Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Smådjursmedicin"

Sort by: Order: Results:

  • Koiran mahalaukun laajentuma ja kiertymä : Kirjallisuuskatsaus ja retrospektiivinen tutkimus toipumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä : 136 tapausta 
    Lamposaari, Pirre (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)
    Koiran mahalaukun laajentuman ja kiertymän toipumista ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä on selvitetty useissa tutkimuksissa. Suomessa ei aihetta ole aiemmin tutkittu. Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetaan melko paljon mahalaukun laajentuma ja kiertymä -potilaita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Yliopistollisessa eläinsairaalassa leikattujen mahalaukun laajentuma ja kiertymä -potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin toipumista sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välitöntä hoitoa vaativa sairaus, joka johtaa hoitamattomana kuolemaan. Hoidosta huolimatta osa koirista menehtyy. Useiden eri tekijöiden on havaittu vaikuttavan mahalaukun laajentuman ja kiertymän ennusteeseen, mm. hoitoon pääsyn nopeus, rektaalilämpötila, verenpaine, plasman laktaattipitoisuus, poikkeava verenkuva ja hyytymisarvot sekä mahalaukun ja pernan kunto. Tutkimusta varten kerättiin tiedot Yliopistollisessa eläinsairaalassa hoidetuista mahalaukun laajentumaa ja kiertymää sairastaneista potilaista (tammikuu 2004 - toukokuu 2008). Aineiston keräämisessä käytettiin hyväksi sairaalan potilasohjelmaa (Provet) sekä anestesia- ja teho-osasto -kaavakkeita. Koirien nykytilannetta tiedusteltiin puhelimitse. Koirista 136 täytti tutkimuksen kriteerit. Tutkimuspotilaista kerättiin seuraavat tiedot: rotu, ikä, sukupuoli, paino, omistajan kertomat esitiedot koskien ruokintaa ja oireiden kestoa, yleistutkimuslöydökset, verinäytetulokset, röntgenkuvaus, lääkitys ennen ja jälkeen leikkauksen, anestesia- ja leikkaustiedot, mahdolliset komplikaatiot, sairaalassa vietetty aika sekä toipuminen. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS 17.0 - ja SAS 9.2 -ohjelmilla. Lyhyen aikavälin kuolleisuus ( 30 pv) oli 11,9 %. Pitkän aikavälin kuolleisuus (31 pv - 1,5 v.), johon huomioitiin vain mahalaukun laajentuman ja kiertymän takia kuolleet oli 17,8 %. Kun mukaan laskettiin myös muiden sairauksien tai vanhuuden takia kuolleet koirat, oli pitkän aikavälin kuolleisuus 31,4 %. Mahalaukun seinämän kuolio oli selvin riskitekijä kuolleisuudelle (riskisuhde 4,53; p = 0,0005). Ennen leikkausta mitatun korkean plasman laktaattipitoisuuden havaittiin vaikuttavan kuolleisuuteen (riskisuhde 1,21; p = 0,0588). Lisäksi tanskandogin ja saksanpaimenkoiran toipumista verrattaessa, tanskandogin riski kuolla oli hieman suurempi kuin saksanpaimenkoiran (riskisuhde 2,027; p = 0,0543). Mahalaukun laajentuman ja kiertymän kuolleisuus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina todennäköisesti hoitomenetelmien kehittymisen sekä oireiden aikaisen havaitsemisen ja nopean hoitoon pääsyn ansiosta. Tässä tutkimuksessa tärkeimmät mahalaukun laajentuman ja kiertymän kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät olivat mahalaukun kunto ja veren laktaattipitoisuus, kuten aiemmissa tutkimuksissakin on havaittu. Mahalaukun kuntoon vaikuttaa oleellisesti hoitoon pääsyn nopeus. Ennen leikkausta määritettyä veren laktaattipitoisuutta voidaan käyttää apuna potilaan ennusteen arvioinnissa.
