Browsing by discipline "Social- och kulturantropologi"

This study looks at the ethnic categorization of darker skinned people and problems related to their participation in higher education through the theories of the French anthropologist Pierre Bourdieu. In the national censuses of Brazil the populace is categorized according to skin color. According to these publications, darker skin-colored Brazilians are underrepresented in higher education. Affirmative action politics has found it’s place within public discourse in Brazil beginning from the 1990’s, and as a consequence some institutes of higher eduction have adapted racial quotas for darker-skinned individuals. At the same time, affirmative action policies have been criticized on the basis that it suggests that inequality is by nature ethnic when such inequalities could just as well be socioeconomic. Historically Brazil has been considered a society free of racism, or in other words 'a racial democracy'. Ethnic categorization is analyzed using Pierre Bourdieu’s concepts habitus and symbolic power. The idea of habitus is used to refer to any attitudes and manners internalized by an individual, with which that individual evaluates, interprets and choses to act in the reality that they perceive. With symbolic power this work refers to to all the different forms of capital mentioned in Bourdieu’s work that relate to recognition and appreciation. Therefore, the aim of this work is to analyze the socially constructed, various colloquial and everyday phenomena related to classification by skin color. I look at how habitus and symbolic capital related differentiation happens and what significance it might have for the discourse between ethnic categorization and education. In order to answer the research question i collected material from fieldwork in North-Eastern Brazil for 2 months. In collecting the material I used ethnographic field work methodology, especially participant observation, semi-structured and unstructured interviews. Among the interviewed are a public school principal, a teacher, two dark-skinned university students and one private school university student. In addition, I utilized material on situations encountered by dark-skinned people in Brazil that have been published in previous studies. The interviewed had experienced situations in which symbolic evaluations related to their ethnic background and skin color can be considered significant. Additionally, many example of this arise from previous literature. In the situations that I observed social evaluations explained the habituslike actions of the people I observed. These examples can be assumed to have significance for construction of hierarchical society in Brazil in accordance with Bourdieaun theory.

Time is a concept indispensable to modern life. The point of departure of the thesis is to question the reality of any qualities of time or associated with time - including cases where arguments for reality are based on philosophy or physics. By comparing two ideal models, traditional and modern time, the treatise strives to demonstrate that value and scarcity are not really qualities of time itself but of certain socially constructed realities and world-views. The thesis - an introduction to one branch of anthropology and sociology - contains three levels. In the first place, to put scarcity of time to the test as a criterion of cultural time turns out to be a case study in the sociology of knowledge. A second theme running through the work is to define modernity and modern rationality as a specific kind of cultural time. Finally, attention is drawn to the part that time plays in intra- and intercultural communication and valuation. An analysis of the meaning of clocks, calendars and precious time shows that the (apparent) lack of (temporal) planning and punctuality in the Third World has all too often been reduced to qualities typical of individual, ethnic, or national character.

