Browsing by study line "Historia, suomenkielinen"
Now showing items 1-20 of 108
-
(2023)Vaikka tuomiokirjat tuovat tavalliset kansanryhmät esiin poikkeuksellisessa kriisitilanteessa, ne ovat paras lähde lähestyä myös tavallista elämää. Tässä maisterintutkielmassa pyrinkin lapsenmurhatapauksien kautta lähestymään kahden pitäjän elämää katsottuna lapsenmurhasta syytettyjen näkökulmasta. Pöytäkirjoista aukeaa yhteisöt, joihin on mahtunut monia erilaisia jäseniä. Useimmat lapsenmurhista epäillyksi joutuneet ovat olleet tavallisia piikoja tai itsellisiä, joiden aiempi elämä ei ole herättänyt aihetta epäilyksiin. Toisaalta oikeuspöytäkirjat tarjoavat näkökulmia myös yhteisön kriiseihin tai poikkeuksellisiin tilanteisiin. Juorujen kautta on selvitetty sosiaalisia kriisejä, oikeudessa on pohdittu, kuinka mielenterveysongelmaista syytettyä tulisi kohdella. Oikeudenhoito tapahtui myös nälänhädän aikana 1690-luvun lopussa. Lapsenmurhasta syytetyksi joutuneiden naisten elämä kietoutuu osaksi yhteisöjensä arkipäivää ja vaikeissa tilanteissa selviämistä. He olivat aktiivisia toimijoita, joiden tilanteet olivat monella tavalla samankaltaisia, mutta toisaalta he olivat valinneet myös erilaisia polkuja elämälleen. Vaikka kaikille syytetyille löytyy yleisimmin muutamia yhteisiä piirteitä, heitä on mahdoton tiivistää homogeeniseksi ryhmäksi.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassani käsittelen virolaisia 1930-luvun ylioppilaita. Viron historiassa ajanjaksoa 1934–1939 kutsutaan usein ”vaikenemisen ajaksi”, ja tutkielmassani haastan tätä käsitettä ja vallitsevaa narratiivia tarkastelemalla, millaisia yhteiskuntakriittisiä ääniä yliopistokaupunki Tarton virolaisilla ylioppilailla oli kyseisinä vuosina. Näkökulmani on kokemushistoriallinen, eli valtionjohdon toimintaa kritisoineiden äänten esittelyn lisäksi erittelen kokemuksia näiden äänien taustalla selvittäen, miten ylioppilaat kokivat vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen, oman positionsa ja oman kriittisyytensä. Tutkimusmetodien näkökulmasta asetan tutkimukseni toisaalta yhteiskuntahistorian ja toisaalta uuden kulttuurihistorian suuntausten sateenvarjon ja kokemushistorian käsitteen alle. Tutkielmani keskeisimpinä alkuperäislähteinä käytän ylioppilasorganisaatioiden pöytäkirjoja ja muuta aineistoa, Viron Poliittisen poliisin agenttien raportteja, Tarton yliopiston akateemisen oikeuden materiaalia sekä lehdistöaineistoa, erityisesti Viron Üliõpilaslehtiä. Näiden tukena olen käyttänyt organisaatioiden omia, muistitietoa sisältäviä historiikkeja. Tulkintojani olen pohjannut erityisesti suomalaiseen ja virolaiseen tutkimuskirjallisuuteen koskien ylioppilaiden roolia, Viron historiaa, yhteisöllistä nationalismia ja demokratiakehitystä. Aineiston rajaamisen osalta olen soveltanut laadullisen tapaustutkimuksen periaatteita keskittyessäni erityisesti kahteen organisaatioon, miesjärjestö Eesti Üliõpilaste Seltsiin ja naisjärjestö korporaatio Filiae Patriaeen. Keskeisimpänä tutkimustuloksenani esitän, että ylioppilaat eivät vaikenemisen aikana tyytyneet olemaan hiljaa ja vaikenemaan, vaan että he ottivat laajamittaisemmin syksystä 1936 alkaen rohkeasti kantaa akateemisen vapauden puolesta, kun yliopiston toimintaa ja ylioppilasorganisaatioiden autonomiaa alettiin uusin lakiesityksin rajata. Keskeisinä kriittisten äänten ilmenemismuotoina toimivat julkiset, satojen ylioppilaiden mielenosoitukset, protestit yliopiston vuosipäivän juhlallisuuksissa, poliittinen satiiri organisaatioiden omissa tilaisuuksissa sekä julkinen keskustelu lakiuudistusten ympärillä. Kokemusten näkökulmasta totean yhteislaulun olleen ylioppilaille tärkeä yhteisöllisten kokemusten rakennusaine ja toisaalta kritiikin ilmenemismuoto. Samalla yhteisöllisyys ja yhdessä laulaminen liittyy tiiviisti jaettuun isänmaallisuuden arvoon ja yhteisölliseen nationalismiin. Tutkielmani mukaan virolaiset ylioppilaat kokivat virolaisuuden hyväksi toimimisen yleisenä lähtökohtana, eikä isänmaallisuutta nähty poliittisena kysymyksenä. Kokemukset omasta poliittisuudesta vaihtelivat: suuri osa ylioppilaista piti ihanteena apoliittisuutta, osa identifioitui osaksi ”demokraattista oppositiota”. Perinteisen, seltsien ja korporaatioiden jakolinjan lisäksi esitän sukupuolen olleen myös yksi kritiikkiin ja kokemukseen vaikuttanut tekijä, ja poliittisissa kysymyksissä naiskorporaatiot liittyivätkin usein ennemmin seltsien kuin mieskorporaatioiden kanssa. Yleisesti ottaen ”vaikenemisen ajan” ylioppilaat kokivat toimivansa virolaisuuden hyväksi ja ottivat rohkeasti kantaa etenkin akateemisen vapauden puolesta.
