Browsing by study line "Film and Television Studies"

Tutkielmassa tutustutaan elokuvaväkivaltaan sekä animaatioväkivaltaan, sen historiaan sekä Hayao Miyazakiin, joka on japanilainen animaatio ohjaaja, joka on ollut mukana perustamassa Studio Ghibliä. Tutkielmassa tehdään katsaus hänen ajatusmaailmaansa ja väkivallan estetiikkaansa. Väkivaltaan, niin yleisesti kuin elokuvallisesti, tutustutaan pääasiassa Henry Baconin ja Stephen Princen tutkimuksien kautta ja ohjaaja Miyazakin ajatusmaailmaa avataan hänen haastatteluihin, luentoihin ja mietteisiin perustuvissa kirjoissa Starting point ja Turning point. Tutkielmassa analysoidaan kolmea Miyazakin elokuvaa, Prinsessa Mononokea, Henkien kätkemää ja Liikkuvaa linnaa niiden sisältämän väkivallan kautta. Elokuvista on tehty vertailtavampia metrisen tyylimittauksen avulla, mitaten väkivallan kestoa ja kohtien määrää. Väkivallan määrää elokuvassa on verrattu elokuvan kestoon.Väkivaltaa sisältäviä kohtia on analysoitu lähilukua ja tyylianalyysin keinoja käyttäen, pyrkien löytämään elokuvista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia elokuvien tavassa käyttää ja näyttää väkivaltaa, pyrkien myös löytämään yhdistäviä teemoja hänen elokuvistaan. Miyazakin väkivallan estetiikassa väkivalta näytetään realistisesti ja juonta edistävänä elementtinä. Hänen tapansa esittää sotaa on kritisoiva eikä sitä esitetä ihannoivasti, vaan välttämättömyytenä. Miyazaki ymmärtää, että väkivaltaa on pakko näyttää jopa lapsille, jotta elokuva on realistinen ja oikean tuntuinen. Verta voi näyttää, kunhan se ei roisku vaan tuo jonkinlaisen lisän elokuvalle. Hän käsittelee elokuvissaan usein orpolapsia, sotalentokoneita sekä tuo esille luonnonsuojelullisia elementtejä, korostaen myös luonnon ja ihmisten tasapainoa. Välillä väkivalta on välttämättömyys, jotta tarina saadaan kerrottua.

Tutkielman tutkimuskohteena ovat elokuvan marginalisoitujen naispäähenkilöiden kehojen ja kehollisuuden eri visuaaliset esitykset sekä representaatiot, sekä näiden kuvastojen merkitykset affektien, eli vahvan tunnepohjaisen yhteyden sekä intersektionaalisen feminismin kautta analysoituna kolmessa eri fiktioelokuvassa: Queen & Slim (2019), Syödä, nukkua, kuolla (2012) ja Piggy (2022). Analyysien teoreettisena pohjana toimivat feministinen elokuvatutkimus, mustan feminismin vähemmistöihin ulottavat tutkimushaarat, intersektionaalinen feminismi sekä affektitutkimus. Työ käsittää vahvasti naishahmojen erot ja yksilöllisyyden analyyseissaan sekä tutkimusotteessaan, vapauden ja rakkauden käsitteiden kulkiessa elokuva-analyysien punaisena lankana. Affektitutkimusta työssä edustavat mm. Sara Ahmed sekä mustan feminismin affekteihin kurottava tutkimus. Tutkielman yhtenä teoreettisena pohjana toimii filosofi Gilles Deleuzen affektiteoria mm. Barbara M. Kennedyn kautta tulkittuna. Deleuzen affekteihin kiinnittyvässä elokuvan filosofiassa yhdistyvät mm. liike, rytmi, valo, väri, harmonia, musiikki, aika sekä katsojan omat kokemukset, tunteet, muisti ja merkitykset. Tämänkaltainen, elokuvateoksesta mm. aistien, tunteiden ja kehollisten tuntemusten kautta heräävä affektiivinen tutkimustaso, yhdistyy tutkielmassa representaation, eli kulttuuristen kuvastojen ja esitysten sosiaalisiin ja poliittisiin merkityksiin feministitukijoiden kuten mm. bell hooksin, Audre Lorden, Katariina Kyrölän ja Anu Koivusen et al. tutkimuksen kautta. Tutkimusmetodina toimii fenomenologinen, tutkijan omiin aisteihin ja tunteisiin nojaava tutkimusote. Tutkielma käsittää kuvastonsa kaksin eri tavoin yhdistettynä: aistimellisena, visuaalisena ja materiaalisena elokuvan kuvastona, sekä representaatioina, kulttuuristen ja poliittisten merkitysten kautta tutkittuna. Ensimmäinen näistä kiinnittyy siihen, kuinka elokuva mm. esteettisten ja aistimellisten keinojensa kautta pystyy luomaan affektiivisen tunneyhteyden katsojaan, ja representaation käsite liittyy vahvasti siihen, kuinka nämä eri kuvastot pyrkivät affektiivisesti koskettamaan myös ajatus- ja merkitysmaailmojensa kautta. Keskeisimpinä tuloksina on, että elokuvien naishahmojen keho ja kehollisuus sekä hahmojen omat affektiiviset tuntemukset pystyvät luomaan vahvan intensiteetin, joka herättää affektiivisen tunneyhteyden katsojaan. Analyysielokuvien naishahmot herättävät affektiivisen yhteyden etenkin omien affektiivisten siteidensä kautta elokuvassa. Näiden hahmojen suurin halu oli kokea yhteys johonkin, tai johonkuhun toiseen ja suurin pelko oli menettää tämä kytkös. Elokuvan visuaaliset sekä esteettiset keinot näiden kehojen kuvastojen yhteydessä, kuten liike, rytmi, musiikki ja harmonia korostavat ja mahdollistavat osaltaan vahvaa affektiivista yhteyttä mm. Deleuzen sensaation ja becoming -käsitteiden kautta tarkasteltuina. Merkittävä tutkimustulos on myös, että kuvaston kulttuuristen ja poliittisten merkitysten kautta tutkittuna jokaisen naishahmon pystyi tulkitsemaan ja analysoimaan kontekstualisoituna jotakin laajempaa vasten: Queen USA:n rasistista yhteiskuntaa vasten, Syödä, nukkua, kuolla -elokuvan Rasa kapitalistista yhteiskuntaa vasten ja Piggy -elokuvan Saran pystyi tulkitsemaan patriarkaattia vasten. Ideologisella ja poliittisella tarinan tasolla tarkasteltuna naishahmojen tarinat ja kohtalot herättivät affektiivisen yhteyden, joka tosin voi vaatia katsojaltaan halun lukea teos tätä ideologista taustaa vasten. Analyysielokuvat myös osaltaan rikastavat fiktioelokuvien naishahmojen kuvastoja sekä näin monipuolistavat genrejään.