, väärä sijamuoto, väärä sanajärjestys, väärä välimerkkien käyttö, sanojen yhteen tai erikseen kirjoittaminen sekä kirjoitusvirheet. Lisäksi tutkin myös leksikaalisia ja semanttisia virheitä, joita ovat väärin käännetyt sanat, lähtökielelle jätetyt sanat, sanojen väärä merkitys kontekstissa (joka johtuu sanojen monimerkityksellisyydestä), virheet vakiintuneissa ilmauksissa, väärän termin valinta sekä kääntämättä jätetyt sanat. Käytän tutkielmassani kvalitatiivista ja komparatiivista menetelmää. Myös kvantitatiivista menetelmää käytetään analyysin virheiden määrää laskettaessa. Tutkimusmateriaali koostuu kolmesta eri tekstityypistä: teknisestä [Tuotenimi] Multimedia storage viewer -tekstistä, Violent and threatening behaviour -asiatekstistä sekä kuvailevasta Viva La Juicy Rosé markkinointitekstistä. Tekstien yhteenlaskettu sanamäärä on 714 sanaa. Havainnollistan eri virhetyyppien toteutumista esittämällä esimerkkejä teksteistä ja analysoimalla niitä. Tutkimukseni osoittaa, että Google Translate tekee selkeästi enemmän virheitä syntaktisella, leksikaalisella ja semanttisella tasolla kuin Sunda Translator, kun otetaan huomioon kaikki virhetyypit. Google Translate -ohjelmalle virheitä kertyy 205, kun taas Sunda Translator selviää 135 virheellä. Tutkielmasta ilmenee, että molemmat konekäännösohjelmat soveltuvat yllä mainitun teknisen tekstin ja asiatekstin kääntämiseen sellaiselle tasolle, että lukija ymmärtää sisällön. Julkaisukelpoisen tekstin saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin ihmiskääntäjän suorittama jälkieditointi. Yllä mainitun markkinointitekstin kääntämiseen ohjelmat eivät sovellu, koska teksti sisältää kuvailevaa kieltä, vaikeita lauserakenteita sekä tuotenimiä. Tällaisen tekstin kääntämiseen tarvitaan ihmiskääntäjän kielellistä intuitiota sekä kykyä sisäistää asiakokonaisuuksia.
-
(2016)Tutkielmassani tutkin Suomen eduskuntapuolueiden vaaliesitteitä ja niiden käännöksiä vuosilta 2012 sekä 2015. Materiaalini koostuu vuoden 2012 kunnallisvaaliesitteistä ja vuoden 2015 eduskuntavaaliesitteistä. Tavoitteenani on arvioida puolueiden esitteissään sekä kirjallisesti että visuaalisesti ilmaisemia arvostuksia, ja tutkia ovatko kääntäjät muokanneet näitä arvostuksia kääntäessään esitteitä. Kääntäessään tekstiä kieleltä toiselle kääntäjä toimii toisaalta tekstin vastaanottajana lähdekielellä ja toisaalta sen lähettäjänä kohdekielellä. Näin ollen hän saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan muokata tekstin alkuperäisen lähettäjän evaluointeja. Tätä ilmiötä kutsutaan manipulaatioksi. Analyysissani käytän suhtautumisen teoriaa (appraisaltheory), joka pohjautuu M.A.K. Hallidayn luomaan systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Mm. Jeremy Munday on tutkinut englanninkielisiä poliittisia puheita ja niiden käännöksiä suhtautumisen teorian avulla. Suhtautumisen teorian alalajeihin lukeutuvat asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation), joiden avulla teoria käsittelee evaluoivia kielenaineksia tekstissä. Analysoimalla tekstin lähettäjän sanavalintoja suhtautumisen teorian avulla voidaan määritellä lähettäjän asenne käsiteltävää aihetta kohtaan. Esitteissä ilmaistaan arvostuksia paitsi kirjallisesti myös visuaalisesti mm. kuvien ja typografian avulla. Analysoin esitteitä multimodaalisina kokonaisuuksina, ottaen huomioon sekä kirjalliset että visuaaliset ilmaisun keinot. Vertailen tekstin, kuvien ja typografian ilmaisemia arvostuksia alkuperäisissä ja käännetyissä esitteissä. Jos kääntäjä muokkaa tekstin evaluointeja, voivat kuvien ja tekstin ilmaisemat arvostukset olla kohdekielisessä esitteessä ristiriidassa keskenään. Multimodaalisessa analyysissani otan mallia Anders Horsbølin tutkimuksesta, jossa hän vertailee tanskalaisten hallituspuolueiden vaalimainoksia keskenään. Tutkimuksessani havaitsin, että muutokset arvostuksissa alkuperäisesitteistä käännöksiin eivät ole merkittäviä, eivätkä siten muokkaa puolueiden ilmaisemia arvoja ja arvostuksia suuressa määrin. Muutokset koskevat lähinnä arvostusten asteittaisuutta lieventäen ilmauksia hieman. Myös tekstin ja esitteiden visuaalisten ominaisuuksien yhteisvaikutus säilyy samana joitakin yksittäisiä eroavaisuuksia lukuun ottamatta.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan kääntäjistä kirjoitettuja biografisia esittelytekstejä, kääntäjäprofiileja, ja erityisesti niissä esiintyviä toistuvia piirteitä. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, mitä asioita pidetään tärkeänä käsitellä silloin, kun kaunokirjallisuuden kääntäjistä kirjoitetaan elämäkerrallisia tekstejä. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 66 kääntäjäprofiilista, 33 kpl teoksesta Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 (2007) ja 33 kpl projektista Svenskt översättarlexikon (2005–). Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu etupäässä Andrew Chestermanin esittelemään kääntäjäteoriaan ja Anthony Pymin kääntäjähistorialliseen tutkimukseen. Kääntäjän näkyvyyden osalta tutkielmassa on viitattu paitsi Lawrence Venutiin, myös kääntäjien paratekstejä koskevaan kirjallisuuteen. Kysymyksenasettelun tukena on käytetty Irma Sorvalin kääntäjähaastatteluja sekä Kaarina Salan ja Ritva Haavikon kirjailijahaastatteluja. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi, jossa minimianalyysiyksikkönä toimii virke. Profiiliartikkelit on käyty läpi metodisesti siten, että joka virkkeestä on poimittu vähintään yksi informatiivinen piirre. Piirteet on jaoteltu sisällön mukaan johonkin yhdeksästä luokasta: elämäkerralliset yksityiskohdat, yksityiselämä, koulutus ja kielet, arvostus ja kontaktit, konkreettinen käännöstyö, kääntäjän asema, käännökset ja profiilikirjoittajan näkyvyys. Näin esimerkiksi piirteet, jotka liittyvät kääntäjän yksityiselämään, ovat omassa luokassaan ja kääntäjän koulutustaustaan liittyvät piirteet omassaan. Vaikka tutkimus on lähinnä kvalitatiivinen, siinä myös vertaillaan kvantitatiivisia tuloksia. Kaiken kaikkiaan Suomennoskirjallisuuden historian profiileista on analysoitu 4550 piirrettä ja Svenskt översättarlexikonin artikkeleista 2181 piirrettä; määrällinen ero selittyy sillä, että ensin mainitun teoksen profiiliartikkelit ovat yleisesti ottaen pidempiä kuin jälkimmäisen. Tutkielman johtopäätös on, että vaikka tutkimusaineiston välillä on painotuseroja, valtaosa kääntäjäprofiileista käsittelee johdonmukaisimmin käännöksiin liittyvää informaatiota. Molemmissa aineistoissa kääntäjäkuva hahmottuu erityisesti käännösten ja kääntäjän aseman kautta, joskin siinä, missä teoksen Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 kääntäjäprofiilit tuovat esiin runsaasti informaatiota kääntäjän asemasta ja työstä, Svenskt översättarlexikon -projektin artikkelit pitävät tärkeänä myös kääntäjän elämäkerrallista informaatiota.
-
(2016)Min avhandling pro gradu är en s.k. översättningsgradu där jag undersöker min egen översättningsprocess. Materialet består av ett utdrag, kapitlen 1 (s. 5–14) och 2 (s. 15–25), ur Riikka Pulkkinens roman Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014), och min egen svenska översättning av detta utdrag. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur globala (på textnivå) och lokala (på detaljnivå) översättningsstrategier vid översättningen av utdraget ur Pulkkinens roman har förverkligats. Metoden för arbetet är deskriptiv och kvalitativ, dvs. jag beskriver min översättningsprocess teoretiskt och metodologiskt på ett så objektivt sätt som möjligt. Översättningsarbetet har systematiserats med hjälp av ett översättarprotokoll där jag i kolumner anger översättningsproblem, alternativa lösningar, globala och lokala strategier som har tillämpats, samt den slutliga översättningen. I mitt översättarprotokoll har jag bokfört 69 stycken exempel av vilka jag analyserar 29. I den teoretiska referensramen redogör jag för tidigare forskning som bedrivits inom den processinriktade översättningsforskningen. Jag presenterar bland annat Tirkkonen-Condits (2000) och Englund Dimitrovas (2005) undersökningar. I syfte att kunna tolka den aktuella skönlitterära texten behandlar jag centrala egenskaper i den skönlitterära texten, såsom stil (Cassirer 2015) och fiktivt talspråk (Tiittula & Nuolijärvi 2013) utgående från ett översättarperspektiv. Jag redogör dessutom för globala översättningsstrategier utgående från Kearns (2009) och Séguinot (1989) och skriver om den funktionella kommunikationssituationen enligt Nord (1997), samt presenterar lokala översättningsstrategier enligt Chestermans (1997) klassificering. De globala och de lokala översättningsstrategierna har förverkligats i mitt material på olika nivåer. I översättningsprocessen är de mest centrala strategierna att använda en idiomatisk svenska, att beakta källspråkets stil i översättningen, att beakta mottagarna och att beakta pragmatiken i kommunikationssituationen. Strategier som förändrad explicithet, bildspråk och idiomatiska uttryck har även förekommit i processen. Klassificeringen i globala och lokala strategier är dock problematisk eftersom det finns överlappningar både inom och mellan dessa strategier, vilket försvårar klassificeringen.