-
(2023)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Historian maisteriohjelma, suomenkielinen opintosuunta Tekijä: Hilppa Loikkanen Työn nimi: ”Alussa juuri kukaan ei uskonut meihin”: Naiset Algerian sodassa 1954–1962 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Elokuu 2023 Sivumäärä: 51 Avainsanat: Algeria, Algerian sota 1954–1962, algerialaiset naiset, alkuperäisnainen, musliminainen, islamilaisuus, kolonialismi, sukupuoli, intersektionaalisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Heikki Mikkeli Säilytyspaikka: Kaisa-kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksessani tarkastelen algerialaisten naisten osallistumista Algerian sotaan ja taisteluihin maan itsenäisyyden puolesta Kansallisen vapautusrintaman FLN:n (Le Front de libération nationale) puolella 1954–1962. Tutkimuskysymykset ovat: Mitkä aatteelliset ja poliittiset tekijät ja tapahtumat vaikuttivat naisten aktivoitumiseen ennen sodan syttymistä? Millaisin tavoin naiset osallistuivat taisteluun itsenäisyyden puolesta? Miten sodan eri osapuolet suhtautuivat naistaistelijoihin? Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen algerialaisten naisten aseman lisäksi syitä ja tapahtumia, joilla oli merkitystä naisten aktivoitumiseen ja osallistumiseen sotaan. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on intersektionaalinen lähestymistapa, koska se tarjoaa oivallisen tavan analysoida naisten asemaa samaan aikaan patriarkaalisen ja koloniaalisen yhteiskunnan jäseninä. Sodan syttyessä yli 90 % algerialaisista naisista oli lukutaidottomia ja suuri enemmistö asui maaseudulla. Ensimmäisten maailmansodan jälkeen perustettiin puolueita, jotka korostivat ohjelmassaan itsenäisyyden edistämistä ja oman kulttuurin kansallisia piirteitä kuten uskontoa ja kieltä. Poliittiset puolueet perustivat itselleen naisjärjestöjä. Toukokuussa 1945 etenkin Sétifin ja Guelman kaupungeissa toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi järjestetyt kulkueet, jotka päättyivät verisiin yhteenottoihin ja sen jälkeen ranskalaisten laajoihin kostoiskuihin, olivat merkittävä käännekohta. Toisessa pääluvussa käsittelen naisten eri rooleja ja tapoja osallistua sotaan. Sétifin verilöylyn lisäksi merkittäviä tekijöitä olivat FLN:n levittämä propaganda sekä lakot. Maaseudun naiset saivat tehtäväkseen viestien välityksen sekä ruoka- ja vaatehuollon. Toinen ryhmä olivat sairaanhoitajat ja lääkintäavustajat, jotka elivät vaikeissa olosuhteissa yhdessä FLN:n taistelijoiden kanssa. Vain pieni osa naisista osallistui aseelliseen taisteluun. Kolmas ryhmä olivat kaupungeissa asuvat naiset, jotka toimivat sotaan aseiden kuljettajina ja pommien räjäyttäjinä. Tarkastelen myös sekä FLN:n että ranskalaisten suhtautumista naistaistelijoihin. FLN halusi antaa kuvan uudenlaisesta vapautetusta naisesta, mutta naisten kertomuksista käy ilmi, että vanhat patriarkaaliset asenteet ja tavat säilyivät läpi koko sodan. Naisilla oli tehtävänään kaksi vallankumousta: yksi kolonialismia ja toinen oman yhteisönsä mieshegemoniaa vastaan. Ranskalaiset puolestaan käynnistivät useita projekteja peruskasvatuksen ja terveydenhoidon aloilla sekä mittavan kampanjan huivista luopumiseksi. He myös muuttivat perhelakia ja päästivät naiset vaaliuurnille. Ennen sotaa perustetuilla poliittisilla tai islamilaisuutta korostavilla liikkeillä oli merkitystä naisten aktivoitumisessa taistelussa itsenäisyyden puolesta. Sodassa naisten osuus oli korvaamaton; ilman sitä itsenäisyys olisi jäänyt saavuttamatta tai sota olisi vähintäänkin pitkittynyt. Patriarkaatista he eivät kuitenkaan päässet irti.
-
(2023)This thesis aims to examine the manifestation of political polarization in the Territory of Montana during the years 1864 to 1867. The American Civil War and its aftermath largely dictate the national political context and the thesis examines how that context influences and polarizes the local politics of the territory at the time. The viewpoint of the thesis is an intersection of political, legal, and social history. While it does not use the settler colonial theory as primary framework, tensions between the local communities of settlers and indigenous Americans, as well as their relations to the federal government are important parts of the setting. The thesis employs a large volume of both sources and previous research to establish its conclusion. As always in historical research, close reading of the source materials and careful contextualization with the subject and the general historical setting are the primary methods. The research presented concludes that the political polarization in Montana Territory during the years 1864-1867 manifested itself mainly as tensions between the federally appointed officials and the local community, which included majority of the locally elected legislature. While bipartisan efforts existed and a large amount of consensus existed in local matters, the national politics, which were very polarized during and after the Civil War, drove a wedge between local and federal interests. The local community mainly supported the Democratic Party, while the federal officials were mostly Republican. Both camps contributed to the polarization, but the biggest single factor was the poor relationship between the Acting Governor Thomas F. Meagher, who sided with the local miner community, and the Montana elite, which largely consisted of the federally appointed officials such as the members of the Territorial Supreme Court and first governor Sidney Edgerton, as well as Montana Post, the most influential newspaper in the territory at the time. While Montana leaned Democratic in its early years, as evidence of the few partisan elections that were concluded, suggests, the federal government in Washington at the time was controlled by the Republican Party, or Union Party as it was alternatively known at the time
-
(2022)The present study seeks to answer the following all-encompassing question: who were the Rephaim? This inquiry is founded upon the hypothesis that said group was noted in ancient texts for its status as powerful warriors. Beyond demonstrating this martial disposition another major objective is that of proving their general character as temporal actors rather than supernatural and mythical figures, the latter being the view asserted by much of modern scholarship. The primary sources employed are particularly the relevant biblical and Ugaritic texts that mention the Rephaim, yet the brief Phoenician writings attesting to said group are considered as well. Additionally, various other ancient texts, especially those of Egyptian provenance, provide important circumstantial information about the periods, regions, and events relevant to the Rephaim. Naturally related academic literature is consulted throughout such qualitative research. As is typical for such a highly interdisciplinary field as Ancient Near East studies, the present study also avails itself of archaeological data when possible. Linguistic factors too figure prominently as there often remain ambiguities as to the most correct interpretation of the dead languages in which the relevant primary sources were written. Besides the primary sources utilized, especially since the rediscovery of the ancient city of Ugarit in 1928, a rich scholarly tradition has grown around the study of the Rephaim, or Rapiuma, as they appear in the Ugaritic context. It is to this discussion that the present study contributes, and by so doing, provides fresh perspectives on the matter at hand. What differentiates the present study from most other contemporary investigations into the Rephaim is its favorable estimation of the biblical record as an important and relevant historical source. Indeed, it is the wholly temporal biblical portrayal of the Rephaim that helps highlight such equally non-supernatural characteristics in the more fragmentary and indefinite Ugaritic texts as well. In conclusion, the present study may proclaim that it adequately reaches all the goals it has set for itself. What follows then is a summary of the research results. Ancient texts indicate that the Rephaim were active in the Levant, especially its more southern regions, from at least the 19th century B.C. onwards. They appear to have been strongly linked with the Amorite expansion in the Middle Bronze Age Near East. In the 15th century B.C. the group is claimed to have been destroyed from much of their traditional Levantine territories. The Rephaim seem to have disappeared as an extant people sometime prior to the end of the Late Bronze Age. Yet they lived on in 1st millennium B.C. biblical and Phoenician texts as literary archetypes of once powerful ancient figures. The present study plausibly corroborates the hypothesized status of the Rephaim as a temporal people of evidently historical significance rather than mere supernatural and mythical entities. Confirmed is also their warlike and often even kingly status, which evinces an elevated standing in their respective societies. Moreover, clarification of the typically misconstrued nature of the Rephaim results in an improved understanding of the ancient Levant in general, particularly as pertains to its Amorite heritage in the Bronze Age.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa käsitellään suomalaisten lapsiperheiden kokemaa köyhyyttä ja puutetta toisen maailmansodan jälkeen vanhan Hämeen läänin alueella CARE-toiminnan näkökulmasta. Köyhillä lapsiperheillä oli mahdollisuus anoa Yhdysvalloissa asuneilta amerikansuomalaisilta avustuspaketteja, joita kutsuttiin niitä välittävän organisaation mukaisesti CARE-paketeiksi. Tämän kansainvälisen organisaation toimintaa johti Suomessa Suomen Huolto ry. Suomen Huolto toimi vuoteen 1953 asti Suomessa tapahtuneen vapaaehtoisuuteen perustuneen hyväntekeväisyyden keskusjärjestönä, jonka tehtävänä oli organisoida vapaaehtoinen Suomea avustava huoltotyö Suomen rajojen sisä- ja ulkopuolella. Suomen Huolto johti keskuselimenä toimintaa alaisinaan lääninkeskukset ja lääninkeskusten alaiset vapaan huollon keskukset. Vapaan huollon keskukset toimivat kunnan tai kaupungin vapaaehtoisen avustustoiminnan koordinoijina. Tutkimuksessa selvitetään miten suomalaisen köyhän lapsiperheen avustusprosessi eteni yksittäisestä anomuskirjeestä aina avustuksen saamiseen saakka. Tutkimuksessa vastataan tutkimuskysymykseen: ”Millainen oli CARE-avustuksen saanut lapsiperhe?” ja alatutkimuskysymyksiin: ”Millainen oli avustuksen saaneen lapsiperheen rakenne?”, ”Mitkä olivat avustuksen myöntämisen perusteet?”, ”Mikä oli vapaaehtoisen huoltotyön merkitys avustuksen saaneille perheille?”, ”Mikä oli siirtoväen määrä ja merkitys avustusten saaneiden perheiden joukossa?” ja ”Miten avustusorganisaatio toimi?”. Tutkimuskysymykseen vastataan kuvaamalla suomalaisen köyhän lapsiperheen rakenne vanhempien ammatin, lasten lukumäärän, mahdollisten perhettä kohdanneiden sairauksien ja siirtolaisstatuksen tarkkuudella. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on käytetty lähes 800 kotitalouden tietoja vuosien 1946–1948 väliseltä ajalta, joita vertaillaan maaseudun ja kaupunkien välillä. Materiaali koostuu erilaisista yksityisten perheiden kirjoittamista kirjeistä ja vapaan huollon keskusten tekemistä luetteloista, joiden perusteella Suomen Huolto on myöntänyt CARE-paketteja. Kyseisen avustuksen tärkein peruste on ollut suuri alaikäisten lasten lukumäärä. Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä on lapsiperheiden tukemisen ja avustamisen tärkeys niin yksittäisen perheen subjektiivisen köyhyyden tunteen lievittämisessä kuin valtakunnallisen sosiaalipolitiikan pitkäjänteisessä kehittämisessä. Suomalainen sosiaalipolitiikka painottui sotien jälkeisenä aikana nimenomaan perhepolitiikkaan pyrkien vähentämään köyhyyden ylisukupolvisuutta. Sotatilan aiheuttama valtakunnallinen köyhyys loi toimintakentän vapaaehtoiselle huoltotyölle, joka konkretisoitui myöhemmin 1950-luvun jälkeen tapahtuneessa hyvinvointivaltiokehityksessä.
-
(2021)Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa Englannissa vuosien 1840–1870 välillä julkaistuja arkkiveisuja, ja sitä kuinka rikollisuus, poliisi ja ankarat rikosrangaistukset on esitetty niiden sanoituksissa. Arkkiveisu on sanoitukseltaan kerronnallinen ja riimittelevä laulu, joita tarkasteluajanjaksolla julkaistiin etenkin Lontoon alueella. Kyse on kulttuurihistoriallisesta tutkimuksesta. 1840–1870-luvuilla rikollisuus oli kasvavassa määrin ongelma etenkin englantilaisissa kaupungeissa. Syynä rikollisuuden kasvuun olivat muun muassa kaupungeissa tapahtunut nopea väestönkasvu, sekä sen seurauksena lisääntynyt työttömyys. Samaan aikaan Ison-Britannian poliisivoimat läpikävivät uudistusprosessia, jonka tavoitteena oli poliisivoimien tehokkaampi organisointi. Toiminnan seurauksena poliisien määrää lisättiin, mikä tarjosi uusia työllistymismahdollisuuksia. Rikosnimikkeiden rangaistuskäytäntöjen uudistus taas lisäsi etenkin vankeusrangaistukseen tuomittujen määrää. Kuolemaantuomittujen määrä laski, mutta tämän seurauksena heitä koskevat teloitukset aiheuttivat kiinnostusta viktoriaanisen ajan toimintaympäristössä. Kaikki tavallisesta poikkeava toiminta kiinnosti myös arkkiveisuja laatineita sanoittajia ja kustantajia. Arkkiveisut kuvasivat niin vähäisiin kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden toimintaa. Poliisi ja vakavat rikosrangaistukset pääsivät myös edustetuksi arkkiveisujen sanoituksiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat. Miten arkkiveisut kuvasivat julkaisuaikansa rikollisuuta sekä rikollisia? Toisekseen, miten poliisi on esiintynyt arkkiveisujen sanoituksissa? Kolmanneksi, kuinka arkkiveisut ovat kuvanneet vankeusajan tapahtumia? Viimeisenä, miten kuolemaantuomittuja on kuvattu arkkiveisujen sanoituksissa? Tutkielman alkuperäislähteinä ovat toimineet neljätoista erilaista arkkiveisua, jotka ovat julkaistu 1840–1870-välisenä aikana. Arkkiveisujen julkaisupaikkoina ovat toimineet etenkin Lontoo, Preston sekä Manchester. Tutkimuskirjallisuutena on ollut esimerkiksi arkkiveisujen historiaa käsitteleviä teoksia. Myös muuta viktoriaanisen ajan elämään keskittynyttä tutkimuskirjallisuutta on hyödynnetty tutkielman teossa. Tutkielman tulokset ovat jossain määrin yllättäviä. Rikollisia ei ole aina kuvattu negatiivisesti, ja vastavuoroisesti poliisi ei aina esiinny sanoituksissa positiivisessa valossa käsiteltävänä olleissa arkkiveisuissa. Vangin elämä ei myöskään ollut helppoa kuvauksista päätellen.
