Browsing by study line "Economic and Social History"
Now showing items 1-20 of 70
-
Alueiden välisten tuloerojen kehitys Suomessa 1995–2020 historiallisten syvärakenteiden näkökulmasta (2023)Tulojen alueellinen jakautuminen on samanaikaisesti pitkäaikainen sekä ajankohtainen alueellisiin hyvinvointieroihin liittyvä ilmiö. Tämä tutkielma tarkastelee tulojen alueellista jakautumista Suomessa kunnittain ajalla 1995–2020 kiinnittäen erityistä huomiota historiallisiin syvärakenteisiin alueellisten tuloerojen taustalla. Tutkielmassa käsitellään erityisesti Pähkinäsaaren rauhan rajan (1323) yhteyttä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin erilaisten tilastollisen menetelmien sekä graafisen analyysin avulla. Aineisto koostuu Suomen virallisen tilaston tulonjakotilastosta sekä muista erilaisia väestöindikaattoreita sisältävistä täydentävistä alueaikasarjoista. Tutkielman tulosten perusteella tulojen alueellinen jakautuminen vaikuttaa varsin pysyvältä ilmiöltä, jonka taustalla on useita historiallisia prosesseja ja rakenteita. Suomen jakolinjana aikaisemmassa tutkimuksessa usein mainittu Pähkinäsaaren rauhan raja ei kuitenkaan ole ainakaan pääasiallinen tulojen alueellinen jakolinja, vaikka tulotaso Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolella onkin koko tutkimusajanjakson selvästi rajan eteläpuolta matalampi. Tulojen jakolinja seuraa pitkälti samaa linjaa sairastavuuden ja itäisen ja läntisen geeniperimän jakautumisten kanssa, itäisen Suomen ollessa lounaista Suomea ja Lappia matalatuloisempi alue. Lisäksi keskeinen merkitys tulojen alueellisessa jakautumisessa on kasvukeskuksilla, mutta niiden sijainti riippuu samoista tekijöistä kuin muukin väestön alueellinen jakautuminen. Näin ollen tutkielman keskeisenä tuloksena on historiallisista syvärakenteista erityisesti väestön alueelliseen sijoittumiseen ja jakautumiseen vaikuttaneiden tekijöiden vaikutus yhä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvassa esiintyviä elämänkulkuja, sekä työn ja asumisen rakennemuutoksen aiheuttamia muutoksia niissä. Mämmilä kertoo suomalaisen kyläyhteisön arjesta ja yhteiskunnan muuttumisesta sarjakuvan muodossa. Mämmilä ilmestyi vuosina 1976–1996 ja se tarjoaa pitkän ilmestymisajanjakson takia kiinnostavan ikkunan suomalaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Elämänkulkuanalyysi on lähestymistapa, jossa tarkastellaan yksilön toimijuutta, henkilökohtaisia suhteita, ajan ja paikan merkitystä, sekä elämäntapahtumien ajoittumista suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. 1970-luvulle tultaessa asumisen ja työn rakennemuutos oli jo pitkällä ja siitä aiheutuvia seurauksia jo nähtävissä yksilön elämänkulussa. Sarjakuvan käyttö historiatutkimuksessa perustuu ajatukseen sarjakuvan tekijän toimimisesta aikakauden tulkitsijana. Tekijän tarkoituksena on ollut nimenomaisesti kuvata rakennemuutosta suomalaisen kyläyhteisön ja sen hahmojen kautta. Lopputulos ei kuitenkaan ole vain tekijän oma näkemys ajasta, vaan siihen suodattuu ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja asenteita, sekä yleistä näkemystä käsitellystä aiheesta. Muutos elämänkuluissa näkyy parhaiten perheiden kautta. Perhe on tärkeä yhteiskunnallinen instituutio ja muutokset siinä edellyttävät myös muiden yhteiskunnallisten arvojen muutosta. Mämmilässä nousee esiin ydinperhemallin monipuolistuminen ja heikkeneminen, sekä isyyden muuttuminen osallistuvammaksi vanhemmuudeksi.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan henkilöautoja koskevaa kulutusta Suomessa vuosina 1980–2021 laadullisen tutkimuksen keinoin. Autokannan nuorentaminen, liikenteen sähköistäminen ja päästöjen leikkaaminen ovat ajankohtaisia diskursseja, joihin autoilijoita tarkasteleva kulutustutkimus voi tuoda täydentäviä näkökulmia. Tarkoituksena on ymmärtää yhteiskunnallisen muutoksen ja ihmisten elämänvaiheiden suhdetta autojen hankintaan sekä sitä, miten kuluttajat itse kuvaavat omaa toimintaansa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Haasteltavat ovat 28–65-vuotiaita naisia ja miehiä kaupunki- ja maaseututaustoista. Haastatteluissa henkilöt pohtivat autojen vaihtoon ja valintaan liittyneitä olosuhteita ja kokemuksia elämänsä varrelta. Aineisto on kertomuksellista luonteeltaan, ja narratiivianalyysin avulla aineistosta tarkastellaan erityisesti kertomusten rakentumista sekä kertojan omaa asennoitumista ja esitystapaa. Kertomuksista hahmottuu kaikkien ikäryhmien kohdalla kulutusasenteiden muutosta, joka on sidoksissa sosioekonomisen aseman kehitykseen, arvoihin, sosiaaliseen piiriin ja identiteettiin. Ydinnarratiiveiksi nousevat järjellisyys eli kulutuspäätösten esittäminen rationaalisina syy-seuraussuhteina, edistyksen viehätys eli uusimpaan teknologiaan keskittyvä kulutus sekä juurtuminen eli kulutuksen kohdistuminen tietyn aikakauden autoihin. Teknologisen uutuuden viehätys ja autojen kulutuksen lisääntyminen suhteessa vaurastumiseen on nähtävissä erityisesti 1980- ja 2000-luvuille sijoittuvissa kaupunkilaiskertomuksissa. Ympäristödiskurssi puolestaan alkoi vaikuttaa kertojien ostopäätöksiin ja kuluttajaidentiteetteihin selkeämmin vasta 2010-luvulla. Tulosten pohjalta on todettavissa, että teknologian viehätys, kehittyvä mukavuus sekä sosiaalinen hyväksyntä voivat olla voimakkaammin kulutusta ohjailevia tekijöitä kuin autokaupan poliittinen ja verollinen ohjailu. Kuluttajat siirtyvät elämänsä aikana eri kuluttajasegmentteihin, joilla on myös yleistettävissä olevia tarpeita ja ominaisuuksia, mutta elämänhistoria tuottaa yksilöllisiä ratkaisuja. Kuluttajien sosiaalisen ja paikallisen todellisuuden ymmärtämiseen tähtäävä tutkimus on suositeltavaa esimerkiksi verotuksellisia muutoksia pohdittaessa
-
