Browsing by discipline "Saksan kääntäminen"

Now showing items 1-14 of 14

Alaviitekäännös Suomessa 2000–2012 julkaistuissa sarjakuvakirjoissa

Kaurala, Saana (2016)

Pro gradu -tutkielmani käsittelee alaviitekäännökseksi nimittämääni käännösmuotoa, jossa näkyy samanaikaisesti kaksi tai useampia erikielisiä tekstejä, joista yksi on käännös ja joista vähintään yksi on alaviitteenä eli erillään sivun alareunassa. Tutkielman tavoitteena on luoda yleiskatsaus tähän formaattiin, joka on jäänyt tähänastisessa käännöstutkimuksessa varsin vähälle huomiolle. Vertailukohtana on niin kutsuttu perinteinen sarjakuvien kääntäminen, jossa sarjakuvan lähtökielinen kieliaines korvataan käännöksellä. Kuvaan alaviitekäännöksen erityispiirteitä tekemällä huomioita aineistosta, joka käsittää 70 kappaletta Suomessa vuosina 2000–2012 julkaistua alaviitekäännettyä sarjakuvakirjaa. Kustanteet ja niiden tiedot on koottu Helsingin kaupunginkirjastoista Fennica- ja HelMet-hakupalveluiden, kenttätutkimuksen, muutamien keskustelufoorumilta saatujen vinkkien sekä julkaisijoiden ja kääntäjien kanssa käydyn sähköpostinvaihdon avulla. Koska aineisto rajoittuu kirjastoista saataviin kustanteisiin, etenkin alaviitekäännettyjä omakustanteita lienee enemmän kuin mitä tässä työssä on lueteltu. Aineiston perusteella alaviitekäännös näyttäisi olevan eniten käytössä pienkustantamoiden julkaisemissa sarjakuvakirjoissa, jotka on käännetty suomesta englanniksi. Suomi–englanti käännössuunnan yleisyys antaisi ymmärtää, että moni kustanne on julkaistu ulkomaan markkinoita silmällä pitäen. Tähän viittaisi myös se, että ensimmäiset alaviitekäännetyt sarjakuvakirjat ilmestyivät samoihin aikoihin, kun suomalaisilla sarjakuvilla alkoi olla kysyntää ulkomailla. Lisäksi on mahdollista, että alaviitekäännöstä hyödynnetään myös esiteltäessä sarjakuvakirjaa käännösoikeuksista kiinnostuneille ulkomaisille julkaisijoille. Kääntäjän kannalta alaviitekäännöksen suurin hyöty lienee se, että se tuo joustoa tilarajoitteisiin, sillä mikäli käännösteksti ladotaan alaviitteeseen, sen ei tarvitse vastata pituudeltaan tarkkaan lähtötekstiä. Se ei kuitenkaan poista rajoitteita täysin, sillä alaviitteessäkään ei ole tilaa loputtomiin – joissakin tapauksissa jopa vähemmän kuin sarjakuvassa. Alaviitekäännöksen voi katsoa heikentävän sarjakuvatarinan luettavuutta, sillä alaviitteen teksti on yleensä varsin pienellä tekstikoolla ja sen sijainti pakottanee lukijan siirtämään katsettaan jatkuvasti sivun alalaitaan. Käännösmuoto lienee kuitenkin julkaisijan kannalta varsin kustannustehokas: yksien kansien väliin saa samoilla painokustannuksilla kaksi kieltä, minkä lisäksi kuvankäsittelyn tarve vähenee, mikäli käännöstä ei ladota tai tekstata sarjakuvaan.
„Da bleibt einem ja die Spucke weg“ : Idiome als Mittel der Dialektübersetzung in deutschen Übersetzungen des Romans Tuntematon sotilas

Lempinen, Maiju (2016)

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten idiomeja on hyödynnetty murteiden kääntämisessä kahdessa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan saksannoksessa sekä onko käännösten välillä tässä suhteessa havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä. Analyysin pohjana ovat kahden sotilashahmon, Lahtisen ja Hieta-sen, puheen suora esitys. Vertailuaineistona on käytetty yhden upseerin, luutnantti Lammion, puhetta. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kahteen keskeiseen osaan: Ensin käsitellään erilaisia murteiden kääntämisen strategioita. Murteet ovat kääntäjälle suuri haaste, sillä niihin liittyy niin paljon kulttuu-rispesifisiä konnotaatioita, että niiden kaikkia ulottuvuuksia on lähes mahdotonta välittää toiselle kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia merkityksiä murteet saavat alkutekstissä. Alkutekstissä soti-lashahmot puhuvat eri paikallismurteita, kun taas upseerit käyttävät johdonmukaisesti kirjakieltä. Tämä kielellinen oppositio kuvastaa mm. sotilaiden ja upseerien sekä toisaalta eri yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Lisäksi tarkastellaan lähemmin idiomi-käsitteen eri ulottuvuuksia sekä niiden käyttöä kaunokirjallisissa teksteissä. Idiomien käännösstrategioita valotetaan lyhyesti. Analyysin pääpaino on kuitenkin sellaisissa käännösten idiomiesiintymissä, joita ei voida pitää alkutekstin idiomien käännöksinä. Analyysiä varten alkutekstin ja käännösten aineistosta etsittiin idiomit sekä tarkasteltiin, miten ne jakau-tuvat romaanihahmojen kesken. Analyysi perustuu 99 idiomiesiintymään, jotka jaoteltiin vielä Duden Re-dewendungen -fraasisanakirjaan (2002) pohjautuvan fraseologismien tyylillisen luokittelun mukaan. Analyysissä havaittiin, että molemmissa käännöksissä kaikkien tarkasteltujen hahmojen puheessa on enemmän idiomeja alkutekstiin verrattuna. Ylivoimaisesti suurin osa idiomeista esiintyi sotilashahmojen puheessa ja kuului tyyliltään ryhmään arkikieliset. Toiseksi eniten sotilaiden puheessa esiintyi alatyylisiä idiomeja. Tässä erossa kuvastuu, miten alkutekstin sotilaiden ja upseerien kielenkäytön ero on välitetty käännöksiin: Saksannoksissa sotilashahmot eivät puhu paikallismurteita, mutta mm. idiomeilla heidän puheeseensa on tuotu arki- ja puhekielen piirteitä. Ero osoittaa myös, että molemmissa käännöksissä puhekielisyys ilmaistaan lähinnä leksikaalisin keinoin – kuten idiomeilla – kun taas alkutekstissä käyte-tään pääasiassa fonologisia piirteitä. Käännöksissä on kuitenkin sotilaiden puheessakin vähemmän puhekielen piirteitä, joten alkutekstiin verrattuna sotilaiden ja upseerien puhetyylien ero ei ole yhtä suuri. Lisäksi kävi ilmi, että alkutekstissä Lahtisen ja Hietasen puhe eroavat niin murteellisilta kuin idiolektaali-siltakin piirteiltään selkeästi toisistaan. Käännöksissä taas ei havaittu suuria eroja, mutta aihe vaatisi lisätutkimuksia. Analyysi osoitti, että molemmissa saksannoksissa puhekielisyyttä on ilmaistu samankaltaisin keinoin. Käännökset myös vaikuttivat seuraavan muissakin tutkimuksissa havaittua tendenssiä: alkutekstin kielel-linen variaatio on lieventynyt, ja murteiden kääntämisessä suositaan leksikaalisia keinoja, vaikka alku-tekstissä murre olisi esitetty myös muilla kielen tasoilla.
Ellipsit, toisto ja pronominivariaatio näytelmäsuomentamisen näkökulmasta : esimerkkitapauksena Roland Schimmelpfennigin näytelmät Die arabische Nacht ja Der goldene Drache