-
(2024)Tutkielmassani tarkastelen Britannian puolustusministeriön asettamaa mediakontrollia Falklandin sodan aikana ja sen seurauksia. Vuonna 1982 Britannian ja Argentiinan välillä käytiin sota etäisillä Falklandin saarilla. Saarten sijainnin takia toimittajia otettiin osaksi Britannian laivasto-osastoa, jotta tapahtumista pystyttiin uutisoimaan suuremmalle yleisölle. Toimittajille asetettiin rajoituksia uutisoinnin suhteen, joita perusteltiin laivasto-osaston turvallisuudella. Tutkimuskysymykseni tutkielmassa ovat: (1) Kuinka kontrolli näkyy laivasto-osaston mukana kulkevien toimittajien kirjoituksissa? (2) Onko mediakontrolli laivastossa vaikuttanut lehtien muuhun Falklandin sotaa koskevaan uutisointiin tai kannanottoihin? (3) Näkyykö lehtien poliittinen suuntaus kirjoituksissa mediakontrollin aikana? (4) Miten mediakontrollia käsiteltiin Britanniassa Falklandin sodan päätyttyä? Tutkielmani jakaantuu kahteen käsittelyosaan. Ensimmäisessä tarkastelen mediakontrollia Falklandin sodan aikana. Lähteinäni analysoin neljää sanomalehteä, joiden toimittajia otettiin laivasto-osaston mukaan sodan ajaksi. Vertaan lehtien sisältöä tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin haastatteluihin. Toisessa osassa tarkastelen sitä, miten Britanniassa käsiteltiin mediakontrollia Falklandin sodan päätyttyä. Käytän lähteinäni Britannian parlamentin ja puolustusministeriön virallisia selvityksiä, sekä vuoden 1982 aikana julkaistua kirjallisuutta Falklandin sotaa koskien. Tärkeimpinä havaintoinani tutkielmassani on, että mediakontrolli näkyy sanomalehdissä ja vaikutti siihen, miten paljon laivasto-osaston mukana olleet toimittajat saivat omia kirjoituksiaan julkaistuksi. Mediakontrollilla oli myös selvä pyrkimys luoda positiivisempi kuva laivasto-osaston menestyksestä sodassa. En kuitenkaan havainnut mediakontrollin vaikutusta lehtien omiin näkemyksiin Falklandin sotaa tai hallituksen toimintaa koskien. Tulkintani on, että lehdet vaikuttavat päätyneen vapaaehtoisesti tukemaan sotaponnisteluita uutisoinnillaan Falklandin sodan eskaloituessa. Sodan päätyttyä mediakontrollia käsiteltiin suhteellisen paljon ja erityisesti laivasto-osaston mukana olleet toimittajat näyttäytyvät lähteissä kriittisimpinä mediakontrollia kohtaan. Tutkimuksessa esittämäni näkemys on kuitenkin, että koko Falklandin sotaa käsiteltiin niin paljon Britanniassa sen päätyttyä, että mediakontrolli jäi hyvin marginaaliseksi aiheeksi julkisessa keskustelussa.
-
(2022)Tutkimuksessani Brittiyhteisön elämä 1920-luvun Irakissa tarkastelen Irakin mandaattiaikana maassa vaikuttanutta brittiyhteisöä. Tutkin sitä, miten tämä yhteisö maahan muodostui, millainen se oli luonteeltaan ja keitä siihen kuului. Tärkeässä osassa on yhteisön arkisen elämän kuvailu. Erinäisten esimerkkien avulla havainnollistan sitä, millaista brittien elämä aivan käytännössä oli Irakissa sata vuotta sitten. Kaksi Irakissa tuona aikana julkaistua sanomalehteä, Baghdad Times ja Times of Mesopotamia, toimivat tutkimukseni perustana. Näissä lehdissä on paljon hyödyllistä sisältöä, joiden vaikutuksesta tämä muuten vähänlaisesti tutkittu aihe aukenee aivan uudella tavalla. Pystynkin sanomalehtiaineistoni avulla muodostamaan Irakin brittiyhteisön elämästä hyvin kokonaisvaltaisen kuvan. Tutkimusteni perusteella Irakin brittiyhteisön elämä oli varsin mielenkiintoista. Yhteisön jäsenet saapuivat keskelle kuumaa erämaata, jonka paikallisväestön tavat ja tottumukset poikkesivat suuresti heidän omistaan. Silti he pystyivät säilyttämään omat elintapansa ja arvomaailmansa. Englantilaisen elämän ideaalia mallia kaikkine perinteineen pyrittiin noudattelemaan niin pitkälle kuin vain mahdollista, mikä heijastuu hyvin sanomalehtien sisällöistä. Paikallisiin brittiyhteisö piti etäisyyttä ja eli pitkälti omassa kuplassaan.
