Browsing by discipline "Svensk översättning"

Tutkielmani on ns. käännösgradu, jossa tutkin ensisijaisesti tuottamaani käännöstä, mutta myös käännösprosessiani kokonaisuutena. Materiaalini on (1) Fredrik Lindströmin ja Henrik Schyffertin Ljust & Fräscht-boken: Jakten på det perfekta boendet ([2011] 2013, 97 s.) esipuhe ja luvut 1–4, 2) käännökseni (19 s.) ja (3) käännösprotokolla (27 s.), johon olen kerännyt huumoria ja ironiaa sisältävät kohdat, pohdintaa mahdollisista käännösvaihtoehdoista, käyttämäni käännösstrategiat ja Arthur Asa Bergerin (1993) mukaan soveltamani huumoritekniikat. Tutkielman tavoitteena on selvittää toisaalta kirjoittajien käyttämää huumoria ja ironiaa sekä jakaa ne Bergerin mallin mukaisesti eri tekniikoihin. Toisaalta tarkastelen, kuinka nämä tekniikat näkyvät suomennoksessani. Protokollaan kirjaamani esimerkit ja niiden sisältämät huumoritekniikat eivät edusta ainoastaan käännösongelmia tai käännösvaikeuksia, vaan tarkastelen käännöstäni kokonaisuutena. Teoreettinen viitekehys muodostuu Christiane Nordin ([1988] 2005) tekstianalyysimallista sekä sivuaa osittain myös Nordin ([1988] 2005) käännösongelmien ja käännösvaikeuksien eroja. Käyttämäni käännösstrategioiden jaottelu perustuu Chestermanin (1997) ja Tallberg-Nygårdin (2017) luokitteluihin. Analyysi koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäiseksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin mukaisesti ja toiseksi esittelen materiaalistani löytämiäni huumoritekniikoita. Kolmannessa vaiheessa analysoin käännösstrategioitani ja kommentoin mahdollisia eroja lähtö- ja kohdekielen huumoritekniikoissa. Menetelmäni on deskriptiivinen ja kvalitatiivinen, osin myös kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että tutkimusmateriaalin huumorin jaottelu eri tekniikoihin saattaa olla vaikeaa, koska rajat eri tekniikoiden välillä ovat usein häilyviä. Epäselvissä tapauksissa jaottelu ensisijaisiin ja täydentäviin huumoritekniikoihin perustuu omaan tulkintaani. Tavallisin käyttämäni käännösstrategia on sananmukainen käännös, eli huumori on siirtynyt lähes sellaisenaan suomennokseen. Seuraavaksi yleisin käännösstrategiani on syntaktinen muutos. Kyseiseen kategoriaan kuuluvat muutokset ovat monessa kohtaa merkittäviä. Alkukieliseen tekstiin saattaa esimerkiksi kuulua polveilevia ja mutkikkaita lauserakenteita, jotka vaativat selkiyttämistä. Syntaktinen muutos on soveltamistani strategioita ainoa, jossa alku- ja kohdetekstissä käytettävä pääasiallinen huumoritekniikka eivät vastaa toisiaan. Vastaamattomuus johtunee siitä, että retorinen polveilevuus edustaa yhtä Bergerin huumoritekniikoista. Muita käyttämiäni strategioita ovat yleistäminen, informaationmuutos ja yhdistelmästrategiat. Yleistäminen-strategiaan lukeutuu sellaisia alkukielisiä ilmaisuja, joille ei ole selkeää vastinetta kohdekielessä. Strategiaan informaationmuutos olen laskenut mukaan sellaiset kohdat, joissa olen ajatellut kohdetekstin lukijaa tehdessäni lisäyksen tai poiston. Alkuperäinen ilmaisu on säilytetty osana informaationmuutosta, koska se tuo paikallisväriä käännökseen. Yhdistelmästrategioihin olen laskenut sellaiset ratkaisut, joissa hyödynnän yllämainituista strategioista kahta eri strategiaa samassa käännösesimerkissä.

Tutkielmani käsittelee Tove Janssonin Mumin 3 -sarjakuvakirjan interjektioita ja sen suomennoksessa Muumit 3 esiintyviä interjektioiden käännösvastineita. Tavoitteenani on selvittää interjektioiden luonnetta erityisesti sarjakuvien kääntämisen kannalta. Tämän mahdollistamiseksi selvitän, millaisia interjektioita aineistostani löytyy, millä tavoin interjektiot on käännetty ruotsista suomeksi ja millaista vaihtelua käännöksissä on. Interjektiot ovat huudahdussanoja, jotka pystyvät muodostamaan yksinään lausuman. Ne ilmentävät puhujan reaktiota tai asennoitumista (esim. tunnetilaa) johonkin puhetilanteessa tapahtuvaan asiaan ja poikkeavat monesti tavallisesta kielenkäytöstä sisältäessään fonotaktisia rajoituksia. Interjektiot on mahdollista jakaa alaryhmiin muun muassa niiden käyttötarkoituksen perusteella. Tutkimuskysymykseni käsittelevät aineistossani esiintyvien interjektioiden funktioita sekä interjektioiden kääntämisessä käytettyjä strategioita. Tutkimukseni menetelmänä on tutkia interjektioita pragmaattisesti sekä kuvata interjektioiden käännösstrategioita. Tutkimustani varten jaan interjektiot eri kategorioihin funktioittain Felix Amekan (1992) ja Anna Wierzbickan (1992) tutkimuksiin sekä Svenska Akademiens grammatik -kielioppikirjaan (1999) pohjaten. Tämän jälkeen tarkastelen aineistossani käytettyjä käännösstrategioita, joiden jaottelu perustuu Mona Bakerin (1992), Gideon Touryn (1995 [2012]), Yvonne Lindqvistin (2002, 2008) sekä Maria Josep Cuencan (2006) esittelemiin luokitteluihin. Aineistossani on yhteensä 54 eri interjektioita ja esiintymiä on 179 kappaletta. Analyysissäni olen havainnut, että suurin osa interjektioista (noin 69 prosenttia) on käännetty vastaavalla suomenkielisellä interjektiolla. Aineistossa toiseksi eniten käytetty käännösstrategia on poisjättö (noin 13 prosenttia) eli interjektio jätetään täysin kääntämättä. Noin neljässä prosentissa esiintymistä interjektio on käännetty täysin erisisältöisellä interjektiolla kuin lähtötekstissä, jolloin myös tulokielinen ilmaus muuttuu. Käännöksissä esiintyvä vaihtelu on melko vähäistä, ja se johtuu joko tekstiympäristöstä tai asiayhteydestä. Interjektio on tällaisissa tapauksissa käännetty joko sanalla, joka ei ole interjektio, tai interjektiolla, jolla on eri funktio kuin lähtökielessä. Tutkimukseni lopputuloksista voin todeta, että Mumin 3 ja Muumit 3 -sarjakuvissa esiintyvien interjektioiden funktioiden vaihtelevuus lähtö- ja tulotekstin välillä on vähäistä. Selkeästi suurin osa on käännetty vastaavalla suomenkielisellä interjektiolla, ja vain noin 26 prosentilla käännöksen interjektioista on eri funktio kuin lähtökielessä.

Tutkielmassa tarkastellaan kääntäjistä kirjoitettuja biografisia esittelytekstejä, kääntäjäprofiileja, ja erityisesti niissä esiintyviä toistuvia piirteitä. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, mitä asioita pidetään tärkeänä käsitellä silloin, kun kaunokirjallisuuden kääntäjistä kirjoitetaan elämäkerrallisia tekstejä. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 66 kääntäjäprofiilista, 33 kpl teoksesta Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 (2007) ja 33 kpl projektista Svenskt översättarlexikon (2005–). Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu etupäässä Andrew Chestermanin esittelemään kääntäjäteoriaan ja Anthony Pymin kääntäjähistorialliseen tutkimukseen. Kääntäjän näkyvyyden osalta tutkielmassa on viitattu paitsi Lawrence Venutiin, myös kääntäjien paratekstejä koskevaan kirjallisuuteen. Kysymyksenasettelun tukena on käytetty Irma Sorvalin kääntäjähaastatteluja sekä Kaarina Salan ja Ritva Haavikon kirjailijahaastatteluja. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi, jossa minimianalyysiyksikkönä toimii virke. Profiiliartikkelit on käyty läpi metodisesti siten, että joka virkkeestä on poimittu vähintään yksi informatiivinen piirre. Piirteet on jaoteltu sisällön mukaan johonkin yhdeksästä luokasta: elämäkerralliset yksityiskohdat, yksityiselämä, koulutus ja kielet, arvostus ja kontaktit, konkreettinen käännöstyö, kääntäjän asema, käännökset ja profiilikirjoittajan näkyvyys. Näin esimerkiksi piirteet, jotka liittyvät kääntäjän yksityiselämään, ovat omassa luokassaan ja kääntäjän koulutustaustaan liittyvät piirteet omassaan. Vaikka tutkimus on lähinnä kvalitatiivinen, siinä myös vertaillaan kvantitatiivisia tuloksia. Kaiken kaikkiaan Suomennoskirjallisuuden historian profiileista on analysoitu 4550 piirrettä ja Svenskt översättarlexikonin artikkeleista 2181 piirrettä; määrällinen ero selittyy sillä, että ensin mainitun teoksen profiiliartikkelit ovat yleisesti ottaen pidempiä kuin jälkimmäisen. Tutkielman johtopäätös on, että vaikka tutkimusaineiston välillä on painotuseroja, valtaosa kääntäjäprofiileista käsittelee johdonmukaisimmin käännöksiin liittyvää informaatiota. Molemmissa aineistoissa kääntäjäkuva hahmottuu erityisesti käännösten ja kääntäjän aseman kautta, joskin siinä, missä teoksen Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 kääntäjäprofiilit tuovat esiin runsaasti informaatiota kääntäjän asemasta ja työstä, Svenskt översättarlexikon -projektin artikkelit pitävät tärkeänä myös kääntäjän elämäkerrallista informaatiota.

Tutkielma käsittelee välittömän leksikaalisen toiston funktioita romaaneissa Den amerikanska flickan (2004) ja Glitterscenen. och flickan hon går i dansen med röda gullband (2009) ja näiden toistojen käännösstrategioita romaanien suomennoksissa Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö. On neidolla punapaula kun tanssihin käy sekä identifioitujen käännösstrategioiden tyylillisiä eroavaisuuksia. Molemmat romaanit on kirjoittanut Monika Fagerholm ja suomentanut Liisa Ryömä. Romaanit on valittu aineistollisiksi lähteiksi niissä esiintyvän runsaan leksikaalisen toiston vuoksi. Tutkielma on deskriptiivinen, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineisto sisältää 410 poimintoa alkuperäisistä romaaneista ja näiden vastineet suomennoksista. Poiminnat kattavat molemmat romaanit ja suomennokset kokonaisuudessaan. Poimintojen kriteerinä on ollut toiston välittömyys tai lähes välittömyys. Tämä tarkoittaa, että toistojen välissä on sallittu välimerkit ja rinnastuskonjunktio ja, joka pääsääntöisesti yhdistää kielellisiä aineksia pikemminkin kuin erottaa. Esimerkkinä välittömästä leksikaalisesta toistosta käy sana ingenting lauseessa HUR SOM HELST ÄR DET JÄVLIGT NEDSLÅENDE ATT VARA SEXTON ÅR OCH SITTA PÅ BÄNK I PARKEN OCH VETA ATT INGENTING INGENTING INGENTING INGENTING KOMMER ATT FÖRÄNDRAS. (Glitterscenen, s. 7. Esimerkissä on säilytetty alkuperäisen tekstin isot kirjaimet.) Jotta ilmiön merkitys avautuisi, työssä paneudutaan aluksi toiston monivivahteisiin funktioihin. Tutkielmassa todetaan, että välittömällä leksikaalisella toistolla on useita päällekkäisiä funktioita. Primaarisen funktion lisäksi toistolla voidaan katsoa olevan useita sekundaarisia tehtäviä. Tutkielmassa jaetaan toiston funktiot seuraavaan viiteen primaariseen funktioon 1) jatkuvuutta ilmaisevaan (n. 36 %), 2) intensifioivaan (n. 24 %), 3) emfaattiseen (n. 15 %) 4) poeettiseen (n. 15 %) ja 5) kvantiteettia ilmaisevaan (n. 10 %). Aineistosta ilmenee, että toisto tuo ilmaisuun subjektiivista kokemuksellisuutta. Analyysin ensimmäisessä osassa käsitellään aineistossa esiintyviä käännösstrategioita. Nämä jaetaan 4 pääryhmään 1) toiston poisjättämiseen (n. 40 %), 2) toiston säilyttämiseen (n. 35 %), 3) toiston osittaiseen poisjättämiseen (n. 22 %) ja 4) toiston muuttamiseen (n. 3 %). Analyysin toisessa osassa paneudutaan määriteltyjen strategioiden avulla sekä tosiasiallisten että hypoteettisten käännösratkaisujen tyylillisiin ja sisällöllisiin eroavaisuuksiin. Tyylin mahdollisia vaihteluita kuvaillaan toisaalta klassisten retoristen kuvioiden avulla (mm. allitteraatio, anafora, eufonia ja parallelismi), toisaalta tekijän perusteltua tulkintaa hyväksikäyttäen. Käännösratkaisujen vaikutus tyyliin todetaan tutkielmassa ilmeiseksi. Erityisesti toiston poisjättäminen muuttaa rytmiä ja vähentää tyylin emotionaalisuutta. Välitön leksikaalinen toisto tuo tekstiin harkittua asenteellisuutta, ironisuutta, lapsekkuutta ja ehdottomuutta ym. subjektiivisiksi koettuja piirteitä, joita on vaikea tavoittaa muilla keinoin. Tutkielmassa todetaan, että vaikka ilmaisun referentiaalinen sisältö pysyisikin suomennoksessa samana ilman toistoa, muuttaa toiston poisjättäminen teoksen tyyliä.

I min avhandling pro gradu analyserar jag mitt eget översättningsarbete genom att tillämpa semiotikern Algirdas Greimas aktant- och modalitetsmodeller. Aktanterna utarbetades ursprungligen för analys av myter, där allmänt förekommande personer och ting beskrevs av subjektet (hjälten i historien), objektet (det subjektet söker), hjälparen (den subjektet får stöd av), motståndaren (den som står i vägen för subjektet), sändaren (den subjektet får objektet från) och mottagaren (den subjektet för objektet till). Greimas fann även 6 modaliteter, som han använde för att beskriva hur aktanterna interagerade med varandra. Dessa var faire (’att göra’), devoir (’att vara tvungen’), pouvoir (’att kunna’), savoir (’att veta’), vouloir (’att vilja’) och être (’att vara’). År 2002 föreslog Andrew Chesterman i sin artikel Semiotic modalities in translation causality att dessa modaliteter även kunde användas för att analysera vad som sker under en översättares arbete. Min avhandling följer Chestermans förslag, men även den grundläggande aktantmodellen har lagts till i analysen. Syftet med avhandlingen är att utreda hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, och jag granskar även om någon av aktanterna och modaliteterna kan observeras oftare än de andra och varför, samt vad en översättare kan lära sig om sig själv med hjälp av denna typ av analys. Avhandlingen är en s.k. översättningsgradu, vilket syftar på att jag översatt mitt eget material och fört ett noggrant protokoll över översättningsarbetet. Texten jag har översatt är Nyyti ry:s texthelhet Opi elämäntaitoa (Lär dig levnadskonst), som består av 15 webbtexter i längden 0,5–3 sidor och faller inom genren livskunskapstexter. Utöver denna texthelhet och min översättning av den fungerar även protokollet jag fört under översättningsarbetet samt de revideringsförslag jag fått av dem som granskat översättningen som material för min analys. Jag analyserar alla 572 översättningsval separat och använder mig även av kategoriseringar av översättningsproblem, översättningsstrategier samt revideringar för att strukturera min analys. Min analys är deskriptiv och kvalitativ. I avhandlingen framför jag några generella riktlinjer för hur aktanterna och modaliteterna kan appliceras på ett översättningsarbete, men konstaterar även att en avgränsning av dem kan vara svår och att det finns utrymme för tolkning. Jag menar att aktanterna subjekt, objekt, sändare och mottagare samt modaliteten faire är så övergripande för alla översättningsval att inget kvantitativt data om deras förekomst kan framställas. Jag konstaterar att både hjälpare och motståndare förekommer frekvent i mitt översättningsarbete, men att hjälparen i regel representeras av dem som granskat min text, medan motståndaren kan representeras av flera typer av översättningsproblem och -svårigheter. Jag uppmärksammar även att modaliteten devoir förekommer betydligt oftare än de andra modaliteterna och hittar orsaker till detta bland annat i att jag uppfattat mina hjälpare som auktoriteter vars förslag blivit en form av yttre tvång. Jag noterar också att ett översättningsval sällan beskrivs av endast en modalitet utan att modaliteterna ofta förekommer i kombination med varandra, i synnerhet pouvoir som inte alls förekommer ensam. Slutligen finner jag att översättare kan lära sig mycket om sina arbetsmetoder, sina preferenser och sina förhållanden till auktoriteter med hjälp av en greimasiansk analys.

In my pro gradu thesis I study the use of the adapting translation strategy omission in the Swedish and Finnish translation of L.M. Montgomery's Emily trilogy (1923 - 1927). Omission means reduction or elimination of part of the source text. The translations are made in the middle of the 20th century, with the expectation of the Swedish translation of the last book, which is from 1985. The aim of my thesis is to study what has been omitted and why as well as how the omissions affect the characterization. The former is done by categorizing the omissions and the latter through analysis of character indicators. The Emily trilogy belongs to the genre girls' books, which is a subgenre to children's and young adults' literature. Translation of children's and young adults' literature follows the same norms as translation of adult literature, but also didactic and pedagogical norms, which are in contrast to norms of equivalence. Both children's and young adults' literature and girls books are genres with a peripheral position within the literary polysystem. The low status of the genre at the time of translation is a reason for the deviation from the norms of equivalence in the translations. I have derived a model for categorization of the omissions in my material from categories of reasons for omissions presented by Rodica Dimitriu (2003) and Eirlys E. Davis (2007). The categories in my study are purification, no direct contribution to the plot, culture bound elements, linguistic reasons, previous omission, and other, here listed according to frequency of occurrence. Purification, which is due to the didactic norms, is the most common category and occurs chiefly in the translations of the first two books. The category no direct contribution to the plot is almost as common and is related to a wish to shorten the texts. The Swedish and Finnish translations contain similar omissions, but the omissions are fewer and on average shorter in the Finnish translations, where the percentage of omitted text is lower as well. The Swedish translation of the third book is an exception. It contains the least omissions of all the translations, which is due that the translation was made as late as 1985. Furthermore, the number of omissions, and in particular of purifying omissions, decreases gradually book by book. The percentage of omitted text is greatest in the Swedish translations of the first two books. Generally, a reason for why omissions are so frequent in the translations is that they have a younger target audience than the source texts. The analysis of character indicators in the translations shows that the omissions have affected the characterization. The purifying omissions affect the indirect characterization of the adult characters due to that character indicators in the form of actions and speech demonstrating improper behavior or linking the character to sexuality have been omitted. Omission of nature descriptions affects the analogous characterization of Emily through landscape due to that Emily's relationship to nature is not pictured as equally strong and physical and related to creativity as in the source texts. The analysis also shows that the effect on the characterization is greatest in the Swedish translations of the first two books, which contain the highest amount of omitted text.

I denna avhandling utreds hurdana personer som arbetar med att översätta myndighetstexter från finska till svenska i dagens Finland. Syftet är att öka kännedomen om yrkesgruppen och att synliggöra myndighetsöversättarnas viktiga arbete och insats i samhället. Materialet för avhandlingen samlar jag in genom sex separata fokusintervjuer med myndighetsöversättare som översätter finska myndighetstexter till svenska. Intervjuerna har fyra teman: översättarnas bakgrund, karriärväg, personliga egenskaper och syn på att vara översättare. Analysen av det insamlade materialet är deskriptiv och kvalitativ. Därtill används ett komparativt grepp för att jämföra de intervjuades svar på olika frågor. Bakgrunden för avhandlingen utgörs av den lagstiftning som ger upphov till att finska myndighetstexter översätts till svenska, nämligen Finlands grundlag och språklagen. Därtill redogörs för olika uppföljningar som gjorts kring lagstiftningens förverkligande. Avhandlingens teoretiska referensram placerar studien inom forskningsområdet översättarforskning som introducerats av Andrew Chesterman. En annan teoretisk synvinkel erbjuds av tidigare forskning om facköversättare i Finland. Därtill ges en kort introduktion till tidigare forskning om samband mellan bakgrunder och olika karriärvägar. Även utbildningsutbudet för svensköversättare i Finland beskrivs. Kompetensmodeller som tagits fram om översättare granskas med fokus på egenskaper som tas upp i dem. Analysen av intervjumaterialet visar att den grupp myndighetsöversättare som ställt upp har en rätt så heterogen bakgrund, vilket avviker från den allmänna tendensen om ett samband mellan familjebakgrund och karriär. Det framkommer också att en karriär som myndighetsöversättare inte är något som de intervjuade har siktat på, utan de har mer eller mindre halkat in i branschen. Granskningen av de intervjuades personliga egenskaper visar att egenskaperna i hög grad är kopplade till de kompetenser som översättare förväntas besitta. Uthållighet och noggrannhet är gemensamma egenskaper för många av de intervjuade. Översättarna visar också förmåga till självkritik i fråga om nyttiga egenskaper som de saknar. De intervjuade har väldigt olika syner på att vara översättare: en del känner sig motiverade av att de deltar i att producera svenskspråkig service i Finland, medan andra lyfter fram ekonomiska motiv. De intervjuades syner på översättarbranschens framtid kännetecknas av reflektioner över maskinöversättningens framfart.

Tutkielmani käsittelee suomennetun kaunokirjallisuuden vastaanottoa 1900-luvulla kulttuurilehti Valvojassa sekä sen nk. seuraajissa, joita ovat Valvoja-Aika, Suomalainen Suomi Valvoja ja Kanava. Aineistoni koostuu 198 suomennosarvostelusta, joissa on arvioitu 251 kaunokirjallista teosta. Tutkielmassani kuvailen toisaalta suomennetun kaunokirjallisuuden asemaa suhteessa supisuomalaiseen kirjallisuuteen, toisaalta arvostelijoiden käyttämiä arviointiperusteita sekä näiden ajallista kehitystä ja suhdetta toisiinsa. Ajallista kehitystä havainnollistaakseni olen analysoinut em. lehdissä ilmestyneet arvostelut neljältä eri vuosikymmeneltä: 1900-, 1930-, 1960- ja 1990-luvulta. Tutkimukseni ydin on laadullinen analyysi, mutta johtopäätöksien tekemisessä keskiössä on myös tutkittujen ilmiöiden määrällinen kehitys. Käännösteoreettisessa mielessä työni edustaa historiallis-deskriptiivistä suuntausta. Havainnollistan alkuperäisen ja suomennetun kaunokirjallisuuden voimasuhteita toisiinsa Itamar Even-Zoharin (1990) kehittämällä polysysteemiteorialla, jossa kirjallisuuden lajin arvostusta kuvaa sen asema kirjallisuuden polysysteemissä: mitä lähempänä lajin asema on systeemin keskiötä, sitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa muuhun kirjallisuuteen. Suomennoskirjallisuuden aseman määrittelemiseksi polysysteemissä analysoin mm. sitä, kuinka arvostelijat suhtautuvat kääntämisen normeihin sekä sitä, kuinka he tarkastelevat arvioitua teosta nimenomaan suomennoksena. Arvostelijoiden käännöksestä käyttämiä arviointiperusteita nimitän kääntämisen normeiksi Gideon Touryn ([1995] 2012) määritelmän mukaan. Analysoin tutkimuksessani kahdenlaisia normeja. Kääntämisen politiikkaan liittyvällä ennakkonormilla kuvaan arvostelijoiden yleistä suhtautumista alun perin suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden ulkopuolelta tuleviin vaikutteisiin. Alkunormi puolestaan valottaa arvostelijoiden käännösideologiaa tekstin tasolla: tuleeko käännöksen nojautua ensisijaisesti lähdekulttuurin vai kohdekulttuurin normeihin? Tutkimustulosteni mukaan suomennetulla kaunokirjallisuudella oli 1900-luvun alussa keskeinen asema kirjallisuuden polysysteemissä, mutta alkuperäinen suomenkielinen kirjallisuus vaikuttaisi syrjäyttäneen suomennokset kohti periferiaa vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Aseman marginalisoitumisesta huolimatta suomennoskirjallisuus on tutkimustulosteni valossa kuitenkin olennainen osa suomenkielistä kirjallisuutta. Käännösteorian käsittein suomenkielistä kirjallisuutta voisikin luonnehtia avoimeksi systeemiksi. Arvosteluissa toteutuneista kääntämisen normeista erityisen huomionarvoinen on ennakkonormi: ylivoimainen enemmistö kriitikoista suhtautuu positiivisesti siihen, että suomenkielistä kirjallisuutta täydennetään teoksilla, jotka on alun perin kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä. Kriitikot kommentoivat ennakkonormia erityisen aktiivisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin suomennoskirjallisuudella oli keskeinen asema kirjallisuuden systeemissä. Systeemi- ja normiteoria ovat tutkimustulosteni perusteella hyödyllisiä työkaluja tutkittaessa kirjallista kulttuuria, joskaan erityisesti polysysteemi-käsitteen soveltaminen ei ole täysin ongelmatonta. Soveltamani teoriapohja vaikuttaisi kuitenkin soveltuvan tämän kaltaiseen käännöshistorialliseen tutkimukseen, sillä havaintojeni perusteella käännöskirjallisuuden arvostus ja käännöskritiikeissä toteutuneet kääntämisen normit ovat yhteydessä toisiinsa. Käännöksissä toteutuneita normeja ja käännöskirjallisuuden asemaa vertailevalla tutkimuksella voisi saada lisätietoa siitä, miten kääntäjien tekemät ratkaisut ovat yhteydessä käännöskirjallisuuden yleiseen arvostukseen kohdekulttuurissa.

Tämä tutkielma on ns. käännösgradu, jossa tutkin omaa käännösprosessiani. Materiaalini on (1) Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirja Norden – velklædt i et rent miljø: Handlingsplan for bæredygtig mode og tekstil (2015, 38 s.), (2) samasta asiakirjasta tekemäni käännös Pohjola – hyvin pukeutuneena puhtaassa ympäristössä: Ekologisesti kestävän muoti- ja tekstiilialan toimintasuunnitelma (2017, 36 s.) ja (3) käännösprotokolla (19 s.), johon olen kerännyt käännösongelmat ja käännösstrategiat. Protokolla koostuu 83 esimerkistä. Lisäksi käytän asiakirjan englanninkielistä käännöstä vertailumateriaalina näyttääkseni vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä tutkia, miten ratkaisen tekstispesifejä ja pragmaattisia käännösongelmia. Tässä työssä tekstispesifit käännösongelmat on jaettu syntaktisiin ja semanttisiin käännösongelmiin. Toisaalta tavoitteena on valaista käännösongelman ja käännösvaikeuden rajapintaa. Tätä tutkin Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelun avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimalli, niin ikään Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelu ja käännösvaikeuden määritelmä sekä Chestermanin (1997) kokoamat syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset käännösstrategiat. Käännösongelmien yhteydessä käsittelen termejä käännösongelmana, mikä perustuu Cabrén (2010) ja Vehmas-Lehdon (2010) näkemyksiin. Analysoin terminologisia käännösongelmia semanttisten käännösongelmien yhteydessä. Analyysi on kolmiosainen. Aluksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimallin pohjalta. Seuraavaksi tutkin käännösongelmia ja käännösstrategioita. Lopuksi pohdin, missä menee raja käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä. Menetelmäni on kuvaileva, kvalitatiivinen ja osin kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että käytin kaikkien ongelmien ratkaisuun eniten syntaktisia strategioita, mikä voi selittyä sillä, että lauserakennetta muuttamalla on helppo ratkaista ongelmia. Yleisin strategia syntaktisten ongelmien ratkaisemiseksi on yksikön muutos, jonka avulla jaoin tai yhdistin lauseita. Tämä johtuu siitä, että tavallisin syntaktinen ongelma on elliptiset lauseet, joista puuttuu predikaatti. Semanttiset ongelmat koskevat sanojen merkitystä, joten tavallisimmat strategiat olivat sanatarkka kääntäminen ja synonyymin käyttö. Ratkaisu termiongelmiin ei ollut vain sanatarkka kääntäminen, vaan myös esimerkiksi eksplisitointi. Pragmaattiset ongelmat voidaan jakaa kulttuurisidonnaisiin elementteihin ja otsikoihin. Kulttuurisidonnaiset ongelmat ratkaisin sanatarkalla kääntämisellä, jos elementillä on virallinen käännös, tai lisäyksellä, jos elementti pitää selittää. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että rajanveto käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä on vaikeaa. Tässä työssä laskin ongelmaksi selitettävät kulttuurisidonnaiset elementit, relatiivilauseet ja prepositiorakenteet ja vaikeudeksi kulttuurisidonnaiset elementit, joilla on virallinen käännös, elliptiset lauseet sekä Nordin ([1988] 2009) määritelmän mukaisesti sellaiset kohdat, jotka johtuivat osin puutteellisesta kielitaidostani.

Syftet med denna pro gradu-avhandling är att utreda hur tvåspråkighet kommer till uttryck i översättarutbildning, närmare bestämt i fem översättningsämnen vid Helsingfors universitet. Undersökningen utgår från en jämförelse mellan å ena sidan svensk översättning vid Finska, finskugriska och nordiska institutionen och å andra sidan engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning vid Institutionen för moderna språk. En annan utgångspunkt är översättarstudenternas tankar och upplevelser, vilket motiverar metodvalet enkätundersökning för materialinsamling. I enkäten utreds vilken språkpraxis som tillämpas i översättarstudierna, dvs. hur de två arbetsspråken (språkparet finska och svenska eller finska och engelska/franska/ryska/tyska) används i studierna. Syftet är att se om den språkpraxis som tillämpas stöder studenterna i att upprätthålla och utveckla sina kunskaper i båda arbetsspråken. Vidare gäller det att utreda om studenterna upplever att tvåspråkighet som en egenskap hos studierna är relevant med tanke på översättaryrket. I avhandlingens teoretiska referensram redogörs för tvåspråkighet och översättarutbildning. Tvåspråkighet behandlas i första hand enligt den allmänna indelningen individuell tvåspråkighet och samhällelig tvåspråkighet. Även översättningsvetenskapliga synpunkter på begreppet blir synliga då förhållandet mellan tvåspråkighet och översättning diskuteras. Översättarutbildning behandlas utifrån de funktioner utbildningen har. Också översättarens kompetenser diskuteras med särskild fokus på språklig kompetens, eftersom en av översättarutbildningens viktigaste funktioner är att bidra till dessa kompetenser. I avhandlingen diskuteras också tvåspråkighet i kontexten av Helsingfors universitet med utgångspunkt i tre nivåer: läroämnesnivån, institutionsnivån och universitetsnivån. Syftet är att förankra tvåspråkighet i den verklighet som avhandlingen hänför sig till och ge en vidare uppfattning (utöver studenternas upplevelser) om hur tvåspråkighet (potentiellt) kommer till uttryck i studierna. Läroämnesnivån behandlas i första hand utifrån webbplatser med information om de fem läroämnen som undersökningen gäller, institutionsnivån utifrån verksamhetsplanerna för de två jämförda institutionerna samt universitetsnivån utifrån universitetets strategi och språkprinciper. Av de 25 enkätsvaren från studenter i engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning (s.k. EFRT-studenter) kan dras den slutsatsen att finskan är det språk som används mest inom dessa fyra läroämnen. De 13 enkätsvaren från studenter i svensk översättning (s.k. S-studenter) tyder å sin sida på att svenska används mest inom läroämnet. EFRT-studenterna verkar inte i lika hög grad som S-studenterna uppleva att studierna erbjuder en möjlighet att operera och kommunicera på båda arbetsspråken och därigenom utveckla och upprätthålla kunskaperna i språken. Såväl EFRT-studenterna som S-studenterna ser emellertid användningen av två språk som en viktig och ändamålsenlig egenskap hos studierna med tanke på översättaryrket. Enkätens svarsprocent är mycket låg, vilket har en inverkan på undersökningens reliabilitet. Undersökningen är dock i första hand kvalitativ och syftar till att ge en djupgående beskrivning och tolkning av översättarstudenters tankar och upplevelser. I synnerhet informanternas svar på de öppna frågorna ger en omfattande bild av deras tankar om och upplevelser av tvåspråkighet och språkpraxis i översättarstudierna.