Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Constitutional Law and Public European Law"

Sort by: Order: Results:

  • Juntunen, Pauliina (2023)
    A number of institutions, regulations, treaties, and courts impact how human and environmental rights are discussed, steered and enforced. The recent proposal for a Directive on Corporate Sustainability Due Diligence, published by the European Commission 23rd February 2022, is a potentially significant contribution to the directions these rights will take going forward. A particularly intriguing point about the directive is that it aims to foster sustainable and responsible corporate behaviour in the whole supply chain, often having a global reach. This extends to non-EU companies who fall under the directive by meeting certain thresholds and conditions. The directive has an emphasis on the protection of human rights and the environment not only inside, but also outside, of the European Union. To realise the governance of corporate behaviour inside and outside the EU, cross-border considerations inevitably come to the forefront and with this, an old legal concept and doctrine – extraterritoriality. This paper examines to what extent one can detect extraterritoriality at work in different fields of law, most notably how the European Court of Human Rights and the European Court of Justice have applied this notion and ultimately, to what extent extraterritoriality could be applied to the Directive on Corporate Sustainability Due Diligence. Methodologically, the paper follows a legal policy research framework with regards to analysing different approaches to which the proposed directive could base its interpretation on extraterritoriality. In line with this approach, the paper will outline and analyse; the UN Guiding principles of the on Business and Human Rights; Professor Ruggie’s Report on the Issue of Human Rights and Transnational Corporations and other Business Enterprises; the European Convention on Human rights; the International Covenant on Civil and Political Rights; recent case law of the European Court of Human Rights; case law of the European Court of Justice on competition law; the European Commission’s decisions relating to mergers and finally, recent case law of the European Court of Justice where extraterritoriality has been explicitly mentioned. The above highlighted so as to discover the level of precedence for the way in which extraterritorial jurisdiction might be construed in the coming directive. The paper will conclude by suggesting in what ways the directive could gain in extraterritorial scope and application in order to foster the protection of human rights and the environment.
  • Fallenius, Jemina (2023)
    Mielenosoitusoikeus koostuu kahdesta perus- ja ihmisoikeudesta: sananvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on selvittää, millä perustein mielenosoitusoikeutta voidaan rajoittaa, ja toimiko poliisi kansalaisliike Elokapinan 6.5.2022 järjestetyssä mielenosoituksessa voimassa olevan oikeuden mukaisesti ottaen huomioon mielenosoitusoikeuden asema perus- ja ihmisoikeutena sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut. Aihetta lähestytään tarkastelemalla mielenosoitusoikeutta ensin yleisemmällä tasolla perehtyen niin kansalliseen kuin ylikansalliseen oikeuskäytäntöön. Tämän jälkeen käsitellään ”case studyna” Elokapinan 6.5.2022 Helsingissä Mannerheimintiellä järjestämää tieblokkimielenosoitusta, ja analysoidaan poliisin toimintaa kyseisessä mielenosoituksessa kriittisesti aiemmin luodun analyysikehikon näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kansalaisottelemattomuutta mielenosoittamisen keinona, kokoontumispaikkaa ja sen rajoittamista, sekä erityisesi liikenteelle aiheutuvan häiriön arviointia. Kokoontumislain 10.2 §:n mukaan liikenteelle tulee aiheutua kohtuutonta häiriötä, jotta poliisi voi määrätä mielenosoituksen siirtymään toiseen paikkaan. Sitä minkälaista häiriötä voidaan pitää kohtuuttomana ei ole kovin tarkasti määritelty kokoontumislain esitöissä. Tämän vuoksi tutkielmassa tutkitaan, miten poliisi on suhtautunut liikenteelle aiheutuvaan häiriöön aiempien mielenosoitusten ja yleisötapahtumien yhteydessä. Tutkielmassa arvioidaan kriittisesti myös eduskunnan oikeusasiamiehen ja käräjäoikeuksien antamia ratkaisuja aiheeseen liittyen. Elokapinan 6.5.2022 järjestämän mielenosoituksen osalta arvioidaan sekä poliisin toimintaa kyseisessä mielenosoituksessa että sitä, miten Elokapina on täyttänyt mielenosoituksen järjestäjälle kokoontumislaissa asetetut velvoitteet. Poliisin toiminnan osalta keskeiseksi kysymyksesi nousee, onko poliisilla ollut kokoontumislain mukainen toimivalta määrätä mielenosoitus siirtymään ja määrätä mielenosoitus päättymään, kun siirtomääräystä ei ole noudatettu. Tarkastelun lopputulemana on, että poliisilla ei ollut kokoontumislain mukaista toimivaltaa määrätä mielenosoitusta siirtymään eikä siten myöskään päättää mielenosoitusta ilmeisen lainvastaisena. Poliisin tekemä laintulkinta rajoittaa mielenosoitusoikeutta kokoontumislain sanamuodon vastaisesti, vaikka poliisin tulisi julkisen vallan edustajana noudattaa perusoikeusmyönteistä laintulkintaa toiminnassaan. Poliisin toiminnan ei voida myöskään katsoa olevan linjassa ylikansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytännön ja kansainvälisiä sopimuksia koskevien suositusten kanssa.
  • Kaitalahti, Nella (2023)
    Tutkielmassa käsitellään pakkotyötä, joka on kriminalisoitu Suomessa osana ihmiskauppaa. Pakkotyötä ei ole määritelty lainsäädännössä ja käsitteen sisällön sekä tulkinnan on katsottu olevan epäselvää ja epäjohdonmukaista. Pakkotyön ainoa kansainvälisoikeudellinen määritelmä löytyy Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lähes 100 vuotta vanhasta yleissopimuksesta, minkä lisäksi ILO on kehittänyt tulkinnan avuksi pakkotyön osoittimia, joiden oikeuslähdeopillinen asema on epäselvä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on se, mitä pakkotyö tarkoittaa osana ihmiskauppaa ja kuinka sitä tulisi ihmiskaupan kriminalisoinnin taustalla olevien kansainvälisten lähteiden mukaan tulkita. Tutkielmassa käsitellään pakkotyön kolmea osatekijää, eli työtä tai palvelusta, rangaistuksen uhkaa sekä vapaaehtoisuuden puuttumista. Pakkotyön sisällön rajojen selvittämiseksi tutkielmassa käsitellään sen rajanvetoa kahteen muuhun ihmiskaupan tarkoitukseen eli seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan pakkotyön suhdetta rikoslain 47 luvun 3 a §:n kiskonnantapaiseen työsyrjintään, jonka kriminalisointi kohdistuu pakkotyötä lähellä olevaan toimintaan ja aiheuttaa siten tulkintahaasteita. Tutkielmassa osoitetaan, että pakkotyön käsitteen epäselvyys ja käsitteen yhtäläisyydet muiden ihmiskaupan tarkoitusten sekä kiskonnantapaisen työsyrjinnän kanssa ovat syynä siihen, että pakkotyön soveltamiskynnys on asettunut liian korkealle. Pakkotyön nykyistä tarkempi määrittely on katsottu tapausten erityispiirteiden vaihtelevuuden vuoksi haastavaksi. Määrittelyn välttely on kuitenkin johtanut laillisuusperiaatteen kannalta ongelmalliseen tilanteeseen, jossa pakkotyön käsite on edelleen epäselvä huolimatta siitä, että sen soveltamisen haasteita on jo pitkään tunnistettu. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen noudattamisen, lainsäädännön selkeyttämisen ja yhdenmukaisen laintulkinnan kannalta on välttämätöntä vahvistaa pakkotyön nykyisten tulkintaohjeiden asema sekä tarkentaa tulkintaohjeita siten, että niiden soveltamisesta tulee johdonmukaisempaa.