Browsing by discipline "Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit, unkarin kieli ja kulttuuri"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2013)Tutkimuskohteenani on unkarilaisen Antal Szerbin vuonna 1934 ilmestynyt romaani A Pendragon legenda. Tutkielmani kuuluu kirjallisuudentutkimuksen alaan. Tutkimustehtävänäni on tarkastella teoksen kahdeksaa henkilöhahmoa sukupuolirepresentaatioina. Samalla tarkastelen sitä, onko näissä representaatioissa piirteitä goottilaisen kirjallisuuden ja dekkarikirjallisuuden konventioista. Keskeisiä kysymyksiä tutkimuksessani ovat, millaista maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä tutkittavat henkilöhahmot representoivat, onko miehet esitetty puhtaasti maskuliinisina ja naiset puhtaasti feminiinisinä ja mitä mahdollisia yhtäläisyyksiä heissä on dekkarikirjallisuudelle ja goottilaiselle kirjallisuudelle tyypillisiin henkilöhahmoihin. Käytän tutkimuksessani sekä Shlomith Rimmon-Kenanin esittämää henkilöhahmojen analyysimallia että sukupuolentutkimuksen teorioita sukupuolesta, maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Rimmon-Kenanin mallissa henkilöhahmot nähdään verkostoina, jotka koostuvat eri luonteenpiirteistä, ja luonteenpiirteitä voidaan päätellä tekstin perusteella. Tekstissä luonteenpiirteet ilmenevät suoran määrittelyn ja epäsuoran esittämisen kautta. Jokaisesta tutkittavasta henkilöhahmosta selvitän luonteenpiirteitä Rimmon-Kenanin esittämän mallin perusteella. Samalla tarkastelen jokaista tutkittavaa henkilöhahmoa soveltaen sukupuolentutkimuksen teorioita. Lisäksi analysoin jokaisen tutkittavan henkilöhahmon yhtäläisyyksiä goottilaisen kirjallisuuden ja dekkarikirjallisuuden henkilöhahmoihin hyödyntäen goottilaista kirjallisuutta ja dekkarikirjallisuutta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksen kohteena olleet henkilöhahmot representoivat erilaisia maskuliinisuuksia ja feminiinisyyksiä. Miehet ovat erilaisia keskenään ja naiset ovat erilaisia keskenään. Miehistä löytyy myös feminiinisiä piirteitä ja naisista löytyy myös maskuliinisia piirteitä. Puhtaasti maskuliinisia tai feminiinisiä henkilöhahmoja ei ole. Henkilöhahmoista löytyy goottilaisen kirjallisuuden ja dekkarikirjallisuuden henkilöhahmojen piirteitä, mutta näitä henkilöhahmokonventioita myös rikotaan. Kärjistetysti tekstin voi nähdä maskuliinisena kasvutarinana ja pahan naisen tuhoutumisena, mutta teksti on itse asiassa monisävyisempi. Kauneus ei ole tekstissä sidottu naishahmon luonteen feminiinisyyteen: myös varsin maskuliinisessa naishahmossa on kauneutta. Kauneus ylittää tekstissä sukupuolirajat, sillä luonteeltaan maskuliiniseen mieheen yhdistyy feminiinistä kauneutta. Usean mieshahmon maskuliiniset ihanteet jäävät saavuttamatta. Naishahmo täyttää miesihanteen mitat, minkä seurauksena koko miesihanteen perusta kyseenalaistuu ja ihannemiehen ominaisuuksien sukupuolisidonnaisuus rikkoutuu. Lisäksi monet henkilöhahmojen odotukset osoittautuvat vääriksi. Teksti osoittaa, että on olemassa muitakin mahdollisuuksia kuin vain genren konventioiden mukaiset mahdollisuudet.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kieli-ideologioita ja kielellisiä konflikteja Vojvodinan maakunnassa, Pohjois-Serbiassa. Aineistona ovat 15 unkarinkielisen Novi Sadin yliopiston opiskelijan kanssa tehdyt puolistrukturoidut sosiolingvistiset haastattelut. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, minkälaisia unkarin ja serbian kieliin liittyviä kieli-ideologioita haastateltavilla esiintyy. Lisäksi selvitetään kieli-ideologioiden suhdetta kielellisiin konflikteihin. Analyysi toteutetaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Merkittävin aineistossa esiintyvä kieli-ideologia on valtionkielen asemaa korostava monolingvistinen kieli-ideologia. Suurin osa unkarilaisista haastateltavista on sitä mieltä, että Serbiassa tulee osata serbiaa. Vastaavanlainen kieli-ideologia tulee esiin myös serbian puhujien narratiiveissa kielellisistä konflikteista. Toisaalta aineistossa