(2023)This qualitative study explores the history of early AIDS activism in the Finnish gay community. The research data consists of Seta’s and Finnish AIDS support center’s archives, and MSC Finland’s Prätkäposti (“Biker’s mail”) magazine, from years 1983–86: a time when Finnish social and health policy to fight AIDS sought its direction and AIDS community support was not yet institutionalized. In addition, with national health statistics and media sources I show that, in the case of Finland, AIDS was a social and cultural crisis, rather than a viral epidemic. To understand the social significance of the AIDS crisis, I introduce Susan Sontag’s critical cultural theory of AIDS as metaphor. Using Erving Goffman’s social stigma theory, I look at the construction and intersection of stigmas associated with AIDS and homosexuality. With Gayle Rubin’s pioneering theory on sexual value systems, I contextualise the sexual politics of the aids crisis and the hierarchies behind it. Lastly, I examine the politics of feeling related to the AIDS crisis through affect theory. At the center of this research are discursive conflicts that emerged from the AIDS crisis. I examine these conflicts using Erving Goffman’s frame analysis. Archival material shows that, in the end, Seta's dialogue, cooperation and struggle over political agency and discourse amidst the crisis succeeded in shaping the Finnish social and health policy on AIDS. As a result, Finland, considered by many homosexuals to be a backward periphery of Europe due to its discriminatory LGBT legislation, developed relatively progressive AIDS policies in co-operation with the public sector. The arrival of the AIDS panic in Finland, however, was reflected and felt in the gay community as increased discrimination and threats of violence. The AIDS crisis was also a breaking point in sexual politics, serving as a platform for new conservative moralism, both within and outside of the gay and lesbian liberation movement. Hence, I claim that the AIDS crisis was used to legitimize (re)pathologizing of sexualities that deviated from monogamous and heterosexual norms, only a few years after homosexuality had been removed from the Finnish diagnosis code of mental disorders. Here, the differences and similarities in Seta's and MSC Finland's sexual politics provide an important point of comparison: they highlight the polyphony and struggle over discourse within a minority, rarely conveyed in histories striving for a singular narrative.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan nuorten jengitoiminnan käsittelyä suomalaisessa uutismediassa. Varsinkin koronapandemian jälkimainingeissa nuorisorikollisuus ja katujengit ovat saaneet huomattavasti jalansijaa uutisoinnissa. Tutkielmassa perehdytään uutisissa esitettyihin mielikuviin nuorista ja heidän koettuun ongelmakäyttäytymiseensä, sekä analysoidaan millaisina ongelmina nuorten jengiytymistä ja katujengejä pidetään. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi näkökulmien muutosta ajallisesti, vuosien 1990–2023 aikarajauksessa. Tutkimusaineistoksi valikoitui Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten uutisartikkelit vuosilta 1990–2023. Soveltuvia artikkeleita haettiin hakusanoilla jeng* AND nuor* AND katu*. Kokonaisuudessaan artikkeleita kerääntyi 336 kappaletta. Uutisoinnin tyyli on Helsingin Sanomilla ja Yle Uutisilla hyvin samankaltaista läpi aikarajauksen, tosin Yle ei juurikaan uutisoinut aiheesta ennen 2010-lukua. Tutkielma hyödyntää kehysanalyysiä, seuraten Semetkon ja Valkenburgin valmista kehystypologiaa. Katujengikeskustelu oli jaoteltavissa konflikti-, moraali-, vastuu-, tunnekokemus- ja taloudelliset seuraukset -kehykseen, joista ensimmäiset kaksi olivat suosituimmat. Jotkin aineiston artikkelit sisälsivät kaksi tai useampaa kehystyyppiä: esimerkiksi konfliktin ja vastuun kehykset olivat usein lomittuneita, kuin myös vastuun ja taloudellisten seurausten kehykset. Jengikeskustelu oli kirjavaa ja sisälsi lukuisten perspektiivien ohella suuria määriä erilaisia ääniä ja keskustelutahoja. Poliisia siteerattiin eniten, mutta myös poliitikot, tutkijat, nuorisotyöntekijät ja nuoret olivat useasti äänessä. Katujengiläisten osuus jäi kuitenkin huomattavan pieneksi, joskin monia ex-jengiläisiä oli haastateltu Julkisessa keskustelussa pelot nuorisokulttuurin (erityisesti musiikkikulttuurin) huonoista vaikutuksista olivat laajasti esillä läpi aikarajauksen. Varsinkin rap-musiikin korostamat materialismi ja kunniaväkivalta aiheuttivat julkista huolta. Muita suuria puheenaiheita olivat väkivallan raaistuminen nuorten keskuudessa, sosiaalisen median rooli, syrjäytyminen, huono-osaisuus, kansantalouden ongelmat sekä erinäiset vastuunkantoon liittyvät nostot. 2020-luvulla rikosoikeudellisen vastuun ikärajan alentaminen neljääntoista ikävuoteen oli yksi keskustelluimmista aiheista ja pelotemalliin nojaavat rikostorjunnan muodot olivat suosiossa. Syrjäytymisen torjumista painottava ehkäisymalli oli sekin läpi aikarajauksen suosittu näkökulma katujengiongelmaan. Tutkijoiden näkemykset usein poikkesivat poliitikkojen perspektiiveistä, etenkin perussuomalaisten osalla. Kuumimpia aihealueita katujengikeskustelussa olivat lisäksi Ruotsin tilanne ja maahanmuuton ongelmat Suomessa.
-
(2022)Nostalgia yhdistää monia venäläisiä ja myös muita entisen Neuvostoliiton kansoja. Ihmiset muistelevat haikeudella joitakin menetetyksi koettuja asioita. Tässä tutkielmassa käsitellään aikaisemmin tutkimatta jäänyttä tšetšeenien ja inguušien elämää Neuvostoliitossa. Tšetšenia tuli tutuksi suomalaisille sotien ja mediajulkisuuden myötä, mutta tutkimuksia sotia edeltävästä ajasta on vain niukasti. Asiantuntijoiden mukaan monien Kaukasuksen alueen konfliktien juuret ovat neuvostoajoissa. Neuvostovalta oli muuttanut aluetta ja sen ihmisiä, mutta tämä historia on ollut täynnä synkkyyttä. Alkuperäisasukkaisiin kohdistui syrjintää, sillä he eivät saaneet asua pääkaupungissaan Groznyi:ssa. Vuoristolaisilta oli evätty mahdollisuuksia edetä uralla, vaikka monet onnistuivat kouluttautumaan muualla tasavaltansa ulkopuolella ja arvostivat neuvostokoulutusta. Tämän tutkielman tekohetkellä tšetšeenien ja inguušien sosiaalisessa mediassa esiintyy neuvostonostalgiaa, joka herättää paljon kysymyksiä. Värikkäät ja hohdokkaat kuvat neuvostomenneisyydestä johtaisivat melkein harhaan, sillä niiden välittämä elämä näyttää täydelliseltä. Tutkimuksen kysymyksenä on, mikä saa tšetšeenejä kaipaamaan neuvostoaikoja? Vastaukseksi tähän kysymykseen on haastateltu 20 eri-ikäistä tšetšeeniä, jotka elivät Neuvostoliitossa parhaimpina pidettyinä aikoina. Nuorimmat haastatellut muistavat rauhan ajoista vain hieman. Vanhemmilla on taas enemmän muisteltavaa. Haastattelumateriaalien tueksi käydään läpi aikakautta koskevaa kirjallisuutta ja muita tutkimuksia. Tutkimustulokset osoittavat, että kuvitteellisen menneisyyden ja koettujen kokemusten välillä on ristiriita, mutta neuvostomenneisyyttä koskevat muistot kertovat millaisilla asioilla ihmisille on edelleen merkitystä.
