Browsing by study line "Film and Television Studies"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Maisterintutkielma käsittelee elokuvaohjaaja Damien Chazellen elokuvia Whiplash (2014) ja La La Land (2016). Audiovisuaaliseen estetiikkaan, elokuvakerrontaan ja teemoihin keskittyvän lähiluvun keinoin analysoin sitä, miten Chazelle kuvaa elokuvissaan taiteilijuutta ja taiteen tekemistä. Koska elokuvat sijoittuvat jazzin maailmaan, tarkastelen myös jazzin kuvausta elokuvissa sekä sen merkitystä Chazellen elokuvakerronnalle ja audiovisuaaliselle estetiikalle. Tärkeintä aineistoani ovat paitsi mainitut elokuvat, myös Chazellea ja hänen elokuviaan käsittelevät sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit ja haastattelut sekä YouTuben videoesseet, joissa Chazellen elokuvia ja etenkin Whiplashia on analysoitu huomattavan paljon. Siinä missä taiteilijakuvaukset perinteisesti keskittyvät neroihin, joille on suotu miltei ylimaallisia kykyjä, Chazelle kuvaa taiteen tekemistä nimenomaan työn tekemisen ja harjoittelun kautta. Keskeinen teema sekä Whiplashissa että La La Landissa on unelmien törmääminen todellisuuden kanssa. Elokuvien päähenkilöiden taiteellinen kunnianhimo vaatii uhrauksia esimerkiksi ihmissuhteiden ja mielenterveyden osalta, ja vaikka kummankin elokuvan lopussa unelmat käyvät ainakin jossain määrin toteen, loppuja on vaikea pitää onnellisina. Pikemminkin ne herättävät avoimen kysymyksen siitä, ovatko elokuvien hahmot tehneet oikean tai mielekkään valinnan valitessaan taiteensa ”hinnalla millä hyvänsä”. Chazelle lainaa elokuvissaan keinoja eri elokuvagenreistä kuvatessaan taiteilijuutta. Whiplash, joka kuvaa jazzia kilpailun ja suorittamisen kautta, toimii paljolti sota- tai urheiluelokuvan logiikalla. La La Land, jossa jazziin suhtaudutaan nostalgisesti, lainaa kulta-ajan Hollywoodin musikaaleista sekä Jacques Demyn 1960-luvun musikaalituotannosta. Jazz on paitsi keskeinen osa molempien elokuvien tarinaa, myös niiden tyyliä määrittelevä tekijä. Etenkin Whiplashin kameratyöskentelyssä ja leikkauksessa on paljon piirteitä, jotka ovat tulkittavissa jazzmaisiksi.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen venäläistä poliittista keskusteluohjelmaa 60 minut (60 minuuttia) sen audiovisuaalisten ja retoristen ominaisuuksien kautta. Tutkielmani tarkoituksena on osoittaa, kuinka ajankohtaisohjelmassa käytetyt audiovisuaaliset keinot loivat poliittisia käsityksiä Ukrainasta vuonna 2021. Tutkielman aineistona toimii 60 minut -ohjelma, jota esitetään valtiollisella televisiokanavalla Rossija-1. Ohjelman valitsemiseen vaikutti sen korkeat katsojaluvut, siinä käytetyt tehokeinot ja Kremlin poliittisen linjan tukeminen. Aineisto koostuu viidestä vuonna 2021 esitetystä jaksosta aikavälillä helmi-joulukuu. Katsojalukujen vertailun kautta valitsin aineistoksi sellaiset jaksot, joilla oli eniten katsojia. Tämä antaa parhaan kuvan siitä, mitä katsojat ovat nähneet ohjelman ollessa saavutettavimmillaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksessa, viestinnässä ja sosiologian aloilla käytettyyn kehysanalyysiin. Metodissani yhdistyvät visuaalinen ja kvalitatiivinen kehysanalyysi sekä audiovisuaalinen retoriikka. Lisäksi käytän analyyseissani elokuvatutkimuksen neoformalistisen koulukunnan käsitteistöä. Tekstiä, kuvaa ja ääntä rinnakkain tarkastelemalla pyrin osoittamaan kuinka ohjelma luo tulkintakehyksiä, millaisia nämä kehykset ovat ja miten ne vuoden aikana muuttuvat. Tavoitteenani on ymmärtää, miten katsojia ohjataan tulkitsemaan Ukrainaan liittyviä aiheita vuoden 2021 kontekstissa. Audiovisuaalisen retoriikan keinoja tutkimalla pyrin puolestaan ymmärtämään, millaisia tehokeinoja ohjelmassa käytetään ja millä tavoin ne johdattelevat katsojia kohti tietynlaisia tulkintoja. Tutkielmassa selvisi ohjelman käyttävän laajasti audiovisuaalista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on ohjata katsojia tekemään tiettyjä kausaalisia tulkintoja, manipuloida katsojia valheellisiin tulkintoihin ja viihteellistää ohjelman uutissisältö helpommin lähestyttävään muotoon. Leikkausten, erikoistehosteiden ja musiikin avulla katsojille tarjotaan geopoliittista viihdettä, jossa elokuvamaiset tehokeinot auttavat rakentamaan asiantuntijoiksi esiteltyjen vieraiden tukemana ideologista mainosta edistäen samalla epäinhimillisiä tulkintoja ukrainalaisista. Näiden keinojen kautta ohjelman voi luokitella propagandistiseksi. Retorisia keinoja käyttämällä ohjelmassa korostuvat Ukrainaan liittyvät vakiintuneet narratiivit, väitteet ja näkemykset, jotka ohjaavat katsojia kohti ohjelman rakentamia tulkintakehyksiä. Tutkielma osoittaa ohjelman rakentaneen verbaalisesti ja visuaalisesti sellaisia tulkintakehyksiä, jotka ohjaavat katsojia näkemään Ukrainan sen poliittisen johdon kautta epäonnistuneena ja samanaikaisesti merkityksettömänä sekä vaarallisena valtiona, joka on uhka niin omalle kuin Venäjänkin väestölle. Kehykset kokivat muutoksia lähinnä aktiivisten toimijoiden osalta. Venäjä esiintyy kaikissa kehyksissä ratkaisijan roolissa. Katsojissa pyritään herättämään vahvoja tunnepohjaisia reaktioita esittämällä keskeisimpinä kärsijöinä lapset, joiden representaatiota käytetään ukrainalaisten toimijoiden demonisoimiseen. Ohjelmassa rakennetut käsitykset luovat maailmasta mustavalkoisen ja kyynisen kuvan, jota käytetään viholliskuvien luomiseen, ihmisryhmien epäinhimillistämiseen ja Venäjän toiminnan oikeuttamiseen. Ohjelmassa käytetyt narratiivit ja kehykset toistuivatkin niissä perusteluissa, joita Venäjä käytti aloittaessaan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022.
Now showing items 1-2 of 2