Browsing by study line "Folklore Studies"

Tarkastelen tutkielmassani vernakulaarien rekistereiden ja kuvaajaidentiteettien ilmentymiä suomalaisilta Instagram-kuvaajilta kerätyissä kuva- ja haastatteluaineistoissa. Havainnoin ennen kaikkea sitä, miten vernakulaarien rekistereiden hallinta ja vernakulaarin auktoriteetin rakentuminen Instagramissa vaikuttavat kuvaajien käsityksiin omasta valokuvaajuudestaan. Tutkimusaineistonani toimivat Suomen valokuvataiteen Insta-Suomi-tapaustutkimuksen yhteydessä kootut kuva- ja haastatteluaineistot, jotka on kerätty syksyllä vuonna 2018 osana pohjoismaista Collecting Social Photo -projektia. Osallistuin itse aineiston keruuseen projektin harjoittelijana. Tutkielmassani käyttämäni aineisto koostuu seitsemästä haastattelusta, joiden lisäksi käytän esimerkkeinä kunkin haastateltavan ottamia kuvia. Lähestyn haastatteluaineistoa teoriaohjaavan sisällön analyysin keinon, jota noudattamalla olen jakanut aineiston analyysin useampaan eri osa-alueeseen, joissa tarkempaa analyysia jatketaan tulkitsevan lähiluvun keinoin. Aineistoa tarkastelemalla voidaan osoittaa, että Instagram ja sen eri viiteryhmätyylien, eli vernakulaarien rekisterien, hallinta voi toimia niin identiteettiä vahvistavana kuin sitä horjuttavanakin tekijänä. Etenkin ammattivalokuvaajien keskuudessa Instagram koetaan kuvaajaidentiteetin kannalta ongelmalliseksi, mikä ajaa etsimään strategioita, joilla omaa kuvaajaidentiteettiä pystyttäisiin suojelemaan Instagramin vaikutuksilta. Tutkimus osoittaa myös, että moni sovelluksen käyttäjistä ei miellä Instagramia valokuvan osa-alueeksi, vaan pikemminkin sosiaaliseksi ja vastakulttuuriseksi viestintävälineeksi, jossa visuaalisuus näyttelee vain yhtä osaa. Tämä tuo esiin kysymyksen siitä, onko Instagramia syytä tarkastella kuvaajaidentiteettien kautta, sillä ainakaan toistaiseksi se ei näytä vakiinnuttaneen asemaansa valokuvauksen muotona. Identiteettiä ja muistia tarkastellessa voidaan puolestaan huomata, että niiden rakentaminen on Instagramissa vain osin tiedostettua. Tutkielman lopuksi luodaan vielä katsaus Instagramin teknologisiin ulottuvuuksiin, sillä ne toimivat osaltaan Instagram-käyttäjyyden tärkeinä hahmottajina.

Maisterintutkielmassani tutkin Pohjois-Amerikan suomalaisten työväenluokkaisten naisten ja lasten luontoon liittyviä spatiaalisia käsityksiä ja merkityksiä 1900-luvun alussa. Tarkasteluni kohdentuu erityisesti luonnossa vietettyyn vapaa-aikaan. Tavoitteenani on selvittää, miten luonnosta kirjoittaminen nivoutuu osaksi työväenluokan poliittista retoriikkaa niin konkreettisen, eletyn ympäristön kuin mielikuvienkin tasolla. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten asutuskolonialistinen rakenne on mahdollistanut työläisten tilallisia haltuunottoja sekä siitä, miten luonnosta kirjoittamalla toisinnetaan asutuskolonialistista epistemologiaa. Aineistoni koostuu sosialistisen Toveritar-naistenlehden paikkakuntakirjeitä vuosilta 1916–1917. Paikkakuntakirjeet ovat lehden lukijoiden, eli naisten, nuorten ja lasten omaehtoisesti kirjoittamia tekstejä. Kirjeet lähetettiin yleensä oman asuinpaikkakunnan tai paikallisen sosialistiosaston nimissä – myös ilman virallista kirjeenvaihtajamandaattia. Kirjeiden kirjoittajat ovat Pohjois-Amerikan suomalaisia siirtolaisia ensimmäisessä tai toisessa polvessa. Analyysimenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analysoin aineistosta vapaa-aikaan sekä luonnon spatiaalisuuteen liitettyjä merkityksiä