-
(2022)Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata ja analysoida suomalaisten kaupunkilaisten suhdetta lähimetsiinsä, kaupunkimetsiin. Suomalaisten suhde metsään, metsäsuhde, on ollut enenevissä määrin esillä viime vuosina ja on pohdittu, millaisia suhteet metsään ovat eri ihmisryhmillä Suomessa tänä päivänä. Tutkimuksissa on osoitettu huolta kaupunkilaisten luontosuhteen tilasta ja sen negatiivisista vaikutuksista kaupunkilaisten hyvinvointiin, mikäli lähiluonnon saavutettavuus heikkenee. Vastaavasti luonnossa vietetyn ajan ja elävän luontosuhteen on tutkimuksissa osoitettu vaikuttavan positiivisesti ihmisten koettuun hyvinvointiin. Kaupunkisuunnittelussa kaupunkiluonnon merkitystä on korostettu. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisessa konstruktionismissa. Tutkimuksen kohteena ovat kaupunkilaisten tulkinnat heidän suhteestaan lähimetsiinsä, kaupunkimetsiin, ja analyysi kohdistuu näiden tulkintojen, eli diskurssien, ja niistä rakentuvan sosiaalisen konstruktion, kaupunkimetsäsuhteen, analysointiin suhteessa aikaisemmin tutkittuun metsäsuhteeseen. Yksilötason sijaan tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan tekstien historiallisesti ja kulttuurisesti merkittäviä yhteisöllisesti jaettuja ajattelutapojen, käsitysten ja olettamusten kokonaisuuksia, diskursseja, ja niiden rakentamaa laajempaa sosiaalista todellisuutta. Tutkimusaineisto koostui 23:n kaupunkilaisen teksteistä, jotka he olivat kirjoittaneet Suhteeni metsään -muistitietokeruuseen vuoden 2020 aikana ja antaneet luvan tekstiensä käyttöön tieteellisessä tutkimuksessa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin (DA) keinoin. Kaupunkilaiset kuvasivat suhdettaan lähimetsiinsä monipuolisesti. Tärkeimmiksi diskursseiksi muodostuivat toiminnallinen metsä, hyvinvointia tuottava metsä, muistojen tärkeä metsä ja menetetty metsä, joiden avulla kaupunkilaiset rakentavat merkityksellistä ja elävää suhdetta lähimetsiinsä. Asiasanat: metsäsuhde, kaupunkimetsäsuhde, diskurssi, sosiaalinen konstruktio
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan aikaiset vuodet vaikuttivat sukupuolten välisiin ansiotuloeroihin Suomessa. Tutkimuskysymystä lähestytään tarkastelemalla miesten ja naisten reaaliansioissa ja työllisyydessä tapahtuneita muutoksia vuosien 1910–1920 välillä. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea eri sektoria ja neljää eri teollisuuden toimialaa: sektorit ovat maatalous, julkinen sektori ja teollisuus, ja teollisuuden toimialat ovat metalli-, kutoma-, paperi- ja sahateollisuus. Sukupuolten välisten ansiotuloerojen kehitystä tarkastellaan tilastollisesti analysoimalla miesten ja naisten palkoista ja työllisyydestä kertovia aineistoja. Aineisto on peräisin mm. Teollisuustilastoista, aikalaistutkimuksista sekä myöhemmästä tutkimuskirjallisuudesta. Koska sukupuolten palkoista kertovia kattavia aikasarjoja 1900-luvun alusta ei olemassa, on tutkielman eräs tavoite ollut tällaisten palkkatilastojen luominen, jotta sukupuolten välisiä ansiotuloeroja on ylipäätään ollut mahdollista tutkia. Palkkatilastot on laadittu interpoloimalla lineaarisesti yksittäisten havaintojen pohjalta. Aineistojen analyysin pohjalta voidaan havaita, että vuoteen 1920 tultaessa naisten reaaliset keskivuosiansiot kasvoivat suhteessa miesten reaalisiin keskivuosiansioihin verrattuna vuoteen 1913. Kun tarkastellaan yksittäisiä sektoreita, havaitaan, että maataloudessa ja teollisuudessa sukupuolten väliset ansiotuloerot kasvoivat, mutta virkamiesten keskuudessa ne päinvastoin laskivat. Eri teollisuudenaloja tarkastelemalla voidaan havaita, että sukupuolten väliset ansiotuloerot laskivat metalliteollisuudessa, kasvoivat sahateollisuudessa ja pysyivät lähes muuttumattomina kutoma- ja paperiteollisuudessa. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että sukupuolten väliset ansiotuloerot laskivat ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Kehitys johtui pääasiassa siitä, että sukupuolten työmarkkinat segregoituivat eli eriytyivät toisistaan sodan aikana entisestään. Sotaa edeltävään aikaan verrattuna miehet keskittyivät sodan jälkeisenä aikana entistä enemmän erityisesti julkiselle sektorille valtion virkamiehistöön, joiden ansiot laskivat suhteellisesti ja absoluuttisesti kaikista eniten. Naiset puolestaan keskittyivät sodan jälkeen enemmän erityisesti teollisuuteen. Koska reaaliansiotulojen suhteellinen kehitys oli sotavuosien aikana teollisuudessa suotuisampi kuin virkamiesten keskuudessa, laskivat sukupuolten väliset ansiotuloerot ensimmäisen maailmansodan seurauksena.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen jatkosodan aikaista Puolustusvoimien viihdytystoimintaa. Rintamalla viihdytys tuli tarpeeseen nostattamaan mielialoja. ja ratkaisemaan asemasodan aiheuttamaa vapaa-ajan ongelmaa, joka viljeli joukkoihin levottomuutta ja sotaväsymystä. Aikarajaukseni on 1941–1945 välisinä vuosina. Aineistonani toimii Puolustusvoimien viihdytystoimiston kirjeenvaihtoaineisto, sekä rintamalehti Hakkapeliitan valikoidut julkaisut. Tutkimusmenetelmäni on dokumenttianalyysi, unohtamatta lähdekritiikkiä ja kontekstualisointia. Ensin lähden tarkastelemaan, kuinka armeijan johto käsitti viihteen vaikuttavan miehistön mielialaan. Tässä keskityn viihdytyksen eri muotoihin, kuten ulkopuolisen tahon tuottamaan viihteeseen, sekä omatoimiseen viihteeseen. Tutkin näiden muotojen onnistumisia ja haasteita, jotka vaikuttivat paljon niiden tehoon ja näin myös mielialoihin. Toisena näkökulmana tarkastelen viihdytyksen sisällön heijastamia korkean ja matalan kulttuurin piirteitä ja jännitteitä. Nämä heijastuvat yleensä esitettyjen toiveiden ja kritiikin kautta. Kolmanneksi tutkin taiteilijoiden asemaa viihdytysjoukoissa. Katson myös, millaista kritiikkiä taiteilijat kohtasivat, ja mistä se saattoi johtua. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että viihdytys otettiin positiivisesti vastaan, ja sen vaikutukset mielialoihin katsottiin pääosin hyviksi. Mielialoihin vaikutti enemmin se, oliko viihdytyskiertueita tai muun tyyppistä viihdytystä saatavilla. Usein saattoi olla, että kiertueet eivät saavuttaneet kaikkia tarvitsijoita, tai muu viihdytysvälineistö oli huonossa kunnossa. Kulkuyhteydet ja etäisyys olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat viihdytyksen saatavuuteen ja näin myös mielialoihin. Niin matalan ja korkealla kulttuurilla voitiin katsoa olevan sama päämäärä: auttaa selviämään sodasta. Näin pyrittiin säilyttämään silti tasapaino viihteellisen ja vakavan ohjelman välillä. Taiteilijoiden työ viihdytysjoukoissa oli henkisesti ja fyysisesti haastavaa. Aina taiteilijoita ei ollut tarpeeksi, joka vaikutti siihen, että viihdytys ei saavuttanut kaikkia tarvitsijoita, viihdytyksen laatu kärsi, ja jo olemassa olevat esiintyjät väsyivät kovan kysynnän paineen alla. Silti osa taiteilijoista koki viihdytystyön merkittäväksi. Myös reservistä värvättiin osaavia viihdytysjoukkoihin, ja heistä löytyi monia osaajia. Voidaankin sanoa, että viihdytystoiminta jatkosodan aikana todella oli Suomen puolustusvoimien salainen ase, joka pyrki parhaansa mukaan edistämään joukkojen mielialoja.
-
Feminae academicae : tohtorinaiset 1895–1983 ja Suomen akateemisen kentän sukupuoli, luokka ja kieli (2021)Tutkielmassa tarkastellaan Suomen akateemista kenttää sukupuolinäkökulmasta 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan alkuun. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten Suomen akateeminen kenttä näyttäytyy sukupuolinäkökulmasta 1900-luvun alkupuolella sekä millaisia akateemisen naisen hahmoja aikakaudella on esiintynyt. Huomio on akateemisten naisten moniulotteisuudessa, eli sukupuolen lisäksi tutkielmassa on huomioitu naisten sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä ensisijainen kieli. Tutkimusmenetelmä on joukkobiografinen: akateemista kenttää tutkitaan Suomen ensimmäisen kolmenkymmenenkuuden tohtoriksi väitelleen naisen kautta. Aineisto koostuu arkistoainestosta, henkilötietokirjallisuudesta sekä digitoidusta sanoma- ja aikakausilehtiaineistosta. Lisäksi aineistoa on täydennetty kolmen tutkimusjoukkoon kuuluvan tohtorinaisen päiväkirja- ja muistelma-aineistolla, joka kertoo akateemisen kentän kokemisesta. Tutkitut naiset olivat yleisesti ottaen melko korkeasta sosioekonomisesta taustasta, ja sosiaalisella ja kulttuurisella pääomalla vaikuttaa olleen merkitystä akateemiseen menestykseen. Sosiaalisella pääomalla on ollut naisille monenlaista merkitystä. Yliopisto on merkinnyt monille myös sosiaalista nousua. Vaikka ruotsinkieliset naiset olivat joukossa yliedustettuna, akatemian kielessä tapahtuva muutos suomenkielisyyteen on havaittavissa tutkimusjoukossa. Tutkimusjoukosta ei ole selvästi havaittavissa yhtä akateemisen naisen tyyppiä, vaan useita. Tämä liittyy paitsi yliopiston ja yhteiskunnan muutokseen tutkitulla ajanjaksolla, myös akateemisen kentän jakautumisesta alakenttiin, tässä tutkielmassa etenkin filosofiseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Naisten luokka- ja kielitaustoissa on ollut eroja tiedekunnasta riippuen, minkä lisäksi perheen perustaminen on ollut yleisempää filosofian tohtoreille. Ajallisesti muutosta on tapahtunut paitsi naistohtoreiden määrän kasvussa myös muun muassa akateemisen kentän suomenkielistymisessä sekä akateemisen naisen hahmon muuttumisessa: avioituminen on ollut yleisempää ajanjakson loppupuolella väitelleille naisille. Toisaalta yliopistomaailmaa ei ole koettu sukupuolisesti tasa-arvoisena, vaikka akateeminen kenttä on tarjonnut naisille monia mahdollisuuksia, ja vaikka melko suuri osa naisista eteni akateemisella uralla vähintään dosentiksi. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman merkitys ei vaikuta juuri muuttuneen. Akateeminen kenttä sukupuolinäkökulmasta ei ole ollut täysin yhtenäinen, vaan moniulotteinen ja osittain ristiriitainen, ja kenttä on muuttunut tutkitulla ajanjaksolla.
-
(2019)Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.
-
(2024)Ilmastonmuutos globaalina kriisinä vaatii välitöntä toimintaa sen seurauksien hillitsemiseksi. Koulutuksella on ilmastotietoisuuden levittämisessä suuri rooli, sillä suurin osa nuorista saa ensimmäisiä tietojaan ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ilmiön ratkaisumahdollisuuksista koulunpenkiltä. Tässä tutkielmassa käsitellään tätä teemaa historiallisessa kontekstissa ja tarkastellaan, kuinka ilmastonmuutoksen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsittely on muuttunut suomalaisissa maantiedon yläasteen oppikirjoista 1984–2018 välillä. Tutkimuksen kysymyksinä on ”Millä tavoin ilmastonmuutoksen jäsentely on muuttunut oppikirjoissa ja opetussuunnitelmissa eri aikoina?” ja ”Kuinka ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsittely tulee ilmi oppikirjojen sisällöissä eri aikoina?”. Näiden kysymysten avulla pyrin hahmottamaan ensinnäkin sen, missä vaiheessa tutkimuksen aikaväliä ilmastonmuutoksen käsittely on kasvanut, ja milloin siitä on alettu puhua ihmisen aiheuttamana antroposeenisena ilmastonmuutoksena. Toisena tarkastelen ilmastonmuutosta kuvailevia käsitteitä, ja kuinka ilmastonmuutoksen jäsentely on niiden kautta muuttunut ja mitä näkökulmia kuvauksissa tuodaan esille. Viimeisenä tarkastelen ilmasto-oikeudenmukaisuuden ilmenemistä tutkimusaineistossa, ja kuinka ilmastonmuutoksen syiden ja seurauksien epätasa-arvoa käsitellään niin paikallisesti kuin globaalisti. Tutkimuksen aineistona on viisi peruskoulun opetussuunnitelmaa vuosilta 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014, ja 17 yläasteen maantiedon oppikirjaa vuosien 1984 ja 2018 väliltä. Oppikirjat ovat painettu noin 10 vuoden välein opetussuunnitelmakausittain. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisella tutkimuksella, jossa on hyödynnetty käsitehistorian metodologiaa. Hyödyntämällä käsitehistoriaa voidaan tarkastella käsitteiden muutosta ja jatkuvuutta, mutta se myös auttaa tarkastelemaan, kuinka niiden merkitykset ovat muuttuneet tai saaneet uusia muotoja yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Merkitys historiallisen tutkimuksen työkaluna korostuu, kun tarkastellaan ilmastonmuutokseen liittyvien käsitteiden ja narratiivien muutoksia. Tutkimuksesta selviää, että ilmastonmuutoksen jäsentelyssä on suuria muutoksia sekä oppikirjoissa että opetussuunnitelmissa. Vaikka ilmastonmuutosta ei nykyisen kaltaisena ilmiönä ole käsitelty 1983–2004, on sisällössä mainittu siihen liittyviä teemoja, kuten luonnonvarojen käyttö, vastuu luonnonvarojen riittävyydestä ja ympäristönsuojelu. Lisäksi vuoden 1994 opetussuunnitelmassa kestävän kehityksen käsitteen myötä kestävän tulevaisuuden edistäminen korostuu ja jatkuu vuoden 2004 opetussuunnitelmassa. Vuoden 2014 opetussuunnitelmakausi toi ensimmäistä kertaa ilmastonmuutoksen vakavuuden mukaan sen sisältöön ja mainitsi globaalin sukupolvien ylittävän vastuun. Oppikirjoihin ilmastonmuutoksen teemat alkavat jäsentyä 1994 opetussuunnitelmakauden aikana, kun kasvihuoneilmiön lisäksi ilmaston lämpeneminen mainitaan, ja ilmastonmuutoksesta aletaan puhua suoraan ihmisen toiminnan aiheuttamana ilmiönä. Ilmastonmuutosta ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta käsitellään muidenkin teemojen kautta ilman, että näitä käsitteitä mainitaan eksplisiittisesti. Analyysissä huomataan, että ilmastonmuutoksen syiden ja seurauksien esittelyssä on ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta puutteita, sillä ilmastonmuutosta on käsitelty enimmäkseen Suomen ja Euroopan näkökulmasta, eikä globaalin etelän ääniä käsitellä.
-
(2023)Innovation is an important theme in economics and economic history because modern societies with sustained economic growth are based on constant creation and employment of new technology. This thesis studies the role of individuals and organisations in creating innovations in Finland in the period 1880-1940. A debate in economic history of innovation concerns the notion that innovation was driven by individual inventors without support of formal training and an organisation around them until late 19th century. The alleged transition from independent to dependent innovation created by formally trained inventors within firms in the early 20th century implies that innovation activities would have intensified in the period and, using more of state-of-the-art knowledge, would have produced more innovations of a higher quality. The novelties of this thesis are its focus on independent inventorship in Finland and exceptional focus on inventor careers through biographical or prosopographic data. Finland is an interesting object of study due to a research gap. Finnish technological development has been studied before in literature. However, earlier literature has not addressed the question of independent and dependent innovation in Finland. Literature using historical Finnish patent data has addressed other themes such as patenting by foreigners before the First World War and technology markets. The major data source in this thesis is the Finnish patent database created in a research project at the University of Helsinki. It contains data on patents registered in Finland in 1842-1940 of which I use data on years 1880-1940. I measure this increased quality and complexity of inventing through a quantitative measure, the duration of patents. The variable is used often in quantitative historical literature to measure the quality of patents. As an additional indicator of patent quality, I check the distribution of technological International Patent Classifications (IPC) of patents. I study the distributions by looking at individual and organisation patentees from Finland, Sweden, Germany and the rest of the world’s countries to assess the role of technology and human capital transfer from abroad to Finland. I also use additional prosopographic or biographical data on 93 Finnish inventors with patents in the Finnish patent database between 1910 and 1940 except for two inventors with biography patents prior to 1910. I take the biographical data from two biography databases of Finnish Literature Society (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura), the National Biography of Finland and Talouselämän vaikuttajat. I match the data in biographies with patent data in Finnish patent database. I use these biographies to assess in more detail the formal training, career paths, international connections, economic sectors of work and social background of inventors. The main contribution of this thesis is showing that most inventors worked in organisations when inventing in Finland in the late 19th century and early 20th century. Besides independent inventors actually being dependent, the official patent data seems to show that firms, particularly foreign firms from Sweden and Germany, were important drivers of innovation and economic growth in Finland since the early 1920s. Foreign firms were particularly important in high-tech sectors like chemistry. Independent innovation was rare in Finland already in the late 19th century and early 20th century as innovation was largely carried out by firms and, when studied through prosopographic data, allegedly independent inventors were actually working in or for firms in some way. The results of this thesis are similar to earlier literature on other Nordic countries. The results on biography patents reveal that the official patent data understate the professional and social background of inventors. Even though many inventors were presented in official patent records as engineers, most of the inventors in the biography sample, around 50-60 per cent, were managers, board members or owners of firms when inventing. Inventors had clear occupational continuity in their career. Most inventors had a lot of formal training as over 60 per cent of biography patent inventors had an academic education. Many inventors had education and work experience from abroad, mostly from Germany, Sweden, the USA and Russia. Most inventors had worked most of their career or the second longest term of their careers in someone else’s firm or their own firm. However, there is speculative evidence in this thesis that work history in the public sector or the academia can help inventors to provide high quality technology. The social mobility of inventors was low as most inventors had an upper middle-class or high social background: most inventors were either engineers, managers or non-technical experts and so were their fathers.
-
(2023)Tämä tutkielma tarkastelee Kansainliiton ja sen alaisen Saarin alueen hallintokomission talouspoliittisia intressejä Saarin mandaattialueella, sekä institutionaalista vallankäyttöä, jonka avulla intressejä on pyritty edistämään. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä talouspoliittisia intressejä Saarin mandaattialueeseen kohdistui ja millä retorisilla keinoilla niitä on edistetty. Sen lisäksi tutkielma selvittää, miten valta-asetelmia on hyödynnetty retorisin keinoin Saarin alueen hallinnoinnissa, millaisia vaikutuksia institutionaalisella vallankäytöllä on ollut Saarin alueelle ja millaiset olosuhteet mandaattijärjestelmä on mahdollistanut institutionaaliselle vallankäytölle. Tutkielman aineisto koostuu Saarin alueen hallintokomission vuosien 1920–1935 aikana tuottamista määräaikaisraporteista. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka menetelmänä toimii retorinen analyysi. Retorisen analyysin keskeisin tavoite on selvittää analysoitavan tekstin tavoitteet. Aineisto on koodattu kahdeksan eri koodiluokan perusteella, jotka määrittyivät retorisen analyysin keinoihin pohjautuen. Aineiston koodaus on tehty Atlas.ti -ohjelman avulla. Tutkielman keskeisimmät tulokset ovat, että Kansainliiton yhteisiksi muodostuneet talouspoliittiset intressit Saarin alueella on esitetty hyväntahtoisina. Sen sijaan Saarin alueen hallintokomission sisäiset intressit olivat osaksi omaa etua tavoittelevia ja osaksi Kansainliiton yhteistä linjaa mukailevia. Aineistossa esiintyvät retoriikan keinot voidaankin nähdä omien intressien ajamisen ja diplomaattisen toimijuuden tasapainotteluna. Lisäksi, Saarin alueen hallintokomission voidaan nähdä käyttäneen valtaansa edukseen erityisesti taloudellisen valvonnan, investointien ohjaamisen, lainsäädäntöön vaikuttamisen ja poliittisen vaikutusvallan keinoin. Institutionaalisella vallankäytöllä on voinut olla sekä edullisia että haitallisia vaikutuksia Saarin alueelle. Tutkielman analyysin tuloksilla on kaksi keskeistä merkitystä. Hallintokomission sisäisten intressien edistämisellä ja tapahtuneella institutionaalisella vallankäytöllä on voinut olla vaikutusta Kansainliiton tehokkuuteen diplomaattisena toimijana. Sen lisäksi Kansainliiton legitimiteetti ja uskottavuus 1900-luvun alun keskeisenä diplomaattisena toimijana voi asettua kyseenalaiseksi tulosten perusteella.
-
(2021)Tarkastelen tässä tutkimuksessa kansakoulun käymisen vaikutusta syntyvyyteen yli ajan Suomen maalaiskunnissa 1900-luvun taitteesta toiseen maailmansotaan. Ajanjakso on erittäin merkittävä murrosvaihe suomalaisessa syntyvyyden ja hedelmällisyyden kehityksessä, samoin kuin suomalaisen kansakoulujärjestelmän leviämisessä ympäri maata ja vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuden toimeenpanossa. Kansakoulujen määrä maaseudulla yli kolminkertaistui, ja ne muuttivat suomalaista maalaislapsuutta merkittävästi ja peruuttamattomasti, muuttaen myös lasten taloudellista asemaa perheissä ja lasten kasvatuksen kustannuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan kansakoulujen perustamisen vaikutusta syntyvyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kuntatasolla. Pääasiallisina aineistoina käytän papiston ylläpitämiin seurakunnittaisiin väestönmuutos- ja väestörakennetilastoihin perustuvia Suomen Virallisen Tilaston julkaisuja, joiden perusteella lasken kunnittaisen syntyvyyden vuosittain, sekä kuolleisuuden, väentiheyden ja nettomuuton kaltaisia kontrollimuuttujia. Koulunkäynnin yleisyyden arviointiin käytän Suomen Virallisen tilaston Kansanopetus-sarjan kunnittaisia tietoja kansakoulujen ja koululaisten määristä. Yhdistämällä eri aikoina perustettavia maalaiskuntia rajoiltaan vakaiksi yksiköiksi saadaan väestö- ja koulutietoja yli 400 yksiköstä, joista 286 on mukana yhteensä neljä vuosikymmentä kattavassa analyysissa. Analyysimenetelmänä toimii kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jossa syntyvyyttä yli ajan kussakin kunnassa selitetään kansakoulujen väestöön suhteutetun määrän sekä koulua käyvien estimoitujen väestöosuuksien reaaliaikaisella ja viiveellisellä muutoksella sekä kontrollimuuttujilla. Analyysiluvuissa hyödynnän myös OLS-regressioita poikkileikkausaineistoihin ja käytän kuvailevia tilastoja ja karttoja muuttujien välisten suhteiden tarkasteluun eri ajanjaksoina. Regressioanalyysit antavat tukea hypoteesille, että etenkin aikuisväestön koulutuksella on negatiivinen, kausaalinen yhteys syntyvyyteen yli ajan, ja vaikutus on selvä etenkin eteläisessä Suomessa, missä kansakoulun käyminen oli yleistynyt aiemmin. Näytöt uusien koulujen perustamisen ja lasten koulutuksen vaikutuksesta ovat sen sijaan tulkinnanvaraisempia, mutta jossain määrin koko maan tasolla ilmeneviä. Tyttöjen osuudessa koulua käyvistä osoitetaan olleen isojakin alueellisia eroja erityisesti aivan vuosisadan alussa, mutta osuuksien kehityksellä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syntyvyyteen yli ajan. Tulokset antavat suuntaa tulevalle tutkimukselle aiheeseen Suomessa ja ovat sopusoinnussa hedelmällisyyden transition kulttuurista puolta tukevien teorioiden kanssa, mutta merkit kansakoulujen tulon lyhyen aikavälin negatiivisesta yhteydestä syntyvyyteen käyvät yhteen myös lasten hankinnan taloudellista puolta korostavien argumenttien kanssa. Lisätutkimus aiheesta hienojakoisempia muuttujia mittaamaan kykenevällä aineistolla on tarpeen lupaavien ja kiinnostavien havaintojen täydentämiseksi.
-
(2020)In my thesis I look at the yellow vest demonstrations in the light of historic urban spaces in Paris and the history of political participation. I focus on the most active period of yellow vest demonstrations, from November 2018 to end-May 2019. My main theoretical approaches draw on the concept of radical democracy by Chantal Mouffe and Ernesto Laclau, Pierre Rosanvallon’s counter-democracy, Jürgen Habermas’s public sphere, and the global city developed by Saskia Sassen. My main question is: in what kind of historically-, economically- and politically-charged spaces the demonstrations took place in Paris? And my second question is: How did the yellow vests reflect changes in the political arena and how did the government respond to the protests? I investigate the cityscape of Paris by undertaking an ethnographic walk in the city. The ethnographic walk is an observational, self-conscious, reflective way of walking and looking to better understand an area’s physical and social context. The pictures and fieldnotes I took and made during the walk form my first assemblage of sources. My other sources consist of articles from French newspapers and magazines as well as government sources. I have selected those articles in particular that deal with the yellow vests in relation to French society, with physical places, and the control of space and their historical meanings. My research shows that the demonstrations in Paris took place in centres of political and economic power, and that those places and their historical layers have a certain significance for the movement. The Champs-Élysées, representing global capitalism and the Parisian elite, served as the primary locus for the yellow vests and their actions. They marched to the Presidential Palace because they wanted to show their discontent with Macron and his policies. The yellow vests damaged the Arc de Triomphe, which can be interpreted as a direct attack on an iconic national symbol. Bastille Square, a highly important site in the French Revolution, served as a gathering place for both the yellow vests and their counter movement, the “red scarves”. Place de la République, in turn, symbolizes the French Republican values of Liberty, Equality and Fraternity. The yellow vests used forms of political participation and mechanisms of control over representative democracy, which I interpret as actions of counter-democracy. Their actions also manifested radical democracy, as the movement created open conflict and confrontation. The populist movement of the yellow vests acted in response to Macron’s centre-liberal politics. The government responded to the protests by expanding the power of the police forces and by tightening protest-related restrictions, as well as by holding a large national debate in order to enrich the public conversation. My research shows that Paris is indeed a “global city”, a primary node in the global economic network and represents the contra side as juxtaposed with the French countryside represented by the yellow vests. The demonstration sites in Paris reflect the economic, cultural and political history of France, as well as different dimensions and aspects of society and its activities. The revolt of the yellow vests is part of a historical continuum of revolutions and social movements in France, which according to my research, is also reflected in their use of the public urban space.
-
(2023)Tutkielma käsittelee asuntopolitiikan ja omistusasumisen välistä suhdetta Helsingissä. Aineisto on Helsingin asuntopolitiikkaa edustavat 25 asunto-ohjelmaa vuosilta 1971–2016. Asunto-ohjelmien sisältöä tutkitaan kvalitatiivisena analyysina grounded theoryn periaatteita ja koodausta hyödyntäen. Laadullisen analyysin tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen kuva toteutetusta asuntopolitiikasta Helsingissä ja tunnistaa asuntopoliittisia välineitä, eli päätöksiä, asetuksia ja toistuvia teemoja, joilla kaupunki on pyrkinyt vastaamaan asumisen ongelmiin. Näistä välineistä muodostettiin aikasarjamuuttujat, joiden vaikutusta tutkielmassa esitettyyn selitettävään muuttujaan, vanhojen osakeasuntojen hintaindeksiin, laskettiin Newey-West -keskivirheiden aikasarjan regressiolla. Regressio toteutettiin yhdeksänä mallina. Ennen regressiota muuttujat logaritmoitiin sekä differentioitiin, ja niille suoritettiin yksikköjuuritestit vääristyneiden estimaattien tunnistamiseksi ja karsimiseksi. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että toteutetulla asuntopolitiikalla on yritetty vaikuttaa Helsingin omistusasumisen hintatasoon. Tavoitetta on usein kuvattu ”kohtuuhintaiseksi asumiseksi”. Riittävällä vuokra-asuntotuotannolla Helsinki on tahtonut varmistaa kaupungin kasvun ja elinvoimaisuuden, ensisijaisen asuntotarpeen tyydyttämiseksi. Hitas-järjestelmällä on haluttu mahdollistaa saavutettavampi omistusasumisen muoto ja asuntokantaa monipuolistamalla, esimerkiksi pientalotuotannolla, on tavoiteltu pienasuntovaltaisen asuntokannan muodostamien rajoitteiden purkamista. Kvantitatiivisen analyysin tuloksina asuntopolitiikan vaikutus omistusasuntojen hintojen muodostukseen näyttää tämän tutkielman asetelmassa jäävän makrotaloudellisten muuttujien marginaaliin. Hitas-omistusasuntojen tuotannolla omistusasuntojen hintatason nousua on ollut mahdollista ehkäistä kahdessa regressiomallissa, kun taas asuntotuotannon kokonaisvaltainen kasvattaminen Helsingissä noudattelee historiallisesti asuntojen hintakehitystä.
-
(2023)Tutkielma käsittelee työuupumuksen mediarepresentaatioita poikkeusaikoina 1990-luvun laman sekä 2020-luvun koronakriisin aikana, tarkemmin vuosina 1993 ja 2021. Kumpikin kriisiaika vaikutti keskeisesti työelämään ja aiheutti työssä uupumista, vaikka kriisit olivatkin keskenään erilaiset ja eriaikaiset. Kyseisten ajanjaksojen vertailu tarjoaa siksi kiinnostavan lähtökohdan työuupumuksen julkisuuden ja representaatioiden kehityksen tarkasteluun yhteiskunnallisina kriisiaikoina. Tutkielmassa tarkastellaan poikkeusaikojen työuupumuksen representaatioita mediassa. Uupumuksen tarkastelu nimenomaan julkisuuden kautta on keskiössä silloin, kun haluamme ymmärtää paremmin median roolia yhteiskunnan ja sen instituutioiden uudistumisprosesseissa. Tutkimalla työuupumuskerrontaa mediassa, ymmärrämme paremmin millaiset käsitykset ovat työhön voimakkaasti vaikuttaneiden kriisien aikana tyypillisiä ja millaisia aiheita sekä niiden tarkastelukulmia on koettu tarpeellisiksi tai sallituiksi tuoda julkisesti esille. Tutkielma on kvalitatiivinen ja aineistona hyödynnetään Helsingin Sanomissa julkaistuja työuupumusta käsitteleviä mediatekstejä vuosilta 1993 ja 2021. Metodina hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia, jonka avulla luodaan ymmärrystä työuupumuksen kielellisestä rakentumisesta keskittyen siihen tapaan, jolla työuupumusta sanoitetaan erityisesti eri kriisivuosien välisten eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kautta. Aineisto teemoitellaan ja analysoidaan vertailevalla otteella keskittyen työuupumuksen merkityksellistämiseen mediassa. Tutkielman tarkoitus on luoda ymmärrystä koskien työuupumuksen käsitteellistämistä; millaisia työuupumusrepresentaatioita voidaan kriisiaikoina havaita ja sen kautta pohtia mahdollisia syitä näiden representaatioiden rakentumiseen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että sekä vuonna 1993 että 2021 työuupumus representoitiin Helsingin Sanomien mediateksteissä arvojen, vastuiden ja tulevaisuudennäkymien kautta. Molempina kriisivuosina työn kuormittavuus tuotiin esiin keskeisenä työuupumusta aiheuttavana tekijänä, mutta kuormittavuutta aiheuttavat syyt olivat vuosien välillä osittain poikkeavia. Lama-ajan työuupumusrepresentaatiot kytkeytyivät vahvasti työttömyyden uhkaan sekä työttömyyden aiheuttamiin seurauksiin, kun taas korona-aikana erityisesti työuupumuksen ennaltaehkäisy ja henkilökohtaisen arvomaailman erottaminen työstä nousivat vahvemmin esille. Vuoden 2021 koronakriisin aikaisissa mediateksteissä työttömyyteen liitettyä pelkoa ei ollut samalla tavalla havaittavissa kuin lamavuonna 1993. Vuonna 2021 uupumuskerronta kehystetään myös useammin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja tarinoihin, kun taas vuonna 1993 uupumuskokemuksista ja uhkista kirjoitetaan yleisluonteisemmin. Kumpanakin kriisivuotena teksteissä korostui yhtäläisesti vastuunkannon teemoja, erityisesti yksilönvastuuseen kytkeytyneenä.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1921 voimaantulleen oppivelvollisuuslain täytäntöönpanoa Suomen maalaiskunnissa vuosina 1923–1937. Oppivelvollisuuslaki velvoitti ensimmäistä kertaa suomalaislapset koulunkäyntiin tai suorittamaan muulla tavoin laissa määrätty oppimäärä. Lain täytäntöönpanemiseen annettiin aikaa maalaiskunnissa yhteensä 16 vuotta eli oppivelvollisuuden tuli olla täydessä voimassa vuoteen 1937 mennessä. Lain toimeenpaneminen tuli lisäksi suorittaa asteittain siten, että ensimmäisen kuuden vuoden aikana tuli olla perustettuna noin kolmasosa tarvittavista kansakouluista ja opettajapaikoista, seuraavan viiden vuoden aikaan seuraava kolmannes ja viimeisen vuoden aikana loput. Oppivelvollisuuden toteuttamiseen pystyi anomaan myös lykkäystä: aluksi vain viideksi vuodeksi, mutta myöhemmin yhteensä jopa kymmeneksi vuodeksi. Oppivelvollisuuslain pitkän täytäntöönpanoajan vuoksi oppivelvollisuus toteutui eri aikoihin eri puolilla Suomea. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan ole vielä selvitetty tarkkoja aikoja oppivelvollisuuden toteutumiselle Suomen eri kunnissa. Tutkielmassa kartoitetaan ensimmäistä kertaa oppivelvollisuuden toteutumista kunnissa sekä tarkastellaan lain täytäntöönpanoon vaikuttaneita tekijöitä. Teoreettisena taustana hyödynnetään yleisen koulunkäynnin ja oppivelvollisuuden yleistymistä koskevaa tutkimusta sekä Suomen koulunkäynnin historiaa tarkastelevia teoksia. Tutkielmassa oppivelvollisuuden toteutumista tarkastellaan maalaiskuntien ja kauppaloiden laatimien täytäntöönpanosuunnitelmien avulla, joista käy ilmi, milloin oppivelvollisuuden tuli olla täydessä voimassa kussakin koulupiirissä. Tutkielmaa varten kerätty aineisto yhdistetään lisäksi jo aiemmin kerättyyn kuntakohtaiseen paneeliaineistoon toimeenpanoon vaikuttaneiden tekijöiden selvittämiseksi. Kerättyä aineistoa tutkitaan kuvailevan tilastoanalyysin sekä regressioanalyysin avulla. Oppivelvollisuuden täytäntöönpano eteni epätasaisesti maalaiskunnissa sen ollessa nopeinta maan etelä- ja länsirannikolla ja hitainta taas maan itä- ja pohjoisosissa. Lain toimeenpanemisvauhti vaihteli kuitenkin voimakkaasti alueittain, jonka vuoksi yksinkertaistettua etelä-länsi- ja itä-pohjois-jakoa tulisi välttää. Oppivelvollisuuden täytäntöönpanoon vaikuttivat monet tekijät, kuten esimerkiksi maataloudessa työskentelevien, supistettujen yläkansakoulujen sekä niiden oppilaiden osuudet ja lykkäyksen anominen. Erot oppivelvollisuuden toteutumisessa kasvoivat etenkin 1930-luvulla pula-ajan aikana, jolloin kunnat joutuivat tasapainottelemaan budjettiensa kanssa. Vaikka valtio tuki oppivelvollisuuden toteutumista rahallisesti, vihjaavat tutkimustulokset kuntien maksukyvyllä olleen silti selkeä vaikutus lain täytäntöönpanoon.
-
(2024)Euroopan ”pakolaiskriisin” vaiheet vuosina 2015-2016 on yleensä kuvattu erilaisten vastakkainasettelujen kautta. Noin puoli miljoonaa pääasiallisesti Irakista, Afganistanista ja Syyriasta kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa saapuivat EU-alueelle tilanteessa, jossa unioni oli tuskin selvinnyt lukuisista edellisistä kriiseistään. Lisäksi ympäri Eurooppaa oikeistopopulistiset ja kansallismieliset poliittiset toimijat keräsivät kannatusta ja unioniin kohdistettiin voimakasta kritiikkiä etenkin taloustilanteeseen ja maahanmuuttoon liittyen. Myös Suomessa yhteiskunnallinen asenneilmapiiri oli kahtiajakautuneempi kuin vuosikymmeniin. Turvapaikanhakijoiden saapuminen jakoi myös tavallista kansaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Uusia ruohonjuuritason toimijoita syntyi ja aktivoitui paitsi turvapaikanhakijoiden vastaanoton tueksi, myös vastustamaan pakolaisten vastaanottoa. Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden määrä saavutti Suomessa huippunsa ja viranomaisresurssien ehtyessä kansalaisyhteiskunta, kuten Suomen Punainen risti, ottivat aktiivisen roolin turvapaikanhakijoiden majoittamisessa ja myöhemmin suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisen tukena. Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksän SPR:n vapaaehtoistoiminnassa turvapaikanhakijoiden tukena vuosina 2015-2016 olleen vapaaehtoisen muistoja, kokemuksia ja käsityksiä vapaaehtoistyöstä ”pakolaiskriisin” aikaan. Tarkoituksena on muodostaa käsitys paitsi vapaaehtoistyön toimintaympäristöstä vuosina 2015-2016, myös tarkastella näiden kokemuskerronnassa rakentuvia toimijuuksia kriisiajan ympäristössä. Tutkimus ottaa osaa aiempaan tutkimuskirjallisuuteen yhteiskunnallisen osallistumisen taustalla vaikuttavista asenteista, motivaatioista, merkityksistä ja mahdollistumisesta moderneissa länsimaisissa nyky-yhteiskunnissa. Euroopan lisäksi myös Suomessa maahanmuuttokeskustelu oli turvapaikanhakijoiden määrän kasvun ja oikeistopopulismin kannatuksen nousun myötä entistä kärjistyneempää, eikä turvapaikanhakijoiden vastaanotto helpottanut vuoden 2015 tulehtunutta asenneilmapiiriä. Pakolaisuuteen liittyvä julkinen ja poliittinen keskustelu on kytköksissä paitsi eri maahanmuuttajaryhmiin, myös vastaanottavan yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Haastateltujen vapaaehtoisten vapaaehtoistyön taustoja, motivaatioita, vastuutehtäviä, rooleja ja vuorovaikutusta eri osapuolten kanssa kuvaavissa kertomuksissa toistuvatkin paitsi vastakkainasettelun ja kriisiolosuhteiden asetelmat, myös voimakkaat solidaarisuuden ja auttamishalun kokemukset. Valtaosa vapaaehtoistyöhön liittyvistä muistoista ja kokemuksista liittyivät kuitenkin läheisiksi tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja näiden kanssa syntyneisiin tärkeisiin kohtaamisiin. Turvapaikanhakijoiden kertomukset ja kokemukset olivat yhä läsnä kaikkien vapaaehtoisten haastatteluissa ja ne toimivat paitsi vapaaehtoisten itsensä roolien määrittäjinä, myös välittyneellä kerronnallisena kaavalla jäsennellä menneisyyden tapahtumia. ”Pakolaiskriisin” aikaisen toiminnan merkitys näkyi vapaaehtoisten kohdalla eri tavoin, itseilmaisun keinosta omien tunteiden ja huolten helpottamiseen. Käsitykset omasta roolista, itseymmärryksestä ja oman toiminnan merkityksellisyydestä rakentui kuitenkin juuri turvapaikanhakijoiden muodostetuissa sosiaalisissa suhteissa.
Now showing items 1-20 of 70