Browsing by discipline "Viestintä"

This research examines the flow of African foreign news in two Namibian and two Tanzanian newspapers. The materia] consists of 1424 foreign news articles from two privately and two government owned newspapers in Namibia and Tanzania. The objective of the research is to study what African foreign reporting is like in twoNamibian and two Tanzanian newspapers and how extensive it is. In addition differences and similarities between the countries and the four newspapers are examined. The research also clarifies how African foreign news coverage in Namibia and Tanzania fits into patterns found in previous international news flow research. News flow within Africa is interesting to study because of a strong feeling of African common identity and unity but also because foreign news can affect our worldview. News flow within and into Africa is in this paper studied with the starting point in theories of media imperialism, globalization and in the light of the heated political debate about a New World Information and Communication Order during the 1970s and 1980s. News values and determinants found in research in international news flow are also summarized. African foreign news within Africa is examined with a quantitative content analysis, which is based on an extensive foreign news flow study conducted by UNESCO in 1979. In addition, semi -structured interviews with one editor from each of the examined newspapers have been added to provide explanations and depth to the results. The results show that news flow in these two Sub-Saharan African countries still follow many of the old patterns found in studies from the 1960s onwards. Nevertheless, the flow of international news into Africa has shifted its focus from Western Europe and USA to Asia. Inside the continent the own geopolitical region is still covered most. Topics such as international and domestic politics as well as economic news are covered largely both within and outside Africa. Large international news agencies still play an important role in covering events within Africa. Some alternative sources are, nevertheless, used more frequently especially in feature stories. News from other developing regions in the world is scarce in the examined material. Interestingly, the ownership structure of the four newspapers does not seem to affect the content of foreign African news and the differences between the two examined countries are also relatively small.

Työssä tutkitaan metaforatutkimuksen ja kuvan kieliopin avulla puolueiden representaatioita Suomen Kuvalehden artikkelisarjassa ja tarkastellaan niiden kautta keskustelua politiikan medioitumisesta. Aineistona on Suomen Kuvalehden ennen eduskuntavaaleja 2011 julkaisemat artikkelit Kokoomuksesta, Keskustasta, Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta ja Perussuomalaisista. Tutkimuksen kohteena olevat artikkelit ovat ilmestyneet yhteiskunnallisessa murrostilanteessa. Vuoden 2011 eduskuntavaalien tulos muutti suomalaista politiikan kenttää ja puolueiden valtasuhteita merkittävästi. Artikkeleissa kuvataan puolueiden kehitysvaiheita ja nykytilaa yksittäisten poliitikkojen kautta. Tutkimuksessa kysytään, millaisina puolueet ja politiikka kuvataan ja tuotetaanko toisista puolueista suotuisampi kuva kuin toisista. Journalismin metaforien tutkimisen avulla voidaan päästä käsiksi siihen, millainen kielenkäyttö ja taustalla vaikuttavat ideologiat kehystävät politiikan diskurssia. Tutkimuksessa metaforat käsitetään kognitiivisen metaforateorian mukaisesti: ihmisten käsitysjärjestelmä on metaforinen ja metaforat vaikuttavat siihen, miten ympäröivän maailman ilmiöitä hahmotetaan. Teorian pääedustajat ovat George Lakoff ja Mark Johnson. Tutkimus on osa kriittisen kulttuurintutkimuksen perinnettä, jossa tekstejä pidetään merkityksen muodostamisen ja todellisuuden hahmottamisen keinoina sekä pyritään etsimään ja purkamaan niiden ideologisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan kansainvälistä akateemista keskustelua liittyen länsimaisten demokratioiden kriisiin ja politiikan medioitumiseen, mikä on jäljitettävissä