Browsing by discipline "Systematik teologi"

The aim of this study in to analyze Musa Dube’s (b.1964) hermeneutics of the Bible by defining how she uses her theological frameworks, postcolonialism and feminism. Also theological implications of Dube’s work are discussed especially those concerning Christology, mission, and theology of religios. Sources of this study contain Dube’s dissertation and several articles written between 1996-2007. In order to understand Dube’s biblical interpretation it is essential to find out how Dube defines postcolonialism and feminism. Dube is from Botswana and her view of colonialism and postcolonial condition are strongly influences by her personal experiences in Southern Africa. Dube views colonialism as multifaceted phenomenon that has an impact on a range of things from geographical control and vulture to identities of the people involved. Most of all, she views imperialism and colonialism as ideological practices that result in the colonization of mind. Nowadays imperialism is manifested in globalization. Postcolonialism means struggle for alleviating the consequences of oppression. Feminism, according to Dube, is a liberation movement. Women in colonized zones are doubly oppressed, as they are at once under gender oppression in their own society and experience colonial subjugation. Postcolonialism and feminism are intertwined in her work, although postcolonialism seems to have stronger theoretical focus. The aim of Dube’s biblical hermeneutics is to bring about change. Reading must be in service of life and equality. Because the Bible was born in various contexts of colonial rule, it has imperialist ideology rooted in it. For instance the events of Exodus and book of Joshua reveal how God was used in order to legitimate the conquest of the land of Canaan. Canaanites were depicted as idolatrous and covenant with them was prohibited. They were constructed as inferior. IN the Gospels the imperial ideology is present escpecially in mission texts. According to Dube, the person of Jesus as textualized in in the Gospels reflects the colonial context of the Palestine of his time. In order to cope with the rule of the Roman empire, the Jews adopted imperial ideology. This is seen in the mission theology of the Gospels. The Bible aided the Western colonialism in Africa in various ways. It offered motivation to colonialists and missionaries. It also became a text that displaced indigenous stories, and thus alienated people from their own cultural and religious narratives. Also, translations to the indigenous languages were corroding since they were impregnated by colonial ideology. Dube’s reading methods suggest mote democratic ways of interpretation. She highlights the importance of ordinary readers and communities of faith. Her reading with –method involves cooperation between faith community and the scholar. Dube also employs various methods of story-telling in order to interpret the Bible : Dramatic telling and retelling biblical passages with other stories, such as African folk stories and scenes from her own life. Dube brings other stories alongside the Bible in order to dissolve the dominance of the Biblical narrative and to highlight that other stories of meaning and truth exist and have a right to be told. Dube does not read the Bible from the point of view of Christian dogma. Nevertheless, her interpretations have theological implications. Dube’s image of Jesus is ambivalent, since he is both a colonialist who claims all authority for himself, and in some of the sources, a liberator. Dube argues that the biblical mission texts echo unequal relationships . Disciples are sent to teach nations without a mutual need to be taught. Mission is repressive if it claims to a universal answer. Dube opposes the impression of Christianity as the only valid religion. All sacred stories have the right to exist and are equally valid. The value of Dube's hermeneutics does not lie in the area of truth claims but rather in facilitating the reclaim of identity that has been violated by colonial and patriarchal oppression.

Tämän tieteidenvälisen maisteritutkielmani tarkoituksena on pyrkiä selvittämään Heikki Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä köyhyys Heikki Hiilamon mukaan on Suomessa? Miten köyhyyttä pitäisi hänen mukaansa lievittää Suomessa? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteinä ovat tekstit Tulot repesivät – kärsivätkö kansalaiset?, Pitkäaikaistyöttömän sosiaaliset mahdollisuudet, Uusi hyvinvointivaltio, Köyhyyttä Helsingissä. Toimeentulotuen saajat ja käyttö 2008–2010 johdantoteksti sekä osa 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi kirjan teksteistä. Heikki Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä ja sen lievittämisestä ei ole aiemmin systemaattisen analyysin metodilla tutkittu.Tutkimuksen vähyyden vuoksi suhteutan analyysissani Hiilamon käsitystä suomalaisesta köyhyydestä kolmen muun merkittävän suomalaisen tutkijan, Juho Saaren, Olli Kankaan ja Veli-Matti Ritakallion ajatuksiin. Näin voin tarkastella laajemmin suomalaista köyhyyttä. Analyysissa olen kuitenkin keskittynyt tutkimustehtävän ja -kysymyksien ohjaamaan suuntaan. Johdannon ja johtopäätösten lisäksi tutkimus jakaantuu kahteen päälukuun (luvut 2 ja 3). Tutkielmani lähtökohtana ovat Olli Kankaan ja Veli-Matti Ritakallion toteamukset, joiden mukaan köyhyyden paikantuminen riippuu käytetystä köyhyysmittarista, ja sosiaalipolitiikan kannalta keskeistä on, mihin köyhyys paikantuu. Heikki Hiilamo käyttää suomalaista köyhyyttä määritellessään pääasiassa Euroopan unionin suhteellisen köyhyyden määritelmää, jonka mukaan suhteellisesti köyhiksi on määritelty ne kotitaloudet, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin mediaanitulosta. Hiilamon mukaan köyhyys paikantuu pitkäaikaistyöttömiin, huono-osaisiin, toimeentulotuen saajiin ja lähes aina syrjäytyneisiin. Hiilamon mukaan suomalaista köyhyyttä tulisi lievittää Anthony Giddensin sosiaalisten mahdollisuuksien politiikan avulla tarjoamalla ihmisille myönteisiä siirtymiä, kuten koulutusta tai osa-aikatyötä, jotka parantavat tai ylläpitävät ihmisten toimintakykyä sekä edistävät sosiaalista osallisuutta. Työssäkäynti on nähtävä hyvin laajasti ja hyvinvointivaltion instituutioita on uudistettava niin, että ne tukevat ihmisten omia pyrkimyksiä parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Hiilamo tuo esiin myös John Rawlsin esittämän mahdollisuuksien tasa-arvon palkkatyöyhteiskunnan aiheuttamien ongelmien yhteyteen. Hiilamon mukaan palkkatyöyhteiskunnan aiheuttamia ongelmia voitaisiin parantaa muuttamalla palkkatyön ehtoja ja turvaamalla Rawlsin esittämä oikeudenmukainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Hiilamo uskoo, että palkkatyön tukikohdan purkaminen ja osatyökykyisten ottaminen mukaan työelämään ovat ennakkoedellytys ekologisemman sosiaalipolitiikan toteuttamiseen.

Vakavista mielen sairauksista kärsivien spirituaaliset tarpeet jäävät usein ilman vastakaikua niin sairaanhoidon kuin kirkonkin piirissä. Mikä muuttuu, jos näihin tarpeisiin vastataan? Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mitä John Swinton ja Craig Rennebohm tarkoittavat spirituaalisella paranemisella silloin, kun ihminen sairastaa parantumatonta mielen sairautta. Johdantoa seuraavassa luvussa tutkin, minkälaisten haasteiden eteen hoitohenkilökunta tai hengellinen yhteisö joutuu, kun toiminnan lähtökohdaksi otetaan mieleltään sairastuneen henkilön spiritualiteetin olemassaolo. Kolmannessa luvussa tarkastelen spirituaalisen paranemisen edellytyksiä sairastuneen, auttajan ja yhteisön näkökulmasta. Neljännessä luvussa tutkin, missä kohdin voi kertomusten yhteydessä puhua spirituaalisesta paranemisesta. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Tarkastelen lähdeaineistoa sen sisältä nousevien käsitteiden avulla. Lähdeaineistoni koostuu John Swintonin teoksista Resurrecting the Person. Friendship and the Care of People with Mental Health Problems (2000), Spirituality and Mental Health Care. Rediscovering a “Forgotten” Dimension (2007), johdannosta teoksessa Living Gently in a Violent World. The Prophetic Wittness of Weakness (2008), artikkelista The Importance of Being a Creature: Stanley Hauerwas on Disability (2012) ja Jean Vanierin kanssa yhdessä kirjoitetetusta artikkelista Theology teoksessa Mental Health (2014). Käytän lähdeaineistona myös Craig Rennebohmin teosta Souls in the Hands of the Tender God: Stories of the Search for Home and Healing on the Streets (2008), joka sisältää kertomuksia kohtaamisista kodittomien, vakavista mielen sairauksista kärsivien ihmisten kanssa sekä hänen artikkeliaan Creating Compassionate Community (1998/1999). Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että mielen sairaus, mielenterveys ja spiritualiteetti eivät sulje toisiaan pois. Spiritualiteetti tukee mielenterveyttä sairauden keskellä. Spirituaalinen paraneminen näyttäytyy Swintonilla ja Rennebohmilla samankaltaisina prosesseina. Vaikka mielen sairaus ei lääketieteellisessä mielessä katoa, spirituaalinen paraneminen tarkoittaa sairastuneelle apua särkyneisyyteen ja yksinäisyyteen, sairastumisen seurauksiin liittyvään syyllisyyteen, pelkoihin, turvattomuuteen ja vääristyneisiin mielikuviin. Särkyneisyys yhdistää kaikkia ihmisiä elämän epätäydellisyyden ja rajallisuuden takia. Spirituaalinen paraneminen on myös auttajan ja yhteisön prosessi, jossa keskeistä on sairastuneen elämäntarinan ja hänen spirituaalisten tarpeidensa kuunteleminen sairastuneen toimiessa oppaana omaan maailmaansa. Auttaja tarvitsee ymmärrystä spiritualiteetin olemassaolosta ja yhteyden omaan särkyneisyyteensä, jotta hän kykenee astumaan sairastuneen maailmaan. Hengelliset yhteisöt haastetaan yhteistyöhön muiden auttamistahojen kanssa, tarjoamaan sairastuneelle turvallisen tilan ja turvallisia ihmisiä ympärille, pohtimaan spirituaalisen kielen vaikutuksia ja olemaan myös yhteiskunnallisesti aktiivinen sairastuneiden oikeuksien puolustamisessa.

Tutkielma käsittelee ilmiötä jota kutsutaan filantrokapitalismiksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää filantrokapitalistisen toiminnan taustalla olevaa etiikkaa ja tutkia filantrokapitalistista toimintaa nykymaailmassa. Tutkimusmetodina on systemaattinen käsiteanalyysi. Filantrokapitalismi -käsitettä puretaan sen funktionaalisen muodon sekä eettisen ulottuvuuden keinoin. Eettistä ulottuvuutta valotetaan tutustumalla hieman etiikan keskeisiin käsitteisiin kuten utilitarismi, deontologia sekä oikeudenmukaisuus. Tutkimuksen lähteinä ovat pääasiassa Bill Gatesin vuosittain julkaisemat kirjeet (Annual Letters 2009-2017), jotka ovat kaikkien luettavissa Gates Foundationin verkkosivuilla, sekä filantrokapitalismia käsittelevää kirjallisuutta; joista keskeisimpinä Linsey McGoey:n 2015 julkaisema No Such Thing as a Free Gift sekä Bishop & Greenin 2008 julkaistu Philanthrocapitalism. Tutkielmassa pyritään selvittämään minkälainen eettinen käsitteistö vaikuttaa Bill Gatesin ja muiden filantrokapitalistien toiminnan taustalla. Kapitalismi suffiksi sanassa filantrokapitalismi viittaa vahvaan taloudelliseen kytkökseen. Tutkielmassa käydään lyhyesti läpi nykymaailman talouspoliittisia rakenteita käsitteleviä teorioita ja väittämiä, sekä köyhyyden ja epätasa-arvon tuottamia moraalisia velvoitteita. Tutkimukseen sisältyvää moraalista pohdintaa ohjaavet pääasiassa Thomas Pogge ja Tom Campbell. Tutkimuskysymys on kaksiosainen: Onko filantrokapitalismi käsitteenä ja ilmiönä eettisesti koherentti? Ja minkälaiset motiivit Bill Gatesin mukaan ohjaavat filantrokapitalistiseen toimintaan? Filantrokapitalismin eettistä koherenssia tutkitaan kirjallisuuden sekä useiden aihepiiriä käsittelevien artikkelien kautta. Tutkielmassa pureudutaan filantrokapitalismia kohtaan esitettyyn kritiikkiin, sekä yritetään hahmottaa filantrokapitalismin tarjoamaa potentiaalia yhteiskunnallisessa kehityksessä. Yhdessä pääluvuista esitetään tapaustutkimus, jonka kohteena on Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmä, ja erityisesti filantropian rooli sekä vaikutusvalta sen uudelleen strukturoinnissa. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään seuraava väittämä filantrokapitalismin luonteesta: Nykyisessä maailman tilassa lienee kaikille parempi, että upporikkaat miljardöörit kuten Gates lahjoittavat omaisuutensa pois sijoittamalla sen hankkeisiin joissa on potentiaalia postitiiviselle kehitykselle, kuin se että he eväisivät maailmalta nämä varat ja käyttäisivät ne omiin tarkoituksiinsa ja nautintoihinsa.