-
(2023)Bostonissa elänyt ja lähes koko elämänsä vaikuttanut puritaanipappi Cotton Mather (1663–1728) toimi Uuden-Englannin yhteisön keskeisenä ja vaikutusvaltaisena jäsenenä. Matherin vuosien 1700–1726 välillä julkaistut merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevät saarnansa ovat kiinnostaneet tutkimusta hyvin moninaisista eri näkökulmista. Työssäni olen esittänyt, että Mather loi 1700-luvun alkuvuosina julkaistuissa saarnoissaan kuvaa koko Uuden-Englannin yhteisölle tärkeistä ja arvokkaista merenkulkijoista. Nämä mahdollistivat uusienglantilaisten päivittäisen elämän mukavuudet ja tarjosivat turvaa esimerkiksi kunigatar Annan sodan (1702–1713) aikana. 1710-luvulle tultaessa Matherin suhtautuminen merenkulkijoihin alkoi hiljalleen muuttua. Aiemmasta toiveikkuudesta ja ymmärtävistä ohjeista muuttui tuomitsevia puheenvuoroja. Mather paheksui merimiesten laskenutta moraalia ja paheellisia elämäntapoja. 1720-luvulle tultaessa Mather ei enää samalla tavalla arvostanut merityötä osana omaa yhteisöään. Lisääntynyt merirosvouksen uhka kuvastui Matherin merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevistä saarnoista selkeästi. Mather vastasi uhkaan luomalla merirosvoja toiseuttavia ja epäinhimillistäviä kertomuksia. Näiden kertomusten kautta Mather välitti uusienglantilaisille kuvaa turmiollisista ja barbaarimaisista hylkiöistä, jotka uhkasivat koko laajentuvaa angloamerikkalaista maailmaa. Tässä tutkielmassani pyrin laajentamaan ja monipuolistamaan aiemman tutkimuksen luomaa kuvaa merirosvoista osana Matherin Uuden-Englannin yhteisöä. Kokemusyhteisön käsitettä hyödyntämällä esitän, että Mather toi Uudessa-Englannissa kuolemaantuomitut merirosvot saarnojensa kautta jälleen osaksi muuta yhteisöä. Näissä merirosvoja merkityksellistävissä kertomuksissaan Mather välitti yhteisölleen kuvaa merirosvojen viimeisten hetkien kapinallisuudesta tai katumuksesta. Uuden-Englannin puritaaneja yhdistäneet syntien katumuksen ja kääntymyksen rituaaliset kokemukset olivat keskeisessä asemassa Matherin kuvatessa näitä kuolemaantuomittujen merirosvojen viimeisiä hetkiä. Pappien antamia sielunhoidollisia ohjeita ja neuvoja vastaan kapinoineet merirosvot olivat toisaalta osoitus epäonnistuneesta syntien katumuksesta ja kääntymyksen prosessista. Toisaalta tutkimuksessani osoitan, että Mather antoi merirosvojen kapinalle myös uusia merkityksiä käyttäen vastaan kapinoineita merirosvoja koko yhteisön moraalista kompassia ohjanneina ja varoittavina esimerkkeinä. Kapinallisten merirosvojen kautta Mather varoitti laumaansa uhmaamasta Jumalan tahtoa ja suhtautumaan kuolemaansa sen vaatimalla vakavuudella. Vastaavasti syntejään esimerkillisesti katuneista merirosvoista tuli Matherin saarnoissa uusienglantilaisten yhteisöä kokemuksellisesti yhdistäneiden vilpittömän katumuksen ja kääntymyksen prosessien kautta keskeinen osa muuta yhteisöä. He olivat kokemusyhteisöille tärkeiden rituaalien esimerkillisiä ilmentymiä, jotka ansaitsivat paikkansa osana Matherin yhteisöä.
-
(2024)This study examines the resistance against the Albigensian Crusade. The crusade was launched by Pope Innocent III in 1208 and it targeted Raymond VI, Count of Toulouse, who was accused of harbouring heretics in his lands. The crusade turned into a war of conquest and was highly successful as such. In just few years the crusaders were able to conquer most of what is now southern France. The southerners were incapable to unite against the crusaders. This study examines the reasons behind this. With a careful examination of the contemporary narratives, it is possible to differentiate three different phases of the resistance. The first phase was the conquest when the warfare consisted almost solely of siege warfare. The southerners did not recognise any military obligations towards their lords, so they did not rally to help their lords if they were besieged. The second phase can only be described as a guerilla warfare. During this phase the southerners conducted multiple raids but did not try to reclaim their taken lands. The third phase was a major uprising against the crusaders. This period saw the united effort against the crusaders. This study argues that the change from individual pockets of resistance to unified rebellion was triggered by the Fourth Lateran Council in Rome in 1215. The pope had been indecisive whether to dispossess the lords accused of harbouring heretics. This maintained the hope that the situation could be resolved by negotiations. The Council, however, decided to give the lands to the conquerors. This closed the doors from diplomacy and left fighting the only way to oppose the crusade.
-
(2023)Tutkielmassani tarkastelin Helsingin yliopiston pro gradu -tutkielmia digitaalisuuden näkökulmasta. Tutkielmani aineiston muodosti vuosina 2016–2022 julkaistut Helsingin yliopiston historian oppiaineen pro gradu -tutkielmat. Tarkastelin tutkimuskysymyksiä määrällisestä sekä laadullisesta näkökulmasta. Tutkielmani liittyvä teoreettinen viitekehys, eli historiantutkimuksen digitalisaatio, digitaalinen historiantutkimus sekä koronapandemian vaikutuksen tutkimus antaa hyvät edellytykset tutkimukselleni. Historiantutkimus, kuten moni muukin asia yhteiskunnassa, on viimeisten vuosikymmenten aikana kokenut merkittävän muutoksen yleisen digitalisaation myötä. Näin ollen historiantutkimuskin on sähköistynyt ja digitalisoitunut. Koronapandemia on vaikuttanut kiihdyttävän tätä trendiä. Myös digitaalisten aineistojen, eli digitoitujen alkuperäisaineistojen ja sähkösyntyisten aineistojen saatavuus on lisääntynyt. Tutkielmani tarkoitus on tarkastella, ovatko nämä seikat vaikuttaneet digitaalisten aineistojen ja tutkimuskirjallisuuden käytön lisääntymiseen pro gradu -tutkielmissa ja minkälaisia eri aineistotyyppejä tutkielmissa oli käytetty. Tein Helsingin yliopiston kirjastolta saamaani aineistokokoelmaan teksti- ja sanahakuja ja tarkastelin yksittäisiä tutkielmia lähilukien. Hakutuloksista oli mahdollista muodostaa tilastoja ja kaavioita. Määrällisessä tarkastelusta paljastui selkeitä trendejä, kuten digitaalisten aineistojen sekä tutkimuskirjallisuuden käytön kasvu tarkasteluajanjakson aikana. Myös digitaalisen tutkimuskirjallisuuden käytön lisääntyminen näkyi pysyväislinkkien käytön kasvussa. Tuloksista oli myös mahdollista eritellä käytetyimpiä digitaalisia aineistokokoelmia- ja palveluja. Koronapandemiavuosi 2020 erottautui niin digitaalisen aineiston kuin tutkimuskirjallisuuden käytön määrässä. Laadullisessa tarkastelussa tuli ilmi, ettei digitaalisiin aineistoihin ja tutkimuskirjallisuuteen viittaaminen ollut johdonmukaista tai vakiintunutta. Tutkielmissa esiintyi paljon vaihtelevuutta siitä, miten digitaalisiin lähteisiin viitataan. Tuloksista voi tehdä johtopäätöksiä muun muassa siitä, että vuosina 2016-2022 käytössä olleet lähdeviittausohjeet ovat olleet tässä mielessä puutteellisia. Tarkasteluajanjakso voidaan kuitenkin mieltää eräänlaisena digitaalisena siirtymäkautena, niin tutkielmien tekemisessä kuin niiden ohjauksessa.