esiintyy myös ajatus siitä, että serbien tulisi osata unkaria. Puristista kieli-ideologiaa ilmenee Vojvodinassa puhuttavassa unkarin kielimuodossa esiintyvää serbian kielen vaikutusta kohtaan. Toisaalta informantit näkevät serbian vaikutuksen myös Vojvodinan unkarilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta luovana tekijänä. Lisäksi aineistossa esiintyy kieli-ideologia, jossa korostuu kielen ja kansallisen identiteetin suhde, ja kieli nähdään kansallisuuden symbolina. Kielellisistä konflikteista todistavat narratiivit ovat verrattain yleisiä aineistossa, ja ne on jaoteltu kolmeen kategoriaan: (1) kiellot, (2) serbian taitoihin liittyvä pilkka tai suuttumus ja (3) etnisesti värittyneet konfliktit. Tutkielman tulokset ovat enimmäkseen linjassa Vojvodinan unkarilaisten kieli-ideologioita koskevan taustakirjallisuuden kanssa. Taustakirjallisuuteen nähden tutkielma tuottaa uuden luokittelun kielellisille konflikteille. Lisäksi tutkielman taustakirjallisuudesta poikkeava havainto on kieli-ideologia, jonka mukaan myös serbiankielisiltä odotetaan ainakin jossain määrin unkarin osaamista. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa pitkäkestoisen ja havainnoivan etnografisen tutkimuksen muodossa, jossa selvitettäisiin muiden Vojvodinassa asuvien kieliryhmien kieli-ideologioita. Lisäksi ruohonjuuritasolla esiintyvät kielelliset konfliktit ansaitsisivat lisätutkimusta.
-
(2017)Tutkielman lähtökohta Tutkielmassa pyritään selvittämään, käytetäänkö unkarin kielessä prosodisia keinoja fokuksen ilmaisemisessa. Tutkittavina ominaisuuksina ovat perustaajuuden ja vokaalien kestojen vaihtelut eri fokuskonditioissa. Kyseinen aihe valittiin, koska prosodian tutkimus on erittäin tärkeä, mutta vähän huomioitu ala käännöstieteessä. Lisäksi aiempien tutkimusten toisistaan eroavat tulokset vaativat aiheen jatkokäsittelyä. Kimmokkeena tutkielmalle toimivat samasta aiheesta, mutta suomen kielestä tehdyt tutkimukset. Näkökulmana kautta tutkielman onkin unkarin ja suomen prosodisten piirteiden vertailu. Aineisto ja menetelmät Aineistona on 10 unkarinkielisen koehenkilön ääneen lukemia SVO-rakenteisia lauseita, jotka esiintyvät neljässä eri fokuskonditiossa, jotka ovat 1) laaja fokus, 2) kapea fokus subjektilla, 3) kapea fokus verbillä sekä 4) fokus sekä subjektilla että verbillä. Lausetyyppejä on yhdeksän, joiden kunkin subjekti ja verbi ovat kaksitavuisia. Kaikkiaan tutkittavia lauseita on 1074. Äänitykseen on käytetty PsychoPy-alustalla luotua interaktiivista ohjelmaa. Äänitettyjen lauseiden subjektit ja verbit on segmentoitu Praat-ohjelmalla tavuiksi ja tavujen ydinvokaaleiksi. Tutkimuksessa datana on Praatin ProsodyPro-skriptillä erotellut eri tavujen maksimiperustaajuudet ja eri ydinvokaalien kestot. Fokuksen vaikutusta perustaajuuksiin ja vokaalikestoihin tarkastellaan tilastollisesti sekamallin avulla. Tulokset Tutkimuksessa havaitaan, että fokuskonditio vaikuttaa siihen, kuinka paljon maksimiperustaajuus muuttuu subjektin ensimmäisen ja toisen tavun välillä. Subjektin ollessa fokuksessa perustaajuus laskee erityisen jyrkästi verrattuna muihin fokuskonditioihin. Muut perustaajuuteen liittyvät löydökset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, mutta niissäkin on havaittavissa trendejä. Fokuksen vaikutus subjektin ensimmäisen tavun sekä verbin molempien tavujen kestoon on tilastollisesti merkitsevä: kukin tavu on pidempi kyseisen sanan ollessa fokusoituna kuin laajassa fokuksessa ja toisaalta tavut ovat lyhyempiä, jos fokuksessa on lauseen toinen tutkittava sana. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmin suomesta saadut tulokset sekä jotkin aiemmin unkarista saadut tulokset. Jatkotutkimuksissa olisi perusteltua tehdä myös havaintokokeita sekä käsitellä kontrastiivista fokusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää esimerkiksi tekstistä puheeseen ja puheesta tekstiin -kääntimissä ja ylipäätään kielen mallinnuksessa sekä kielenopetuksessa. Prosodian tiedostaminen on tärkeää myös esimerkiksi tulkille.
-
(2010)Työni tavoitteena on vertailla unkarilaisia ja suomalaisia idiomeja, joissa esiintyy jokin perusvärinnimi. Perusvärinnimiä ovat fehér (valkoinen), fekete (musta), szürke (harmaa), piros tai vörös (punainen), zöld (vihreä), sárga (keltainen), kék (sininen) ja barna (ruskea). Erityisesti pyrin ottamaan selvää käytetäänkö samaa värinnimeä molemmissa kielissä samasta asiasta vai onko värinnimien käytössä tarkasteltujen kielten välillä eroja. Vertailen unkarilaisia idiomeja suomalaisiin ja käytän vertailussa Tamás Forgácsin esittämää mallia ekvivalenssin lajeista. Aineisto on kerätty unkarin- ja suomenkielisistä fraasi- ja idiomisanakirjoista sekä yleissanakirjoista. Idiomi on yksi fraseologismien alaryhmistä. Idiomi koostuu vähintään kahdesta lekseemistä, jotka voidaan kirjoittaa joko yhteen tai erikseen. Idiomi on puhtaimmillaan opaakki, kiteytynyt sanaliitto, mutta idiomi voi olla myös osittain sananmukaisesti tulkittavissa. Idiomaattisuuden ja metaforisuuden aste on jatkumo, jonka toisessa päässä ovat täysin läpinäkymättömät ja toisessa transparentit sanaliitot. Idiomit ovat puhtaimmillaan tiettyyn kieleen sidottuja. Idiomit voivat olla kuitenkin laajalevikkisiä, koska niitä on lainattu eri kieliin suoraan kääntämällä esimerkiksi Raamatusta tai antiikin teksteistä. Viime vuosisatojen ja vuosikymmenten idiomit ovat hypoteettisesti useimmiten käännöslainoja jostain Euroopan valtakielestä. Värinnimitutkimuksen tunnetuimpia teorioita on Berlinin ja Kayn teoria kielessä esiintyvien värinnimien järjestyksestä. Heidän mukaansa musta, valkoinen ja punainen esiintyvät maailman kielissä kaikista yleisimmin, sininen, ruskea ja harmaa puolestaan esiintyvät vain korkeakulttuureissa, eivät esimerkiksi luonnonkansojen kielissä. Hypoteesini on, että aineistossa esiintyvien värinnimien lukumäärä korreloi jossain määrin Berlinin ja Kayn esittämän värinnimien järjestyksen kanssa. Täysin identtisiä idiomeja sanastoltaan ja merkitykseltään löytyy aineistosta suhteellisen paljon, useimmat näistä ovat valkoisen, mustan tai harmaan värin sisältäviä idiomeja. Täysin toisiaan vastaavista idiomeista suurin osa on tullut unkariin ja suomeen Raamatusta tai lainattu sellaisenaan englannista, saksasta tai ranskasta. Osittaisessa vastaavuussuhteessa ja funktionaalisessa vastaavuussuhteessa löytyy värinnimien kannalta mielenkiintoisimmat idiomit: keltainen ja vihreä esiintyvät parissa idiomissa ristikkäin. Pääasiassa idiomeissa esiintyvät värinnimet ovat unkarin ja suomen välillä identtisiä, mikäli unkarilaiselle idiomille löytyy vastine suomen kielestä. Idiomit ilman vastinetta ovat aineiston suurin ja samalla myös kirjavin ryhmä analysoitavaksi, pienin ryhmä puolestaan ovat leksikaalisen vastaavuuden ryhmään kuuluvat idiomit. Suurin osa unkarilaisista idiomeista on työssä analysoitu, mutta suomenkieliset vastineettomat idiomit jäävät vähäiselle huomiolle tutkimusongelman näkökulmasta johtuen. Aineiston 143 unkarilaisesta idiomista noin puolet sijoittuu nollaekvivalenssin eli vastineettomien idiomien ryhmään. Täydellisen ekvivalenssin ryhmä on toiseksi suurin, leksikaalisen vastaavuuden ryhmä pienin. Idiomeissa esiintyvistä väreistä yleisimpiä ovat musta, valkoinen, punainen ja vihreä. Ruskeaa väriä ei esiinny unkarilaisissa idiomeissa lainkaan, suomalaisissa idiomeissa viidessä. Unkarin ja suomen värien merkityskentät vastaavat pitkälti toisiaan. Ainoastaan keltainen ja vihreä esiintyivät selkeästi ristikkäin: unkariksi kateus on keltaista ja suomeksi vihreää, tulokkaaseen liitetään unkarissa vihreä, suomessa keltainen väri.
Now showing items 1-4 of 4