Browsing by study line "Antiikin kielet ja kirjallisuus"

Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisten alkuperäislähteiden avulla, millaisia fossiileita antiikissa tunnettiin, millaisia tulkintoja fossiililöydöistä on antiikin kirjallisuudessa esitetty, ja millaisia käyttötarkoituksia fossiileilla on antiikissa ollut. Olen ottanut tutkielmassa huomioon myös arkeologista todistusaineistoa ja olen pyrkinyt käsittelemään laajasti eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia alkuperäislähteitä. Fossiileita on käsitelty erityisesti lääketieteellisissä kiviluetteloissa, ensyklopedisissa kokoomateoksissa, historiankirjoituksessa ja maantieteellisissä tutkielmissa, mutta mainintoja fossiileista löytyy myös esimerkiksi joistakin runoteoksista. Kirjallisten lähteiden perusteella antiikissa tunnettiin monenlaisia fossiileita ja fossiilien orgaaninen alkuperä yleensä tunnistettiin. Moni kirjailija kertoo esimerkiksi vuoristoista ja kaukana merialueilta löydetyistä pienten merieläinten jäänteistä, joiden alkuperä on ollut helppo tunnistaa, sillä ne muistuttavat nykyisin eläviä vastinparejaan. Lisäksi antiikin kirjallisuudessa on monia mainintoja myyttisten sankarien tai eläinten, kuten Geryonin karjan, jalanjäljistä. Osa jalanjäljistä on saattanut olla epäorgaanisia muodostelmia tai fossiilisia jalanjälkiä, mutta jotkut uskotuista eläinten jäljistä ovat luultavasti todellisuudessa olleet nilviäisten fossiileita. Myös suurikokoiset nisäkäsfossiilit herättivät antiikin kulttuuripiirissä huomiota ja ne luultavasti vaikuttivat taruihin suurikokoisista heeroksista ja taruolennoista. Fossiileita myös esiteltiin pyhäköissä pyhäinjäänteiden tavoin ja jättiläiskokoisten villisikojen syöksyhampaat, joita kerrottiin säilytetyn temppeleissä, olivat luultavasti todellisuudessa esihistoriallisten norsueläinten kivettyneitä syöksyhampaita. Fossiilit ilmeisesti vaikuttivat myös luonnonfilosofisiin kehitysoppeihin ja esimerkiksi Ksenofanes kuvailee merieläinten fossiileita samassa yhteydessä, jossa hän spekuloi maan olleen aikaisemmin jonkinlaisen alkumeren peitossa. Ajatus alkumerestä tai maan ja veden sekoituksesta jonkinlaisena alkuaineena tai elämän syntypaikkana on nähtävissä myös joidenkin muiden luonnonfilosofien tuotannossa. Lääketieteellisissä kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa on monia mainintoja kivistä, jotka lienevät todellisuudessa fossiileita. Kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa annettiin yleensä neuvoja kivien ja mineraalien rohdoskäyttöä varten ja kuvailtiin niihin liitettyjä maagisia uskomuksia. Fossiileiden varma tunnistaminen näistä teoksista on hankalaa, sillä kuvailut ovat usein lyhyitä ja perustuvat kuvailun kohteena olevien kivien ulkoisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.

Maisterintutkielmassani tutkin varhaiskeskiajalla kirjoitettua Ecloga Theoduli -runoteosta sekä kahta eri vuosisatoina siitä kirjoitettua kommentaaria. Tutkielmani on aineistolähtöinen kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja käytän menetelmänäni pääasiassa lähilukua. Analysoin aineistoa tutkien sitä otosten, kuten yksittäisten säkeistöjen ja tekstijaksojen kautta. Ecloga Theoduli, josta käytän tutkielmassa nimeä Ekloga, kertoo kahden paimenen välisestä kilpalaulannasta: Pseustiksen ja Alithian, joista ensimmäinen laulaa antiikin myyteistä, jälkimmäinen Raamatun kertomuksista. Lopuksi kilpailun tuomari Fronesis julistaa Alithian voittajaksi. Varhaisempi siitä kirjoitetuista kommentaareista, joita tutkin, on 1000-luvulta, toinen taas 1300– ja 1400-lukujen vaihteesta. Kommentaarit eroavat toisistaan melko paljon: varhaisempi kommentoi Eklogaa kirjallisuuden näkökulmasta, toisessa kiinnostuksen kohteena on enemmän kristinuskon opit, Raamatun tulkintatavat, sekä luonnonfilosofia. Ekloga oli suosittu kouluteksti 1000-luvun puolivälistä 1500-luvun alkuun. Tutkielmassani selvitän, millä tavoin Ekloga toimi opetuksen välineenä kouluissa keskiajalla, mitä sen avulla opetettiin ja miten. Eklogassa on voimakas vastakkainasettelu antiikin pakanallisten myyttien ja kristinuskon välillä jälkimmäisen hyväksi. Se tuo hyvin ilmi ambivalentin suhtautumisen antiikin myytteihin keskiajalla. Se toimikin kristillisenä propagandana. Tutkielmani tuloksena on, että Eklogan käyttö koulutekstinä oli kuitenkin yllättävän monipuolista: kommentaareja analysoimalla käy ilmi, että sen avulla opetettiin Raamatun tulkintaa, yleissivistystä Raamatun kertomuksista ja antiikin myyteistä, sekä pitämään ensimmäistä faktana ja jälkimmäistä taruna. Sen lisäksi sen avulla opetettiin kirjallisuuden ja kristinuskon käsitteitä, sekä jopa luonnonfilosofiaa. Eklogan monipuolisuus selittääkin sen viisisataa vuotta kestänyttä suosiota keskiaikaisena koulutekstinä.

Tässä tutkielmassa havainnoin piirtokirjoitusaineiston pohjalta varhaisen juutalaisuuden ja polyteismin yhteiseloa kreikkalaisroomalaisessa antiikissa sekä siinä ajassa ja paikassa tapahtuvia muutoksia. Erottelen millaisissa yhteyksissä juutalaisuus ja polyteismi kohtaavat, miten tätä kohtaamista kuvataan, kuka sitä kuvaa, kenen näkökulmasta teksti on kirjoitettu ja millaisessa asemassa juutalaisuus ja polyteismi ovat tässä tekstissä suhteessa toisiinsa. Lisäksi pyrin selittämään, mistä juutalaisuuden ja polyteismin päätyminen samaan tekstiin johtuu – suurimmassa osassa piirtokirjoituksia ei kuvata juutalaisuuden ja polyteismin kohtaamista, joten kyse on erityislaatuisesta tilanteesta. Lopulta havainnoin, missä määrin juutalaiset piirtokirjoitukset ovat mono- tai polyteistisiä ja millaista vuorovaikutusta niissä on havaittavissa valtaväestön kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota juutalaisuuden moninaisuuteen ja identiteettien tunnistamiseen.Lopputuloksena esitän tulkinnan juutalaisuuden ja polyteismin suhteesta piirtokirjoitusaineiston perusteella.Tämä tutkielma on jatkoa keskustelulle varhaisen juutalaisuuden luonteesta. Aineistossani korostuvat erityisesti juutalaisuuden niin kutsuttu harmaa alue sekä paikalliset trendit.

This study combines two elements related to music in ancient Greece: musicians and musical instruments of Classical Greece. The main research questions answered in this study are: “What were the musicians of Classical Greece?” and “What were the most important musical instruments of Classical Greece?”. The study of the musicians of Classical Greece showed that the words “music” and “musician” are not entirely representative of the ones used in the antique context and therefore a clearer frame – in which we use these two terms for the purposes of a contemporary study – has to be given. There are a lot of limitations in the research of musicians in early and late antiquity due to the fragmentary sources and the absence of sufficient and reliable archaeological evidence. Musicians of Classical Greece were not considered only teachers, dancers, singers or instrument players but also individuals who were involved theoretically with music and were specialists. Before the 4th century BCE there is also a more detailed way in describing someone interfering with music whereas during the 4th century BCE the term mousikos appears. Boys in Athens had access to education and received proper musical training. Girls in Athens were not entitled to education as part of the organized educational system, but they learnt somehow how to dance, sing and play an instrument. Outside Athens the situation differed according to the status of woman in society. There were professional musicians with a high social status and amateur musicians, although we know very little about musical training itself. Eminent professional musicians received a very high salary whereas musicians of lower status received a small pay. It seems like everyone was allowed to play music or interfere with music in general and there were no limitations. The research on the second element, the musical instruments of Classical Greece, showed that they were classified into three categories: the stringed instruments, the wind instruments and the percussion instruments. Stringed instruments included the lyres, the harps and the lutes. The most important lyres were lyra, barbitos, phorminx and kithara. The harp family or psalterion included a variety of names that are difficult to recognize in illustrations and describe with accuracy. These were the epigoneion, the pektis, the simikion, the sambyke, the nabla, the trigonon and the psalterion. It has been argued that the magadis – which is usually referred to as a member of the harp family – was not an instrument at all. The only lute was the pandoura or trichordon. The most important wind instruments were the aulos and the syrinx. Finally the most important percussion instruments were the tympanon, the seistron, the krotalon, the kymbalon and the krembala. Contemporary research has advanced to such a degree that today we have straight access to beautifully handmade replicas of ancient Greek instruments and the opportunity to learn how to play them. Researchers, instrument builders and musicians all around the world have been working together to achieve a level of excellence in instrument replication and playing. Progress is being constantly made thanks to various music oriented projects and enthusiastic researchers and music lovers.

This thesis discusses various depictions of women’s mental illness and disability in Roman Stoic philosophy, historiography, medical texts, and legislation. The aim of this thesis is to show how mentally ill and disabled women are portrayed in the Roman prose and how healthy women are associated with the masculine ideals. The Roman medicine based itself on a long Greek tradition and native cultural influences and traditions. This synthesis created a medical field in which women are treated as anomalies and as inferior to men. This thinking is reflected in the Roman philosophy, jurisdiction, and historiography as well; women are described as absent-minded and childlike, or uncontrollable, emotional, and even insane. Women’s illness and disability are often used as moral examples in prose. This research aims to show an aspect of illness and disability in Rome that is rarely discussed and less well-known. Male illness and disability are often referred to in Roman literature; it is important to also shed light on the female experience. Lately, disability has become a more popular topic in the research of Antiquity, and so has the focus on marginalised groups such as women, children, and the elderly. The Roman concept of virtue, virtus, that fundamentally defined Roman health, is associated with men and masculinity in the original texts. Thus, an essential viewpoint to women’s illness and disability in this thesis is the concept of virtus. The research is based on the primary sources and research literature that consisted of research on women, disability, mental illness, and health in the Roman context. Methods of various fields were applied, from close reading and narrative analysis to the methods of historical research. The main results of this research show that women existed in a grey zone legally and medically. Philosophy offers a depiction of a perfect and an ideal Roman woman. This character hardly existed in reality, but the virtuous ideal is often contrasted with the unvirtuous, even wicked women of the Roman historiography. The evidence lies in the primary sources that describe healthy and ill women in different contexts. This thesis concludes that mentally ill and disabled women existed in the Roman prose and they were recognised in multiple ways; their professions, backgrounds, treatment, and legal rights are discussed in multiple sources. This information is scattered, vague, and often influenced by the personal opinions of the authors. Mentally ill and disabled women were considered different from healthy women but neither group is considered capable of achieving virtues inherent to men and masculinity in the primary sources. Healthy women could theoretically achieve virtue but in reality, women existed outside the Roman understanding of virtuous health.