-
(2012)Tutkielma käsittelee välittömän leksikaalisen toiston funktioita romaaneissa Den amerikanska flickan (2004) ja Glitterscenen. och flickan hon går i dansen med röda gullband (2009) ja näiden toistojen käännösstrategioita romaanien suomennoksissa Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö. On neidolla punapaula kun tanssihin käy sekä identifioitujen käännösstrategioiden tyylillisiä eroavaisuuksia. Molemmat romaanit on kirjoittanut Monika Fagerholm ja suomentanut Liisa Ryömä. Romaanit on valittu aineistollisiksi lähteiksi niissä esiintyvän runsaan leksikaalisen toiston vuoksi. Tutkielma on deskriptiivinen, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineisto sisältää 410 poimintoa alkuperäisistä romaaneista ja näiden vastineet suomennoksista. Poiminnat kattavat molemmat romaanit ja suomennokset kokonaisuudessaan. Poimintojen kriteerinä on ollut toiston välittömyys tai lähes välittömyys. Tämä tarkoittaa, että toistojen välissä on sallittu välimerkit ja rinnastuskonjunktio ja, joka pääsääntöisesti yhdistää kielellisiä aineksia pikemminkin kuin erottaa. Esimerkkinä välittömästä leksikaalisesta toistosta käy sana ingenting lauseessa HUR SOM HELST ÄR DET JÄVLIGT NEDSLÅENDE ATT VARA SEXTON ÅR OCH SITTA PÅ BÄNK I PARKEN OCH VETA ATT INGENTING INGENTING INGENTING INGENTING KOMMER ATT FÖRÄNDRAS. (Glitterscenen, s. 7. Esimerkissä on säilytetty alkuperäisen tekstin isot kirjaimet.) Jotta ilmiön merkitys avautuisi, työssä paneudutaan aluksi toiston monivivahteisiin funktioihin. Tutkielmassa todetaan, että välittömällä leksikaalisella toistolla on useita päällekkäisiä funktioita. Primaarisen funktion lisäksi toistolla voidaan katsoa olevan useita sekundaarisia tehtäviä. Tutkielmassa jaetaan toiston funktiot seuraavaan viiteen primaariseen funktioon 1) jatkuvuutta ilmaisevaan (n. 36 %), 2) intensifioivaan (n. 24 %), 3) emfaattiseen (n. 15 %) 4) poeettiseen (n. 15 %) ja 5) kvantiteettia ilmaisevaan (n. 10 %). Aineistosta ilmenee, että toisto tuo ilmaisuun subjektiivista kokemuksellisuutta. Analyysin ensimmäisessä osassa käsitellään aineistossa esiintyviä käännösstrategioita. Nämä jaetaan 4 pääryhmään 1) toiston poisjättämiseen (n. 40 %), 2) toiston säilyttämiseen (n. 35 %), 3) toiston osittaiseen poisjättämiseen (n. 22 %) ja 4) toiston muuttamiseen (n. 3 %). Analyysin toisessa osassa paneudutaan määriteltyjen strategioiden avulla sekä tosiasiallisten että hypoteettisten käännösratkaisujen tyylillisiin ja sisällöllisiin eroavaisuuksiin. Tyylin mahdollisia vaihteluita kuvaillaan toisaalta klassisten retoristen kuvioiden avulla (mm. allitteraatio, anafora, eufonia ja parallelismi), toisaalta tekijän perusteltua tulkintaa hyväksikäyttäen. Käännösratkaisujen vaikutus tyyliin todetaan tutkielmassa ilmeiseksi. Erityisesti toiston poisjättäminen muuttaa rytmiä ja vähentää tyylin emotionaalisuutta. Välitön leksikaalinen toisto tuo tekstiin harkittua asenteellisuutta, ironisuutta, lapsekkuutta ja ehdottomuutta ym. subjektiivisiksi koettuja piirteitä, joita on vaikea tavoittaa muilla keinoin. Tutkielmassa todetaan, että vaikka ilmaisun referentiaalinen sisältö pysyisikin suomennoksessa samana ilman toistoa, muuttaa toiston poisjättäminen teoksen tyyliä.