Tämä opinnäytetyö on tutkimus kenialaisesta teestä ja sen saamista erilaisista historiallisista, sosiaalisista ja moraalisista arvoista. Näiden arvojen kautta voidaan peilata teen ja siihen liittyviä kehityksen merkityksiä kenialaisten ajatuksissa. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään sitä, miten käsitykset teestä yhdistyvät ajatuksiin ja toiveisiin kehityksestä. Teelle annettujen negatiivisten ja positiivisten arvojen kautta työssä analysoidaan teen laajempia implikaatioita kenialaisessa yhteiskunnassa. Teen ja teemaiden asemaa yhteiskunnassa on tunnettava ymmärtääkseen teen kontekstin, minkä vuoksi tässä työssä käydään läpi myös Kenian siirtomaahistoriaa, itsenäistymisen jälkeistä aikaa ja maanomistuksen muotoutumista. Lopuksi syvennytään kehityksen käsitteeseen ja tehdään katsaus myös Reiluun kauppaan, joka lupaa kehitystä osanottajilleen. Tutkimus perustuu ennen kaikkea Keniassa vuoden 2012 lopussa tehdylle neljän kuukauden pituiselle antropologiselle kenttätyölle. Aineisto sisältää osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja maan eri teentuotantoalueilla. Mukana on myös yleistä havainnointia kenialaisten kanssa käydyistä keskusteluista teealueiden ulkopuoleltakin. Oleellisena osana ovat myös antropologiset tutkimukset teestä, arvosta, kehityksestä, modernista ja historiasta. Tärkeimpiä teoreetikkoja tälle työlle ovat antropologit Sidney Mintz, James Ferguson, Ira Bashkow ja arvon käsitteellistämisen osalta Nancy Munn. Minztin kautta tulkitaan historian oleellisuutta nykypäivän merkitysten ymmärtämiselle, Fergusonin ja Bashkowin avulla tarkastellaan kehitystä, joka on toisaalta kuva ja ideaali ihmisten ajatuksissa, mutta toisaalta hyvin realistinen tavoite, jota kohti pyritään. Tutkimuksessa päädytään siihen, että tee saa erilaisia moraalisia arvoja, jotka liittyvät tekoihin ja käytökseen, jolla voidaan pyrkiä kohti kehittyneempää Keniaa niin yksilöinä kuin valtiona. Teen arvot voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin arvoihin. Tärkeimpiä positiivisia arvoja ovat helppous, turvallisuus, kestävyys, puhtaus ja laadukkuus. Negatiivisten arvojen joukkoon kuuluvat vaikeus, turvattomuus, katoavaisuus, epäpuhtaus ja laaduttomuus. Teen helppous ja vaikeus liittyvät oleellisesti siihen, missä niitä kasvatetaan; vanhoilla, siirtomaa-ajasta periytyvillä teealueilla tee nähdään helppona. Niille tee on tuonut kehitystä ja vaurautta. Pienillä teentuotantoalueilla tee koetaan vaikeammaksi, eikä teehen liitetä samanlaista kehityksen positiivista kehystä. Myös Reilu kauppa lupaa kehitystä viljelijöilleen, mutta silläkin on vaarana ajautua tukemaan vanhoja rakenteita. Tuotanto ei ole vailla sosiaalisia merkityksiä, ja arkisenkin ruoka-aineen tuotantoa ja sen historiaa tutkimalla voi saada lisää ymmärrystä noista merkityksistä. Yksi tällaisista merkityksistä on tässä tutkielmassa kehitys, jonka käsite on punoutunut instituutioihin ja ajatuksiin tiukasti monissa köyhissä maissa. Historian tutkiminen ja tunnistaminen osana sosiaalisia ilmiöitä on erityisen tärkeää, koska historiantulkintojen kautta rakennetaan jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaa.

Tutkielma tarkastelee Toledon alueen maya-kylissä tapahtuvaa ekoturismia ja siihen liittyvää kulttuurin tuotteistamista. Ekoturismin ideana on tarjota vierailijoille autenttinen kokemus ja mahdollisuus tutustua alkuperäiseen kulttuuriin sen ympäristö huomioiden. Tutkielmassa selvitetäänkin, onko ekoturismin kautta esitetty kulttuuri autenttista maya-kulttuuria ja mitä turistit sekä paikalliset odottavat autenttiselta kokemukselta. Työssä tarkastellaan myös ekoturismin vaikutuksia kulttuurin säilymiseen ja selvitetään esimerkkitapausten kautta, onko kulttuurin tuotteistamisella kulttuuria ylläpitäviä ominaisuuksia. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu keskusteluun autenttisen turistikokemuksen rakentumisesta sekä kulttuurin tuotteistamisesta osana turismia. Tutkielma osoittaa, että maya-kylissä voidaan havaita autenttista kulttuurin esittämistä niissä määritelmissä, mitä autenttisuus turisteille ja mayoille edustaa. Turistikokemukseen ei nähty sisältyvän lavastettuja piirteitä, vaan kulttuuria esitettiin sellaisena, kuin se nykyään on. Vaikka ekoturistit olivat autenttisuuden hakuisia, he ymmärsivät, että kulttuurissa näkyy nykyään myös moderneja piirteitä. Turistit olivat valmiita hyväksymään uusiakin käsitöitä, mikäli ne olivat mayojen itsensä valmistamia. Ekoturismin kautta mayat ovat opetelleet käsityötaitoja sekä perehtyneet muinaisiin maya-luoliin. Perinteisiä käyttöesineitä valmistetaan osana käsityötuotantoa, mutta ne ovat turismin myötä saaneet uusia käyttötarkoituksia ja malleja. Ekoturismin voidaan nähdä vahvistavan kulttuurisia käytäntöjä, mutta on kuitenkin huomioitava, että myös modernisaatio vaikuttaa kulttuurin säilymiseen, sekä siihen, mitä kulttuurisia perinteitä pystytään jatkossa turisteille tarjoamaan. Tutkimuksen aineisto pohjautuu etnografiseen kenttätyöhön, joka on toteutettu kesällä 2013 Belizessä Toledon alueen maya-kylissä. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia.

Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee intialaista lääketiedettä, Ayurvedaa, symbolina eri diskursseissa kolonialistisen ja postkolonialistisen ajan Intiassa. Tutkielmassa tarkastellaan konkreettisesti, miten Ayurvedasta puhutaan ja minkälaisia merkityksiä sille eri diskursseissa luodaan. Olennaista on myös se, mihin Ayurvedaa symbolina eri diskurssiyhteyksissä käytetään. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty kolmen ja puolen kuukauden kenttätyön aikana pääosin Etelä-Intian Keralassa. Etnografinen kenttätyö perustuu osallistuvaan havainnointiin, haastatteluihin, keskusteluihin ja kerättyihin kirjallisiin aineistoihin. Etnografinen aineisto sidotaan muutamiin keskeisiin historiallisiin tapahtumiin ja sitä täydennetään Ayurvedaa käsittelevillä antropologisilla tutkimusaineistoilla. Aineiston analyysin metodologisena lähtökohtana hyödynnetään erityisesti Greg Urbanin diskurssikeskeistä lähestymistapaa kulttuurien tutkimukseen. Tutkielmassa selviää, että Ayurvedan ympärillä käytävät diskurssit ovat syntyneet reaktiona biolääketieteen hegemoniseen asemaan ja sen seurauksiin Intiassa. Ne ovat myös kiinteästi yhteydessä Ayurvedan modernisaatio- ja uudelleen elvyttämisprosessiin. Kyseisessä prosessissa määritellään sekä Ayurvedan moderni relevanssi että elvytetään Ayurvedan kulttuurinen arvo. Eri diskursseista nousee esiin neljä käsitettä moderni, traditionaalinen, tieteellinen ja kulttuurinen, joiden avulla Ayurvedaa kuvataan ja joihin eri diskurssikonteksteissa rakennetut merkitykset kiinnittyvät. Ayurvedan kulttuurisen arvon elvyttäminen katsotaan olevan jossain määrin yhteydessä myös intialaisen 'kulttuurin' ja 'intialaisuuden' elvyttämiseen. Tutkielman johtopäätös on, että Ayurveda esiintyy sitä käsittelevissä diskursseissa yhteiskunnan eri puolia heijastelevana ja sen rakennetta ja ideologioita ylläpitävänä hallitsevana symbolina. Lisäksi Ayurvedaa käytetään välineellisenä symbolina erilaisten tavoitteiden kuten auktoriteetin luomisessa. Tänä päivänä Ayurvedan toiminnallinen merkitys symbolina korostuu kun sitä käytetään Ayurveda-instituutioiden, -lääkeyritysten ja -hyvinvointikeskusten mainosten luomien mielikuvien vahvistajana. Toinen johtopäätös on, että eri aikoina, eri konteksteissa esille tulleet merkitykset ovat jossain määrin samoja ja heijastelevat näin ollen jatkuvuutta. Tutkielma on osa tämän päivän aasialaisten lääketieteiden antropologista tutkimusta, joka ottaa huomioon tärkeimmät historialliset taustatekijät ja sitoo tutkimuksen kohteena olevan kulttuurisen ilmiön ajalliseen, paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan body suspensionia fenomenologisesta ja kehollisesta perspektiivistä käsin tavallisesta arkielämästä ja kehollisesta olemassaolon tavasta poikkeavana toimintana. Body suspension on väliaikaista kehonmuokkausta, jossa keho nostetaan ilmaan roikkumaan ihon lävistävistä koukuista ja niihin kiinnitetyistä naruista ja köysistä. Modernin body suspensionin kulttuurihistoriallinen alkuperä palautuu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen rituaaleihin, mutta on länsimaisen lävistyskulttuurin myötä kehittynyt täysin omaksi yksilön henkilökohtaista kokemusta korostavaksi kokonaisuudekseen. Perustuessaan alakulttuureille ominaiseen itse tekemisen periaatteeseen sekä sijoittuessaan osaksi sekä lävistys- ja kehonmuokkauskulttuurin keskiötä että niiden reunoja samalla myös valtakulttuuria haastaen, voidaan body suspension sijoittaa myös alakulttuuriseen kontekstiin kuuluvaksi. Tutkielma perustuu pääasiassa vuosina 2014-2015 Helsingissä ja Oslossa suoritetun kenttätyön kautta hankittuun materiaaliin. Tärkeimpänä tutkimusmetodina on käytetty osallistuvaa havainnointia, jossa on käytetty hyväksi myös tutkijan omia kehollisia kokemuksia sekä aistinvaraisia havaintoja body suspensionin harrastajien kehollisesta toiminnasta. Tämän lisäksi on tehty haastatteluja. Body suspension on usein vähemmän kivuliasta kuin mitä saattaisi ajatella, mutta kipu osoittautuu kuitenkin olennaiseksi osaksi koko kokemusta sen toimiessa väylänä ja välineenä arkielämästä poikkeavan kehollisen kokemuksen luomisessa. Kipuun usein liitettävistä negatiivisista ja patologisista määritelmistä huolimatta vapaaehtoisesti valitun ja väylänä toimivan kivun voidaan sanoa sisältävän myös positiivisia merkityksiä ja määreitä. Kivun tai sen puutteen lisäksi body suspensionin yhteydessä koettu intensiivisyys ja arkisesta kehollisesta olemassaolosta poikkeavuus rakentuu myös kokonaisvaltaisella keho-orientaation muutoksella painovoiman kohdistuessa kehoon eri tavalla. Näin body suspensionissa keho näyttäytyy erilaisten intensiivisyyksien rajoilla roikkuvana ja ne hetkellisesti ylittävänä kehollisen leikin ja luovan kokeilun välineenä. Sekä itseään, kehojaan että totuttuja kehollisia konventioita ja toimintatapoja kehollisen leikin avulla haastaen body suspensionin harrastajat luovat positiiviseen vapauteen perustuvaa kehollista yhteisöllisyyttä.

Työssä tutkitaan sitä, kuinka chewatyttöjen initiaatiorituaali, chinamwali, rakentaa sosiaalista sukupuolta. Rituaali on tärkeä aikuistumisriitti tytöille ja sitä harjoitetaan tutkimusalueella yleisesti. Initiaatiorituaalin läpikäyminen tekee tytöistä naisia chewakulttuurille ominaiselle tavalla ja on hyvin tärkeä koko chewayhteisölle. Tutkielman aineisto on kerätty kolmen kuukauden kenttätyöjakson aikana kesällä 2004 Itä-Sambiassa, Kateten piirikunnan alueella M’chepan ja Undin kylissä. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista, haastatteluista ja rituaalin aikana tehdyistä laulujen tallenteista. Laulujen sanoitukset muodostavat keskeisen osan aineistoa. Tutkimuksessa initiaatiorituaalia tarkastellaan sosiaalisen sukupuolen rakentajana ja siirtymärituaalina. Pääpaino analyysissa on sosiaalisen sukupuolen rakentumisessa. Tutkimus pohjaa sekä feministisen antropologian teorioihin sosiaalisesta sukupuolesta ja sen rakentumisesta että perinteisempiin siirtymärituaaliteorioihin. Yhdistämällä näitä kahta teoreettista tarkastelukulmaa tutkimuksessa on kyetty rakentamaan mahdollisimman kattava kuva chewatyttöjen initiaatiorituaalista. Chewayhteisössä naisten ja miesten roolit ovat hyvin tarkkaan rajatut. Chewakulttuuri asettaa kuitenkin enemmän odotuksia naisten käytöstä ja toimintaa kohtaan. Tämän vuoksi tyttöjen sukupuolittunut kasvatus aloitetaan jo varhaislapsuudessa. Tyttöjen naiseksi kasvamisesta ja oikeanlaisen naisen roolin omaksumisesta huolehditaan tarkasti ja tässä tärkeässä roolissa on tyttöjen initiaatiorituaali. Tutkimuksessa todetaan, että chewatyttöjen sosiaalisen sukupuolen rakentuminen tapahtuu laajemman rituaalisen jatkumon kautta. Jatkumo alkaa jo tyttövauvan syntymästä, kulkee varhaislapsuuden mallioppimisen kautta pikkutyttöjen tanssileikin, visudzon, läpi aina ensimmäisiin kuukautisiin liittyvään rituaaliin ja päättyy lopulta chinamwaliin. Tutkimuksessa on keskitytty analysoimaan etenkin visudzon ja chinamwalin opetuksia ja lauluja, sillä näiden avulla piirretään näkyviin chewayhteisössä vallitseva ideaalinen naisen malli, joka tyttöjen halutaan omaksuvan. Rituaalien opetuksien kautta tuodaan myös esiin, millaista naiseutta chewayhteisössä arvostetaan ja tuetaan. Tämä taas antaa pohjan tyttöjen omalle naiseuden kokemukselle ja sille miten he rakentavat omaa sosiaalista sukupuoltaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että chinamwalilla ja muilla rituaalisen jatkumon osilla on merkittävä rooli tyttöjen sosiaalisen sukupuolen rakentumisessa. Ne vaikuttavat erittäin vahvasti tytön naiseksi kasvamiseen ja antavat selkeät raamit sille, millaisen naisen roolin chewatyttöjen toivotaan omaksuvan. Rituaali luo ideaalista naisen mallia omassa kulttuurisessa kontekstissaan. Tämän naisen mallin omaksumisessa on kyse silloin myös kulttuuristen moraalisäännösten ja tabujen oppimisesta sekä oman kulttuurin tuntemuksesta. Chinamwalin voidaankin sanoa rakentavan tyttöjen sukupuolta sekä sosiaalisesti että kulttuurisesti. Koko rituaalisen jatkumon läpikäymisellä tytöt saadaan kasvatettua chewakulttuurin mukaiseen naisen rooliin ja toisaalta myös yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Tutkimuksessa nähdään myös, että chinamwali tulee säilymään jatkossakin elinvoimaisena, koska sillä on tärkeä rooli chewakulttuurin ylläpitäjänä ja uusintajana.

