Browsing by discipline "Rysk översättning"

Asioimistulkin ammattitutkinnon (ASTA) näyttötutkintotilaisuudessa arvioidaan asioimistulkin toimintavalmiudet, työkielten hallinta ja tulkkaustaito. Yksi työkielten hallinta -tutkinnonosan arvioinnin kohteista on tulkattavien aihepiirien käsitteiden ja termien sekä alalla käytettävän fraseologian hallinta eli alan erikoiskielen tuntemus. Osaamisensa tutkinnon suorittaja osoittaa tekemällä annetuista aihepiireistä kaksi sanastotehtävää, joista toinen on A-työkielestä B-työkieleen ja toinen B-työkielestä A-työkieleen. Asioimistulkin ammattitutkinnon järjestäjät ovat pyrkineet siihen, että näyttötutkinnossa käytettävät sanastotehtävät ovat yhdenmukaisia ja kaikille tutkinnon suorittajille samanlaisia. Sanastotehtävien laadinnasta ovat vastanneet eri kielten tulkit ja kääntäjät ASTA-hankkeen puitteissa. Sanastotehtävien laatimisessa on tullut ilmi, että termien poiminta annettuun aiheeseen liittyvästä erikoisalan tekstistä siten, että termeille löytyy toisesta työkielestä vastine tai tarkka selitys, on ollut haasteellista. Laadintaprosessin haasteet ovat nostaneet esiin seuraavia kysymyksiä: minkä tyyppisiä termejä asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävissä on, kuinka suuri osa tutkinnon suorittajien vastauksissa on keinotekoisia vastineita ja onko niissä variaatiota sekä osaavatko tutkinnon suorittajat käyttää kontekstitietoa hyväkseen vastineen valinnassa. Tässä tutkimustyössä analysoin sanastotehtäviä, joita käytettiin asioimistulkin ammattitutkinnossa Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa vuosina 2011–2013. Tutkinnon suorittajien vastineita ja pisteytystä tarkastelen esittämieni kriteerien mukaan, jotka pohjautuvat suurilta osin ASTAn perusteissa esitettyihin arviointikriteereihin. Yleisessä terminologiassa termillä tarkoitetaan jollakin erikoisalalla yleiskäsitteen nimityksenä käytettävää kielellistä ilmausta ja termejä luokitellaan niiden kielellisen rakenteen mukaan eri termityyppeihin, kuten yhdistämättömiin termeihin, johdostermeihin, yhdyssanatermeihin, sanaliittotermeihin ja lyhenteisiin. Analysoimani asioimistulkin ammattitutkinnon sanastotehtävät ovat monipuolisia, sillä ne sisältävät erityyppisiä termejä ja ilmauksia. Tutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt, etteivät kaikki termit vastaa niille sanastotehtävien laatimisohjeissa asetettuja kriteerejä. Sanastolistoista löytyy synonyymejä tai monimerkityksisiä termejä. Tulkattavassa tekstissä termille on löydettävä oma käännösratkaisu eli vastine. Vastineiden analyysissa olen käyttänyt Vehmas-Lehdon (2010) luokittelua luontaisiin ja keinotekoisiin vastineisiin. Luontaiset vastineet vastaavat lähtökielisen termin käsitettä kokonaan tai osittain ja ovat vastinekieleen vakiintuneita termejä (tuhkarokko ja ven. корь). Tutkimuksessa on ilmennyt, että konteksti voi vaikuttaa vastineen valintaan. Kun lähtökieliselle termille puuttuu vastine vastinekielestä, silloin luodaan keinotekoisia vastineita (isyysraha tai ven. материнский капитал 'äitiyspääoma, äitiysavustus'). Tulkin työn kannalta omaan ryhmään voidaan eritellä tilannevastaavuutta edustavia termejä eli tilannevastineita, jotka heijastavat lähde- ja kohdekielisten käsitteiden erilaisuutta. Tutkinnon suorittajien vastaukset osoittavat, että kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisille termille keinotekoinen vastine on luontaista yleisempi. Tässä tutkimustyössä esitettyjä termien ja vastineiden analyysikriteerejä on mahdollista soveltaa esimerkiksi tulevien sanastotehtävien laadintaan tai arviointiin ja liitteessä 2 olevaa sanastoa tulkkaukseen valmistautumiseen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään lukion B3-venäjän (lyhyen venäjän) oppikirjoissa esiintyviin käännöstehtäviin. Oppikirjatutkimus käännöstieteen kannalta on jäänyt Suomessa melko vähäiselle huomiolle, vaikka oppikirjat ovatkin tärkeä osa vieraan kielen lukio-opetusta. Tutkielma sijoittuu käännöstieteen ja kasvatustieteen teoreettiseen viitekehykseen. Kääntämisen teoriaosuudessa tehdään katsaus siihen, millä tavoin kääntäminen on eri aikakausina nähty ja miten kääntämisen painotukset ovat muuttuneet lähtötekstin ihannoinnista kohti vastaanottajan tarpeiden huomioimista. Kasvatustieteen kentältä tutkimuksessa esitellään kielioppi-käännösmenetelmä, jonka periaatteiden mukaisesti vieraan kielen opetuksessa ja opiskelussa hyödynnetään runsaasti kääntämistä. Menetelmä ei kuitenkaan edistä viestinnällisen kielitaidon kehittymistä tai painota viestinnän tärkeyttä. Tutkielmassa esitellään erikseen oppikirja tutkimusmateriaalina. Oppikirjojen sisältöä ohjailee pitkälti Lukion opetussuunnitelman perusteet, jossa määritellään lukion oppimäärän tavoitteet kullekin oppiaineelle. Oppikirjoilla on keskeisimpänä oppimateriaalien lähteenä suuri rooli tavoitteiden täyttymisessä. Aineistona tutkielmassa käytetään kahta lyhyen venäjän oppikirjasarjaa: Možno! ja Kafe Piter. Kumpikin kirjasarja koostuu kolmesta osasta, joista jokainen on kohdistettu kutakin lukion opiskeluvuotta kohti. Aineistoon kerättiin kaikista kuudesta kirjasta käännöstehtävät, jotka analysoitiin kuuden tehtävätyypin perusteella. Tässä tutkimuksessa tarkoitan käännöstehtävällä sellaista tehtävää, jonka tehtävänannossa pyydetään jollain tavalla ilmaisemaan haluttu viesti toisella kielellä. Analyysissa käytetyt tehtävätyypit ovat yksittäiset sanat, muutaman sanan fraasit, käännöslauseet, sanaruudukko, tunnistamistehtävä ja täydennystehtävä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan paitsi käännöstehtävien osuus kaikista kirjojen tehtävistä, myös käännöstehtävissä käytetty kielisuunta. Tutkimuksen tuloksista selviää, että kummassakin tutkimusmateriaalina käytetyssä B3-venäjän oppikirjasarjassa esiintyy tehtävätyyppien mukaisia käännöstehtäviä. Käännöstehtävien kokonaisosuus kaikista tehtävistä vaihtelee tutkimusaineistona käytettyjen kirjasarjojen välillä: Možno! -sarjan kirjoissa 36 prosenttia kaikista tehtävistä on tutkielman määritelmän mukaisia käännöstehtäviä, Kafe Piter -sarjassa vastaava osuus on 18 prosenttia. Kielisuuntien tarkastelu osoittaa, että oppikirjojen käännöstehtävissä opiskelijoiden halutaan kääntävän useammin äidinkielestä vieraaseen kieleen päin. Käännöstehtävien funktio oppikirjoissa näyttää olevan pääasiassa uuden sanaston, kieliopin ja rakenteiden opettelu ja kertaaminen. Oppikirjojen käännöstehtävät eivät sellaisenaan tarjoa opiskelijoille valmiuksia viestintään, ja ne myös pysyttelevät sisällöllisesti kielioppi-käännösmenetelmän tasolla.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kiellettyjen kirjojen kääntämistä ja sensuuria Neuvostoliitossa ja suomettumisen aikakauden Suomessa. Sensuurikysymyksistä olen kuitenkin ottanut huomioon ainoastaan poliittisista syistä sensuroidut teokset jättäen täten esimerkiksi uskonnon tai seksin varjolla sensuroidut teokset käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkkiteoksinani käytän George Orwellin kirjoja Vuonna 1984 ja Eläintenvallankumous Neuvostoliiton osalta. Suomettuneessa Suomessa kielletystä käännöskirjasta työssäni on esimerkkinä Aleksandr Solženitsynin teosta Vankileirien saaristo. Tutkielmani tutkimusmetodina ovat käännösnormit, jotka olen jakanut ennakko- ja toimintanormeihin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yhdistelmä käännöshistoriaa ja kääntämisen sosiologiaa. Neuvostoliitossa useat eri valtion viranomaiset (Glavlit, Tšeka ja Kominolit) pyrkivät toiminnallaan sensuroimaan kirjoja. Näistä huolimatta kielletyiksi luokiteltuja ja muita ulkomaisia teoksia saattoi lukea useaa eri kautta. Sallittuja väyliä olivat eri kirjallisuuslehdet ja kirjastojen erityisosastot, joita olivat oikeutettuja käyttämään ainoastaan tarkoin valitut henkilöt. Lisäksi kielletyt kirjat levisivät tamizdat- ja samizdat-painoksina, eli teoksina, jotka oli joko painettu ulkomailla tai kirjoitettu tai kopioitu käsin ja täten annettu luettavaksi eteenpäin. Neuvostoliiton rikoslainsäädännön nojalla kuitenkin tällaisen painoksen lukemisesta saatettiin tuomita vankeuteen tai karkotukseen. Molemmat Orwellin teokset levisivät Neuvostoliitossa laittomina painoksina, sillä Orwell osallistui osaltaan aikakautensa informaatiosodankäyntiin ja pyrki tietoisesti levittämään teoksiaan Itä-Euroopan valtioiden alueella. Neuvostopolitiikan vaikutus tuntui myös Suomen julkaisupolitiikassa. Vuonna 1974 silloinen valtiojohto ilmaisi Tammen kustantamolle, ettei sen suunnitelma julkaista kiistelty Aleksandr Solženitsynin teos Vankileirien saaristo olisi suotavaa Suomen ulkopolitiikan kannalta, ja näin ollen Tammi päätyikin teoksen poistamaan julkaisuluettelostaan. Vankileirien saaristo oli joutunut neuvostohallinnon silmätikuksi kirjailijan voitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Suomessa teos julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1974 ja suomeksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Neuvostoliiton hajoamisen ja suomettumisen aikakauden päättymisen jälkeen suomalainen käännös- ja kustannuspolitiikka on voinut toimia vapaasti välittämättä ulkopoliittisista vaatimuksista. Venäjällä sensuuri on nykyisin myös paljon vähäisempää kuin Neuvostoliiton aikaan, vaikka sitä kuitenkin maassa edelleen esiintyy. Esimerkkinä mainittakoon, kuinka Kaunotar ja hirviö -elokuvalle asetettiin 16 vuoden ikäraja yhden elokuvassa esiintyvän homoseksuaalisen hahmon vuoksi.

Tutkimuskohteina tässä työssä ovat naisten jalkineiden nimitykset suomen ja venäjän kielissä. Teoriataustana on uuden terminologisen tutkimustiedon ohella käytetty perinteistä sanastotyön teoriaa käsitejärjestelmistä, vastineista ja termeistä. Työ on diakroninen ja siinä yhdistyvät nimitysten alkuperä, kenkämuodin historia ja sitä kautta termistön muotoutuminen sellaiseksi, kuin se nykyään on. Aineistona tässä työssä käytetään vuoden 2011 vuosikertaa Venäjän Vogue-lehdestä. Menetelmänä on käsiteanalyysi, eli aineistosta kerättyjen kenkien nimitysten käsitepiirteitä analysoidaan ja käsitteet jaotellaan käsitekaavion avulla. Jalkineiden käsitepiirteiden vertailun avulla saadaan selville erikielisten käsitejärjestelmien väliset erot ja yhtäläisyydet. Käsitejärjestelmät ovat pääpiirteissään yhteneväiset, mutta erojakin löytyy, sillä sanasto on rakentunut suomessa ja venäjässä osittain toisistaan riippumattomasti. Kielten väliset erot käsitteiden määrittelyssä tuovat esiin myös kulttuurieroja. Erityisen tarkastelun kohteina ovat nykymuodin mukaisten naisten jalkineiden venäläiset nimitykset, joille ei löydy suoraa suomenkielistä vastinetta, sekä englannista suomeen ja venäjään lainatut sanat. Tämän työn sivutuotteena syntyneessä sanastossa ehdotetaan venäjänkielisille nimityksille vastineita määritelmineen. Muotiin liittyvä erikoissanasto muuttuu nopeasti ja monet lainasanat ja nimitysten sekalainen käyttö voivat haitata kahden eri kielen välistä kommunikaatiota. Tämä nimitysten käyttöä selkeyttävä sanasto soveltuu kääntäjien, sisäänostajien ja muiden muotialalla toimivien tahojen sekä tavallisen kuluttajan käyttöön. Sanaston yhteydessä havainnollistetaan suomenkielisten ja venäjänkielisten nimitysten eroja ja yhtäläisyyksiä ja pohditaan erilaisten vastineiden muodostusta, synonyymejä ja polysemiaa.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Opinnäytetyöni on terminologinen sanastotyö, jossa sovellan käsiteanalyysia sanastotyön menetelmänä. Opinnäytetyö käsittelee Maahantulolupia sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmista tarkasteltuna. Tavoitteenani oli laatia maahantulolupakäsitteitä koskeva sanasto ja tarkastella termien käytettävyyttä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt julkista auktorisoitua aineistoa, sopimus- ja lakitekstejä, joita viisumivirkailija joutuu päivittäisessä työssään soveltamaan ja tulkitsemaan: EU:n viisumisäännöstöä sekä Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välistä sopimusta Euroopan unionin ja Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta. Yleiskielisyydestään huolimatta maahantuloasiat ovat oma erikoisalansa. Käytännön työssäni maahantuloasioiden parissa olen huomannut, että varsinkin alussa uuden virkailijan perehtyessä aiheeseen kaksikielisestä terminologisesta sanastosta vastinepareineen saattaisi olla apua. Lisäksi joillakin maahantulotermeillä on venäjän kielessä useita, lähes synonyymisia vastineita, eikä virkailijan ole välttämättä yksinkertaista päättää, mikä niistä olisi sopivin vaihtoehto. Tämän vuoksi tarkastelen joitakin valitsemiani käsitteitä myös käytettävyyden näkökulmasta. Terminologisen käsiteanalyysin avulla pyrin selvittämään maahantulolupia koskevan tärkeimmän käsitteistön venäjänkieliset vastineet. Sanaston lähdekieli on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman alussa perehdytään lyhyesti terminologisen sanastotyön teoriaan. Analyysiosuudessa tarkastellaan jokaista valittua käsitettä erikseen. Suuri osa termeistä on yleiskielisiä ja niiden yleiskielinen merkitys on kaikille ymmärrettävä, mutta kun ne nimeävät hallinnon erikoisalan käsitteitä, ne vaativat tarkempaa tarkastelua terminologisen sanastotyön ja käytettävyyden näkökulmasta. Olen työssäni noudattanut sanastotyön periaatteita ja niissä esitettyä työjärjestystä: lähdeaineistojen valinnan jälkeen valitsin termiehdokkaat, joista etenin termi-inventaarion avulla käsitenalyysiin ja määritelmien kirjoittamiseen käsitejärjestelmien avulla. Lopuksi etsin termeille venäjänkieliset vastineet. Analyysissa lähdin liikkeelle käsitteestä maahantulolupa ja sen alakäsitteitä oleskelulupa ja viisumi. Tarkastellessani maahantulolupia käsitepiirteiden avulla, huomasin, että molemmissa maahantuloluvissa oleellista on matkan tai oleskelun tarkoitus ja kesto. Lisäksi voitiin erottaa matkan tai maahantuloluvan alueellinen rajaus. Analyysin kautta tuli esille, että lähdeteksteistä löytyvät määritelmät saattavat olla piilossa: määritelmien löytämiseksi laki- ja sopimusteksteistä on nähtävä erityistä vaivaa. Viisumivirkailijalle asiakirjat ja käsitteistö ovat tuttuja, sillä kokemuksen kautta hän on alan asiantuntija ja osaa etsiä oikean tiedon. Virkailijan näkökulmasta tulisikin arvioida erityisesti venäjänkielisen vastineen valinnan ongelmaa. Monilla käsitteillä on useita synonyymisia vastineita, joista pitäisi valita suositeltavat vastineet. Tämä parantaisi viestin perille menoa ja edistäisi vähitellen myös käsitteiden johdonmukaista käyttöä. Tarkasteltaessa tutkielman tuloksena syntynyttä sanastoa asiakkaan näkökulmasta, on otettava huomioon, että asiakas voi edustaa mitä tahansa ryhmää tai yhteiskuntaluokkaa eikä välttämättä osaa hakeutua oikean tiedon äärelle. Erilaiset internetin keskustelupalstat tai muut epäviralliset lähteet voivat näin ollen huonontaa ja jopa haitata asiakkaan asemaa: jos käsite on määritelty epävirallisissa yhteyksissä huolimattomasti vailla asiantuntijuutta voi epätarkka tai jopa virheellinen informaatio pahimmillaan vaikeuttaa asiakkaan maahantulolupaprosessia. Sanastoa laadittaessa, tulisikin ottaa huomioon asiakkaan tarpeet hyödyntämällä määritelmien laatimisessa käytettävyyden kriteereitä: mielikuvaa käsitteen sisällöstä, sekoittumisen vaaraa käsitteen ja sen vieruskäsitteiden välillä sekä kielellistä käytettävyyttä. Termien kielellistä käytettävyyttä arvioitaessa ja kaksikielistä sanastoa laadittaessa tulee niin ikään pyrkiä huomioimaan kohderyhmän heterogeenisyys ja määritelmien kielen tulee säilyä yleiskielisenä. Termien käytön yhdenmukaistaminen on ensiarvoisen tärkeää sekä vastaanottajan (viisuminhakija) että virkailijan näkökulmasta. Yhdenmukainen viestintä ja termivalinta edesauttavat ymmärtämistä ja palvelevat näin ollen yhteisiä tarkoitusperiä: mahdollisimman hyvää asiakaspalvelua ja lain ja asetusten mukaista päätöksentekoa.

Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.

Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisen käännöksen uusintapainoksia. Tavoitteena on selvittää, miten ja miksi yhden käännöksen eri painokset voivat erota toisistaan. Vastausta tähän etsitään tutkimalla sitä, millaisia korjauksia Samuli Suomalaisen vuonna 1876 kääntämään Aleksandr Puškinin Kapteenin tytär- romaanin suomennokseen on tehty sen myöhemmissä, toisiaan seuraavissa painoksissa (1910, 1922, 1949 ja 1990). Samalla tutkimuksessa selvitetään, millaiset korjaukset ovat kullekin painokselle tyypillisiä. Tutkimusaineisto on rajattu suomennosten ensimmäiseen lukuun. Tarkastelen tutkimuksessani teoreettisesta näkökulmasta kolmea osa-aluetta: käännöksen vanhenemiseen liittyviä käsityksiä, uusintapainoksia ja niihin liittyvää korjaustyöstä sekä suomen kirjakielen kehityksestä 1800–luvulla. Tutkimus pohjautuu erityisesti Outi Paloposken ja Kaisa Koskisen tekemiin havaintoihin uusintapainoksista. Tutkimusmetodina käytän vertailevaa menetelmää, jossa uudempaa painosta verrataan sitä edeltäneeseen painokseen rivi riviltä. Taulukkoon kirjatut korjaukset luokitellaan sisältönsä perusteella kategorioihin, ja lähempään tarkasteluun otetaan pääasiassa ainoastaan yli kolme korjausta sisältävät kategoriat. Määrälliseen tutkimusotteeseen yhdistyy laadullisuus, joka ilmenee pyrkimyksenä löytää selitys uusintapainoksiin tehdyille korjauksille. Ensimmäisen (1876) ja toisen (1910) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 58 korjausta. Korjausten luonne ilmentää suomen kirjakielen muuttumista ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, ja toiseen painokseen tehdyt korjaukset selittyvät pääasiassa kielen kehittymisellä. Toinen (1910) ja kolmas (1922) painos ovat keskenään identtisiä. Kolmannen (1922) ja neljännen (1949) painoksen vertailun yhteydessä löytyi 229 korjausta. neljännen (1949) ja viidennen (1990) painoksen osalta 30 korjausta. Sekä kolmannen ja neljännen että neljännen ja viidennen painoksen väliset korjaukset selittyvät useammin korjaajan henkilökohtaisilla tyylillisillä valinnoilla kuin kielen kehityksellä. Tutkimustulokset vahvistavat Paloposken ja Koskisen näkemystä siitä, että eri painoksissa korjausperiaatteet voivat vaihdella ja että uusintapainos saattaa sisältää joko vain vähäisiä kielellisiä muutoksia tai suuren määrän mitä erilaisimpia korjauksia. Tutkimushavainnot innostavat selvittämään, mitä kääntäjän tyylille voi tapahtua uusintapainoksissa.

Kalastus on ikivanha elinkeinomuoto, mutta nykyään se on myös suosittu harrastus niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Harrastuksen suosio on lisännyt kalastusmatkailua maidemme välillä ja tuonut esiin tarpeen luoda alan kauppaa ja yrittäjiä palveleva terminologinen sanasto. Kalastusvieheitä käsittelevän tutkielmani tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen. Tutkielmani aiheena on kaksikielisen sanaston laatiminen vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevista kalastusvieheistä. Lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä on venäjä. Sanastotyöni koostuu käsittestä viehe ja sen 23:sta alakäsitteestä sekä kuudesta kalastusalaa kuvaavasta käsitteestä. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa terminologian teoria. Kiinnostukseni kohteena on selvittää, kuinka käsiteanalyysin avulla tarkoitteesta päästään käsitteen kautta termiin ja sen vastineeseen. Käsiteanalyysin taustaksi kerron Suomen kalastuksen kehityksestä, kalastusmatkailun merkityksestä Suomelle ja Suomen kalastusviehemarkkinoista. Aineistona käsiteanalyysissä ja vastinetyössä käytän kymmeniä kalastusta käsitteleviä tietokirjoja sekä internetissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimusmenetelmänä on terminologinen käsiteanalyysi, jonka avulla selvitän käsitesuhteet suomen kielessä, laadin käsitteille määritelmät ja etsitän termit, joilla käsitteet ilmaistaan suomen ja venäjän kielessä. Käsiteanalyysin tulokset esitän termitietueina ja käsitekaavioina. Koska sanastotyö on rajattu koskemaan vain vapaa-ajan kalastuksessa käytössä olevia vieheitä, määrittelen ensin käsitteen vapaa-ajan kalastus, sen lähikäsitteet ja etsin niiden venäjänkieliset vastineet. Käsitteiden vakiintumattomuus on kalastusvieheitä käsittelevän sanastotyön suurin haaste. Useat asiantuntijat käyttävät aineistossa termejä viehe ja uistin sekaisin tai rinnakkain, vaikka ne nimeävät eri käsitteitä. Termien synonyymien ja puhekielisten varianttien runsaus oli yllättävää. Termit on useimmiten lainattu englannin kielestä, mutta termien ja käsitteiden liikettä on tapahtunut myös suomen ja venäjän kielen välillä. Suomessa myös kalastusalan harrastajat ovat päässeet vaikuttamaan kalastusalan termistöön. Sanastotyön tuloksena syntynyt kaksikielinen sanasto on tarkoitettu Suomen kalastusmatkailun parissa työskenteleville ja palvelee erinomaisesti kääntäjiä ja tulkkeja. Sanastoa voidaan laajentaa koskemaan kaikkia kalastusvälineitä ja kalastustapoja.

Puhuttelumuodon valinnalla voi olla ratkaiseva merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä, sillä näennäisesti yksinkertaisiin sanoihin sisältyy paljon merkityksiä. Puhuttelut ovat myös hyvin kieli- ja kulttuurisidonnaisia, joten niiden kääntäminen toiselle kielelle muodostaa mielenkiintoisia käännösongelmia. Tämä tutkielma käsittelee puhuttelujen käännösstrategioita tapauksessa, jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Tutkimusaineiston muodostaa Pavel Sanajevin romaani Pohoronite menja za plintusom (2015 [1996]) ja Kirsti Eran (2014) siitä tekemä suomennos Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Tutkimusalue rajattiin puhutteluina käytettäviin etunimiin, hellittelysanoihin ja loukkaaviin ilmauksiin sekä niiden kääntämisessä käytettyihin strategioihin. Tutkimusote on kvantitatiivinen, sillä analysoin suomentajan käyttämiä käännösstrategioita puhuttelujen kääntämisessä. Tutkimus on lisäksi kontrastiivinen, koska vertailin siinä suomen ja venäjän kielen puhuttelujen eroja. Teoriataustan tälle tutkielmalle muodostavat puhuttelun tutkimus, puhuttelukulttuurien erot suomen ja venäjän välillä sekä käännösstrategioiden tutkimus. Käännösstrategioiden määrittelyssä käytin Ritva Leppihalmeen (2007) käännösstrategialuokitusta, jonka mukaan kääntäjän valittavana on säilyttäminen, muuttaminen, lisäys tai poisto. Analyysissä hyödynsin Shlomith Rimmon-Kenanin (1997) kertomuksen poetiikkaa henkilöhahmon rakentumisessa, puhuttelujen kääntämisessä käännösstrategioista tehtyä tutkimusta sekä venäläisen puhuttelukäytännön osalta erityisesti Inkeri Vehmas-Thesslundin (2015) tutkimusta. Tutkimukseni hypoteesina oli, että suomennoksessa on vähemmän puhutteluja kuin lähtötekstissä, sillä venäjässä käytetään puhutteluja enemmän kuin suomessa. Aineiston analyysi ei kuitenkaan antanut tukea hypoteesille, sillä lähes kaikissa tapauksissa lähtötekstin puhutteluille löytyy vastine suomennoksesta. Käännösstrategioista suomentaja oli käyttänyt eniten muuttamista, seuraavaksi lisäystä ja kolmanneksi säilyttämistä. Poistoa on käytetty vain kerran. Etunimien suomentamisessa on käytetty säilyttämistä ja lisäystä, hellittelysanojen suomentamisessa muuttamista ja lisäystä ja loukkaavien ilmausten suomentamisessa säilyttämistä, muuttamista, lisäystä ja poistoa.

Tarkastelen tutkielmassani suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään liittyvää termistöä, sen taustalla olevia käsitteitä sekä niiden venäjänkielisiä vastineita. Suomen ja Venäjän viranomaistyön erilaisuus on yksi syy siihen, ettei Venäjällä ymmärretä Suomen huostaanottotapauksia. Käsitteissä on myös isoja eroja. Käsitteet eivät välttämättä ole kielisidonnaisia, mutta yhteiskunta- ja kulttuurisidonnaiset tekijät vaikuttavat usein erilaisen käsitesisällön syntymiseen eri kielissä. Lastensuojelujärjestelmään liittyvät suomenkieliset termit nimeävät usein suomalaisia reaalioita, esimerkiksi avohuollon tukitoimet, läheisneuvonpito, ammatillinen perhekoti. Reaaliat ovat sanoja, jotka nimeävät yhteen kulttuuriin kuuluvia ilmiöitä tai esineitä, joille ei löydy vastinetta toisesta kielestä, koska ilmiötä ei ole toisessa kulttuurissa. Tutkielmani tavoitteena on vertailla suomenkielisiä ja venäjänkielisiä lastensuojeluun liittyviä käsitteitä keskenään ja löytää sopivat venäjänkieliset vastineet sekä laatia suomalaisen lastensuojelun reaalioista koostuva sanasto. Tutkielmani aineisto on Lastensuojeluliiton tuottama sivusto, joka tarjoaa perustietoa lastensuojelusta Suomessa. Tämä sivusto sisältää yhdellätoista kielellä lastensuojelun sanaston, jossa kerrotaan mitä tärkeimmät käsitteet tarkoittavat. Poimin suomenkielisestä sanastosta lastensuojeluun liittyvät reaaliat ja venäjänkielisestä sanastosta niiden vastineet. Analysoin, mitä käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt muodostaessaan vastineita suomenkielisille reaalioille Leppihalmeen (2001) esittämien reaalioiden käännösstrategioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena syntynyt sanasto on käsitelähtöinen ja siinä noudatetaan terminologisen sanastotyön yleisiä periaatteita ja menetelmiä. Käsiteanalyysin avulla selvitän käsitteiden sisällön ja etsin suomenkielisille käsitteille venäjänkieliset vastineet. Käsiteanalyysi paljasti, että kääntäjä on vieraannuttanut suomalaiseen lastensuojeluun liittyviä reaalioita käyttämällä käännöslainaa käännösstrategiana. Venäjänkieliset vastineet säilyttävät suomalaisen lastensuojelujärjestelmän elementtejä ja samalla tutustuttavat venäjänkielisiä maahanmuuttajia suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään.