Browsing by discipline "magisterprogrammet i genusforskning"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2019)Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen (performative failure) ilmenemismuotoja ruohonjuuritason anti-fasistisessa aktivismitoiminnassa. Tutkielma käyttää aineistonaan Loldiers of Odin aktivistiryhmästä koostettua materiaalipankkia, joka koostuu ryhmän nettisivuista, yhdestä videoidusta vastamielenosoituksesta, yhdestä YLE:n televisiohaastattelusta ja Helsinki Ilman Natseja-mielenosoituksesta koostetuista videoista, valokuvista ja muistiinpanoista. Tutkielma nojaa erityisesti Jack Halberstamin tunnetuksi tekemään queer-feministiseen epäonnistumisen tutkimukseen ja sijoittuu tutkimusotteeltaan sukupuolentutkimuksen ja esitysanalyysin välimaastoon. Aktivismiryhmän toiminnan, alkuperän erittelyn tai haastattelujen sijaan tutkimus keskittyy Loldiers of Odinin aktivismin performatiivisuuteen ja siihen miten esityksellinen epäonnistuminen ilmenee ryhmän julkisissa ulostuloissa ja interventioissa. Ruohonjuuritason aktivismin hengessä tutkimusmetodeina on käytetty artikulaatiota, provokaatiota ja yhdessä kulkemisen menetelmää. Artikulaation kautta tutkimus tarkastelee Suomen sosiopoliittista tilannetta vuonna 2016 ja avaa merkityksenannon tärkeyttä suhteessa kaduilla liikkuviin aktivisteihin ja ryhmän ulostulojen motiiveihin. Provokaatio asettaa klovniaktivistit esitysanalyysin raameihin verraten toimintaa katuteatterin ja soveltaen julkisen performanssin ja teatterin keinoja poliittiseen aktivismiin. Yhdessä kulkemisen menetelmä palauttaa tutkimuksen samalle viivalle tutkimuskohteensa kanssa kulkien mielenosoitusten mukana kokien antifasistisen aktivismin ja performatiivisen epäonnistumisen yhdessä klovniaktivistien kanssa. Tutkielma erittelee esityksellisen epäonnistumisen kolme ilmenemismuotoa: esityksellinen epäonnistuminen komiikan ja teatteriklovnerian tehokeinona, esityksellinen epäonnistuminen antifasistisen aktivistin työkaluna ja esityksellinen epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa. Teatteriklovnerian tehokeinona epäonnistuminen nojaa ajoitukseen ja yllätykseen. Vitsin voimakkuutta vahvistaa esitettävän hahmon sijoittuminen yhteiskuntanormien ulkopuolelle. Aktivistin työkaluna epäonnistuminen provosoi ja pyrkii asettamaan vastapuolen naurunalaiseksi. Loldiers of Odinin aktivismin reaktiivinen luonne tukee havaintoa siitä, että ryhmän interventiot toimivat parhaiten niiden ollessa suorassa vuorovaikutuksessa poliisin tai katupartioiden kanssa. Epäonnistuminen feministisenä tilana tai lokaationa palauttaa klovniaktivismin verrannollisuuden yhteiskunnan menestyksen ulkopuolelle jääviin rakenteellisiin häviäjiin, joihin kuuluvat mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Epäonnistuminen näyttäytyy feministisenä lokaationa, jossa kaikki on mahdollista koska epäonnistuminen asuu yksilön sijaan yhteiskunnan rakenteissa. Tällöin epäonnistumisesta tulee performanssi, aktiivinen leikki joka tekee näkyväksi rakenteellista sortoa. Loldiers of Odinin menestys aktivismiryhmänä nojaa tutkimuksen mukaan esityksellisen epäonnistumisen luovaan ja monipuoliseen hyödyntämiseen, josta voisi hyötyä moni muukin ruohonjuuritason yhteiskunnallinen toimija.
-
(2020)This thesis focuses on the reality tv show RuPaul’s Drag Race and its legacy building. The show is a popular competition show for professional drag queens. In this study I show how RuPaul’s Drag Race engages in building a legacy of drag and posits itself as the ambassador of drag for mainstream audiences. The elements of this legacy building I analyze in this study are the show’s version of history of drag in the USA and who fits in it; references to and appropriation of minority subcultures; employment and perpetuating of racializing stereotypes; and use of different types of family discourse. I focused on 2014’s RuPaul’s Drag Race Season 6 as a case study. I conducted several rounds of close reading and watching of the season’s 14 episodes, with corresponding episodes of the behind-the-scenes series Untucked, and transcribed relevant dialogue. For a more in-depth analysis of the show’s referential nature of history writing, I included in my analysis the 1990 documentary Paris Is Burning that is frequently referenced in RuPaul’s Drag Race. To support my analysis of the role of family discourse in RuPaul’s Drag Race’s legacy building, I also analyzed selected promotional material for the RuPaul’s Drag Race franchise that employs these discourses. Based on close reading and watching of RuPaul’s Drag Race Season 6, Paris Is Burning, and the selected promotional material for RuPaul’s Drag Race related products, and reflecting upon previous studies on drag in general and RuPaul’s Drag Race in particular, I identified and analyzed prominent themes in the episodes, recurring elements in the show, individual contest assignments, and the show’s panel of judges’ critiques of the contestants’ performances. I performed an in-depth analysis of the show’s cast and the references that RuPaul’s Drag Race makes to other cultural products and subcultures, from the point of view of narratives and discourses that I interpret as legacy building. Throughout this analysis, I kept language as one key focus. My analysis of the language used in RuPaul’s Drag Race is mainly informed by sociolinguistic studies on drag queens’ use of language conducted by Barrett (1998), Mann (2011) and Simmons (2014). I analyze the narratives that arise in RuPaul’s Drag Race concerning history writing and different traditions of drag, discussing with Shetina’s 2018 study on queer citation and Schottmiller’s 2017 study on camp referencing as queer memory in RuPaul’s Drag Race. My analysis of the portrayal of racializing stereotypes and appropriation of minority subcultures in RuPaul’s Drag Race discusses with hooks (1992), Strings and Bui (2014), and Rodriquez (2006). In my analysis of the different family discourses utilized by RuPaul’s Drag Race, I refer to Arnold and Bailey’s study on “houses” in ballroom culture (2009), and make use of the notion of queer chosen family (Hicks 2011). I show in this study how, through referencing other cultural products like Paris Is Burning, RuPaul’s Drag Race writes a version of the history of drag in the USA and appears as a keeper of this drag legacy and an educator of the audience on the history of drag; how this legacy includes gay men and largely excludes trans women; how different traditions of drag are portrayed through categorizations that introduce recognizable styles of drag to an outsider audience; how the show employs racializing stereotypes tailored to an outsider perspective of a presumed white audience and appropriates Black subcultures; and how Black street esthetics are used in the show for “authenticity” and “spice”, so that providing white middle-class audiences with fresh material from marginalized cultures becomes part of the show’s legacy. I also suggest that RuPaul’s Drag Race encompasses the audience and the cast of the show in an apparatus of an imagined family as spectacle in a legacy that is fortified by promoting the ‘code of sisterhood’ (Simmons 2014) that delineates proper conduct for ‘upholding drag family values’, which the RuPaul’s Drag Race franchise utilizes in a way that commodifies queer kinship.
-
(2020)Tutkielman aiheena on, miten Helsingin Sanomien urheilusivuilla rakennetaan ja ylläpidetään urheilun hegemonista maskuliinisuutta tammikuussa 2017. Tutkimusaineistona on Helsingin Sanomien urheilusivut tammikuussa 2017. Tutkimuskysymykset ovat miten naisten ja miesten urheilua koskeva uutisointi eroaa määrällisesti toisistaan, miten eri urheilulajeja koskeva uutisointi suhteessa sukupuoleen eroaa määrällisesti toisistaan ja miten naisten ja miesten urheilua koskeva uutisointi eroaa sisällöllisesti toisistaan? Tutkielma asemoituu feministisen urheilututkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kentälle. Siinä yhdistyvät määrällinen ja sisällön analyysi. Sisällön analyysissa hyödynnetään diskurssianalyyttistä viitekehystä. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat urheilun hegemoninen maskuliinisuus sekä naisten urheilun marginalisointi ja trivialisointi. Marginalisoinnilla tarkoitetaan tilan käyttöön ja tilan sukupuolittuneisuuteen liittyvää naisten urheilun vähäistä näkyvyyttä, ja trivialisoinnilla esitystapoja, joilla naisten urheilusta ja naisurheilijoista välitetään toisarvoista kuvaa miesten urheilun ja miesurheilijoiden rinnalla (Pirinen 2006, 37, 41). Naisten urheilun marginalisointi ja trivialisointi ovat keinoja, joilla urheilumedia rakentaa ja ylläpitää urheilun hegemonista maskuliinisuutta, miesten ensisijaisuutta urheilun toimintaympäristöissä. Tutkimustulokset osoittavat, että naisten urheilun marginalisointi ja trivialisointi on runsasta ja monimuotoista. Naisten urheilun marginalisointia tapahtuu sekä uutisten määrän, lajikirjon että urheilijalta vaadittavan menestyksen osalta. Naisten urheilua ja naisurheilijoita koskevia uutisia on kymmenen prosenttia tutkimusaineistosta. Uutisointi on kapea-alaista, lajikirjo on suppea ja uutiset koskevat pääosin yksilölajeja. Miesten urheilua koskevia uutisia on 66 prosenttia tutkimusaineistosta. Uutisia on monipuolisesti eri lajeista ja uutiset koskevat yksilö- ja joukkuelajeja. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että naisten urheilun trivialisointi urheilumediassa on muuttunut. Uutisten sisällöt ovat muuttuneet tasa-arvoisemmiksi sen suhteen, miten niissä uutisoidaan urheilun kannalta oleellisista asioista. Urheilusuorituksen kannalta tarpeettomia mainintoja urheilijan yksityiselämästä tai ulkonäöstä ei ole ja uutiset keskittyvät urheilusuorituksen kannalta oleellisiin asioihin. Eri sukupuolten urheilusuorituksia ei verrata toisiinsa, eikä suorituksia vähätellä kummankaan sukupuolen osalta. Sen sijaan naisten urheilun trivialisointia tapahtuu uutisiin kytkeytyvällä miesolettamalla. Uutiseen sisältyy olettama siitä, että uutinen koskee miesten urheilua. Mikäli uutinen koskee naisten urheilua, mainitaan se erikseen. Miesolettama kytkeytyy erityisesti joukkulajeja koskeviin uutisiin, mutta myös osaan yksilölajeista. Toinen keino trivialisoida naisten urheilua on artikkelin kirjoitustyyli. Luokittelin tutkimusaineistoni artikkelit kirjoitustyylin mukaan kolmeen luokkaan; feminiininen, maskuliininen ja neutraali. Feminiininen ja maskuliininen eivät ole yksiselitteisiä, faktuaalisesti tiettyjä piirteitä sisältäviä yksilön ominaisuuksia, vaan niitä tuotetaan yhteiskunnan rakenteissa ja ne ovat kielellisesti määriteltyjä (Connell 1995, 29). Olen luokitellut artikkelit länsimaisessa kulttuurissa maskuliiniseksi ja feminiiniseksi miellettyjen ominaisuuksien mukaan. Erityisesti maskuliininen kirjoitustyyli trivialisoi naisten urheilua. Siinä korostuvat maskuliiniseksi mielletyt ominaisuudet ja niitä arvotetaan muita ominaisuuksia paremmiksi. Naisten urheilun runsas ja monimuotoinen marginalisointi ja trivialisointi urheilumediassa vaikeuttavat naisten asemaa kaikissa urheilun toimintaympäristöissä. Medianäkyvyydessä on kyse naisurheilijoiden heikommista resursseista urheilun toimintaympäristöissä, mutta myös siitä, millaisia eri sukupuolten urheilijoihin ja eri sukupuoliin liittyviä mielikuvia luodaan ja ylläpidetään yhteiskunnassa. Jatkotutkimusaiheina on selvittää, millaisin toimin urheilumediaan on pyritty vaikuttamaan naisten urheilun näkyvyyden lisäämiseksi ja miten nämä toimet ovat vaikuttaneet. Toinen jatkotutkimusaihe on selvittää, saavatko naisten urheilun trivialisoinnin vähenemistä osoittavat tutkimustulokseni vahvistusta laajemmassa tutkimusaineistossa.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.
-
(2018)Käsittelen tutkielmassani Suomen kuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Yhdenvertaisuuden edistämisestä tuli työnantajille lakisääteistä 2015, ja vielä suunnitelmia on tutkittu vasta suhteellisen vähän. Tarkastelemani suunnitelmat ovat julkisia asiakirjoja, jotka käsittelevät kuntien henkilöstön tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työpaikoilla, ja keräsin ne keväällä 2017 kuntien verkkosivuilta. Käsittelen suunnitelmia kvalitatiivisesti sisällönanalyysin ja diskursiivisen tutkimuksen keinoin. Tavoitteeni on avata suunnitelmien sisältöjä feministisestä näkökulmasta, ja tuoda esiin sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvien kyseenalaistamattomien oletusten ongelmallisuutta kontekstissaan. Tarkastelemani suunnitelmat rakentavat sukupuolieroa, ylläpitävät stereotyyppistä dikotomista sukupuolikäsitystä ja kieltävät sukupuolen merkityksen. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus jäsentyvät suunnitelmissa monin tavoin. Tasa-arvon voidaan katsoa monipuolistuvan yhdenvertaisuuden käsitteen myötä ja toisaalta myös yhdenvertaisuuden rakentuvan hierarkkisten erojen kahtiajaossa. Tarkastelemissani suunnitelmissa tasa-arvon nykytilan selvitykset, tasa-arvon edistämiskeinot ja kuvaukset aiempien suunnitelmien toteutumisesta ovat puutteellisia, eivätkä suunnitelmat siten täytä tasa-arvosuunnitelmien vähimmäisvaatimuksia lainsäädännössä. Yhteiskunnallisessa mittakaavassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun on tarkoitus muun muassa parantaa naisten asemaa työelämässä ja ehkäistä syrjintää. Tarkastelemieni suunnitelmien tuottama tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja sukupuoli ovat osittain ongelmallisia näihin tavoitteisiin nähden. Sukupuolikäsitysten voidaan esimerkiksi ajatella luonnollistavan työmarkkinoiden segregaatiota ja palkkaeroa. Sukupuolen merkityksen tunnustaminen ja työpaikan tasa-arvon nykytilan tunnistaminen ovat olennaisia suunnitelmien kehittämiseksi, jotta myös muutoksen seuraaminen tasa-arvon edistämisessä olisi mahdollista.
-
(2019)Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden naisten työnhakuprosessiin liittyviä odotuksia, kokemuksia ja tunteita. Tavoitteena on nostaa esiin työnhakuvaiheessa kohdattuja haasteita ja onnistumisia sekä tuottaa tietoa siitä, miten naisten työelämäintegraatiota voisi sujuvoittaa. Odotukset, kokemukset ja tunteet on uusi näkökulma aiheeseen. Tutkimuksen aihe on erittäin ajankohtainen juuri nyt, koska suomalainen työelämä on nopeatempoisessa murroksessa. Suurin osa naisista muuttaa maahan parisuhteen tai perheen vuoksi, jolloin koulutus- tai työpaikkaa ei ole maassa valmiina. Muuttosyyn, – ajankohdan, lähtömaan ja koulutuksen lisäksi työllistymiseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ikä ja sukupuoli. Tutkimus sijoittuu sukupuolentutkimuksen kentälle ja siinä yhdistyy eri tutkimusalojen teoriat maahanmuuttotutkimuksesta työelämäntutkimukseen. Sukupuoleen ja maahanmuuttoon liittyvien käsitteiden ohella keskeisiä käsitteitä ovat uraan liittyvät käsitteet. Maahan muuttaneet kohtaavat Suomessa syntyneitä useammin syrjintää työnhakuvaiheesta lähtien, naiset t yleisemmin juuri rekrytointivaiheessa. Työn aineisto koostuu 12 nuoruus- tai aikuisiällä Suomeen muuttaneen naisen haastattelusta. Taustaksi on haastateltu neljää asiantuntijaa, jotka työskentelevät kohderyhmän työelämään ohjauksen parissa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa on käytetty tiedonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ja aineiston analyysimenetelmämä sisällönanalyysiä. Aineiston haastateltavien kokemusten analyysissa intersektionaalinen näkökulma on keskeinen. Tutkimuskysymykset keskittyvät haastateltavien odotusten ja kokemusten lisäksi sukupuolen, henkilökohtaisten vahvuuksien, motivaation ja ulkopuolelta saadun tuen merkitykseen työnhakuprosessissa. Lopuksi tarkastellaan työnhakuun liittyvien haasteiden vaikutusta tutkittavien urapolkuihin. Työnhaku on prosessi, joka vaatii runsaasti itsesäätelyä. Työnhakuprosessiin liittyvässä analyysissä käytetään tukena Carver ym. (2006) stressitekijöihin reagoimisen teoriaa sekä Banduran minäpystyvyysteoriaa (1977, 1982, 1994). Minäpystyvyysteorian lähtökohtana on ajatus yksilöstä aktiivisena toimijana. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aineiston haastateltavilla oli työnhakuvaiheen alussa runsaasti inhimillistä pääomaa, hyvät työnhakuvalmiudet, korkea motivaatio sekä vahvoja minäpystyvyyden kokemuksia. Toiminnassa korostui pyrkimys aktiiviseen elämänhallintaan, joka näkyi esimerkiksi suunnitelmallisuutena sekä tuen etsimisenä välineellisiin ja tunteellisiin asioihin. Haastateltavien kokema odotusten ja kokemusten välille syntynyt ristiriita johtui useista tekijöistä, esimerkiksi odotuksesta englanninkielisiä työmarkkinoita tai osaamisen, koulutuksen ja työkokemuksen hyödyntämisen mahdollisuuksia kohtaan. Työnantajien asettamat korkeat suomen kielen taidon vaatimukset sekä rekrytointivaiheessa kohdattu syrjintä ja rasismi aiheuttivat raskasta tunnekuormaa. Tutkimuksesta käy ilmi, että pitkittyneellä työnhakuprosessilla ja siihen liittyvällä syrjinnällä oli vaikutusta työnhakijoiden eri elämänalueille ja tämän myötä työpaikan löytymiseen. Nämä kokemukset myös murensivat ainakin väliaikaisesti haastateltavien minäpystyvyyden kokemusta. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää, mistä tekijöistä maahan muuttaneiden naisten työnhakuun ja uraan liittyvä minäpystyvyyden kokemus muodostuu, miten sen aste vaikuttaa työnhakuprosessissa onnistumiseen ja miten sitä voi tarvittaessa ylläpitää ja vahvistaa. Johtopäätöksenä todetaan, että aineiston haastateltavien toimijuuden mahdollisuuksiin vaikuttivat yhtäaikaisesti useat eriarvoisuutta tuottavat tekijät, esimerkiksi palveluohjauksessa kohdattu eriarvoinen kohtelu sekä rekrytointivaiheessa kohdattu syrjintä. Tutkimuksen lopussa esitetään kehittämisehdotuksia, joiden myötä maahan muuttaneiden naisten työelämäintegraatioita voi sujuvoittaa. Ehdotukset liittyvät palveluohjauksen kohdentamiseen ja yhdenvertaisuuteen sekä julkisen ja kolmannen sektorin hyvät käytännöt yhdistävän toiminnan kehittämiseen ja koordinointiin. Kolmannella sektorilla on Suomessa tärkeä rooli maahan muuttaneille naisille suunnattujen työllistämispalvelujen toteuttajana. Työnhakuprosessissa menestymisen kannalta on keskeistä tarjota tukea työnhakijoiden motivaation ja verkostojen vahvistamiseen. Huomiota tulisi kiinnittää myös tukityöllistämisen jaksojen tehokkaampaan hyödyntämiseen sekä vaikuttavuuden seurantaan. Keskeisessä roolissa suomalaisen työelämän kehittämisessä yhdenvertaisemmaksi on naisten urasuunnittelun tukeminen, mentorointikäytäntöjen hyödyntäminen sekä perheen ja työn yhteensovittamista tukevien rakenteiden vahvistaminen
-
(2019)Tässä sukupuolentutkimuksen alan tutkielmassa analysoin, millä tavalla transsukupuolisista hahmoista kerrotaan 2000-luvun alun suomalaisessa kirjallisuudessa. Millaisia aiheita transhahmoihin yhdistetään ja miten heistä kerrotaan? Aiempi tutkimus (Detloff 2006, Bettcher 2014, Johnson 2016) osoittaa, että transsukupuolisuuteen liitetään usein lääketiedettä koskevia puhetapoja, ja transhahmojen kohtalot ovat usein traagisia. Tutkielmassani vertaan aineistostani löytyviä aiheita ja kerrontatapoja aiempiin tuloksiin. Aineistoni kattaa lyriikkaa ja salapoliisiromaaneja lukuun ottamatta kaikki Suomessa 2000-2016 julkaistut teokset, joissa on keskeinen transhahmo. Aineistooni kuuluu 11 romaania, yksi romaanitrilogia sekä tähän trilogiaan liittyvä novelli. Luen aineistoani yhdessä transtutkimuksen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Metodinani on kirjallisuudentutkimus yhdistettynä sukupuolentutkimukseen ja transtutkimukseen. Esitän työssäni luentoja ja tulkintoja aineistostani ja käyn keskustelua alan aiemman tutkimuksen (esim. Prosser 1998, Wickman 2001, Detloff 2006, Johnson 2016) kanssa näistä tulkinnoista. Tutkimusaiheeni ja -menetelmäni on poliittinen, sillä teen tutkielmassani näkyväksi niitä normeja, joita kaunokirjallisissa teoksissa transihmisyydestä toistetaan. Luen teoksia sekä päähenkilön asemaan eläytyen, vastahankaan että konstruoimani cissukupuolisen, eli ei-transsukupuolisen, lukijan näkökulmasta. Esitän analyysini tulokset kolmessa luvussa, joista ensimmäinen käsittelee kaapista tulemisen narratiivia, toinen sukupuolidysforian representaatioita ja kolmas normeja teosten kerronnassa. Havainnoin, että kaapista tuleminen on osa transhahmojen tarinaa ja se usein etenee jo aiemmin teoretisoidun psykologisen mallin mukaan (esim. Klein et al. 2005). Moni transhahmo tulee lukijalle kaapista lääketieteen termejä käyttäen, minkä väitän vahvistavan transsukupuolisuuden liitettyä lääketieteellistä puhetapaa. Sama lääketieteellinen puhetapa näkyy myös sukupuolidysforian representaatioissa. Teokset kuvaavat sukupuolidysforiaa paljolti “väärä keho” -metaforaa käyttäen. Lopullisena ratkaisukeinona sukupuolidysforiaan esitetään lääketieteellinen, kirurginen hoito. Analysoin transhahmojen suhteita yhteisöjensä normeihin heteronormatiivisuuden ja maagisten hetkien käsitteiden avulla. Teoksissa transhahmojen mahdollinen heterous vaatii aina neuvottelua itsen ja yhteisön kanssa, sillä pääsy eri heterouden aspekteille (Rossi 2006) ei ole transhahmoille itsestään selvää. Maagisten hetkien käsitteellä Prosser (1998) tarkoittaa hetkiä, joissa omaelämäkerran transkertojan sukupuoli ikään kuin kääntyy. Sovellan käsitettä kaunokirjallisuuteen ja kehitän sille alakäsitteen ‘käänteinen maaginen hetki’, joka kuvaa tilannetta, jossa transhahmon sukupuoli “kääntyy” ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta. Maagiset hetket vievät teosten juonia eteenpäin. Aineistossani transhahmojen esittämiseen käytetään erilaisia kerronnallisia tapoja, mutta teoksista on tunnistettavissa yhteisiä elementtejä, kuten medikalisoiva puhetapa, kaapista tulemisen kertomuksen eteneminen vaiheittain, dysforian kuvaus “väärä keho” -metaforaa käyttäen sekä konfliktit tai neuvottelut heteronormatiivisuuden kanssa.
Now showing items 1-7 of 7