laajempiin länsimaisten modernien yhteiskuntien kulttuurisiin muutoksiin 1900-luvulta lähtien, kuten individualisoitumiseen, teollistumiseen ja kapitalismiin. Tässä osiossa viitataan esimerkiksi sellaisiin yhteiskuntatieteilijöihin kuin Gianpietro Mazzoleni, Friedrich Krotz, Knut Lundby ja Erik Louw. Teoriaosuudessa tarkastellaan myös suomalaisen poliittisen journalismin ja mediajulkisuuden kehitystä 2000-luvulle tultaessa. Tutkimusote on laadullinen tekstianalyysi. Tutkimuksen empiirisessä metafora-analyysissa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa etsitään ja tunnistetaan politiikkaan liittyviä käsitteellisen tason metaforajärjestelmiä. Toisessa osassa analysoidaan sitä, millaisina henkilöinä puolueet on esitetty eli personifikaatiota sekä sitä, millaisina puolueiden edustajiksi valitut poliitikot eli puolueen metonymiat esitetään. Analyysiotteen muodostamisessa käytettiin esimerkkinä Iina Hellstenin ja Jonathan Charteris-Blackin metaforatutkimuksia. Tutkimuksen kuva-analyysi pohjautuu systeemis-funktionaalisen kieliteorian edustajien Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvan kielioppiin, jossa kuvien rakenteen nähdään heijastelevan kuvien aiheiden, eli tässä tutkimuksessa poliitikkojen ja puolueiden, suhdetta yhteiskuntaan. Kuvan kielioppia soveltaen tutkimuksessa analysoidaan kuvamateriaalin ideationaalisia ja interaktiivisia prosesseja. Tutkimus osoittaa ensinnäkin, että politiikka kuvataan lähinnä kilpailuna ja yleisölle annetaan passiivisen sivustaseuraajan rooli. Toiseksi se osoittaa, että toisista puolueista tuotetaan edullisempi kuva kuin toisista. Kokoomus kuvataan positiivisimmin ja tuodaan lähimmäs katsojaa. Poikkeavasti käsitellään Perussuomalaisten puoluetta, joka jää hahmottumattomaksi ja epämääräiseksi. Artikkelit noudattavat medialogiikkaa ja niissä korostuu viihteellisyys ja henkilöt politiikan asiakysymysten kustannuksella. Artikkelit tarjoavat lukijalle median kehystämän ja rakentaman näennäisen pääsyn valtakunnan politiikan kulisseihin seuraamaan lähietäisyydeltä politiikan tekoa ja johtavien poliitikkojen toimintaa. Journalististen tekstien metaforisuuden ja kuvien rakenteen analysointi tarjoavat mielenkiintoisen lähestymistavan median rakentaman poliittisen todellisuuden tutkimiseen.

The ordinary citizen’s role in visually reporting war zones has undergone a huge transformation with the emergence of new technologies and methods of distributing images. This Master’s thesis aims to examine whether traditional news organizations are embracing new methods of image gathering through their online news coverage. Based on a quantative content analysis over a two-year period, this paper investigates the use of amateur photography during the beginning of the Syrian conflict. The intentions of this study are to compare the use of amateur photographs of the Syrian conflict in three ‘quality’ British newspapers — The Guardian, The Telegraph and The Times. This study employed a detailed content analysis of all amateur and professional photographs relevant to the conflict during several flashpoints, with the following questions in mind: How did mainstream British news organisations use non-professional images in their visual coverage of the Syrian conflict? What impact did amateur images have on the framing of the conflict in relation to professional imagery? How did non-professional images reflect the violence of war frame in the online coverage of the conflict? Four key findings emerged from the content analysis: Firstly, non-professional images are still subjected to the well-established journalistic practice of gatekeeping. Secondly, amateur footage primarily focused on the violence of war frame and sought to humanise a distant conflict to the newspaper’s audience. Thirdly, the use of video screenshots has firmly established itself as a new source of image for both news agencies distributing images and the newspapers. Finally, non-professional photography demonstrated that all three newspapers avoided publishing excessively graphic content and maintained ethical and moral boundaries in their selection of amateur footage.

This case study investigates how Angelina Jolie’s overall mediated persona is constructed as ideal in the media. Following this, there is an attempt to display what are the ideological implications, impact and consequences of this construction for the women in different strata of society by bringing an ideological discussion and critique to the analysis material. In addition to the concept of double entanglement provided by Angela McRobbie, where feminism to some degree transforms into a Gramscian common sense, as a theoretical framework, the concept of the neo-liberal entrepreneurial female subjectivity correlates well to the mediated persona of Angelina Jolie. Before moving onto the current conjecture of feminism in order to elaborate this concept of double entanglement and the post-feminist female figure’s relation with neo-liberalism, the different phases of second wave feminism will be presented. As its methodology, this case study adopts critical discourse analysis, which is a discourse analytical research that primarily studies the way social power, dominance and inequality are enacted, reproduced and resisted by text and talk in the social and political context (Van Dijk, 2001: 352). The selected media data for analysis stretches across a timeline of Angelina Jolie’s public presence, beginning from her journey to Cambodia as a self-transforming experience until the media coverage regarding the removal of her ovaries. Online magazine and newspaper interviews and articles are main sources of data for this case study. Results of the research show that there are different dimensions which most of the time integrate together in very prudent ways and construct Angelina Jolie’s subjectivity as ideal through the discourse of post-feminism. While this form of feminism is inclusive towards women belonging to middle and upper classes, it has the tendency to undermine women coming from underprivileged backgrounds.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten yhdysvaltalainen kulttuuri näkyy Yhdysvaltojen julkishallinnon viestinnässä, joka koskee valtion toimia Afganistanissa 2000-luvulla. Pro gradussa tutkitaan Yhdysvaltojen kehitysavusta vastaavan organisaation USAID:n Afganistania koskevaa lehdistöviestintää. Lähtöoletuksena on että pääasiallisesti yhdysvaltalaiselle lehdistölle ja sitä kautta Yhdysvaltojen kansalaisille suunnattujen lehdistötiedotteiden yhtenä päämääränä on vakuuttaa kansalaiset Yhdysvaltojen toimien järkevyydestä Afganistanissa ja jopa kulttuurisia piirteitä hyödyntämällä hakea oikeutusta näille toimille. Tutkimuksessa käytetään teoriataustana ja tutkimusmenetelmänä kulttuurista diskurssianalyysia. Kulttuurisella diskurssianalyysilla viestinnästä pyritään löytämään kulttuurisesti tunnusomaisia tapoja, elementtejä ja merkityksiä. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä onkin, miten USAID:n Afganistania koskeva lehdistöviestintä on rakentunut kulttuurisesti. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mitkä ovat USAID:n lehdistöviestinnän kulttuuriset elementit ja ominaispiirteet? 2) Millaisia kulttuurisia diskursseja USAID:n lehdistöviestinnästä on löydettävissä? Tutkimuksen aineistona on 25 USAID:n lehdistötiedotetta vuosilta 2007 ja 2008. Näitä aineistotekstejä analysoitiin diskurssianalyysille ominaiseen tapaan yksityiskohtaisesti tarkastellen ja huomioiden niihin vaikuttaneet eritasoiset kontekstit. Tässä työssä aineiston sosiokulttuuriseksi kontekstiksi määritellään Yhdysvaltojen humanitaarinen ulkopolitiikka ja siihen liittyvä arvomaailma sekä luonnollisesti Yhdysvaltojen toimet Afganistanissa 2000-luvulla. Välitason kontekstina, eli diskursiivisina käytäntöinä on yhdysvaltalainen viestintäkulttuuri ja eritoten yhdysvaltalainen julkishallinnon viestintä ja poliittinen suhdetoiminta. Kulttuurisiksi elementeiksi lehdistötiedotteista nousee koulutuksen, terveydenhuollon ja naisten aseman parantamisen tärkeys, viestinnän faktapitoisuus, talouden kehitys, edistys ja menestys, unikon viljelyn vastaisuus, tasa-arvo, yhteistoiminta ja valtauttaminen sekä Yhdysvallat johtajana. Kulttuurisiksi diskursseiksi aineistosta eroteltiin hyvän hallinnon diskurssi, uusliberalistinen diskurssi, edistysdiskurssi, valtauttamisdiskurssi sekä hegemoninen johtaja –diskurssi. Diskursseja voidaan selittää kulttuurisilla premisseillä, eli päätelmillä siitä, mitkä ovat viestinnän osapuolten yhteisiä, jaettuja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksessa löydettyjä kulttuurisia elementtejä ja diskursseja pystytään selittämään pääasiallisesti yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan pohjautuvilla premisseillä sekä aineistoteksteihin vaikuttaneilla diskursiivisilla käytännöillä. Aineisto ilmentää tasapainoilua yhdysvaltalaisen julkishallinnon viestinnän ja poliittisen suhdetoiminnan eli PR:n välillä. USAID:n lehdistötiedotteet ovat julkishallinnon viestintää, mutta huomioiden niiden tavat vedota yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan, voidaan niiden väittää olevan myös poliittista suhdetoimintaa. Tutkittujen tiedotteiden tarkoituksena on yhdysvaltalaisen kulttuurin mukaisesti palvella demokratiaa, mutta aineistosta ilmenevät useasti siihen vaikuttaneet diskursiiviset käytännöt - esimerkiksi se, että julkishallinnon viestintä tapahtuu aina poliittisilla areenoilla. Afganistanin 2000-luvun sota ja Yhdysvaltojen osallisuus siinä on väistämättä poliittinen kysymys, ja siten humanitaarisiin toimiin keskittyneen USAID:n viestintääkään ei pystytä irrottamaan sen poliittisesta kontekstista. Kulttuurinen diskurssianalyysi tutkimuksen teoriataustana ja analyysimenetelmänä mahdollisti aineistotekstien tarkastelun laajassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Täten se toi tutkimukseen voimakkaan kulttuurisen sensitiivisyyden, jota useat muut diskurssintutkimuksen menetelmät eivät huomioi. Samalla se antoi uudenlaisia keinoja ja näkökulmia käsitellä julkishallinnon viestinnän tapoja vakuuttaa, selittää ja hakea oikeutusta poliittisille toimille.

Under de senaste åren har många mediebolag skapat specifika applikationer för mobilplattformer, som är designade och optimerade för att man på ett snabbare och smidigare sätt ska kunna ta del av nyheter på mobilens lilla skärm. Så även rundradiobolaget Yle, som år 2014 lanserade mobilapplikationen Uutisvahti (Nyhetskollen). I avhandlingen undersöks om Nyhetskollen är den skräddarsydda nyhetstjänst som den är tänkt att vara för sina användare. Den huvudsakliga forskningsfrågan lyder så här: Vad får användarna ut av en skräddarsydd nyhetstjänst i mobilen? Huvudforskningsfrågan besvaras med följande hjälpfrågor: Är Yles applikation Nyhetskollen användarvänlig? Motsvarar nyhetsprioriteringarna som användarna gjort det utbud av nyheter som erbjuds? Är utbud på svenska viktigt i Nyhetskollen? Både kvantitativt och framför allt kvalitativt undersöks hur Yles nyhetstjänst Nyhetskollen upplevs av både finsk- och svenskspråkiga användare. Det huvudsakliga materialet är en stor användarundersökning som gjorts av Yles aktualitets- och nyhetsredaktion och kompletteras av en mindre enkätundersökning med specifikt svenskspråkiga användare. I materialet ingår också en kvalitativ forskningsintervju med Nyhetskollens projektledare. Enkätundersökningarna visar att användarna genomgående är väldigt nöjda med applikationen. Användarvänligheten, utseendet, nyhetsinnehållet och helheten får höga poäng av både finsk- och svenskspråkiga användare. De svenskspråkiga användarna uppskattar att det finns material på svenska i Nyhetskollen, men flera av dem uppgav ändå att de skulle använda applikationen även om det inte fanns svenspråkigt innehåll i den. Resultatet visar att det finns en tydlig beställning för en skräddarsydd nyhetstjänst för mobilen. Användarna kom ändå med många förbättringsförslag som kan vara till nytta för Nyhetskollens utvecklare. I avhandlingen framgår också att Nyhetskollen i nuläget främst är en nischprodukt för teknikinsatta nyhetsälskare, så en av de största utmaningarna ligger i att göra applikationen mer intressant för de stora massorna.

Tutkimuksen aiheena on asiantuntijoiden rooli suomalaisessa eurokriisiä käsittelevässä journalismissa syksyllä 2011. Työssä tarkastellaan, millainen rooli suomalaisessa journalismissa esiintyvillä asiaintuntijoilla oli taloudellis-poliittisen tilanteen ja eurokriisin ratkaisuvaihtoehtojen arvioijina sekä määrittelijöinä. Tarkastelussa on, ovatko ekonomistien ja muiden asiantuntijoiden tilanteenmäärittelyt keskenään samansuuntaisia vai esiintyykö heidän välillään eroavaisuuksia tulkinnoissa. Työssä tarkastellaan myös, millaisena eurooppalainen julkisuus näyttäytyy asiantuntijoiden kommenteissa. Tähän liittyen keskeinen tarkastelukohde on myös se, mikä on kansallisen tulkintakehyksen rooli eurokriisin kaltaisen kansallisvaltioiden rajat ylittävän kriisin kommentoinnissa. Asiantuntijoiden roolia suomalaisessa eurokriisijournalismissa tarkastellaan julkisuusteoreettisten näkökulmien sekä aiemman suomalaisen EU- ja talousjournalismin tutkimuksen pohjalta sekä niiden kanssa vuoropuhelussa. Aiempi suomalaisen journalismin tutkimus tarjoaa työn kannalta vertailukohdan sen tarkasteluun, erottuuko eurokriisijournalismi jollain tavalla aiemmasta ja toisaalta missä määrin on löydettävissä yhtymäkohtia suhteessa asiantuntijoiden rooliin ja kansallisen tulkintakehyksen ilmentymiseen. Eurokriisijournalismin osalta työn aineistokoostuu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kalevan ja Kauppalehden eurokriisiä käsittelevistä jutuista loka-marraskuussa 2011. Tutkimus koostuu sekä asiantuntijoiden roolin määrällisestä analyysistä että lehtijuttujen laadullisessa sisällönerittelyn menetelmin tehdystä analyysista. Laadullinen analyysi muodostuu edellä mainitun havaintoaineiston tarkastelun, teorieettisen ajattelun ja aihepiirin liittyvän aiemman tutkimuksen synteesinä. Työn kysymyksenasetteluun liittyvän teoreettisen ajattelun esittely syventyy laadullisen analyysin edetessä. Asiantuntijoiden roolia eurokriisin tilanteen määrittelijöinä tarkastellaan erityisesti Antonio Gramscin ja Stuart Hallin yhteiskunnallisen suostumisen tuottamiseen liittyvän ajattelun kautta. Tämän ajattelun mukaisesti yhteiskunnalliset asiat argumentoidaan siten, että valitut ratkaisut näyttävät kokonaisedun kannalta järkeviltä ja hyväksyttäviltä. Aiempaan suomalaiseen EU- ja talousjournalismiin yhtymäkohta eurokriisijournalismiin on, että lähes kaikki journalismissa esiintyvät asiantuntijat ovat tukemassa valittuja poliittisia ratkaisuja, vaikka olisivat mahdollisesti kriittisiä yksityiskohtien tasolla. Työssä tarkastellussa eurokriisiä koskevassa journalismissa lähes jokainen asiantuntija tukee kriisinratkaisussa valittua perusfilosofiaa, vaikka saattavat esittää kritiikkiä esimerkiksi tehtyjen päätösten toimeenpanoa, ajoitusta tai mitoitusta kohtaan. Asiantuntijoiden kommentteja määrittävä näkökulma liittyy kansalliseen kehykseen. Eurokriisin kaltaisen valtioiden rajat ylittävään asiakokonaisuuteen nähden kansallisen tarkastelunäkökulman korostuminen on merkittävää myös, jos otetaan huomioon Euroopan tiivis ja eurokriisin myötä entisestään tiivistynyt taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen. Suhteessa aiempaan suomalaiseen EU- ja talousjournalismiin selkeänä eroavaisuutena on, että eurokriisiä koskevassa journalismissa ei asiantuntijoiden kommenteissa noussut esille Suomen pyrkimys ja tarve asemoitua poliittisesti ja kulttuurisesti länteen. Eurokriisin journalismin perusteella Suomi esiintyi niin asiantuntijoiden kuin politiikkojenkin kommenteissa esimerkillisenä eurooppalaisena maana. Eurooppalaisen yhteisön sijaan eurokriisin suomalaisessa journalismissa nousi esiin käsitys Euroopan 'pohjoisesta maaryhmästä', joissa maissa asioiden koettiin olevan paremmassa järjestyksessä kuin Etelä-Euroopan kriisimaissa. Tämän osalta tutkimuksen tuloksena on, että Suomen länsiasemoituminen on muuttunut vakiintuneeksi sosiaaliseksi kuvitelmaksi Charles Taylorin teoreettiseen määritelmään viitaten. Työn mukaan yksi selitys kansallisen tulkintakehyksen ensisijaisuudelle löytyy eurooppalaisesta julkisuudesta – tai sen puutteesta. Työssä esitellään eurooppalaiseen julkisuuteen liittyvää teoreettista ajattelua ja sen puitteissa kehiteltyjä teoreettisia malleja. Niitä ovat de Vreesen mukaisesti utopistinen, elitistinen ja realistinen lähestymistapa. Tutkimuksen kannalta varteenotettavimmaksi näistä nousee realistinen vaihtoehto, jossa eri Euroopan maiden mediajärjestelmät tunnustetaan kansallisiksi, mutta julkisuuden eurooppalaistuminen tarkoittaa eurooppalaisten kysymysten käsittelyn lisääntymistä julkisuudessa ja toisaalta myös sitä, että asioita käsitellään eurooppalaisista näkökulmista. Ainakaan suomalaisen eurokriisijournalismin perusteella ei kuitenkaan näytä toteutuvan kovin hyvin edes de Vreesen realistiseksi kutsuma vaihtoehto, koska kansallinen näkökulma on niin dominoiva. Eurooppalainen näkökulma jää kansallisen varjoon.

Yritykset ovat viime vuosien aikana havahtuneet suosituimpien sosiaalisen median vaikuttajien profiilien potentiaaliin markkinointikanavana. Sosiaalisen median vaikuttajat tarjoavat mahdollisuuden kohdennetulle mainonnalle, sillä kanavien aiheet ovat usein tarkoin määriteltyjä, jolloin niiden ympärille kerääntyneellä yleisösegmentilläkin on yhteneväisemmät kiinnostuksen kohteet. Sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettua markkinointia kutsutaan vaikuttajamarkkinoinniksi. Vaikuttajamarkkinointiin ei voida kuitenkaan täysin soveltaa perinteisen markkinoinnin keinoja. Tässä pro gradu -tutkielmassa kiinnostuksen kohteena on se, miten kaupallisessa yhteistyössä luodut sisällöt istuvat sosiaalisen median vaikuttajien kanaviin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisille premisseille sosiaalisen median vaikuttajien hyödyntäminen vaikuttajamarkkinoinnissa perustuu. Tämän tavoitteen toteutumisen kannalta on olennaista ensin määritellä, mitä sosiaalisen median vaikuttajilla ja vaikuttajamarkkinoinnilla tarkoitetaan. Tutkielmassa vaikuttajamarkkinointi nivotaan osaksi aiempaa mielipidevaikuttamiseen liittyvää tutkimusta ja liitetään teorian pohjalta nousseiden teemojen avulla sosiaalisen median kontekstiin. Tutkielmassa lähestytään vaikuttajamarkkinointia yhtäältä rakenteellisesta ja toisaalta sisältöjä tarkastelevasta näkökulmasta. Ilmiön hahmottamisen kannalta olennaisena nähdään silloin sekä vaikuttajamarkkinoinnin mekanismin että sisältöihin liittyvien odotusten ymmärtäminen. Teoreettisessa viitekehyksessä näitä teemoja tarkastellaan viestinnän, markkinoinnin ja sosiaalipsykologian teorioiden avulla. Tutkielma edustaa kvalitatiivista tutkimusta ja tutkielman aineisto on kerätty kymmenen teemahaastattelun avulla. Teemahaastatteluun valitut teemat nousevat teoreettisesta viitekehyksestä ja ne ovat: vaikuttajamarkkinointi, puskaradio, henkilöbrändi, autenttisuus ja tarinankerronta. Haastateltavien joukko koostuu kymmenestä vaikuttajamarkkinoinnin asiatuntijasta, jotka ovat rekrytoitu eliittiotannalla. Tutkielman analyysissa käytetään teoriasidonnaista päättelyä, jolloin teoreettisesta viitekehyksestä nousseita teemoja peilataan aineiston perusteella tehtyihin tulkintoihin. Tutkielmassa selviää, että vaikuttajamarkkinoinnissa puskaradiota on ymmärrettävä uudella tavalla. Sosiaalisen median vaikuttajan ja tämän seuraajien välistä luottamussuhdetta voidaan hyödyntää yritysten markkinoinnissa. Kaupallisia yhteistöitä toteutettaessa tulee kuitenkin ymmärtää niitä premissejä, joille vaikuttajamarkkinoinnin voidaan nähdä perustuvan. Tässä tutkielmassa selviää, että sosiaalisen median vaikuttajien kautta toteutettu puskaradiomarkkinointi on monitasoisempaa kuin perinteinen puskaradio. Tutkielmassa perustellaan myös, miksi vaikuttajien ja seuraajien välinen suhde nähdään erityisenä ja miksi suhteen erityisyys on otettava huomioon vaikuttajamarkkinoinnissa. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että kaupallisissa yhteistöissä sosiaalisen median vaikuttajan ja yhteistyössä toimivan yrityksen arvojen on oltava yhteneväiset. Taustalla on ajatus siitä, että sosiaalisen median vaikuttajan sisällöntuotannon tulee perustua autenttiseen tarinankerrontaan, jotta suhde seuraajiin säilyy luottamuksellisena. Tutkielmassa pureudutaan tämän premissin taakse ja pyritään selvittämään, mihin arviot autenttisuudesta perustuvat.

The Syrian civil war was a byproduct of peaceful calls for moderate living and political freedom turned into an on-going devastation leaving behind traces of death, destruction and millions of refugees. While the Syrian citizens remain to be the main victims of this war, the media has played a crucial role in framing this crisis. Thus, the choice of investigating the Russian intervention can be attributed to the unprecedented involvement of Moscow in the Arab region. The involvement of both the U.S-led coalition and Russia gave the Syrian civil war a global status prioritising it as a crisis unfolding a new chapter in the world’s political order. Additionally, the social and political formation of Syria where the “breakdown of state institutions and the deepening communal rift" has often bred waves of violence and instability in the entire region. The primary aim of this study is to examine and analyse the framing of the Russian intervention in Syria as covered by Russia Today (RT) and Al Jazeera (AJ). It investigates the framing of different combatants involved in the war given the intricate nature of the crisis in Syria and the involvement of multiple global and regional superpowers and different politically and ideologically driven factions. In addition, the study investigates the sources incorporated by the two aforementioned news outlets while broadly looking upon reasons for the different coverage of the war by examining the historic and contemporary geopolitical formation of the region. It lays out the process of research design and data collection in the timeframe between September 2015 and January 2016. Subsequently, a background account of the establishment of RT and AJ is provided as a means of understanding the internal and external dynamics that unquestionably contribute in its agenda-setting. The literature review looks at concepts such as objectivity, credibility, source selection in addition to the emergence of user-generated content. As a background reference, the study examines the US invasion of Iraq and the reintroduction of embedded journalism. Similarly, the study compares the media portrayal of Iraqi president Saddam Hussein and Syrian president Bashar Al Assad. The main findings of this study has shown that the introduction of user-generated content has played a notable role in this war as found by the examination of AJ which depended largely on the Syrian Observatory for Human Rights for its news stories. RT, on the other hand, opted for a traditional role by depending primarily on military sources.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on Suomen luetuimpien muotibloggaajien bloggaamisen etiikka. Ensimmäiset muotiblogit perustettiin Suomessa 2000-luvun puolivälissä. Vuosikymmen muotiblogien perustamisen jälkeen muotibloggaajat saavuttavat valtavia lukijakuntia ja kiinnostavat lukijoidensa ohella niin mainostajia kuin perinteistä mediaakin. Muotiblogisisältöjen kaupallistuessa on yhteiskunnassa herännyt huoli blogeissa mahdollisesti esiintyvästä piilomainonnasta. Muotiblogimedian lisääntynyt kaupallisuus nostaakin esille mediaeettisen näkökulman. Muotiblogosfäärissä on kaupallisuuden tuomien eettisten ongelmien lisäksi myös muita eettisiä haasteita. Tutkimuksen lähtökohtana on muotibloggaamisen ammattimaistuminen: toiminnan ammattimaistuessa muotibloggaajilta voidaan odottaa ymmärrystä tekojensa seurauksista. Sen sijaan harrastuksekseen bloggaavilta ei voida vaatia moraalista harkintaa. Vaikka suuri osa muotibloggaajista tavoittaa viikoittain suuria lukijakuntia ja suosionsa vuoksi ansaitsee bloggaamisella, ei edes ammattimaisesti bloggaavilla ole journalistien tapaan edunvalvojaa tai yhteisiä, koko muotibloggaajakuntaa koskevia itsesääntelyohjeita. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Potterin laatikko, jossa eettinen päätöksenteko jaetaan neljään osa-alueeseen: sidosryhmiin, tilanteeseen, arvoihin ja periaatteisiin. Tutkimusongelma operationalisoitiin Potterin laatikon osa-alueiden perusteella neljäksi tutkimuskysymykseksi: 1) Miten muotibloggaajien tärkeimmät sidosryhmät vaikuttavat bloggaamiseen? 2) Millaiset tilanteet vaikuttavat bloggaamiseen? 3) Millaisia arvoja muotibloggaajat pitävät tärkeinä? 4) Millaisia yhteisiä periaatteita muotibloggaajilla on? Tutkimuksessa hyödynnettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa, menetelmätriangulaatiota, ja tutkimuskysymykseen vastattiin neljän eri aineiston perusteella. Aineistot ovat: a) kymmenen Suomen luetuimman muotiblogin sidosryhmämaininnat (n=447) kahden kuukauden ajalta, b) verkkokysely muotibloggaajille (n=21), c) yksilöhaastattelut muotibloggaajien kanssa (n=6) , sekä d) Asiakkuusmarkkinointiliiton ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston blogimainontalinjauksia käsittelevät blogitekstit (n=4). Kaikki neljä aineistoa sisältyvät tutkimuksen perusjoukkoon, jonka muodostavat 50 Suomen luetuinta muotiblogia. Tutkimuksen perusteella Suomen luetuimpien muotibloggaajien tärkeimmät sidosryhmät ovat bloggaaja itse, lukijat, toiset bloggaajat, blogiportaali ja yhteistyöyritykset. Muotibloggaamiseen vaikuttavat tilanteet syntyvät puolestaan kohtaamisissa tärkeiden sidosryhmien kanssa. Merkittävimmät, eettisiä ongelmia aiheuttavat tilanteet liittyvät bloggaamisen lisääntyneeseen suosioon ja toiminnan ammattimaistumiseen sekä muotibloggaajien tärkeänä pitämään vapauteen. Muotibloggaajien henkilökohtaisiksi arvoiksi muodostuivat tutkimuksen perusteella itsensä ilmaiseminen ja ilmaisunvapaus, vuorovaikutus lukijoiden kanssa, rehellisyys ja läpinäkyvyys, positiivisuus, asioiden rajaaminen blogin ulkopuolelle sekä blogilla ansaitseminen. Muotibloggaajien yhteisiä periaatteita ovat puolestaan solidaarisuus, oman arvon tunteminen, muiden yksityisyyden kunnioittaminen sekä provosoitumisen välttäminen. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että muotibloggaamisen ytimessä on kolme käsitettä: vapaus, vuorovaikutus ja vastuu. Vapaus on muotibloggaamisen ydin. Itseilmaisu ja ilmaisunvapaus ovat syitä sille, miksi bloggaaminen on ylipäätään aloitettu. Tutkimuksessa muotibloggaamisen vapaus näyttäytyy erityisesti siinä, ettei bloggaamiselle saa asettaa sääntöjä tai rajoituksia bloggaajien itsensä lisäksi kukaan muu. Toinen muotibloggaajien etiikkaa kiteyttävä käsite on vuorovaikutus. Tutkimuksen perusteella erityisesti vuorovaikutus lukijoiden kanssa on muotibloggaajille todella tärkeää: blogien kommenttiosioissa lukijoiden kanssa käymä keskustelu on muotibloggaajille merkki siitä, että blogia luetaan. Muotibloggaaminen on yksinäistä ja siksi vuorovaikutus myös blogikollegoiden ja blogiportaalin kanssa on keskeistä. Vuorovaikutus yhteistyöyritysten kanssa on puolestaan muotibloggaajien mielestä sekä antoisaa että ongelmallista. Tutkimuksen perusteella myös vastuu korostuu Suomen luetuimpien muotibloggaajien etiikassa. Muotibloggaajien kohdalla vapauden tuoma vastuu ei kuitenkaan liity blogin lukijoihin, toisiin bloggaajiin tai yhteistyökumppaneihin, vaan muotibloggaajat kokevat olevansa vastuussa ennen kaikkea itselleen. Oman itsen lisäksi muotibloggaajat kantavat vastuuta myös läheisistään: omaa bloggaamista punnitaan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mitä perhe ja ystävät ajattelevat.