soveltaen Edward Sojan (1996) kehittämää kolmannen tilan käsitettä. Kolmannen tilan metodologisen käsitteen avulla tarkastelen luontoa 1) havaittuna ja koettuna, 2) elettynä ja sosiaalisena sekä 3) kuviteltuna ja ajateltuna tilana. Analysoin paikkakuntakirjeiden luontoa ja vapaa-aikaa käsitteleviä tekstejä erityisesti sään ja ilmaston sekä vapauden toisiinsa kietoutuvien teemojen kautta. Lisäksi tarkastelen aineistoa asutuskolonialistisessa viitekehyksessä soveltaen geohistoriallisen kuvittelun käsitettä (Massey 1993; Skurnik 2022). Geohistoriallisella kuvittelulla viitataan siihen, että suuri osa maantieteellisestä tiedosta on nykyisten ja menneiden ihmisten mielissä. Käsitteen avulla tarkastelen, miten luontoon tilana liittyvät käsitykset ja merkitykset asettuvat osaksi siirtolaisuuteen vaikuttaneita asutuskolonialistisia rakenteita ja epistemologiaa. Luonnon merkitykset ovat Toverittaren lukijakirjoittajille ambivalentteja. Luonto niin mahdollistaa kuin haastaa työläisnaisten- ja lasten toimintaa vapaa-aikana. Luonto nähtiin toisaalta tasa-arvoisena, kaikille yhteiskuntaluokille ”vapaana”, mutta toisaalta työväenluokan sortoa korostavana ja esiintuovana tilana. Luontoon ja vapaa-aikaan liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia hyödynnetään paikkakuntakirjeissä myös metaforisesti ja symbolisesti. Esimerkiksi käsitykset säästä ja ilmastosta perustuvat aistein havaittuun tilaan, mutta niihin liittyviä merkityksiä hyödynnetään kuvaamaan työväenluokan kokemaa sortoa myös abstraktilla kuvittelun tasolla. Tutkimukseni pohjalta esitän, että luonto tarjosi kirjoitettuna kolmantena tilana työläisille eskapistisen tilan, johon oli mahdollista kuvitella vaihtoehtoisia työväen tulevaisuuksia sekä muistella menneisyyttä ja toisintaa suomalaisuutta. Lisäksi luonto on kirjeissä kielellinen merkitysresurssi, jota hyödynnetään kahdessa toisiinsa kietoutuvassa kommunikatiivisessa rekisterissä. Vernakulaarissa ilmasto- ja sääraportoinnin rekisterissä kirjoittajat välittivät tietoja elinoloista eri paikkakunnilla. Lisäksi tätä kommunikatiivista rekisteriä hyödynnettiin metaforisesti osana agitaatiorekisteriä. Agitaatiorekisterissä luonnosta kirjoittamalla korostettiin työläisten luokka-asemaa ja innostettiin lehden lukijoita luokkataisteluun. Työläisten luokkataistelun tavoitteena oli laajin mahdollinen vapauden tila, jota erityisesti kesäinen luonto symboloi. Suomalaissiirtolaisten omaksuman asutuskolonialistisen epistemologian mukaan työväenluokalla oli oikeus ja vapaus hyödyntää Pohjois-Amerikan luontoa omiin tilallisiin ja poliittisiin sekä identiteettiin liittyviin tarpeisiinsa. Toverittaren paikkakuntakirjeissä hyödynnetyt luontoon ja vapaa-aikaan liittyvät kielelliset merkitysresurssit välittävät ja uusintavat tätä asutuskolonialistista epistemologiaa. Luonto kolmantena tilana sisältää sekä toiveen että oletuksen totaalisesta vapaudesta, joka on mahdollinen valkoiselle, työväenluokkaiselle suomalaissiirtolaiselle.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tutkimani aineiston perusteella ja sen laajuuden sallimissa rajoissa saada selville, millaisten yliluonnollisten olentojen kohtaamisesta suomalaiset kertovat, millaisia tulkintoja kohtaamisista tehdään, miten olentoja kohdataan ja millaisia seurauksia ja reaktioita olentojen kohtaamiset aiheuttavat kokijalle. Aineistonani oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan tallennettu, Kirsi Hännisen tutkimuskyselynsä pohjalta kokoama ”Oletko kohdannut yliluonnollisen olennon?” -aineisto. Aineisto on kerätty vuosina 2003-2004. Analysoin aineistoa suhteessa erilaisiin tulkintakehyksiin, kuten kansanuskoon ja vertailin tutkimustuloksiani aiempaan tutkimukseen. Tutkimusmetodina käytin laadullista tutkimusta. Kohtaamisten aistimisen tapoja vertaillen aineistossa merkittävästi yleisimpiä olivat näköhavainnot. Äänihavaintoja oli toiseksi eniten. Aineistossa oli myös esimerkiksi monen eri aistin kautta koettuja havaintoja sekä tuntohavaintoja. Monet kokemuksista tapahtuivat unessa tai unen ja valveen rajalla. Näköhavainnoille tyypillinen piirre oli olennon olemuksen ja toiminnan yksityiskohtainen kuvailu, erityisesti silloin, kun olento muistutti ihmistä. Ihmistä muistuttava olento saattoi olla nimetty esimerkiksi enkeliksi, tontuksi tai etiäiseksi, tai kyseessä saattoi olla vainajakokemus eli kuolleen ihmisen hahmo. Yliluonnolliset kokemukset tapahtuivat yleensä spontaanisti ja kokijan tietoisesti edesauttamatta asiaa. Yliluonnollisten kokemusten aiheuttamista tunnetiloista yleisiä olivat hämmästys, pelko, lohtu sekä rauha. Enkelikokemukset olivat oikeastaan poikkeuksetta tavalla tai toisella positiivisia, usein esimerkiksi lohdullisia kokemuksia, kun taas vainajakokemusten aiheuttamat tunnetilat vaihtelivat. Yliluonnollisen kokemuksen vaikutus kokijan elämään ja uskomuksiin oli toisinaan hyvinkin voimakas, toisinaan taas vaikutusta elämään ei oltu sanoitettu lainkaan. Monille yliluonnollisen olennon kohtaamisen oleellinen merkitys oli se, että kokija tuli ikään kuin tietoiseksi selittämättömän ja tuonpuoleisen olemassaolosta ja/ tai kuolemanjälkeisestä elämästä.

Tavoitteet. Edeltävä tutkimus on käsitellyt kirjeitä esimerkiksi historiallisen sosiolingvistiikan näkökulmasta. Nordlundin (2013) havainnot liittyen siirtolaiskirjeenvaihtoon toimivat esimerk-kinä kirjeenvaihdon analysoimiselle. Metodologisina välineinä kirjeiden havainnoimisessa toi-mivat lisäksi muistitietotutkimuksen termit, jotka Ukkonen (2000; 2006) on muotoillut, sillä esimerkiksi narratologinen muistitietotutkimus käsittää myös lingvistiikan tutkimuksen. Tutkielman tavoitteena oli lisätä tietoa liittyen toiseen maailmansotaan mikrohistoriallisen tut-kimuksen valossa liittyen siihen, minkälaisessa ihmissuhteessa tuolloin saatettiin elää, per-heiden jouduttua eroon toisistaan. Tutkimuksessa tarkastellaan tunteiden sanoittamista. Sitä rakentavat niin kielelliset valinnat, kuin muistelupuhekin siksi, että yhdessä koetut asiat ennen eroon joutumista nousevat kes-kiöön ihmissuhteessa ja sen käsittelemisessä. Menetelmät. Tutkimusaineistona toimi kenttäpostikirjeenvaihto, jota käytiin sotarintaman sekä kotirintaman välillä. Aineiston tuottivat kaksi henkilöä, toisilleen kirjoittamalla. Aineiston analyysi keskittyi kirjeiden kielellisten rakennepiirteiden havainnoimiseen suhteessa muistitietotutkimuksen menetelmään, joka liittyi erityisesti esimerkiksi kokemuksista kertomi-seen. Tulkitsin korrespondenttien tapaa sanoittaa tunteitaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tunteiden sanoittaminen keskittyy muun muassa rakkaan puhut-telemiseen, kaipuuseen, rakkauden tuskaan, parisuhteen hoitamiseen, muistelu- ja koke-muskerrontaan ja lapsen saamiseen. Kirjeiden genre on rakkauskirje. Tunteiden syntyminen nousee keskiöön ihmissuhteessa. Sanavalinnat ja kirjeisiin rakennet-tu, tiedon välittämisen yhteydessä muodostettu identiteetti ovat keskeisiä rakkauskirjeen genrepiirteitä.