Leinonen, Suvi (2016)

Tutkielmassa käsitellään tämän päivän näytelmäkääntämistä saksasta suomeen. Tutkimusaineistona ovat Roland Schimmelpfennigin näytelmät Die arabische Nacht (2004) ja Der goldene Drache (2011) sekä niiden suomennokset: Arabialainen yö (Ville Koskivaara, 2013) ja Kultainen lohikäärme (Jukka- Pekka Pajunen, 2014). Tutkielman analyysi perustuu kirjoitettujen näytelmätekstien, ei teatteriesityksien tarkasteluun. Analyysissä vertailtiin saksankielisiä lähtötekstejä ja niiden suomennoksia. Työssä keskityt- tiin tarkastelemaan tekstuaalisten tyylikeinojen, ellipsin, toiston ja pronominivariaation suomentamiseen liittyviä haasteita. Tavoitteena oli selvittää: a) missä määrin ellipsejä ja toistoa siirtyi kohdeteksteihin, b) siirtyivätkö niiden funktiot ja merkitykset kohdeteksteihin, c) millaisia pronomivalintoja suomentajat tekivät ja miten nämä vaikuttivat kohdeteksteihin. Näytelmäkääntämistä yleensä, ja erityisesti saksa–suomi-kieliparissa, on tutkittu tähän mennessä vähän (ks. kuitenkin Sirkku Aaltonen 1993; 2010 ja Marja Jänis 1991). Niin ikään puheen illuusio näytelmäteks- teissä on jäänyt lähes huomiotta käännöstieteellisessä tutkimuksessa. Analyysiä varten poimittiin lähtöteksteistä repliikit, jotka sisältävät ellipsejä, toistoa ja pronomineja. Lähtöteksteissä ellipseillä ja toistolla luodaan repliikkeihin puheenomaisuutta, ei kuitenkaan erityisen puhekielistä tyyliä. Toisaalta ne ovat kirjailija Schimmelpfennigille ominaisia tekstuaalisia keinoja aineis- tossa. Ellipsien ja toiston funktioihin lukeutuvat niin ikään puhujan emootion ilmaiseminen. Pronomineja sisältävissä repliikeissä analyysin kannalta relevantiksi muodostui suomennosten pronominivariaatio (kirjakieliset vs. puhekieliset pronominit). Molemmissa lähtöteksteissä esiintyvät ellipsit ja toisto enimmäkseen säilyivät käännösprosessissa. Tapauksissa, joissa nämä tyylikeinot eivät siirtyneet kohdeteksteihin, vaikuttivat taustalla lähtö- ja kohdekielen rakenteelliset erot tai ellipsien ja toiston säilyttäminen olisi haitannut kohdekielisen ilmaisun idiomaattisuutta. Erityisesti näytelmässä Der goldene Drache toistoa esiintyi huomattavan tiheään, jolloin sen siirtäminen kohdetekstiin samassa mittakaavassa oli haasteellinen tehtävä. Lähtötekstissä Die ara- bische Nacht kirjailija taas oli luonut ellipseillä puhutun kielen vaikutelmaa, mitä suomentaja puolestaan toteutti suomen kielelle tyypillisillä piirteillä, mm. puhekielisillä pronominivarianteilla. Suomen kielen kirjakielisten pronominimuotojen rinnalla esiintyvillä puhekielisillä varianteilla ilmaistiin näytelmän Die arabische Nacht kohdetekstissä puhujien välisiä rekisterieroja, jotka lähtötekstissä ovat huomaamatto- mampia. Tutkimuksessa tulivat esiin saksan ja suomen väliset erot puheen esittämisessä. Toisaalta suomentajien toteuttamat käännösratkaisut ilmentävät yksilöllisiä käsityksiä esimerkiksi näytelmätekstin puheenomaisuudesta ja puhuttavuudesta.
Fehleranalyse als Qualitätsfaktor im Übersetzungsprozess

Vuorsalo, Sonja (2017)