-
(2024)Tutkielma tarkastelee syitä Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan taustalla noin vuodesta 1991 vuoteen 2004. Tutkielma pyrkii erittelemään syitä, joiden vuoksi Suomi päätti pysyttäytyä tänä aikana sotilaallisesti liittoutumattomana ja olemaan pyrkimättä Natoon. Lisäksi tutkielma vertailee näitä syitä toisiinsa ja järjestää ne painoarvon mukaan suhteessa toisiinsa. Tutkielmassa sovelletaan laadullista metodia, ja se on ensimmäisiä aihetta historiantutkimuksen keinoin tarkastelevia tutkimuksia. Tutkielmassa on käytetty monipuolisesti erilaisia lähdeaineistoja, kuten ulkoministeriön arkistoja, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan pöytäkirjoja, muistelmakirjallisuutta, aikalaiskirjallisuutta, poliitikoiden ja virkamiehien haastatteluja sekä lehtiartikkeleita. Haastattelut, muistelma- ja aikalaiskirjallisuus täydentävät arkistomateriaalia, joka on vielä osittain salaista. Tutkimuksessa selvisi monia erilaisia syitä sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan taustalla. Näitä syitä olivat muun muassa olemassaolleen puolustuspoliittisen ratkaisun toimivuus, näkemys Venäjän uhan väistymisestä, vakauspolitiikan merkitys ja halu olla rikkomatta välejä Venäjään, ulkopoliittisen viiteryhmän merkitys, EU:n turvallisuuspoliittinen merkitys ja pelko siitä, että Suomi joutuisi vastaamaan Viron puolustuksesta tai joutuisi sotimaan muiden Nato-maiden sotia. Nämä syyt johtivat siihen, että poliittista tahtoa Nato-jäsenyyden hakemiseen ei ollut. Myöskään kansan parissa kannatusta Nato-jäsenyydelle ei ollut riittävästi, mikä oli varsinkin haastateltujen entisten ministerien mielestä keskeinen seikka. Myös turvallisuusympäristön nopea muutos Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tarkoitti sitä, ettei Suomi halunnut sitoutua liian aikaisin mihinkään uusiin puolustuspoliittisiin ratkaisuihin niiden vielä hakiessa muotoaan. Osoitan myös tutkielmassani, että Naton ovi oli Suomelle auki, ja Suomea houkuteltiin Natoon jatkuvasti erityisesti brittien ja yhdysvaltalaisten taholta. Samoin Norja ja Tanska ilmaisivat myönteisen suhtautumisensa Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.
-
(2024)1920-luvulla alkanut rajaseututyö oli yhteiskunnallisesti merkittävä liike, jonka tavoitteena oli parantaa Suomen kaikkein syrjäisimpien alueiden elinoloja ja siteitä muuhun Suomeen. Kirkon rajaseututyö alkoi 1930-luvulla ja sen tavoitteena oli tuoda seurakuntatyötä alueille, joihin paikallisseurakuntien työ ei riittävällä tavalla yltänyt. 1990-luvulla toimintaympäristö oli oleellisella tavalla muuttunut, mutta kirkon järjestämä rajaseututyö jatkui edelleen. Jo aiempina vuosikymmeninä alkanut keskustelu työmuodon lakkauttamisesta tuli 1990-luvulla laman myötä ajankohtaiseksi ja vuonna 1995 kirkko päättikin luopua toimintamuodosta. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda käsitys 1990-luvun kirkon rajaseututyöstä ja sen lakkauttamisprosessista. Menetelmällisesti tutkimus asettuu klassisen historiantutkimuksen perinteeseen. Tutkielman aineisto perustuu eri kirkollisten toimielinten arkistolähteisiin, ennen kaikkea Kirkkohallituksen arkistoon. Kirkon rajaseututyö oli 1990-luvulla edelleen vireää ja alueiden asukkaille merkityksellistä, vaikka rajaseuduilla oli lukuisia kielteisiä yhteiskunnallisia kehityskulkuja, kuten merkittävää poismuuttoa. Rajaseuduilla työskennelleet rajaseutupastorit olivat merkittäviä paikallisia toimijoita, joiden työote perustui kansankirkollisuuteen. Seurakuntatyö oli rajaseuduilla monipuolista kohdentuen eri sosiaalisiin ryhmiin. Rajaseutupastoreiden ohella rajaseututyötä toteuttivat rajaseutusisaret. Heidän työhönsä kuului edelleen sairaanhoidollinen diakoniatyö, vaikka aiemman tutkimuksen perusteella se oli työmuotona jo kirkossa päättynyt. Rajaseutusisarten työ kohdistui oleellisella tavalla myös laman sosiaalisten seurauksien lievittämiseen. Rajaseututyön lakkauttamistarve nousi kokonaiskirkon säästöpaineista, jotka olivat aiheutuneet 1990-luvun lamasta. Lakkauttaminen herätti suurta vastustusta asianomaisissa, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että Kirkolliskokouksessa asiaa koskevasta äänestyksestä muodostui tiukka. Tämän tutkielman perusteella rajaseutujen käytännön todellisuudella ei ollut yhteyttä lakkauttamispäätökseen, vaan taustalla olivat kokonaiskirkon talouden sopeuttamistarpeet.
-
(2024)Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten keskiaikaisessa yhteiskunnassa suhtauduttiin yliluonnolliseksi tulkittuihin ilmiöihin. Tutkimukseni keskittyy käsittelemään ihmetarinoita ja keskiaikaista käsitystä tuonpuoleisesta Petrus Cornwallilaisen Liber reuelationumin avulla. Alkuperäislähteinäni käytän Petrus Cornwallilaisen Liber reuelationumin prologia sekä sen ihmetarinoita Visiones Ailsi ja De sancti Patricii purgatorio. Valitsemani tarinat ovat ainutlaatuisia, sillä niitä ei löydy mistään muusta kirjallisesta lähteestä. Visiones Ailsi kertoo Petruksen isoisän, isän ja setien näkemistä näyistä sekä unen aikaisista kohtaamisista pyhän Stefanoksen kanssa. Kyseineen tarina kertoo myös Petruksen perheen elämästä osana pientä kaupunkiyhteisöä Cornwallissa. De sancti Patricii purgatorio antaa puolestaan uuden kuvauksen siitä, mikä syntisen sielua odotti tuonpuoleisessa. Petruksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut pelotella ihmisiä uskomaan, vaan päinvastoin osoittaa, että ihminen itse pystyi vaikuttamaan siihen, minne hänen sielunsa joutuisi kuoleman jälkeen. Jos ihminen eläisi hurskaasti ja uskoisi Jumalaan ilman epäilystä tai parmmin sanottuna valitsisi uskoa, saisi hän kuoleman jälkeen palkkion hyvin eletystä elämästä. Tällöin sielu pääsisi paratiisiin ja lopulta Jumalan luokse taivaaseen ja pääsisi nauttimaan ikuisesta rauhasta ja loistosta. Työni osoittaa, että keskiajan Britteinsaarten yhteiskunnassa elämän ja kuoleman välinen raja oli häilyvä ja vielä elossa olevat ihmiset pystyivät ylittämään sen Jumalan luvalla. Pyhimykset ja ihmiset olivat tiiviissä vuorovaikutussuhteessa toistensa kanssa ja muodostivat kumpaakin osapuolta hyödyttäviä ystävyyssuhteita. Pyhimykset auttoivat ihmisiä tuonpuoleista koskevissa asioissa samalla, kun ihmiset auttoivat pyhimyksiä maallisissa asioissa.
-
(2023)Tutkielma käsittelee alemman aatelisen Johan Gyldenärin (1598-1685?) taustoja sekä hänen avioitumistaan aatelisneito Elin Hornin kanssa 1620-luvun alussa. Johan Gyldenär tunnetaan nykyisin Espoon Leppävaaran perustajana. Tutkielman tavoitteita oli selvittää mistä Johan Gyldenär muutti Ruotsin valtakuntaan, mitkä hänen taustansa olivat, sekä selvittää paikallisten aatelisten suhtautumista hänen avioitumiseensa. Avioitumisen aikana Johan Gyldenär ei ollut aatelinen (aateloitiin 1646) ja oli poikkeuksellista, että aateliston ulkopuolinen meni naimisiin aatelisen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä olivat Lyypekistä löytyneet oikeusdokumentit koskien Gyldenärin perhettä sekä Gyldenärin kirjeenvaihto korkea-arvoisen aatelisen Åke Tottin kanssa. Tutkimuksessa selvisi, että Johan Gyldenärin perheellä oli suolankeittämö Lyypekissä. Gyldenärin perhe menehtyi 1620-luvun alkupuolella, mikä toi hänelle mahdollisesti suurehkon perintöomaisuuden. Näillä rahoilla Gyldenär hankki läänityksiä nykyisen Uudenmaan alueelta. Hän avioitui vuonna 1624 Elin Hornin kanssa ilman Elinin mahdollisten huoltajien, ylhäisaatelistoon kuuluvien Kurkien lupaa. Elin oli orpo aatelisnainen ja on mahdollista, että Kurjet olivat toimineet hänen huoltajinaan. Gyldenärin kirjeistä tulee vaikutelma, että asia aiheutti jonkinasteisen skandaalin ja pahennusta aikanaan. Hän yritti hakea tukea ja myös suojelusta itselleen tutulta ylhäisaateliselta Åke Tottilta. 1600-luvun vaihteesta tunnetaan muutamia vastaavanlaisia aatelisten avioskandaaleja. Tämä tutkimus lisää yhden mielenkiintoisen esimerkin näiden joukkoon. Kyseisenä ajanjaksona Ruotsin valtakuntaan muutti paljon ulkomaalaista aatelistoa, joten tutkielma valottaa myös näiden ihmisten taustoja ja elämää. Lisäksi tutkielma lisää paikallistuntemusta tuodessaan lisätietoa suureksi asuinalueeksi kasvaneen Leppävaaran perustajasta.
-
(2023)Tutkimus on historian maisterinohjelman opinnäytetyötutkielma, jossa tarkastellaan Suomen erikoispikajunaliikenteen historiaa. Erikoispikajunat olivat 1970-luvulta 1990-luvulle harjoitettua merkittävien kaupunkien välillä kulkevaa rautateiden nopeaa kaukoliikennettä, ns. intercity-liikennettä. Tutkielmassa taustoitetaan erikoispikajunaliikennettä sekä VR:n aseman että Suomen kaupungistumisen kautta. 1970-luvun alussa, kun erikoispikajunaliikenne alkoi, VR oli valtion virasto, mutta siltä alettiin vaatia yhä enemmän kannattavuutta toiminnassaan, kuten valtion omistamalta liiketoiminnalta muutenkin. 1960-luvulla Suomi oli kaupungistunut voimakkaasti, mikä vaikutti myös maan liikennetarpeisiin. Monessa Länsi-Euroopan maassa tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla samanlaista kehitystä kuin Suomessa erikoispikajunien myötä 1970-luvulta lähtien: paikallisliikennettä vähennettiin ja huomio siirrettiin merkittävien kaupunkien välisiin yhteyksiin ja niiden parantamiseen. Erikoispikajunaliikenne asetetaan tässä tutkielmassa kansainväliseen kontekstiinsa. Tutkielmassa käsitellään Suomen erikoispikajunaliikennettä suhteessa yleiseen Suomen liikenteen kehitykseen. Lisäksi käsitellään erikoispikajunaliikenteen muuttuminen sen harjoittamisen aikana. Tutkielmassa käsitellään myös erikoispikajunaliikenteen poliittista kontekstia ja käsitellään suomalaisten poliitikkojen rautatieliikennenäkemyksiä erikoispikajunien aikana. Aiempaa erikoispikajunaliikenteeseen keskittyvää tutkimusta ei ole tehty. Tämän tutkielman lähteinä ovat etenkin Rautatiehallituksen arkiston asiakirjat Kansallisarkistosta.
-
(2023)After World War II the Greek-Cypriot community living in Cyprus started demanding independence from the United Kingdom. And so during the heights of the cold war an organization called EOKA was formed the purpose of which was to achieve this independence and enable a union with Greece. And so followed the Cyprus war of independence (26.11.1955 – 19.3.1959). During this conflict the Turkish-Cypriot community that formed a 18% minority on the island had sided with the British since they did not want a union with Greece. The war ended with all interested parties i.e. the UK, Greece, Turkey and both communities living on the island (and with the backing of the USA and the Soviet Union) agreeing to an independent Republic of Cyprus being formed that was to be run jointly by the two communities. This did not sit well with many members of the Greek-Cypriot community. The government created was also not able to function properly. Civil unrest ensued and after a prolonged period of strife between the Greek Cypriot and Turkish Cypriot communities in Cyprus the United Nations (UN) had to intervene to prevent a possible escalation of the situation. In 1964 a force called UNFICYP (the United Nations Peacekeeping Force In Cyprus) was then formed and sent to the island to maintain the peace between the two communities whilst in the meantime UN-led peace negotiations moderated by Sakari Tuomioja from Finland tried to find a permanent solution to the Cyprus problem. Part of the UNFICYP force sent to the island was a battalion of Finnish soldiers. Opinions in Finland, when looking through press releases at the time, were divided. Some were proud that Finland was breaking free from political shackles and taking a larger role in international matters and for some it was a bad idea to antagonize the Soviet Union and send young Finnish servicemen to possibly die in a foreign country. This division also had a political nature with the right-wing supporting and the left-wing opposing. In Cyprus opinions expressed through the press also followed political ideologies. The left-wing was neutral and hoped that the UNFICYP forces would bring stability whilst the right-wing were negative and wanted all foreign forces to leave the island to decide for itself. In the meantime, the Finnish forces themselves were getting on with their tasks which they had started to find increasingly hard and frustrating as civil unrest continued. After the Turkish invasion of Cyprus in 1974 opinions changed. All newspapers and political parties of the Greek-Cypriot community openly welcomed and supported the UNFICYP forces and were even open to letting these forces have a larger role on the island. In this paper we go through the events in Cyprus during the cold war period. We look at how the UN was involved and how the UNFICYP forces were formed. We see how Sakari Tuomioja from Finland was part of the initial peace-talks process. We examine what servicemen from the Finnish UNFICYP battalion thought about their mission in Cyprus and we analyze what the press thought of the UNFICYP’s involvement in 1964 and 1974.
-
(2024)Kautta historian, aaveita ja kummituksia on usein pidetty enteinä epäonnesta ja lähestyvästä kuolemasta. Tämä tutkielma tarkastelee tapausta, jossa aaveita käytettiin tarkoituksellisesti loanheittokampanjassa, jonka tavoitteena oli varmistaa, että Canterburyn arkkipiispa William Laud (1573-1645) päätyisi teloitettavaksi. Arkkipiispa Laud nautti kuningas Kaarle I:n suosiota ja oli aikansa vaikutusvaltaisimpia henkilöitä Englannissa. Englannin sisällissodan syttyessä 1640-luvun alussa Laudin onni kuitenkin kääntyi ja hänet vangittiin ja teloitettiin maanpetturina. Laud hankki uransa aikana pitkän listan vihamiehiä, ja hänen tultuaan viimein vangituksi vuonna 1641 nämä viholliset pääsivät vapaasti julkaisemaan aggressiivisia Laudin vastaisia pamfletteja. Laudia vastaan hyökkääviä pamfletteja kirjoitettiin 1640-luvun alussa lukuisista eri näkökulmista, mutta tämä teksti keskittyy analysoimaan pamfletteja, jotka käyttivät aaveita retorisena keinona viestinsä vahvistamiseksi. Tutkielma käsittelee kuutta pääosin anonyymia vuosina 1641-45 julkaistua tekstiä, jotka ovat monilta osin hyvin tyypillisiä aikansa pamfleteiksi, mutta tarjoavat toisaalta kirjoittajiensa käyttöön ainutlaatuisen retorisen arsenaalin. Aavehahmoja satiirisissa teksteissään käyttävät Laudin vastaiset pamflettien kirjoittajat kykenivät esimerkiksi kuvaamaan teksteissään Laudin edesmenneitä liittolaisia tätä jyrkästi vastustamaan palaavina aaveina sekä esittämään arkkipiispan itsensä pilkallisessa valossa taikauskoisena ja harhaisena, ja tätä kautta uskonnollisena auktoriteettina täysin epäuskottavana. Laudin vastaiset aavekertomukset ovat sikäli historiallisesti mielenkiintoisia, että niitä tutkimalla on mahdollista tarkastella aaveiden ja kuoleman kulttuurihistorian, uuden ajan pamflettikirjallisuuden historian, sekä reformaation jälkeisten uskonnollisten konfliktien historian yhtymäkohtaa. Arkkipiispa Laudia säälimättä pilkkaavat satiiriset aavekertomukset osoittavatkin osaltaan niin poliittisesti latautuneiden pamflettien tehokkuutta kuin myös monitulkintaisten aavehahmojen mahdollisten narratiivisten käyttötarkoitusten laajaa kirjoa. Laudin vastaiset kummituskertomukset eivät tietenkään yksinään aiheuttaneet aikansa merkittäviä historiallisia mullistuksia, mutta ne olivat omalta osaltaan tehokkaita ja taitavasti rakennettuja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineitä.
-
(2023)Tutkielma käsittelee Isossa-Britanniassa vuosina 1852–1879 julkaistua naistenlehteä Englishwoman’s Domestic Magazine. Tarkastelun kohteena ovat lehden 1860-luvun aikana ilmestyneet numerot. Tutkimuksessa pohditaan muodin ja kauneuden merkitystä Isossa-Britanniassa julkaistuissa viktoriaanisen aikakauden naistenlehdissä sekä sitä, miten ulkonäköä koskevista aiheista kirjoitettiin. Tutkimus keskittyy valkoihoisiin, englantilaisiin keskiluokan naisiin ja tarkastelee, miten Englishwoman’s Domestic Magazine ylläpiti ja vahvisti ulkonäköön pohjautuvaa feminiinisyyden ideaalia. Aihetta käsitellään lehdessä julkaistujen mainosten, kirjepalstan vastausten ja ulkonäköä käsittelevien artikkeleiden avulla. Englishwoman’s Domestic Magazine oli yksi aikansa suosituimmista naisille osoitetuista lehdistä, joissa kirjoitettiin ulkonäköön ja kodin piiriin liittyvistä aiheista. Lehti halusi toimia lukijoilleen tapana viettää aikaa samalla, kun se rakensi ideaalia käytännöllisestä kotivaimosta. Lehden uudistuminen vuonna 1860 nosti muotiin ja ulkonäköön liittyvät aiheet sekä mainonnan etusijalle. Mainostamalla kauneustuotteita ja muotia feminiinisyys linkitettiin haluttavuuteen, vaikka samalla kritisoitiin kosmetiikan avulla ulkonäköään ehostavia naisia. Kirjoittamalla valmisvaatteista ja tarjoamalla lukijoilleen leikattavia ompelukaavoja mainostamistaan vaatteista lehti halusi tehdä pukeutumisesta helppoa eikä liian kallista, vaikka yhteiskunnan silmissä valmisvaatteita käyttävä nainen oli paheksunnan kohde. Julkaisuillaan Englishwoman’s Domestic Magazine edusti useita ristiriitaisia näkemyksiä feminiinisyydestä.
Now showing items 1-20 of 108