Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "italialainen filologia"

Sort by: Order: Results:

  • Siri, Marco (2020)
    This master’s thesis examines one of the works of the 16th-century author and professional translator Lodovico Domenichi (1515-1564), titled Il Fatto d’Arme del Tarro (1549). This work constitutes an Italian translation of Alessandro Benedetti’s Diaria de Bello Carolino (1496), a Latin first-hand account of the battle of Fornovo (6th July 1495). This thesis has three distinct goals. The first goal is to determine whether Domenichi’s language, as manifest in the Fatto d’Arme, is contaminated by elements of the fiorentino argenteo, or 15th-century Tuscan. Some linguistic features of the most illustrious 14th-century Tuscan writers, particularly those of Francesco Petrarca and Giovanni Boccaccio, had been adopted as canon by a sizeable portion of the Italian literary community during the first half of the 16th-century; this linguistic canon is known as fiorentino aureo. Domenichi abided by this 14th-century aurea variant of Tuscan, and yet, at the time of the publication of Il Fatto d’Arme, he was residing in Florence, and he was, therefore, exposed to the evolved argentea variant on a daily basis. In order to investigate any variation from the aforementioned norm, this thesis examines the phonological, morphological and syntactical characteristics of Domenichi’s own language. This thesis’ second goal is to study Domenichi as a translator from Latin to Italian, his translation strategies and philosophy, his relationship with the source language, the target language, and the intended public. This goal is achieved through a meticulous examination of the translator’s lexical choices and solutions, with particular attention to military terminology, as well as a less focused investigation of his syntax in relation to the Latin original. By using etymological and historical dictionaries, Domenichi’s lexical choices have been compared systematically to the linguistical uses of his day, and to the lexemes available to him, in order to determine the degree of originality in his approach. The third and last goal of this thesis is to investigate the role that the Diaria de Bello Carolino, as well as Domenichi’s translation, have played in the context of Italian 16th-century historiography encompassing the events surrounding the battle of Fornovo. Two such works of history have been selected for this purpose: Bernardino Corio’s Historia di Milano (1503) and Bonaventura Angeli’s Historia della città di Parma (1591). By carefully examining, comparing and contrasting the four texts, this thesis is able to highlight both differences and similarities between them, and to determine whether Benedetti’s Latin original, Domenichi’s translation, or both, have been used explicitly and/or implicitly as sources by Corio and Angeli. This research yields the desired results in all three main areas of investigation. Firstly, it observes how Domenichi’s language has indeed been influenced by the fiorentino argenteo spoken in Florence at the time of Il Fatto d’Arme’s publication. On the other hand, it should be noted that the evidence is quantitatively modest, it does not demonstrate systematic patterns of linguistic deviation from the author’s canonical norm, and could be at least in part caused by the interference of a Florentine typography worker during the composition phase. Regarding Domenichi’s translation style, the research provides the reader with a detailed analysis of the translator’s modus operandi, his identifiable patterns and preferred strategies, as well as further evidence of an already well-studied author’s pragmatic skills in the context of Latin to Italian translation. Lastly, this thesis demonstrates how not only the Diaria, but also Il Fatto d’Arme has been used by the selected 16th-century authors as a source. As a matter of fact, in Angeli’s case it is Domenichi’s translation that has generally been preferred as source to narrate the events of Fornovo, despite the author stating otherwise. The thesis also provides some evidence of the use of the Diaria by the author and historian Francesco Guicciardini (1483-1540) for his Storia d’Italia (1561).
  • Walden, Maija (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu -tutkielmani käsittelee seksismiä eri muodoissaan kahdessa italialaisessa päivälehdessä, Il Corriere della Serassa ja La Repubblicassa, Tarkoituksena on selvittää, löytyykö näistä kahdesta päivälehdestä seksistisiä ilmaisuja ja jos löytyy niin minkä tyyppisiä. Tutkielman teoreettisessa osuudessa esitellään seksismin eri ilmenemismuotoja, italian kielen kieliopissa ilmenevää maskuliinisuvun dominanssia, sekä muita seksismiin viittaavia kieliopillisia epäsymmetrioita; ’tytöttelyä’ tai naisroolin alleviivaamista, seksististä kielenkäyttöä sekä epäsuoraa seksismiä sen eri muodoissa. Tutkielmassani perehdytään myös sanomalehdissä käytettävän kielen erityispiirteisiin, sekä seksismiin tiedotusvälineissä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on toisaalta sukupuolentutkimuksellinen, toisaalta kielitieteellinen. Keskeisiä käsitteitä ovat kieliopillinen suku (il genere grammaticale) ja seksismi, stereotypiat ja metaforat. Näiden käsitteiden kautta analysoidaan myös sanomalehdistä valittuja esimerkkejä. Tärkeimpinä lähdeteoksina ovat toimineet kielitieteelliseen osuuteen Alma Sabatinin Il sessismo nella lingua italiana (1987) sekä Cecilia Robustellin "Politicamente o linguisticamente corretto?" Maschile e femminile: usi correnti della denominazione di cariche e professioni (2010). Sukupuolentutkimuksellisen viitekehyksen tärkeimmät lähteet ovat olleet Sara Millsin Language and Sexism (2008) sekä Marcella Marianin Identità di genere nella lingua, nella cultura, nella società (toim.Fabiana Fusco)(2001). Tutkielman aineisto koostuu viidestäkymmenestä (50) esimerkistä, jotka on valittu Il Corriere della Seran ja La Repubblican digilehdistä. Tutkielmasta ilmenee, että seksismin piirteitä löytyy molemmista sanomalehdistä. Erityisesti maskuliinisuvun dominanssi näkyy suuressa osassa esimerkkejä. Naisten ammattinimikkeet on usein ilmaistu maskuliinimuodossa, vaikka vastaava feminiinimuoto olisi käytettävissä. Myös ns. tytöttelyä ja julkisessa ammatissa esiintyvän naisen kutsumista pelkällä etunimellä on havaittavissa. Sukupuolistereotypiat tulivat vahvasti esiin esimerkkejä analysoidessa. On selvää, että nainen kuuluu edelleen jonkinlaiseen marginaaliryhmään ja tätä ajatusta tukivat myös tutkimukseni tulokset. Myytti naisten ja miesten välisistä sukupuolirooleista elää vahvasti italialaisessa journalismissa.
  • Hurme, Maria (2018)
    Tutkielmassa pyritään diskurssianalyysin keinoin selvittämään, minkälainen kuva Italiaan ja Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista ja siirtolaisista rakentuu Italian levikiltään suurimpien sanomalehtien, La Repubblican ja Il Corriere della Seran, uutisartikkeleissa. Analysoitu aineisto koostuu yhteensä 48:sta verkossa vuonna 2016 julkaistusta artikkelista. Tarkasteltuna ajankohtana Italiaan saapuneiden pakolaisten ja siirtolaisten määrä oli ennätyksellisen suuri ja Välimereen hukkui enemmän ihmisiä kuin minään aiempana vuonna. Muuttoliike on herättänyt paljon keskustelua niin Italiassa kuin muuallakin Euroopassa ja siitä on tullut myös yksi merkittävimmistä vaaliteemoista. Ei ole yhdentekevää, miten aihe representoidaan mediassa. Tutkimuksen lähtökohtana pidetään diskurssianalyysin perusteiden mukaisesti kielen todellisuutta tuottavaa luonnetta. Vaikka sanomalehtien julkaisemien uutisjuttujen tyypillisesti odotetaan tarjoavan luotettavaa, todenmukaista tietoa tapahtuneesta, kielellä on suuri rooli siinä, miten tuo todellisuus tekstissä tuotetaan. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen. Analyysi lähtee liikkeelle tarkastelemalla sanavalintoja, joilla pakolaisia ja siirtolaisia määritellään uutisartikkeleissa. Nimeäminen on keskeinen osa maahantulijoiden identiteetin rakentumista teksteissä. Aihepiiriin kuuluville termeille on olemassa tarkat määritelmät, joiden perusteella kyseisten henkilöiden juridinen status määräytyy. Esimerkiksi pakolainen ja siirtolainen eivät ole synonyymeja. Uutisartikkeleissa esiintyy kuitenkin termien synonyyminomaista käyttöä, sekä yleistyksiä – usein maahantulijat luokitellaan vain yhdellä termillä. Analyysin edetessä uutisartikkeleista voidaan identifioida selkeästi kaksi diskurssia: toisessa muuttoliike konstruoidaan uhkana, toisessa pakolaiset ja siirtolaiset esitetään uhrin roolissa. Diskurssit ilmenevät teksteissä erilaisina kielellisinä valintoina. Uhkadiskurssiin kuuluu mm. Eurooppaan pyrkivien esittäminen kasvottomana massana, veden metaforan avulla (kuten aaltona tai virtauksena), sekä implisiittisinä tulkintoina Italiaan saapuvien ihmisten määrästä (esim. ”siirtolaisia on ainoastaan tänään saapunut jo 500”). Uhri-diskurssissa sen sijaan korostuu kuvaileva kerronta, sekä pakolaisten ja siirtolaisten kokemien vastoinkäymisten painottaminen. Molemmat diskurssit pohjaavat eurooppalaiseen ja/tai italialaiseen näkökulmaan, joka ilmenee artikkeleissa jakona ”meihin” ja ”heihin”. Näkökulmapainotusta osoittaa myös se, että maahantulijoiden suorat sitaatit artikkeleissa ovat vähäisiä lukumäärältään ja ne liittyvät poikkeuksetta uhridiskurssiin. Osaltaan molemmat diskurssit osallistuvat uutisten värittämiseen ja henkilökohtaistamiseen, jolla pyritään vetoamaan lukijaan, mahdollisesti myynninedistämistarkoituksessa. Sanoissa on voimaa, niiden kautta hahmotamme meitä ympäröivää maailmaa. Maahantulijoita määrittelevien termien huolimaton käyttö, sekä uhri- ja uhkadiskurssit voivat osaltaan tuottaa puolueellista ja puutteellista kuvaa Eurooppaan suuntautuvasta muuttoliikkeestä, sen merkityksestä ja motiiveista. Tätä tukimusta voisi monelta osin täydentää, mutta osaltaan se muistuttaa medialukutaidon, sekä kielellisen ja sosiolingvistisen tutkimuksen tärkeydestä pyrkimyksessä ymmärtää todellisuutta.
  • Retta, Mattia (2020)
    Pro gradu -työssäni tutkin kolmea Italian teollisuutta käsittelevää romaania ekokritiikin näkökulmasta. Pohjois-Italian teollistumisella ja sen aiheuttamilla yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla muutoksilla oli merkittävä asema italiankielisessä kirjallisuudessa maan talousihmeen aikana, eli 1960- ja 1970-luvulla. Korpukseksi valitsin kolme lähes samaan aikaan julkaistua romaania, jotka ovat teollisuutta käsittelevän kirjallisuuden ensimmäisen vaiheen keskeisimpiä teoksia. Paolo Volponin esikoisromaani Memoriale (1962) on työmies Albino Saluggian vainoharhainen elämäkerrallinen tarina tämän työstään, henkisestä ja fyysisestä sairaudesta sekä tämän suhteesta teollistuneeseen maailmaan. Samana vuonna julkaistu La vita agra on Luciano Bianciardin menestyksekkäin romaani, ja se suhtautuu erittäin kriittisesti Italian näennäiseen vaurauteen ja hyvinvointiin. Tässä romaanissa nuori toscanalainen muuttaa Italian talouspääkaupunkiin Milanoon kostaakseen kylänsä kaivostyöläisten kuolemat. Pian vallankumoukselliset aikomukset paljastuvat mahdottomiksi ja nuoren anarkistin pitää sopeutua maailmaan, jossa pysäyttämätön liiketoiminta on ihmissuhteita tärkeämpää. Ottiero Ottierin La linea gotica (1963) on nuoren vasemmistolaisen intellektuellin päiväkirja ja samaan aikaan Italian talousihmeen sosiologinen analyysi. Päähenkilö työskentelee henkilöstöpäällikkönä tärkeässä nimettömässä yhtiössä ja matkustaa ympäri Italiaa. Hän on turhautunut tehtaiden olosuhteisiin ja olemattomaan poliittiseen edustukseen, mutta on kyvytön saamaan mitään aikaan neuroottisuutensa ja epävarmuutensa vuoksi. Ekokritiikki on humanisteja ja luonnontieteilijöitä yhdistävä tutkimussuuntaus, jossa tutkitaan miten esimerkiksi kirjallisuudessa esitetään inhimillisen ja epäinhimillisen välistä suhdetta. Tutkimuksessani pyrin sekä esittelemään kirjallisuuden ekokritiikin historian merkittävimpiä vaiheita että soveltamaan alkuperäistä anglosaksista lähtökohtaa italialaisen kirjallisuuden tutkimukseen Niccolò Scaffain kirjallisuusekologian teorian pohjalta. Teollisuuskaupungin kulttuurisessa tutkimuksessa toistuvat teemat ovat saastuttaminen, jätteiden tuottaminen ja ihannemaiseman (locus amoenus) ja inhottavan ympäristön (locus horridus) vertaileva kuvailu. Näiden osalta seurataan Lawrence Buellin toksiseen diskurssiin sekä Terry Giffordin ja Niccolò Scaffain pastoraaliin liittyviä jaotteluja ja käsittelytapoja. Tämän lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota vieraannuttaminen -käsitteen käyttöön, jonka tarkoituksena on häiritä normaalia tapaamme katsoa tuttuja asioita, jotta voimme nähdä ne uudella tavalla. Analyysini osoittaa, että kaikki tutkimani kirjailijat hyödyntävät samanlaista toksista diskurssista, jossa maaseutu kuvaillaan idealisoidun rauhallisena ja miellyttävänä paikkana oleilla ja teollisuuskaupunki on sitä vastoin fyysisesti ja moraalisesti saastunut yhteiskunnan turmeltumisen symboli. Tutkielmani eräs keskeinen teema on juuri se, että teollisuuden aiheuttama saastuminen vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja ihmisten ja oman maan väliseen siteeseen. Viimeisissä luvuissa tutkin vieraannuttamisen käyttöä retorisena keinona venäläisen formalismin ja Kenneth Burken perspective by incongruity -käsitteen valossa sekä sitä, miten kirjailijat käsittelevät luonnonsuojelun aihetta. Analyysini osoittaa tältä osin, että Volponi ja Ottieri käyttävät ekologista diskurssia ainoastaan historiallisen ja yhteiskunnallisen pohdinnan välineenä, kun taas Bianciardin romaanissa luonnon- ja ympäristönsuojelu on itse kertomuksen kohde. Bianciardin ekologinen kertomus muistuttaa sekä Arne Naessin syväekologian ajattelusta että kreikkalais-roomalaisen kulta-ajan käsitteestä. Kaikista kolmesta teoksesta välittyy sama melankolinen ja avuton tunne, ettei parempaan aikaan ole enää paluuta. Korpuksen romaanien analyysin lisäksi tutkimukseni tarkoitus on todistaa kuinka myös teollisuutta käsitteleviä selvästi realistisia romaaneja voidaan tutkia ekologisesti kriittisestä näkökulmasta. Kirjailijat tarjoavat eri keinoin ja eri tarkoituksissa lukijalle uuden perspektiivin ajanjaksoon, josta Italiassa yleensä puhutaan ylevillä termeillä. Ekokriittinen analyysi problematisoi kertomusta ja auttaa lukijaa ymmärtämään todellisuuden monimutkaisuutta.