Tutkielman aiheena on tuulivoimaloiden turvallisuusasiakirjojen analysointi virheanalyysin avulla, ja tutkimus tehtiin toimeksiantona Nordex Acciona Windpowerille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista käännöslaatu asiakirjoissa on ja minkälaisia virheitä niistä löytyy. Työssä analysoidaan neljää eri asiakirjaa, joista yksi on tuulivoimalan käyttöohje (70 sivua), yksi tuulivoimalan pelastussuunnitelma (2 sivua) ja kaksi viimeistä ovat tuulivoimalan raporttipohjia (1 sivu/raporttipohja). Teoreettinen viitekehys sisältää teoriaa käännöslaadusta, laadunvarmistamisesta, käännöksen kontrollointiprosessista, käännösten tarkistamisesta sekä taloudellisten tekijöiden ja aikapaineen vaikutuksesta käännöslaatuun. Tämän jälkeen tutkielmassa esitellään teoriaa käännösten virheanalyysistä, eri virheluokitteluista ja erilaisista lähtötekstiongelmista. Myöhemmin esitellään käännösvirheiden painoarvo ja analyysissa käytettävä virhematriisi, johon kootaan eri virheluokat, niiden painoarvot ja virheiden lukumäärät. Viimeisessä teorialuvussa kerrotaan lyhyesti tuulivoimasta, teknisistä asiakirjoista tuulivoima-alalla sekä teknisestä kääntämisestä yleisesti. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Turvallisuusasiakirjoista etsittiin virheitä ja tulokset esitetään esimerkkien avulla. Tutkielmassa analysoidaan eri virheluokissa esiintyvien virheiden lukumäärät ja niiden painoarvot. Määrällisen tutkimusmenetelmän osuus tutkielmassa rajoittuu virheanalyysin tulosten tilastointiin: virheistä 138 oli pieniä virheitä, 24 oli painavia virheitä ja 57 oli kriittisiä virheitä. Tulokset esitetään lisäksi virhematriisissa, joka on osa toimeksiantoa. Lopussa pohditaan lähtötekstien laadun ja asiakkaan termilistan vaikutusta käännöslaatuun sekä aikapaineen merkitystä tässä käännösprosessissa. Lisäksi teorialukujen pohjalta tarkastellaan asiakirjojen käännöslaatua. Lähtöteksteillä ja asiakkaan antamalla termilistalla on pieni vaikutus käännöslaatuun, mutta kääntämiseen annettu aika oli riittävä. Kokonaisuudessaan asiakirjojen käännöslaatu ei ollut korkeimmalla tasolla. Painavat ja kriittiset virheet ehdotetaan korjattavaksi. Tätä pro gradu -tutkielmaa käytetään kehittämään ja parantamaan Nordexin asiakirjojen käännöslaatua. Tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi siten, että analysoitavaksi otetaan lisää asiakirjoja ja perehdytään laajemmin eri virheluokkiin.
Interpersoonaisuuden siirtymät julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksissa : tarkastelussa puhuja ja tapaluokka

Solla, Iines (2016)

Työn tarkoituksena on tutkia ratkaisuehdotusten käännöksissä esiintyviä interpersoonaisia siirtymiä eli muutoksia, jotka vaikuttavat tekstin tapaan luoda kommunikaatiota kirjoittajan ja lukijan välille. Interpersoonaisuus on yksi kielen kolmesta funktiosta yhdessä ideationaalisen ja tekstuaalisen funktion kanssa. Funktionaalinen lähestymistapa valikoitui käyttöön ratkaisuehdotusten todellisuuteen vaikuttavan luonteen vuoksi. Tutkimusaineistona on kuusi unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen saksankielistä ratkaisuehdotusta ja niiden suomennokset. Ratkaisuehdotukset ovat julkisasiamiesten tuomioistuimelle antamia ehdotuksia oikeudelliseksi ratkaisuksi siellä käsiteltävänä olevassa asiassa. Tutkielmassa vertaillaan kieliversioita toisiinsa ensin kaikkien interpersoonaisten siirtymien osalta, sitten tutkitaan tarkemmin yksikön ensimmäisen persoonan sekä indikatiivin, konjunktiivien sekä konditionaalin käyttöä. Havaituista siirtymistä erottuvat merkittävimpinä seuraavat ryhmät: modaalisuuden muutokset, eksplikaatio, jonkun muuttaminen aktiiviseksi toimijaksi sekä passiivimuotoisen verbin tai nimetyn ihmistekijän käyttäminen elottoman tekijän sijaan. Julkisasiamies esiintyy yksikön ensimmäisessä persoonassa eri kieliversioissa käytännössä yhtä paljon. Tapaluokista konjunktiivi II:n suomentaminen indikatiivilla on yleisempää kuin indikatiivin suomentaminen konditionaalilla. Lisäksi konjunktiivi I muotojen suomentaminen konditionaalilla on melko yleistä, vaikka suomessa tavallisin epäsuoran kerronnan modus on indikatiivi. Siirtymät vaikuttavat ratkaisuehdotusten suomennoksiin mm. niin, että ne ovat jonkin verran lähtötekstejään eksplisiittisempiä, niissä suhtaudutaan tekstin sisältöön hieman varmemmin ja velvoitetaan hieman voimakkaammin. Asioiden esittäjät ovat lisäksi suomennoksissa enemmän esillä, ja epäsuora kerronta on vaikeammin siksi tunnistettavissa. Tärkeimpiä syitä interpersoonaisille siirtymille ovat saksan ja suomen väliset erot, pyrkimys parempaan luettavuuteen, lähtötekstin malli sekä kääntäjän tietoiset ja tiedostamattomat tulkinnat ja valinnat. Tutkimuksen avulla saadaan vahvistusta sille, että interpersoonaisia siirtymiä tapahtuu myös oikeudellisten EU-tekstien käännöksissä. Silkan kielestä toiseen siirtämisen sijaan kääntäjät siis tekevät valintoja, jotka vaikuttavat käännösten interpersoonaiseen funktioon.
Kuvailutulkkausohjeiden parhaimmat käytänteet ja ohjeiden sovellettavuus

Heinemaa, Heidi (2017)

