Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Teologisk etik och socialetik (socialetik)"

Sort by: Order: Results:

  • Nuorteva, Johanna (2008)
    Tutkielmassani selvitän, millä tavalla sosiaalisesti syrjäytyneen, kuten asunnottoman, on mahdollista osallistua yhteiskunnan toimintaan ja itseään koskevaan päätöksentekoon. Tutkimuskysymykseni ovat: Toteutuvatko perustuslain 14 § ja 19 §:ssä säädetyt oikeudet, ja ovatko viranomaisten toimet riittäviä edistämään syrjäytyneiden asunnottomien itsenäistä asumista sekä lisäämään vaikutusmahdollisuuksia itseään koskevassa päätöksenteossa. Voisiko deliberatiivisen demokratiamallin avulla vahvistaa syrjäytyneiden yhteiskunnallista osallistumista, ja siten helpottaa asunnottomuusongelmaa. Asunnottomia oli vuonna 2006 noin 7 400 henkilöä. Syitä joutua asunnottomaksi on useita. Valtaosalla ongelmat ovat kasautuneet, minkä jälkeen itsenäinen selviäminen on hankaloitunut. Asunnottomilla on usein monia eri ongelmia kuten pitkäaikaissairauksia, työttömyyttä ja päihteiden väärinkäyttöä. Avioero on yksi keskeisistä yksittäisistä syistä etenkin miehille päätyä asunnottomaksi. Maahanmuuttajien asunnottomuus voi olla seurausta pyrkimyksestä integroitua yhteiskuntaan: Muuttaessa sijoituspaikkakunnalta esimerkiksi ystävien, työn tai opiskelun vuoksi kasvukeskukseen, maahanmuuttajan voi olla vaikeaa saada asuntoa. Näin työn tai koulutuspaikan vastaanottaminen voi pakottaa maahanmuuttajan ottamaan riskin menettää asunto. Sosiaalisesti syrjäytyneeksi voidaan määritellä ihminen, joka ei kykene tai halua sopeutua normaalina pidettyyn elämään yhteiskunnassa. Tämä tutkimuksissa käytetty normaalin elämän määritelmä muotoutuu yhteiskunnan arvojen ja käytäntöjen pohjalta. Syrjäytyminen voi tarkoittaa myös sitä, että ihminen kokee itsensä ulkopuoliseksi yhteiskunnasta. Syrjäytymistä aiheuttavatkin siten toistuvat syrjinnän ja voimattomuuden kokemukset sekä hankaluus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Asunnottomien yö –tapahtumassa syksyllä 2007 vapaaehtoiset haastattelivat asunnottomuutta kokeneita. Haastattelut on julkaistu internetissä ja ne ovat vapaasti tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen käytettävissä. Useissa haastatteluissa asunnottomat kertovat, että he eivät koe olevansa täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Haastatteluissa kritisoidaan sitä, että poliitikot ja sosiaalityöntekijät päättävät asunnottomuuden hoidosta sekä asunnottomia koskevista asioista ilman, että asunnottomilla on mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon. Turhautumisen tunne paistoi läpi useissa haastatteluissa. Useissa vastauksissa asunnottomat vaativat poliitikkoja ja sosiaalityöntekijöitä perehtymään asunnottomien arjen elämään. Deliberatiivisessa demokratiassa yksi keskeisistä ajatuksista on, että vain sellaiset päätökset, jotka on tehty kaikille avoimen keskustelun ja vapaan tahdonmuodostuksen pohjalta voivat saada hyväksynnän ja luottamuksen kansalta sekä muodostua sitoviksi. Deliberatiivisessa demokratiakäsityksessä on kyse siitä, että asioista päätetään yhdessä, julkisen ja tasa-arvoisen keskustelun sekä harkinnan pohjalta. Keskeistä on myös, että kaikkien, joita päätökset koskettavat, täytyy voida osallistua päätöksiä edeltävään keskusteluun. Erityisesti Young ja Bohman korostavat, että myös sosiaalisesti syrjäytyneellä tulee olla mahdollisuus osallistua poliittiseen keskusteluun ja itseään koskevaan päätöksentekoon. Muun muassa koulutuksen kautta opitaan rauhallinen, asiallinen ja kielellisesti oikea argumentaatiotapa. Ihmisten erilaisuus ja kouluttamattomuus eivät Youngin mukaan saa estää mahdollisuutta osallistua yhteiskunnassa käytävään poliittiseen keskusteluun. Tutkimuskysymykseeni, lisäävätkö viranomaiset toiminnallaan yksilön mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja edistävätkö he yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, vastaan eivät. Kuitenkin viranomaisten mahdollisuudet edistää perustuslaissa säädettyjä velvollisuuksia ovat poliittisten päättäjien budjetoinnin vuoksi rajoitettuja. Helsingin sosiaaliasiamiehet pitivät huolestuttavana sitä, että sosiaalityöntekijät pakotetaan toimimaan sekä lainsäädännön että ammattietiikkansa vastaisesti. Sosiaaliasiamiesten raportin perusteella voisi päätellä, että ainakin Helsingissä viranomaisilla olisi tahtoa toimia lain velvoittamalla tavalla. Asunnottomista suurin osa asuu Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla, joten tämän perusteella tutkimuskysymykseeni voi vastata yleistäen Helsingin esimerkin pohjalta. Syrjäytymistutkijoiden tulkinnan mukaan syrjäytyminen ja siitä pahimmillaan seuraava asunnottomuus johtuvat osittain ihmisten kokemien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Deliberatiivisen demokratian tavoitteena on luoda sellainen demokraattinen malli, jossa poliittinen keskustelu ja vaikutusmahdollisuudet olisivat kaikkien yhteiskunnan jäsenten saavutettavissa. Syrjäytymistutkimuksen valossa deliberatiivinen demokratia voisi olla malli, jonka avulla vahvistettaisiin sosiaalisesti syrjäytyneiden kuten asunnottomien vaikutusmahdollisuuksia. Myös asunnottomien haastatteluissa nousi esille toive tulla kuulluksi. Moni kommentoi, että asunnottomuuden hoidosta ja heidän asioistaan päättävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole todellista tietoa asunnottomien arjesta ja toiveista. Deliberatiivisen demokratian malli voisi näiden tutkimusten valossa olla keino lisätä osallistumismahdollisuuksia ja vähentää sitä kautta myös syrjäytymistä ja asunnottomuutta.
  • Uusitalo, Heikki Kuutti (2006)
    Geenipankki on yleistä lääketieteellistä tutkimusta varten kerätty kokoelma geenitietoa sisältäviä näytteitä sekä muita potilasta koskevia tietoja. Geenipankkeja voidaan käyttää esimerkiksi populaatiogeneettiseen tutkimukseen, tietylle taudille altistavien geenien löytämiseen, kliiniseen tutkimukseen ja farmako­geneettiseen tutkimukseen, jossa tutkitaan geneettisten tekijöiden merkitystä lääkkeen vaikutuksissa. Monet sairaudet johtuvat perimän (geenien), elämäntapojen ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kun samassa tietokannassa olisi tiedot sekä henkilön perimästä (DNA-näyte), potilastiedoista sekä elämäntavoista, voitaisiin tietoja yhdistelemällä eri tekijöiden osuutta sairauksien ilmentymisessä. Geenipankeissa on kyse ihmisillä tehtävästä lääketieteellisestä tutkimuksesta, jota koskevat eettiset lähtökohdat ovat 1) ihmisarvon kunnioittaminen, 2) yhdenvertaisuus, 3) henkilökohtainen koskemattomuus, 4) yksilön edun ensisijaisuus tieteeseen tai yhteiskuntaan nähden, 5) itsemääräämisoikeus, 6) suojeluperiaate, 7) vapaaehtoisuus, 8) yksityiselämän suoja, 9) tieteellisen tutkimuksen vapaus ja 10) elämän suojelun periaate. Tärkeitä käsitteellisiä erotteluja ovat tutkimus- ja hoitosuhteen ero sekä hoidollisen ja ei-hoidollisen tutkimuksen ero. Lähtökohdista seuraavia tärkeitä periaatteita ovat tutkittavan ensisijaisuus ja vapaaehtoinen tietoon perustuva suostumus. Geenipankkitutkimuksessa nämä periaatteet ovat ongelmallisia. Kun geenipankkeihin näytteitä kerätään yleiseen lääketieteelliseen tutkimukseen, luovuttajille ei voida antaa tarkkoja tietoja näytteiden käytöstä, kuten tutkimuksen tavoitteista, odotettavista hyödyistä, tulosten käyttötavoista, rahoituksesta, eturistiriidoista tai muista sellaisista asioista, jotka saattaisivat vaikuttaa päätökseen näytteen antamisesta. Valta päättää siitä, millaisiin tutkimuksiin ja tarkoituksiin näytteitä saadaan käyttää, saatetaan näytteen ottamisen jälkeen antaa eettiselle komitealle tai muulle asiantuntijaelimelle. Yksiselitteistä ratkaisua siihen, mitä tietoja, kenelle ja miten geenipankista voidaan luovuttaa, ei ole löydetty. Nämä vaikeudet geenipankkitutkimuksessa johtuvat osittain geenitiedon erityisluonteesta muuhun lääketieteelliseen tietoon verrattuna. Geenitieto asettaa lääketieteellisen etiikan periaatteet keskenään ristiriitaan tavalla, johon ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Esitetyissä ratkaisumalleissa keskeistä tuntuu olevan pikemminkin periaatteiden kiertäminen kuin tasapainon löytäminen niiden välillä. Tästä huolimatta geenipankkitutkimusta ei ole kyseenalaistettu. Havainto sopii yhteen sosiologi Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian kanssa. Beckin mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat muuttumassa riskiyhteiskunniksi. Tämä prosessi johtuu siirtymisestä yksinkertaisesta modernisaatiosta refleksiiviseen modernisaatioon. Tässä siirtymässä tieteen ja teknologian kehitys ovat keskeisiä. Geenipankit ovat Beckin käsitteiden mukaan yksinkertaisen modernisaation ilmiö. Geenipankkitutkimuksessa asiantuntijat käyttävät merkittävää valtaa ja tutkimuksen poliittinen säätely on epätäydellistä. Ongelmista huolimatta tutkimusta on silti yritettävä tehdä ja skeptikot nähdään irrationaalisina edistyksen vastustajina tai atavististen pelkojen vaalijoina. Geenipankkien puolesta käytetyt perustelut sopivat yhteen Beckin teorian edistysuskon kanssa.
  • Heinonen, Anna (2007)
    Vuonna 2006 Suomessa korvattiin 2331 potilasvahinkoa. Niistä maksettiin korvauksia yhteensä noin 27 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan potilasvahinkoja lääketieteellisen toiminnan valossa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen: Millä eri tavoilla lääkärin toiminta voi epäonnistua potilasvahinkotapauksissa? Tutkimuksessa määriteltiin neljä kategoriaa, joiden avulla analysoitiin esimerkkitapauksia. Kategoriat käsittelivät hoitojärjestelmää, lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja, toiminnan intentionaalisuutta sekä toiminnan suhdetta sen lopputuloksiin ja seurauksiin. Ensimmäisessä tutkimusluvussa määriteltiin kategoriat, joiden avulla lääketieteellistä toimintaa voi arvioida. Ensimmäiseksi analysoitiin hoitojärjestelmää, lääkärin toiminnan kontekstia. Hoitojärjestelmästä nostettiin esille potilas-lääkärisuhde, lääkärien välinen yhteistyö, potilaasta saatavat tiedot, toiminnan mahdollistavat resurssit sekä niin kutsuttu systeemivirhe. Hoitojärjestelmän toimiminen on hyvän hoidon ensimmäinen edellytys. Se vaatii eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden saumatonta yhteistyötä.Toinen kategoria käsitteli lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja. Georg Henrik von Wrightin teoksen Norm and Action normien jaottelua sovellettiin lääkärin toimintaan. Normien pääryhmään kuuluvat säännöt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi voidaan määritellä pienempiä normiryhmiä, jotka sijaitsevat pääryhmien välimaastossa. Näihin pienempiin ryhmiin sijoittuvat tottumukset, moraaliset periaatteet sekä ideaalit säännöt. Kolmannessa kategoriassa käsiteltiin intentionaalisuutta osana toimintaa. Teorian päälähde oli G. E. M. Anscomben teos Intention. Toiminnan intentionaalisuutta analysoitiin Anscomben tunnetun, vesikaivon myrkytystä koskevan, esimerkin avulla. Siinä tekoon liittyvä sisäinen tieto on keskeinen intentiota määrittävä tekijä. Viimeisessä kategoriassa arvioitiin toimintaa von Wrightin mukaan. Esille nousi erityisesti kyky toiminnan perusedellytyksenä sekä toiminnan lopputulos ja seuraukset. Potilasvahingoissa on tärkeää arvioida myös potilasvahingon seurauksia, ei vain epäonnistuneen toimenpiteen lopputulosta. Toimintaa analysoitaessa oli myös otettava huomioon kenen näkökulmasta seurauksia arvioitiin, Potilas, lääkäri ja esimerkiksi osastonylilääkäri saattavat nähdä potilasvahingon seuraukset hyvin eri tavoilla.Toisessa tutkimusluvussa arvioitiin neljää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kantelu- ja valvontaratkaisuista valittua esimerkkitapausta. Ensimmäinen käsitteli lääkärin toiminnan epäonnistumista synnytyksessä, toinen psyykkisistä ongelmista ja alkoholiriippuvuudesta kärsivän lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksien rajoittamista, kolmas lääketutkimuksen johtajan vakavia virheitä ja neljäs Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan ristiriitaisia asiantuntijalausuntoja. Lääkärin toiminnan epäonnistuminen vaikuttaa helposti hoitojärjestelmään, jonka toimiminen perustuu työntekijöiden yhteistyöhön. Hoitovirheissä rikotaan yleensä lääketieteen sääntöjä. Potilasvahingon sattuessa lääkärin asema muuttuu normiauktoriteetista normisubjektiksi. Lääkäri saattaa toiminnallaan rikkoa myös moraalisia sääntöjä tai lääkärin ihannetta. Puhtaissa vahinkotapauksissa toiminnan lopputulos ei vastaa lääkärin intentiota, potilaan parantamista. Kaikissa potilasvahinkotapauksissa ei voida puhua vahingoista, vaan kyseessä voi olla myös tarkoituksellinen teko. Toiminnan lopputuloksella voi olla laajat seuraukset, jotka tulisi myös ottaa huomioon toimintaa arvioitaessa.
  • Kuivalainen, Riki (2016)
    Tutkielmassani tarkastelen sitä, mitä sukupuoli ja identiteetti ovat, mitä sukupuoli-identiteetti merkitsee osana ihmisen identiteettiä ja mitä eettisiä ongelmia seuraa, kun eri osapuolet määrittelevät yksilön sukupuoli-identiteetin eri tavoin. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, mistä puhutaan, kun halutaan määritellä yksilön sukupuoli, ja miksi tästä tulkinnasta vallitsee erimielisyyksiä, jotka voivat johtaa moraaliseen konfliktiin yksilön ja häntä ympäröivän yhteisön välillä. Ratkaisuksi sukupuoli-identiteetin määrittelyä seuraavaan konfliktiin esitän hyväksyvää kohtaamista ja sukupuolen hahmottamista sosiaalisen konstruktion kautta syntyneenä identiteettikategoriana. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän systemaattista analyysia. Toisessa pääluvussa erittelen sukupuolen käsitteeseen sisältyviä monia ulottuuksia. Keskeisessä osassa erittelyä on Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisesta luonteesta. Kolmannessa pääluvussa määrittelen identiteettiä sekä sukupuoli-identiteettiä pitkälti kehityspsykologian näkökulmasta. Neljännessä pääluvussa esittelen hyväksyvän kohtaamisen teoriaa Jaana Hallamaan ja Risto Saarisen esittelemien mallien mukaisesti. Sukupuolen hahmottaminen identiteettikategoriana selittää, miten kuva sukupuolesta syntyy yksilön itsemäärittelyn ja yhteisön antaman sosiaalisen tunnustamisen vuorovaikutuksena. Mikäli vuorovaikutus ei toteudu odotetusti, syntyy osapuolten välille konflikti. Määrittelyä koskeva konfliktin ratkeaa sillä, että sen osapuolet tunnustavat sukupuolen luonteeseen liittyvä konstruktiivisuuden, jolta puutuu määritelmän totuusarvon määrittelevä essentialistinen luonne, sekä tunnustavat yksilön kokonaisvaltaisen toimijuuden sukupuoliidentiteetin takana.
  • Vollbehr, Liisa (2013)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää sitä käsitteellistä kenttää, jolla keskustelua kehitysavun erilaisista ratkaisuista käydään. Tutkimustehtävänä on muodostaa kokonaiskuva siitä kuinka Jeffrey Sachsin ja William Easterlyn mukaan tämän päivän köyhyysongelmaan on mahdollista vastata. Tämä tapahtuu analysoimalla systemaattisen analyysin keinoin Sachsin teokset The End of Poverty Economic Possibilities for Our Time ja Common Wealth Economics for a Crowded Planet sekä Easterlyn teoksen The White Man s Burden Why the West s Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good. Tutkielman toisessa luvussa esitellään Sachsin kuvaus äärimmäisen köyhyyden syistä, köyhyysloukkukäsite sekä toimintasuunnitelma YK:n Vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi luvussa esitellään Sachsin käsitykset muun muassa ympäristökysymysten ja väestönkasvun asettamista haasteista. Kolmannessa luvussa esitellään William Easterlyn vastine perinteiselle kehitysavulle. Hänen kritiikkinsä kohdistuu erityisesti perinteisen kehitysavun taustaoletuksiin sekä YK:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimintatapoihin. Neljännessä luvussa Sachsin ja Easterlyn näkemyksiä analysoidaan vertaamalla niitä muuhun kehitysapukirjallisuuteen sekä peilaamalla näkemyksiä toisiinsa. Neljännen luvun lopussa luodaan kategorisointi Sachsin ja Easterlyn näkemyksistä. Sachsin lähestyy köyhyysongelmaa makrotaloustieteellisistä lähtökohdista käsin ja hänen ajattelunsa taustalla vaikuttavaa ja yhteistyön mahdollisuuksia painottavaa ihmiskuvaansa kuvataan käsitteellä optimistishumanistinen. Easterlyä puolestaan kuvataan käsitteellä pessimistispragmaattinen, sillä hän ei Sachsin lailla usko kansainvälisen yhteistyön olevan ratkaisu köyhyysongelmaan. Hänen mielestään kehitysapuun liittyviä haasteita tulee pilkkoa pienempiin osa-alueisiin ratkaisujen löytämiseksi. Johtopäätöksinä todetaan, että yleisellä tasolla kehitysapukeskustelua kuvaa yhteisesti hyväksyttyjen tutkimustulosten puute sekä kehitysavun tuloksellisuuden mittaamisen vaikeus. Keskeisistä käsitteistä ja teorioista, kuten köyhyysloukusta, ollaan eri mieltä. Lisäksi kestävän kehityksen näkökulmaa ei huomioida kehitysapuun kriittisesti suhtautuvassa lähestymistavassa.
  • Järvinen, Janne Matias (2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen sosiaalisen identiteetin paradigmaan perustuvaa johtamistutkimusta. Tutkimustehtäväni on kuvata, analysoida ja arvioida sosiaalisen identiteetin paradigmassa kehitettyä johtamisteoriaa ja johtamisoppia. Käytän tutkimusmetodina käsiteanalyysiä. Tutkielmani päälähde on Haslamin, Reicherin ja Platow’n teos The New Psychology of Leaderhip. Identity, Influence and Power. Sen lisäksi käytän lähteinäni Haslamin organisaatiokäyttäytymisen oppikirjaa Psychology in Organizations. The Social Identity Approach, Hoggin artikkelia “A Social Identity Theory of Leadership”, Haslamin ja Ellemersin artikkelia ”More Than a Metaphor: Organizational Identity Makes Organizational Life Possible”, Hoggin ja Terryn artikkelia ”Social Identity and SelfCategorization Processes in Organizational Contexts”, van Knippenbergin ja Ellemersin artikkelia ”Social Identity and Group Performance: Identification as the Key to Group Oriented Effort” ja Ellemersin, Haslamin, Platow’n ja van Knippenbergin artikkelia “Social Identity at Work: Developments, Debates, Directions.” Ensimmäisessä luvussa tarkastelen sosiaalisen identiteetin ja organisaatioidentiteetin käsitteitä. Sosiaalinen identiteetti tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään tietyn ryhmän jäsenenä. Sosiaalinen identiteetti muodostuu depersonalisaatioksi kutsutussa prosessissa, jossa ihminen samastuu johonkin ryhmään. Ryhmään samastumisen vaikutuksesta ihminen motivoituu toimimaan yhteistyössä ryhmänsä jäsenien kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ryhmästä tulee kiinteä yksikkö. Organisaatioidentiteetti tarkoittaa organisaation jäsenten jakamaa ymmärrystä siitä ”keitä me organisaationa olemme”. Organisaatioidentiteetti mahdollistaa organisaatiokäyttäytymisen. Toisessa luvussa käsittelen sosiaalisen identiteetin paradigmaan perustuvaa johtamisteoriaa ja -oppia. Johtaminen ymmärretään vaikuttamiseksi, jonka tarkoituksena on saada ryhmän jäsenet samastumaan yhteiseen ryhmään. Ihmisten samastumiseen voi vaikuttaa määrittelemällä ryhmän yhteistä identiteettiä. Tätä kutsutaan identiteettijohtamiseksi. Johtajuus on henkilön kyky vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. Johtajuus perustuu yksilön asemaan ryhmän prototyyppinä ”yhtenä meistä”. Johtaja voi pyrkiä vaikuttamaan myös oman prototyyppisyyteensä. Kolmannessa luvussa arvioin kriittisesti identiteettijohtamista. Johtaminen ei voi perustua yksistään identiteetin hallintaan ja suostutteluun, vaan johtajan on myös toisinaan käytettävä muita johtamiskeinoja, kuten sanktioiden ja kannusteiden asettamista. Liiallinen samastuminen työyhteisöön voi myös haitata yksilön perhe-elämää ja se voi tehdä irtisanomisesta erityisen traumaattista. Neljännessä luvussa selvitän, luoko identiteettijohtaminen yhdenmukaisuuden painetta ryhmissä ja organisaatioissa. Ryhmään samastumisen vaikutuksesta syntynyt kiinteä ryhmä ei automaattisesti estä ryhmän sisäistä kritisointia. Organisaatio voidaan järjestää niin, että sen sisällä on useita erillisiä identiteettejä ja vahvoja ryhmiä, jotka neuvottelevat yhteisestä organisaatioidentiteetistä. Näin järjestettyä organisaatiota kutsutaan pluralistiseksi organisaatioksi. Pluralistisessa organisaatiossa valta jakautuu usealle taholle. Loppukatsauksessa huomautan, että identiteettijohtamisen malli kuvaa paremmin poliittisen johtamisen prosesseja kuin taloudelliseen tuotantoon suuntautuvien liikeyritysten johtamista, sillä poliitikot haalivat kannatuksensa määrittelemällä kansakunnan identiteettiä.
  • Vuoti, Juhani (2014)
    Tässä pro gradu tutkielmassa tutkin onko mahdollista, että kognitiivisesta terapiasta voitaisiin tehdä peli. Tämän kysymyksen pohjalta muodostin kaksi hypoteesia: Jos terapiaan lisätään pelillisiä osia, se muuttuu tehokkaammaksi kuin tavanomainen kognitiivinen terapia. Toinen on: Jos terapia kokonaisuudessaan suoritetaan pelinä, se on tehokkaampi kuin kognitiivinen terapia. Näistä hypoteeseista muodostin tutkimuskysymykseni: 1) millaisia ovat onnistuneet pelit kognitiivisen terapian osana ja miten ne integroituvat siihen? ja 2) millainen on onnistunut terapiapeli? Tutkimukseni on metodiltaan systemaattinen analyysi. Tutkimus tapahtuu tarkastelemalla aineistoa ja analysoimalla niissä esiintyviä käsitteitä. Tutkielmani ensimmäinen osa keskittyy peliin ja leikkiin ilmiönä sekä niihin liittyviin käsitteisiin. Tarkastelen käsitteitä monitieteellisestä näkökulmasta. Leikkiminen on perinnöllinen ominaisuus ja se on hyödyllinen eri eläinlajeille ja ihmiselle. Leikkiminen monimutkaistuu iän myötä ja siitä voidaan erottaa erilaisia piirteitä, kuten päämääriä, sääntöjä, palautejärjestelmiä ja piirteiden tasapainoa ja elastisuutta. Pelatessaan ihminen voi upota pelin maailmaan, jolloin arkitodellisuuden ei ole hänelle niin merkityksellinen. Uppoamiseen vaikuttaa se, onko ihminen fysiologiset ja psykologiset tarpeet tyydyttyneet. Jos pelaamisen motivaatio on ulkoinen painostus tai negatiivisten tunteiden välttely, uppoutuminen peliin vaikeutuu. Tämä vähentää pelistä koettua nautintoa. Toisessa luvussa käsittelen kognitiivista terapiaa. Kognitiivinen mallin hypoteesi on, että ihmisen tulkinnat ja käsitykset tapahtumista vaikuttavat hänen tunteisiinsa, käytökseensä ja fysiologiaansa. Tulkintoja ja käsityksiä muuttamalla voidaan siten hoitaa esimerkiksi masennusta. Kognitiivinen terapia pyrkii auttamaan ihmistä muuttamaan omia tulkintoja ja käsityksiään. Hänet opetetaan ikään kuin omaksi terapeutikseen. Terapiassa on pyrkimys löytää perususkomus, johon ihmisen ajatukset usein viittaavat. Kyseenalaistamalla tämä oman perususkomuksensa ihminen alkaa tervehtyä. Kolmannessa luvussa tarkastelen kognitiivista terapiaa sen valossa, mitä analysoin ensimmäisessä luvussa. Käsittelen sitä kahden hypoteesini pohjalta. Muodostan mallin, jossa kognitiivinen terapia ja pelit on integroitu. Käsittelen myös miten terapian voisi muuttaa peliksi kokonaan. Tässä käytän esimerkkinä peliä nimeltä SPARX, joka on kehitetty nuorten masennuksen hoitoon. Kognitiivisen terapian ja pelien integrointi on mahdollista. Pelillisyys tehostaa kognitiivisen mallin oppimista. Integroimalla kognitiivisen mallin opiskelun terapiaan, se tehostaa tai lyhentää sitä. Kognitiivisesta terapiasta voidaan tehdä myös peli. Pelkästään terapiaa varten tehty suppea peli ei kuitenkaan ole varsinainen peli. Pelimaailman tulee olla laajempi, jotta peliin voisi uppoutua ja se olisi hauskaa. Tällainen peliterapia olisi oikea peli, käsitteen syvimmässä merkityksessä.
  • Pelkonen, Taina (2012)
    Konkreettiset pahat tapahtumat, Jokelan kouluampumiset marraskuussa 2007 ja Kauhajoen kouluampumiset syyskuussa 2008, järkyttivät Suomea ja synnyttivät laajan mediakeskustelun. Tutkimuksessa selvitetään, millaiselta moraaliselta toiminnalta kouluampumiset näyttävät Helsingin Sanomien (HS) kantaa ottavissa kirjoituksissa analysoimalla niissä käytettyä moraalikieltä. Moraalikielen käsitteet jaotellaan G. H. von Wrightia mukaillen psykologisiin eli tekoon ja toimintaan liittyviin, arvottaviin eli hyvään ja pahaan sekä normittaviin eli vastuuseen ja velvollisuuteen. Analyysissa vertaillaan aineiston moraalikieltä käsitteiden moraalifilosofiassa saamiin merkityksiin. Lisäksi tutkitaan, miten käytetty moraalikieli vaikuttaa kouluampujien ja yhteiskunnallisten toimijoiden moraaliseen toimijuuteen. Aineistona on painetussa HS:ssa julkaistut kouluampumisia käsittelevät pääkirjoitukset, vieraskynät, kolumnit, analyysit ja laajemmat artikkelit sekä yleisönosaston kirjoitukset vuosilta 2007 ja 2008 sekä joitakin tekstejä vuosilta 2009, 2010 ja 2011. Kouluampumisia käsitellään aineistossa tapahtumina, tekoina tai toimintana. Tapahtumina ampumiset esitetään yhteiskunnallisista syistä johtuvaksi ilmiöksi, jossa on keskeistä kansalaisten uhriuden kokemus. Tekoina ampumiset käsitetään henkirikoksina ja väkivaltana. Toimintana ampumiset ovat aineistossa vihan motivoimaa toimintaa, jossa verkossa esittäytyminen ja joukkomurha mielletään tekijöiden keinoiksi saavuttaa julkisuus-tavoite. Tekijät esitetään sekä aktiivista toimijuutta että passiivista uhriutta korostavissa rooleissa. Vaikka tekijät kuvataan aktiivisina toimijoina, vapaata toimijuutta sidotaan joko mielen sisäisiin tai ulkopuolelta tuleviin voimiin, jotka vaikuttivat tekojen tekemiseen. Kun tekijät kuvattiin passiivisissa uhrin rooleissa, toimijuus ja vastuu siirrettiin tekijöiden ulkopuolelle. Muillekin kuin kuolonuhreille ja tekijöille annettu uhriasema heikentää uhriasemaan asetetun toimijuutta. Hyvää ja pahaa analysoitiin tutkimuksessa jaottelemalla aineistossa esiintyvät tavoiteltavat hyvät ja vältettävät pahat neljään luokkaan: tehtyyn, rakenteelliseen, koettuun ja olemukselliseen. Tehdyn hyvän ja pahan luokassa liitytään moralistiseen perinteeseen, jossa hyvä ja paha sidotaan ihmisten tekoihin ja toimintaan. Rakenteellisena hyvänä tavoitellaan ja pahana vältetään yhteiskunnallisia seikkoja niiden kansalaisiin kohdistuvan vaikutuksen mukaan. Rakenteellinen paha on välineellistä, sillä se mahdollistaa pahan tapahtumisen, tekemisen tai kokemisen. Hyvä ja paha esitettiin yleisimmin koettuna tunteena, kuten välittämisenä tai kärsimyksenä. Olemuksellisen hyvän ja pahan luokassa hyvyys ja pahuus mielletään todellisiksi voimiksi tai ihmisen olemuksen osiksi. Pahuuden kuvataan valtaavan alaa silloin, kun kulttuurin henkiset tai hengelliset vastavoimat eivät hillitse sitä. Kirjoituksissa tavoitellaan tehdyn, rakenteellisen ja koetun pahan siivoamista pois. Olemuksellisen pahuuden poistamista ei tavoitella, vaan tavoitellaan ainoastaan sen hillitsemistä. Vastuun vaatimus suunnataan aineistossa menneeseen ja tulevaan. Vastuu tapahtuneista kouluampumisista merkitsee kirjoituksissa syyllisyyden tunnustamista. Koska tekijät eivät olleet vastaamassa syytöksiin, tätä vaadittiin yhteiskunnallisilta vaikuttajilta. Vastuukysymyksissä oleellista ei ole vastuun kantaminen tehdyistä teoista ja niiden seurauksista, vaan se, ettei koettu järkytys toistu. Ennakoiva vastuu tulevien kouluampumisten ehkäisemisestä merkitsee aineistossa joko jokaiselta ihmiseltä vaadittavaa vastuuntuntoa tai normittavaa velvollisuutta toimia vaatimusten mukaan. Vastuuseen vaatimalla ja eri tahoja velvoittavilla normeilla halutaan saada aikaan yhteiskunnassa välttämättömäksi koettu muutos, jonka avulla tulevat kouluampumiset voidaan estää. Analysoidun moraalikielen perusteella kouluampumiset olivat yhteiskunnallisessa keskustelussa ennen kaikkea jotakin koettua pahaa. Velvoittavilla vaatimuksilla tavoitellaan turvallisuuden tunnetta lisääviä hyviä kuten luottamusta siihen, että järjestys palautuu. Koetuille tapahtumille pyritään löytämään selityksiä, mutta annettuja selityksiä myös vastustetaan. Koska aineistossa kysytään, miksi kouluampumiset tapahtuivat, eikä miksi niitä tehdään, yhtä ymmärrettävää vastausta ei löydy. Tutkimalla kouluampumistoimintaa tekijän näkökulmasta, sitä voidaan ymmärtää ja estää.
  • Sarlio-Siintola, Sari (2007)
    Tutkielman tehtävänä on ollut tutkia kuluttajakansalaisen vapautta ja suotuisaa käytöstä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vapautta on tarkasteltu lähinnä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lähdemateriaalina ovat olleet Perusoikeudet, Vanhasen hallitusohjelma sekä Kuluttajapoliittinen ohjelma. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Minkälainen ihmiskäsitys on muotoiltavissa lähdeaineistosta? 2) Mistä muodostuu kuluttajakansalaisen tosiasiallinen vapaus markkinoilla, sekä miten talouskasvu ja sen tukeminen vaikuttavat tämän vapauden toteutumiseen? 3) Minkälaisia suotuisan kulutuskäyttäytymisen ideoita kuluttajakansalaiselle lähteissä asetetaan kestävän talouskasvun ja tosiasiallisen vapauden tukemiseksi? Lähteistä hahmottui talouselämän ja toimivien markkinoiden tärkeys suomalaisessa yhteiskunnassa, kuluttajakansalaisen aktiivinen ja vastuullinen rooli yhteiskunnassa sekä perusarvojemme heijastuminen myös markkinoille. Kuluttajakansalaisen vastuullisuus liittyi sekä vastuuseen omasta hyvinvoinnista että kestävästä kehityksestä. Talouselämälähtöisyys korostui kuitenkin lähteissä ihmislähtöisyyden kustannuksella. Syntyi vaikutelma, että kuluttajakansalaisina olemme ensisijaisesti systeemin osia, rationaalisesti ja vastuullisesti toimivia objekteja, joilla on materialistiset arvot. Kuluttajakansalaisen tosiasiallisen vapauden kannalta tärkeiksi oikeuksiksi osoittautuivat tässä tutkimuksessa Perusoikeuksien omaisuudensuoja (15§), valinnan vapauteen liittyvä oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§) sekä kuluttajalle rahallisia resursseja ja peruspalveluita turvaavat oikeudet, joita ovat oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18§), oikeus sosiaaliturvaan (19§) ja sivistykselliset oikeudet (16§). Talouskasvu kerrannaisvaikutuksineen osoitettiin olevan keskeinen resurssi tosiasiallisen vapauden turvaamiseksi, mutta myös asia, jonka edistämisellä julkisin toimenpitein on negatiivisia vaikutuksia tosiasialliseen vapauteen. Tutkielmassa osoitettiin kuluttajien olevan keskeinen tosiasiallisen vapauden ja oikeudenmukaisuuden resurssi talouskasvun tukemisen ja oikeanlaisten kulutusvalintojen kautta. Kuluttajakansalaisen suotuisa ostokäyttäytyminen kiteytettiin tutkielmassa seuraavasti: yksityisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuva runsas kulutushalu, julkisiin palveluihin kohdistuva niukka kulutustarve sekä kyky ja halu tehdä kestävän talouskasvun ja tosiasiallisen vapauden kannalta suotuisia kulutusvalintoja. Toimiessaan tällä tavoin kuluttajakansalaisen todettiin toteuttavan laajaa perusoikeusnäkemystä, jonka mukaan perusoikeuksista huolehtiminen kuuluu kaikille yhteiskunnan jäsenille. Johtopäätöksenä todettiin, että toive kuluttajakansalaisesta, joka tekee vastuullisia päätöksiä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi, on hyvin perusteltavissa. Oikeanlaisen kulutuskäyttäytymisen ansiosta talous saadaan toimimaan hyvinvointia ja tosiasiallista vapautta edistävällä tavalla. Yhteiskunnan taholta tapahtuvaa kuluttamiseen kannustamista taas voidaan perustella yhteisellä hyvällä. Koska hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitäminen perustuu vahvaan talouskasvuun, on ilmeisenä vaarana kuitenkin se, että talous ja teknologian kehitys muuttuvat hyvinvointiyhteiskunnan välineistä itseisarvoksi. Samalla saatetaan unohtaa, että talouskasvuun liittyvä yksityisen kulutuksen lisääntyminen ei välttämättä enää lisää ihmisten hyvinvointia. Siksi yhteiskunnassamme tulisikin edistää myös sellaisten sosiaalisten innovaatioiden syntyä, jotka muuttavat elämäntapaamme suuntaan, jossa hyvinvoinnin tuottaminen ei ole niin sidoksissa hyödykkeisiin. Tällaisten innovaatioiden myötä saattaisi ihmisten tosiasiallinen vapaus yhteiskunnassa hyvinkin kasvaa.
  • Tawast, Tiina (2014)
    Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän, mitä on psykologinen manipulaatio vaikuttamisen välineenä. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”: mitä ihmiselle tapahtuu kun hän joutuu psykologisen manipulaation kohteeksi ja kun häneen käytetään vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen keinoja epäreiluilla ja vahingoittavilla tavoilla. Tutkimusmetodinani on käsiteanalyysi. Selvitän mitä on psykologinen manipulaatio, vaikuttaminen, valta, vallankäyttö ja luottamus sekä niiden ilmenemistä ja lähikäsitteitä. Tutkielmani teoreettisina apuneuvoina ovat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka sekä Vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan filosofiaa ja etiikkaa. Lisäksi teoreettisina apuneuvoinani olen käyttänyt muun muassa Georg Henrik von Wrightin, Russell Hardinin, Peter Morrissin ja Kullervo Rainion teoksia. Tutkielmani aineistoesimerkin, uskonlahkon, tarkasteluun olen käyttänyt Gustav Björkstrandin teosta Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs sekä Björkstrandin väitöskirjaa Åkerblom rörelsen. En finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall. Lisäksi Aarni Voipion ja Hannu Lauerman teokset valottavat osaltaan aineistoesimerkissäni psykologista manipulaatiota, åkerblomilaisuutta ja unissasaarnaamisilmiötä. Toinen luku on tutkielmani teoreettinen ja käsiteanalyyttinen osuus. Siinä kuvaan aluksi teon ja toiminnan teorian, jonka ymmärtäminen auttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteellistä hahmottamista. Seuraavaksi tarkastelen käsiteanalyysin avulla psykologista manipulaatiota vaikuttamisen välineenä alaluvuissa, jossa tarkastelen psykologista manipulaatiota vaikuttamisen, vallan ja vallankäytön sekä luottamuksen käsitteiden kontekstissa. Kolmas luku on aineistoesimerkkiluku, jossa sovellan toisessa luvussa esiin tullutta käsitteellistä tietoa esimerkkilahko åkerblomilaisuudessa ilmenneeseen psykologiseen manipulaatioon vaikuttamisen välineenä. Neljännessä luvussa kysyn ”Mitä ihmiselle tapahtuu?”. Esitän vastauksia ja kysymyksiä siitä, mitä ihmisille tapahtui åkerblomilaisuudessa, kuinka psykologinen manipulaatio vaikutti heihin ja heidän elämäänsä sekä mitä tapahtuu kun ihmisestä tulee toiselle keino ja väline. Millaista elämä on kun uhrin toimijuus lakkaa ja on vain ei-mitään ei-missään? Vaikka tarkastelussa on historiallinen lahko, tutkielmassani tämän esimerkin kautta saadut vastaukset ovat relevantteja myös meidän ajassamme. Viidennessä luvussa esitän tutkielmani johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset. Nostan tärkeimmäksi tutkimustuloksekseni toivon ja mahdollisuuden olemassaolon tunnistamisen ja tunnustamisen. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostava kysymys on esimerkiksi se, mitä tapahtuu ”sopimuksen solmimisen” hetkellä eli hetkellä kun psykologisesta manipulaatiosta tulee toimintaa, jossa sekä manipuloijalla että uhrilla on roolinsa.
  • Tuulensuu, Jenni (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on naisen ihmisyys thaimaalaisen prostituution valossa. Tutkimuskysymyksiä on neljä: Millaista thaimaalainen prostituutio on sen omassa uskonnollisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa viitekehyksessä? Millainen thaimaa-laisen naisen ja prostituoidun asema on tässä viitekehyksessä? Millaista thaimaalaisen naisen ihmisyys on yhtäältä YK:n ihmisoikeussopimuksiin sisältyvän ihmisyyden periaatteen ja toi-saalta thaimaalaisen naisliikkeen (Foundation for Women -järjestö) näkökulmasta? Miten ihmisoikeus-käsite voidaan määritellä thaimaalaisessa kontekstissa? Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Tutkimusaineistona on prostituutiota käsittelevä yhteiskuntatieteellinen, filosofinen ja feministinen kirjallisuus sekä jotkin YK:n ihmisoikeusasiakirjat. Naisen ihmisyyden tarkastelu toteutetaan valottamalla thaimaalaisen prostituution kehityksen yhteyttä globaaliin talouskasvuun ja turismin lisääntymiseen. Tutkimuksessa todetaan Thaimaan läpikäyneen kuluneiden vuosikymmenien aikana voimakkaan sosio-kulttuurisen murroksen, joka on vaikuttanut merkittävästi erityisesti naisten asemaan. Tutkimuksessa todetaan, etteivät yleinen talous- ja modernisaatiokehitys ole taanneet naisille työtä eivätkä sosio-ekonomisen aseman parantumista. Tutkimuksessa tarkastellaan prostituution yleisyyttä Thaimaassa, ja sen todetaan olevan yhteydessä kapitalistiseen markkinatalouteen: prostituutiolainsäädännön hyväksyessä prostituution taloudellisen tulon lisääjänä seksiteollisuus on vakiintunut thai-maalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan thaimaalaisen yhteiskunnan sosio-ekonomista epätasa-arvoa, jossa miestä pidetään naiseen nähden ensisijaisena: mies on julkinen toimija ja nainen yksityinen vastaamalla perheen kunniasta. Koska kaupallinen seksi on sallittua miehelle, prostituution kysyntä on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaankin kaupallista seksiä miehen kyseenalaistamattomana oikeutena ja kulutusvalintana. Thaimaalainen seksiteollisuus kytkeytyy tutkimuksessa yhteiskuntien yleiseen seksualisoitumiskehitykseen ja nk. seksuaalipoliittiseen libertarianismiin. Tutkimuksessa osoitetaan, että sekä nk. hyvät naiset (vaimot) että huonot naiset (prostituoidut) ovat thaimaalaisessa sukupuolikulttuurissa ja -hierarkiassa välttämättömiä. Miesten toiminnan ollessa rajoittamatonta thaimaalaisen kulttuurin ja prostituution todetaan ilmentävän miehistä ja rakenteellista valtaa, jonka puitteissa nainen ja prostituoitu ei ole ihminen samoin kuin mies (YK-näkökulma). Tutkimuksessa todetaan, että prostituution pitäminen liiketoimintana on ongelmallista. Koska prostituutio koskettaa koko ihmistä ja hänen fysiologisia, psykologisia ja emotionaalisia ominaisuuksiaan, prostituution ei tutkimuksessa katsota pelkistyvän vain ruumiin myymiseksi. Prostituution koskettaessa koko ihmistä tutkimuksessa nimitetään maksullista seksiä myös maksulliseksi ihmisyydeksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että thaimaalaisen prostituution ja prostituoitujen ymmärtämisen edellytyksenä ovat thaimaalaisen yhteiskunnan ja naisten omat lähtökohdat (järjestönäkökulma).
  • Stenlund, Mari (2007)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää psykoottisen mielenterveyspotilaan uskonnonvapautta. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Millä perusteilla psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on turvattu ja millä perusteilla sitä rajoitetaan? Miten psykoottinen ja uskonnollinen todellisuudentulkinta eroavat toisistaan? Vaarantaako psykiatriseen todellisuudentulkintaan perustuva hoito potilaan negatiivisen uskonnonvapauden eli oikeuden elää ilman uskontoa? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteet ovat perustusoikeudet, mielenterveyslaki, potilaslaki, YK:n Principles for the protection of persons with mental illness and the improvement of mental health care, Maailman psykiatriyhdistyksen Madridin julistus ja Suomen mielenterveysseuran Mielenterveyspotilaan oikeudet. Uskonnonvapautta tarkastellaan tässä tutkimuksessa kahden eri vapauskäsityksen näkökulmasta: ulkoisena vapautena, joka edellyttää kompetenssia ja autenttisuutta, sekä ulkoisen ja sisäisen vapauden summana, johon kompetenssi ja autenttisuus sisältyvät. Psykoottisella potilaalla on ihmisyytensä ja kansalaisuutensa perusteella lähtökohtaisesti täysi uskonnonvapaus, mutta sitä voidaan rajoittaa. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoiseksi vapaudeksi, rajoittaa psykoottisen potilaan uskonnonvapautta tahdosta riippumattomassa hoidossa hänen terveytensä ja turvallisuutensa suojaaminen. Uskonnonvapauden rajoittaminen voidaan perustella sillä, ettei psykoottinen potilas täytä uskonnonvapauden edellytyksiä eli kompetenssia ja autenttisuutta, sillä, että potilaan terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät oikeudet priorisoidaan uskonnonvapauden yläpuolelle sekä sillä, että pyritään terveyshyötyyn. Jos uskonnonvapaus ymmärretään ulkoisen ja sisäisen vapauden summaksi, on psykoosi uskonnonvapautta rajoittava tekijä, koska se tekee yksilöstä epäautenttisen ja puuttuu hänen kompetenssiinsa. Psykoosin (myös tahdosta riippumaton) hoito voidaan ymmärtää tällöin yritykseksi palauttaa uskonnonvapaus. Rajoittamalla ulkoista uskonnonvapautta pyritään maksimoimaan ulkoisen ja sisäisen uskonnonvapauden summa. Vaikka psykoottisella ja uskonnollisella todellisuudentulkinnalla on yhtäläisyyksiä, niiden toisistaan erottaminen on tärkeää, koska yksilöllä, jonka todellisuudentulkinta määritellään psykoottiseksi, on oikeus saada hoitoa, kun taas yksilön uskonnollista todellisuudentulkintaa suojaa uskonnonvapaus eikä sitä saa hoitaa sairautena. Lähteiden mukaan psykoottisen ja uskonnollisen todellisuudentulkinnan toisistaan erottaminen diagnostisten kriteerien ja lääketieteellisen tiedon avulla on lääkärin tehtävä. Tutkimuksessani esitän kaksi periaatetta, joiden avulla todellisuudentulkinnat voidaan erottaa toisistaan. Yksinäinen puu ei pala -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli se jaetaan jossain yhteisössä. Hedelmistään puu tunnetaan -periaatteen mukaan yksilön todellisuudentulkinta on uskonnollinen, mikäli sen terveydelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat hyvät. Antipsykiatrinen kritiikki väittää psykiatrian olevan uskonto. Jos väite on tosi, puututaan tahdosta riippumattomassa hoidossa yksilön oikeuteen elää ilman uskontoa, sillä ko. hoidossa olevan psykoottisen potilaan on pakko suostua siihen, että häntä hoidetaan psykiatrian arvojen ja todellisuudentulkinnan mukaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos psykiatria määritellään uskonnoksi, uskonnon käsite kärsii inflaation. Koska psykoottisen potilaan uskonnonvapaus on pohjimmiltaan eettinen kysymys, on tärkeää myöntää psykiatrian arvosidonnaisuus. Tällöin voidaan tehdä tietoisesti moraalisia päätöksiä ja kantaa moraalinen vastuu esimerkiksi diagnoosin määrittelyssä. Psykiatrian voidaan katsoa perustuvan universaaleihin arvoihin samalla tavalla kuin ihmisoikeuksienkin.
  • Peltomäki, Isto (2014)
    Seurakuntalainen ja pappi istuutuvat alas. He ovat etukäteen sopineet sielunhoidollisesta keskustelusta. Mistä on kyse mitä sielunhoidolla tarkoitetaan? Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä harjoitettavassa sielunhoidossa on kyse eli mitä sielunhoito on. Sielunhoito määritellään auttamiseksi, mutta se ei kerro vielä mitään tarkasti. Tutkimuksen tehtävä edellyttää sielunhoidon tavoitteen kuvaamista. Toiseksi tutkimuksen tehtävä edellyttää, että tarkastellaan, miten tavoite voitaisiin saavuttaa. Toisin sanoen on määritettävä sielunhoitomenetelmän keskeiset periaatteet. Tutkimusmetodina on käsiteanalyysi. Sielunhoidossa tapahtuvaa auttamista eli sielunhoidollista auttamista sekä sen tavoitetta ja tavoitteen saavuttamista tarkastellaan käsiteanalyysin avulla. Analyysin lähtökohtana ja ensisijaisena apuneuvona on Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka, joka kuvaa käsiteanalyyttisilla välineillä inhimillistä toimintaa ja yhteistoimintaa. Koska tutkimuskohteena on ev.lut. kirkon piirissä harjoitettava sielunhoito, niin ensisijainen lähde Paavo Kettusen Auttava kohtaaminen 1. Sielunhoidon teologia ja perusteet. Se edustaa viimeisintä kirkon omaa näkemystä sielunhoidon perusteista ja teologiasta. Muuta kirjallisuutta käytetään silloin, kun asian käsittely sitä edellyttää. Johdantoa seuraavassa luvussa määritellään tutkimuskohde eli sielunhoito, jota tarkastellaan erityisesti toiminnan näkökulmasta. Kolmannessa luvussa määritetään sielunhoidollisen auttamisen tavoite. Neljännessä luvussa tarkastellaan sielunhoitomenetelmää ja sen keskeisiä periaatteita. Viidennessä luvussa edetään tutkimuksen tulosten rakentamiseen. Tutkimuksen tulos on havainto, että pappeus määrittää sielunhoitajan ja seurakuntalaisen välisen vuorovaikutussuhteen perustan ja luonteen. Siksi sielunhoito tulee ymmärretyksi papin profession valossa. Sielunhoito on kirkon ja seurakunnan piirissä harjoitettavaa auttamista, joka on erityisesti papin tehtävä. Sielunhoitoa ei voi ymmärtää ilman käsitystä sielunhoidon teologiasta ja hengellisyydestä, joka määrittää seurakunnan olemusta. Sielunhoito on toisaalta menetelmällistä, toisaalta uskonnollista toimintaa. Papin profession avulla tulee myös ymmärretyksi, mitä sielunhoidon kannalta merkitsee se, että sielunhoidon etiikka on seurakuntalaisen hyvää koskevaa etiikkaa.
  • Nurmi, Hannu-Matias (2010)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisessa yrityselämässä vaikuttavien yhdysvaltalaisten strategiakirjojen maailmankuvaa, ihmiskäsitystä ja arvokkaina pidettyjä päämääriä. Lähtöoletuksena on, että strategiakirjat sekä kuvaavat että tuottavat organisaatioiden johtamista, kulttuuria ja ajattelutapoja. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty suomalaisten strategia-asiantuntijoiden arvioiden mukaan yrityselämässä luetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia strategiakirjoja. Lähdekirjat ovat ilmestymisjärjestyksessä Strategia kilpailutilanteessa (Porter), Vallankumouksen kärjessä (Hamel), Hyvästä paras (Collins), Strategiakartat (Kaplan ja Norton) ja Sinisen meren strategia (Kim ja Mauborgne). Tutkielman ensisijainen metodi on käsiteanalyysi. Tutkielman nimi, Strategiapuhe, viittaa lähdekirjoissa esiintyviin diskursseihin eli puhetapoihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Minkälainen on strategisen johtamisen maailmankuva ja käsitys todellisuudesta? Mitkä ovat strategiaoppien mukaan yritysten keskeiset toimijaryhmät ja mikä on heidän suhteensa strategiaan? Mikä on strategian tarkoitus ja mitä keinoja tarkoituksen toteuttamiseksi lähdeteoksissa tarjotaan? Tutkielma jakautuu johdannon ja loppukatsauksen lisäksi kolmeen päälukuun. Johdannon alussa esitellään strategian käsitettä ja historiaa. Strategia-ajattelun kehityskaaren ymmärtäminen selittää lähdeteoksiksi valittujen strategiakirjojen diskursiivista sisältöä. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan strategisen johtamisen maailmankuvaa ja todellisuuskäsitystä viiden lähdekirjoissa keskeisen käsitteen avulla. Nämä käsitteet ovat toimiala, motivaatio, oikeudenmukaisuus, arvo ja kulttuuri. Toisessa pääluvussa selvitetään lähdekirjojen ihmiskäsitystä ja toimijuuden jakautumista neljän keskeisen ihmisryhmän, omistajien, johtajien, työntekijöiden ja asiakkaiden, kesken. Strategiakirjallisuuden diskursseissa hämärretään nelijakoista toimijuuskäsitystä puhumalla yrityksistä itsenäisinä toimijoina. Kolmannessa pääluvussa analysoidaan lähdekirjojen käsitystä strategialla tavoiteltavasta menestyksestä sekä keinoja, joiden kerrotaan johtavan taloudelliseen menestykseen. Luvussa analysoitavat lähdekirjojen käsitteet ovat kilpailu, kasvu, prosessi, laatu, kehitys johdannaiskäsitteineen, laatu, innovaatiot ja riskit. Strategiakirjallisuuden keskeisin arvo on omistajalähtöisyys eli pyrkimys lisätä yrityksen taloudellista osakkeiden arvoa. Lähdeteosten maailmankuva, toimijat ja arvot asetetaan palvelemaan välineellisesti omistajien taloudellisen menestyksen päämäärää. Strategiakirjallisuus on luonteeltaan ratkaisukeskeistä ja monistista. Strategiadiskursseille on tyypillistä, että niissä määritellään oikeat organisaation ongelmat ja tarjotaan niihin ratkaisu, strategia.
  • Kava, Suvi (2007)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisten pörssiyritysten ympäristöasenteita. Asenteella tarkoitetaan suhteellisen pysyvää arviota tai toimintavalmiutta suhteessa ympäristöön. Lähtökohtaoletuksena on, että yrityksen perustehtävä on voiton tuottaminen osakkeenomistajille ja erilaisten sidosryhmien hyödyttäminen. Lähdeaineistona ovat yritysten yhteiskuntavastuu- ja ympäristöraportit, jotka on valittu OMX:n pohjoismaisen pörssin listalta niiden yritysten joukosta, joiden kotipaikka on Suomessa, jotka edustavat energian, perusteollisuuden ja yhdyskuntapalveluiden toimialaryhmää, ja jotka ovat julkaisseet erillisen ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportin. Tällaisia yrityksiä ovat Neste Oil, Fortum, Kemira, Outokumpu, Rautaruukki, M-real, Stora Enso ja UPM. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi, jolla tarkoitetaan käsitteiden ja argumentaation analyysiä sekä johtopäätösten tekemistä analyysin pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Minkälaisia ympäristöasenteita lähteinä olevat suomalaisten pörssiyritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportit sisältävät? Mitkä tekijät vaikuttavat tutkimuskohteena olevien yritysten ympäristöasenteisiin lähteiden perusteella? Millaisia toimintavalmiuksia yritysten ympäristöasenteet sisältävät lähteiden perusteella? Tutkielma jakaantuu johdannon, taustaluvun ja loppukatsauksen lisäksi kolmeen päälukuun. Taustaluvussa esitellään ihmis-, tekniikka- ja luontokeskeinen ympäristöasenne. Tämä kolmijako ja näiden eri asenteiden piirteet muodostavat haravan lähteiden analysoinnille sen selvittämiseksi, millainen asenne tutkimuksen kohteeksi valituilla yrityksillä on ympäristöön. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan kestävää kehitystä ja sen periaatteiden noudattamista, luonnonvarojen käyttöä raaka-aineena sekä toiminnalle asetettuja tavoitteita ja asiakkaiden toiveisiin vastaamista. Yritykset pyrkivät suojelemaan luontoa tuleville sukupolville, kehittämään ympäristömyötäisempiä tuotteita, käyttämään luonnonvaroja kestävästi ja hallitsemaan päästöjen ja jätteiden syntymistä teknisillä ratkaisuilla ja kierrätyksellä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan taloudellisen menestyksen ja ympäristön hallinnan vaikutusta yritysten ympäristöasenteisiin. Asenteisiin vaikuttavat taloudellisen menestyksen saavuttaminen, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, ympäristöpoliittiset ohjauskeinot ja ympäristöasioiden hallinta. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan yritystoiminnan ympäristövaikutuksia, niiden taustalla olevia asenteita sekä millaisia toimintavalmiuksia asenteet sisältävät. Tällaisia toimintavalmiuksia ovat yritysten osallistuminen ympäristönsuojeluun, yrityksen ympäristövaikutukset sekä yhteistyö ympäristöjärjestöjen kanssa ja ympäristöntutkimus. Yritysten asenne ympäristöön on pääsääntöisesti ihmis- ja tekniikkakeskeinen. Luontokeskeinen asenne ympäristöön tulee raporteissa esille vain harvoin, esimerkiksi kuvattaessa ympäristövaikutuksia ekosysteemin ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Yritysten asenne ympäristöön painottuu tällöinkin ihmis- ja tekniikkakeskeiseksi, sillä ympäristönsuojelun motiivina voi olla vain ympäristöpoliittisiin vaatimuksiin vastaaminen tai yrityskuvan parantaminen.
  • Isopahkala, Antti (2012)
    Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään Andrew Feenbergin käsitystä tekniikan olemuksesta sekä tekniikan ja demokratian välisestä suhteesta. Tavoitteeseeni pyrin kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. Mitä tekniikka on Andrew Feenbergin mukaan ja mikä on tekniikan asema modernissa yhteiskunnassa? 2. Miten Andrew Feenberg käsittää tekniikan ja demokratian välisen suhteen? Tutkimusmetodina tutkimuksessa toimii systemaattinen analyysi. Systemaattisella analyysilla tarkoitetaan tutkimuksen lähteiden pohjalta tehtyä käsitteiden ja argumentaation analyysia sekä johtopäätösten tekemistä analyysin pohjalta. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä on Andrew Feenbergin kirjallinen tuotanto, etenkin Questioning Technology-teos, jossa Feenberg käsittelee eniten tutkimuksen kannalta relevantteja kysymyksiä. Andrew Feenbergin ajattelun tausta on voimakkaasti Frankfurtin koulun kriittisessä teoriassa. Feenbergin tavoite on luoda oma kriittinen teoria tekniikasta. Feenbergin mukaan meidän on kyettävä löytämään yhteiskunnan rationalisoimiseksi keinoja, jotka demokratisoisivat yhteiskuntaa vallan keskittymisen sijaan. Feenbergin mukaan nykyinen moderni yhteiskuntamme perustuu liiallisesti teknisen ajattelun ja teknisen rationalisaation pohjalle, mikä näkyy modernin yhteiskunnan teknisessä suunnittelussa. Feenbergin tärkein tavoite onkin tekniikan demokratisoiminen ja teknisen suunnittelun ulottaminen koskemaan vaihtoehtoisia arvoja ja intressejä. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen kaksi Feenbergin ajatteluun olennaisesti vaikuttanutta ajattelijaa. Martin Heidegger ja Herbert Marcuse ovat kummatkin käsitelleet tekniikan filosofiaa omassa ajattelussaan. Heidän työnsä ovat vaikuttaneet paljon Feenbergin ajatteluun. Heideggeriltä Feenberg on omaksunut vaikutteita muun muassa tekniikan luonteen analysoimiseen tarkoitettuun instrumentalisaatioteoriaan ja Marcuselta taas tekniikan ja politiikan välisten suhteiden analysoimiseen. Toisessa pääluvussa pyrin selvittämään mitä tekniikka on Feenbergin mukaan. Feenberg hylkää omassa teoriassaan sekä Heideggerin että Marcusen edustaman essentialistisen tekniikan filosofian. Feenbergin mukaan tekniikalla ei ole mitään sellaista olemusta, joka määrittäisi automaattisesti sen, miten tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. Feenbergin mukaan tekniikka ei myöskään kehity deterministisesti, vaan voimme itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan haluamme tekniikan kehittyvän. Feenberg omaksuu konstruktivistisesta tekniikan filosofiasta näkemyksen, jonka mukaan tekniikka on sosiaalisesti määrittynyttä. Voimme käyttää tekniikkaa niin hyvään kuin pahaankin oman valintamme mukaan. Koska tekniikkaan on mahdollista vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla ja yhteisillä ponnistuksilla, on tekniikka ja sen suunnittelu myös mahdollista ulottaa demokraattisen päätöksenteon piiriin. Kolmannessa pääluvussa pyrin selvittämään miten tekniikan demokratisoiminen käytännössä tapahtuisi Feenbergin mielestä, sekä mikä on hänen mukaansa on tekniikan ja demokratian välinen suhde. Feenbergin teoriassa tekniikan demokratisoiminen tulee tapahtumaan ennen kaikkea niiden ihmisten toimesta, jotka joutuvat tahtomattaan teknisen vallankäytön kohteeksi. Nämä ihmiset, joiden elämään tekniikka vaikuttaa, muodostavat erilaisia verkostoja ja osanottajaryhmiä, jotka voivat toimintansa kautta vaikuttaa tekniikan demokraattiseen kehittämiseen ja teknisen suunnittelun demokratisoimiseen. Feenberg pystyy työnsä kautta luomaan monipuolisen ja rikkaan kuvan tekniikasta ja onnistuu ansioituneesti yhdistämään essentialistista sekä konstruktivistista tekniikan filosofiaa, jotka normaalisti on nähty toistensa vastakohtina. Myös Feenbergin teoria tekniikan demokratisoimisesta on ajankohtainen ja innostava. Suurimmiksi puutteiksi Feenbergin tekniikkakäsityksessä ja demokratiateoriassa muodostuu Feenbergin jossain määrin epärealistisen optimistinen käsitys siitä, kuinka paljon voimme vaikuttaa tekniseen kehitykseen ja tekniikan käyttötapoihin sekä konkretian puute demokratiateoriassa. Feenberg käsittelee tekniikan demokratisoimista hyvin abstraktisti tarjoamatta juurikaan käytännön ehdotuksia siihen, miten demokratisoimisen tulisi käytännössä tapahtua. Puutteena voidaan myös pitää sitä, että Feenberg ei juuri ota normatiivista kantaa tekniikan etiikkaa käsitteleviin kysymyksiin.
  • Salminen, Iiro (2015)
    Pro gradu -tutkielmassani analysoin suvaitsemista toimintana, vaikuttamisena ja osana vastavuoroista tunnustamista. Tutkimuksen tavoitteena on antaa perusteltu vastaus kahteen kysymykseen: minkälaista toimintaa suvaitseminen on sekä mihin suvaitsemista tarvitaan. Tutkimuskysymyksen muotoilun taustalla on tarve selkeyttää suvaitsemisen käsitettä aikana, jona suvaitsemisesta puhuminen on trendikästä. Suvaitsemisen trendikkyys on johtanut käsitteen käytön monitulkintaisuuteen ja epäselvyyteen. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tarkastella käsitteiden merkityksiä ja niiden välisiä suhteita. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut suvaitsemisen ehtoja, sen perusteita toimintana ja vaikuttamisena sekä suvaitsemisen suhdetta muutamiin sitä lähellä oleviin käsitteisiin käsiteanalyysin avulla. Yhtenä osana työtäni käsittelen suvaitsemista osana vastavuoroista tunnustamista. Tunnustaminen on persoonan ominaisuuksien ja kykyjen positiivista vahvistamista. Käsittelen tunnustamisen teoriaa siltä osin, mikä on relevanttia tutkimuskysymysten suhteen. Suvaitsemisen käsitteen vertaaminen vastavuoroisuuden sekä tunnustamisen käsitteisiin paljastaa oleellisia huomioita suvaitsemisen heikkouksista ja vahvuuksista toimintana. Johdannon jälkeisessä luvussa tarkastelen suvaitsemisen ehtoja ja suvaitsemista toimintana. Toiminnan analyysi perustuu Jaana Hallamaan vielä julkaisemattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Yhteistoiminnan etiikka tarjoaa kattavan käsitteellisen välineistön toiminnan, yhteistoiminnan ja vaikuttamisen tarkastelemiselle. Yhteistoiminnan etiikan tarjoamia työkaluja hyödyntäen analysoin tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa suvaitsemisen määritelmää, puran sen osiin ja kokoan jälleen yhteen. Kolmas luku keskittyy suvaitsemisen tarkastelemiseen vaikuttamisena ja yhteistoimintana. Yhteistoiminnan etiikan vallan ja vaikuttamisen analyysi mahdollistaa suvaitsemisen ymmärtämisen vastavuoroiseksi yhteistoiminnaksi. Tämä on peruste käsittää suvaitseminen osaksi vastavuoroista tunnustamista, jota analysoin neljännessä luvussa. Tutkimuksen neljäs luku perustuu pääosin Axel Honnethin tunnustamisen teoriaan. Suvaitseminen osana vastavuoroista tunnustamista on toimintana merkityksellistä. Suvaitseminen ei ole itseisarvoista toimintaa, mutta se voi mahdollistaa tunnustamisen erimielisyyksistä huolimatta. Lisäksi vastavuoroinen tunnustaminen on eettinen periaate, jonka pohjalta suvaitsemista ja suvaitsemattomuutta voidaan arvioida.
  • Muikku, Jani (2008)
    Yhdysvallat on ottanut johtavan roolin terrorisminvastaisessa sodassa ja julkaissut terrorisminvastaisen sodan asiakirjoja, joista kansallinen turvallisuusstrategia vuosilta 2002 ja 2006 sekä kansallinen terrorisminvastainen asiakirja vuodelta 2006 ovat tämän tutkimuksen lähdeaineisto. Tutkielmassa analysoin, miten Yhdysvallat perustelee ja pyrkii oikeuttamaan terrorisminvastaisen sotansa. Tarkastelun teen vertaamalla terrorisminvastaisen sodan asiakirjoja perinteiseen länsimaiseen oikeudenmukaisen sodan teoriaan. Tutkimuksessani vastaan myös siihen, täyttääkö terrorisminvastainen sota oikeudenmukaisen sodan ehdot. Tarkastelussa käytän metodina systemaattista käsiteanalyysiä. Terrorisminvastaisen sodan tärkein väline on demokratia, johon Yhdysvallat sisällyttää ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia. Terrorisminvastaisen sodan tavoitteena on luoda sellaiset maailmanlaajuiset ja rauhalliset olosuhteet, että ihmiset pääsisivät nauttimaan jokaiselle luonnostaan kuuluvista yksilönvapauksista ja ihmisoikeuksista. Jotta sota olisi oikeudenmukainen, on tiettyjen ehtojen täytyttävä. Ennen sotaa on pyrittävä ratkaisemaan rauhanomaisesti sotaan johtava syy. Sodassa tulee olla oikeutettu peruste ja realistiset tavoitteet, jotka on esitettävä ennen sotaa. Vain itsepuolustuksellinen sota on oikeutettua. Sotaan voi ryhtyä vain laillinen auktoriteetti. Sodankäynnissä tulee käyttää vain kansainvälisesti hyväksyttyjen sodan sääntöjen sallimia menetelmiä. Tärkeintä sodankäynnissä on ihmisoikeuksien mahdollisimman pitkälle menevä kunnioitus. Sodan tavoitteena on tuottaa enemmän hyvää kuin pahaa. Sodalla saavutetun tilanteen tulee olla parempi kuin sotaa edeltävä tilanne. Sodan tavoitteena on oltava rauha, jonka ehtojen on oltava ennakoitavissa jo sotaa edeltävissä ja sodan aikaisissa toimissa ja sopimuksissa. Terrorisminvastaisten asiakirjojen perusteella Yhdysvallat täyttää terrorisminvastaisessa sodassa oikeudenmukaisen sodan ehdot, lukuunottamatta kaikkien rauhanomaisten keinojen koettelua ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Yhdysvallat vetoaa terrorismin poikkeavaan luonteeseen ja siihen, että terrorismi muodostaa äärimmäisen hätätilanteen. Äärimmäisessä hätätilanteessa on mahdollista toimia niin, että jos toimimalla vastoin oikeudenmukaisen sodan teorian ehtoja saavutetaan parempi lopputulos kuin ehtojen noudattamisella saavutettava lopputulos, on tietyin ehdoin mahdollista jättää osa oikeudenmukaisen sodan ehdoista täyttämättä. Yhdysvaltain mukaan terrorisminvastaisen sodan ihmisuhrit ovat välttämättömiä, jotta saavutetaan enemmän ihmishenkiä säästävä maailmanlaajuinen rauha. Terrorisminvastaisen sodan vankien ihmisoikeusloukkausten taustalla on pyrkimys yleisen turvallisuuden lisäämiseen. Lisäksi Yhdysvallat on vedonnut siihen, että rauhanomaisten neuvottelujen aikana terroristit ehtivät valmistautua tuleviin iskuihin. Yhdysvallat suosii nopeaa ja yllättävää toimintaa, vaikka se pyrkiikiin mahdollisuuksien mukaan rauhanomaisiin ratkaisuihin.