-
(2011)In my pro gradu thesis I study the use of the adapting translation strategy omission in the Swedish and Finnish translation of L.M. Montgomery's Emily trilogy (1923 - 1927). Omission means reduction or elimination of part of the source text. The translations are made in the middle of the 20th century, with the expectation of the Swedish translation of the last book, which is from 1985. The aim of my thesis is to study what has been omitted and why as well as how the omissions affect the characterization. The former is done by categorizing the omissions and the latter through analysis of character indicators. The Emily trilogy belongs to the genre girls' books, which is a subgenre to children's and young adults' literature. Translation of children's and young adults' literature follows the same norms as translation of adult literature, but also didactic and pedagogical norms, which are in contrast to norms of equivalence. Both children's and young adults' literature and girls books are genres with a peripheral position within the literary polysystem. The low status of the genre at the time of translation is a reason for the deviation from the norms of equivalence in the translations. I have derived a model for categorization of the omissions in my material from categories of reasons for omissions presented by Rodica Dimitriu (2003) and Eirlys E. Davis (2007). The categories in my study are purification, no direct contribution to the plot, culture bound elements, linguistic reasons, previous omission, and other, here listed according to frequency of occurrence. Purification, which is due to the didactic norms, is the most common category and occurs chiefly in the translations of the first two books. The category no direct contribution to the plot is almost as common and is related to a wish to shorten the texts. The Swedish and Finnish translations contain similar omissions, but the omissions are fewer and on average shorter in the Finnish translations, where the percentage of omitted text is lower as well. The Swedish translation of the third book is an exception. It contains the least omissions of all the translations, which is due that the translation was made as late as 1985. Furthermore, the number of omissions, and in particular of purifying omissions, decreases gradually book by book. The percentage of omitted text is greatest in the Swedish translations of the first two books. Generally, a reason for why omissions are so frequent in the translations is that they have a younger target audience than the source texts. The analysis of character indicators in the translations shows that the omissions have affected the characterization. The purifying omissions affect the indirect characterization of the adult characters due to that character indicators in the form of actions and speech demonstrating improper behavior or linking the character to sexuality have been omitted. Omission of nature descriptions affects the analogous characterization of Emily through landscape due to that Emily's relationship to nature is not pictured as equally strong and physical and related to creativity as in the source texts. The analysis also shows that the effect on the characterization is greatest in the Swedish translations of the first two books, which contain the highest amount of omitted text.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmassani analysoin selkokielen periaatteita noudattavia suomen- ja ruotsinkielisiä EU-esitteitä kääntämisen näkökulmasta. Analysoimani materiaali koostuu kahdesta suomenkielisestä selkoesitteestä ja niiden ruotsinkielisistä käännöksistä sekä yhdestä vertailun vuoksi analyysiin mukaan otetusta, alun perin ruotsiksi kirjoitetusta selkoesitteestä. Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään, kuinka selkokielelle tyypilliset piirteet säilyvät tai muuttuvat käännettäessä selkoesitteitä suomesta ruotsiksi. Lisäksi vertailen alkuperäistekstien ja käännösten luettavuutta. Laajemman teoreettisen taustan työlleni muodostaa tekstin toimivuutta korostava systeemis-funktionaalinen kielitiede ja siihen liittyvä multimodaalisuus. Käännösteorian puolelta hyödynnän työssäni käännöksen toimivuutta ja tarkoitusta korostavia näkemyksiä, esimerkiksi Katharina Reißin ja Hans J. Vermeerin skoposteoriaa. Lisäksi tarkastelen käännöksessä tapahtuneita muutoksia suomen- ja ruotsinkielisille selkoteksteille annettujen kirjoitusohjeiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni on pääasiassa deskriptiivinen ja kvalitatiivinen: kuvaan materiaalista poimittujen tekstiesimerkkien avulla muutoksia niin selkokielelle annettujen ohjeiden, systeemis-funktionaalisen kielitieteen kuin multimodaalisuudenkin näkökulmasta. Muutosten määrää kuvaan kuitenkin myös kvantitatiivisin taulukoin. Tutkielmassani tehty materiaalin läpikäynti osoittaa, että molempien esitteiden käännöksiin on tehty jonkin verran muutoksia. Suurin osa kääntäjien tekemistä muutoksista liittyy selkokielen erityispiirteisiin, kuten esimerkiksi puhuttelumuotoihin, joita on analysoimissani käännöksissä enemmän kuin alkuteksteissä. Myös virkkeiden pituudet vaihtelevat alkutekstien ja käännösten välillä. Systeemis-funktionaalisen kielitieteen näkökulmasta tarkasteltuna merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet multimodaalisuuden alueella eli tekstin ja kuvan välisissä suhteissa. Esimerkiksi toisessa suomenkielisessä esitteessä olevaa äänestämiseen liittyvää kuvasarjaa on jouduttu lyhentämään käännöksessä, koska ruotsinkielinen leipäteksti on vienyt vastaavaa suomenkielistä tekstiä enemmän tilaa. Osa ruotsinkielisten esitteiden kuvista myös sisältää suomenkielistä tekstiä, eli kaikkia kuvia ei ole käännetty ruotsiksi. Analyysini lopussa arvioin tutkimusmateriaalinani olleiden EU-esitteiden luettavuutta Ruotsin kieliviranomaisen Språkrådetin tuottaman selväkielisyystestin (Klarspråkstest) avulla. Testin tulosten mukaan sekä alkutekstit että käännökset ovat yhtä helppolukuisia, ja luettavuudessa onkin suurempi ero ruotsinkielisen käännöksen ja suoraan ruotsiksi tuotetun tekstin välillä kuin suomenkielisen alkutekstin ja ruotsinkielisen käännöksen välillä. Tutkielmani yhteenveto-osiossa ehdotan, että selkokielisiä tekstejä ja niiden käännöksiä voisi jatkossa tutkia keskittymällä tarkemmin kääntäjän käyttämiin käännösstrategioihin. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi kääntämällä itse jokin selkokielinen teksti ja tarkastelemalla tehtyjä käännösratkaisuja jo itse käännösprosessin aikana.
-
(2015)Tutkielmani käsittelee suomennetun kaunokirjallisuuden vastaanottoa 1900-luvulla kulttuurilehti Valvojassa sekä sen nk. seuraajissa, joita ovat Valvoja-Aika, Suomalainen Suomi Valvoja ja Kanava. Aineistoni koostuu 198 suomennosarvostelusta, joissa on arvioitu 251 kaunokirjallista teosta. Tutkielmassani kuvailen toisaalta suomennetun kaunokirjallisuuden asemaa suhteessa supisuomalaiseen kirjallisuuteen, toisaalta arvostelijoiden käyttämiä arviointiperusteita sekä näiden ajallista kehitystä ja suhdetta toisiinsa. Ajallista kehitystä havainnollistaakseni olen analysoinut em. lehdissä ilmestyneet arvostelut neljältä eri vuosikymmeneltä: 1900-, 1930-, 1960- ja 1990-luvulta. Tutkimukseni ydin on laadullinen analyysi, mutta johtopäätöksien tekemisessä keskiössä on myös tutkittujen ilmiöiden määrällinen kehitys. Käännösteoreettisessa mielessä työni edustaa historiallis-deskriptiivistä suuntausta. Havainnollistan alkuperäisen ja suomennetun kaunokirjallisuuden voimasuhteita toisiinsa Itamar Even-Zoharin (1990) kehittämällä polysysteemiteorialla, jossa kirjallisuuden lajin arvostusta kuvaa sen asema kirjallisuuden polysysteemissä: mitä lähempänä lajin asema on systeemin keskiötä, sitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa muuhun kirjallisuuteen. Suomennoskirjallisuuden aseman määrittelemiseksi polysysteemissä analysoin mm. sitä, kuinka arvostelijat suhtautuvat kääntämisen normeihin sekä sitä, kuinka he tarkastelevat arvioitua teosta nimenomaan suomennoksena. Arvostelijoiden käännöksestä käyttämiä arviointiperusteita nimitän kääntämisen normeiksi Gideon Touryn ([1995] 2012) määritelmän mukaan. Analysoin tutkimuksessani kahdenlaisia normeja. Kääntämisen politiikkaan liittyvällä ennakkonormilla kuvaan arvostelijoiden yleistä suhtautumista alun perin suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden ulkopuolelta tuleviin vaikutteisiin. Alkunormi puolestaan valottaa arvostelijoiden käännösideologiaa tekstin tasolla: tuleeko käännöksen nojautua ensisijaisesti lähdekulttuurin vai kohdekulttuurin normeihin? Tutkimustulosteni mukaan suomennetulla kaunokirjallisuudella oli 1900-luvun alussa keskeinen asema kirjallisuuden polysysteemissä, mutta alkuperäinen suomenkielinen kirjallisuus vaikuttaisi syrjäyttäneen suomennokset kohti periferiaa vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Aseman marginalisoitumisesta huolimatta suomennoskirjallisuus on tutkimustulosteni valossa kuitenkin olennainen osa suomenkielistä kirjallisuutta. Käännösteorian käsittein suomenkielistä kirjallisuutta voisikin luonnehtia avoimeksi systeemiksi. Arvosteluissa toteutuneista kääntämisen normeista erityisen huomionarvoinen on ennakkonormi: ylivoimainen enemmistö kriitikoista suhtautuu positiivisesti siihen, että suomenkielistä kirjallisuutta täydennetään teoksilla, jotka on alun perin kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä. Kriitikot kommentoivat ennakkonormia erityisen aktiivisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin suomennoskirjallisuudella oli keskeinen asema kirjallisuuden systeemissä. Systeemi- ja normiteoria ovat tutkimustulosteni perusteella hyödyllisiä työkaluja tutkittaessa kirjallista kulttuuria, joskaan erityisesti polysysteemi-käsitteen soveltaminen ei ole täysin ongelmatonta. Soveltamani teoriapohja vaikuttaisi kuitenkin soveltuvan tämän kaltaiseen käännöshistorialliseen tutkimukseen, sillä havaintojeni perusteella käännöskirjallisuuden arvostus ja käännöskritiikeissä toteutuneet kääntämisen normit ovat yhteydessä toisiinsa. Käännöksissä toteutuneita normeja ja käännöskirjallisuuden asemaa vertailevalla tutkimuksella voisi saada lisätietoa siitä, miten kääntäjien tekemät ratkaisut ovat yhteydessä käännöskirjallisuuden yleiseen arvostukseen kohdekulttuurissa.
-
(2017)Tämä tutkielma on ns. käännösgradu, jossa tutkin omaa käännösprosessiani. Materiaalini on (1) Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirja Norden – velklædt i et rent miljø: Handlingsplan for bæredygtig mode og tekstil (2015, 38 s.), (2) samasta asiakirjasta tekemäni käännös Pohjola – hyvin pukeutuneena puhtaassa ympäristössä: Ekologisesti kestävän muoti- ja tekstiilialan toimintasuunnitelma (2017, 36 s.) ja (3) käännösprotokolla (19 s.), johon olen kerännyt käännösongelmat ja käännösstrategiat. Protokolla koostuu 83 esimerkistä. Lisäksi käytän asiakirjan englanninkielistä käännöstä vertailumateriaalina näyttääkseni vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä tutkia, miten ratkaisen tekstispesifejä ja pragmaattisia käännösongelmia. Tässä työssä tekstispesifit käännösongelmat on jaettu syntaktisiin ja semanttisiin käännösongelmiin. Toisaalta tavoitteena on valaista käännösongelman ja käännösvaikeuden rajapintaa. Tätä tutkin Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelun avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimalli, niin ikään Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelu ja käännösvaikeuden määritelmä sekä Chestermanin (1997) kokoamat syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset käännösstrategiat. Käännösongelmien yhteydessä käsittelen termejä käännösongelmana, mikä perustuu Cabrén (2010) ja Vehmas-Lehdon (2010) näkemyksiin. Analysoin terminologisia käännösongelmia semanttisten käännösongelmien yhteydessä. Analyysi on kolmiosainen. Aluksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimallin pohjalta. Seuraavaksi tutkin käännösongelmia ja käännösstrategioita. Lopuksi pohdin, missä menee raja käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä. Menetelmäni on kuvaileva, kvalitatiivinen ja osin kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että käytin kaikkien ongelmien ratkaisuun eniten syntaktisia strategioita, mikä voi selittyä sillä, että lauserakennetta muuttamalla on helppo ratkaista ongelmia. Yleisin strategia syntaktisten ongelmien ratkaisemiseksi on yksikön muutos, jonka avulla jaoin tai yhdistin lauseita. Tämä johtuu siitä, että tavallisin syntaktinen ongelma on elliptiset lauseet, joista puuttuu predikaatti. Semanttiset ongelmat koskevat sanojen merkitystä, joten tavallisimmat strategiat olivat sanatarkka kääntäminen ja synonyymin käyttö. Ratkaisu termiongelmiin ei ollut vain sanatarkka kääntäminen, vaan myös esimerkiksi eksplisitointi. Pragmaattiset ongelmat voidaan jakaa kulttuurisidonnaisiin elementteihin ja otsikoihin. Kulttuurisidonnaiset ongelmat ratkaisin sanatarkalla kääntämisellä, jos elementillä on virallinen käännös, tai lisäyksellä, jos elementti pitää selittää. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että rajanveto käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä on vaikeaa. Tässä työssä laskin ongelmaksi selitettävät kulttuurisidonnaiset elementit, relatiivilauseet ja prepositiorakenteet ja vaikeudeksi kulttuurisidonnaiset elementit, joilla on virallinen käännös, elliptiset lauseet sekä Nordin ([1988] 2009) määritelmän mukaisesti sellaiset kohdat, jotka johtuivat osin puutteellisesta kielitaidostani.
-
(2017)Syftet med denna pro gradu-avhandling är att utreda hur tvåspråkighet kommer till uttryck i översättarutbildning, närmare bestämt i fem översättningsämnen vid Helsingfors universitet. Undersökningen utgår från en jämförelse mellan å ena sidan svensk översättning vid Finska, finskugriska och nordiska institutionen och å andra sidan engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning vid Institutionen för moderna språk. En annan utgångspunkt är översättarstudenternas tankar och upplevelser, vilket motiverar metodvalet enkätundersökning för materialinsamling. I enkäten utreds vilken språkpraxis som tillämpas i översättarstudierna, dvs. hur de två arbetsspråken (språkparet finska och svenska eller finska och engelska/franska/ryska/tyska) används i studierna. Syftet är att se om den språkpraxis som tillämpas stöder studenterna i att upprätthålla och utveckla sina kunskaper i båda arbetsspråken. Vidare gäller det att utreda om studenterna upplever att tvåspråkighet som en egenskap hos studierna är relevant med tanke på översättaryrket. I avhandlingens teoretiska referensram redogörs för tvåspråkighet och översättarutbildning. Tvåspråkighet behandlas i första hand enligt den allmänna indelningen individuell tvåspråkighet och samhällelig tvåspråkighet. Även översättningsvetenskapliga synpunkter på begreppet blir synliga då förhållandet mellan tvåspråkighet och översättning diskuteras. Översättarutbildning behandlas utifrån de funktioner utbildningen har. Också översättarens kompetenser diskuteras med särskild fokus på språklig kompetens, eftersom en av översättarutbildningens viktigaste funktioner är att bidra till dessa kompetenser. I avhandlingen diskuteras också tvåspråkighet i kontexten av Helsingfors universitet med utgångspunkt i tre nivåer: läroämnesnivån, institutionsnivån och universitetsnivån. Syftet är att förankra tvåspråkighet i den verklighet som avhandlingen hänför sig till och ge en vidare uppfattning (utöver studenternas upplevelser) om hur tvåspråkighet (potentiellt) kommer till uttryck i studierna. Läroämnesnivån behandlas i första hand utifrån webbplatser med information om de fem läroämnen som undersökningen gäller, institutionsnivån utifrån verksamhetsplanerna för de två jämförda institutionerna samt universitetsnivån utifrån universitetets strategi och språkprinciper. Av de 25 enkätsvaren från studenter i engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning (s.k. EFRT-studenter) kan dras den slutsatsen att finskan är det språk som används mest inom dessa fyra läroämnen. De 13 enkätsvaren från studenter i svensk översättning (s.k. S-studenter) tyder å sin sida på att svenska används mest inom läroämnet. EFRT-studenterna verkar inte i lika hög grad som S-studenterna uppleva att studierna erbjuder en möjlighet att operera och kommunicera på båda arbetsspråken och därigenom utveckla och upprätthålla kunskaperna i språken. Såväl EFRT-studenterna som S-studenterna ser emellertid användningen av två språk som en viktig och ändamålsenlig egenskap hos studierna med tanke på översättaryrket. Enkätens svarsprocent är mycket låg, vilket har en inverkan på undersökningens reliabilitet. Undersökningen är dock i första hand kvalitativ och syftar till att ge en djupgående beskrivning och tolkning av översättarstudenters tankar och upplevelser. I synnerhet informanternas svar på de öppna frågorna ger en omfattande bild av deras tankar om och upplevelser av tvåspråkighet och språkpraxis i översättarstudierna.
-
(2007)Tutkielman tavoitteena on kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen analyysin avulla selvittää, millaisia poisjättöjä erityyppiset ohjelmat sisältävät. Tutkimusmateriaalina on lastenohjelma (Sune och hans värld), dokumentti (Yrke: kung) ja keskusteluohjelma (Bettina S) sekä niiden suomenkieliset tekstitykset. Jokaisesta ohjelmasta on analysoitu 15 minuuttia. Poisjättöjen luokittelussa pohjana on Koljosen (1995, 1997 ja 1998) luokittelu, joka koostuu kolmesta pääluokasta ja useasta alaluokasta. Kolme pääluokkaa ovat fakultatiiviset lauseenjäsenet (fakultativa satsdelar), puhekieliset piirteet (talspråkliga drag) ja informatiiviset osaset (informativa fragment). Hypoteeseja tutkielmassa on kaksi: suurin osa poisjätöistä on puhekielisyyksiä, mikä johtuu median vaihtumisesta puhutusta kirjoitettuun, ja informaatiota ei häviä, vaikka paljon on jätettävä pois aika- ja tilarajoitusten takia. Teoriaosassa käsitellään katsojan (tekstityksen vastaanottajan) tärkeää asemaa, poisjättöjen syitä ja poisjättöjä Koljosen luokittelun mukaisesti. Lisäksi teoriaosassa esitellään materiaalina olevat ohjelmatyypit, eli lastenohjelma, dokumentti ja puheohjelma. Analyysiosasta käy ilmi, että ohjelmat sisältävät melko erilaisia poisjättöjä. Tämä johtuu siitä, että lastenohjelmassa dialogi perustuu käsikirjoitukseen, kun taas dokumentissa ja keskusteluohjelmassa puhe on vapaata. Dokumentti on tyypillinen esimerkki monologista, eikä sisällä dialogille tyypillisiä piirteitä, kuten dialogipartikkeleita tai tervehdyksiä. Analyysistä käy myös ilmi, että valinnaisia lauseenjäseniä on jätetty eniten pois. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että poisjätettyjen konjunktioiden määrä on suuri. Koljonen ei ole luokitellut konjunktioita tutkimuksissaan. Konjunktiot voitaisiin laskea myös diskurssipartikkeleihin (puhekielisiin piirteisiin), koska niillä on selvästi puhetta ohjaileva funktio, jolloin ensimmäinen hypoteeseista osoittautuisi todeksi. Puhekielisten piirteiden määrä vaihtelee ohjelmatyypistä riippuen. Dokumentti sisältää paljon toistoa, joka voidaan jättää pois. Keskusteluohjelmassa on puolestaan paljon poisjätettyjä dialogipartikkeleita, jotka toimivat vastauksena kysymykseen tai lyhyinä kommentteina. Lastenohjelmassa poisjättöjen jakauma on tasaisin: mikään ryhmä ei prosentuaalisesti erotu joukosta. Poisjätettyjen informaatiota sisältävien osasten määrä ei myöskään ole merkittävä. Analyysin perusteella voidaankin sanoa, että kummatkin hypoteesit osoittautuivat todeksi.
-
(2016)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kirosanojen kääntämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirosanojen karkeus ja semanttinen sisältö muuttuvat käännöksissä. Tämä tehdään vertailemalla kirosanoja ja niiden piirteitä Håkan Nesserin kirjassa Fallet G (2003, 499 s.), sen suomennoksessa Tapaus G – murha menneisyydestä (2009, 495 s., kääntänyt Saara Villa) sekä englanninkielisessä käännöksessä The G File (2014, 602 s., kääntänyt Laurie Thompson). Tutkielman hypoteesi on, että kirosanojen karkeus lievenee käännöksissä, ja se perustuu Gideon Touryn lisääntyvän standardisaation lakiin (1995), jonka mukaan käännöksillä on taipumus olla yksinkertaisempia ja tyyliltään lähtötekstiä standardinmukaisempia. Kirosanojen määrittelyyn on käytetty mm. Ljungin, Anderssonin, Stroh-Wollinin sekä Lindströmin tutkimuksia. Tutkielman metodi on semanttis-pragmaattinen. Tutkielma on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta se sisältää myös kvantitatiivisia piirteitä. Menetelmä sisältää semanttisen komponenttianalyysin tutkittavan aineiston kirosanoista sekä pragmaattisen analyysin, joka on kontekstualisoitu katsaus hieman pidempiin tekstiotteisiin, joissa kirosanoja esiintyy. Komponenttianalyysin tarkoituksena on tarkastella lähemmin, millaisia piirteitä kirosanoilla on niin alkuperäisteoksessa kuin käännöksissä sekä vertailla näitä tuloksia keskenään. Pragmaattisen analyysin tarkoitus on havainnollistaa, millaisissa asiayhteyksissä kirosanojen semanttinen sisältö tai tyylivivahde muuttuu tai säilyy. Kvantitatiivisen osuuden tarkoituksena on selvittää, missä määrin kirosanoja häviää tai lisääntyy sekä lievenee tai voimistuu käännöksissä. Analyysissä tarkastellaan tapauksia, joissa kirosanat on käännetty lievempinä kuin alkuperäisteoksissa tai jätetty kokonaan kääntämättä. Lisäksi tarkastellaan tapauksia, joissa kääntäjä on lisännyt kirosanoja käännökseen. Komponenttianalyysiä varten kirosanoille on haettu merkityskomponentteja sanakirjamääritelmien avulla. Analyysissä on 17 merkityskomponenttia, joilla kuvataan kirosanan semanttisia piirteitä, teemaa ja merkitystä sekä kolme tyylikomponenttia, jotka kuvaavat kirosanan karkeutta: lievä, keskikarkea ja karkea. Analyysissä käy ilmi, että teoksen suomennoksessa on 25 kirosanaa vähemmän ja englanninkielisessä käännöksessä 42 kirosanaa vähemmän kuin alkuperäisteoksessa, jossa on 466 kirosanaesiintymää. Tulokset osoittavat, että alkuperäisteoksen ja käännösten kirosanojen teemat ja voimakkuusasteet eroavat toisistaan. Ruotsinkielisessä materiaalissa keskikarkeita kirosanoja on 86 %, mutta esimerkiksi suomenkielisessä materiaalissa näitä on 47 %. Toisaalta käännöksissä on alkuperäisteosta enemmän karkeita kirosanoja. Lisäksi englanninkielisessä teoksessa on eniten erilaisia kirosanoja. Tutkimusta voitaisiin syventää tekemällä ensin kokonaisvaltaisempi analyysi kirosanan määritelmästä sekä yksittäisten kirosanojen sisällöistä. Karkeusasteiden, eli tyylikomponenttien antamiseen vaadittaisiin syvällisempää kirosanatutkimusta.
Now showing items 1-12 of 12