  • Koirien kuntoutuminen ristisideleikkauksesta pitkällä aikavälillä : fysioterapeuttinen tutkimus 
    Seikkula, Tiina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)
    Etummaisen ristisiteen repeämä on yleisin koirien ortopedisistä ongelmista ja ontuman aiheuttajista. Koirilla etummaisen ristisiteen repeämää hoidetaan joko konservatiivisesti tai kirurgisesti. Leikkausmenetelmät jaetaan yleisesti kolmeen ryhmään; nivelensisäiset, nivelenulkoiset sekä ns. luunkatkaisumenetelmät. Fysioterapian käyttö on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt erityisesti koirien ortopedisten sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa, mutta siltikään koulutetun fysioterapeutin tekemää tutkimusta ei ole hyödynnetty sairauksien diagnosoinnissa tai hoitotulosten arvioimisessa. Tieteellisiä julkaisuja, joissa fysioterapeuttisia menetelmiä olisi käytetty osana ristisidevammojen hoitotulosten arviointia, on vain muutamia. Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla pitkällä aikavälillä ristisideleikattujen koirien kuntoutumista eri leikkausmenetelmiä vertaillen. Näissä syventävissä opinnoissa keskityttiin fysioterapeuttiseen tutkimukseen. Tavoitteena oli arvioida ristisideleikattujen koirien kuntoutumista fysioterapeuttisen tutkimuksen avulla, verrata leikattujen koirien tuloksia terveiden kontrollikoirien tuloksiin sekä vertailla eri leikkausmenetelmillä leikattuja koiria toisiinsa. Hypoteesina oli, että fysioterapeuttinen tutkimus soveltuu ristisideleikkausten hoitotulosten arviointiin ja että fysioterapeuttisessa tutkimuksessa havaitaan eroja ristisideleikattujen koirien ja kontrollikoirien välillä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Yliopistollisen Eläinsairaalan ja viiden yksityisen eläinlääkäriaseman kanssa. Omistajakyselyn perusteella 42 kpl 1-4 vuotta aiemmin ristisideleikattuja koiria kutsuttiin tutkimuskäynnille. Koirille suoritettiin tutkimuskäynnillä yleistutkimus, ortopedinen tutkimus, fysioterapeuttinen tutkimus, voimalevytutkimus, röntgenkuvaus rauhoituksessa sekä perusverinäytetutkimus. Fysioterapeuttisen tutkimuksen suoritti eläinten fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti. Fysioterapeuttinen tutkimus sisälsi koirien takaraajojen liikkeiden ja käytön arvioinnin, painonvarauksen arvioinnin käsin tunnustelemalla ja elektronisten vaakojen avulla sekä aktiivisen ja passiivisen liikelaajuuden mittaukset polvista ja kintereistä. Tutkimuksissa 21 koiralla havaittiin ristisideleikatun jalan lisäksi merkittäviä nivelrikkomuutoksia muissa nivelissä, lannerangassa tai lanne-ristiluuliitoksen alueella. Nämä koirat jouduttiin sulkemaan pois tutkimuksesta liikkeiden arvioinnin, aktiivisen liikelaajuuden ja painonvarauksen osalta. Tutkimuksessa saavutettiin tilastollisesti merkitseviä eroja ristisideleikattujen koirien ja terveiden kontrollikoirien välillä polvi- ja kinnernivelten passiivisten liikelaajuuksien mittauksessa. Ristisideleikatussa jalassa polvi- ja kinnernivelen koukistuksessa goniometriatulokset olivat suurempia kuin terveessä jalassa (p=0,001). Lisäksi leikatussa jalassa polvinivelen ojennuksessa goniometriatulokset olivat alhaisempia kuin terveessä jalassa (p=0,001). Eroja havaittiin myös takaraajojen liikkeissä, aktiivisessa liikelaajuudessa sekä elektronisilla vaaoilla mitatuissa takaraajojen painonvarauksissa, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Raajan käytössä ja käsin tunnustellussa takaraajojen painonvarauksessa tutkimustulokset olivat vaihtelevia. Eri leikkausmenetelmien vertailu keskenään ei onnistunut luotettavasti liian alhaisen otoskoon vuoksi. Tutkimuksen perusteella voidaan suositella fysioterapeuttista tutkimusta ristisideleikkausten seuranta- ja vertailututkimuksiin tutkimusmenetelmäksi. Erityisesti elektronisilla vaaoilla mitattu painonvaraus ja aktiivinen ja passiivinen liikelaajuus ovat tämän tutkimuksen perusteella suositeltavia fysioterapeuttisen tutkimuksen osa-alueita.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO