Browsing by study line "Englanti"

With the construction of the largest water dam in the world, China’s Three Gorges Dam, many severe environmental problems have emerged along the Yangtze River. Its constructor, the China Three Gorges Corporation (CTGC), publishes an annual environmental report (AER) to address the ecological problems. This study aims to investigate these reports from the perspective of ecolinguistics under the Story Theory put forward by Arran Stibbe (2015). This study addresses three questions: 1) Are there any beneficial, ambivalent, or destructive discourses in China Three Gorges Corporation's annual environmental reports? 2) If so, how is each story being constructed? 3) What suggestions and implications can we obtain from the analyses of these stories? To answer these questions, 10 English AERs published from 2008 to 2017 by CTGC were collected to compile a corpus with a size of 114,770 tokens. Six story types, including frame, metaphor, evaluation, identity, erasure, and salience, were then chosen for analysis with the combination method of ecolinguistics, corpus linguistics, and critical discourse analysis. The results show that, within the frame story, the sustainable development frame and the green development frame were ambivalent discourses. Within the metaphor story, RIVER AS A TOOL FOR MAKING MONEY, NATURE IS A MACHINE, ECOLOGICAL DAMAGE IS AN ACCIDENT, and COMPANY IS A HUMAN were destructive discourses; NATURE IS A COMPETITION and CLIMATE CHANGE IS A WAR were ambivalent discourses. Within the evaluation story, using three purr-words (clean, new, and renewable) to describe energy formed a destructive discourse. Within the identity story, the use of the pronouns we and our distanced more-than-human participants from human participants, which formed a destructive discourse. Within the erasure story, the nominalization of the word pollute formed a destructive discourse. Within the salience story, describing endangered fish species with abstract words and describing fish as a type of resource formed two destructive discourses, and using the basic level word fish formed a beneficial discourse. Based on these judgments, this study concludes that the beneficial discourse should be promoted, the destructive discourses should be resisted, and the positive parts of the ambivalent discourses should be highlighted while their negative parts should be rejected. These findings can contribute to our understanding of the ecological discourse of the water dam.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia asenteita ja näkemyksiä kokeneilla ja vähemmän kokeneilla yläkoulun englanninopettajilla on kommunikatiivista kielenopetusta ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntäviä luokka-aktiviteetteja kohtaan sekä verrata, eroavatko asenteet ja näkemykset kokeneiden ja vähemmän kokeneiden opettajien välillä. Lisäksi halutaan selvittää opettajien mahdolliset kehitysideat kommunikatiivisuuteen ja/tai sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävien luokka-aktiviteettien käyttöön liittyen. Tutkimuksen teoriaosio tarkastelee aiheelle oleellisia käsitteitä, joita ovat muun muassa kommunikatiivinen kompetenssi, kommunikatiivinen kielenopetus sekä sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävä aktiviteetti. Lisäksi teoriaosiossa käsitellään esimerkiksi kommunikatiivisen kielenopetuksen historiaa Suomessa sekä kahta viimeisintä Perusopetuksen Opetussuunnitelmaa (2004; 2014). Kyseessä on laadullinen, aineistolähtöinen tutkimus, jossa materiaali koostuu kahden kokeneen ja kahden vähemmän kokeneen yläkoulun englanninopettajan litteroiduista haastatteluista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joiden apuna hyödynnettiin viittä kirjallisuuskatsauksesta esiinnoussutta aiheeseen liittyvää teemaa. Haastattelupyyntö lähetettiin sähköpostitse kaikille Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla virassa oleville yläkoulun englanninopettajille, joiden yhteystiedot pystyttiin löytämään internetistä, ja neljä ensimmäisenä vastannutta tutkimukseen soveltuvaa opettajaa kutsuttiin haastatteluun. Aineisto kerättiin kokonaisuudessaan tammi-maaliskuussa 2018. Haastatellut opettajat jaettiin kokeneisiin ja vähemmän kokeneisiin Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (2016) määrittelemän aineenopettajan kokemuslisän mukaan. Tulokset osoittavat, että sekä kokeneiden että vähemmän kokeneiden englanninopettajien asenteet kommunikatiivista kielenopetusta ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntäviä aktiviteetteja kohtaan ovat kaiken kaikkiaan positiivisia. Opettajien näkemykset sisälsivät enemmän samankaltaisuuksia kuin eroavaisuuksia, ja suuri osa eroavaisuuksista pystyttiin löytämään yksittäisistä vastauksista. Merkittävimmät eroavaisuudet kokeneiden ja vähemmän kokeneiden opettajien näkemysten välillä koskivat nykyteknologian käyttöä kommunikatiivisten ja sosiaalista vuorovaikutusta hyödyntävien luokka-aktiviteettien toteutuksessa. Vähemmän kokeneet opettajat myös korostivat suullisen kommunikaation ensisijaista tärkeyttä, kun kokeneet opettajat vaikuttivat pitävän kirjallista ja suullista kommunikaatiota tasa-arvoisina englannin kielen opetuksessa. Opettajien samankaltaiset näkemykset liittyivät pääasiassa kohdekielen käyttöön sekä kieliopin merkitykseen opetuksessa, ja uuden opetussuunnitelman vaikutusta kielenopetuksen kommunikatiivisuuteen pidettiin myös jokseenkin vähäisenä. Opettajien ehdottamat kehitysideat omaa opetustaan koskien olivat kaiken kaikkiaan vähäisiä ja yleisluonteisia, ja vain harvoja tarkkarajaisia kehitysideoita mainittiin.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmea Yhdysvaltojen presidentin pitämää puhetta ja analysoidaan presidenttien käyttämiä diskursiivisia legitimaatiostrategioita ja sitä, miten ne ovat kielellisesti rakentuneet aineistossa. Legitimaatiostrategioiden luokittelun perusteena käytetään Van Leeuwenin viitekehystä legitimoivan kielen analysointiin, mikä sisältää neljä pääkategoriaa: auktoriteettiperustaisen, moraaliperustaisen, rationaalisuusperustaisen ja tarinaperustaisen legitimoinnin. Jokainen Van Leeuwenin määrittelemistä pääluokista sisältää lisäksi useamman alakategorian, jotka pyritään myös tunnistamaan. Van Leeuwenin typologian lisäksi tutkielman laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Aineisto, jota käytetään presidenttien legitimaation tutkimuksen pohjana, muodostuu kolmesta ulkopolitiikkaa käsittelevästä puheesta, jotka ovat George W. Bushin, Barack Obaman ja Donald Trumpin pitämiä. Puheita yhdistää niiden aihepiiri ja kohdeyleisö: Jokainen presidenteistä perustelee puheessaan Yhdysvaltojen kansalaisille välttämättömyyttä muuttaa toimintaa Lähi-Idän valtiota vastaan ankarammaksi kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi joukkotuhoaseiden asettamalta uhalta. Bush käsittelee puheessaan Saddam Husseinin aseistariisumisen välttämättömyyttä, Obama perustelee tarpeellisuutta suorittaa ilmaisku Syyriaan, ja Trump argumentoi aggressiivisemman Iran-politiikan ja akuutin Iranin ydinasesopimuksen uudelleentarkastelun puolesta. Jokainen presidenteistä pyrkii puheessaan saamaan kansalaiset vakuuttuneeksi epäsuositun poliittisen päätöksen tarpeellisuudesta, mikä tarkoittaa aineiston kannalta legitimaatiostrategioiden määrän runsautta. Tutkielman keskeinen löydös oli moraali- ja tarinaperustaisen legitimoinnin päällekkäisyys ja niiden muodostaman kokonaisuuden merkittävyys presidenttien legitimoinnissa: niin Bush, Obama kuin Trump antoivat oikeutuksen Yhdysvaltojen potentiaalisille toimille Irakia, Syyriaa ja Irania vastaan kuvaamalla vahvasti moralisoiden kyseisten valtioiden menneitä tekoja Yhdysvaltoja, omia kansalaisiaan ja/tai muuta maailmaa kohtaan. Obama ja Bush oikeuttivat Yhdysvaltojen toimet myös vetoamalla maan menneen ja tulevan toiminnan moraalisuuteen. Tämä amerikkalainen ekseptionalismi taas puuttui Trumpin retoriikasta; hän kuvasi Yhdysvaltojen menneisyyttä neutraalimmin. Rationaalisuusperustaisen legitimaation suhteen presidentit käyttivät useimmiten instrumentaalista legitimointia: Erityisesti toiminnan tavoitteisiin viittaaminen oli yleistä. Auktoriteettiperustaisen legitimoinnin tyypillisin muoto oli enemmistön konformisuuteen viittaaminen: Presidentit esittivät niin kohdemaihin kohdistuvat syytöksensä kuin toimenpide-suosituksensa laajan enemmistön hyväksymiksi. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tekemiä päätelmiä ei voi yleistää aineiston ulkopuolelle: Aineiston suppeudesta johtuen tutkielma ei ota kantaa kysymyksiin presidenttien tyypillisestä legitimaatiostrategioiden käytöstä, eikä sen tekemistä havainnoista voi myöskään tehdä päätelmiä Bushin, Obaman ja Trumpin diskursiivisen legitimaation eroavaisuuksista yleisellä tasolla.

Tutkielma käsittelee englantia lingua francana (ELF), ja kuinka se ilmenee lukion opetusmateriaaleissa. Englanti on kansainvälinen kieli ja sitä puhutaan enemmän toisena ja vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Siksi on tärkeää, että oppilaille näytetään englannin rooli kommunikointikielenä eri kieliä äidinkielenään puhuvien välisessä keskustelussa. Englannin globaalia luonnetta lisäksi korostetaan vuoden 2015 lukion opetussuunnitelmassa, joten sen vaikutuksen tulisi näkyä opetusmateriaaleissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä kulttuureja oppilaille esitellään, ja millaista tietoa heille tarjotaan niistä. Lisäksi tutkielma keskittyy tilanteisiin, joissa englantia käytetään lingua francana, kuvailemalla ja vertailemalla niitä. Tutkielmassa käytetään kolmea kirjaa kahdesta englannin oppikirjasarjasta: Sanoma Pro:n julkaisemasta On Track -sarjasta sekä Otavan julkaisemasta Insights-sarjasta. Näin ollen tekstit kuudesta kirjasta toimivat tutkielman materiaalina. Analyysimetodina käytetään sisältöanalyysia, tarkemmin lähilukua ja kategorisointia. Oppikirjoista löytyvät viittaukset eri kulttuureihin kategorisoidaan kahdella tavalla: Kachrun (1985) englannin käytön piirien ja viittausten tyypin mukaan. Piirejä on kolme: sisä-, ulko- ja laajeneva piiri, ja viittaustyyppejä on viisi: henkilö, tuote, paikka, tapa ja perspektiivi. Kategorisoinnin tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta ELF-tilanteet analysoidaan kvalitatiivisesti Tulosten perusteella voidaan todeta, että molemmat sarjat keskittyvät vahvasti sisäpiirin kulttuureihin ja viittaavat niihin lähinnä henkilöillä ja tuotteilla. On Track- sarjassa viitataan huomattavasti enemmän laajenevan piirin kulttuureihin, kun taas Insights-sarja viittaa enemmän sisäpiiriin. Toisin sanoen, molemmat sarjat korostavat englantia äidinkielenään puhuvia kulttuureja ja viittaavat niihin henkilöillä ja tuotteilla. ELF-tilanteita on molemmissa sarjoissa erittäin vähän ja lähes kaikissa niissä yhtenä osapuolena on natiivipuhuja. Lisäksi lähes kaikki niistä on kirjoitettu epäsuorasti ilman oikeaa dialogia ja standardin englannin normeja seuraten. Näistä tuloksista huomataan, että opetussuunnitelman korostamaa globaali englantia ei oteta täysin huomioon oppikirjoissa. Tästä johtuen opettajille koituu enemmän työtä lisämateriaalin tuottamisessa.

The aims of this thesis are to present the significance of three of the most successful novels of the Brontë sisters, the impact these works made on the feminist movement and why the novels still are relevant. The question of the woman in nineteenth-century Britain is another topic studied. The analysis focuses on the elements in the novels by which the authors criticise the strict patriarchal norms of the Victorian society and demonstrate their progressive thinking as they present perceptions and ideas contradicting the common beliefs of their age. The primary material consists of the novels Jane Eyre by Charlotte Brontë, Wuthering Heights by Emily Brontë and Agnes Grey by Anne Brontë. My study presents plot summaries, textual and comparative analysis as well as data by scholars who have studied the works of the Brontë sisters in terms of the social, political and economic situation in Victorian England. The characters of Jane Eyre, Catherine Earnshaw and Agnes Grey have become iconic role models not only for the female society in nineteenth century Britain but also for generations of women all over the world. Jane Eyre’s story inspires women to seek justice and never tolerate maltreatment, to demonstrate dignity and pride, no matter what their social stratum is. Catherine Earnshaw’s fate, on the other hand, showcases how being too stubborn and focusing on attaining high-social status, whilst ignoring the true desires of one’s heart, can consume one. Finally, Agnes Grey teaches women that by patience, consistency and hard work you can achieve your goals, in spite of the doubts of your family or society. Self-realization, finding and using one’s own voice, focusing on one’s life goals are some of the foundations on which their character development is shaped. I conclude that progressive authors like the Brontë’s sisters, who manage to portray realistic observations of their society in their novels, can guide the course of feminism and influence generations of readers.

Suullinen kielitaito on tärkeä osa-alue vieraiden kielten opetuksessa. Koska suullinen osaaminen on osa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, voidaan olettaa, että suullista kommunikaatiota opetetaan ja arvioidaan yläkoulun vieraiden kielten opetuksessa. Tutkielma tarkastelee englannin suullisen kielitaidon arviointia suomalaisissa yläkouluissa. Tutkielmassa analysoidaan On the Go -oppimateriaalisarjan valmiita suullisia kokeita. Tutkielmaa varten haastateltiin myös neljää yläkoulun englannin opettajaa. Tutkimus suoritettiin analysoimalla kahta eri aineistotyyppiä. Suulliset kokeet analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä jakamalla tehtävät kategorioihin tehtävätyypin mukaan. Suullisissa kokeissa oli neljä eri tehtävätyyppiä, jotka ovat ääneen lukeminen, roolileikit, sanojen selitys ja tuottamistehtävät. Seitsemännen ja kahdeksannen luokan kokeissa aiheet olivat lähellä nuorten arkielämää, mutta yhdeksännen luokan kokeissa aiheet olivat vaativampia ja abstraktimpia. Tutkimukseen osallistui myös haastattelun muodossa neljä yläkoulun englanninopettajaa. Haastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa 2019. Haastattelut nauhoitettiin osallistujien luvalla, jonka jälkeen ne litteroitiin ja käännettiin englanniksi. Haastatteluaineisto kuvaa eri opettajien metodeja englannin kielen suullisen osaamisen arviointiin. Kolme neljästä opettajasta järjestää suullisia kokeita esimerkiksi erilaisten haastattelujen avulla. Yksi opettaja ilmoitti käyttävänsä oppimateriaalien valmiita suullisia kokeita. Yksi opettaja ei käytä lainkaan suullisia kokeita, vaan arvioi suullista kielitaitoa oppituntien aikana. Opettajat käyttävät omia arviointiasteikkojaan suullisten suorituksien arvioinnissa. Yksi opettaja kertoi arvioivansa esitelmät numeerisella arvosanalla. Opettajat suosivat sanallista arviointia, jotta oppilaat tietävät omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Opettajien mielestä viestin välittyminen on tärkeää, kun arvioidaan suullista kielitaitoa. Yksi opettaja kertoi kiinnittävänsä erityistä huomiota ääntämiseen, kun taas muut opettajat ilmoittivat yleisen sujuvuuden ja ymmärrettävyyden olevan tärkeintä.

Pro graduni lähtökohtana on Wendy Holdenin romaani Bad Heir Day, jota käytän vertailevassa tutkimuksessani esimerkkiteoksena tarkastellessani englantilaisen ja suomalaisen kulttuurin ominaispiirteitä, huumoria ja kääntämistä monitieteisten lähteiden avulla. Pohdin myös tutkimusprosessin aikana esiin nousseita käännöstutkimukseen ja ylipäänsä tutkimukseen liittyviä aspekteja mahdollisia tulevia tutkimuksia tai muita soveltamiskohteita varten. Kappaleessa 2 käsittelen lähdetekstiä eli Bad Heir Day -romaania, minkä jälkeen siirryn tutkimaan vertailevasti englantilaista ja suomalaista kulttuuria, tärkeimpinä yhteiskunnallista ulottuvuutta käsittelevinä lähdeteoksina Anthony Giddensin Sociology (2006) ja Kimmo Jokisen & Kimmo Saariston Suomalainen yhteiskunta (2006). Kappaleissa 3 - 5 käsittelen Bad Heir Dayn kirjallisuusgenrejä ja huumoria. Kappaleessa 6 tarkastelen sekä kääntämistä että kulttuurienvälistä kommunikaatiota, lähteinä mm. Andrew Chesterman (1997), Fons Trompenaars (Charles 2003, HSE) ja Edward T. Hall (Varner & Beamer 1995). Kappale 7 taas käsittelee omaa tutkimuskohdettani kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Käytän käännösnäytteiden luokittelussa Chestermanin (1997) kategorioita. Kappaleen 7 loppuosa keskittyy käännöksen lukijoihin, sisältäen mm. kolmen lukijan palautetta. Lopulta kappaleessa 8 käsittelen gradunteon aikana kiinnostukseni herättänyttä tutkimus- ja käännösprosessitutkimusta sekä käytän lähteitä tutkimusprosessin reflektointiin, painottaen eri metodien harjoittelemisen tärkeyttä. Tämän kappaleen lähteinä ovat mm. Riitta Jääskeläisen väitöskirja (1993), Juha Varron online-luento (2004) ja Mika Elon artikkeli (2007) taiteellisesta tutkimuksesta sekä Jussi Pakkasvirran Monitiede vai monta tiedettä (2003).

Tässä tutkielmassa tutkin pragmaattisia kompetensseja High five! 5, Actitivies -tehtäväkirjassa. High five! 5, Activities on pääasiassa harjoituksia sisältävä englannin oppikirja, joka on suunnattu suomalaisille viidesluokkalaisille. Pragmaattiset kompetenssit ovat käytännön kommunikaatiotaitoja sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksessani erilaisten pragmaattisten kompetenssien määrittelyyn on käytetty opetusta ohjaavia asiakirjoja ja pragmatiikan tutkimuksen tuloksia. Oppikirjojen pragmatiikkaa on aiemmin tutkittu sekä Suomessa että ulkomailla. Tutkimukset korostavat erityisesti metapragmatiikan merkitystä pragmatiikan opetuksessa. Muita tärkeitä tekijöitä ovat esimerkiksi autenttinen materiaali, kontekstualisointi ja ekstralingvistiset apukeinot. Analysoin High five! 5, Activities -tehtäväkirjan kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Kvantitatiivinen osuus tutkimuksesta erittelee tehtäväkirjasta löydytetyt pragmaattiset kompetenssit ja niiden frekvenssit. Kvalitatiivinen osuus muodostaa yleiskuvan pragmaattisia kompetensseja harjoittavista tehtävistä. Analyysi osoittaa, että tehtäväkirjan tehtävien avulla viidesluokkalaiset pääsevät harjoituttamaan puhetaitojaan ja he harjoittelevat erilaisia puheakteja ja funktionaalista kommunikaatiota. Puhetaitojen painoarvo on tehtäväkirjassa suuri verrattuna muihin pragmaattisiin kompetensseihin. Diskurssivalmiuksien harjoituttaminen on puutteellista, sillä vaikka oppilaat oppivat käyttämään oppimiaan sanoja ja lauseita joustavasti, heidän viestintänsä koheesio ja koherenssi eivät saa harjoitusta. Oppilaiden taitoa hallita vuorojen pyytämistä ja vaihtoa keskustelussa ei harjoiteta, vaikka puheharjoituksia on paljon. Harjoituksissa käytetään lähinnä piirroshahmoja ja kuvitusta, jotka liittyvät todellisiin paikkoihin, mutta autenttisen materiaalin osuus on olematon. Harjoituksia on joka sivulla niin tiiviisti, ettei kontekstualisointia ja muita elementtejä juurikaan löydy. Kuvia löytyy, mutta niiden tehtävä on lähinnä luoda temaattisesti visuaalista ulkoasua. Metapragmatiikkaa löytyy hyvin vähän, mutta toisaalta sitä voisi löytyä paljon enemmän, jos tutkimusten käsitys metapragmatiikasta kohtaisi opetussuunnitelman kanssa. Tilanteen parantamiseksi opetussuunnitelman mukaista metapragmatiikkaa, tarkemmin sanoen metaoppimista, tutkittaisiin empiirisesti.

Jo vuosikymmeniä jatkunut keskustelu kielten suullisen osakokeen lisäämisestä ylioppilastutkintoon sai uusia kierroksia keväällä 2017, kun opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti ylioppilastutkintolautakunnan käynnistäneen suullisen kielitaidon osakokeen kehittämisen. Tässä tutkielmassa kartoitettiin lukion englannin kielen opettajien näkemyksiä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista sekä tulevasta suullisen kielitaidon osakokeesta englannin ylioppilaskokeessa. Tutkielma toteutettiin verkkopohjaisena kyselytutkimuksena, johon osallistui yhteensä 85 lukion englannin kielen opettajaa ympäri Suomea. Tutkielmassa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten lukion englannin kielen opettajat opettavat ja arvioivat suullista kielitaitoa? 2. Miten he arvioivat tämänhetkisen tietämyksensä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista? 3. Miten he uskovat suullisen kielitaidon osakokeen vaikuttavan opetus- ja arviointikäytänteisiin? Tutkielman tulokset osoittavat, että lukion englannin kielen opettajat suhtautuvat positiivisesti suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin, mutta ajanpuute, suuret ryhmäkoot ja opiskelijoiden motivaation puute tekevät siitä haasteellista. Myös opetussuunnitelman suullisen kielitaidon arviointikriteerejä pidetään liian epämääräisinä. Ottaen huomioon ylioppilastutkinnon takaistusvaikutuksen lukio-opetukseen, suullisen osakokeen käyttöönotolla on mitä todennäköisimmin positiivisia vaikutuksia suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin. Opettajat kannattavatkin suullisen osakokeen lisäämistä englannin ylioppilaskokeeseen, joskin sen käytännön toteutus herättää epäluuloa. Kokelaiden suuri määrä, opettajien työmäärän lisääntyminen ilman riittävää korvausta, autenttisen vuorovaikutuksen puute testitilanteessa, arvioinnin käytännön toteutuksen haasteet sekä kokeen kuormittavuus opiskelijoiden näkökulmasta herättävät huolta opettajissa. Suullisen kielitaidon opetuksen, testaamisen ja arvioinnin täydennyskoulutukselle näyttäisi olevan tarvetta, ja opettajien täydennyskoulutusta voidaankin pitää suullisen osakokeen onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeänä.

Tutkimus käsittelee suomalaisten nuorten englannin käyttöä kouluajan ulkopuolella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lukioikäiset nuoret käyttävät englantia vapaa-ajallaan, mikä motivoi heitä näihin aktiviteetteihin, ja kokevatko he oppineensa englantia näiden aktiviteettien avulla. Tutkimuskysymyksiin sisältyi myös se, mitä mieltä opiskelijat olivat koulussa opitun englannin ja vapaa-ajalla käytettävän englannin välisestä suhteesta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan oppilasta kaikilta vuosikursseilta yhdestä lukiosta Helsingissä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastateltaville esitettiin ennalta laadittuja kysymyksiä sekä lisäkysymyksiä, jotka nousivat esiin haastattelutilanteessa. Haastattelut nauhoitettiin oppilaiden koululla. Jälkeenpäin ne litteroitiin ja käännettiin englanniksi tutkielmaa varten. Tulokset osoittavat, että suostuin englanninkielinen aktiviteetti on TV-sarjojen tai elokuvien katselu. Englantia myös puhutaan sukulaisten, ystävien, ja kumppanien kanssa, ja oppilaita motivoi heidän oma kiinnostuksensa näihin aktiviteetteihin. Koulussa opittu englanti arvioidaan yleisesti negatiivisesti, kun taas vapaa-ajalla käytetty englanti koetaan vapaaksi ja mukavaksi. Oppimisen koetaan olevan mahdollista molemmissa ympäristöissä, joskin kouluajan ulkopuolisesta oppimisesta pidetään enemmän. Englannin käytön koetaan olevan hyvin erilaista näissä ympäristoissä. Lukion opetussuunnitelmassa korostetaan englannin roolia kansainvälisen kommunikaation kielenä. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat eivät kuitenkaan koe saaneensa opetusta, jossa kommunikaatio olisi pääosassa, vaan painottavat koulussa käytetyn englannin olevan arvosanakeskeistä ja täydellisyyteen tähtäävää. Loppupäätelmänä voidaan sanoa, että lukiolaiset kokevat vapaa-ajalla opitun ja käytetyn englannin olevan mukavampaa, monipuolisempaa ja hyödyllisempää kuin koulussa opitun ja käytetyn englannin.