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kuvailutulkkausohjeiden parhaita käytänteitä ja ohjeista esille nousevia maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita. Tutkimuksen ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää vertailevan tutkimuksen avulla, mitkä ohjeiden parhaat käytänteet ovat eli mitkä käytänteet toistuvat melkein kaikissa ohjeissa. Toisena tavoitteena on etsiä ohjeista maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita ja pohtia etenkin sitä, voiko suomalainen kuvailutulkki käyttää vierasmaalaisten kuvailutulkkausohjeiden neuvoja apunaan kuvailutulkkauksen teossa suoraan niitä muuttamatta. Pyrkimyksenä on myös saada selville, estävätkö jotkin konventiot mahdollisesti parhaiden käytänteiden käytön. Teoria-osiossa perehdyttiin keskeisiin käsitteisiin ja aikaisempiin kuvailutulkkausohjeita vertaileviin tutkimuksiin. Luvussa tutustuttiin myös konventioihin liittyvään tutkimukseen. Kuvailutulkkausohjeiden standardisoiminen oli myös teorian keskiössä. Aineistona toimi neljä kuvailutulkkausohjetta, joista kaksi oli suomenkielisiä, yksi saksankielinen sekä yksi englanninkielinen. Ohjeet olivat sisällöltään melko samanlaisia ja parhaimmiksi käytänteiksi nousivat neuvot muun muassa kuvailutulkkauskäsikirjoituksen teosta ja sen teknisistä aspekteista. Tutkimustulokset osoittivat, että ohjeen on hyvä syventyä käsikirjoituksen teon yhteydessä globaaleihin ja lokaaleihin käännösstrategioihin. Globaaleista strategioista etenkin kuvailun luonteen, tyylin ja ajoituksen mainitseminen on tärkeää ohjeessa. Lokaaleista strategioista taas ohjeen olisi hyvä esitellä hahmojen, paikkojen, tekstien, toiminnan, ajan, liikkuvien objektien, värien, epäselvien äänien ja muuttuneen tiedon kuvailua. Tutkimustuloksissa oli havaittavissa kahtiajakoisuutta parhaimmissa käytänteissä suomalaisten ohjeiden ja ulkomaalaisten ohjeiden välillä. Tutkimusaineistosta nousi esille myös eri konventioita, jotka voivat vaikuttaa ohjeiden sovellettavuuteen sekä parhaiden käytänteiden toteutumiseen. Maakohtaisia konventioita voivat olla lakiin liittyvät vaatimukset tai toiminnan laajuuteen liittyvät seikat. Kielikohtaiset konventiot tulevat esille kielen ominaisuuksissa ja tyylissä esimerkiksi kielestä riippuen määräisyyden ja epämääräisyyden ilmaisemisesta. Tuloksista kävi ilmi etenkin se, että suomalaisista kuvailutulkkausohjeista puuttuu suomalaiselle kuvailutulkille hyödyllisiä tietoja. Tämän takia suomalaisen kuvailutulkin on suotavaa käyttää ulkomaalaisia ohjeita suomalaisten ohjeiden tukena. Ulkomaalaisten ohjeiden neuvoja pitää kuitenkin käyttää harkiten.
Kuvan ja tekstin suomentaminen Cornelia Funken Reckless-romaanissa

Jussila, Mirka (2016)

Tässä pro gradussa käsitellään kuvan ja sanan kääntämistä kuvitetussa fantasiaromaanissa. Tutkimuksessa pohditaan, mitä tapahtuu kuvitetun kirjan käännökselle, kun käännös painetaan ilman kuvia. Samalla analysoidaan kuvien funktiota kuvitetussa romaanissa. Aihe liittyy kuvan ja sanan, intersemioottisen kääntämisen sekä kuvakirjatutkimuksen perinteeseen. Teoriaosuudessa käsitellään Roman Jacobsonin (1987) intersemioottista teoriaa sekä Ulla Rhedinin (1992) ja Uri Shulevitzin (1985) kuvakirja-teorioita. Suomessa kuvan ja sanan aihepiiriä ovat tutkineet mm. Kai Mikkonen ja Riitta Oittinen. Pro gradun aineistona on Cornelia Funken Reckless, Steinerness Fleisch -romaani (2010) ja sen suomennos Reckless, Kiveen kadonnut (2011). Romaanin on suomentanut Marja Kyrö. Kirja on suunnattu nuorille. Lähdeteoksessa on 350 sivua ja suomennoksessa 299 sivua. Lähdeteoksen 80 kuvasta on valittu analysoitavaksi 16 mahdollisimman erilaista kuvaa. Kuvat sijoittuvat kirjan alkuun, loppuun sekä lukujen alkuihin ja loppuihin. Tekstistä on poimittu kuviin viittaavat kohdat, joita verrataan sekä kuviin että käännöksen vastaaviin kohtiin. Tutkimuksen metodi perustuu Hartmut Stöcklin (2011) kuva-analyysiin ja Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvakielioppiin (2006). Stöcklin teorian mukaisesti lähdeteoksesta on analysoitu kirjan ulkonäköä, kuvien sisältöä sekä kuvien ja tekstin välistä suhdetta. Kuvien sisällön tutkimuksessa on hyödynnetty Kressin ja van Leeuwenin kuvakielioppia. Tutkimuksessa saatiin vastaavia tuloksia kuin Ulla Rhedin (1992) on saanut eeppisestä kuvakirjasta. Reckless-romaanin kuvissa on hyvin vähän liikettä verrattaessa kuvia tekstiin. Kuvissa oleva liike taas on pienieleistä. Kuvissa kuvataan melko pitkiä tekstikappaleita. Kuvien aiheella on suuri merkitys tekstissä. Lisäksi todetaan, että kuvien ensisijainen funktio on teoriakirjallisuuden mukaisesti koristava sekä tarkentava. Kuvilla on kirjaa yhteen sitova sekä tekstiä ennakoiva funktio. Kuvia ei ole yhtä poikkeusta lukuun ottamatta huomioitu käännettäessä. Koska lähes kaikki kuvat olivat kuitenkin niin yhdenmukaisia tekstin kanssa kuin mahdollista, käännöksessä kuvia olisi ollut vaikea huomioida enää paremmin. Toisin kuin kuvakirjoissa, moni kuva on lineaarisessa suhteessa tekstiin eli kuvat ja teksti vuorottelevat vähemmän kerronnassa. Lopuksi voidaan todeta, että kuvien pois jättämisellä on vain vähäinen merkitys sisällön kannalta. Kuvien pois jättäminen saattaa silti vaikuttaa siihen, millaisen ensivaikutelman kirja tekee ostajaan. Lähdeteoksen kannet ja ulkoasu luovat sisältöä paremmin vastaavan mielikuvan kuin käännös. Tämän lisäksi lähdeteoksen kuvat ovat tekstiä ennakoivia, eli ne saavat lukijan odottamaan seuraavaa lukua. Kuvien funktio on siis saada lukija jatkamaan lukemista. Tämä funktio ei välity käännöksestä.
Opiskelijat käännösten tarkistajina : Kyselytutkimus käännösten tarkistamisesta osana kääntämisen yliopisto-opetusta

Juntunen, Tiia (2017)

Tutkielmassa tarkastellaan, hyödynnetäänkö Suomen kääntäjänkoulutuksessa käännösten tarkistamista. Lisäksi selvitetään, millä tavoin ja missä opinnoissa sitä hyödynnetään ja kuinka opiskelijat suhtautuvat siihen. Aineistona on 66 Helsingin, Itä-Suomen, Tampereen ja Turun yliopiston englannin, ranskan, saksan ja venäjän kääntämisen pääaineopiskelijoilta sähköisen kyselylomakkeen avulla kerättyä vastausta. Kyselyn suljettujen monivalintakysymysten vastaukset analysoitiin määrällisesti ja avointen kysymysten vastaukset laadullisesti. Käännösten tarkistamisella osana yliopisto-opetusta tarkoitetaan tässä tutkielmassa toimintaa, jossa opiskelijat tarkastavat joko toisten opiskelijoiden tai ulkopuolisen toimeksiantajan käännöksiä ja tekevät niihin korjauksia. Tarkistuksen kohteena on lähes valmis käännös, joka palautetaan tarkistamisen jälkeen joko takaisin kääntäjälle korjauksien tekemistä varten tai opettajalle arviointia varten. Tutkielmassa tarkastellaan sekä vertailevaa tekstintarkistusta, jossa lähtö- ja kohdetekstiä vertaillaan toisiinsa, että yksikielistä tekstintarkistusta, jossa käännös tarkistetaan keskittyen ainoastaan kohdetekstiin. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli osallistunut käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen. Ne vastaajat, jotka eivät olleet osallistuneet käännösten tarkistamista hyödyntävään opetukseen, olivat pääasiassa kandidaattivaiheen opiskelijoita. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi eniten pääaineen opinnoissa, kun taas yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes yhtä paljon sekä pääaineen että suomen kielen opinnoissa. Vertailevaa tekstintarkistusta hyödynnettiin lähes ainoastaan muiden kurssien yhteydessä, mutta yksikielistä tekstintarkistusta hyödynnettiin selvästi enemmän myös käännösten tarkistamiseen keskittyvillä kursseilla. Suurin osa yksikielistä tekstintarkistusta hyödyntäneistä oli saanut opettajalta ohjeita käännösten tarkistamiseen. Sen sijaan vertailevaa tekstintarkistusta hyödyntäneistä vastaajista ohjeita oli saanut vain noin puolet. Selvä enemmistö vastaajista ei kuitenkaan ollut saanut opettajalta palautetta tarkistustavastaan. Lähes kaikki vastaajat pitivät käännösten tarkistamista hyödyllisenä osana opintoja. Lievä enemmistö vastaajista toivoi tarkistamisen osuuden lisäämistä opinnoissa. Myös vertaistarkistamiseen suhtauduttiin myönteisesti, vaikka osa vastaajista piti toisilta opiskelijoilta saatua palautetta jokseenkin turhana. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että käännösten tarkistamista hyödynnetään kääntäjänkoulutuksessa ennen kaikkea keinona antaa opiskelijoille palautetta käännöksistä sen sijaan, että päällimmäisenä tarkoituksena olisi käännösten tarkistamisen harjoitteleminen. Aihetta pitäisi kuitenkin tutkia suuremmalla aineistolla, jotta tuloksista voitaisiin tehdä yleisiä johtopäätöksiä käännösten tarkistamisen hyödyntämisestä kääntämisen yliopisto-opetuksessa.
Palomestari vai apuopettaja? : Vastaanottotutkimus tekstitysten vaikutuksesta elokuvan katseluun

Fagerlund, Iina (2016)

Tutkielman tavoitteena on selvittää, onnistuvatko elokuvan tekstitykset antamaan käännöksen vastaanottajalle samanlaisen katseluelämyksen kuin lähtötekstin vastaanottajalle. Kyseessä on vastaanottotutkimus, jonka metodina käytettiin ryhmäkeskustelua. Keskusteluihin osallistui kaksi ryhmää: toinen koostui suomea äidinkielenään puhuvista, jotka eivät osanneet lainkaan saksaa, ja toinen saksaa äidinkielenään puhuvista. Molemmat ryhmät katsoivat saksankielisen koulumaailmaan sijoittuvan komedian Fack ju Göhte (2013), suomenkieliset suomeksi tekstitettynä, saksankieliset ilman tekstityksiä. Keskusteluissa oli tarkoituksena selvittää, mitä mieltä he ovat elokuvasta, millainen kuva heille siitä tuli ja millaisia asioita heidän mieleensä nousi elokuvasta. Näiden lisäksi tarkasteltiin, oliko tekstityksillä vaikutusta suomenkielisten vastaanottoon. Tutkielman teoriaosiossa käsitellään tekstittämistä kääntämisen lajina, esitellään käännöstieteen vastaanottotutkimuksia audiovisuaalisen kääntämisen alalta, kuten esimerkiksi Tiina Tuomisen väitöskirjaa (2012), sekä elokuvatutkimuksen alalta David Bordwellin (1988) vastaanottoteorioita, jotka käsittelevät skeemoja ja hypoteesien tekemistä. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että ryhmillä oli osittain samanlainen katseluelämys. Juonesta ja elokuvassa käytettävästä kielestä osallistujilla oli samankaltaisia mielipiteitä. Eroavaisuuksiakin löytyi. Saksankieliset osallistujat keskustelivat paljon koulujärjestelmästä ja vertailivat elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Suomenkieliset puhuivat puolestaan tekstityksestä, elokuvan sisäisestä maailmasta ja muista elokuvista. Suomenkieliset vertasivat elokuvan tapahtumia myös todellisuuteen, mutta kriittisempään sävyyn kuin saksankieliset. Erot johtunevat siitä, että tekstitykset eivät pysty aina välittämään elementtejä, joiden tulkintaan vaikuttaa kulttuurinen tietoa tai katsojan omat ennakkotiedot ja kokemukset. Lähtötekstin vastaanottajilla on paljon tietoa lähtökulttuurista toisin kuin käännöksen vastaanottajilla. Saksankielisillä oli elokuvan maailmasta omakohtaisia kokemuksia, joita he hyödynsivät elokuvan katselussa. Suomenkielisille maailma oli vieras, joten he käsittelivät elokuvaa enemmän pelkkänä fiktiona.
Reaaliat Günter Grassin teoksessa Die Blechtrommel ja sen kahdessa suomennoksessa

Fauth, Mirja (2016)

Tutkielmassani tarkastellaan reaalioiden eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä Günter Grassin Die Blechtrommel -romaanin (1959) kahden suomennoksen pohjalta. Ensimmäinen suomennos Peltirumpu on Aarno Peromiehen käsialaa vuodelta 1961. Samaa nimeä kantava Oili Suomisen uudelleensuomennos julkaistiin vuonna 2009. Tutkimuksessani lähdetään siitä oletuksesta, että uusi käännös on vanhaa käännöstä vieraannuttavampi ja tarkempi. Poimin lähdetekstistä satunnaisotannalla 100 reaaliaa. Otan kohteekseni alkuperäisen saksankielisen Die Blechtrommel -teoksen joka kymmenennen sivun. Tarkastelen kutakin sivua aina kahden suomennoksen vastaavan tekstikatkelman kanssa rinnakkain reaalioiden löytämiseksi. Tämän jälkeen jaottelen reaaliat Pekka Kujamäen luokitteluun pohjautuen arjen, erisnimien, yhteiskunnan ja kulttuurin kategorioihin analyysin helpottamiseksi. Analyysissä jaottelen suomentajien käännösratkaisut Kujamäen kehittelemän luokittelun pohjalta seuraaviin reaalioiden käännösstrategialuokkiin: suora lainaus, käännöslaina, selittävä kääntäminen, analogian käyttäminen kohdekielellä, hyperonyminen käännös, kohyperonyminen käännös, poisto sekä lisäys. Tutkin aineistosta poimittujen esimerkkien avulla, mitä strategioita kääntäjät ovat valinneet ja miten heidän ratkaisunsa eroavat toisistaan. Tutkimukseni perusteella Peromiehen ja Suomisen reaalioiden käännökset ovat hyvin samankaltaiset sekä strategiavalintojen että kotouttamisen ja vieraannuttamisen osalta. Molempien kääntäjien globaali strategia on vieraannuttava. Suominen on käyttänyt vieraannuttavia paikallisstrategioita vain kolmesti Peromiestä useammin, eikä eroa voida pitää tilastollisesti merkittävänä. Tämä havainto poikkeaa lähtöoletuksestani, jonka mukaan uudelleensuomennos on vanhaa vieraannuttavampi. Lähtöoletukseni täyttyy kuitenkin siltä osin, että Suomisen reaalioiden käännökset ovat monin paikoin Peromiehen suomennoksia tarkempia. Tutkimukseni pohjalta voidaan myös todeta, että reaalioiden kääntämisessä tehdyillä valinnoilla voi olla suuri vaikutus koko käännökseen: yhdenkin reaalian kotouttaminen voi vaikuttaa teoksen tematiikkaan ja katkoa kirjan sisäisiä yhteyksiä.
Suomalaisen ja saksalaisen televisio-ohjelman tulkkauksen eroja ja yhtäläisyyksiä

Berner, Madeleine (2016)

Syftet med denna avhandling är att klarlägga vilka olikheter och likheter det finns mellan tolkningen i ett finskt och tyskt tv-program. Samtidigt granskas också hur val av tolkningsmetod påverkar tolkningen. Som föremål för undersökningen valdes tre intervjuer i YLEs Aamu-tv och två intervjuer i den tyska 3Sat-kanalens Kulturzeit-program. I alla fem sändningar intervjuades utländska gäster på engelska och svaren tolkades till finska i Aamu-tv och till tyska i Kulturzeit. I Aamu-tv var det journalisterna som ansvarade för tolkningen, medan man till Kulturzeits sändningar hade valt professionella tolkar. Hypotesen för arbetet är att en del av olikheterna mellan tolkningen i det finska och tyska programmet beror på att tolkningen sker med olika tolkningsmetoder. Därtill är det förmodligt att tolkningen som utförs av YLEs journalister har sådana egenskaper som inte finns i tolkningen i Kulturzeit. Materialet för analysen har samlats från YLE Areena och 3Sat:s nätsida. Tolkningens egenskaper i de båda programmen har granskats med hjälp av de transkriberade intervjuerna och programinspelningarna. Under analysen fästes särskild uppmärksamhet vid hur valet av tolkningsmetoden påverkar tolkningen i programmen och om metoden tillför ytterligare olikheter mellan tolkningen i Aamu-tv och Kulturzeit. Därtill granskades huruvida tolkningen följer vissa principer inom medietolkning, samt också om journalisternas tolkning har egenskaper som kan anses vara typiska för icke-professionella tolkar. Forskningsresultatet påvisar att val av tolkningsmetoden ledde till flera olikheter mellan tolkningen i programmen. I Aamu-tv tolkade journalisterna konsekutivt medan Kulturzeits tolkar tolkade simultant. Journalisternas tolkning visar sig innehålla sådana egenskaper som inte finns i Kulturzeits tolkning. Dessa är att journalisterna indirekt refererar talarna i tredje person singular och separat markerar sin tolkning på olika sätt. Sådana egenskaper beskrivs som vanliga för icke-professionella tolkar. Journalisterna har också en tendens att i informeringssyfte lägga till sådan information i tolkningen som inte funnits i det ursprungliga inlägget. I Kulturzeit tolkar tolkarna i första person singular utan att lägga till information i sin tolkning, snarare tvärtom: vid behov får de även förkorta tolkningen av inlägget. Andra olikheter innefattar tolkningsriktningarna samt tolkarnas och journalisternas synlighet i programmen. En del likheter finns det också mellan tolkningarna. Både i Aamu-tv och Kulturzeit har man anpassat journalisternas och tolkarnas röster till de intervjuade personerna så att de kvinnliga utländska gästerna tolkas av kvinnor och den manliga utländska gästen av en man. Dessutom förekommer det att tolkningarna till en stor del är en sammanfattning av det sagda. Likheterna mellan tolkningarna representerar principer för medietolkning som upptäckts i tidigare forskning. Undersökningen påvisar att journalistens och tolkens uppgifter närmar sig varandra, dvs. får egenskaper av varandra i medietolkning.
Tekstilajikonventiot itsehoitolääkkeiden markkinointiteksteissä : kontrastiivinen tekstilajitutkimus kieliparilla suomi–saksa

Livio, Maiju (2016)

Tässä pro gradussa tutkittiin itsehoitolääkkeiden verkkosivuilta löytyviä markkinointitekstejä. Analyysi keskittyi erityisesti tekstilajikonventioihin eli tälle tekstilajille tyypillisiin piirteisiin saksaksi ja suomeksi julkaistuista teksteistä. Aineisto koostui itsehoitolääkkeiden markkinointiteksteistä, tarkemmin rajattuna kyseisten tuotteiden esittelyistä tuotteiden tai valmistajien nettisivuilla. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, onko itsehoitolääkkeiden suomen- tai saksankielisissä esittelyteksteissä jonkinlaisia vakiintuneita konventioita. Toisena tavoitteena on analysoida, eroavatko konventiot suomen- ja saksankielisten tekstien välillä, ja jos, niin miten. Tutkimuksessa käytetään Christiane Nordin tekstianalyysimallia. Kokonaisuutena saksankielinen aineisto vaikutti analyysin perusteella olevan hieman heterogeenisempi kuin suomenkielinen. Saksankielisissä teksteissä esiintyy enemmän luovia ratkaisuja ja poikkeamia oletusarvoista, kun taas suomenkieliset tekstit ovat hieman suoraviivaisempia ja yllätyksettömämpiä. Kielten välisistä eroista huolimatta erikielisten tekstien olemus on yhtenäinen. Esimerkiksi painottuvat kohdat, kuten tekstin alussa esiintyvät teemat sekä toistuvat teemat, eivät aineistossa ole kovin vahvasti riippuvaisia kielestä. Sisällössä, rakenteessa, syntaksissa, sanastossa, presuppositioissa, nonverbaalisissa elementeissä ja suprasegmentaalisissa elementeissä on kaikissa selvästi enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Konventiot vaikuttavat säätelevän tekstilajia melko voimakkaasti. Tutkimuksen aineisto on kuitenkin liian pieni, jotta analyysin perusteella voitaisiin päätellä muuta kuin yleisiä suuntaviivoja. Yleisesti aineiston tekstien perusteella voidaan todeta, että suomen- ja saksankieliset tekstilajikonventiot ovat samankaltaisia, mutta eivät identtisiä. Suomalaisten yritysten teksteissä ero saksankielisiin teksteihin oli lähes kaikissa tutkimuksen osa-alueissa suurempi kuin muun maalaisten yritysten suomenkielisissä teksteissä. Tulokset tukevat olettamusta, että kääntäminen vaikuttaa tekstilajiin.
Uudelleenkääntäminen Maria Jotunin novellien valossa

Säynäslahti, Sirja (2014)

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uudelleenkääntämistä kolmen Maria Jotunin novellin ja niiden ensimmäisten ja toisten saksannosten avulla. Tutkimuskysymys on: Miten tutkitut novellikäännökset eroavat tyylillisesti toisistaan ja alkuteksteistään? Kysymystä on avattu kahden apukysymyksen avulla: Miten paljon käännöksissä esiintyy tyylillisiä eroja? Millaisia käännöksissä esiintyvät tyylilliset erot ovat? Tutkimusta on lisäksi laajennettu kahden lisäkysymyksen avulla: Toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkituissa novellikäännöksissä? Miksi Kun on tunteet, Matami Röhelin ja Jouluyö korvessa on uudelleenkäännetty saksaan? Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään uudelleenkääntämistä ilmiönä, määritellään uudelleenkääntäminen sekä pohditaan uudelleenkääntämisen syitä. Uudelleenkääntämisen määrittely ja rajanveto voi toisinaan olla hankalaa. Esimerkiksi yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on uudelleenkäännös ja mikä taas aiemman version tarkastettu tai uudistettu laitos, on vaikea antaa. Lisäksi uudelleenkäännös voi olla tehty alkutekstin eri versiosta, käännöksillä voi olla keskenään eri kohderyhmä tai ne ovat saattaneet ilmestyä ajallisesti hyvin lähekkäin. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, onko toinen käännös näissä tilanteissa uudelleenkäännös vai jotakin muuta. Uudelleenkääntämisen syyt on tässä tutkielmassa jaettu tekstinsisäisiin ja tekstinulkoisiin. Tekstinsisäiset syyt ovat alkutekstiin tai aiempaan käännökseen liittyviä syitä, esimerkiksi aiemman käännöksen vanheneminen, virheet tai puutteet aiemmassa käännöksessä, jossain tekstiketjun vaiheessa harjoitettu sensuuri sekä halu esittää poikkeava tulkinta. Tekstinsisäisiin syihin voidaan laskea myös uudelleenkäännöshypoteesi. Hypoteesi pitää sisällään oletuksen siitä, että uudelleenkäännös on tarkempi ja lähempänä alkutekstiä, kun taas ensimmäisessä käännöksessä heikkous ja puutteellisuus ovat suurimmillaan. Tekstinulkoiset syyt taas kumpuavat julkaisuympäristöstä tai laajemmin yhteiskunnasta. Näitä syitä ovat esimerkiksi erilaiset juhlavuodet, julkaisuoikeudelliset tai taloudelliset syyt tai kääntäjän tai julkaisijan oma kiinnostus käännettävää tekstiä kohtaan. Työn empiirinen osuus keskittyy tyylin kääntämiseen. Analyysin viitekehyksenä toimii Pekkasen (2010) väitöskirjassaan esittelemä tyylillisten piirteiden jaottelu. Pekkasen kategoriat ovat esitysjärjestyksen muutos, näkökulman muutos, tiedon täsmällisyyden aste ja rytmi, joista kolmea ensimmäistä tutkitaan tässä analyysissa Jotunin novellien käännösten osalta. Lisäksi tiedon täsmällisyyden aste on rajattu käsittämään vain subjektin ja predikaatin lisäykset ja poistot. Erot on etsitty vertaamalla käännöksiä alkuteksteihinsä virke kerrallaan ja kirjaamalla taulukkoon näin löytyneet erot. Tulosten perusteella esitysjärjestyksen muutokset olivat vähälukuisin ja myös sisällöllisesti vähiten tyyliin vaikuttava muutosryhmä. Osa esitysjärjestyksen muutoksista tosin vaikutti kulloisenkin lauseen informaatiorakenteeseen ja painopisteeseen. Nämä muutokset olivat vaikutuksiltaan merkittävämpiä. Seuraavaksi eniten oli näkökulman muutoksia. Ne koostuivat subjektin muutoksista, aktiivisen ja passiivisen näkökulman muutoksista, vaihteluista lopputuloksen ja prosessin kuvaamisen välillä, myöntö- ja kieltolauseiden välisistä muutoksista sekä joistakin aikamuotojen tai muiden verbimuotojen muutoksista. Tiedon täsmällisyyden asteen muutokset muodostivat yleisimmän muutosryhmän tässä aineistossa. Ensimmäisten käännösten ja uudelleenkäännösten väliset erot olivat osittain hyvin pieniä, mutta joitain merkillepantaviakin eroja ilmeni. Merkittävin käännösten välinen ero löytyi Jouluyö korvessa -novellin käännöksistä: ensimmäisessä käännöksessä oli yli kolme kertaa niin paljon subjektin tai predikaatin poistoja kuin uudelleenkäännöksessä. Paikoin käännökset erosivat tyylillisesti myös alkuteksteistään hyvin vähän. Pienin ero löytyi Matami Röhelin -novellin uudelleenkäännöksen esitysjärjestyksen muutoksista: muutoksia esiintyi vain keskimäärin 0,8 sivua kohti. Jos muutoksia on sivua kohti keskimäärin vain noin yksi, se vaikuttaa oletettavasti hyvin vähän tekstin kokonaistyyliin. Uudelleenkäännöshypoteesi ei yksiselitteisesti toteutunut tässä aineistossa, eli uudelleenkäännökset eivät olleet kategorisesti lähempänä alkutekstiä kuin ensimmäiset käännökset. Uudelleenkäännösten syihin ei täydellä varmuudella päästy tämän tutkielman yhteydessä. Novellien Matami Röhelin ja Kun on tunteet uudelleenkääntäjän haastattelu osoitti, että uudelleenkääntäminen ei ollut uusien käännösten kohdalla erityisen tietoista toimintaa, vaan aiempien käännösten olemassaolo ei ollut tässä tapauksessa relevantti seikka. Jouluyö korvessa -novellin kohdalla uudelleenkäännösten syiden voi arvella olevan tekstinulkoisia, koska tekstin sisältä ei uudelleenkääntämisen tarvetta selittäviä syitä löytynyt.
Volkswagenista Toyotaan : Auto Bild Suomi -lehden lokalisointi

Könni, Outi (2016)

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lokalisointi näkyy Auto Bild Suomi -lehden kääntämisessä. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan kääntämistä sen tarkoituksesta ja päämäärästä käsin. Aluksi tutkimuksessa käsiteltiin aiheen kannalta keskeisiä käännösteorioita. Tämän jälkeen lokalisoinnin käsitettä valotettiin eri näkökulmista. Tässä tutkimuksessa lokalisointi nähdään laajana käsitteenä, jolla tarkoitetaan kaupallisen aineiston sopeuttamista uudelle kohdealueelle ja joka on osa kaupallista kenttää, alue, jolla toisensa kohtaavat tuotekehittely, myynti ja markkinointi, juridiset näkökohdat sekä toiminnan johtaminen. Auto Bild- ja Auto Bild Suomi -lehti ovat aikakauslehtiä ja moottorialan lehtiä. Auto Bild Suomi -lehteä tehdään saksalaisen Auto Bild -lehden lisenssillä. Osa lehdessä olevista jutuista käännetään emolehdestä, osan kirjoittavat suomalaiset toimittajat. Tutkimusaineisto koostui viidestä vuoden 2015 syys-lokakuussa ilmestyneestä lehdestä, joista neljä on saksankielisen Auto Bild -lehden numeroita ja yksi suomenkielisen Auto Bild Suomi -lehden numero. Analyysiosiossa käsiteltiin neljää esimerkkiä, jotka valittiin siten, että niissä näkyvät lokalisoinnin eri ulottuvuudet. Lokalisointi näkyy tutkimusaineistossa monella tasolla: käännettävien artikkeleiden valikoinnissa, esiteltävien autojen valikointina, lainsäädäntöön liittyvien erojen huomioon ottamisena, erilaisten lukujen ja suureiden muuttamisena ja kulttuurisena sopeuttamisena. Kaupallisena toimijana aikakauslehti on sopeutettava kohdealueelle, mikä tarkoittaa muun muassa taloudellisten ja juridisten näkökohtien huomioon ottamista. Tässä toteutuvat lokalisoinnin perusperiaatteet.

Now showing items 1-14 of 14

Browsing by discipline "Saksan kääntäminen"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO