Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Rysk översättning"

Sort by: Order: Results:

  • Nikiforov, Maksim (2020)
    file:///C:/Users/Maksim/Downloads/Lomake_kypsyysnayte.pdf
  • Tolvanen, Marina (2016)
    Asioimistulkin ammattitutkinnon (ASTA) näyttötutkintotilaisuudessa arvioidaan asioimistulkin toimintavalmiudet, työkielten hallinta ja tulkkaustaito. Yksi työkielten hallinta -tutkinnonosan arvioinnin kohteista on tulkattavien aihepiirien käsitteiden ja termien sekä alalla käytettävän fraseologian hallinta eli alan erikoiskielen tuntemus. Osaamisensa tutkinnon suorittaja osoittaa tekemällä annetuista aihepiireistä kaksi sanastotehtävää, joista toinen on A-työkielestä B-työkieleen ja toinen B-työkielestä A-työkieleen. Asioimistulkin ammattitutkinnon järjestäjät ovat pyrkineet siihen, että näyttötutkinnossa käytettävät sanastotehtävät ovat yhdenmukaisia ja kaikille tutkinnon suorittajille samanlaisia. Sanastotehtävien laadinnasta ovat vastanneet eri kielten tulkit ja kääntäjät ASTA-hankkeen puitteissa. Sanastotehtävien laatimisessa on tullut ilmi, että termien poiminta annettuun aiheeseen liittyvästä erikoisalan tekstistä siten, että termeille löytyy toisesta työkielestä vastine tai tarkka selitys, on ollut haasteellista. Laadintaprosessin haasteet ovat nostaneet esiin seuraavia kysymyksiä: minkä tyyppisiä termejä asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävissä on, kuinka suuri osa tutkinnon suorittajien vastauksissa on keinotekoisia vastineita ja onko niissä variaatiota sekä osaavatko tutkinnon suorittajat käyttää kontekstitietoa hyväkseen vastineen valinnassa. Tässä tutkimustyössä analysoin sanastotehtäviä, joita käytettiin asioimistulkin ammattitutkinnossa Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa vuosina 2011–2013. Tutkinnon suorittajien vastineita ja pisteytystä tarkastelen esittämieni kriteerien mukaan, jotka pohjautuvat suurilta osin ASTAn perusteissa esitettyihin arviointikriteereihin. Yleisessä terminologiassa termillä tarkoitetaan jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävää kielellistä ilmausta ja termejä luokitellaan niiden kielellisen rakenteen mukaan eri termityyppeihin, kuten yhdistämättömiin termeihin, johdostermeihin, yhdyssanatermeihin, sanaliittotermeihin ja lyhenteisiin. Analysoimani asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävät ovat monipuolisia, sillä ne sisältävät erityyppisiä termejä ja ilmauksia. Tutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, etteivät kaikki termit vastaa niille sanastotehtävien laatimisohjeissa asetettuja kriteerejä. Sanastolistoista löytyy synonyymejä tai monimerkityksisiä termejä. Tulkattavassa tekstissä termille on löydettävä oma käännösratkaisu eli vastine. Vastineiden analyysissa olen käyttänyt Vehmas-Lehdon (2010) luokittelua luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaiset vastineet vastaavat lähtökielisen termin käsitettä kokonaan tai osittain ja ovat vastinekieleen vakiintuneita termejä (tuhkarokko ja ven. корь). Tutkimuksessa on ilmennyt, että konteksti voi vaikuttaa vastineen valintaan. Kun lähtökieliselle termille puuttuu vastine vastinekielestä, silloin luodaan keinotekoisia vastineita (isyysraha tai ven. материнский капитал 'äitiyspääoma, äitiysavustus'). Tulkin työn kannalta omaan ryhmään voidaan eritellä tilannevastaavuutta edustavia termejä eli tilannevastineita, jotka heijastavat lähde- ja kohdekielisten käsitteiden erilaisuutta. Tutkinnon suorittajien vastaukset osoittavat, että kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisille termille keinotekoinen vastine on luontaista yleisempi. Tässä tutkimustyössä esitettyjä termien ja vastineiden analyysikriteerejä on mahdollista soveltaa esimerkiksi tulevien sanastotehtävien laadintaan tai arviointiin ja liitteessä 2 olevaa sanastoa tulkkaukseen valmistautumiseen.
  • Linnberg, Janica (2018)
    Tämä tutkielma käsittelee henkilönnimien funktioita ja niiden välittymistä käännöksissä. Aineistoni muodostaa Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut ja sen kolme suomennosta vuosilta 1882, 1939 ja 1970. Tutkimuksessa vertaan alkutekstin ja suomennosten henkilönnimien funktioita ja pyrin selvittämään kuinka paljon funktioita välittyy käännöksiin ja kuinka paljon jää välittymättä. Analysoin myös suomentajien käännösratkaisuja ja -strategioita sekä niiden valinnan vaikutusta funktioiden välittymiseen kohdetekstiin. Alkuhypoteesina on, että käännöksissä suurin osa nimistä on lainattu, minkä vuoksi kohdetekstin lukijat menettävät paljon tärkeää informaatiota, joka piilee nimissä, eivätkä käännökset aukea lukijoille samalla tavalla kuin lähtöteksti. Tarkastelen nimien funktioita kirjallisuudessa, niiden kääntämisen teoriaa sekä venäläisen nimistön kääntämisen ongelmia muun muassa Vehmas-Thesslundin (2015) sekä Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin (2008) tutkimusten pohjalta. Lisäksi tarkastelen henkilönnimien käännösratkaisuja, joiden luokitteluun käytän Van Coillien (2006) käännöskeinoluokittelua. Tätä tutkimusta varten myös jaan käännöskeinot kotouttaviin ja vieraannuttaviin nojaten Van Poucken (2012) kotouttamisen ja vieraannuttamisen luokitteluun. Analyysistani paljastuu, että kääntäjien tekemillä käännösratkaisuilla on suuri vaikutus funktioiden välittymiseen. Tutkimuksen tulokset myös osoittavat, että kotouttava käännösstrategia välittää funktioita huomattavasti paremmin kuin vieraannuttava. Funktioiden analyysista käy ilmi, että yleisesti ottaen kahdessa vanhimmassa käännöksessä välittyy vain alle puolet henkilönnimien funktioista. Uusimmassa käännöksessä tilanne on hieman parempi, sillä suurin osa alkutekstin funktioista välittyy käännöksen lukijalle. Tulos kuitenkin vaihtelee eri nimiryhmien välillä, joten voidaan todeta, että hypoteesini ei päde käännösten kaikkien nimiryhmien kohdalla.
  • von Creutlein, Alma (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään lukion B3-venäjän (lyhyen venäjän) oppikirjoissa esiintyviin käännöstehtäviin. Oppikirjatutkimus käännöstieteen kannalta on jäänyt Suomessa melko vähäiselle huomiolle, vaikka oppikirjat ovatkin tärkeä osa vieraan kielen lukio-opetusta. Tutkielma sijoittuu käännöstieteen ja kasvatustieteen teoreettiseen viitekehykseen. Kääntämisen teoriaosuudessa tehdään katsaus siihen, millä tavoin kääntäminen on eri aikakausina nähty ja miten kääntämisen painotukset ovat muuttuneet lähtötekstin ihannoinnista kohti vastaanottajan tarpeiden huomioimista. Kasvatustieteen kentältä tutkimuksessa esitellään kielioppi-käännösmenetelmä, jonka periaatteiden mukaisesti vieraan kielen opetuksessa ja opiskelussa hyödynnetään runsaasti kääntämistä. Menetelmä ei kuitenkaan edistä viestinnällisen kielitaidon kehittymistä tai painota viestinnän tärkeyttä. Tutkielmassa esitellään erikseen oppikirja tutkimusmateriaalina. Oppikirjojen sisältöä ohjailee pitkälti Lukion opetussuunnitelman perusteet, jossa määritellään lukion oppimäärän tavoitteet kullekin oppiaineelle. Oppikirjoilla on keskeisimpänä oppimateriaalien lähteenä suuri rooli tavoitteiden täyttymisessä. Aineistona tutkielmassa käytetään kahta lyhyen venäjän oppikirjasarjaa: Možno! ja Kafe Piter. Kumpikin kirjasarja koostuu kolmesta osasta, joista jokainen on kohdistettu kutakin lukion opiskeluvuotta kohti. Aineistoon kerättiin kaikista kuudesta kirjasta käännöstehtävät, jotka analysoitiin kuuden tehtävätyypin perusteella. Tässä tutkimuksessa tarkoitan käännöstehtävällä sellaista tehtävää, jonka tehtävänannossa pyydetään jollain tavalla ilmaisemaan haluttu viesti toisella kielellä. Analyysissa käytetyt tehtävätyypit ovat yksittäiset sanat, muutaman sanan fraasit, käännöslauseet, sanaruudukko, tunnistamistehtävä ja täydennystehtävä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan paitsi käännöstehtävien osuus kaikista kirjojen tehtävistä, myös käännöstehtävissä käytetty kielisuunta. Tutkimuksen tuloksista selviää, että kummassakin tutkimusmateriaalina käytetyssä B3-venäjän oppikirjasarjassa esiintyy tehtävätyyppien mukaisia käännöstehtäviä. Käännöstehtävien kokonaisosuus kaikista tehtävistä vaihtelee tutkimusaineistona käytettyjen kirjasarjojen välillä: Možno! -sarjan kirjoissa 36 prosenttia kaikista tehtävistä on tutkielman määritelmän mukaisia käännöstehtäviä, Kafe Piter -sarjassa vastaava osuus on 18 prosenttia. Kielisuuntien tarkastelu osoittaa, että oppikirjojen käännöstehtävissä opiskelijoiden halutaan kääntävän useammin äidinkielestä vieraaseen kieleen päin. Käännöstehtävien funktio oppikirjoissa näyttää olevan pääasiassa uuden sanaston, kieliopin ja rakenteiden opettelu ja kertaaminen. Oppikirjojen käännöstehtävät eivät sellaisenaan tarjoa opiskelijoille valmiuksia viestintään, ja ne myös pysyttelevät sisällöllisesti kielioppi-käännösmenetelmän tasolla.
  • Saarilahti, Elina (2016)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kääntäminen ulkomaanuutisprosessissa sekä Ukrainan vallanvaihdosta 2014 kertovien uutisten narratiivit suomalaisessa ja venäläisessä uutismediassa. Pyrin selvittämään, millä tavoin kääntäminen näkyy uutisprosessissa, onko sillä vaikutusta uutisnarratiivien eroavaisuuksiin suomalaisessa ja venäläisessä mediassa ja millä tavoin narratiivit eroavat toisistaan. Työn alussa esittelen työn teoreettisen perustan: uutisprosessia ja välikielen kautta kääntämistä hahmottavan portinvartijamallin, näkökulman rajaamisen välineenä toimivan kehystämisen sekä narratiivisuuden teoriaa. Sen jälkeen analysoin aineiston ensin kehysten kautta sen lähteiden, julkaisuosion ja nimitysten mukaan päätyen lopulta narratiivien vertailuun. Keräsin tutkimusaineiston verkosta ajallisten ja temaattisten kriteerien mukaan. Tutkimusaineistona oli kahdeksan päivän aikana helmikussa 2014 kahdessa suomalaisessa ja kahdessa venäläisessä uutismediassa julkaistut verkkouutiset, jotka käsittelivät Ukrainan vallanvaihtoa. Julkaisijat ovat suomalaiset Helsingin Sanomat ja Yleisradion uutiset sekä venäläiset Rossijskaja Gazeta ja Lenta.ru -uutissivusto. Analysoin uutisten kehyksiä toiminnan ja toimijoiden nimitysten kautta tutkien sitä, millä nimityksillä vallanvaihtoa, presidentin erottamista sekä mielenosoittajia ja muita ryhmittymiä kutsuttiin. Vertailin tästä syntyviä kehyksiä julkaisijoittain sekä kehyksistä muodostuvia narratiiveja. Tutkimus toi ilmi eroavaisuuksia suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden lähteiden käytössä, ulkomaanuutisten kääntämisessä sekä uutisten kehystämisessä ja narratiiveissa niin yksittäisten julkaisijoiden kesken kuin myös suomalaisten ja venäläisten julkaisijoiden kesken. Siinä missä suomalaiset julkaisijat käänsivät uutistoimistojen välittämän materiaalin useimmiten englannista suomeen, käyttivät venäläiset julkaisijat enimmäkseen venäjänkielisiä uutistoimistoja, jolloin niiden ei tarvinnut kääntää materiaalia. Sekä suomalaisissa että venäläisissä uutisissa käännettyä tekstiä sisältäneet uutiset olivat nimityksiltään neutraalimpia. Enemmän kääntämätöntä materiaalia sisältävät uutiset sisälsivät myös enemmän tulkitsevaa nimeämistä. Kaikkein värittyneimpiä nimityksiä käytti Rossijskaja Gazeta, joka käytti lähteinä ainoastaan venäjänkielistä materiaalia. Tämän tutkimuksen tulosten valossa kääntäminen voi vaikuttaa ulkomaanuutisten narratiiveihin.
  • Raikas, Terhi (2018)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kiellettyjen kirjojen kääntämistä ja sensuuria Neuvostoliitossa ja suomettumisen aikakauden Suomessa. Sensuurikysymyksistä olen kuitenkin ottanut huomioon ainoastaan poliittisista syistä sensuroidut teokset jättäen täten esimerkiksi uskonnon tai seksin varjolla sensuroidut teokset käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkkiteoksinani käytän George Orwellin kirjoja Vuonna 1984 ja Eläintenvallankumous Neuvostoliiton osalta. Suomettuneessa Suomessa kielletystä käännöskirjasta työssäni on esimerkkinä Aleksandr Solženitsynin teosta Vankileirien saaristo. Tutkielmani tutkimusmetodina ovat käännösnormit, jotka olen jakanut ennakko- ja toimintanormeihin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yhdistelmä käännöshistoriaa ja kääntämisen sosiologiaa. Neuvostoliitossa useat eri valtion viranomaiset (Glavlit, Tšeka ja Kominolit) pyrkivät toiminnallaan sensuroimaan kirjoja. Näistä huolimatta kielletyiksi luokiteltuja ja muita ulkomaisia teoksia saattoi lukea useaa eri kautta. Sallittuja väyliä olivat eri kirjallisuuslehdet ja kirjastojen erityisosastot, joita olivat oikeutettuja käyttämään ainoastaan tarkoin valitut henkilöt. Lisäksi kielletyt kirjat levisivät tamizdat- ja samizdat-painoksina, eli teoksina, jotka oli joko painettu ulkomailla tai kirjoitettu tai kopioitu käsin ja täten annettu luettavaksi eteenpäin. Neuvostoliiton rikoslainsäädännön nojalla kuitenkin tällaisen painoksen lukemisesta saatettiin tuomita vankeuteen tai karkotukseen. Molemmat Orwellin teokset levisivät Neuvostoliitossa laittomina painoksina, sillä Orwell osallistui osaltaan aikakautensa informaatiosodankäyntiin ja pyrki tietoisesti levittämään teoksiaan Itä-Euroopan valtioiden alueella. Neuvostopolitiikan vaikutus tuntui myös Suomen julkaisupolitiikassa. Vuonna 1974 silloinen valtiojohto ilmaisi Tammen kustantamolle, ettei sen suunnitelma julkaista kiistelty Aleksandr Solženitsynin teos Vankileirien saaristo olisi suotavaa Suomen ulkopolitiikan kannalta, ja näin ollen Tammi päätyikin teoksen poistamaan julkaisuluettelostaan. Vankileirien saaristo oli joutunut neuvostohallinnon silmätikuksi kirjailijan voitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Suomessa teos julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1974 ja suomeksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Neuvostoliiton hajoamisen ja suomettumisen aikakauden päättymisen jälkeen suomalainen käännös- ja kustannuspolitiikka on voinut toimia vapaasti välittämättä ulkopoliittisista vaatimuksista. Venäjällä sensuuri on nykyisin myös paljon vähäisempää kuin Neuvostoliiton aikaan, vaikka sitä kuitenkin maassa edelleen esiintyy. Esimerkkinä mainittakoon, kuinka Kaunotar ja hirviö -elokuvalle asetettiin 16 vuoden ikäraja yhden elokuvassa esiintyvän homoseksuaalisen hahmon vuoksi.
  • Pekander, Heidi (2016)
    Tarkastelen tutkielmassani kyberturvallisuusalan käsitteitä terminologisen käsiteanalyysin avulla. Tutkielman tavoite on laatia käsitteellinen katsaus kyberturvallisuuden keskeisimmistä käsitteistä ja kuvata olemassa olevaa kyberturvallisuusalan käsitteistöä. Tutkielman lähtökielenä on suomi ja tutkimuksen lähtökohdaksi on valittu Suomen kyberturvallisuusstrategiassa 2013 määritellyt käsitteet. Kyberturvallisuus on uusi tietoturvallisuutta sivuava erikoisala, jonka käsitteistö ei ole vielä vakiintunutta. Aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään suomenkielistä kyberturvallisuussanastoa. Myöskään kyberturvallisuusalan suomi–venäjä-sanastoa ei ole julkaistu. Tutkielma on käsitelähtöinen ja siinä noudatetaan terminologisen sanastotyön yleisiä periaatteita ja menetelmiä. Käsiteanalyysin avulla selvitetään käsitteiden sisältö, käsitteiden väliset suhteet ja etsitään suomenkielisille käsitteille venäjänkieliset vastineet. Työssä noudatetaan systemaattisen ja deskriptiivisen sanastotyön periaatteita. Tämän tutkimuksen aineisto on rajattu koskemaan Suomen ja Venäjän viranomaisten laatimia, julkisesti saatavilla olevia, vuoteen 2015 mennessä ilmestyneitä asiakirjoja. Lisäksi aineistoon kuuluu standardeja, lakeja ja terminologisia sanastoja. Tutkimuksessa on myös laajasti hyödynnetty suomalaisten ja kansainvälisten kyberturvallisuusalan asiantuntijoiden julkaisemia teoksia ja kirjoituksia. Kyberturvallisuusalan käsitteet ovat abstrakteja ja viittaavat usein laajoihin ilmiöihin. Kyberturvallisuus on tieteenalana suhteellisen nuori, käytössä olevat käsitteet ovat suurelta osin määrittelemättä ja niiden käytössä esiintyy horjuvuutta. Uusia käsitteitä muodostetaan englanninkielistä lähteistä suomen ja venäjän kielille. Käsitteitä määritellään kohdekielen käyttötarkoitukseen, jolloin niiden merkitys voi muuttua alkuperäisestä. Käsiteanalyysi paljasti venäläisen käsitteistön heijastavan venäläistä turvallisuusajattelua, joka poikkeaa länsimaisesta. Käsitteet informaatioturvallisuus ja kyberturvallisuus voidaan määritellä eri tavoin näkökulmasta ja käyttötarkoituksesta riippuen.
  • Uutela, Oona (2016)
    Tutkimuskohteina tässä työssä ovat naisten jalkineiden nimitykset suomen ja venäjän kielissä. Teoriataustana on uuden terminologisen tutkimustiedon ohella käytetty perinteistä sanastotyön teoriaa käsitejärjestelmistä, vastineista ja termeistä. Työ on diakroninen ja siinä yhdistyvät nimitysten alkuperä, kenkämuodin historia ja sitä kautta termistön muotoutuminen sellaiseksi, kuin se nykyään on. Aineistona tässä työssä käytetään vuoden 2011 vuosikertaa Venäjän Vogue-lehdestä. Menetelmänä on käsiteanalyysi, eli aineistosta kerättyjen kenkien nimitysten käsitepiirteitä analysoidaan ja käsitteet jaotellaan käsitekaavion avulla. Jalkineiden käsitepiirteiden vertailun avulla saadaan selville erikielisten käsitejärjestelmien väliset erot ja yhtäläisyydet. Käsitejärjestelmät ovat pääpiirteissään yhteneväiset, mutta erojakin löytyy, sillä sanasto on rakentunut suomessa ja venäjässä osittain toisistaan riippumattomasti. Kielten väliset erot käsitteiden määrittelyssä tuovat esiin myös kulttuurieroja. Erityisen tarkastelun kohteina ovat nykymuodin mukaisten naisten jalkineiden venäläiset nimitykset, joille ei löydy suoraa suomenkielistä vastinetta, sekä englannista suomeen ja venäjään lainatut sanat. Tämän työn sivutuotteena syntyneessä sanastossa ehdotetaan venäjänkielisille nimityksille vastineita määritelmineen. Muotiin liittyvä erikoissanasto muuttuu nopeasti ja monet lainasanat ja nimitysten sekalainen käyttö voivat haitata kahden eri kielen välistä kommunikaatiota. Tämä nimitysten käyttöä selkeyttävä sanasto soveltuu kääntäjien, sisäänostajien ja muiden muotialalla toimivien tahojen sekä tavallisen kuluttajan käyttöön. Sanaston yhteydessä havainnollistetaan suomenkielisten ja venäjänkielisten nimitysten eroja ja yhtäläisyyksiä ja pohditaan erilaisten vastineiden muodostusta, synonyymejä ja polysemiaa.
  • Boikova, Uljana (2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin maallikkotulkkausta keskittyen erityisesti lasten toimintaan maallikkotulkkeina sekä tarkastelen lapsitulkkien kokemuksia tulkkaustilanteista. Työni sijoittuu translatorisen toiminnan teoreettiseen viitekehykseen, jossa tarkastelen ammatillisen tulkkauksen ja maallikkotulkkauksen eroja sekä lasten roolia tulkkeina ja kielenvälittäjinä. Menetelmäni on kirjallisuuskatsaus ja toteuttamani kysely, ja analyysissa peilaan kyselyyn vastanneiden kokemuksia lapsitulkkina toimimisesta kirjallisuuskatsauksessa esiin tulleisiin aiempien tutkimusten tuloksiin. Työn tavoitteena oli tutkia, mitä lapsitulkeista tiedetään aiempien tutkimusten perusteella ja selvittää kyselyn avulla, miten nämä asiat näkyvät käytännössä. Suomessa tulkin ammattinimike ei ole suojattu, joten kyseistä toimintaa voi harjoittaa kuka vaan ja myös lapset toimivat toisinaan tulkkeina, useimmiten perheelleen tai muille tutuille. Perheen muuttaessa uuteen kotimaahan lapsi omaksuu usein kielen vanhempiaan nopeammin ja näin toisinaan tilanteen pakosta lapsi toimii vanhemmilleen tulkkina. Suomessa lapsitulkkeja on tutkittu melko vähän, muualla maailmassa lapsen roolista tulkkina tiedetään enemmän. Translatorinen toiminta kattaa sekä kirjallisen kääntämisen että suullisen kääntämisen eli tulkkauksen. Tulkkauksen tutkimuksessa translatorinen toiminta kattaa sekä ammatillisen että ei-ammatillisen tulkkauksen, jota maallikkotulkkaus edustaa. (Kolehmainen & Koskinen & Riionheimo 2015: 372–375.) Työssä raotan myös tulkkauksen ammatillista puolta ja asioimistulkkien ammattivaatimuksia, mutta pääosin keskityn ei-ammatilliseen puoleen. Kyselyn avulla selvitin alle 13-vuotiaana Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten lasten tulkkausta, ja aineiston analyysin tarkoituksena oli selvittää, miten paljon venäjänkielisten maahanmuuttajaperheiden lapset ovat lapsena tulkanneet, mitä tuntemuksia heillä oli lapsena tulkkaamisesta ja missä sekä kenelle he ovat lapsena tulkanneet. Lisäksi halusin tietää vastaajien omia ajatuksia lapsitulkki-ilmiöstä. Tutkimukseni taustaoletuksena oli, että lapsi, jonka vanhemmista ainakin toisen äidinkieli on venäjä, on toiminut tulkkina vanhemmalleen Suomessa. Vastaajina oli viisi aikuista. Vastaajiksi valitsin henkilöitä, joilla ainakin toisen vanhemman äidinkieli on venäjä. Kielipariksi rajasin suomi–venäjä. Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty muun muassa lasten roolia sotatulkkeina tai kielenvälittäjinä (Kujamäki & Paloposki 2015), sekä lasten toimintaa tulkkeina terveydenhuollossa ja vanhemmilleen (ks. esim. Russell & Morales & Ravert 2015; Pilke & Kolehmainen & Penttilä 2015). Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapset toimivat tulkkeina hyvin erilaisissa tilanteissa: kotioloissa, vanhempainilloissa, juridisissa asioissa jne. Lasten käyttämät tulkkaustekniikat olivat osittain samoja kuin ammattilaisten, sillä lapset käyttivät esimerkiksi prima vistaa, tiivistämistä ja parafraaseja. Tämän kyselyn vastaajat kertoivat tulkanneensa lapsena esimerkiksi KELAlla, poliisilla, sosiaalitoimistossa ja koulussa ja tulkkaustekniikoista käyttäneensä ainakin prima vistaa. Kyselystä saadut vastaukset olivat siis hyvin samanlaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa, sillä vastaajat olivat tulkanneet samanlaisissa paikoissa ja käyttäneet samoja tulkkaustekniikoita kuin aiemmissa tutkimuksissa oli tullut ilmi. Huomattavana erona lienee se, että aiemmat tutkimukset ovat painottaneet hieman enemmän lasten vähintään neutraalia suhtautumista tulkkaamiseen, kun taas tämän kyselyn vastaajien vastauksissa on laajasti havaittavissa myös negatiivista suhtautumista lapsena tulkkaamiseen.
  • Mäkinen, Saija (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Opinnäytetyöni on terminologinen sanastotyö, jossa sovellan käsiteanalyysia sanastotyön menetelmänä. Opinnäytetyö käsittelee Maahantulolupia sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmista tarkasteltuna. Tavoitteenani oli laatia maahantulolupakäsitteitä koskeva sanasto ja tarkastella termien käytettävyyttä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt julkista auktorisoitua aineistoa, sopimus- ja lakitekstejä, joita viisumivirkailija joutuu päivittäisessä työssään soveltamaan ja tulkitsemaan: EU:n viisumisäännöstöä sekä Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välistä sopimusta Euroopan unionin ja Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta. Yleiskielisyydestään huolimatta maahantuloasiat ovat oma erikoisalansa. Käytännön työssäni maahantuloasioiden parissa olen huomannut, että varsinkin alussa uuden virkailijan perehtyessä aiheeseen kaksikielisestä terminologisesta sanastosta vastinepareineen saattaisi olla apua. Lisäksi joillakin maahantulotermeillä on venäjän kielessä useita, lähes synonyymisia vastineita, eikä virkailijan ole välttämättä yksinkertaista päättää, mikä niistä olisi sopivin vaihtoehto. Tämän vuoksi tarkastelen joitakin valitsemiani käsitteitä myös käytettävyyden näkökulmasta. Terminologisen käsiteanalyysin avulla pyrin selvittämään maahantulolupia koskevan tärkeimmän käsitteistön venäjänkieliset vastineet. Sanaston lähdekieli on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman alussa perehdytään lyhyesti terminologisen sanastotyön teoriaan. Analyysiosuudessa tarkastellaan jokaista valittua käsitettä erikseen. Suuri osa termeistä on yleiskielisiä ja niiden yleiskielinen merkitys on kaikille ymmärrettävä, mutta kun ne nimeävät hallinnon erikoisalan käsitteitä, ne vaativat tarkempaa tarkastelua terminologisen sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmasta. Olen työssäni noudattanut sanastotyön periaatteita ja niissä esitettyä työjärjestystä: lähdeaineistojen valinnan jälkeen valitsin termiehdokkaat, joista etenin termi-inventaarion avulla käsitenalyysiin ja määritelmien kirjoittamiseen käsitejärjestelmien avulla. Lopuksi etsin termeille venäjänkieliset vastineet. Analyysissa lähdin liikkeelle käsitteestä maahantulolupa ja sen alakäsitteitä oleskelulupa ja viisumi. Tarkastellessani maahantulolupia käsitepiirteiden avulla, huomasin, että molemmissa maahantuloluvissa oleellista on matkan tai oleskelun tarkoitus ja kesto. Lisäksi voitiin erottaa matkan tai maahantuloluvan alueellinen rajaus. Analyysin kautta tuli esille, että lähdeteksteistä löytyvät määritelmät saattavat olla piilossa: määritelmien löytämiseksi laki- ja sopimusteksteistä on nähtävä erityistä vaivaa. Viisumivirkailijalle asiakirjat ja käsitteistö ovat tuttuja, sillä kokemuksen kautta hän on alan asiantuntija ja osaa etsiä oikean tiedon. Virkailijan näkökulmasta tulisikin arvioida erityisesti venäjänkielisen vastineen valinnan ongelmaa. Monilla käsitteillä on useita synonyymisia vastineita, joista pitäisi valita suositeltavat vastineet. Tämä parantaisi viestin perille menoa ja edistäisi vähitellen myös käsitteiden johdonmukaista käyttöä. Tarkasteltaessa tutkielman tuloksena syntynyttä sanastoa asiakkaan näkökulmasta, on otettava huomioon, että asiakas voi edustaa mitä tahansa ryhmää tai yhteiskuntaluokkaa eikä välttämättä osaa hakeutua oikean tiedon äärelle. Erilaiset internetin keskustelupalstat tai muut epäviralliset lähteet voivat näin ollen huonontaa ja jopa haitata asiakkaan asemaa: jos käsite on määritelty epävirallisissa yhteyksissä huolimattomasti vailla asiantuntijuutta voi epätarkka tai jopa virheellinen informaatio pahimmillaan vaikeuttaa asiakkaan maahantulolupaprosessia. Sanastoa laadittaessa, tulisikin ottaa huomioon asiakkaan tarpeet hyödyntämällä määritelmien laatimisessa käytettävyyden kriteereitä: mielikuvaa käsitteen sisällöstä, sekoittumisen vaaraa käsitteen ja sen vieruskäsitteiden välillä sekä kielellistä käytettävyyttä. Termien kielellistä käytettävyyttä arvioitaessa ja kaksikielistä sanastoa laadittaessa tulee niin ikään pyrkiä huomioimaan kohderyhmän heterogeenisyys ja määritelmien kielen tulee säilyä yleiskielisenä. Termien käytön yhdenmukaistaminen on ensiarvoisen tärkeää sekä vastaanottajan (viisuminhakija) että virkailijan näkökulmasta. Yhdenmukainen viestintä ja termivalinta edesauttavat ymmärtämistä ja palvelevat näin ollen yhteisiä tarkoitusperiä: mahdollisimman hyvää asiakaspalvelua ja lain ja asetusten mukaista päätöksentekoa.
  • Tchitcherin, Mihail (2020)
    Tämä tutkimus käsittelee Ylen suomenkielisten uutisten kääntämistä venäjäksi. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa kääntäjän mahdollista vallankäyttöä portinvartijana suomalaisessa mediassa. Tutkimuksen avulla pyrin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: Mitä käännöskeinoja kääntäjät ovat käyttäneet? Miten käännöskeinojen käyttö on muuttanut lähdetekstin ja kohdetekstin vastaavuutta? Näiden kysymysten pohjalta pohdin kääntäjän roolia portinvartijana ja venäjänkielisen uutissisällön merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat uutisten kääntäminen eli journalistinen kääntäminen sekä vallan käsite käännöstieteessä. Merkittävän teoriataustan muodostaa myös ns. portinvartijateoria, joka on olennainen osa journalistista kääntämistä ja kuvaa käännöstä tekevän toimittajan roolia uutistuotannossa. Tutkimuksessani vertailen suomenkielisiä ja venäjänkielisiä uutisia, ja tutkin minkälaisia sisältöjä välittyy käännösten kohdeyleisölle kääntäjän valitsemilla käännöskeinoilla. Vertailevalla tutkimusotteella ja sisällönanalyysin keinoin selvitin, minkälaisia eroavaisuuksia uutistekstin kääntäjän tekemät ratkaisut aiheuttivat lähtötekstin ja käännöksen välille. Tutkimuksesta nousi kaksi tärkeätä havaintoa. Journalistisen kääntämisen prosessit läpikäynyt teksti oli sisällöltään vähemmän informatiivista, yksinkertaisempaa ja lähtötekstin ilmaisuun verrattuna laimeampaa. Toinen tärkeä havainto on, että kääntäjällä on valtaa päättää, mitkä aiheet ja millaisilla näkökulmilla nousevat esille ja mitkä aiheet puolestaan jäävät unholaan. Sen myötä kääntäjä on valtaa päättää, mistä aiheista lukijoilla on yleensäkään mielipiteitä. Tämä tukee ajatusta siitä, että missä tahansa toimessa, jossa julkaistaan tietoa, julkaisijalla on vaikutusvaltaa suhteessa tiedon vastaanottajiin.
  • Hakala, Tarja (2018)
    Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.
  • Pulkkinen, Eeva (2011)
    Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation yksiköiden nimitysten ja tärkeimpien ammattinimikkeiden venäjänkieliset vastineet. Yleensä terminologiset pro gradu -tutkielmat käsittelevät yleiskäsitteitä ja niitä vastaavia termejä. Omassa työssäni painotus on poikkeuksellisesti sellaisissa käsitteissä, jotka eivät ole puhtaita yleiskäsitteitä vaan joilla on rajatumpi, tiettyyn organisaatioon rajoittuva sisältö ja joita kielellisellä tasolla vastaavat termien sijasta joko erisnimet (luontopalvelujen yksiköiden nimitykset) tai nimikkeet (eri työtehtävien nimitykset, ammattinimikkeet). Terminologisen sanastotyön lähtökohtana on käsite ja käsiteanalyysi. Tutkielmani perustuu Metsähallituksen luonnonsuojeluorganisaation käsitteisiin ja niihin viittaaviin suomenkielisiin nimityksiin. Käsiteanalyysi tehdään tutkittavan aineiston lähde- ja vastinekielellä. Se perustuu käsitepiirteisiin ja käsitteiden välisiin suhteisiin sekä näiden suhteiden perusteella muodostuviin käsitejärjestelmiin, jotka jaetaan kolmeen perusmalliin: geneerinen, koostumussuhteinen ja funktiosuhteinen käsitejärjestelmä. Määritelmä on käsitteen kielellinen kuvaus. Se rajaa käsitteen antamalla tietoa sen sisällöstä ja alasta sekä suhteista muihin käsitteisiin. Viestintää varten tarvitaan käsitettä vastaava kielellinen ilmaus, nimitys. Nimitys voi olla termi, nimike tai erisnimi. Sanastotöissä nimikkeitä on käsitelty vain vähän, sillä terminologian asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä nimikkeen asemasta suhteessa termiin ja erisnimeen. Tutkielmassani käsittelen termiä, nimikettä ja erisnimeä nimityksen alalajina. Sanastotyössä nimikkeelle ei anneta määritelmää kuten termille, vaan ainoastaan kuvaus suhteessa ylempään käsitteeseen. Sanastotyössä vastineet jaetaan luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaisia vastineita ovat täydet vastineet ja lähivastineet eli osittaiset vastineet. Keinotekoista vastinetta tarvitaan, kun vastinekielessä ei ole lähdekielen käsitettä vastaavaa käsitettä. Keinotekoinen vastine voidaan muodostaa kääntämällä, lainaamalla, selittämällä tai liittämällä selitys suoraan käännökseen. Metsähallituksen luontopalveluyksiköiden ja ammattinimikkeiden venäjänkielisten vastineiden löytämistä hankaloitti se, että Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluorganisaatiot poikkeavat toisistaan huomattavasti ja käsitteiden vastaavuus vaihtelee. Nimikkeille on vaikea löytää täysiä vastineita, koska nimikkeen kuvaus sisältää viittauksia piirteisiin, jotka ovat eri maissa erilaisia. Eri maiden nimikkeistä puhuttaessa kyse on analogeista ja usein vain näennäisistä vastineista. Siksi tutkielmassa esittämäni vastineet ovat pääasiassa lähivastineita tai suoria käännöksiä. Metsähallituksella on paljon luonnonsuojeluyhteistyötä Venäjän kanssa. Tiedon välittämiseksi mahdollisimman tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti tarvitaan nimityksiä, jotka viittaavat kyseisen alan käsitteisiin systemaattisesti. Tutkielmaani toivat haasteita käsitejärjestelmien laatiminen, käsitteiden analysointi ja niiden välisten suhteiden selvittäminen sekä vastine-ehdokkaiden kerääminen ja karsiminen. Työn tuloksena syntyi käsiteanalyysin avulla koottu sanasto Metsähallituksen luontopalvelujen käyttöön.
  • Sojunen, Anna (2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisen käännöksen uusintapainoksia. Tavoitteena on selvittää, miten ja miksi yhden käännöksen eri painokset voivat erota toisistaan. Vastausta tähän etsitään tutkimalla sitä, millaisia korjauksia Samuli Suomalaisen vuonna 1876 kääntämään Aleksandr Puškinin Kapteenin tytär- romaanin suomennokseen on tehty sen myöhemmissä, toisiaan seuraavissa painoksissa (1910, 1922, 1949 ja 1990). Samalla tutkimuksessa selvitetään, millaiset korjaukset ovat kullekin painokselle tyypillisiä. Tutkimusaineisto on rajattu suomennosten ensimmäiseen lukuun. Tarkastelen tutkimuksessani teoreettisesta näkökulmasta kolmea osa-aluetta: käännöksen vanhenemiseen liittyviä käsityksiä, uusintapainoksia ja niihin liittyvää korjaustyöstä sekä suomen kirjakielen kehityksestä 1800–luvulla. Tutkimus pohjautuu erityisesti Outi Paloposken ja Kaisa Koskisen tekemiin havaintoihin uusintapainoksista. Tutkimusmetodina käytän vertailevaa menetelmää, jossa uudempaa painosta verrataan sitä edeltäneeseen painokseen rivi riviltä. Taulukkoon kirjatut korjaukset luokitellaan sisältönsä perusteella kategorioihin, ja lähempään tarkasteluun otetaan pääasiassa ainoastaan yli kolme korjausta sisältävät kategoriat. Määrälliseen tutkimusotteeseen yhdistyy laadullisuus, joka ilmenee pyrkimyksenä löytää selitys uusintapainoksiin tehdyille korjauksille. Ensimmäisen (1876) ja toisen (1910) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 58 korjausta. Korjausten luonne ilmentää suomen kirjakielen muuttumista ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, ja toiseen painokseen tehdyt korjaukset selittyvät pääasiassa kielen kehittymisellä. Toinen (1910) ja kolmas (1922) painos ovat keskenään identtisiä. Kolmannen (1922) ja neljännen (1949) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 229 korjausta. neljännen (1949) ja viidennen (1990) painoksen osalta 30 korjausta. Sekä kolmannen ja neljännen että neljännen ja viidennen painoksen väliset korjaukset selittyvät useammin korjaajan henkilökohtaisilla tyylillisillä valinnoilla kuin kielen kehityksellä. Tutkimustulokset vahvistavat Paloposken ja Koskisen näkemystä siitä, että eri painoksissa korjausperiaatteet voivat vaihdella ja että uusintapainos saattaa sisältää joko vain vähäisiä kielellisiä muutoksia tai suuren määrän mitä erilaisimpia korjauksia. Tutkimushavainnot innostavat selvittämään, mitä kääntäjän tyylille voi tapahtua uusintapainoksissa.
  • Tikka, Aleksandr (2019)
    Konsekutiivitulkkaus eli peräkkäistulkkaus asettaa haasteita tulkin muistitoiminnoille kuormittaen niitä tehokkaasti. Muistin tukena monet konsekutiivitulkit käyttävät työssään muistiinpanovälineitä. Kaikki eivät kuitenkaan muistiinpanoja käytä, ja osa tulkeista tulkkaa yksinomaan muistinvaraisesti. Tässä tutkielmassa tutkitaan muistiinpanojen vaikutusta konsekutiivimenetelmällä tuotettuihin tulkkeisiin. Tarkastelussa huomio kiinnittyy tulkkien käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärään, rakenteeseen ja esitystapaan. Tutkimusmenetelmänä oli kokeellinen tutkimus. Muistiinpanojen vaikutusta tulkkaussuoritukseen tarkasteltiin tulkkauskokeiden avulla. Tutkimuksen yhteydessä järjestettiin kaksi tulkkauskoetta, joihin osallistui kuusi konsekutiivitulkkia. Tutkimusmateriaalina toimi kaksi äänitettyä dialogia, joita kävivät viranomainen ja asiakas. Tulkkauskokeiden aikana koehenkilöt kuuntelivat molemmat materiaalit, joista toisen he tulkkasivat muistiinpanojen avulla ja toisen ainoastaan muistinsa varassa. Tulkit tulkkasivat molemmat materiaalit molempiin kieliparinsa suuntiin. Tulkattavat kielet olivat suomi ja venäjä. Koehenkilöiden tulkkaussuoritukset äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tulkatessaan muistiinpanojen avulla tulkit käyttävät vähemmän tulkkauspuheenvuoroja kuin tulkatessaan saman sisällön muistinvaraisesti. Aidossa muistinvaraisessa tulkkaustilanteessa suurempi määrä tulkkauspuheenvuoroja näyttäytynee suuremmalla määrällä puhujan keskeytyksiä tulkin toimesta. Muistiinpanoilla ja muistinvaraisesti tuotetut tulkkeet eroavat toisistaan myös mieteäänien ja miettimistaukojen lukumäärässä. Tulkatessaan muistiinpanoilla tulkki pitää vähemmän miettimistaukoja, mutta tuottaa enemmän mieteääniä. Pienempi määrä miettimistaukoja tekee tulkkauspuheenvuoroista rakenteeltaan eheämpiä ja lyhyempiä. Tutkimustulosten perusteella mieteäänet vaikuttavat olevan muistiinpanoista lukemisen lieveilmiö. Tulkin käyttämien tulkkauspuheenvuorojen lukumäärä, mieteäänet ja miettimistauot ovat kaikki merkittäviä löydöksiä, sillä aidossa tulkkaustilanteessa niillä on vaikutuksia molempien ensisijaisten puhujien kielelliseen käyttäytymiseen.
  • Kukushkina, Margarita (2017)
    Kalastus on ikivanha elinkeinomuoto, mutta nykyään se on myös suosittu harrastus niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Harrastuksen suosio on lisännyt kalastusmatkailua maidemme välillä ja tuonut esiin tarpeen luoda alan kauppaa ja yrittäjiä palveleva terminologinen sanasto. Kalastusvieheitä käsittelevän tutkielmani tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen. Tutkielmani aiheena on kaksikielisen sanaston laatiminen vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevista kalastusvieheistä. Lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä on venäjä. Sanastotyöni koostuu käsittestä viehe ja sen 23:sta alakäsitteestä sekä kuudesta kalastusalaa kuvaavasta käsitteestä. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa terminologian teoria. Kiinnostukseni kohteena on selvittää, kuinka käsiteanalyysin avulla tarkoitteesta päästään käsitteen kautta termiin ja sen vastineeseen. Käsiteanalyysin taustaksi kerron Suomen kalastuksen kehityksestä, kalastusmatkailun merkityksestä Suomelle ja Suomen kalastusviehemarkkinoista. Aineistona käsiteanalyysissä ja vastinetyössä käytän kymmeniä kalastusta käsitteleviä tietokirjoja sekä internetissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimusmenetelmänä on terminologinen käsiteanalyysi, jonka avulla selvitän käsitesuhteet suomen kielessä, laadin käsitteille määritelmät ja etsitän termit, joilla käsitteet ilmaistaan suomen ja venäjän kielessä. Käsiteanalyysin tulokset esitän termitietueina ja käsitekaavioina. Koska sanastotyö on rajattu koskemaan vain vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevia vieheitä, määrittelen ensin käsitteen vapaa-ajan kalastus, sen lähikäsitteet ja etsin niiden venäjänkieliset vastineet. Käsitteiden vakiintumattomuus on kalastusvieheitä käsittelevän sanastotyön suurin haaste. Useat asiantuntijat käyttävät aineistossa termejä viehe ja uistin sekaisin tai rinnakkain, vaikka ne nimeävät eri käsitteitä. Termien synonyymien ja puhekielisten varianttien runsaus oli yllättävää. Termit on useimmiten lainattu englannin kielestä, mutta termien ja käsitteiden liikettä on tapahtunut myös suomen ja venäjän kielen välillä. Suomessa myös kalastusalan harrastajat ovat päässeet vaikuttamaan kalastusalan termistöön. Sanastotyön tuloksena syntynyt kaksikielinen sanasto on tarkoitettu Suomen kalastusmatkailun parissa työskenteleville ja palvelee erinomaisesti kääntäjiä ja tulkkeja. Sanastoa voidaan laajentaa koskemaan kaikkia kalastusvälineitä ja kalastustapoja.
  • Hakanen, Anna-Maria (2020)
    Tutkielman aiheena on oikeustulkin toiminta rikosoikeudenkäynnissä. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa tuomioistuimessa tapahtuva tulkkaus vastaa oikeustulkkausta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa annettua kuvausta. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta ja tulkkauskäytäntöjä ja vertaan niitä oikeustulkkausta käsittelevässä kirjallisuudessa kuvattuihin ihanteisiin. Etnografisena tutkimusmenetelmänäni käytin ei-osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla oikeussaleissa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä havainnoimastani tulkatusta oikeudenkäynnistä ja niihin liittyvistä muistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017 ja 2019. Oikeudenkäynneissä käsiteltiin rikosasioita. Valitsin oikeudenkäynnit, joissa käytettiin tulkkausta kieliparissa suomi ja venäjä. Analysoin aineistoa vertaamalla tekemiäni havaintoja oikeustulkkausta käsittelevän kirjallisuuden kuvauksiin. Kiinnitin havainnoinnissani huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) yleiset huomiot 2) tulkin ammattitaito 3) työskentelyolosuhteet 4) tulkkausmenetelmä ja sen valinta sekä 5) vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että käytäntö eroaa teoriakirjallisuudessa esitetyistä kuvauksista. Melkein kaikilla tutkimillani osa-alueilla esiintyi eroja teorian ja käytännön välillä. Teoriasta poikkeavaa toimintaa esiintyi muun muassa tulkin roolinmukaisessa käyttäytymisessä, tulkkauksen tarkkuudessa ja pukeutumisessa. Yhdenmukaisuutta teorian kanssa esiintyi muun muassa tulkkausmenetelmien valinnassa, joka noudatti kirjallisuudessa kuvattua ihannetta kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä. Kokonaisuutena kaikkien oikeudenkäyntien tulkkaus oli hyvää ja sujuvaa. Ammattimaisen tulkin piirteinä pidetään yleensä oikeustulkin roolissa pysymistä, kattavaa tulkkausta, tilanteenmukaista käyttäytymistä ja pukeutumista sekä muistiinpanojen tekemistä. Nämä piirteet huomioiden havainnoimieni oikeudenkäyntien tulkit osoittivat ammattimaisuuttaa ja varmaa työotetta. Kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä tulkkauksen sisältö välittyi hyvin, eikä tulkkauksissa ilmennyt oikeudenkäyntejä haittaavia tekijöitä.
  • Aronranta, Irene (2019)
    Puhuttelumuodon valinnalla voi olla ratkaiseva merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä, sillä näennäisesti yksinkertaisiin sanoihin sisältyy paljon merkityksiä. Puhuttelut ovat myös hyvin kieli- ja kulttuurisidonnaisia, joten niiden kääntäminen toiselle kielelle muodostaa mielenkiintoisia käännösongelmia. Tämä tutkielma käsittelee puhuttelujen käännösstrategioita tapauksessa, jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Tutkimusaineiston muodostaa Pavel Sanajevin romaani Pohoronite menja za plintusom (2015 [1996]) ja Kirsti Eran (2014) siitä tekemä suomennos Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Tutkimusalue rajattiin puhutteluina käytettäviin etunimiin, hellittelysanoihin ja loukkaaviin ilmauksiin sekä niiden kääntämisessä käytettyihin strategioihin. Tutkimusote on kvantitatiivinen, sillä analysoin suomentajan käyttämiä käännösstrategioita puhuttelujen kääntämisessä. Tutkimus on lisäksi kontrastiivinen, koska vertailin siinä suomen ja venäjän kielen puhuttelujen eroja. Teoriataustan tälle tutkielmalle muodostavat puhuttelun tutkimus, puhuttelukulttuurien erot suomen ja venäjän välillä sekä käännösstrategioiden tutkimus. Käännösstrategioiden määrittelyssä käytin Ritva Leppihalmeen (2007) käännösstrategialuokitusta, jonka mukaan kääntäjän valittavana on säilyttäminen, muuttaminen, lisäys tai poisto. Analyysissä hyödynsin Shlomith Rimmon-Kenanin (1997) kertomuksen poetiikkaa henkilöhahmon rakentumisessa, puhuttelujen kääntämisessä käännösstrategioista tehtyä tutkimusta sekä venäläisen puhuttelukäytännön osalta erityisesti Inkeri Vehmas-Thesslundin (2015) tutkimusta. Tutkimukseni hypoteesina oli, että suomennoksessa on vähemmän puhutteluja kuin lähtötekstissä, sillä venäjässä käytetään puhutteluja enemmän kuin suomessa. Aineiston analyysi ei kuitenkaan antanut tukea hypoteesille, sillä lähes kaikissa tapauksissa lähtötekstin puhutteluille löytyy vastine suomennoksesta. Käännösstrategioista suomentaja oli käyttänyt eniten muuttamista, seuraavaksi lisäystä ja kolmanneksi säilyttämistä. Poistoa on käytetty vain kerran. Etunimien suomentamisessa on käytetty säilyttämistä ja lisäystä, hellittelysanojen suomentamisessa muuttamista ja lisäystä ja loukkaavien ilmausten suomentamisessa säilyttämistä, muuttamista, lisäystä ja poistoa.
  • Kähärä, Jari (2019)
    Sotilaallisella ja siviilikriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle. Uusien toiminta-alueiden mukana tulevat uudet kielialueet ja uudet kulttuurit haastavat puolustusvoimien kyvyn hankkia osaavia tulkkeja joukkojen tarpeisiin. Tällä tutkimuksella pyrin luomaan perusteita uudistaa ajattelua sotilastulkkien kouluttamisen suhteen. Uutta ajattelua tarvitaan myös pohdittaessa mahdollisuuksia luoda sotilastulkeille omat eettiset säännöt sen sijaan, että pyritään soveltamaan muiden tulkkausalojen luomia tulkin eettisiä sääntöjä. Tutkimuksessa tarkastelen tutkimusaineistoksi luovutettua puolustusvoimien koulutusmateriaa-lia. Aineistona käytän kahdeksaa koulutusmateriaalipakettia, joiden sivumäärä on yhteensä 156 sivua. Tätä tutkimusta varten olen tehnyt 6 henkilöhaastattelua sekä saanut 6 kirjallista kuvausta tulkkien kanssa toimimisesta eri tehtävätasoilla toimineilta sotilailta. Osa ajatteluuni vaikutta-vasta aineistosta on kansainvälisestä harjoituksesta, jossa toimin itse tulkkitehtävässä. Tarkastelen tulkin toimintaa koskevaa ohjeistusta ja vertaan koulutusmateriaalia suullisten ja kirjallisten haastattelujen perusteella muodostuneeseen kuvaan käytännön tulkkitehtävästä. Tutkimukseni osoittaa ensinnäkin, että koulutusmateriaali olisi syytä yhtenäistää ja myös toiminta-alueiden yleiskuvaukset päivittää. Samassa yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten tapaamiseen valmistauduttaessa tilanne selvitetään tulkkina toimivalle henkilölle. Toiseksi käytännön kielitaidon saavuttaminen vie vuosia, joten tulkkien käyttäminen on välttämätöntä silloin, kun viestinnässä käytetään harvinaisempia kieliä kuten arabiaa, daria tai paštoa. Turvallisuussyistä tulkeiksi voitaneen kouluttaa suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joilla on äidinkielensä lisäksi riittävä suomen ja englannin kielen taito. Suomessa suoritettu varusmiespalvelus parantaa tulkin toimintaedellytyksiä. Naistulkkien määrää on pyrittävä lisäämään. Kolmanneksi sotilastulkkaus edellyttää tavanomaisesta tulkkauksesta poikkeavaa toimintatapaa. Sotilastulkki ei voi olla täysin puolueeton eikä neutraali toimija. Tulkin toimintaa helpottamaan olisi laadittava sotilastulkin omat eettiset ohjeet.
  • Gavrilova, Margarita (2019)
    Tarkastelen tutkielmassani suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään liittyvää termistöä, sen taustalla olevia käsitteitä sekä niiden venäjänkielisiä vastineita. Suomen ja Venäjän viranomaistyön erilaisuus on yksi syy siihen, ettei Venäjällä ymmärretä Suomen huostaanottotapauksia. Käsitteissä on myös isoja eroja. Käsitteet eivät välttämättä ole kielisidonnaisia, mutta yhteiskunta- ja kulttuurisidonnaiset tekijät vaikuttavat usein erilaisen käsitesisällön syntymiseen eri kielissä. Lastensuojelujärjestelmään liittyvät suomenkieliset termit nimeävät usein suomalaisia reaalioita, esimerkiksi avohuollon tukitoimet, läheisneuvonpito, ammatillinen perhekoti. Reaaliat ovat sanoja, jotka nimeävät yhteen kulttuuriin kuuluvia ilmiöitä tai esineitä, joille ei löydy vastinetta toisesta kielestä, koska ilmiötä ei ole toisessa kulttuurissa. Tutkielmani tavoitteena on vertailla suomenkielisiä ja venäjänkielisiä lastensuojeluun liittyviä käsitteitä keskenään ja löytää sopivat venäjänkieliset vastineet sekä laatia suomalaisen lastensuojelun reaalioista koostuva sanasto. Tutkielmani aineisto on Lastensuojeluliiton tuottama sivusto, joka tarjoaa perustietoa lastensuojelusta Suomessa. Tämä sivusto sisältää yhdellätoista kielellä lastensuojelun sanaston, jossa kerrotaan mitä tärkeimmät käsitteet tarkoittavat. Poimin suomenkielisestä sanastosta lastensuojeluun liittyvät reaaliat ja venäjänkielisestä sanastosta niiden vastineet. Analysoin, mitä käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt muodostaessaan vastineita suomenkielisille reaalioille Leppihalmeen (2001) esittämien reaalioiden käännösstrategioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena syntynyt sanasto on käsitelähtöinen ja siinä noudatetaan terminologisen sanastotyön yleisiä periaatteita ja menetelmiä. Käsiteanalyysin avulla selvitän käsitteiden sisällön ja etsin suomenkielisille käsitteille venäjänkieliset vastineet. Käsiteanalyysi paljasti, että kääntäjä on vieraannuttanut suomalaiseen lastensuojeluun liittyviä reaalioita käyttämällä käännöslainaa käännösstrategiana. Venäjänkieliset vastineet säilyttävät suomalaisen lastensuojelujärjestelmän elementtejä ja samalla tutustuttavat venäjänkielisiä maahanmuuttajia suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään.