Browsing by study line "Afrika- och Mellanösternforskning"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Maghreb-maiden (Marokko, Algeria, Tunisia) kontekstissa syntynyttä ḥogran käsitettä kahden eri marokkolaisen aineistokokonaisuuden avulla. Ḥogran käsitteellä viitataan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hierarkkiset valtasuhteet asettavat osan ihmisistä yhteiskunnallisen arvoasteikon pohjalle, ja näiden ihmisten ihmisarvoa eri tahot voivat loukata ilman rangaistusta. Käsitteeseen sisältyy vahvasti ajatus viranomaisvallan väärinkäytöksistä, korruptiosta sekä näiden ilmiöiden aiheuttamasta päivittäisestä tilasta niille ihmisille, joita valtiovalta ei suojele. Termi juontuu arabian kielen verbistä ḥaqara, jolla tarkoitetaan halveksuntaa ja alaspäin katsomista. Ḥogralla viitataan kuitenkin laajempaan ilmiöön, ja sillä tarkoitetaan tutkija Abdelmajid Hannoumin mukaan valtion syrjivää julkisivua. Tarkastelen tutkielmassani marokkolaisen toimittajan Rachid Ninin vuonna 2008 Al-Masāʾ –sanomalehdessä julkaisemia yhteiskunnallisia epäkohtia käsitelleitä kolumneja ja piirtäjä Mohammed Nassibin YouTube- animaatiosarjaa Bouzebalin tarinat (Ḥikāyāt Bouzebal), jonka ensimmäisen jakson Nassib julkaisi vuonna 2012. Tutkimuskysymykseni on, miten ḥogran käsitteen voi ymmärtää aineistoni pohjalta jälkikoloniaalisen teorian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnän kamerunilaisen poliittisen teoreetikon Achille Mbemben ajatuksia jälkikoloniaalisesta vallankäytöstä. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä Mbemben ajatuksia ovat hänen huomionsa siirtomaavalta-ajan jälkeisistä valtion banaaleista vallankäytön muodoista ja eräänlaisesta vulgaarisuuden estetiikasta, jota jälkikoloniaalisten hallintojen epälegitiimi vallankäyttö on synnyttänyt hallinnon ja kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Mbemben ajatukset banaaleista vallankäytön muodoista yhdistyvät Rachid Ninin huomioihin yhteiskunnan paradoksaalisesta tilasta, kun jotkin yhteiskunnan osa-alueet eivät toimi niin kuin niiden olettaisi, koska yhteisten ideaalien toteutumisen tielle saattaa ennalta-arvattavasti tulla ne samat tahot, jotka näitä tavoitteita asettavat. Mohammed Nassibin Bouzebalin tarinoissa Mbemben vulgaarisuuden estetiikka tulee puolestaan esille. Bouzebal on Nassibin animaatiosarjan päähenkilö, mutta henkilön nimellä tarkoitetaan Marokon puhekielessä yleisesti yhteiskunnan marginaalissa elävää ”ylijäämäkansalaista”. Täten ḥogra näyttäytyy aineistossa kahdella tavalla: Ninin artikkeleissa korostuu ḥogran institutionaalisempi taso yhteiskunnan paradoksaalisina ilmiöinä, kun taas Bouzebalin tarinoissa päähenkilö on itse ḥogran alainen ihminen (maḥgour), joka tuntee yhteiskunnan syrjivyyden päivittäisessä elämässään ja on tämän vuoksi myös itse karkea ja huonokäytöksinen ihminen. Laajojen arabikevään mielenosoitusten seurauksena vuonna 2011 ulkovaltojen huomio kiinnittyi myös Marokkoon ja mielenosoittajien vaatimuksiin hallinnon uudistamisesta. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esille niin arabikevään yhteydessä kuin myös paljon sitä ennen ja sen jälkeenkin käytetyn ḥogran käsitteen ulottuvuuksia. Eri yhteiskuntien ilmiöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös niiden omilla, niin kutsutuilla emic-tason käsitteillä, jotta ymmärrys näistä ilmiöistä ei jäisi vain ulkopuolisten käsitteellistyksien varaan.

Tutkielma keskittyy analysoimaan kapinallisryhmien muodonmuutosta poliittisiksi puolueiksi sisällissodan jälkeen ja siihen, kuinka kapinallistausta näkyy poliittisen puolueen toiminnassa. Aiempi tutkimus kapinallisryhmien muodonmuutoksesta poliittisiksi puolueiksi on kehittynyt pääosin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kylmän sodan päättyminen, lisääntyneet sisällissodat ja demokratisaation kolmas aalto ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet siihen, että yhä useamman konfliktin jälkeen sen osallisina olleista entisistä kapinallisryhmistä kehittyy poliittisia puolueita. Työn tavoitteena on aiempaa tutkimuskirjallisuutta hyödyksi käyttäen ja kahta maatapausta vertaillen tuottaa analyysia kapinallisryhmistä poliittisiksi puolueiksi ryhtyneiden poliittisten toimijoiden vaikutuksesta maan demokratiakehitykseen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi työ osaltaan kontribuoi sekä konfliktinjälkeistä demokratisaatiota analysoivaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Burundia ja Ruandia analysoivan kirjallisuuteen. Tutkimuskysymyksiä etsitän vastauksia aikaisempaa tutkimusta analysoivan vertailevan tutkimuksen avulla, missä käytetään lisäksi kahta esimerkkitapausta. Vertailevaan tutkimukseen on valikoitunut kaksi samankaltaista Keski-Afrikan valtiota, Burundi ja Ruanda. Maiden jaettu historia, yhtenevä etninen rakenne ja samankaltainen kehityskulku siirtomaavallan jälkeen tekevät niistä ideaaliset vertailukohteet, sillä muuttujien määrä pysyy minimissään ja vertailussa voidaan keskittyä analysoimaan kapinallistaustan vaikutusta valtapuolueiden toimintaan. Työn materiaalina käytetään aiempaa akateemista tutkimusta, maakohtaisia raportteja sekä muuta olennaista kirjallisuutta. Konfliktinjälkeinen demokratiakehitys sekä Burundissa että Ruandassa on ollut negatiivista. Kummassakin maassa poliittiset vapaudet ovat erittäin rajalliset ja valta on keskittynyt valtapuolueiden ja niiden sidosryhmien käsiin. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana maista on tullut autoritaarisia yksipuoluevaltioita, jossa poliittiset päätökset tekee valtapuolueen sisällä oleva pienempi ryhmä. Poliittinen oppositio on olematon ja säännöllisiä vaaleja järjestään näön lähinnä vuoksi.

This thesis provides a transnational perspective to Lebanese Kurds, particularly regarding their activism and networks related to Rojava, the Kurdish areas in northern Syria. After Armenians, Kurds form the second-largest non-Arab ethnic group in Lebanon. By estimate, around 100,000-150,000 Kurds reside in Lebanon, most of them holding Lebanese citizenship. Since 2011, the war in Syria has led around 20,000 Syrian Kurds to seek shelter in neighboring Lebanon. In January 2018, Turkey launched an attack against the Kurdish forces in Afrin in northern Syria, which resulted in demonstrations in Kurdish communities worldwide, including Lebanon. The objective of the study was to find out whether, and by which means, Kurds in Lebanon try to influence the Rojava issue and whether they are part of some transnational networks related to Rojava. The primary material of the study is based on five semi-structured interviews conducted with the presidents of four Lebanese Kurdish associations and one unaffiliated Syrian Kurd in Beirut in July 2019. The material was transcribed, and thematic content analysis was used as the method to examine the textual data. The theoretical framework of the research is based on the study of transnational activism, transnational networks, and processes of transnational contention. Furthermore, characteristics of transnational practices of ethnic diasporas, transnational impacts on domestic activism, and transnationalism among the Kurds are presented. The substance of the study is also contextualized by an overview of the history of the Kurds in Lebanon, the recent political developments in northern Syria, the Kurdish women’s movement in Rojava, and media coverage regarding the Kurds in Lebanon. The research found out that the limited political opportunities of the Kurds in Lebanon have weakened their chances to influence the Rojava issue. The community is divided along the borderlines of the Kurdish party political, which affects the attitudes of the Kurds towards Rojava. The transnational networks and processes between Lebanese Kurds and Rojava center on the sympathizers of the PKK leader Abdullah Öcalan. Furthermore, transnational women’s organization networks form the most significant transnational links between Lebanese Kurds and Rojava. Two of the Lebanese Kurdish associations have relations with the women’s umbrella organization Congress Star in northern Syria, and their local activism is largely influenced by the women’s movement in the area. Thus, it is argued that the relationship between the Lebanese Kurds and Rojava is reciprocal.

Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus kuntopainiryhmästä, jonka osallistujakunta koostuu suomalaisista, afganistanilaisista, iranilaisista sekä virolaisista painijoista. Se tarkastelee osallistujien sosiaalisia suhteita, tasa-arvon kokemuksia ja minäkuvaa kyselytutkimuksen, haastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin metodein. Tulosten tulkinnassa käytetään Kalevi Heinilän ajatuksia liikuntaseuroista sosiaalisina organisaatioina. Keskeiset tulokset: Kuntopainin osallistujat yhdistävät harjoitusilmapiiriin monia sosiaalista hyvinvointia tukevia ominaisuuksia. Keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden elementit sekä auttamisen ilmapiiri tulevat ryhmässä vahvasti esiin. Samalla kuntopaini on luonteeltaan hyvin inklusiivinen: se tuo yhteen ihmisiä eri painitaidoista, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Keskeinen arvo on, että kaikki painivat kaikkien kanssa. Painimatto koetaankin tasa-arvoisemmaksi ympäristöksi kuin ympäröivä yhteiskunta keskimäärin. Osallistujista suurin osa on sitä mieltä, että Suomessa kaikki ovat melko tasa-arvoisia, kun puolestaan painimatolla kaikki ovat täysin tasa-arvoisia. Syitä tähän voi olla erilaisia. Vastaajien pohdinnassa esiintyy esimerkiksi ajatus siitä, että jokaisen keskittyessä omaan urheiluun, muut seikat jäävät epäolennaisina taka-alalle. Myös hyvä ryhmähenki edistää tasa-arvon tuntemuksia. Minäkuva kuntopainin osallistujilla on keskimäärin hyvä. Osallistujien vastausten valossa liikunnalla koetaan olevan hyvää itsetuntoa ja tyytyväisyyttä edistäviä vaikutuksia. Kuntopainin jäsenet ovat keskimäärin hyvin hallussa omien elämiensä valinnoista ja osoittavat aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Kalevi Heinilän ajattelun valossa tämä pro gradu korostaa seuratoiminnan sosiaalista aspektia. Tapaustutkimuksen tulokset tukevat Heinilän näkemystä siitä, että seuratoiminta linkittää toisiinsa minähyvän ja yhteishyvän elementtejä. Ehkä tästä johtuen muiden osallistujien sekä seuran hyväksi toimiminen tuntuu olevan painijoille luonnollista. Heinilä korostaa myös seuratoiminnan yhteiskunnallista roolia ja esittää, että seuratoiminnassa syntyvät arvot kulkevat jäseniensä kautta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän teoriaan nojaten voidaan esittää, että kuntopainin kaltaisella seuratoiminnalla on potentiaalia toimia integraatiota ja ryhmien välistä kanssakäymistä edistävien arvojen levittäjinä yhteiskunnassa.

In this thesis I concentrate on diaspora peacebuilding and examine the potential of the Finnish Somali diaspora for peace in Somalia. My research question is, how members of the Finnish Somali diaspora perceive the greatest challenges and primary needs in Somalia for peace and their abilities to contribute to peace in the country. My research data consists of eight semi-structured interviews resembling themed interviews. These interviews were conducted with active members of the Finnish Somali diaspora, and I have analysed them by using qualitative content analysis. The aims of my research are to contribute to the current critical academic discussion on peacebuilding and to deepen the discussion on diaspora peacebuilding, as well as to bring out voices from the Finnish Somali diaspora regarding peacebuilding. In the theory chapter I review current academic discussion on the challenges of peacebuilding related to local ownership and negotiated hybridity and examine novel academic literature on the strengths of diaspora for peacebuilding. Drawing from both theoretical literatures, I suggest that diaspora could mitigate shortcomings on the peacebuilding field for example with the help of context-specific knowledge and a more nuanced understanding of actors and power structures at play in their place of origin, and by helping to bridge the gap between the local and the international. In the material analysis I examine the challenges and needs for peace in Somalia as perceived by my interviewees and their hopes and dreams for the future of the country. Moreover, I explore strengths of the Finnish Somali diaspora for peacebuilding in Somalia and challenges to diaspora peacebuilding as identified by my interviewees. The challenges for peace in my interview data mostly related to problematics of a long-collapsed state and economic or resource related power structures in a country suffering from an elongated conflict. My interviewees demonstrated an understanding of different actors and power structures at play in Somalia on both local, regional, and international levels. My interviewees understood peacebuilding in a broad way, and skills and knowledge transfer was a preferred mechanism of diaspora peacebuilding in most of my interviews. Capacity building and education transfer came up multiple times, and education and experience from Finland was considered highly valuable. Setting up businesses in Somalia was also considered positive as long as locals would be employed. These activities were presented as a response to the challenges in Somalia related to poverty and unemployment and hence radicalisation, especially among youth. Political involvement of the diaspora in Somalia was mostly seen as problematic. The greatest challenge for diaspora peacebuilding identified by my interviewees was the poor security situation in Somalia. From my research it is clear, that the diaspora is a heterogenous group just as the local or the international is, and there are generational differences within the Finnish Somali diaspora that need to be considered in relation to diaspora peacebuilding. Based on this study, I would encourage further research on peacebuilding and diaspora youth, and on diaspora-local relationships.