The focus of this thesis is on the recent changes in ethnic and class relations that have taken place in Bolivia since the beginning of the 21st century with the expansion of the economic middle class and the rise of the indigenous movements, Evo Morales and his socialist party to political power. This is approached through the medium of coca leaf, a key symbol of the Central Andean indigenous peoples, and its chewing that has recently been appropriated by all social layers of Bolivia. The recent popularity of coca challenges the race-based class structure of Bolivia, where prejudices on indigenous peoples have been epitomised in coca. The realities of social change are investigated by looking into the contemporary perceptions that Bolivians have towards coca, and how its increasing use reflects the changing identities and relations between different social layers. The city of Tarija was chosen as the primary field site as coca is commonly chewed there publicly. As previous anthropological research on coca has mainly been conducted in rural surroundings, this thesis illuminates how the leaf is used by the urban population of Bolivia. The principle research questions are: How is the chewing of coca leaf perceived and practiced by the different layers, of the contemporary society of Tarija, and how does this contribute to the production of separate ethnic and class identities, but also national and departmental unity? This thesis is mostly based on ethnographic fieldwork conducted in Bolivia between 3 December 2018 and 23 February 2019, of which two months were spent in the city of Tarija and it surroundings, while one month of supplementary research was conducted in other parts of Bolivia. In addition to participant observation, the material collected included 14 recorded interviews as well as 63 informal interviews. Besides ethnographic data, this thesis also analyses the history of coca leaf at the epicentre of racial and social relations of Bolivian society, which also includes its place as one of the main ingredients of the global drug trade. As the perceptions surrounding coca are linked to its possible narcotic qualities and medical applicability, an analysis of the medicinal value of the coca leaf is included to provide a background for the claims made by the interviewees. To approach the multiple meanings of the coca leaf, this thesis employs a locally engaged theory. Anthropological concepts and theories of multiple origins are employed and applied throughout the ethnographical analysis to build a multi-sited and encompassing understanding of coca chewing. The identities are approached from an intersectional perspective to show the complexity of identity building, where gender, age, race and class are in interaction with each other. The reasons that members of different groups give for coca chewing and how these reasons work to create differences between the chewers are analysed to demonstrate how the traditional upper and middle classes of Tarija do not partake in the key symbolism that coca has for the Central Andean indigenous peoples. Instead, they perceive coca as an ancient medicine, a national emblem that works to create unity between all Bolivians by connecting them to their shared indigenous roots, while the chewing of the leaf for work-related reasons, as a stimulant, is perceived to be practiced mainly by the rural population and the working class. By further differentiating the zones of coca production to traditional producers and narcotraffickers, and as also demonstrated with an analysis on the public chewing of coca, this thesis argues that through coca chewing, the traditional upper and middle classes are able to overpass the racism previously employed in demonstrations against Evo Morales and his socialist party. Their new rhetoric highlights national unity regardless of class or ethnicity in the name of democracy. The ambiguous relation that the people of Tarija have towards coca reflects the ambiguous relations that exist between the different social layers of the city. The increasing popularity of coca reflects the social change that has diluted the colonial race-based boundaries between social classes, but also the limits of this change, as many of the prejudices and stereotypes previously attached to race and coca, instead of disappearing, have been reassigned to low income levels and political affiliation.

This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.

This thesis is about the construction of the countryside among recreational walkers of Sheffield, North England. The identity of the countryside is not fixed, but in a constant state of flux and differentiated along social lines. Recreational walkers, a peoples movement of outdoor enthusiasts, have participated in the process of its definition since late 19th century. Historically, walking has been restricted by the 18th and 19th century Enclosure Acts, which closed open fields and common land in England. The passing of the Countryside and Rights of Way Act in 2000 brought significant improvements in the right of public access; however, through their walking, the walkers continue to negotiate the identities of the land and England itself. This thesis focuses on the recreational walkers of Sheffield, a North English city known for its industrial history and leading role in the struggle for the right of public access during the 20th century. The data which it builds on consists of structured interviews as well as additional notes taken during a ten-week period in summer 2008. The informants are members of two local groups of the Ramblers, Britains largest walkers rights organization. The interviews deal with the walkers’ experiences of leisure, travel habitation in and beyond Sheffield. The additional notes, taken during participant observation out in the countryside, elucidate the walkers’ interactions with the landscape and each other. This thesis argues that recreational walking is a form of environmental engagement mediated not only by the challenges of the past, but, even more importantly, by contemporary social and environmental experiences. The Sheffield walkers use wilful movement to assert particular visions of the landscape and to effect social change. Open-ended and socially inclusive, these visions set them apart from traditionalist narratives of the countryside, which have historically been used by the landowning class and others to assert different social and legal goals. The laws, norms and customs of movement are at the heart of how the society works. Rejecting both cultural and material determinism, this thesis maintains that processes of place construction cannot be reduced to either human activity or material contexts. The relationship between the two is essentially interactive and subject to historical change. The unique quality of the Sheffield walkers’ senses of place, owing to culture and nature alike, demonstrates the inherent plurality of place identities.