Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Sosiaali- ja kulttuuriantropologia"

Sort by: Order: Results:

  • Pylkkö, Marika (2016)
    This study looks at the ethnic categorization of darker skinned people and problems related to their participation in higher education through the theories of the French anthropologist Pierre Bourdieu. In the national censuses of Brazil the populace is categorized according to skin color. According to these publications, darker skin-colored Brazilians are underrepresented in higher education. Affirmative action politics has found it’s place within public discourse in Brazil beginning from the 1990’s, and as a consequence some institutes of higher eduction have adapted racial quotas for darker-skinned individuals. At the same time, affirmative action policies have been criticized on the basis that it suggests that inequality is by nature ethnic when such inequalities could just as well be socioeconomic. Historically Brazil has been considered a society free of racism, or in other words 'a racial democracy'. Ethnic categorization is analyzed using Pierre Bourdieu’s concepts habitus and symbolic power. The idea of habitus is used to refer to any attitudes and manners internalized by an individual, with which that individual evaluates, interprets and choses to act in the reality that they perceive. With symbolic power this work refers to to all the different forms of capital mentioned in Bourdieu’s work that relate to recognition and appreciation. Therefore, the aim of this work is to analyze the socially constructed, various colloquial and everyday phenomena related to classification by skin color. I look at how habitus and symbolic capital related differentiation happens and what significance it might have for the discourse between ethnic categorization and education. In order to answer the research question i collected material from fieldwork in North-Eastern Brazil for 2 months. In collecting the material I used ethnographic field work methodology, especially participant observation, semi-structured and unstructured interviews. Among the interviewed are a public school principal, a teacher, two dark-skinned university students and one private school university student. In addition, I utilized material on situations encountered by dark-skinned people in Brazil that have been published in previous studies. The interviewed had experienced situations in which symbolic evaluations related to their ethnic background and skin color can be considered significant. Additionally, many example of this arise from previous literature. In the situations that I observed social evaluations explained the habituslike actions of the people I observed. These examples can be assumed to have significance for construction of hierarchical society in Brazil in accordance with Bourdieaun theory.
  • Rask, Hanna (2018)
    This thesis discusses social remembering of difficult past in the context of Indian Residential Schools in Canada. Perceiving remembering as social practice of making the past meaningful for the present, the thesis focuses on the role of local memory practices in bringing a silenced history into focus of public attention and historical reconstruction. Residential schools were originally established by the Canadian government and churches for assimilating indigenous children into Euro-Canadian settler society through separation from their cultural background. Although operated for more than a hundred years between the late 19th and 20th centuries, the schools remained a silenced topic in the history of the country until the 1990s. Exploring local practices of commemoration and education around the old Shingwauk Residential School in Northern Ontario, the thesis discusses how negotiation over the meaning of a troubling past takes place in the intersections of public, political discussion and local level social interactions. Remembering as social and political practice is here understood not exclusively as a basis of shared identity grounded on common understanding of the past. Rather, the thesis focuses on challenging, negotiation and transformation as essential aspects of social memory. The thesis takes part in discussion on the relationship between past and present in debates over colonial history: whether residential schools are regarded as a single policy situated in the past, or whether they are recognized as part of the broader colonial history that still shapes the contemporary Canadian society. The analysis in this thesis is based on three-month field research conducted in the summer of 2016 Sault Ste. Marie, Ontario, on the site of the late Shingwauk School that nowadays hosts Algoma University. The research focused on the following memory practices that have developed around the school since the 1970s: a history-documenting and archiving project, a former students’ association, and an archives centre, dedicated to preservation of and education about the history of the school. The research was based on qualitative methods of thematic interviews and participant as well as direct observation, and supported with archival sources. Local negotiations over the memory of residential schools are discussed in relation to three different elements of the research context. The first part of the analysis focuses on the mutual emergence of public discussion on the history of residential schools and the local memory practices. The thesis argues that those local practices have contributed to uncovering the silence around the schools in public discussion and historical documentation. The second part looks at the relationship between memory and place: how the site of the Shingwauk School is today integrated in negotiation over the historical significance of residential schools. The old school is perceived as a site of transmitting the memory of past injustice, inseparable of the contemporary debates over addressing the legacy of that past on local as well as national level. Finally, contemporary educational practices of the archives centre and the former Shingwauk students are discussed as social spaces of negotiating the place of residential schools as part of the broader history of colonization for the public memory of Canadians of different backgrounds. The thesis argues that local practices of commemoration and education work as a counterforce against silencing and forgetting by creating social space between public discussion on residential schools and everyday experiences of people who might otherwise find that history distant to themselves. Local actions for preserving the memory of the Shingwauk School are intertwined with broader concerns over awareness about and engagement with the history of residential schools especially among the non-indigenous public. The thesis maintains that local initiatives of remembrance that emphasize continuity between the past and the present can challenge the rhetoric that attempts to obscure the enduring legacy of colonialism in Canadian society by situating residential schools into a past that has already reached its closure.
  • Pusa, Mika (1992)
    Time is a concept indispensable to modern life. The point of departure of the thesis is to question the reality of any qualities of time or associated with time - including cases where arguments for reality are based on philosophy or physics. By comparing two ideal models, traditional and modern time, the treatise strives to demonstrate that value and scarcity are not really qualities of time itself but of certain socially constructed realities and world-views. The thesis - an introduction to one branch of anthropology and sociology - contains three levels. In the first place, to put scarcity of time to the test as a criterion of cultural time turns out to be a case study in the sociology of knowledge. A second theme running through the work is to define modernity and modern rationality as a specific kind of cultural time. Finally, attention is drawn to the part that time plays in intra- and intercultural communication and valuation. An analysis of the meaning of clocks, calendars and precious time shows that the (apparent) lack of (temporal) planning and punctuality in the Third World has all too often been reduced to qualities typical of individual, ethnic, or national character.
  • Halonen, Lauha (2020)
    This work stems from the various debates of the definition, authenticity and plurality of yoga traditions both among yoga practitioners and scholars. The work has two aims: to move away from these debates by constructing a new theoretical perspective, and to study yoga as a lived, non-ascetic practice in India because based on ethnography, because such ethnographic study has not been done properly. The material of this work is based on official field work in the city of Bangalore, in Karnātaka state, India, from the end of October 2005 towards the end of February 2006. This thesis then seeks to map the social reality of yoga as it existed in the mid 2000’s among the of middle-aged, middle-class Hindu practitioners. In this work, it is analyzed how they narrate yoga. Overview of yoga history is presented as a frame that both provides an intertextual library and guides interpretation as an authoritative voice of “past in the present”. Similarly, the traditional sources of authoritative knowledge in India, the Sanskritic textual canon and the institution of the guru are discussed. The yoga narratives gathered in Bangalore essentially informs the re-theorizing of yoga, shifting focus from tradition to knowledge. Knowledge is taken as the main analytical category of the discussion. The dialogic relationship of theory and practice is at the core this work which then translates into exploring yoga knowledge as two interconnected categories: objectified knowledge, that is theory and philosophy of yoga, and embodied knowledge, meaning not only the practiced techniques of yoga but essentially all yoga knowledge that is performed. Yoga classes and narratives are observed as knowledge performances. Lastly, practitioner narratives are analyzed by using the concepts of objectified and embodied knowledge, hierarchies of knowledge and participant roles in addition to exploring the narratives in their ethnographic context. As a result, the work concludes: each performance has the potential to integrate the theory and practice, and despite all the differences, all yoga is yoga.
  • Lääperi, Niina (2014)
    Tämä opinnäytetyö on tutkimus kenialaisesta teestä ja sen saamista erilaisista historiallisista, sosiaalisista ja moraalisista arvoista. Näiden arvojen kautta voidaan peilata teen ja siihen liittyviä kehityksen merkityksiä kenialaisten ajatuksissa. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään sitä, miten käsitykset teestä yhdistyvät ajatuksiin ja toiveisiin kehityksestä. Teelle annettujen negatiivisten ja positiivisten arvojen kautta työssä analysoidaan teen laajempia implikaatioita kenialaisessa yhteiskunnassa. Teen ja teemaiden asemaa yhteiskunnassa on tunnettava ymmärtääkseen teen kontekstin, minkä vuoksi tässä työssä käydään läpi myös Kenian siirtomaahistoriaa, itsenäistymisen jälkeistä aikaa ja maanomistuksen muotoutumista. Lopuksi syvennytään kehityksen käsitteeseen ja tehdään katsaus myös Reiluun kauppaan, joka lupaa kehitystä osanottajilleen. Tutkimus perustuu ennen kaikkea Keniassa vuoden 2012 lopussa tehdylle neljän kuukauden pituiselle antropologiselle kenttätyölle. Aineisto sisältää osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja maan eri teentuotantoalueilla. Mukana on myös yleistä havainnointia kenialaisten kanssa käydyistä keskusteluista teealueiden ulkopuoleltakin. Oleellisena osana ovat myös antropologiset tutkimukset teestä, arvosta, kehityksestä, modernista ja historiasta. Tärkeimpiä teoreetikkoja tälle työlle ovat antropologit Sidney Mintz, James Ferguson, Ira Bashkow ja arvon käsitteellistämisen osalta Nancy Munn. Minztin kautta tulkitaan historian oleellisuutta nykypäivän merkitysten ymmärtämiselle, Fergusonin ja Bashkowin avulla tarkastellaan kehitystä, joka on toisaalta kuva ja ideaali ihmisten ajatuksissa, mutta toisaalta hyvin realistinen tavoite, jota kohti pyritään. Tutkimuksessa päädytään siihen, että tee saa erilaisia moraalisia arvoja, jotka liittyvät tekoihin ja käytökseen, jolla voidaan pyrkiä kohti kehittyneempää Keniaa niin yksilöinä kuin valtiona. Teen arvot voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin arvoihin. Tärkeimpiä positiivisia arvoja ovat helppous, turvallisuus, kestävyys, puhtaus ja laadukkuus. Negatiivisten arvojen joukkoon kuuluvat vaikeus, turvattomuus, katoavaisuus, epäpuhtaus ja laaduttomuus. Teen helppous ja vaikeus liittyvät oleellisesti siihen, missä niitä kasvatetaan; vanhoilla, siirtomaa-ajasta periytyvillä teealueilla tee nähdään helppona. Niille tee on tuonut kehitystä ja vaurautta. Pienillä teentuotantoalueilla tee koetaan vaikeammaksi, eikä teehen liitetä samanlaista kehityksen positiivista kehystä. Myös Reilu kauppa lupaa kehitystä viljelijöilleen, mutta silläkin on vaarana ajautua tukemaan vanhoja rakenteita. Tuotanto ei ole vailla sosiaalisia merkityksiä, ja arkisenkin ruoka-aineen tuotantoa ja sen historiaa tutkimalla voi saada lisää ymmärrystä noista merkityksistä. Yksi tällaisista merkityksistä on tässä tutkielmassa kehitys, jonka käsite on punoutunut instituutioihin ja ajatuksiin tiukasti monissa köyhissä maissa. Historian tutkiminen ja tunnistaminen osana sosiaalisia ilmiöitä on erityisen tärkeää, koska historiantulkintojen kautta rakennetaan jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaa.
  • Naskali, Kaisa Leena (2015)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan australialaisten, altruististen sijaissynnyttäjien ja aiottujen äitien välille syntyvää läheistä suhdetta keinona naturalisoida ja normalisoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, kuinka sijaissynnytysjärjestelyissä toimijat osittain ristiriitaisesti vastustavat normatiivista, biologisesti rajattua näkemystä sukulaisuudesta ja (ydin)perheestä samalla tavoitellen normatiivista, 'geneettistä vanhemmuutta'. Tutkielma paikantuu sukulaisuutta tarkastelevan antropologian kentälle. Tärkeitä teemoja antropologisessa sukulaisuuskeskustelussa ovat luonnon ja kulttuurin tai biologisen ja sosiaalisen välille muodostettu tai muodostunut eronteko. Tarkastelen luonnollisen ja sosiaalisen määritelmiä erityisesti äidinvaistoihin liittyvien käsitysten valossa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta teemahaastattelusta ja Facebookissa sijaissynnytystä käsittelevällä australialaisella foorumilla käytyjen keskustelujen seuraamisesta. Aineistona on hyödynnetty myös lehtiartikkeleita ja avoimia blogeja. Haastattelut suoritettiin Australiassa. Haastateltavista kolme oli sijaissynnyttäjiä, neljä aiottuja äitejä ja yksi sijaissynnytystä tukevan järjestön, Surrogacy Australian, puheenjohtaja. Aineiston keruussa on pyritty toteuttamaan Sherry Ortnerin kuvaamaa etnografista otetta, jossa tutkija sitoutuu mahdollisimman tiheän eli rikkaan, monivivahteisen ja yksityiskohtaisen aineiston hankintaan. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset liittyvät altruistisen sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuvan suhteen luonteeseen ja merkitykseen. Tutkielmassa suhde tulkitaan keinona normalisoida ja naturaliosoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielman aineisto antaa viitteitä siitä, että australialaiset, altruistiset sijaissynnyttäjät ja aiotut äidit tekevät tästä varsin epänormatiivisesta lisääntymisen tavasta moraalisesti hyväksyttyä puhumalla keskinäisestä suhteestaan sukulaisuuden termein. Vastakohtana näyttäytyy Australian ulkopuolella tapahtuva, kapitalistinen, kaupallinen, sopimuksenvarainen ja väliaikainen sijaissynnytysjärjestely. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuva suhde toisaalta kyseenalaistaa normatiivisen, biogenetiikkaan tukeutuvan sukulaisuuskäsityksen, mutta toisaalta toimijat tavoittelevat usein geneettistä vanhemmuutta ja perhettä, jossa on 'ainakin kaksi lasta' eli he toimivat kulttuuristen ideaalien ja normien mukaisesti. Siispä sijaissynnytystä voidaan tarkastella ilmiönä, joka asettaa toimijat kulttuuristen, kyseenalaistamattomien, sukulaisuutta, perhettä ja vanhemmuutta koskevien arvojensa kanssa vastakkain. Tämä tutkielma osoittaa, että länsimainen käsitys sukulaisuudesta biogeneettisenä siteenä on vahvasti läsnä niin australialaisten sijaissynnyttäjien kuin aiottujen vanhempien puheessa, mutta myös vastakkainen diskurssi, joka korostaa hoivaa ja huolenpitoa sukulaisuuden määrittelyssä, tunnustetaan.
  • Kaljala, Linda (2015)
    Tutkielma tarkastelee Toledon alueen maya-kylissä tapahtuvaa ekoturismia ja siihen liittyvää kulttuurin tuotteistamista. Ekoturismin ideana on tarjota vierailijoille autenttinen kokemus ja mahdollisuus tutustua alkuperäiseen kulttuuriin sen ympäristö huomioiden. Tutkielmassa selvitetäänkin, onko ekoturismin kautta esitetty kulttuuri autenttista maya-kulttuuria ja mitä turistit sekä paikalliset odottavat autenttiselta kokemukselta. Työssä tarkastellaan myös ekoturismin vaikutuksia kulttuurin säilymiseen ja selvitetään esimerkkitapausten kautta, onko kulttuurin tuotteistamisella kulttuuria ylläpitäviä ominaisuuksia. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu keskusteluun autenttisen turistikokemuksen rakentumisesta sekä kulttuurin tuotteistamisesta osana turismia. Tutkielma osoittaa, että maya-kylissä voidaan havaita autenttista kulttuurin esittämistä niissä määritelmissä, mitä autenttisuus turisteille ja mayoille edustaa. Turistikokemukseen ei nähty sisältyvän lavastettuja piirteitä, vaan kulttuuria esitettiin sellaisena, kuin se nykyään on. Vaikka ekoturistit olivat autenttisuuden hakuisia, he ymmärsivät, että kulttuurissa näkyy nykyään myös moderneja piirteitä. Turistit olivat valmiita hyväksymään uusiakin käsitöitä, mikäli ne olivat mayojen itsensä valmistamia. Ekoturismin kautta mayat ovat opetelleet käsityötaitoja sekä perehtyneet muinaisiin maya-luoliin. Perinteisiä käyttöesineitä valmistetaan osana käsityötuotantoa, mutta ne ovat turismin myötä saaneet uusia käyttötarkoituksia ja malleja. Ekoturismin voidaan nähdä vahvistavan kulttuurisia käytäntöjä, mutta on kuitenkin huomioitava, että myös modernisaatio vaikuttaa kulttuurin säilymiseen, sekä siihen, mitä kulttuurisia perinteitä pystytään jatkossa turisteille tarjoamaan. Tutkimuksen aineisto pohjautuu etnografiseen kenttätyöhön, joka on toteutettu kesällä 2013 Belizessä Toledon alueen maya-kylissä. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia.
  • Mäkilä, Elina (2011)
    Pro gradu -työssäni tutkin venäläistä avtorskaia pesnia -musiikkigenreä. sitä ympäröivää yhteisöä sekä muutosta, jonka genre on kokenut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Avtorskaia pesnian keskiössä on lyyrinen, kitarasäestyksellinen säveltäjän ja sanoittajan itsensä esittämä laulu. Neuvostoliiton kontekstissa avtorskaia pesnian voidaan nähdä olevan yhteiskuntakriittinen genre, joka intonaationsa, muotonsa ja sanomansa välityksellä korosti yksilöllisyyttä ja sananvapauden periaatteita. Neuvostoliiton hajoaminen on vaikuttanut monella tavalla sekä musiikin olemukseen että sitä ympäröivään yhteisöön. Pyrin selvittämään, minkälaisia arvoja avtorskaia pesnian parissa viihtyvä yhteisö vaali sosialismin aikana ja minkälaisia odotushorisontteja yhteisön jäsenet liittävät genreensä nykykontekstissa. Musiikin yhteiskunnallisen merkityksen lisäksi pohdin myös sitä, mitä genre merkitsee sitä luoville yksilöille ja yhteisölle. Tutkimukseni perustuu vuonna 2009 Pietarissa tehtyyn kolmen kuukauden mittaiseen kenttätyöhön. Vierailin säännöllisesti pietarilaisissa lauluklubissa, kävin konserteissa ja osallistuin muutamaan klubien järjestämään festivaaliin. Erityisesti klubit edustivat genren yhteisöllisintä puolta. Osallistuin klubien toimintaan, haastattelin useita muusikoita ja muita genren aktiiveja. Tarkastellessani avtorskaia pesniaa Neuvostoliiton kontekstissa, pohdin erityisesti sen merkitystä ja sijoittumista sosialistisen yhteiskunnan todellisuuteen. Usein kirjallisuudessa sosialismi nähdään vastakkaisien kategorioiden kautta. Viimeisten vuosikymmenien sosialistinen todellisuus oli kuitenkin luonteeltaan paradoksaalinen. Tarkastelemalla avtorskaia pesniaa pyrin osoittamaan, millä tavalla sosialistiseen yhteiskuntaan liitettävät vastakkainasettelut ovat ongelmallisia. Analysoin sosialistisen yhteiskunnan ja avtorsakian pesnian välistä suhdetta nojaten James Seottin publie ja hidden transeripts -käsitteisiin. Tämän lisäksi käytän Alexei Yurchakin delerrilorialisaation käsitettä kuvaamaan sitä. millä tavalla sosialismin viimeisten vuosikymmenien aikana avtorskaia pesnia -yhteisö loi sosiaalisia tiloja, joissa yhteisön arvoja ei nähty ristiriitaisina sosialistisen ideologian kanssa. Tasa-arvo, yhteisöllisyys, perhe, ystävyys ja eettisyys voidaan lukea sosialismin ja avtorskaia pesnian -yhteisön yhteisiksi arvoiksi. Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä sosiaalisen todellisuuden ja virallisen diskurssin ristiriitaisuus muodosti tilanteen, joka mahdollisti uusien tulkintojen ja sen myötä uusien sosiaalisten tilojen syntymisen. Neuvostoliiton hajoaminen on asettanut avtorskaia pesnia -genrelle uusia haasteita. Vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen nopea muuttuminen on aiheuttanut tilanteen, jossa genren edustajat ovat joutuneet arvioimaan suhdettaan ympäröivään todellisuuteen uudesta näkökulmasta. Tärkeiksi muodostuneet arvot jatkavat elämäänsä, mutta niiden tulkinta ja merkitsevyys ovat muuttuneet. Nykyään genreen liitetään erilaisia odotushorisontteja, jotka syntyvät avoimessa, historiallisesti määräytyvässä diskursiivisessa prosessissa. Käsitykset musiikin merkitsevyydestä ja sen paikasta nykykontekstissa rakentuvat myös yhteiselle historialle ja sen merkityksille. Ystävyyden ja vilpittömyyden korostuminen sekä genren näkeminen ennen kaikkea kommunikaation ja taiteen muotona ovat niitä lähtökohtia, joista muusikot pyrkivät musiikkiaan tekemään. Jollekin avtorskaia pesnia edustaa kommunikaatiota ja dialogia yksilöiden välillä. Toisille genre edustaa taiteen muotoa, kun taas jotkut näkevät musiikin hyödykkeenä. Monelle genre edustaa yhteisöä ja toimii selviytymisstrategiana elämän hankalina hetkinä. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja kuulumisesta saman genren piiriin ilmenee hetkissä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, jolloin he ymmärtävät jakavansa jotakin yhteistä ja näin kuuluvansa johonkin heitä yhdistävään maailmaan. Avtorskaia pesnian parissa viihtyvät näyttäisivät muodostavan kuvitteellisen yhteisön, jota yhdistää yksilön ainutlaatuisuuden kunnioittaminen. Avtorkskaia pesnian ja sen yhteiskunnallisen merkityksen muuttumisen tarkastelu antaa mahdollisuuden kurkistaa Venäjällä tapahtuvien sosiaalisten ja poliittisten muutosten luonteeseen.
  • Wangell-Mäkelä, Karoliina (2014)
    Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee intialaista lääketiedettä, Ayurvedaa, symbolina eri diskursseissa kolonialistisen ja postkolonialistisen ajan Intiassa. Tutkielmassa tarkastellaan konkreettisesti, miten Ayurvedasta puhutaan ja minkälaisia merkityksiä sille eri diskursseissa luodaan. Olennaista on myös se, mihin Ayurvedaa symbolina eri diskurssiyhteyksissä käytetään. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty kolmen ja puolen kuukauden kenttätyön aikana pääosin Etelä-Intian Keralassa. Etnografinen kenttätyö perustuu osallistuvaan havainnointiin, haastatteluihin, keskusteluihin ja kerättyihin kirjallisiin aineistoihin. Etnografinen aineisto sidotaan muutamiin keskeisiin historiallisiin tapahtumiin ja sitä täydennetään Ayurvedaa käsittelevillä antropologisilla tutkimusaineistoilla. Aineiston analyysin metodologisena lähtökohtana hyödynnetään erityisesti Greg Urbanin diskurssikeskeistä lähestymistapaa kulttuurien tutkimukseen. Tutkielmassa selviää, että Ayurvedan ympärillä käytävät diskurssit ovat syntyneet reaktiona biolääketieteen hegemoniseen asemaan ja sen seurauksiin Intiassa. Ne ovat myös kiinteästi yhteydessä Ayurvedan modernisaatio- ja uudelleen elvyttämisprosessiin. Kyseisessä prosessissa määritellään sekä Ayurvedan moderni relevanssi että elvytetään Ayurvedan kulttuurinen arvo. Eri diskursseista nousee esiin neljä käsitettä moderni, traditionaalinen, tieteellinen ja kulttuurinen, joiden avulla Ayurvedaa kuvataan ja joihin eri diskurssikonteksteissa rakennetut merkitykset kiinnittyvät. Ayurvedan kulttuurisen arvon elvyttäminen katsotaan olevan jossain määrin yhteydessä myös intialaisen 'kulttuurin' ja 'intialaisuuden' elvyttämiseen. Tutkielman johtopäätös on, että Ayurveda esiintyy sitä käsittelevissä diskursseissa yhteiskunnan eri puolia heijastelevana ja sen rakennetta ja ideologioita ylläpitävänä hallitsevana symbolina. Lisäksi Ayurvedaa käytetään välineellisenä symbolina erilaisten tavoitteiden kuten auktoriteetin luomisessa. Tänä päivänä Ayurvedan toiminnallinen merkitys symbolina korostuu kun sitä käytetään Ayurveda-instituutioiden, -lääkeyritysten ja -hyvinvointikeskusten mainosten luomien mielikuvien vahvistajana. Toinen johtopäätös on, että eri aikoina, eri konteksteissa esille tulleet merkitykset ovat jossain määrin samoja ja heijastelevat näin ollen jatkuvuutta. Tutkielma on osa tämän päivän aasialaisten lääketieteiden antropologista tutkimusta, joka ottaa huomioon tärkeimmät historialliset taustatekijät ja sitoo tutkimuksen kohteena olevan kulttuurisen ilmiön ajalliseen, paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa.
  • Sahlman, Paula (2018)
    This thesis is a part of Development through Sports discussion, particularly from gender perspective and its effort to improve women’s position and status in developing countries by using sport as a tool. The study aims to depict the position and effects produced by gender in the field of sport and education by the means of ethnography. The perspective of the study is holistic in its attempt to acknowledge the impact of Tanzanian society, economy and politics for girls’ and women’s position within sport and education. The study was carried out with 7-week long fieldwork in a Tanzanian teacher training college. The college was a boarding school and the study focused mainly on students of physical education. The data of the study was collected with participant observation, informal discussions, semistructured thematic interviews and structured survey questionnaire. Also study material used in the college was collected, such as course outlines and directions given to the students. The interviews were analysed with thematic analyse. The space of girls and women in the masculine field of sport in Tanzania is narrow and challenging. For sociocultural reasons, it is difficult for women to obtain the motorical and psychosocial skills needed in teaching physical education in childhood and youth. It is more difficult for girls and women to have access and to move in masculine spaces that in addition to sport and sporting fields, is salaried work done outside home. Salaried work is necessary for financing the studies, but acquiring the money has moral effects. The morally acceptable financiers of women’s education are families – fathers and husbands mainly. Moral conflicts are caused if a woman acquires the funding through transactional sex and/or uneducated, physical labour. By moving in these masculine, independent spaces of sport and money, the morality and value of a woman can be questioned and thus inhibit the development of women’s position in society and women’s financial independence.
  • Heikkinen, Niina (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan body suspensionia fenomenologisesta ja kehollisesta perspektiivistä käsin tavallisesta arkielämästä ja kehollisesta olemassaolon tavasta poikkeavana toimintana. Body suspension on väliaikaista kehonmuokkausta, jossa keho nostetaan ilmaan roikkumaan ihon lävistävistä koukuista ja niihin kiinnitetyistä naruista ja köysistä. Modernin body suspensionin kulttuurihistoriallinen alkuperä palautuu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen rituaaleihin, mutta on länsimaisen lävistyskulttuurin myötä kehittynyt täysin omaksi yksilön henkilökohtaista kokemusta korostavaksi kokonaisuudekseen. Perustuessaan alakulttuureille ominaiseen itse tekemisen periaatteeseen sekä sijoittuessaan osaksi sekä lävistys- ja kehonmuokkauskulttuurin keskiötä että niiden reunoja samalla myös valtakulttuuria haastaen, voidaan body suspension sijoittaa myös alakulttuuriseen kontekstiin kuuluvaksi. Tutkielma perustuu pääasiassa vuosina 2014-2015 Helsingissä ja Oslossa suoritetun kenttätyön kautta hankittuun materiaaliin. Tärkeimpänä tutkimusmetodina on käytetty osallistuvaa havainnointia, jossa on käytetty hyväksi myös tutkijan omia kehollisia kokemuksia sekä aistinvaraisia havaintoja body suspensionin harrastajien kehollisesta toiminnasta. Tämän lisäksi on tehty haastatteluja. Body suspension on usein vähemmän kivuliasta kuin mitä saattaisi ajatella, mutta kipu osoittautuu kuitenkin olennaiseksi osaksi koko kokemusta sen toimiessa väylänä ja välineenä arkielämästä poikkeavan kehollisen kokemuksen luomisessa. Kipuun usein liitettävistä negatiivisista ja patologisista määritelmistä huolimatta vapaaehtoisesti valitun ja väylänä toimivan kivun voidaan sanoa sisältävän myös positiivisia merkityksiä ja määreitä. Kivun tai sen puutteen lisäksi body suspensionin yhteydessä koettu intensiivisyys ja arkisesta kehollisesta olemassaolosta poikkeavuus rakentuu myös kokonaisvaltaisella keho-orientaation muutoksella painovoiman kohdistuessa kehoon eri tavalla. Näin body suspensionissa keho näyttäytyy erilaisten intensiivisyyksien rajoilla roikkuvana ja ne hetkellisesti ylittävänä kehollisen leikin ja luovan kokeilun välineenä. Sekä itseään, kehojaan että totuttuja kehollisia konventioita ja toimintatapoja kehollisen leikin avulla haastaen body suspensionin harrastajat luovat positiiviseen vapauteen perustuvaa kehollista yhteisöllisyyttä.
  • Salmivuori, Rosa (2017)
    This Master’s thesis is about sense of self and sense of belonging in the context of breakdancing women in the City of New York. It examines breakdancing women who have been through difficult situations in their lives. The study tries to understand how these women use breakdance as an empowering tool to create stronger sense of self while participating in a 10-week long breakdance workshop series. This thesis is based on a three month long fieldwork conducted in the City of New York during summer and autumn 2015. The ethnographic fieldwork was conducted by following the workshop series held by a dance company that organizes breakdance workshops for women facing struggles in their lives. The main research methods are participant observation, semi-structured interviews, and informal conversations. In total, 10 people were interviewed. The participant observation included following of the dance workshops and taking part in conversational cyphers after each class, participating in different breakdance events, and watching performances. The theoretical framework of this thesis is based on different theories of self. Firstly the concept of self is examined on a general level and the anthropological discussion of self is introduced. Secondly the theories of self are examined in relation to society and body. The analysis is twofold. First analysis chapter examines how the research participants create sense of self by mastering new skills and taking control over their bodies. Then it goes deeper to the concept of self to explore how sense of self is produced in relation to others and how it turns to agency. At this point analysis takes the sense of belonging into account and the data is viewed from more social perspective. The key findings in this thesis are that sense of self and sense of belonging are tightly connected to one another and together they can create agency. In the context of this thesis sense of self is created by redefining the self through bodily practices and narratives. By identifying with a group people gain both stronger sense of self and create sense of belonging. Sense of belonging then can be seen as a product of strong sense of self. According to this study both senses of self and belonging are used to create agency.
  • Valkama, Elina (2016)
    Työssä tutkitaan sitä, kuinka chewatyttöjen initiaatiorituaali, chinamwali, rakentaa sosiaalista sukupuolta. Rituaali on tärkeä aikuistumisriitti tytöille ja sitä harjoitetaan tutkimusalueella yleisesti. Initiaatiorituaalin läpikäyminen tekee tytöistä naisia chewakulttuurille ominaiselle tavalla ja on hyvin tärkeä koko chewayhteisölle. Tutkielman aineisto on kerätty kolmen kuukauden kenttätyöjakson aikana kesällä 2004 Itä-Sambiassa, Kateten piirikunnan alueella M’chepan ja Undin kylissä. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista, haastatteluista ja rituaalin aikana tehdyistä laulujen tallenteista. Laulujen sanoitukset muodostavat keskeisen osan aineistoa. Tutkimuksessa initiaatiorituaalia tarkastellaan sosiaalisen sukupuolen rakentajana ja siirtymärituaalina. Pääpaino analyysissa on sosiaalisen sukupuolen rakentumisessa. Tutkimus pohjaa sekä feministisen antropologian teorioihin sosiaalisesta sukupuolesta ja sen rakentumisesta että perinteisempiin siirtymärituaaliteorioihin. Yhdistämällä näitä kahta teoreettista tarkastelukulmaa tutkimuksessa on kyetty rakentamaan mahdollisimman kattava kuva chewatyttöjen initiaatiorituaalista. Chewayhteisössä naisten ja miesten roolit ovat hyvin tarkkaan rajatut. Chewakulttuuri asettaa kuitenkin enemmän odotuksia naisten käytöstä ja toimintaa kohtaan. Tämän vuoksi tyttöjen sukupuolittunut kasvatus aloitetaan jo varhaislapsuudessa. Tyttöjen naiseksi kasvamisesta ja oikeanlaisen naisen roolin omaksumisesta huolehditaan tarkasti ja tässä tärkeässä roolissa on tyttöjen initiaatiorituaali. Tutkimuksessa todetaan, että chewatyttöjen sosiaalisen sukupuolen rakentuminen tapahtuu laajemman rituaalisen jatkumon kautta. Jatkumo alkaa jo tyttövauvan syntymästä, kulkee varhaislapsuuden mallioppimisen kautta pikkutyttöjen tanssileikin, visudzon, läpi aina ensimmäisiin kuukautisiin liittyvään rituaaliin ja päättyy lopulta chinamwaliin. Tutkimuksessa on keskitytty analysoimaan etenkin visudzon ja chinamwalin opetuksia ja lauluja, sillä näiden avulla piirretään näkyviin chewayhteisössä vallitseva ideaalinen naisen malli, joka tyttöjen halutaan omaksuvan. Rituaalien opetuksien kautta tuodaan myös esiin, millaista naiseutta chewayhteisössä arvostetaan ja tuetaan. Tämä taas antaa pohjan tyttöjen omalle naiseuden kokemukselle ja sille miten he rakentavat omaa sosiaalista sukupuoltaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että chinamwalilla ja muilla rituaalisen jatkumon osilla on merkittävä rooli tyttöjen sosiaalisen sukupuolen rakentumisessa. Ne vaikuttavat erittäin vahvasti tytön naiseksi kasvamiseen ja antavat selkeät raamit sille, millaisen naisen roolin chewatyttöjen toivotaan omaksuvan. Rituaali luo ideaalista naisen mallia omassa kulttuurisessa kontekstissaan. Tämän naisen mallin omaksumisessa on kyse silloin myös kulttuuristen moraalisäännösten ja tabujen oppimisesta sekä oman kulttuurin tuntemuksesta. Chinamwalin voidaankin sanoa rakentavan tyttöjen sukupuolta sekä sosiaalisesti että kulttuurisesti. Koko rituaalisen jatkumon läpikäymisellä tytöt saadaan kasvatettua chewakulttuurin mukaiseen naisen rooliin ja toisaalta myös yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Tutkimuksessa nähdään myös, että chinamwali tulee säilymään jatkossakin elinvoimaisena, koska sillä on tärkeä rooli chewakulttuurin ylläpitäjänä ja uusintajana.
  • Koutaniemi, Riikka (2011)
    This is a study on the changing practices of kinship in Northern India. The change in kinship arrangements, and particularly in intermarriage processes, is traced by analysing the reception of Hindi popular cinema. Films and their role and meaning in people´s lives in India was the object of my research. Films also provided me with a methodology for approaching my other subject-matters: family, marriage and love. Through my discussion of cultural change, the persistence of family as a core value and locus of identity, and the movie discourses depicting this dialogue, I have looked for a possibility of compromise and reconciliation in an Indian context. As the primary form of Indian public culture, cinema has the ability to take part in discourses about Indian identity and cultural change, and alleviate the conflicts that emerge within these discourses. Hindi popular films do this, I argue, by incorporating different familiar cultural narratives in a resourceful way, thus creating something new out of the old elements. The final word, however, is the one of the spectator. The 'new' must come from within the culture. The Indian modernity must be imaginable and distinctively Indian. The social imagination is not a 'Wild West' where new ideas enter the void and start living a life of their own. The way the young women in Dehra Dun interpreted family dramas and romantic movies highlights the importance of family and continuity in kinship arrangements. The institution of arranged marriage has changed its appearance and gained new alternative modes such as love cum arranged marriage. It nevertheless remains arranged by the parents. In my thesis I have offered a social description of a cultural reality in which movies act as a built-in part. Movies do not work as a distinct realm, but instead intertwine with the social realities of people as a part of a continuum. The social imagination is rooted in the everyday realities of people, as are the movies, in an ontological and categorical sense. According to my research, the links between imagination and social life were not so much what Arjun Appadurai would call global and deterritorialised, but instead local and conventional.
  • Kaukonen Lindholm, Olli Veikko (2020)
    The focus of this thesis is on the recent changes in ethnic and class relations that have taken place in Bolivia since the beginning of the 21st century with the expansion of the economic middle class and the rise of the indigenous movements, Evo Morales and his socialist party to political power. This is approached through the medium of coca leaf, a key symbol of the Central Andean indigenous peoples, and its chewing that has recently been appropriated by all social layers of Bolivia. The recent popularity of coca challenges the race-based class structure of Bolivia, where prejudices on indigenous peoples have been epitomised in coca. The realities of social change are investigated by looking into the contemporary perceptions that Bolivians have towards coca, and how its increasing use reflects the changing identities and relations between different social layers. The city of Tarija was chosen as the primary field site as coca is commonly chewed there publicly. As previous anthropological research on coca has mainly been conducted in rural surroundings, this thesis illuminates how the leaf is used by the urban population of Bolivia. The principle research questions are: How is the chewing of coca leaf perceived and practiced by the different layers, of the contemporary society of Tarija, and how does this contribute to the production of separate ethnic and class identities, but also national and departmental unity? This thesis is mostly based on ethnographic fieldwork conducted in Bolivia between 3 December 2018 and 23 February 2019, of which two months were spent in the city of Tarija and it surroundings, while one month of supplementary research was conducted in other parts of Bolivia. In addition to participant observation, the material collected included 14 recorded interviews as well as 63 informal interviews. Besides ethnographic data, this thesis also analyses the history of coca leaf at the epicentre of racial and social relations of Bolivian society, which also includes its place as one of the main ingredients of the global drug trade. As the perceptions surrounding coca are linked to its possible narcotic qualities and medical applicability, an analysis of the medicinal value of the coca leaf is included to provide a background for the claims made by the interviewees. To approach the multiple meanings of the coca leaf, this thesis employs a locally engaged theory. Anthropological concepts and theories of multiple origins are employed and applied throughout the ethnographical analysis to build a multi-sited and encompassing understanding of coca chewing. The identities are approached from an intersectional perspective to show the complexity of identity building, where gender, age, race and class are in interaction with each other. The reasons that members of different groups give for coca chewing and how these reasons work to create differences between the chewers are analysed to demonstrate how the traditional upper and middle classes of Tarija do not partake in the key symbolism that coca has for the Central Andean indigenous peoples. Instead, they perceive coca as an ancient medicine, a national emblem that works to create unity between all Bolivians by connecting them to their shared indigenous roots, while the chewing of the leaf for work-related reasons, as a stimulant, is perceived to be practiced mainly by the rural population and the working class. By further differentiating the zones of coca production to traditional producers and narcotraffickers, and as also demonstrated with an analysis on the public chewing of coca, this thesis argues that through coca chewing, the traditional upper and middle classes are able to overpass the racism previously employed in demonstrations against Evo Morales and his socialist party. Their new rhetoric highlights national unity regardless of class or ethnicity in the name of democracy. The ambiguous relation that the people of Tarija have towards coca reflects the ambiguous relations that exist between the different social layers of the city. The increasing popularity of coca reflects the social change that has diluted the colonial race-based boundaries between social classes, but also the limits of this change, as many of the prejudices and stereotypes previously attached to race and coca, instead of disappearing, have been reassigned to low income levels and political affiliation.
  • Kangasjärvi, Emilia (2012)
    This thesis is an ethnographic study of chadō, the Japanese way of Tea, with particular focus on the social and communal aspects present in a formal Tea event, a chaji. Perhaps as a result of the closed nature of the Japanese way of Tea (an invitation from the host is required in order to take part in a chaji) previous studies of the subject in English have confined themselves primarily to the aesthetic or artistic nature of chadō. In contrast, this study emphasizes the ritual and symbolic aspects of a chaji, examining Tea (the term used to describe chadō within the study), as a transition ritual, the ultimate goal of which is enlightenment or tranquillity. Through a comprehensive analysis of Tea and its practice, the findings of this study suggest that a special social-sphere is created during a chaji, a sphere which in turn fosters a sense of shared community between the participants. As a result of the ritual practice and the manifestation of symbolic communication within a chaji, shared values of respect and harmony are affirmed and renewed among the community. The initial fieldwork for this study was conducted over a period of three months in Kyōto Japan, based on participant observation at the Urasenke school of Tea as well as through conducting interviews with some of the school’s students. This first-hand observation and research was then filtered through the lens of transition rituals as defined by the classic study Rite de passage of Van Gennep and Victor Turner’s conceptualization of society and rituals. In linking the data to these theoretical frameworks, the findings show that in participating in a chaji, Tea practitioners are able to leave the mundane world behind them, moving through a phase of symbolic cleansing, and into the sacred or spiritual realm of Tea. This transition occurs in three distinct phases which Van Gennep defines as separation, transition, and incorporation. The study argues that it is possible to view a sense of shared community among chaji practitioners as taking place not within the realm of structured society, but rather in its margins. As such, the individual participant of a chaji is no longer defined by his or her status or role in society at large; when participating in a chaji, the Tea practitioner is sharing in a 'once in a lifetime' experience of shared communal harmony. The findings also suggest that through its focus on traditional Japanese art forms (ceramics, calligraphy, flower arrangement), Tea operates as a mechanism to create a communal experience with a shared value system. Although chadō is defined by its adherents as being quintessentially Japanese, this study makes comparisons to other consumption rituals in which a communal feeling is achieved among the participants.
  • Mäki, Raitamaria (2018)
    This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.
  • Kavin, Galan (2012)
    The master’s thesis examines the impact of the petroleum industry in the Niger Delta. The theoretical premise is that corporations have decisively established structural power over the nationstate system, using developmentalism as a blueprint. As a result, power is becoming less accountable to egalitarian or even representative political institutions, and increasingly reacts only to stimuli that threaten revenues. It is UI the corporate nature to place profits before people unless the former are threatened. What means are available to the people of the Niger Delta to do so? How can the industry’s reaction be interpreted? The thesis presents ethnographically derived theoretical views of the state and corporate capitalism, to provide a basis for analyzing the emerging corporate social responsibility discourse. The study addresses the question, is corporate social responsibility a contradiction in terms? The thesis is primarily based on interviews conducted in the Niger Delta over three months during 2008, and references a range of relevant publications. The research presented is an acknowledgement of the contributions of anticolonialist struggles towards anthropological knowledge, and considers their contemporary relevance. The methods and theoretical focus correspond to a recent branch of anthropology known as ‘liberation ecology’. However, the text challenges the paradox of plenty narrative common to research about the Niger Delta, by acknowledging that historically, the parallel processes of elite enrichment and mass impoverishment are the standard operating procedure for the corporate institution; not an aberration. The social role of oil has allowed corporations to concentrate unprecedented wealth in very few hands, while causing unprecedented damage to the ecosystems that sustain all life. In Nigeria’s oil producing Niger River Delta, this disparity has provoked a regional uprising against the state-oil company alliance that demonstrates an escalating trend of direct action. The Nigerian federal government’s dependence on oil revenue is articulated by exploring the nature of its relationship to the Niger Delta region. The term ‘shell state’ is introduced to define states whose governance structures remain intact yet ineffective, and serve the individuals occupying government posts rather than the citizens of the state. It is argued that externally, shell states resemble the Weberian state model, but like shell companies, their primary function is to obscure the actual exercise of power and distribution of resources. Nigeria, as a shell state under a comparatively direct form of corporate rule, provides a model for a mo realistic understanding of how global corporations govern in practice. Analysis of the Nigerian shell state’s record leads to insights regarding how the domestic elite has been co-opted into the corporatocracy value system, the ethnicized structure of this arrangement, and the implications for the people suffering its consequences in the Niger Delta, especially regarding structural power and resource control.
  • Mäntyranta, Noora (2012)
    This thesis is about the construction of the countryside among recreational walkers of Sheffield, North England. The identity of the countryside is not fixed, but in a constant state of flux and differentiated along social lines. Recreational walkers, a peoples movement of outdoor enthusiasts, have participated in the process of its definition since late 19th century. Historically, walking has been restricted by the 18th and 19th century Enclosure Acts, which closed open fields and common land in England. The passing of the Countryside and Rights of Way Act in 2000 brought significant improvements in the right of public access; however, through their walking, the walkers continue to negotiate the identities of the land and England itself. This thesis focuses on the recreational walkers of Sheffield, a North English city known for its industrial history and leading role in the struggle for the right of public access during the 20th century. The data which it builds on consists of structured interviews as well as additional notes taken during a ten-week period in summer 2008. The informants are members of two local groups of the Ramblers, Britains largest walkers rights organization. The interviews deal with the walkers’ experiences of leisure, travel habitation in and beyond Sheffield. The additional notes, taken during participant observation out in the countryside, elucidate the walkers’ interactions with the landscape and each other. This thesis argues that recreational walking is a form of environmental engagement mediated not only by the challenges of the past, but, even more importantly, by contemporary social and environmental experiences. The Sheffield walkers use wilful movement to assert particular visions of the landscape and to effect social change. Open-ended and socially inclusive, these visions set them apart from traditionalist narratives of the countryside, which have historically been used by the landowning class and others to assert different social and legal goals. The laws, norms and customs of movement are at the heart of how the society works. Rejecting both cultural and material determinism, this thesis maintains that processes of place construction cannot be reduced to either human activity or material contexts. The relationship between the two is essentially interactive and subject to historical change. The unique quality of the Sheffield walkers’ senses of place, owing to culture and nature alike, demonstrates the inherent plurality of place identities.
  • Saarinen, Heidi (2019)
    This thesis combines anthropology and urban studies theories to discuss and analyse the ambivalent position of urban art in London. The thesis focuses especially on the social elements of street art and graffiti and the various relationships the artworks create and enable in the urban environment. It is also discussed how dominant cultural policies have affected urban art practises and how this all reflects the contemporary urban trends and issues in London. The questions asked in this thesis is what kind of social relationships do street art and graffiti create and how do these relationships connect to the increasingly privatised and controlled public space and place in urban environment? In relation to that, it is also asked whether the current cultural policies in the city are changing street art and graffiti practises from a free expression to the public to a tool that is used for economic profit? The data for the thesis was gathered during two months of ethnographic fieldwork in London. The main methods were semi-structured interviews and observation, and the fieldwork also included participation observation and walk and talk ethnography. The thesis focuses primarily on the views of people practising street art or graffiti, which is why majority of the interviewees were artists. The first analysis chapter of the thesis employs Alfred Gell’s anthropological theory of art and the focus is on specific urban street art and graffiti works and the relationships in their proximity. The second analysis chapter discusses the social relationships on a slightly broader scale while going deeper on the unique aspects of London street art and graffiti scene. The last analysis chapter discusses the topic on the widest scale and elucidates urban art’s position in relation to major urban trends in London, such as dominant cultural policies and the use and potential of public spaces in the city. The aim of this thesis is to present and analyse urban art as a social phenomenon and analyse the various social relationships street art and graffiti enable and create in the increasingly privatised urban environment. The other main point is to discuss the increasing popularity of urban art and concurrent cultural policies and whether it is changing the phenomenon in a way that the original rebellious nature of urban art would disappear and turn into a commercial practise. Based on the fieldwork and earlier research done on the subject, the concurrent cultural policies have not affected street art and graffiti in a way that they would be shifting into a realm of commercialism. The reason behind this is that the policies employed by actors that are using street art for economic benefits conflict with the major ideological aspects of the urban art practises. Rather, the urban art scene has both extended and divided in a way that different urban artworks can have contradictory motivations and agendas behind them.